Vaaleanpunainen puutarhakierros

 Nyt pinkit lasit päähän!

Ensiksi kuva 'Natural Feelings' -syysleimusta (tai sellaiseksi oletetusta). Kukista pyydettiin lähikuvaa, ja otin sen jo aikoja sitten, en vain muistanut laittaa tänne blogiin. Nyt syysleimu on jo rempsahtaneempi.

Pitkän kaupunkireissun jälkeen havaitsin, että hempeän vaaleanpunainen 'Vesta K' -nerine eli ruusuneidikki oli ehtinyt kukkia poissa ollessani. Voi harmi! Hommasin sipulit viime vuonna ja tämä oli ensikukinta. Viidestä sipulista tosin vasta yksi kukki. Nyt olen jo nostanut ruukun sisään ja vahdin haukkana paria sipulia, joista puskee vihreää. Ehkäpä saan kuin saankin vielä nähdä kukan tänä syksynä?

Kuvan alareunasta sojottaa jo seuraava nerine.

Se on tavanomaisen värinen, joka on ollut minulla monta vuotta. Useimmiten se kukkii syysaikaan.

Nostin nerinen kuistin pöydälle, ja nyt se on täydessä kukassa. Se on siis ruusuneidikki, ihan perusvärinen tumma pinkki. Väristä en välitä, mutta kukat ovat satumaisen kauniit ja sipulikukat ovat tietysti aina lähellä sydäntä. 

Edessä on ystävän ja kollegan antama uusi myrkkylilja 'Beaconsfield'. Ihanaa, kun kokoelma laajenee ilman, että edes ehdin toivoa uusia lajikkeita!

Aamun puutarhakierroksella bongailin uusia ja vanhoja myrkkyliljoja. Loistomyrkkylilja "Steven" kuistin edustalla on saanut taustalleen pikku ryppään vaaleanpunaisia kukkia. Siellä on täpläpeippi 'Aureum', kauneimpia täpläpeippejä. Etenkin tällaisessa vajopaikassa se oikein loistaa. Kellanvihreät lehdet ovat lisäksi korostava pari vaaleanpunaiselle.

Muotopuutarhassa on puolestaan pinkkiä + lisää pinkkiä. Ja tietysti vihreää. Purppurakannusruoho 'Canon Went' on maailman suloisin hailean vaaleanpunakukkainen, lisäksi sen kukkaset ovat pikkuruisia. Huomattavasti pienempiä kuin luonnon keltakannusruohon. Ja se kukkii pitkään. Aloitti heinäkuulla, ellei jo aiemmin.

Taustalla on myrkkylilja 'Harlekijn' – viimeinkin kukassa! Se kukki ensimmäisenä syksynä ruukussa, kun olin hankkinut sen – vuonna 2019. Istutin sen samana syksynä puutarhaan, eikä kukkia sittemmin ole näkynyt. Lehtiä on kyllä noussut, mutta hintsusti. Olen yrittänyt lannoittaa lehtien ympärillä, ja ilmeisesti se on auttanut. Tai sitten se, että mukula on saanut hilattua itsensä sopivalle kukkimissyvyydelle. Olen hyvinkin voinut istuttaa sen liian syvään.

Esittelen Harlekijnin paremmin jonain toisena kertaa, mutta kuvasta jo näkyy, että se on pinkki-valko-kirjava. Jatketaan kierrosta, sillä vaaleanpunaista on paljon.

Uusia myrkkyliljoja nousee koko ajan maasta. On niitäkin, joista ei näy vielä yhtikäs mitään. Tämä on jokin vanha, hyvin kukkiva, ilmeisesti tarhamyrkkylilja. Edessä on rotkolemmikki 'Sterling Silver'. Tämä parivaljakko tukee ja korostaa toisiaan mitä kauneimmalla tavalla. Siksipä istutin nyt kuistin eteen uuden rotkolemmikin, kun sinnekin tuli lykättyä myrkkyliljoja.

Siinä lähellä on pieni muistutus yhdestä puutarhan ahkerimmasta kukkijasta, jota ei ole edes tarvinnut itse hankkia, sillä se kasvaa luonnostaan ja ilahduttaa siellä sun täällä kukkapenkeissä: haisukurjenpolvi. Pikkuisia vaaleanpunaisia kukkia avautuu vielä marraskuussakin, tosin enää harvakseltaan. Vieressä on imikkä.

Ruusutarhan eteläreunassa kukoistaa kaunis kurjenpolvi Dreamland eli 'Bremdream'. Mutta voi hyvänen aika tuota sotkua! Minun on ollut tarkoitus raivata täpläpeippi täältä pois jo jonkin aikaa, sillä muut kasvit ovat rehevöityneet eikä peipin enää tarvitsisi valloittaa koko pinta-alaa.

Onneksi syksy on hyvää aikaa kaikenlaiseen, varsinkin kun maltoin mieleni enkä tuonut edelliseltä kaupunkireissulta yhtäkään taimea tai kukkasipulipussia. Ainoastaan sen ystävän antaman myrkkyliljan. Kerrankin voi keskittyä alueiden siistimiseen eikä koko ajan vain uuden istuttamiseen. (Toki aiemmin hankituista on vielä pari taimea ja parikymmentä kukkasipulipussia istutettavana).

Työasiatkin tästä vähitellen rauhoittuvat, niin ehtii taas paremmin pihapuuhiin.

Sitten, kun saan peippiä riivittyä, revin koristemansion kiveykselle levinneet rönsyt ja istutan niitä tilalle. Tämä kukkarypäs on oikealla paikallaan ihan ruusutarhan reunakiveyksen sisäpuolella. Lajike on Lipstick eli 'Stickbolwi'. Voimakas pinkki on tässä kasvissa niin kohdillaan, vaikka yleensä pidän hempeämmästä.

Ruusutarhan yläreunassa on ihana yllätys. Pulskaneilikka! Olin varmasti heittänyt ohikukkineet varret tähän siinä toivossa, että joku siemenistä itäisi, ja niin on käynyt. En voisi olla onnellisempi! 

Aikoinaan kylvin pulskaneilikkaa alppipenkkiin, mutta sinne se on aivan liian korkea. Kitkin kasvit ja istuttelin preerialle, mutta niitä ei koskaan näkynyt enää sen jälkeen. Viime vuonna löysin yhden taimen heinikosta alppipenkistä monta metriä itään. Keräsin siemeniä ja kylvin ne kevättalvella, mutta ainokainen itänyt taimi taisi kuolla märkyyteen alkukesällä. 

Siksipä olen tästä pulskaneilikasta nyt hyvin, hyvin kiitollinen. Puutarha elää omaa elämäänsä, emme voi sitä kontrolloida, ja joskus se antaa aivan ihania yllätyslahjoja.

Alppipenkki tuli mainittua. Siinä kasvaa pikkuruisia, matalia kivikko- ja vuoristokasveja. Kuten tämä japaninmaksaruoho, joka on myöhäinen kukkija. Se ei haittaa mitään, sillä tähän aikaan kukkijat vähenevät ja on ihanaa, kun joku vasta aloittaa syyskuussa.

Pistetään tähän myös hempeämpi koristemansio Pink Panda eli 'Frel'. Se kasvaa hobittipenkissä, vaikka pandoilla ei kai hobittien kanssa olekaan tekemistä.

Syysvuokko 'September Charm' on edelleen täydessä vedossa, onhan yhä syyskuu. Nuppuja taitaa avautua lokakuunkin iloksi, niin paljon niitä on. September Charm & October Joy.

Keväällä juurakkona hankkimani tarhadaalia on viimein avannut ensimmäisen kukkansa. En tiedä, miksi hankin juuri vaaleanpunaisen, sillä en ole värin suurin fani. Luultavasti ajattelin, että ihan sama, mitä hankin, kun eivät edellisten vuosien oranssit ja purppuraisetkaan ole tuottaneet yhtään mitään: ne eivät joko lähteneet kasvuun ollenkaan tai lähtivät, mutta kuolivat pian sen jälkeen. Minulla ei totisesti ole daaliapeukaloa. 

Lajike on 'Stolze von Berlin'. Onhan siinä sellainen kiva puoli, että lajike on vanha, yli sadan vuoden takaa. Annan historialle arvoa.

Päivän ruusu on tarhakurtturuusu 'Syke'. Kotimaista jalostustuotantoa, kaunis löyhän pallomainen kukka.

Aurinkoista pyhäpäivää!

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Imikkä Pulmonaria

Japaninmaksaruoho Hylotelephium cauticola

Koristemansio ×Comagaria rosea

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Pulskaneilikka Dianthus superbus

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Ruusuneidikki Nerine bowdenii

Syysleimu Phlox paniculata

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhadaalia Dahlia × pinnata

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Täpläpeippi Lamium maculatum

Kasvimaalla kiveyskin kukkii

 Loppukesän sateet ovat saaneet jotakin aikaan.

Ruusupapu 'Celebration' kukkii kauniin värisenä ja tuottaa mukavasti satoa. Muutama pussi pikaisesti keitettyjä papuja on pakkasessa. Isoimmat pavut, joissa on jo kookkaat siemenet, olen säästänyt ensi vuonna kylvettäviksi.

Niin ihmeellistä kuin se onkin, lopulta yksi kitulias sinisalvia 'Oxford Blue', josta alkukesällä kirjoitin, on kasvanut tuuheaksi ja kukkii kauniisti. Näitä kylvin siis pussillisen keväällä, mutta vain yksi taimi selvisi elossa kesään. Eikä sekään hääppöiseltä näyttänyt vielä heinäkuussa. Sitten se alkoi kasvaa.

Hajuherneet jatkavat kukintaa, kun keräsin välillä siemenpalot pois. Nyt vain toivon, että uusia siemeniä ehtii kehittyä, muuten niitä on häviävän pieni määrä ensi vuodeksi. Tämä on 'Nimbus'.

'Franciscus Cupani' on reipas kukkija.

Kasvimaan kiveystä valloittavat koristekasvit ja myös rikkaruohojen taimet. Harmaakäenkukan lehtiruusukkeita on siellä täällä ja koristemansikka Lipstick – ei kun koristemansio nykyään – venyttää pitkiä lonkeroitaan metrien päähän ruusutarhasta, missä sen pitäisi kasvaa.

Asiasta ruusutarhaan. Bourbonruusu 'Honorine de Brabant' on pukannut syksyn iloksi pari kukkaa, nämä ovat raidallisia. Voin nyt ihan rehellisesti tunnustaa, että keräilen kirjavakukkaisia ruusuja. Tosin en moderneja; tämä on 1800-luvun lopusta.

Austinit ovat harvoja nykyruusuja, joita puutarhaani kelpuutan. Lady of Shalott on aiemminkin osoittanut olevansa loistava syyskukkija, niin tänäkin vuonna.

Bourbonruusu Rosa Bourbon-Ryhmä

Hajuherne Lathyrus odoratus

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Koristemansio ×Comagaria rosea

Ruusupapu Phaseolus coccineus

Sinisalvia Salvia patens

Rämpimistä myyränkuopissa

 Keksin syksyllä, että tonttini länsireuna tarvitsee ehdottomasti tukevan pergolatyyppisen rakennelman.

Hankin muutaman tolpanjalan 10 x 10 tolpille, mutta en muistanut, minkä pituinen tuo pätkä on, niinpä niitä jäi uupumaan. Taisin saada kuningasidean kaupungissa ollessani ja ostin sitten sokkona liian vähän.

Ei se mitään, hommasin pari lisää ja eilen löin ne maahan. Ei ollut maa jäässä yhtään. Joissakin kohdissa se kyllä on, mutta ei tässä.

Pihallani on muutamia sellaisia kohtia, joissa kantapää uppoaa myyrän tunneliin. Siitä sitten voi jatkaa painamalla jalalla, tunneli löytyy kyllä. Hitsi noita vesimyyriä. Tässä kohdassa olisi kaksi mustaseljaa, jotka ovat enää varjo entisestään myyrien takia.

Ihme juttu on, että ensin mustaseljat kasvoivat ja kukoistivat 15 vuotta, sitten ne alkoivat kuihtua. Syy on ihan selvä: juurista on syöty niin paljon, etteivät puskat pysty pitämään yllä niin isoa oksistoa. Kumpikin oli kyllä viime vuonna vielä joten kuten elossa, mutta ne ovat enää vain metriset käppyrät verrattuna entisiin lähes kolmimetrisiin komistuksiin. Todella harmi. Nytkin talloin onkaloista maata tiiviimmäksi puskien ympärillä. 

Onneksi täällä on myyrästäjä Musti, mutta onhan se jo 18-vuotias ja jahtitanner on aika iso, sillä myyriä on monessa suunnassa. Tämä ylärinne vasta onkin todella myyräisää seutua. Kiersin katsomassa puuvartiset ja jalka uppoaa monin paikoin ihan nilkkaa myöten onkaloon.

Pähkinäpensaat kukkivat ihan justiin.

Nenäliinapuu näyttää selvinneen talvesta oikein hyvin; ihanan pulleat punaiset silmut!

Parrotiasta ei voi sanoa juuta eikä jaata, mutta sama oli viime vuonna. Tällä on ollut villaa suojana tänäkin talvena.

Parrotian alla huomasin koristemansio Lipstickin, jossa on yksi kukka ja toinen nupulla.

Ruusumantelin nuput enteilevät ihanaa kukintaa.

Ylärinteessä on myös syksyllä tekemäni köynnösmaja, jonne istutin sinisateen. En ole kurkistanut villatakin alle, vielä ei ole sen aika.

Muut marjat ovat hävinneet, mutta japaninhappomarjat eivät näytä kelpaavan linnuille. Puska onkin erittäin koristeellinen koko talven.

Ruusuherukan latvassa on yksi lehti. En ollut tätä aiemmin huomannut, liekö syksyn peruja vai jo kevään ennettä? Luulen, että syksyn, sillä keväällähän puska puhkeaa ensin kukkaan.

Sitä ennen odotellaan 'Dawn' -heiden (Viburnum × bodnantense) kukkia. Edistystä ei tapahdu, on vielä niin viileää. Kukinnot pysyvät päivästä toiseen nupulla.

Sellainen uutinen on, että ensimmäinen talventähden nuppu löytyi! Nämä ovat juuri tällaisia, ettei näy mitään ja sitten seuraavana päivänä mullan pinnalla onkin kirkkaankeltainen pallukka. Tämä on vähän vaaleammankeltaista italiantalventähden lajiketta 'Schwefelglanz'.

Vierestä nousee mullan pinnalle varren mutkia, mutta maata täytyy sihdata todella tarkasti ne havaitakseen. Yhdessä toisessakin paikassa taitaa näin olla, mutta kuten sanottu, tämä on lähes näkymätön kukka, kunnes on jo lähes kukassa.

Arvasin Koska kukkii -haasteessa ensimmäisen talventähden kukkivan maaliskuun 12. päivänä. Voi olla, että tämä avautuu jo aiemmin. Tai niin luulisi, mutta tähän aikaan vuodesta mitään ei tapahdu kovinkaan nopeasti, joten voi siihen ehkä mennäkin pari viikkoa. Mene ja tiedä.

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Koristemansio ×Comagaria rosea

Mustaselja Sambucus nigra

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Parrotia Parrotia persica

Pähkinäpensas Corylus avellana

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Ruusumanteli Prunus triloba

Sinisade Wisteria

Heisi nuppuilee – ja muutama muukin

 Kunpa talvi alkaisi mahdollisimman lauhana! Huomennahan se minun kalenterini mukaan alkaa.

Mutta kun olisi niin mukava jatkaa tätä kukkakautta. Koristemansio Lipstick kukkii yhä ja nuppuja riittää.

Hopeatäpläpeippi vasta kauniina onkin. Tämä taitaa olla lajiketta 'Shell Pink' eli nykyisin virallisesti 'Roseum'.

Saniaistarhassakin on kaunis, hyvin vaalealehtinen hopeatäpläpeippi, vaikka se ei nyt kukikaan. Kuvan yläosassa on tuoksuorvokki, jolla on yksi kukka, vaikka se ei tästä pienennetystä kuvasta erotu. Vasemmalla on alppivarjohiippa.

Kaiken kaikkiaan saniaistarha on aika kivan näköinen, kun myös vaskivarjohiipat, sinivuokot, kevätpiipot ja jokunen saniainen on vihreänä. Oli hyvä veto jakaa vaskivarjohiipan levinnyttä kasvustoa Rohanista tänne. Muuallekin sitä riitti.

Mutta voi! Osa kasveista on jo ihan valmiita kevääseen – kieltämättä olen sitä itsekin. Muotopuutarhan kookas loistomyrkkylilja pukkaa jo lehtiä. Näiden aikahan on vasta keväällä. Haravoin kasvuston päälle tänään aimo kasan vaahteranlehtiä talvisuojaksi.

Osa kasveista on muuten vain ihanan reheviä. Rohtosormustinkukat ovat sitä aina loppusyksyllä. Niiden keskellä on kellukka 'Totally Tangerine', jonka selviämisestä viime talven koettelemuksista olin huolissani keväällä. Kasvukauden aikana se on onneksi ottanut menetetyt mitat takaisin ja ylikin. 

Kunpa koko talvesta vain tulisi mahdollisimman lauha, en kestä taas yhtä kovaa talvea, eivätkä kasvinikaan välttämättä. Valkoinen keppi tukee purppurahelmimarjan suojaverkkoa. Helmimarja-rassukka paleltui maata myöten viime talvena, onneksi se kuitenkin teki uudet versot ja on taas lähes metrin korkuinen puska.

Koreaköynnöskuusama 'Gold Flame' on koreana, tämänkin kukkia jaksan hyvin ihastella vielä ainakin kuukauden tai vaikka kaikki talvikuukaudet, ei tee tiukkaa.

Mangoldin sadonkorjuukausikin jatkuu yhä vain, vaikka mittari kävi välillä lähes –7 asteessa.

Mutta ihan kaikkein eniten toivon lauhaa alkutalvea siksi, että heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn' on tehnyt kukkatertut, joista osasta jo vaaleanpunaiset nuput pilkottavat. Olisi niin ihanaa nähdä tämä puska kukassa nyt, loppusyksyllä ja alkutalvena, johon aikaan se kukkii myös Länsi-Euroopassa! Se ei tosiaan tarvitse tämän enempää lämpöä tai pidempää päivää kukkiakseen.

Niinpä alan väsätä kirjettä joulupukille. Rakas joulupukki...

Alppivarjohiippa Epimedium alpinum

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Kellukka Geum

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Koristemansio ×Comagaria rosea

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Purppurahelmimarja Callicarpa giraldii

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Tuoksuorvokki Viola odorata

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Kesäkuun alussa ruusutarhassa

 Vielä on ainakin pari syksyistä aihetta – tai kuvasettiä – odottamassa, että kirjoitan ne jutuiksi, mutta teki mieli katsella vielä hetki kesää. Sieltä löytyy lukemattomia julkaisemattomia kuvia ja esittelemättömiä kasveja.

Kun etsin kukkivien varjohiippojen kuvia edelliseen juttuun, päädyin toukokuulle. Jatketaan siitä kesäkuun alkuun, niin näyttää tältä.

Ruusutarhaan pari vuotta sitten istuttamani valkokukkainen särkynytsydän 'Alba' on kasvanut jo sen verran korkeaksi, että nousee kauniisti muun kasvuston seasta. Se on satumaisen kaunis kasvi. Naapurikasvina on tummanpuhuva metsätyräkki 'Chameleon'. 

Kesäkuun alku on myös lehtoakileijojen kulta-aikaa. Tämä sini-valkoinen petticoat-mallinen siementaimi kasvoi Rohanissa, minne siniset värit eivät kuulu. Olin siirtänyt sen edelliskesänä ruusutarhaan, missä se nyt kukki kauniisti.

Taustalla on aikainen pioni.

Amerikanpioneiksi kutsutaan siementaimia, joissa on useita pionilajeja sekaisin. Nämä ovat ymmärtääkseni kaikki aikaisia kukkijoita, ja niinpä tämä ruusutarhan amerikanpioni oli kukassa jo kesäkuun alkupäivinä. 

Komeakotakuusama Wine and Roses eli 'Alexandra' puhkesi myös kukkaan jo heti kesäkuun alkuun. Se on vielä niin matala, että maanpeitekasviksi siirtämäni hopeatäpläpeippi kukkii puskan seassa.

Koska alueella on ruusupuskia, olen jakanut tänne muualta muitakin hyviä maanpeittokasveja: tässä koristemansio Lipstick ja keltalehtinen mäkimeirami 'Aureum'. Lukemattomat rikkaruohot tuli onneksi jossain vaiheessa kitkettyä, tosi kortteesta ei pääse ikinä eroon kitkemällä. Eikä kai muutenkaan.

Ensimmäiset ruusut tulevat kukkaan juhannuksen alla. 'Syke' -tarhakurtturuusun ensimmäinen pinkki kukka näkyy kuvassa. Edessä on kameliajasmike, joka ei ole vielä tähän mennessä suostunut kasvamaan isoksi puskaksi. Sen takana on muotopuutarhasta siirretty 'Lavender Pinwheel' -tummakurjenpolven siementaimi, joka oli pikkuisen liian tumma vaaleanliiloihin emokasveihin verrattuna. 

Yritän pitää muotopuutarhan kasvuston oikean lajikkeen värisenä, joka tietää siementaimien keruuta kompostiin tai siirtoa muualle. Sama juttu akileijojen kanssa: kun siementaimia syntyy tuhottomasti, on niitä pakko kitkeä, muuten muilla kasveilla ei ole elintilaa. Parhaan väriset tai -malliset kukat pääsevät jatkamaan eloaan muualla puutarhassa.

Ihan kuvan oikeassa reunassa on muuten ketoruusuruohon siniliila kukka. Tuon saman kasviyksilön viimeisiä kukkia kuvasin vielä tämän kuun alussa.

Päätetään juttu juhannusviikon kuvaan. Kameliajasmikkeen lisäksi alueella on toinenkin kääpiö, nimittäin katsura, joka pysyy vuodesta toiseen vain noin metrin korkuisena, vaikka siitä on varmaan jo kymmenen vuotta, kun sen istutin. Voi olla parempi niin, kun alue on nyt täyttynyt kaikista muista kasveista. 

Kuvassa kukkii edellä mainittujen jasmikkeen, ruusun ja tummakurjenpolven lisäksi puna-ailakki, hennon aprikoosinsävyinen rohtosormustinkukka ja kiinanpioni 'Wladyslawa'. Pergolan iso heleäorjanruusu on myös aloittanut kukinnan.

Tähän on vielä yli puoli vuotta, mutta kevääseen ei ole enää kohta kuin keikaus!

 

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Kameliajasmike Philadelphus × virginalis

Katsura (pikkulehtikatsura) Cercidiphyllum japonicum

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Komeakotakuusama Weigela florida

Koristemansio ×Comagaria rosea

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Mäkimeirami Origanum vulgare

Puna-ailakki Silene dioica

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum