Ihanat vuokot

Jokin aika sitten kuvasin pihani eri sävyisiä sinivuokkoja, mutta niistä en ehtinyt kirjoittaa, kun muutkin vuokot liittyivät karkeloihin.

Suloinen 'Robinsoniana' -hämyvuokko eli valkovuokon punervakukkainen versio on kansoittanut vuokko-esikkopenkkiä niin, että olen jakanut sitä jo pariin paikkaan toisaallekin valloittamaan maailmaa. Sen seurana kukkivat kauluskukkaiset 'Orangery' -narsissit.

Vähän ylempänä käärmeenlaukkaviidakossa kukkii sininen balkaninvuokko. Taustalla rotkolemmikki on jo aloittanut kukinnan.

Kuvan edessä voi nähdä pari punaista viirua, ne ovat japaninvaahtera 'Osakazuki' punaisine nuorine oksineen. Hauskasti sekin pääsi kuvaan mukaan.

Japaninvaahteran toisella puolella on vaaleanpunaista 'Charmer' -balkaninvuokkoa. En ole tämän parempaa kuvaa siitä tänä keväänä ottanut! Balkaninvuokkojen kanssa pitää olla nopea, sillä kukka on täysin auki vain auringossa. Heti, kun iltapäivän varjot pitenevät, kukka menee suppuun.

Tuota käärmeenlaukkaa kyllä voisi syödä paljon enemmän, sillä se on aika korkeaa! Hirveän hyvääkin se on. Tein juuri kreikkalaisen salaatin, taidanpa käydä hakemassa sitä päälle.  

Tässä välissä söin ja herkullista oli!

Samassa penkissä kasvaa myös tämä Ruissalosta Aarno Kasvilta saatu sinivuokko, joten siirrytään sinivuokon moniin sävyihin. Tämä on melko vaalea, kauniin heleän sininen.

Kuusten alle saniaistarhaan siirsin metsästä ihanan kevätpiipon, jonka kylkiäisenä tuli sinivuokon siemen. Siitä on kasvanut kauniin tummansininen yksilö. Tämä on siis saaremme omaa kantaa.

Koivikossani kukki tänä keväänä kaksi sinivuokkoa, aiemmin olin huomannut vain yhden. Niissä on molemmissa jännä syreeninliila sävy. Tosi hauskaa, että löytyy tällaisia eri sävyisiä ihan luonnostaan!

Lähisaarella kasvaa valkoisia sinivuokkoja ja ystävä toikin niitä kerran minulle kaksin kappalein. Molemmat voivat hyvin muotopuutarhassa ja ovat aikaisia kukkijoita. Valkoinen on hyvä kontrasti pionin punaisille versoille.

Muotopuutarhassa kasvaa myös punakukkainen sinivuokko, mutta sitä piti vähän kaivaa esiin kuivien lehtien takaa. Se on vasta työntänyt nuput mullan pintaan, joten on selvästi muita myöhäisempi.

Valkoiset sinivuokot tuonut ystävä, joka on pitkän linjan luontoihminen, arvelee, että punaiset olisivat heikkokasvuisia luonnostaan. Sekin on mahdollista, ovathan kaikenlaiset mutaatiot yleensä perusmuotoa heikompia. Mutta nämä valkoiset ovat kyllä erittäin elinvoimaisia.

Viime vuonna löysin puutarhamyymälästä (Puutarhanikkarit) punervakukkaisen 'Forest Pink' -sinivuokon ja tartuin siihen heti. Se on aivan älyttömän pienikukkainen! Edessä mittakaavana voi nähdä taimilappua. Mutta hyvä, että on elossa kumminkin. Sillä oli kyllä lehdet koko viime kasvukauden, joten toiveita on juurakon vahvistumisesta. Kääpiöys ei haittaa, sillä tämä kasvaa hobittipenkissä, jossa on muutenkin kaikkea pientä.

Hämmästyin ja ilostuin, kun löysin hobittipenkistä jalomaarain 'Annan' versot! Tämä nimittäin hävisi jonkin aikaa istuttamisen jälkeen, joka tapahtui viime toukokuun lopulla. Lehtiä ei näkynyt koko kesänä. Ajattelin taimen menehtyneen kuivuuteen, kuten aika usein käy, myös tätä edellisen jalomaaraimen taimen kohdalla. En aina edes muista istutuksiani ja unohdan kastella, tai olen viikon-pari kaupungissa ja sillä välillä tulee helle, jolloin moni pikku kasvi kuolee. Mutta sieltä se nyt nousee, onpa sitkeä!

Vielä yksi sinivuokko: unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' on hurmaava mätäs vaalean suloisensinisiä kukkia tummilla keskustoilla.

Sitten muihin vuokkoihin. Siirsin ternivuokon vuokko-esikkopuutarhan alaosasta, joka oli sille selvästi liian paahteinen ja kilpailu tarharaunioyrtin kanssa kovaa. Se pääsi katajan aluspenkin muhevaan multaan ja puolivarjoon. Nyt se kiittää tuottamalla ties kuinka monta kukkanuppua! 

Pienet keltaiset kukat kuuluvat pikkukäenrieskalle ja pyöreät lehdet mukulaleinikille, kumpikin luonnonkasveja, joita kasvaa pihassani lähes kaikkialla. Kumpikin myös häviää muutamassa viikossa maan uumeniin, sipuli-/mukulakasveja kun ovat.

Sipuli-/mukulakasveista puheen ollen: olen joka vuosi katsonut Iris winogradowiin lehtiä, kun ne nousevat uskollisesti katajapenkistä. Kukkia ei tule, mutta en uskalla siirtääkään, kun kranttu luonnonlaji sentään pysyy elossa. Nyt lisäsin sille kompostikatetta ja vähän myöhemmin huomasin tämän kookkaamman lehtituppaan vähän toisessa kohtaa penkkiä: pian tällekin lannoittavaa katetta ja toivoa kukista ehkä jonakin keväänä on! Olipa ihana löytö.

Seuraava ilonkiljahdus tuli tämän pikkuruisen verson kohdalla, joka nousee maasta kuin ohjuksen kärki. Tämä kuuluu jättiläismäiselle, toivottavasti kohta jo jalkapallon kokoiselle sipulille: himalajanjättililjalle. Istutin sen pari vuotta sitten ja olen katsellut nousevia lehtiä siinä toivossa, että joskus näkisin tämän ihmeellisen parimetrisen kukkavarren. Sipulilla kestää vuosia, jopa lähes kymmenen vuotta, kasvaa kukintakokoon. Istuttaessani se oli ison lantun kokoinen, joten voisi se jonakin vuonna jo kukkiakin.

Seuraava iso ilo löytyy katajan toiselta puolelta. Rusokoiranhammas kukkii jo! Tämä on kotoisin Huovilan puistosta Kärkölästä ja hankin sen ilman mitään lajikenimeä. Näitähän on joitakin lajikkeitakin, niin minullakin, mutta tämä perusmuoto on riittävän, suorastaan taivaallisen kaunis ilman mitään parantelua.

Tästä päästään aasinsillalla sadeasiaan. Taas sataa! Ihanaa! Tämä on niin huippua ja juuri sitä, mitä kasvit toukokuussa tarvitsevat, mutta varsin harvoin saavat. Soitin tänään äidille; hänen sukujuurensa ovat Kärkölässä ja Askolassa ja hän muisti vanhojen maajussien siellä päin sanoneen: mikä sataa ennen juhannusta, sataa suoraan laariin.

Niin totta!

Pikkuruinen iso ilo löytyy kuistin edustalta, missä vuosikausia sitten istutettu (ehkä viisi vuotta tai ylikin) valkovuokko 'Green Fingers' kukkii viimeinkin, ensimmäistä kertaa! Levensin penkkiä vähän ja siirsin tätä edemmäs. Tässä on kuistista johtuen varjo, mutta toisaalta kuivaa, sillä tässä on räystäs yllä.

Ostin vuokon juurakon pussissa loppusyksyn alennuksesta Kauppilasta (nyk. Flör), juurakko oli varmaan puolikuollut, sillä se oli tosiaan myöhäissyksyä. Onneksi siinä kumminkin henki pihisi ja tämä viimein kukkii! Täytyy ottaa parempi kuva, kun kukka on kunnolla auki.

Lisäksi yhdessä ystävän antamassa erikois-valkovuokossa näkyy ensimmäinen nuppu, odotan jännityksellä, mitä siitä tulee. 

Aika metka muuten tuo ukkolaukan varsi, joka on ihan kuin vetänyt sammalnutun ylleen kaulaan asti. Ymmärrän häntä, koleaa on. Talvitakkia tarvitaan vielä.

Seuraavaksi voisin siirtää pikkuruisen kevätputken myös penkin etuosaan, sillä tämä on jäämässä korkeampien posliinihyasinttien jalkoihin ja edempänä se saisi edes vähän enemmän kosteutta, jos sataa oikeasta suunnasta. Luulin jo menettäneeni koko kasvin, mutta sieltä se nousee!

Ihan loppuun ihanat keltavuokot. Niiden kerrottu muoto on vielä nupulla, samoin kuin kerrotut valkovuokotkin. Mutta tämä yksinkertaiskukkainen kukkii nätisti punaisen villin penkin yläpäässä kirsikkapuun juurella.

Olen siirtänyt siitä palan esikkopeltoon kukkimaan valkoisten 'Genève' -narsissien alle, sillä vuokko aloittaa kukinnan sopivasti ennen kevätesikoita. Esikkopellon vuokko on vielä nupulla. 

Ihanaa, kastelevaa sadeyötä sinnekin, jos teillä sataa! Ja toivottavasti se on vettä!

Balkaninvuokko – Anemone blanda

Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum

Jalomaarain – Rubus arcticus ssp. × stellarcticus

Keltavuokko – Anemone ranunculoides

Kevätpiippo – Luzula pilosa

Kevätputki – Hacquetia epipactis

Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum

Mukulaleinikki – Ficaria verna

Pikkukäenrieska – Gagea minima

Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis

Sinivuokko – Hepatica nobilis

Ternivuokko – Anemone × lipsiensis

Unkarinsinivuokko – Hepatica transsilvanica

Valkovuokko – Anemone nemorosa

Kompostionnea

Että osaa ihminen olla onnellinen omasta kompostimullasta! Tai tämä ei ole ihan multaa, sillä täällä saariston kuivuudessa ja tuulessa avokomposti ei toimi niin hyvin kuin voisi. Osa siitä jää aina kuivaksi, reunoilta ja päältä, vaikka sitä käänteleekin, eikä maadu täysin.
Kukkapenkkien päälle se on loistotavaraa.

Compost Happiness!

Tällä kertaa kompostin puoliksi palanut osasto tyhjeni Rohaniin, jossa koko 12-metrinen istutusalue sai kunnon katteen, sitä riitti myös toiselle heinä-ruusutarhan puolelle ja aiemmin mainittuun katajan aluspenkkiin.
Edellisessäkin kuvassa näkyi ihanasti kukkiva näsiä, tässä edustalla viimevuotisista lehdistään vielä kiinni pitävä pyökki 'Rohan Weeping'.

Penkissä nousee jo sitä sun tätä, joten talikollisia viskoessa sai tähdätä väleihin. Silkkipionin versot ja kookkaat nuppupallerot lupailevat ihanaa kukkaloistoa.

Katajapenkki sai oikein paksun katteen, sillä tässä kasvaa paljon kaunista, joka kaipaa selvästi muhevampaa maata. Maa on yllättävän kuivaa, kun ottaa huomioon, että vieressä on mutapuutarha. Ransu esittelee.
Tiesitkö muuten, että muta tai märkä savi on erittäin tärkeää pääskysille ja muillekin linnuille? Ne käyvät napsimassa kosteaa mutaa pesänsä rakennustarpeiksi keväällä. Jos on kuivaa, ei hyvää materiaalia löydy ja pääskysenpesä on vaarassa romahtaa kesken pesinnän. Siinä on yksi hyvä syy perustaa mutapuutarha. Eikä haittaa, jos se kesällä on kuivana, kuten omani.
Kiviä on vähän romahdellut reunoilta talven aikana, mutta oikeastaan tykkään tästä enemmän luonnollisena, ei niin rakennetun näköisenä. Perfektionistit taitavat nyt siellä ruudun takana vetää järkytyksestä henkeä, mutta onneksi täällä ei perfektionisteja asu, epätäydellisyydentavoittelija vain. Ehkä ei sielläkään?

Ransu esittelee yhden katajapenkin suuraarteista, jonka takia haluan parantaa sen maata. Tuossa nousee himalajanjättililja.

Tuossa noin!
Punaisessa villissä penkissä asustava japaninjättililja on myös herännyt eloon ja tehnyt lehden. Viime kesän toivoton kuivuus, niin ja toissa kesän, ja kai joka ikisen kesän, on verottanut näitä niin, että kumpikaan ei ole kasvanut isommaksi tai kukkinut – vielä. Tai tämä himalajanjättililja onkin istutettu vasta viime keväänä, sipuli oli kyllä valtava. Laitoin sen tuohon paikkaan siksi, että sen juuret löytävät kosteutta, jos vain älyävät kasvaa oikein syvään.

Kompostin oikean puolen tyhjennettyäni suoristin senkin – vasen puoli suoristui syksyllä – ja tyhjensin vielä täyden puolen päällimmäiseksi vuoden verran seisseen huussikompostin. Kirsikka kakun päälle.
Ai että ihminen osaa olla onnellinen kompostistaan! Ihanasti sieltä löytyi lierojakin. Liero – naisen paras ystävä! Hyvän puutarhalapion lisäksi.

Huussitynnyreitä on kaksi, toinen on sisällä huussissa ja toinen sen seinustalla, joko täytenä muhimassa tai kuten nyt tyhjänä odottamassa taas käyttöön pääsyä.

Kompostin vihoviimeiset pahnanpohjat päätyivät kivimuurin edustalle, sillä huomasin siinä viime viikolla kitkiessäni, kuinka savimaa on siinä(kin) kuin betonia. Ruusuherukoiden välissä kasvaa marhanlilja, joka takuulla arvostaa muhevaa katetta.

Oi tätä onnea! Parin kolean sadepäivän jälkeen taivas on muuttunut siniseksi ja aurinko lämmittää. Sadetta toivoin ja onneksi sitä saatiin.

Uusia narsisseja avautuu koko ajan. Karhunlaukkojen välissä kukkii 'British Gamble', uusi hollantilainen lajike.

'British Gamble' on roteva ja istutin sitä portin viereen, jotta se näkyisi tielle ja vierailulle tuleville ystäville. Britanniassa olen ihastunut tapaan istuttaa laajat alueet narsisseja porttien pieliin ja pihatien varteen tulijoita ilostuttamaan.

Osan narsisseista pidän yksityisenä salaisuutenani jakaen ne vain teidän kanssa, ja myös livenä pihakierrokselle lähtevien ystävien. Pikkuinen virvanarsissi 'Spoirot' ei näy kauas saniaistarhan siimeksestä, sitä pitää mennä katsomaan.

Kääpiö-'Elka' on haalistunut kukinnan edetessä lähes valkoiseksi. Tämä on aivan hurmaava pikku tyyppi. Taustalla avautuu 'Pink Charm', todella kivan värinen korkea narsissi. Nämä kasvavat karhunvatukan ympärillä hyvin aurinkoisessa paikassa. 'Elka' olikin kevään ensimmäinen avautunut narsissi pihassani, jos joku muistaa.

Yksi asia, josta bloggaamisessa erityisesti tykkään, on vuoropuhelu. Ihan tällä tasolla ei tule keskusteltua muissa somekanavissa, siksi ne ovat minusta köyhempiä eivätkä korvaa bloggaamista, eivät yllä lähellekään. Riina nosti Versoja Vaahteramäeltä -blogissaan esille ihanan valkoisen idänsinililjan ja kertoi siitä, miten se hiljalleen leviää, vaikka ei niin nopsaan kuin sininen perusmuoto.
Omat valkoiseni (lajikenimi taitaa olla ihan vain 'Alba') istutin aikanaan vaahteran alle, missä on hyvin kuiva paikka, vaahteralla vahvat kaiken imevät juuret, ja maa on tässä(kin) kivikovaa savea. Olen hiljalleen parantanut maata humuksella – risuilla ja lehdillä – ja valkoiset sinililjatkin ovat hiljalleen alkaneet levitä alun järkytyksestä toivuttuaan. Metsäpuutarhamaisessa varjopaikassa ne loistavat ihanina valopilkkuina.
Keltaiset 'Pagoda' -koiranhampaat viihtyvät tässä yllättävän hyvin, oikeassa alakulmassa näkyykin yksi. Nuput ovat jo esillä lehtiruusukkeiden keskellä.

Huhtikuun nuppuyllätyksen järjesti kuitenkin juhannuspioni. Tämä kasvaa kyllä lämpimässä paikassa talon kivijalan eteläpuolella, mutta että nuppu alkaa avautua jo huhtikuussa!

Ransu puolestaan hykertelee onnesta saatuaan keinutuolinsa takaisin vahaamisoperaation jälkeen, joka kesti useita viikkoja.


Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum
Idänsinililja – Scilla siberica
Japaninjättililja – Cardiocrinum cordatum
Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Karhunlaukka – Allium ursinum
Koiranhammas – Erythronium
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Näsiä – Daphne mezereum
Pyökki – Fagus sylvatica
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Silkkipioni – Paeonia wittmanniana
Virvanarsissi – Narcissus Bulbocodium-Ryhmä

Retki pohjoiseen

Kun kirjoitin taannoin etelänmatkasta, niin laitetaan nyt juttu pohjoisestakin samassa lähimatkailuhengessä. Etelänmatkahan suuntautui noin 50 kilometriä kaakkoon, matka pohjoiseen oli hieman pidempi, ainakin sata kilometriä linnuntietä. Kävin jopa Pomarkussa asti, se olikin todella pohjoisessa!

Ihanan Suvikummun ihana Marja keksi järjestää retken ja pidot bloginsa 10-vuotispäivän johdosta. Kun Marjaan ja mukavaan mieheensä tutustuu, saa huomata, että he osaavat elämästä nautiskelun jalon taidon. Aidompaa ja sydämellisempää väkeä saa hakea.
On mahtavaa, että Marja päätti jakaa iloa ja nautintoa meille muillekin. Marjan oma puutarha on viihtyisä ja siellä on myös mukavia varjopaikkoja. Kuvia en älynnyt ottaa, sillä keskityin Onnipantterin bongaamiseen, mutta kolliveijari pysytteli piilossa ja tuli esiin kuulemma neljä minuuttia sen jälkeen, kun olin lähtenyt! Voi, Onni!!!
Kissaneitokaiset Viiru, Ruusa ja Viivi olivat onneksi suopeampia vierailijoita kohtaan ja näyttäytyivät. Ruusa jopa piti seuraa luonnollisesti itse sanelemansa välimatkan päästä.
Onni oli kuitenkin jättänyt todistusaineistoa viimeaikaisista liikkeistään: sen syreenin runkosuoja makasi pitkin pituuttaan kalliolla syreenin läheisyydessä :-D
Marjan loihtimat herkut ovat vertaansa vaikka niin maultaan kuin näöltäänkin, mutta niidenkin kohdalla tuli ensin mieleen nauttiminen kuvaamisen sijaan... lisäksi oli todella mukavaa tavata vanhoja blogituttuja pitkästä aikaa ja tutustua yhteen uuteenkin, Intianminttuun. Seurustelu niin ihmisten kuin kissojenkin kanssa (huippuseuraa kaksin verroin!) oli etusijalla.

Marja oli organisoinut retken Vakka-Taimeen. Meitä oli juuri sopiva määrä, noin kymmenen, että kaikki kuulimme, mitä Vesa Muurinen kertoili. Olimme kuin Liisat Ihmemaassa, jopa tavallinen terttuseljakin näyttää Vakka-Taimen puutarhassa eksoottiselta Afrikan puulta. Liaanit kiipeilevät korkealla puiden rungoilla ja erikoisuudet viihtyvät niille räätälöidyissä kohopenkeissä, joiden kasvualusta on hapanta, hiekkaista tai mitä kasvit milloinkin vaativat.

Heti kierroksen alkuun aloin hihkua, sillä katselimme komeita jättililjoja – kukassa! Tämä on japaninjättililja var. glehnii (hieman tavallista japaninjättililjaa matalampi). Kukintaan saattaa kulua viisi vuotta ja ylikin. Minulla tämä on ollut jo parisen vuotta, joten muutama vielä menee.
Ensin luulin tämän olevan himalajanjättililjan, jota olen havitellut vuosikaudet. Hihkuin innosta. Sitä en vieläkään löytänyt, mutta sain siemeniä Scottish Rock Garden Clubin kautta talvella. Siemenillä kuluu pari vuotta kehittää sirkkalehtiä, joten odotellaan...
Taustalla kukkii valeunikkoja. Niiden talvinen hyvin itänyt kylvökseni valitettavasti kuivui toukokuussa, mutta yksi pari vuotta sitten istutettu 'Lingholm' sinnittelee juuri ja juuri hengissä. Kuiva lounaissaaristo ei taida olla niille ihan ihanteellinen. Taimi on parissa vuodessa lähinnä pienentynyt kasvamisen sijaan. Nämä kukkivat erittäin viehkosti ja runsaina Vakka-Taimen varjoisassa penkissä.

Ihastuttava akileija; jokin siementaimi eli varmaankin usean lajin risteymä. Taustalla enkeliperhoangervo. Ääh, onpa kauniilla kasvilla äitelä nimi!

Ihanaa idänmiekkaliljaa taisin kannustaa kaikkia ostamaan viime kerralla. Tämä on niin kaunis. Omalla pihallani kasvaa kahdessa kohtaa, mutta molemmat jättivät tänä vuonna kukinnan väliin kuivuuden takia. Ensi vuonna toivottavasti uudestaan entistä runsaampana.
Vakka-Taimen ympäristössä Pyhärannassa näkyi hirmuinen kuivuus. Puita ja pensaita, suuria katajiakin, oli kuivunut ruskeiksi. Vesa sanoikin, että kastelu todella kannattaa ja kasvit kiittävät vedestä silmin nähden. Täytyisi varmaan kunnostautua! Ilman letkua, vettä kaivosta ämpärillä nostamalla ja kastelukannuja kantamalla, on hyvin rajallista, mille kasveille ehtii päivän aikana vettä kantaa, ja riittääkö se niille alkuunkaan.

Ihastuttava jänönputki, miksi en tajunnut tämän taimia kysyä! Olen yrittänyt kylvää ja ostanut taimena, mutta kumpikaan ei ole onnistunut, tätä ei vieläkään pihassani kasva. Jospa vielä jonakin päivänä puutarhassani viihtyisi jänönputki.

Jokin neilikka, ehkä sulkaneilikka, ja taempana taisi olla vaarinlaukka hiekkapenkeissä.

Vaikuttavan kokoinen kombo kesä- ja kuutamohortensiaa.

Vakka-Taimessa on ilahduttava kokoelma luonnonliljoja, jotka ovat toinen toistaan kauniimpia. Tämä taitaa olla Lilium distichum – ihastuttavan värinen! Mehukas suorastaan.

Autuaan olon Cheri tekee lähempää tuttavuutta kanadanliljoihin.

Loppuun ilouutinen omalta pihaltani: yksi matalampi kanadanliljan varsi oli jäänyt peuroilta syömättä, niinpä saimme nauttia kolmesta kukasta poikien kanssa!


Vakka-Taimessa on käsittämätön kasvivalikoima, kannattaa kurkistaa verkkosivuille ja suunnitella oma kesäretki. Lajilistan lisäksi myynnissä on aina muutakin harvinaista ja yllättävää.

Tässä oma tämänkertainen ostoslista, varsin suppea, vai mitä. Vain viisi kasvia!
Aconitum ferox
Arisaema flavum (keltakärsäkalla)
Dianthus freynii
Primula chungensis
Pulsatilla halleri (hallerinkylmänkukka)


Muut tekstissä luetellut kasvit:
Enkeliperhoangervo – Gillenia trifoliata
Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum
Idänmiekkalilja – Gladiolus imbricatus
Japaninjättililja – Cardiocrinum cordatum 
Jänönputki – Bupleurum
Kanadanlilja – Lilium canadense
Kesähortensia – Hydrangea heteromalla 'Bretschneideri'
Kuutamohortensia – H. paniculata 'Praecox'
Sulkaneilikka – Dianthus plumarius
Vaarinlaukka – Allium senescens
Valeunikko – Meconopsis