Toiveita kanervan selviämisestä

Hankin taas syksyllä kanervan, sillä haaveilen niistä kauneutta mäntyjen alle.

Kanerva on suunnilleen keskellä kuvaa. Nämä syksyllä myytävät kanervat ovat samaa lajia kuin luonnonkanervamme, mutta niin vain Keski-Euroopassa jalostetut ja siellä kasvatetut taimet ovat osoittautuneet yllättävän talvenaroiksi. 

Nyt toivon, että tärppää, jos talvi jatkuu näin lauhana. Jos kanerva kuolee, voi se johtua pikemminkin siitä, että se pääsi kuivumaan. Se vietti ensimmäiset viikot ruukussa rappusilla ja unohdin useimmiten sitä kastella. Istutettaessa huomasin, että juuripaakku oli aivan kevyt. Olisi kannattanut vain pistää taimi maahan saman tien, kun tulin kaupasta kotiin!

Nyt kun asiaa ajattelen, voi olla niinkin, että kanervat kuivuvat jo matkalla Suomeen ja myymälöissä, kun niitä ei ole ajateltukaan pitkäikäisiksi puutarhakasveiksi. Ehkä niitä ei kastella ollenkaan.

Mäntyjen alla oleva alue kerää aina hyvin vähän lunta. Täällä kasvaa tähtilumikelloa, joka on aikainen laji. Pari ensimmäistä versoa jo löysin alueen takaosasta. En vain ole vielä kuvannut niitä, kun paikka aidan vieressä on hämärä eikä päivänvaloa paljoa ole.

Olisi kivaa, jos tässä olisi kaunis havupensas-kanerva-alue, mutta havut kasvavat äärimmäisen hitaasti. En tiedä, montako vuosikymmentä kartiovalkokuusilla kestää kasvaa edes metrisiksi. Ovat olleet tuolla risuaidan edessä jo 15 vuotta. Toisaalta, eikö sanonnan mukaan hyvä tulekin hitaasti.

Vaaleajouluruusuihin voi onneksi luottaa. Ne suurenevat vuosi vuodelta ja tuottavat siementaimiakin. 

Keväällä alueen aikaisin perenna kukassa (vaaleajouluruusujen jälkeen) on tämä ihana vaaleansinikukkainen imikkä, kuva on viime huhtikuulta. Tätä kohti mennään!

Imikkä Pulmonaria
Kanerva, kangaskanerva Calluna vulgaris

Tähtilumikello Galanthus elwesii

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Joulukuun kalenteripoika

 Kukaan ei ole niin tyytyväinen kuin Musti, joka pääsee kaupunkireissun jälkeen takaisin kotiin.

Nyt riittää tutkittavaa. Sekä Mustille että minulle.

Kanerva on edelleen kuohkea, vaikka huomasin sitä istuttaessani, että se oli päässyt aika kuivaksi. En ollut muistanut kastella riittävästi, kun se vietti ensimmäiset pari viikkoa ruukussa.

Syyssahrameita on noussut edelleen – onneksi on lauhaa! Vaikka oli täällä meilläkin lunta ja pakkasta välillä.

Vaaleajouluruusut ovat niin ihania, kun alkavat työntää nuppuja vuoden pimeimpään aikaan!

Musti miettii omiaan, minä mietin iloisena, että ehdin vielä haravoida viimeiset lehdet kukkapenkkeihin. Se jäi kesken ja sitten tuli lumi.

Jatkamme Rohanin ohi kasvimaan ovelle. Meillä on ollut aika tuulista, niinpä isosiniheinät ovat laonneet. Vasemmanpuoleinen on kuin kanan pehva, oikeanpuoleisessa sentään jotain pystyssä.

Kehäkukat piristävät aina, mutta ehkä kaikkein eniten joulukuussa.

Ovenpielen köynnösruusu Pierre de Ronsard on ränsistynyt herkullisen väriseksi – kukka tekisi mieli syödä! Siniheinän röyhyt ovat täydellinen pari kukalle.

Sitten jatkamme koivikkoon. Musti tuumaa...

Siirtyy sivummalle tuumaamaan...

Kyllä! Nyt on hepuli! Jee!

Se on puussa yhdessä sujauksessa. 

Loppuun vielä äitienpäiväruusu 'Oranje Moersdag', jolla taitaa viimeinkin olla viimeiset kukat käsillä. Johan sen kauniita kukkia ehtikin ihastella lähes seitsemän kuukautta.

Kalenteripantteri ja minä toivotamme kullekin mieleistä joulukuuta!

Kehäkukka Calendula officinalis

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Kanerva Calluna vulgaris

Syyssahrami Crocus speciosus

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Syyssommitelma

 Olen niin tyytyväinen, kun keksin syyssahrameille oivan paikan.

Se näkyi Ransun pihakalenteri-mainostusjutussa. Myöhään nousevat sahramit eivät peity vaahteranlehtikerrokseen mäntyjen alla. Neulasia varisee, mutta ne eivät pysty peittoamaan kukkia.

Nämä alkusyksyllä istuttamani syyssahramit nousivat vielä myöhempään kuin aiempina vuosina istutetut, joten nämä kukat olisivat olleet täysin lehtikerroksen peitossa, jos olisivat lehtipuun alla. Läheisen omenapuun lehtiä kyllä lentää tänne asti, mutta ei liikaa. Eivätkä ne ole myöskään pystyneet katkomaan hauraita kukkavarsia, toisin kuin isommat vaahteranlehdet.

Hykertelin tyytyväisenä, kun syyssahramin kukkavarsi toisensa jälkeen nousi. Hähhää, kerrankin saan nähdä kukat!

Siispä tässä pieni vinkki: jos haluat nähdä syyssahramin kukkia, älä istuta niitä lehtipuun alle.

Tässä kuva vastakkaiseen suuntaan eli muotopuutarhaan päin. Tarkkasilmäinen huomaa seassa toisenkin kukan.

Syyssahrameiden seuraan pääsi myös tarhamyrkkylilja 'The Giant', joka vietti syksyn ruukussa kuistin rappusilla tuottaen ennätykselliset seitsemän kukkaa heti ostosyksynä. Mukulalla olikin muhkea juuristo, kun sen istutin.

Aina ei myrkkyliljojen kanssa onnistu. Olen pari vuotta sitten istuttanut saman lajikkeen tälle samalle alueelle, mutta siitä ei ole näkynyt korttakaan. 

Taustalla on Nauvon K-kaupasta hankittu Beauty Ladies -sarjan kanerva. Ruukussa ei ollut lajikkeen nimeä ja niitä on sarjassa sen verran, etten ryhdy arvailemaan. Harmi, ettei tarkempaa lajiketietoa kuluttajille suoda. Näillä kanervilla siis on omat lajikenimet ja silti niitä kohdellaan kuin nimetöntä bulkkitavaraa, vaikka kullakin lajikkeella on oma kaunis kukkavärinsä ja kasvutapansa. Missä ovat kanervien oikeudet, kysyn vain.

Istutus on varsin soma ja sointuva tuossa sinikatajien ja vaaleajouluruusujen vehreiden lehtien seassa. Toissa viikonlopun myrsky kyllä katkoi muutamia syyssahramin varsia, ne napsahtavat niin herkästi poikki.

Kunpa nuo kaikki nyt viihtyisivät tuossa monta vuotta. Saksasta tuodut kanervat ovat osoittautuneet harmillisen heikoiksi talvehtijoiksi, vaikka ovat samaa lajia kuin luonnon kanervamme.

Ehkä tällä kertaa! 

En kyllä tiedä toista yhtä optimistista ihmistyyppiä kuin puutarhaihmiset.

Ransu muistuttaa, että viimeisistä syysväreistä pitää vielä kirjoittaa. Tai oikeastaan se varmaan vain kaipaa rapsutuksia ja ruokaa. Mutta kyllä se syksystä pitää, sillä sää on sopivasti viileä ja tuuli kieputtaa lehtiä jännästi.

Kanerva Calluna vulgaris

Sinikataja Juniperus squamata, sinineulasiset lajikkeet

Syyssahrami Crocus speciosus

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Lisää myrkkylilja-asiaa

 Osa on lakastunut, uusia nousee tilalle.

Tänä syksynä viimeinkin kukkinut loistomyrkkylilja 'Atrorubens' ansaitsee lähempää tarkastelua. Sillä pitäisi olla erityisen hieno väritys, tumman purppurainen. Auringossa väristä on vaikea saada kunnon kuvaa.

Parin metrin päässä kasvaa myös upean värinen tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder'. Näillä kahdella tuntuu olevan vain hyvin vähän eroa. Enkä kutsuisi kumpaakaan purppuraiseksi, tai sitten 'Atrorubens' on tullut vääränä lajikkeena. Molemmat ovat tällaisia punertavia, todella kauniin värisiä kyllä.

Kunnollista eroa löytyy vasta, kun tarkastellaan kukkavarren väriä. 'Atrorubens' -lajikkeella se on todella tumma ja sen perusteella arvelenkin tämän olevan oikeaa väriä. Lisäksi tämä on tilattu luotettavasta paikasta, Nijsseniltä (linkki blogini oikeassa reunassa).

Eilen 'Atrorubens' näytti tältä. Meillä oli pari päivää oikein kova tuuli ja sadekertymä on yhteensä yli 40 mm ke–pe väliseltä ajalta. Sähkötkin olivat välillä poikki noin 14 tuntia. Todella upea purppurainen väri näköjään kehittyy vasta sitten, kun kukka lakastuu, heh.

Mutta siinä, missä yksi lakastuu, toinen versoo – ja saamme ihastella 'Lilac Wonder' -tarhamyrkkyliljaa vielä pitkään. Voi olla, että kukkavarsia nousee vielä lisää, tämä kun on tosiaan vasta aloittanut kukinnan. Tämäkin versoo haileampana ja kukkien väri tummenee vähitellen.

Kirkkaan väriset kukat ovat ihastuttavat syksyisen puutarhan sävyjen keskellä. Taustana myrkkiksellä on taikapähkinä. Viereinen vaaleajouluruusukin toisaalta sopii tummine lehtineen myrkkyliljan kaveriksi.

Laitetaan vielä laajempaa kuvaa, jotta saadaan enemmän syysvärejä mukaan. On tämä niin kaunista aikaa! Eilen tihkusateessa värit erottuivat hyvin. Nyt paistaa aurinko, mutta silloin eivät värit toistu kuviin niin mukavasti varjojen takia.

Sitten muotopuutarhaan. Valkokukkainen syysmyrkkylilja 'Album' teki todella monta kukkavartta. Voi olla, että mukuloita on maassa jo useampiakin, mutta ylöskaivuu tarkoittaisi myös kurjenmiekan kaivamista. Luulen, että annan olla. Iso tupas myrkkyliljaa on yhtä kiva kuin monta pientä!

'William Dykes' -tarhamyrkkylilja kukkii pitkään. Ensimmäiset kukat lakastuivat jo ajat sitten ja yhä niitä nousee uusia tilalle. Tämän kaivoin ylös viime syksynä ja jaoin mukulat laajemmalle.

Tarhamyrkkylilja 'Waterlily' nousee aina myöhään, lisäksi se on ainakin tähän asti ollut aika kitukasvuinen. Sen joutuu jossain vaiheessa siirtämään, sillä se kasvaa liian lähellä puksipuuaitaa – tai tulevaa puksipuuaitaa: tällä puolella tätä penkkiä aitaa ei vielä juurikaan ole.

Pieni realismipläjäys paskan muodossa. Taannoisen karanneiden lehmien paimennuksen jälkeen kävin hakemassa läjät naapurin nurmikolta ja pläjäytin ne kukkapenkkeihini. Kirjoitin aiemmin 'Harlekijn' -myrkkyliljasta, joka ei vieläkään kukkinut. No, päättelin sen ehkä kaipaavan lannoitusta – siitä sai! Oikealla näkyy syyssahrami, niitäkin on jo hiljalleen alkanut nousta.

Ensimmäinen syyssahramien tiedustelija nousi jo viikko sitten herkkunurkkaan, jossa kerrotut valkoiset 'Alboplenum' -syysmyrkkyliljat ovat jo lakastuneet.

Syyssahrami ja syysmyrkkylilja ovat samantapaisia ja kumpikin on mukulakasvi, mutta kukan lähempi tarkastelu osoittaa, että ne eivät ole sukulaisia. Sahrameilla on kolme heteen vartta eli palhoa.

Myrkkyliljoilla heteitä on kuusi. Näinhän jo Linné aikoinaan määritteli kasvien sukulaisuussuhteita, ja vaikka ei nykytiedon valossa kaikessa ihan nappiin osunutkaan, on tämä merkittävä eroavaisuus. Krookukset kuuluvat yleiseen kurjenmiekkakasvien heimoon Iridaceae, kun myrkkyliljoilla on oma myrkkyliljakasvien heimonsa Colchicaceae.

Tässä kuvassa on Colchicum × agrippinum -myrkkylilja. Kaksi kukkaa oli ihan hyvä määrä ensikukinnaksi. 

Vaahteran alla on kerrottu valkoinen 'Alboplenum' -syysmyrkkylilja vasta nousemassa. Ensimmäinen kukkavarsi alkaa kaatua, mutta lisää nousee. Ja minä kun ehdin jo manata, että tällä on niin huono kasvupaikka.

Kasvupaikoilla ei ole kuin muutama metri eroa, siis herkkunurkan samalla lajikkeella ja tällä, ja silti kukinnassa on viikkojen ero. Tähän osuu vähemmän aurinkoa ja maanpeittokasvillisuus myös peittää nousevat varret. Maa on vaahteran takia myös kuivempi.

En edelleenkään tiedä, mikä saa myrkkyliljan viihtymään ja mikä ei. Olen istuttanut niitä paahteeseen ja varjoon, laihaan maahan ja saveen. Jotkut eivät ole nousseet, mutta alan yhä enemmän kallistua siihen, että ne ovat voineet olla näivettyneitä mukuloita.

Voi hitsi, kun en tajunnut taaskaan ottaa kameraa mukaan touhuihini. Äsken istutin Hollannista tulleet kaksi myrkkyliljaa (taas Nijsseniltä): 3 valtavaa mukulaa 'Purpureum' -turkinmyrkkyliljaa ja yhden Colchicum pannonicum -lajin, joka joskus luetaan syysmyrkkyliljan alalajiksi Colchicum autumnale ssp. pannonicum. On kiva, että sipulit ja mukulat tulevat pusseissa, johin on printattu kiinnostavaa tietoa ko. kasveista.

Istutin mukulat ruukkuihin – olisi pitänyt tehdä se heti alkuviikosta, kun hain paketin laivarannasta. Niissä oli nimittäin jo kunnon versot ja pannonicumissa myös kalpeat nuput, jotka olisivat varmasti hyötyneet istuttamisesta heti. 

Vaikka myrkkyliljojen lehdet ilmestyvät keväällä, kasvavat juuret nimenomaan syksyllä. Siksi aikainen istuttaminen on mitä tärkeintä. Pistin nyt niiden ruukut likoamaan veteen, jospa mukulat siitä saisivat ensiapua.

Joku saattoi huomata laatikossa myös vihreitä lehtiä. Ne kuuluvat valkokukkaiselle balkaninsyklaamille, joka myytiin kolmen kappaleen pakettina. Istutin kaksi niistä syklaamiruukkuun, jossa on entuudestaan kaksi murattisyklaamia. Nehän kukkivat syksyllä, balkaninsyklaami keväällä. Murattisyklaameista toinen on tehnyt kukan, mutta ei lehtiä, toinen puolestaan pelkkiä lehtiä, aika hauskaa. 

Lehtimuodoissa on iso ero: balkaninsyklaamin lehdet ovat pyöreät kuin taponlehdellä, murattisyklaamilla ne ovat muratinlehden muotoiset ja usein hienosti kuvioidut.

Otin riskin ja istutin kolmannen taimen avomaalle saniaistarhaan kuusen alle, koska ruukkuun ei saanut mahtumaan enää melko isoa mukulapaakkua juuristoineen tuhoamatta siinä jo kasvavia syklaameja ja pikarililjan, krookuksen ja kai yhden narsissinkin sipuleita, vaikka en ole varma, onko narsissi enää elossa. Ruukku pääsee pakkasilla sisälle viileään paikkaan.

Rappuset märkänä päivänä. Rautainen kynnysmatto on nurmikolla, sillä Ransu oli oksentanut sen päälle.

Ostin Nauvon K-kaupasta kanervan, kun ne olivat niin kauniita ja tuuheita. Yritän istuttaa niitä maahan, mutta jostain syystä nämä Keski-Euroopasta tuodut jalosteet eivät suostu talvehtimaan ollenkaan hyvin, vaikka ovat periaatteessa aivan samaa kangaskanervaa kuin luonnonkanervamme.

Mutta niin vain tuokin päätyy ennen pitkää maahan vain todetakseni keväällä, että se on ruskea. Paitsi jos tulee lauha talvi!

Tarhamyrkkylilja 'The Giant' osoittaa, miksi on hyvä istuttaa myrkkisten mukulat saman tien. Hankin tämän elo–syyskuun vaihteessa ja istutin heti ruukkuun, kaupungissa kun olin. Nuppu alkoi pian nousta ja nyt niitä on noussut jo viisi!

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Kangaskanerva Calluna vulgaris

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Taikapähkinä Hamamelis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Turkinmyrkkylilja Colchicum cilicicum

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Vaaleankeltaisia valonläiskiä metsäpuutarhassa

Saniaistarhassa kukkivat yhä 'Spoirot' -virvanarsissit, niiden seurana kerrottu valkovuokko 'Vestal' tai joku muu sen tapainen.

Vielä kerran 'Spoirot'. Tämä on niin satumaisen soma!
Ilokseni huomaan, että oravanmarja ja ketunleipä ovat viimeinkin asettuneet tänne, kumpikin on elossa. Olen siirtänyt niitä metsästä muutamaankin kertaan.

Pystykiurunkannukset kukkivat yhä. Miekkaimikkä 'Diane Clare' on kukiltaan lähes samanvärinen, sitä ei nyt oikein erota, mutta lehdet sillä ovat hienot, lähes kokonaan hopeanvaaleat. Taustalla kukkii kerrottu keltavuokko.

Sitten kiljahdin ilosta ja hämmästyksestä. Kalvaspikarililja on noussut vaivihtaa kukkimaan asti, enkä ole huomannut mitään! Tämä on niin ihana. Mutta kaipaisi kesältä muuta kuin rutikuivuutta, mikä on haastavaa. Istutin sen tähän kuusten alle saniaistarhan alimpaan osaan, mutta on siinäkin melkoisen rutikuivaa. Täytyy muistaa kastella silloin tällöin, jos ei sada yhtään. Kastelen minä saniaisiakin. Joskus.

Jatketaan sitten vaahteran alle. Varsinaista yhtenäistä metsäpuutarhaa minulla ei ole, eihän tontilla ole metsääkään, paitsi minikoivikko. Metsäpuutarhamaiset penkit löytyvät kahden kuusen, tämän vaahteran ja parin männyn alta.
Muratti on talvehtinut hyvin vaahteran rungossa, maanpeittokasvinahan se on selvinnyt jo yli kymmenen vuotta. Puuhun kiipeävä varsi useimmiten paleltuu, mutta nyt ei. Varmuuden vuoksi olin kietonut villatakin sen ympärille. Takin pituus ei edes ihan riittänyt, sillä muratti on lähes metrin korkeudessa. Silti sen kaikkein ylinkin kärki on kasvussa, vaikka siihen ei takkisuoja yltänyt. Olipa ihana talvi!

Vaahteran latvuksen alla on alkanut kukkia huippukaunis kalvevarjohiippa. Sen lehdissä on hieno kuviointi kauniiden kukkien lisäksi, mutta lehdet ovat vasta puhkeamassa.

Vieressä alkaa juuri nyt kukkia 'White Beauty' -koiranhammas, otin kuvan aamulla. Täydellinen kaksikko!

Puolimatkassa kohti mäntyjen alustan metsäpuutarhaa kukkii viime syksynä hankittu 'Sterling Silver' -rotkolemmikki. Sen taustalla näkyy...

... imikkä 'Victorian Brooch' eli viktoriaaninen rintarossi. Tämä on melko tavanomainen imikkä, vaikka ihaniahan nämä ovat, ei näitä voi olla liikaa. Hankin tämän pelkästään nimen vuoksi. Heti käytävän toisella puolella kun alkaa minikokoinen viktoriaaninen teemapuutarha. Siellä on kuunlilja 'Great Expectations', narsissi 'Barrett Browning' ja tuoksuorvokkeja sekä esikoita. Siellä olisi myös rotkolemmikki 'Looking Glass', mikä on 1800-luvulla käytetty nimitys peilille (esiintyy esim. Liisa peilimaassa -kirjan nimessä: Alice Through the Looking Glass), mutta niistä molemmat ovat menehtyneet ilmeisesti kuivuuteen, eivätkä ne näy arvostavan vähälumisia saariston talviakaan. Täytyy hankkia uusia, jos joskus vastaan tulee.

Siirrytäänpä sitten mäntyjen alle viktoriaaniseen meininkiin. Tämä on lisäksi nk. Riina-penkki, vaikka nyt siinä onkin jo pilkahdus oranssia. 'Barrett Browning' on aivan ihastuttava narsissi, nimetty kuuluisan viktoriaanisen runoilijattaren mukaan. Taustalla loistokevätesikoita, jotka tässä värissä suorastaan loistavat.

Meno on silti melko hillittyä. Vaaleankeltaiset 'Teal' -narsissit ovat niitä, joissa värit ovat "väärin päin" eli torvi haalistuu valkoiseksi. Se on aivan ihana.
Valitettavasti sen jälkeen, kun kirjoitin, ettei valkovuokkoja syödä, on joku käynyt syömässä tästä 'Monstrosan' kukat. Se ei voi olla peura, sillä muuten olisivat kymmenen metrin päässä kasvavat muotopuutarhan tulppaanitkin hävinneet. Toisaalla on yksi koiranhammas syöty ja tänään huomasin, että Rohanista on hävinnyt kaksi hyasintin kukkavartta, metrin päässä kasvaa lisää. Joten vahva epäily on jänikseen, sillä ne tekevät tällaista huomattavassa määrin pienempää tuhoa kuin peurat ja kauriit. Tästä ei voi olla oikein vihainenkaan, sillä tuhot ovat todella minimaaliset normikevääseen nähden.
Tässä yhtenä päivänä pihan poikki loikki jänis, joka oli vielä osittain harmahtavassa talvihaalarissa. Musti murisi sille, mutta ei lähtenyt perään.

'Teal' lähikuvassa vasta-avautuneena, jolloin se on vielä kokonaan keltainen.

Iso ilonaihe on loistavasti talvehtinut kanerva. Tämä on viimesyksyinen Nauvon K-kaupan Pirkka-Calluna, jonka googlettamalla arvelen olevan mahdollisesti 'Renate'. Purkissa nimittäin oli Gardengirls-logo, joten sitä sarjaa tämä on.
Lehdet ovat alaosassa aivan vihreät, lisäksi kasvi tekee uutta vihreää kasvua kärjestä. Mikä suksee!
Toinen, pari vuotta sitten hankittu limenvihreälehtinen on juuri ja juuri hengissä. Viime syksynä taimikaupasta hankittu ihana violetti 'Amethyst' on kokonaan ruskeana, mutta en heitä vielä toivoa. Ei ole mitään syytä kaivaa ehkä-menehtyneitä kasveja ylös muutenkaan. Istutan vain uusia viereen. Niinhän luonnossakin käy, että kasvit maatuvat niille sijoilleen.

Jaksatko vielä pyörähtää koivikkoon, sillä aasinsillalla sekin on metsäpuutarhaa?

Punaoranssien 'Juan' -tulppaanien ylös kaivuun myötä se muuttui takaisin juuri sellaiseksi kun haaveilin. Miten nopeasti tästä onkaan saanut juuri kivan, parissa vuodessa! Ensin pieni koivujen harvennus, sitten narsisseja ja seuraavana syksynä lisää narsisseja. Kesää varten tässä on vasta ihan vähän kasveja, on valkokukkaisia sormustinkukkia ja ukonkelloja, tuoksumatara on ehkä hengissä, ehkä ei, en löydä sitä. Naapurin kevätesikkopiha on täydellinen tausta juuri nyt.

Tässä kasvaa vain vaalean sitruunankeltaisia narsisseja, ja tuo ehkä-'Mount Hood', joka haalistuu valkeaksi. Sain syksyllä tetejä, joista en ole niin innostunut, istutinkin ne vähän sivumpaan. Yläpuolen naapurillakin kasvaa kevätesikoita, toivon, että niitä leviää minunkin puolelleni. Toki kevätesikon levittäminen on todella helppoa, sen kun otan muutaman kuivuneen kukkavarren sitten, kun siemenet kypsyvät, ja ripottelen tänne. Ehkä tähän voisi ripotella myös etelänkevätesikkoa, kun se on vaaleamman keltainen ja aikaisempi.

Loppuun ihana kasviyhdistelmä, jota ei vielä ole istutettu. Kävin viime viikolla päivän verran kaupungissa, piti vaihtaa kesärenkaat ja muuta mukavaa. Toki siihen mahtui pikainen visiitti pariin puutarhaliikkeeseen, joista löytyi ihastuttava purppurainen perhosorvokki 'Rubra', ihana valkoinen purppurapikkusydän 'Aurora', jota olen ihastellut monta vuotta, en vain ikinä hankkinut, ja fenkoli, joka on siis ihan syötävää laatua, mutta ostin sen koristekasviksi.
Uusilla taimilla fiilistely on ihanaa! En ole varma, päätyvätkö nämä yhteen, mutta tunnustelen tässä tunnelmia.
Ostoslista ei silti lyhentynyt, mieltä kaihertaa edelleen järkyttävän ihana hopeapikkusydän, jota ei tunnu löytyvän mistään, mutta se on silti pakko saada. Ihana pikkuinen keijunpikkusydän ei viihtynyt pihallani, varmaan liian kuiva paikka, joten sekin pitää hankkia vielä joskus uudestaan.


Etelänkevätesikko – Primula elatior
Hopeapikkusydän – Dicentra canadensis
Kalvaspikarililja – Fritillaria pallidiflora
Kalvevarjohiippa – Epimedium × versicolor 'Sulphureum'
Kanerva – Calluna vulgaris
Keijunpikkusydän – Dicentra cucullaria
Keltavuokko – Anemone ranunculoides
Kevätesikko – Primula veris
Loistikevätesikko – Primula Polyanhta-Ryhmä
Miekkaimikkä – Pulmonaria longifolia
Muratti – Hedera helix
Perhosorvokki – Viola sororia
Purppurapikkusydän – Dicentra Formosa-Ryhmä
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Valkovuokko – Anemone nemorosa
Virvanarsissi – Narcissus Bulbocodium-Ryhmä