Kun puskat riisuutuvat

 Joidenkin kohdalla voi sanoa, että ne vain kaunistuvat!

Eilen paistoi aurinko komeasti (joskin lyhyesti, kun päivä ei montaa tuntia kestä) ja räpsin muutamia kuvia. Heisi 'Dawn' ei sittenkään puhjennut täyteen kukkaan, siinä on avautuneita kukkia siellä täällä, mutta suurin kukkaloisto näyttää siirtyvän kevääseen. Ellei nyt alkava lauha kausi kannusta sitä avaamaan lisää nuppuja.

Nyt, kun puskan kaikki lehdet ovat varisseet, näkyvät kukinnot hyvin. Samoin pulleat kukintonuput, joita lienee puskassa lähemmäs sata. Kuvassa niitä näkyy versojen kärjissä. Voi, näkisipä sen täydessä kukassa! 

Kevätkukintakin on kiva, kunhan se tulee ennen lehtien puhkeamista. Viime keväänä näin kävi, mutta toissa kevät oli niin kylmä, että kukkia tuli vasta lehtien jälkeen, eikä niitä silloin niin hyvin erota.

Purppurahelmimarja 'Profusion' on oikein edukseen nyt, kun lehdet hävisivät. Marjat ovat erottuvan ja erikoisen väriset.

Marjat eivät ole paljon nuppineulan päätä isompia, mutta kun niissä on noin hyvä väri, olen niistä aivan liekeissä. Niitä ei myöskään ole kovin paljoa, joten toivon, että tulee lauhoja talvia ja puska kasvaa ja kukoistaa tuottaen enemmän marjoja tulevina vuosina.

Näiden talvenarkojen puskien kanssa elämä on jännittävää. Superkylmä toissa talvi palellutti purppurahelmimarjan maata myöten; onneksi se versoi silloin alkukesällä juuresta uuden puskan. 'Dawn' -heisi kukki toissa keväänä vain muutamalla kukinnolla, kun talvi oli ollut niin ankara. Kunpa ei nyt tulisi sellaista. Oikeastaan minulle riittäisi talveksi ne muutama pakkaspäivä ja ohut lumihuntu, jotka jo koettiin. Varmaan riittäisi puskillenikin.

Tänään istutin talvenaran mandariiniruusun. Sekään ei toivo kovaa talvea. Nyt oli kyllä hyvä päivä istuttaa, kun yöksi luvataan runsasta sadetta ja ennuste näyttää ympärivuorokautista plussaa seuraaville kahdelle viikolle.

Värikäsoksaiset kanukatkin ovat parhaimmillaan talvikaudella. Tämä on idänkanukka 'Aurea' laidunkarstaohdakkeiden ympäröimänä. Leikkaan vanhat versot säännöllisesti parin vuoden välein pois alhaalta asti, jotta jäljelle jää punaisia, nuoria versoja.

Taustalla on pensasaita euroopanpyökistä, ja sen pointti on, että se nimenomaan pitää lehtensä talven yli, vaikka lehdet menevätkin ruskeiksi. Pyökkiaita on talvimaisemassa ihanan lämmin mahonginruskea ja tuottaa hyvän tuulen- ja näkösuojan talvellakin.

Päivän ruusu on Austin-ruusu The Pilgrim, joka on ennenkin ollut viimeinen ruusu kukassa. Se kun kasvaa talon lämpöä heijastavalla eteläseinustalla. Nuppuja on tosin joissakin muissakin Austineissa, ja voipi silti hyvin olla, ettei yksikään niistä aukene. Joulukuun taitteessa on jo liian lyhyt ja pimeä päivä semmoiseen.

'Dawn' -heisi on lajia Viburnum × bodnantense

Euroopanpyökki Fagus sylvatica

Idänkanukka Cornus alba

Mandariiniruusu Rosa moyesii

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Pinkkiä ja purppuraa

 Keräsin tähän juttuun joitakin hempeitä ja pari voimakkaampaa huomiota reilun viikon takaa.

Daalia 'Stolze von Berlin' aloitti viimein kukinnan. Siirsin ruukun avokuistille, kohta täytyy nostaa juurakko ja yrittää talvettaa se. Jospa kerrankin onnistuisin! Tosin tällaisen peruspinkin daalian kanssa onnistuminen on yksi ja hailea, mutta olisihan se kiva joskus onnistua.

Ransu esittelee, että kasvimaan kiveys on yhä kitkemättä: koristemansiot kukkivat voimakkaan pinkkeinä kiveyksen päällä Ransun takana.

Rohanissa havaitsin 'Madame Julia Correvon' -viinikärhössä vielä pari kukkaa.

Loistomyrkkylilja 'Atrorubens', kuten muutkin myrkkyliljat, houkuttelee kukkakärpäsiä.

Tarhamyrkkylilja 'The Giant' tuotti tusinan verran kukkia. Upea saavutus vasta viime syksynä hankitulta mukulalta! Ensimmäiset syyssahramit ovat nousemassa sen vieressä, tosin niitä ei kuvassa näy.

Syysmyrkkylilja 'Alboplenum' ei ole pinkki, vaan ihanan puhtaanvalkoinen. Syysvuokko 'September Charm' ja pikkuruinen haisukurjenpolvi liputtavat vaaleanpunaisen puolesta. 

Muotopuutarhassa tarhamyrkkylilja 'Waterlily' on ilahduttanut suuresti kukkimalla kerrankin runsaammin. Taisin viskata tälle jotakin lannoitetta tai huussikompostia keväällä.

Kuistin rappujen ruukussa nostavat murattisyklaamin kukkanuput taipuisia päitään. Pyöreät lehdet kuuluvat balkaninsyklaamille, se kukkii vasta keväällä – tosin kaikki balkaninsyklaamini, myös avomaalle istutettu, jättivät tänä vuonna kukinnan väliin. Ne on kyllä kaikki hankittu vasta vuosi sitten, ehkä niiltä kuluu aikaa asettumiseen.

Murattisyklaamin lehdet nousevat maasta nuppujen kanssa samaan aikaan, aaltoilevareunaisia lehtiä voikin nähdä ruukussa siellä täällä.

Purppurahelmimarja 'Profusion' yllättää tuottamalla limenvihreiksi muuttuneisiin lehtiinsä purppuraisia laikkuja.

Tontin ylälaidalla asustaa persianparrotia. En tiedä, kasvaako se koskaan puuksi, toistaiseksi sen muoto on lamoava pensas. Voi olla, että latva paleltuu aina kovilla pakkasilla, vaikka sen suojaisikin.

Puskakin kelpaa, sillä jo siinä näkyy parrotian paras ominaisuus: jännittävä ja hyvin monivärinen ruska. Lehtiin tulee keltaista, oranssia, punaista ja pinkkiä, purppuraakin.

Päivän ruusu on Pierre de Ronsard eli 'Meiviolin'.

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Persianparrotia Parrotia persica

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Syyssahrami Crocus speciosus

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Viinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Länsilaita värittyy

 Yggdrasil-saarneni on yhä vihreä, vaikka viikonlopun puuskainen tuuli on riisunut osan saarnista jo lehdettömiksi ilman, että lehdet ehtivät mennä keltaisiksi. Koivuilla kyllä sama juttu tänä vuonna, lehdet vain ruskettuvat ja lentävät pois. 

Myräkkä olikin melkoinen ja meillä oli yli vuorokauden sähkökatkos lauantaista sunnuntaihin.

Taustalla on komea Yggdrasil, jonka olen nimennyt muinaisskandinaavien maailmanpuun mukaan. Edessä ruskopenkin rusotuomipihlaja on värittynyt kauniin punaiseksi – ihme kyllä lehdet ovat tallella. Usein käy niin, että tuulinen päivä vie ne saman tien, kun ovat punastuneet. Vasemmalla on jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen', lähes yhtä korkea kuin tuomipihlaja.

'Lemon Queen' on pörriäismagneetti, myöhäisimmät kimalaiset ruokailevat sen kukilla. Lisäksi sen kukinta-aika on uskomattoman pitkä, sillä kukkavarsiin tulee jatkuvasti uusia haaroja, joihin syntyy uusia nuppuja. Kukinta alkoi elokuun alkupuolella eikä loppu ole vielä näkyvissä.

Kun kukkia ei enää kovin paljoa puutarhassa ole, katse hakeutuu lehtiin. Kalliokielot ovat kauniita ja niistä kirjavalehtinen tarhakielo 'Striatum' yksi mieleisimmistä. Tämä elelee huussin takana Rivendellin lehdossa, saarnen alla.

Japaninvaahteran alla ovat 'Alboplenum' -syysmyrkkyliljat avanneet kukkansa. Nyt avautuu kai jo sekin asia, miksi nämä ovat myrkkyliljoista kauneimpia. Kukassa on satumaisuutta, puhtautta, tuoreutta ja näyttävyyttä.

On taas aika laittaa kuva huussinäkymästä, se on näin syysvärien aikaan erityisen kiva, vaikka on se kiva kaikkina muinakin vuodenaikoina. Yggdrasil ulottaa oksiaan huussin eteen, vasemmalla pilkottaa ruskopenkki, oikealla pihan länsireuna.

Kyläniityn lehmälauma kävelytettiin rantaan proomuun, mutta tilalle tuli toinen lauma saaren länsiosista, joka odottaa kotiinkuljetusta tällä viikolla.

Länsireunalla on purppurahelmimarja 'Profusion' tuottanut viimeinkin ensimmäiset marjansa! Ne ovat pikkuruisia – toivon, että kokoa tulee lisää, tai runsaampia terttuja vielä jonakin vuonna. 

Noistakin jo näkee marjojen erikoisen värin, ne ovat tosiaan voimakkaan purppuraisia tai violetteja ja niissä piilee tämän puskan pointti. Kukat ovat vaatimattomat ja lehdet tavanomaiset, mutta nyt niiden vaihtaessa väriään keltaisemmaksi ne tuottavat marjoille hyvää vastaväriä korostaen niiden psykedeelisyyttä entisestään.

Purppurahelmimarja pitäisi nimetä uudestaan psykedeliapuskaksi, sillä sekä purppuraa että helmeä on jo niin monen pensaan nimessä, että sekaisin näissä menee. Onneksi on tieteelliset nimet! Niiden avulla voi aina tarkistaa, mikä minkäkin kasvin suomalainen nimi taas olikaan.

Alempana rinteessä on koristearonia punaisenaan. Marjoja tuli vähän tai sitten linnut ovat olleet ahkerina, sillä oksilla ei ole jäljellä marjan marjaa. 

Takana on keltalehtinen idänkanukka 'Aurea' eli keltakirjokanukka, vaikka se ei olekaan kirjavalehtinen, vaan täysin keltalehtinen. Ruskassa sävy muuttuu heleämmän keltaiseksi. Kompostin takana on kultaherukka, se menee koristeellisen kirjavaksi syksyisin, kun osa lehdistä muuttuu kirkkaanpunaisiksi, osa pysyy vihreinä.

Kuistin näkymä länteen on lempinäkymiäni. Pääosin on vihreää, mutta vaahteroissa on hienoja sävyjä, kuten kuvassa kaukana näkyvässä isossa puussa. 

Musti esittelee ruskopenkkiä, vaikka kissaa tuskin kuvan varjoista erottaakaan. Tuolla kasvaa kissanminttua.

Päivän ruusuna on länsireunalla kukkiva polyantharuusu 'Orange Morsdag'.

Idänkanukka Cornus alba

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Kissanminttu Nepeta cataria

Koristearonia Aronia × prunifolia

Kultaherukka Ribes aureum

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Saarni, lehtosaarni Fraxinus excelsior

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Päivänliljaonnea

 Vuosien jälkeen niitä kukkii!

Yhtenä päivänä näin sen jo kaukaa. Kuvan vasemmassa reunassa, ruusu-heinätarhassa.

Päivänlilja 'Béla Lugosi'. Edellisestä kukinnasta on vuosia, en edes muista, kauanko.

Kukan tarina on sellainen, että näin siitä kuvan Gardens Illustrated -lehdessä joskus 15 vuotta sitten tai ylikin. Tuli pakkomielle. Vampyyri ja mitä hienoin kuivuvan veren väri. Löytyi taimisto Englannista, josta kasvin tilasin. Koska taimisto on erikoistunut kurjenmiekkoihin, tilasin niitäkin, mutta se on toinen juttu.

Istutin taimen paikkaan, jossa se viihtyi ja kukki. Keksin jakaa kasvin. Sen jälkeen se osa, joka jäi vanhalle paikalleen, kuoli. Toinen osa sinnitteli vuosia Rohanissa, jonne olin sen suuressa viisaudessani istuttanut. Rohan alkaa olla liian varjoisa eikä päivänlilja siellä kukkinut ikinä, vaikka olisi kieltämättä sointunut Rohanin väreihin.

Joitakin vuosia sitten siirsin edelleen elossa sinnittelevän Bélan viereiseen, aurinkoisempaan ruusu-heinätarhaan. Sitten ehkä viime vuonna keksin, että kenties näitä pitäisi lannoittaakin, kun eivät tee vuodesta toiseen kuin lehtiä. Siis kaikki jalostetut päivänliljani.

Lannoittaminen tuottaa tulosta! Béla kukkii ja sen edessä kasvava 'Little Gypsy Ruby' myös. Se kukki istuttamisvuonna, mutta ei sen jälkeen. Mutta nyt! Onpahan ainakin muutama kukka.

Tässä kumpikin yhteispotretissa. 'Little Gypsy Ruby' on pienempikukkainen ja punaisempi, 'Béla Lugosi' hätkähdyttävän tummakukkainen, täydellisen sävyinen. No, se kuivunut veri...

Koska ruusu-heinätarhassa ei tällä hetkellä ole kukkivia ruusuja, on kivaa, että on muita loppukesän kukkijoita. Syysvuokkokin on jo aloittanut kukinnan.

Rohanin puolella on vielä yksi päivänliljan lehtitupas, luulen, että se on myös 'Béla Lugosi'. Olen hankkinut ihanan persikkaisenkin lajikkeen joskus, mutta se ei ehkä ole enää elossa. Harmittaa, kun visiot ihanista kasviyhdistelmistä eivät toimi, jos kasvi kieltäytyy kasvamasta.

Puutarhan toisessa päässä olen jo raportoinutkin tästä upeasti kukkivasta päivänliljasta. Taustalla on ruskopenkki tiikerililjoineen ja jotenkin ovat rikkaporkkanat löytäneet sinnekin tiensä.

Tarhapäivänlilja 'Nile Crane' on upean värinen ja tuottaa käsittämättömän määrän kukkanuppuja jatkuvasti! 

Sen vieressä on jo siemenvaiheessa oleva kumina, jonka ruskeus sointuu päivänliljaan minusta ihanasti. Muistin kerrankin kerätä kuminasta siemeniä – kiitos Päivänpesän Katjalle, kun kysyit, keräänkö niitä. En kyllä tiedä, käytänkö niitä, sillä en leivo lähes ikinä, siihen kai kuminaa useimmin käytetään. Pidän kuminan mausta kuitenkin paljon, kuten myös intialaisista ruuista, ehkä sitä voi käyttää kuten juustokuminaa.

Päivänlilja-kumina-kaksikko elää lännenkolmiokan vierellä. Kolmioka on kasvanut niin hyvin, että se näyttää viimeinkin puulta! Sen alla on myös maailman kahdeksas pieni ihme.

Loistokeväesikko 'Francisca' on kukkinut toukokuusta asti koko kesän ja kukkii yhä! Paikalla kasvavat, valtaviksi venyneet rohtosormustinkukat olivat varmaan varjostaneet tätä riittävästi hellekaudella. Vedin ne kukkimisen jälkeen pois, sillä niiden seasta ei tahtonut muita kasveja nähdäkään.

Sormustinkukkaviidakosta löytyi muun muassa reippaasti kukkiva purppurahelmimarja 'Profusion'. Tämä ei ole vielä koskaan tuottanut ihmeellisen violetteja marjoja, mutta eipä puska ole paljon kukkinutkaan. Pari vuotta sitten taisin huomata pientä kukintaa alaoksilla, mutta niistä ei tullut marjoja, vaikka 'Profusion' on itsepölyttyvä. Ja sitten tuli toissa talvi, joka lähes tappoi pensaan; onneksi se lähti versomaan juuristosta uudestaan.

Nyt kukkaterttuja on niin runsaasti, että toivoa marjoista on!

Kumina Carum carvi

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Lännenkolmioka Gleditsia triacanthos

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Tarhapäivänlilja Hemerocallis Hybrida-Ryhmä

Päivänliljojen parissa

 Keltakukkaiset ovat aikaisimpia ja nyt kukassa.

Olen tässä vähän katsonut näitä päivänliljoja, jotka siirsin viime vuonna, sillä kultaherukka niiden vieressä on kasvanut valtavaksi ja päivänliljat olivat jäämässä alle. Minusta tässä on aina ollut kahta eri päivänliljaa – se on päivänselvää, kun katsoo eroja oikeanpuoleisimman kukan ja muiden välillä. Oikeanpuoleinen on sirompi ja vähän vaaleampi. 

Tuossa on ilmiselvästi kultapäivänliljaa + oikeanpuoleinen keltapäivänlilja. Siis minun mielestäni ilmiselvästi. Kasvit tulivat nimettöminä yhden taimiston alennusmyyntikassissa, mutta siinä olikin näköjään kahta eri päivänliljaa samassa ruukussa.

Kaivoin päivänliljat ylös syksyllä erotellakseni juuret ja istutin keltapäivänliljan toisaalle; loput näyttivät olevan yhtä ja samaa juurakkoa. Vaan eivät olleetkaan. Nyt pitäisikin merkitä nauhalla tuo keltapäivänlilja, jos vielä yritän kaivaa sen erilleen. Toisaalta – mitä se haittaa, jos on kahta eri päivänliljaa samassa ryppäässä. 

Päivänliljat elävät länsireunan rehotuksessa, jota on tullut jo vähän esiteltyä. Tässä on lisäksi rohtosormustinkukkien viidakko. Alareunassa näkyy purppurahelmimarjaa ja oikealla on kolmioka. Vähän erikoisempaa puskaa ja puuta siis. Oranssit ovat kellukka 'Totally Tangerine' ja idänunikko.

'Totally Tangerine' on yksi ihanimmista kellukoista! Oranssi hehkuu kolmiokan puhkeavien vaaleanvihreiden lehtien vierellä. Kolmioka on piikitön muoto (f. inermis).

Otin vielä yhden kuvan kolmiokan alla asuvasta 'Francesca' -loistokevätesikosta, kun se ei ole vieläkään täysin kuihtunut! Tämä on ollut ennätyspitkien kukintojen kevätkesä–alkukesä, tämäkin esikko on ollut kukassa puolitoista kuukautta.

Ruskopenkissäkin kasvaa kultapäivänliljaa, sen olen kasvattanut siemenestä. Lisäksi kuvassa on tarhakullero 'New Moon' ja hajulaukka, taustalla on tellimaa. 

Olin jotenkin ajatellut, että tuossa puunympäryspenkin alla olisi matalaa kasvillisuutta, mutta silti olen onnistunut istuttamaan siihen kaikkea sellaista, joka kasvaa penkin läpi.

Tässä on tismalleen rakastamani värimaailma! Ja tyyli: pidän keveästä kasvillisuudestakin. Samansävyisiä tarhakulleroita on tässä lähekkäin kaksi, 'New Moon' ja 'Cheddar'. Ne ovat niin identtiset, että erotan ne vain kasvupaikan perusteella. Edessä on hurmaava mantšurianakileija.

Oikealla on kiinanpunapuun täydellisen ihanaa ruskehtavaa neulasistoa. Tämä on juuri se sävymaailma, jota ruskopenkkiin suunnittelin: keltaista ja ruskeaa (ynnättynä ripauksella sinistä), mutta sitten sinne tuli istutettua kaikenlaisia siemenkasvatuksia, kun kerran uusi istutusalue oli, jossa oli tilaa. Tyypillinen moka! Osa on siirtynyt muualle, osa kuollut, ja osa jäänyt ruskopenkkiin.

Ransu esittelee jääneitä eli idänunikoita ja tarhaidänunikoita. Vaaleimmat ovat siemenkasvatuksia, joiden lajikenimeä en tiedä. Oranssinpunainen ja lohenpunainen eivät kuuluneet ruskopenkin alkuperäiseen suunnitelmaan. Tuo kirkkaimman oranssinpunainen saa tänä kesänä lähtöpassit tästä. Mutta muuten pidän noista unikoista aika paljon. Kyllä maailmaan väriä mahtuu.

Mieleisin värimaailma on ruskopenkin alamäen päässä, joka alkaa kuvassa vasemmalla. Siellä ovat vaaleankeltaiset kullerot ja ihana kellukka 'Mai Tai'.

Näkymä ilman unikoita, tässä juuri ennen niiden kukintaa, on seesteisempi. Kiinanpunapuu ihan penkin alapäässä on kasvanut jo lähes kaksimetriseksi.

'Mai Tai' on toinen ehdottomista lempparikellukoistani. Aivan mahtava väri – ja pitkä kukinta tässäkin: parhaassa kukassa jo ties kuinka monta viikkoa. Vasemmalla on tummalehtinen tyräkki Miner's Merlot ('Km-mm024'), joka olisi täydellisen sävyinen vieruskasvi kellukalle, mikäli vain osoittautuu talvenkestäväksi.

Jos ei tummalehtinen tyräkki pärjää, on tässä ihan mukava värimaailma ilmankin. Ilokseni olen huomannut viimeinkin ensimmäiset pikkusormustinkukan siementaimet. Kuvassa näkyy tosin rohtosormustinkukkaa, se on löytänyt tiensä tännekin.

Pisteenä iin päällä ihastuttava mantšurianakileija!

Ja onhan tuo tellimakin aivan ihana.

Ruskopenkin länsireunalla, joka ei edellisissä kuvissa näkynyt, on pieni mahtava väripläjäys. Verihanhikki nojailee vasten 'Enkan' -japaninvaahteraa.

Kolmas paikka, jossa päivänlilja kukkii nyt, on kosteikkopuutarha ojan partaalla. Syksyllä parantelemastani (kunnolla muuraamastani) metrisestä tukimuurista ei hirveästi näy korkean kasvillisuuden takaa... eikä ylärinnettä miellä niitetyksi, vaikka se sitä on, heh! Tuossa kohdassa kasvaa ihan hervottomasti nokkosta.

Tässä on pelkästään keltapäivänliljaa. Lehtosinilatva on sille hyvä väripari, niistä oikealle onkin jo keltakurjenmiekka (ruskeaviiruinen lajike 'Berlin Tiger').

Sitten siinä kasvaa myös joku, jota en oikein muista enää... tämä kohta on tullut niin myllättyä, ja sitten myyrät söivät lähes kaikki kasvit, mutta eivät tätä kuitenkaan. Täytyy tutkia. Joku hanhikki ehkä. Vaiko kellukka. Lehdistähän se selviää. Vähän outoa, sillä minusta tämän paikalla pitäisi olla kesäkullero. Olenko sekoamassa?

Eniten harmittaa altainkulleroiden menettäminen myyrille, sillä niiden kukat olivat herkullisen appelsiininväriset korkeissa varsissa. Hyvin kaunis kasvi, jota ei tahdo löytää mistään, että saisi uusia taimia tilalle! Lisäksi myyrät söivät kaikki tarhapäivänliljat tästä, mutta istutin syksyllä keltapäivänliljaa niiden tilalle.

Niin tämä puutarha koko ajan muuttuu eikä tylsää päivää ole.

Hajulaukka Allium siculum

Idänunikko Papaver orientale

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kellukka Geum

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Keltapäivänlilja Hemerocallis lilioasphodelus

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Kultapäivänlilja Hemerocallis middendorffii

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Mantšurianakileija Aquilegia oxysepala

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Tarhakullero Trollius × cultorum

Tellima Tellima grandiflora

Verihanhikki Potentilla atrosanguinea