Kukkapostaus, vaikka hammasta purren

Nyt on pakko kirjoittaa kukista, vaikka täytyy myöntää, että kuura on hyvin kaunista ja otin siitä muutaman kuvankin. Se kuitenkin riittää, että sitä on joka paikassa muualla, ei sitä tänne blogiinkin tarvitse ängetä.
Otin suojakuvun pois vaaleajouluruusun päältä ja laitoin keon havuja tilalle toivottaen ruusulle oikein antoisaa talviunta ja paljon kukkia keväällä.

It is so cold now that I must write about flowers and indoor plants.

Siirrytäänpä sitten sisälle. Pasuuna voi hyvin eikä ollut edes alkanut roikottaa lehtiään yli kuukauden kastelutauon aikana, kiitos pilvisen kelin ja suuren alusvadin, jolle vettä voi laittaa varastoon. Hienoa! Ikkunalla viihtyvät pelargonit ja Bellevalia longistyla, joka kukkii joka vuosi keskellä talvea.

Pelargoneja on joka ikkunalla. Ransu ei voi mennä ulos, on liian kylmä ja liikaa lunta.

Onneksi sisällä riittää tekemistä, kun tinttejä rapistelee joka ikkunalla vähän väliä.

Kun olin lorauttanut vettä ruukkuun, nostivat pienet murattisyklaamit heti lehtiään! Kylläpä nämä ovat ilostuttavia. Nämä ovat ne, jotka ostin syksyllä, kun mukulat olivat alkaneet versoa ja kukkia pussissa kaupan hyllyssä. Istutan nämä maahan vasta keväällä.

Huone-esikkokin piristyi vedestä vuorokaudessa ja jopa kukka, jota luulin kuihtuneeksi, nousi terhakkana pystyyn. Tämä on ollut minulla nyt kaksi vuotta.
Nyt, kun päivä pitenee, kannattaa runsasta kastelua vaativat kasvit ja varjopaikan kasvit kuten syklaamit nostaa pois kaikkein valoisimmasta paikasta. Yleensä pidän pelargoneja eturivissä lähimpänä ikkunaa ja taemmassa rivissä ovat paahdetta karsastavat lajit.

Otin tämän taidekuvan eilen illalla, kun nouseva kuu näytti niin upealta. Hauskasti valosarjan lampuista tuli lähes saman kokoiset pallot. Kuu on täysi huomenaamulla.
Lämpöisiä talvipäiviä!

Huone-esikko – Primula obconica
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Pasuuna – Brugmansia
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Pelargonien imurointi ja muuta mukavaa

Eli huonekasvien kuulumisia ja kirjaesittely

Mårbackapelakuu 'Prins Nikolai' on kokoelmani ahkerin talvikukkija, nytkin siinä on yksi kukka!

Pelargonit viettävät talvensa rintamamiestalossani, osa tässä lounaisikkunalla isoäitini Elsan vanhassa kukkatelineessä. Kun olen kotona, on lämpötila 15–22 astetta riippuen siitä, millä innolla nakkaan klapeja uuneihin. Kun olen poissa, talossa on 5–7 astetta enkä juurikaan kastele pelakuita ennen lähtöäni, jotta ne eivät joudu olemaan kosteassa ja kylmässä mullassa, kuiva ja kylmä on parempi vaihtoehto. Pelargonit eivät näytä olevan moksiskaan lämpötilan vaihteluista. Kun kevättalven aurinko voimistuu, tarvitsevat kasvit koko ajan enemmän vettä.
Talven aikana pelargonit ränsistyvät, pienilehtiset luonnonlajit menevät sotkuisimman näköisiksi. Kuvan pehko on tuoksupelargoni. Avuksi otetaan imuri.
Opin niksin ystäviltäni Englannissa, jotka kasvattivat kärhöjä taimitarhallaan ja tuskailivat niiden ruokottomaksi menevän ulkonäön kanssa. Imuri vetää kuivat kasvinosat siististi pois, vihreät lehdet pysyvät kasvissa kiinni. Kokeile jos et usko ja vaikka uskoisitkin.

Samoissa olosuhteissa viihtyy myös vailla suomenkielistä nimeä oleva hyasintin tapainen Bellevalia longistyla. Tällä on lepokausi kesällä ja se alkaa ilahduttavasti työntää kukkavanaa keskitalvella.

Villi pelargonilaji Pelargonium sidoides viettää talven keittiön pöydällä, kun kaikki kasvit eivät mahdu samaan telineeseen. En tullut ottaneeksi kuvaa ennen imurointia, mutta ruskeita kuivia lehtiä oli runsaasti. Jos jaksaa ja ehtii, voi jäljelle jääneitä kuivia lehtitappeja nyppiä pois, mutta voihan aikansa käyttää hauskemminkin, vaikka lemmikin rapsuttamiseen.

At this time of year, I vacuum clean my pelargoniums. That is by far the most efficient way of getting rid of dry leaves. Vital green leaves stay put.
Below are some images of my new book!

Sitten minulta pyydettiin esittelyä kirjastani. Tässä se viimein on!

Kirjan aiheena on laajasti kaikki viljely, joka tapahtuu muualla kuin maassa. Siis amppeleissa, ruukuissa, laatikoissa, kohopenkeissä, pengerryksetkin ovat jossain määrin mukana. Kirjassa esitellään muutama astiaviljelmä, tässä Rilen kohopenkkikasvimaa Lapinjärvellä, mistä kirjan kansikuvakin on.

Olen yrittänyt ottaa kaiken huomioon, esimerkiksi sen, että astioiden tai kohopenkkien ympäristö kannattaa kattaa – nurmen leikkuu laatikoiden reunoilta on tuskastuttavaa. Omat lukunsa on kastelulle, kasvualustoille, talvettamiselle ja holtittoman pihan kesyttämiselle kohopenkkien avulla. Niin, ja pelargoneille on tietysti oma lukunsa!

Kirjassa on 200 sivua, loppupäästä 30 sivua on varattu kasvihuoneille. Niissähän kasvit kasvatetaan lähes aina irti maasta joko ruukuissa tai kohopenkeissä, joten kirjan alkuosan tekniikat pätevät myös kasvihuoneissa. Ihan lopussa on vielä astiaviljelijän toimintakalenteri.
Kirjaa saa kirjakaupoista sekä nettikirjakaupoista ja omasta kaupastani Elsan lempituolista täältä.

Lopuksi vielä syyssahramien talvitervehdys: nämä työntävät vihreitä lehtiä varsin iloisesti.
Suloista sunnuntaita!

Syyssahrami – Crocus speciosus
Tuoksupelargoni – Pelargonium × fragrans