Imikät ja niiden upeat värit

 Vielä tänäänkin sataa! Äsken aurinko yritti esiin, mutta häipyi takaisin pilvien taakse ja sade alkoi taas.

Tässä Mustin mielipide säästä. Se nukkuu pää tyynyllä, muu osa kissasta on untuvapeiton alla.

Jos kissat eivät välitä sadesäästä, on se kasveille sitäkin mieluisampi. Vuokko-esikkopuutarhan 'Early Passion' -pikarililjat komeilevat ja 'Mrs Moon' -valkotäpläimikkään avautuu koko ajan uusia kukkia.

Niistä olen halunnut kirjoittaa jo jonkin aikaa, imiköistä.

'Mrs Moon' on aikaisin kukkiva luottokukkija. Sitä taitaa olla myynnissä joka ikisellä taimistolla, ja se on suosionsa ansainnut. Leviää juuri passelisti ainakin täällä sipulikukkien keskuudessa. 

Vuokko-esikkopuutarhassa on myös lukuisia käärmeenlaukan versoja; tämä on se aika vuodesta, jolloin versot ovat mehevimmillään ja tungen sitä joka ruokaan ja voileivän päälle. Monen käärmeenlaukan nyhdän sipuleineen, sillä se tuottaa liiankin tiheästi siementaimia. Ne ovat noita leveän heinän näköisiä kuvan alaosassa.

Huussin toisella puolella Rivendellissä kukkii ihanan sininen kaitaimikkä 'Blaues Meer'. 

Kaitaimikkä on aivan kuvan alareunassa. Se tuo värikontrastia Rivendellin muuhun kasvillisuuteen, vaikka on niin pieni. Imikät tuntuvat viihtyvän monenlaisilla kasvupaikoilla eivätkä jää jalkoihin tällaisessa lehdossakaan.

Kaivon vieressä on aika kuiva kasvupaikka ja upean värinen 'Victorian Brooch' -risteymälajike menee platkuksi joka kesä, silti se jaksaa kukkia vuodesta toiseen. Viime talvi tuntuu olleen suotuisa, samoin kuin tämä sadekausi – tietenkin. Imikät ovat suuri- ja ohutlehtisiä kasveja, molemmat viittaavat huonoon kuivuudenkestoon. Silti yksikään imikkäni ei ole kuollut (muistaakseni), vaikka syntyneet siementaimet eivät yleensä selviäkään kesästä hengissä.

Edellisessä kuvassa imikän taustalla häämötti vaaleamunkinhuppu. Kerrotaan siitä nyt tässä välissä, muuten se jää. Näitä on kaksi kappaletta eivätkä nämä ole koskaan olleet talven jälkeen näin reheviä kuin nyt. Tässä kuvassa on vain toinen hupuista. Oli todellakin suotuisa talvi!

Punaimikkä on yksi ihanimmista imiköistä harvinaisen kauniin värinsä vuoksi. Vaikka pidän sinisestäkin, on tässä värissä jotakin erityistä. No jaa, imikät kaikkineen ovat erityisiä! Olihan tuo edellinen 'Victorian Brooch' myös yksi kauneimpia koskaan näkemiäni. Valitse näistä nyt sitten.

Olen iloinen, että parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen minulla on näitä nyt kaksi. Nyt tuli siis mieleen epäonnistuminen: punaimikkä jäi eloon vasta kolmannella istutuskerralla. Koska hankin jo silloin heti varakappaleen, on minulla näitä nyt kaksi. Tämä kasvaa punaisessa villissä penkissä.

Rohanissa kasvaa rehevämpi punaimikkä. Tämän kasvupaikka ei varmaan kuivu niin paljon kesällä kuin tuon edellisen, kun tähän osuu kahden männyn varjo iltapäiväksi ja maa taitaa muutenkin olla kosteutta pidättävämpää.

Rohan on hidas heräämään kevääseen. Nyt ovat lumikellot lopettaneet, tilalle tuli idänsinililja 'Alba'. Se on yhtä hyvä leviämään kuin sinikukkainenkin versio. Rohaniin ei sininen väri kuulu, tämä on värikoodattua aluetta.

Rohanista ei tarvitse mennä kuin kymmenen metriä sivuun mäntyjen alle, niin värimaailma muuttuu. Täällä kukkii vaaleansininen imikkä, jonka kukkanuput pullistelivat jo helmikuussa. 

Vaalea imikkä on todella kaunis kukkiessaan havupuiden ja -pensaiden siimeksessä.

Kurkataan lopuksi kuusen katveeseen saniaistarhaan, jossa risteymälajike 'Diana Clare' on avannut ensimmäisen kukintonsa. Tästä on kasvanut aivan hervottoman muhkea mätäs! En ole koskaan nähnyt sitä tällaisena. Kukkia on tulossa tsiljoona. 

Pienen polun toisella puolella ollaan jo kuusen alla. Tänne on itsekseen levinnyt tuoksuorvokki, jonka tummia kukkia ihastelen kovasti erittäin vaalealehtisen hopeatäpläpeipin lomassa. Mikä täydellinen, itsekseen muodostunut pari! Edessä on imikkä, jolla on vaaleatäpläiset lehdet. Vaaleat lehdet loistavat mukavasti varjopaikoissa.

Tämä kuusen alla kasvava imikkä on myös juuri tulossa kukkaan. Lajiketta tai edes lajia en tiedä, olen saanut sen taimivaihdossa. Tämäkin on vaaleansininen. Mikä aarre.

Tässä eivät olleet edes kaikki imikkäni, vielä on ainakin pari tulossa kukkaan.

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Idänsinililja Scilla siberica

Kaitaimikkä Pulmonaria angustifolia

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Pikarililja Fritillaria

Punaimikkä Pulmonaria rubra

Tuoksuorvokki Viola odorata

Vaaleamunkinhuppu Arum italicum

Valkotäpläimikkä Pulmonaria saccharata

Aamun puutarhakierros

 Aloitetaan se kuvalla Mustista samalla paikalla kuin kahdessa edellisessäkin jutussa.

Tällä kertaa vain on vähän eri näköistä kuin muutama päivä sitten. Yöt ovat olleet täysin plussalla jo kolme vuorokautta putkeen, viime yön alin oli +2,5 astetta. Tällä hetkellä mittarissa on +5. 

Mikä ilo, kun ihana kelta-vihreäkukkainen loistokevätesikko 'Francisca' on näin runsas talven jälkeen! Olen tilannut tämän ulkomailta – kolmeen kertaan – sillä kotimaassa tätä yhtä maailman kauneimmista esikoista ei tunnuta myytävän. No, yleensä loistokevätesikot myydäänkin meillä nimettöminä, tuntuvat olevan bulkkikamaa.

Kolmeen kertaan olen tilannut Franciscan siksi, että kertaakaan aiemmin se ei ole viihtynyt, vaan on kuollut vähitellen pois. Nyt niin kovasti toivon, että tällä kertaa se alkaisi viihtyä! Istutin tämän viime keväänä.

Jouluruusut ja varjohiipat näyttävät onneksi viihtyvän lähes aina ja lauhana talvena niistä onkin paljon silmäniloa. Vihreälehtiset varjohiipat ovat vaskivarjohiippaa, ne ovat pysyneet rehevinä ja vihreinä koko tämän talven. Ruskeaksi mennyt tarhavarjohiippa on myös kaunis, kun siinäkin pysyvät lehdet tallella. Tarhajouluruusuilla on suorastaan kirkkaanvihreät lehdet.

Tarhajouluruusujen meri jatkuu ylärinteeseen esikkopeltoon, josta nousee jo kevätesikoiden lehtiruusukkeita. Lumikellojakin siellä on, mutta nousemassa ja nupulla vasta.

Jouluruusun siementaimia nousee joka vuosi aiempaa enemmän!

Musti kiertää kanssani pihaa ja tähyilee saarneen. Sen latva on täynnä lurittavia, sirkuttavia, naksuttavia viherpeippoja. Niillä on todellinen kevätrieha, kuulemma aloittavat pesinnän jo näin aikaisin.

Edellisen jutun kottarainen osoittautui lähemmin tarkasteltuna viherpeipoksi. Mutta eiköhän kottaraisiakin ihan kohta nähdä.

Punatulkutkin pitävät mekkalaa. Tiaisista nyt puhumattakaan. Nyt on kaikilla kevät rinnassa!

Vaaleamunkinhuppu nousi uudenvuodenaattona. Välillä, kun lunta oli, yritin kasata sitä verson ympärille, mutta aika toivotontahan se on näillä lumimäärillä, kun tavaraa ei ole ollut muutamaa senttimetriä enempää. Siitä huolimatta munkinhuppu on edelleen näin reipas! Näillä tiedoilla sen verso siis kestää ainakin –12,5 asteen pakkasta ilman suojaa.

Syksyllä istuttamani ja silloin kukkinut tarhamyrkkylilja 'The Giant' nousee reippaana. Mukava nähdä, että se on hengissä edelleen ja tämä lehtimäärä lupaa hyvää kukintaa myös seuraavalle syksylle.

Myrkkiksen kanssa samassa metsäpuutarhapenkissä asustaa tähtilumikello, josta povaan tämän kevään ensimmäistä avautujaa. Ulommat kehälehdet ovat jo ihan pikkuisen irtaantumassa.

Ja sitten – muistin lumikelloa kuvatessani, että jalkojeni juuressa on vaaleansinikukkainen imikkä, joka on pihani aikaisimpia perennoja kukassa. Siinähän näkyy jo nuppuja. Hyvä, etten tallonut.

Näillä näppäimillä on tulossa kukkaisa maaliskuu, mikäli keväinen sää jatkuu!

Eloa näkyy nyt vähän kaikkialla. Silkkipioni on valmiina kevääseen Rohanissa. Jaahas, tästä onkin tullut silkkipulskapioni. Se lasketaan kaukasianpionin, nyk. kaukasianpulskapionin, sisarlajiksi.

Rohan on kevätkylmä, routainen paikka, mutta niin vain sieltä ponnistaa myös puistolumikello 'Viridapice' aikaisena ja runsaana.

Ihmeiden ihme: myös kriminlumikello nousee siinä vieressä! Tämähän kuuluu – tai pitäisi kuulua – vähän hitaammin herääviin lumikelloihin. Kuvan etualan vihreä on samaa lajia.

Alppipenkistäkin nousee kaikenlaista. Täällä on jo pari suojaverkkoa, mutta täytyy suojata tämäkin kohta, sillä syömisen jälkiä näkyy. Paikka navetan seinustalla on huono pikkuisille harvinaisuuksille, sillä navetassa asustaa selvästi jyrsijöitä, joilla on ruokabaari tässä lähellä. 

Mustakissainen puuteripaju 'Melanostachys' puhkeaa parhaillaan pajunkissaan.

Sen vaaleanpunainen serkku 'Mount Aso' on jo täydessä kissassa. Kai niin voi sanoa, kun sanotaan myös kukassa ja lehdessä.

Täällä suunnalla on tähtilumikelloristeymä jo pitkällä; saniaistarhan lumikello, jonka piti olla 'Snow Fox'. Ei tälläkään varmaan mene kauaa avata ensimmäinen kukka.

Omenapuun voisi kohta leikata.

Muotopuutarhan 'Hippolyta' -lumikellot ovat hassuja, sillä näihin kasvaa pitkä varsi, silti nuppu kääntyy nuokkumaan kukkimisasentoon jo lähes maanrajassa.

Tässä vaiheessa puutarhapantteri Musti oli sitä mieltä, että aamupalan jälkiruoka maistuisi. Niinpä tulimme sisään ja aloin kirjoittaa tätä juttua.

Mukavaa maanantaita sinnekin!

Imikkä Pulmonaria

Kriminlumikello Galanthus plicatus

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Silkkipulskapioni Paeonia daurica ssp. wittmanniana

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Tähtilumikello Galanthus elwesii

Vaaleamunkinhuppu Arum italicum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Viikon sisällä

 Olen tässä viikon aikana ulkoiluttanut kameraa kolmena päivänä. Säät olivat melko erilaiset!

Uudenvuodenaattona oli lauhaa eikä lunta näkynyt missään. Rivendellin joenvarren kasvusto eli tarhajouluruusut ovat reheviä.

Sitten rehevät peittyivät lumeen. 

Ja tänä aamuna vielä kuuraankin. Jännästi joka toinen yö on ollut lauha, joka toisena pakkasta noin –10 astetta. 

Helmiomenapensas 'Marleenan' marjat hupenevat talven mittaan lintujen suihin, mutta aika paljon on vielä jäljellä. Kuva 3.1.

'Marleena' tänä aamuna.

Uudenvuodenaattona huomasin, että vaaleamunkinhuppu oli noussut. Se oli ihan mukavaa, sillä olin viime viikkoina miettinyt, näinkö koko kasvia kesän aikana. Ettei se vain menehtynyt viime talvena päälleen kertyneen jääkannen alle?

Ei näköjään. Mutta ei sen ihan juuri nyt olisi tarvinnut nousta... leikkasin tuosta penkistä perennanvarsia ja kasasin niitä ja muuta roinaa verson suojaksi. Lunta ei ollut ennen pakkasia sen vertaa, että siitä pystyisi mitään kasaamaan. Ei sitä edelleenkään ole kuin viitisen senttimetriä.

Viburnum × bodnantense 'Dawn' -heisi teki kauniit nuput. Joulukuun lopussa yksikään kukka ei ollut avautunut, mutta nuput olivat jo lähtenet erkaantumaan toisistaan. Tänä aamuna ne ovat paksun kuuran alla ja mietin, näenkö kukkia tänä vuonna ollenkaan. Kuuran seasta pilkistävästä punertavasta pitää nyt nauttia kukkienkin edestä.

Nuput lienevät melko kestäviä, sillä puskan kukinta-aika on Skotlannissakin vuodenvaihde, mutta meillä vain talvi kestää kovin paljon pidempään kuin siellä. 

Uudenvuodenaattona ojissa virtasi runsas vesi.

Nyt osa ojista on jäätynyt. Onneksi ei ole kauheita pakkasia luvassa; maa tuskin jäätyy niin pahasti, että tulisi samanlaista routaa ja salaojien umpeutumista kuin vuosi sitten. Mutta onhan tässä vielä talvea edessä – kaikkea ehtii vielä tapahtua, vaikka parin viikon ennuste onkin mukavan lauha. Vuosi sitten ei toisaalta myöskään olisi voinut uskoa, millaiset massiiviset jääkentät helmikuussa muodostuivat.

Uudenvuodenaattona kuvasin kaksi varjohiippaa, kun niiden eron näkee juuri nyt aika hyvin. Edessä on tarhavarjohiippa, taustalla vaskivarjohiippa. Niiden päällä on saarnen oksia, sillä siinä on puu, jonka pehmeistä oksista putoaa pätkiä tuulella. Saarnen runkoa näkyykin kuvassa, se on kaunis, uurteinen.

Nyt varjohiipat ovat lumessa ja kuuran peitossa. Talvisista perennoista edelleen toki kauneimpia, kuurahan vain korostaa sydämenmuotoisia lehtiä.

Olen jonkin verran siivoillut kukkapenkeissä sojottavia perennanvarsia, kun joinakin päivinä on ollut niin upea auringonpaiste, että on ollut pakko olla pihalla puuhailemassa ja fiilistelemässä. Perennojen siivoaminen tarkoittaa pitkillä pensassaksilla pätkimistä niille sijoilleen. Varjo- ja marhanliljat ovat komeita talvella, mikäli varret vain pysyvät pystyssä. Laonneet leikkaan, pystyt saavat jäädä. Tämä on marhanlilja 'Early Bird' 3.1.

Tässä se on tänä aamuna. Vielä kauniimpi, vai mitä?

Onhan se toki vielä kauniimpi kukkiessaan. Kukkakuvia laitoin viime kesänä paljonkin, mutta tässäpä kuva hetkeä ennen kukintaa juhannusviikolla.

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Saarni Fraxinus excelsior

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Vaaleamunkinhuppu Arum italicum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Metsäpuutarha mäntyjen alla

 Alkaa näyttää rehevältä!

Metsäpuutarha-alueita on muutamia, mutta keskitytään nyt vain yhteen, joka on kahden männyn alla.

Minun on vaikea istuttaa puutarhaani havupensaita, sillä ne näyttävät tällaisessa perinnekylässä, saariston perinnemaisemassa, todella ufoilta. Mäntyjen alle ne kuitenkin sopivat teemallisesti ja ulkonäöllisesti. 

Kaksi pallohopeakuusta, pari kartiovalkokuusta ja muutama sinikataja on pysytellyt elossa vuodesta toiseen, mutta ne eivät ole juurikaan kasvaneet. Maa on tässä hyvin tiukkaa savea ja kesällä on varjosta huolimatta kuivaa. 

Keväällä tässä on mukavan vihreä-valkoinen väritys ryyditettynä ripauksella keltaista – lempiväriyhdistelmiäni! Valko-vihreydestä johtuen tästä kohdasta tulee aina näin keväisin mieleen Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riina ja hänen valkoinen puutarhansa.

Moni esikko ei pihassani oikein viihdy, mutta kaksi valkokukkaista loistokevätesikkoa on onneksi viihtynyt jo kymmenisen vuotta.

Ja nyt tämä viime vuonna Barnhavenilta tilattu 'Carrigdale' osoittaa myös viihtyvänsä, mikä ihaninta! Tämä saattaa olla suikeroesikko tai ainakin jotakin sinne päin. Vieläkin siinä on uusia nuppuja.

'Carrigdale' loistaa vasemmassa reunassa kuvaa. Otin kuvan edellisenä sadepäivänä viikko sitten. 

Toivon tosiaan, että lähipäivinä saadaan edes pieni ripaus – alkaa olla toivottoman kuivaa: nurmikko jo kellastuu kuivimmista kohdistaan! Onneksi olen alarinteessä savimaalla, mutta sekään ei auta ikuisesti, kun kuivuus alkoi jo huhtikuun puolella.

Taustana on risuaita tietä reunustamassa ja lehteen puhkeaa hollanninlumimarja 'Mother of Pearl'.

Istutin syksyllä esikon viereen vaaleanpunakukkaisen valkovuokon 'Pink Delight'.

Ei tuo kyllä kovin punertavalta näytä, vaikka 'Pink Delight' onkin muuten juuri tuolleen kerrottu ja hyvin hailea. Ehkä väri kehittyy iän myötä. Joskus käy niin. Nätti se kyllä on näinkin.

Pienet valkoiset esikko ja vuokko vaativat vähän raivausta, sillä tässä on helposti akileijavyöry, joka peittää kaiken alleen. 

Taustalla on viimein runsastunut kesäpikkusydän 'Bacchanal'. Sitä olen kasvatellut ainakin kymmenen vuotta ja siirtänytkin pariin kertaan, kun se ei viihtynyt. Pikkusydämet kuuluvat siihen joukkoon kasveja, jotka mielummin ottavat hatkat kuin jäävät asumaan, siksi olen tuosta nyt todella iloinen.

Tämä(kin) on tällainen villinpuoleinen alue, toisin sanoen sellainen, jonka haluan näyttävän jotakuinkin luonnolta. Vaikka tässä ei mitään alkuperäisiä luonnonkasveja olekaan. 

Tässä oli iso multakasa jonkin aikaa sen jälkeen, kun taloni ympärille kaivettiin salaojat ja se tappoi loputkin ja tiivisti savimaan oikein kunnolla. Kasvillisuudella on ollut täysi työ saada jalansija, siksi olen niin iloinen tästä vähitellen saavutetusta rehevyydestä.

Narsissejakin tässä on paria laatua, vasemmalla vaalean keltainen, isokukkainen valkotorvinen 'Teal' ja oikealla valko-oranssi 'Barrett Browning'.

Nyt kukinnan on aloittanut peittoraunioyrtti 'Wisley Blue', joka ei ole kovin sininen, vaan hyvin hailean vaalean sinertävä, mutta tosi kiva, nätti ja hyvinkäyttäytyvä.

Laitetaan pystykuva, niin näkyy ruosteinen sammalkeinu. Pitäisi lisätä sen selkänojaan sammalta ja jäkälää, vanhat ovat karisseet.

Metsäpuutarhapenkki rajautuu tiilipolkuun, joka johtaa istutusalueiden välistä kohti Rohania.

Polun vieressä kukkii hopeatäpläpeippi, ehkä 'Shell Pink' – ostan noita, kun tulee kivan värisiä vastaan, sillä ne pärjäävät aina. Taustalla pikkuinen orvokki, ehkä perhosorvokki, niitäkin on tullut tähän istutettua, mutta olen siirtänyt myös orvokkia tienposkesta. Voi se olla sitäkin.

Istutin metsäpuutarhapenkin etureunaan 'Mountain Lady' -helmililjaa, sillä samaa olin istuttanut aiemmin polun toiselle puolelle.

Siinä niitä on tiilipolun toisella puolella kaverinaan imikkä, jolla on ihanan runollinen nimi 'Victorian Brooch': viktoriaaninen rintakoru. Johtuu ehkä ametistin värisistä kukista, se oli suosittu korukivi tuolloin.

Viktoriaanista (kirjallista) teemaa noudattelevat myös narsissi 'Barrett Browning' sekä kuunlilja 'Great Expectations', jos on enää elossa. Kuunliljat tuppaavat kupsahtelemaan. 'Mountain Lady' voisi olla jonkin seikkailuromaanin sankaritar.

Rotkolemmikki 'Sterling Silver', taustalla näkyy vaaleamunkinhupun lehtiä. Ne (kaksi kappaletta) ovat talvehtineet yllättävän hyvin jo kymmenisen vuotta, mutta kukkia ei ole tainnut vieläkään näkyä.

Talvehtimisista puheen ollen, pikkuinen alppiruusu 'Azurika' on oikein hyvissä voimissa isojen 'Teal' -narsissien vasemmalla puolella. Alppiruusun lehdet ovat kapeat ja pienet ja sen väritys on hieno ruskeanvihreä. Tarkkailen kiinnostuneena sen silmuja, puhkeaako niihin uusia lehtiä tai tuleeko peräti kukkia.

Laitetaan vielä kuva tästä edustusnurkasta, jossa ovat pikkusydän, valkovuokko ja esikko. Penkin toisessa päässä on myös kerrottua valkovuokkoa, mutta en ole huomannut kukkia siinä nyt.

Penkissä kasvaa myös ihana vaaleansininen, ystävän lähettämä imikkä. 

Kohta väritys vaihtuu akileijojen, illakon ja laukkojen myötä enemmän violetin suuntaan. Koetetaan ehtiä nauttia joka hetkestä!

Alppiruusu Rhododendron

Helmililja Muscari

Hollanninlumimarja Symphoricarpos Doorenbos-Ryhmä

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Kartiovalkokuusi Picea glauca 'Conica'

Kesäpikkusydän Dicentra formosa

Loistokevätesikko Primula Polyantha-Ryhmä

Pallohopeakuusi Picea pungens 'Glauca Globosa'

Peittoraunioyrtti Symphytum ibericum

Perhosorvokki Viola sororia

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sinikataja Juniperus squamata, sinineulasiset lajikkeet

Suikeroesikko Primula Pruhoniciana-Ryhmä

Vaaleamunkinhuppu Arum italicum

Valkovuokko Anemone nemorosa