Houkuttelevia marjoja

 Mustia ja punaisia, vaan mitä niistä uskaltaa maistaa?

Aronian oksat notkuvat marjoja ja ne ovat jotenkin liian hentoiset. Toivoisin siitä vankkatekoisempaa. Mutta peurojen takia puska vietti lähes kymmenen ensimmäistä elinvuottaan verkon sisällä ympäri vuoden, ehkä se on sen takia niin heppoinen. Paukutin maahan paksun rautakepin ja sidoin aroniaa siihen; melko epätoivoista, mutta kun oksat olivat levällään nurmikolla.

Nyt en ole varma, mitä lajia tämä on, mutta muistelen, että nimi oli Aronia prunifolia. Voisin kyllä kaivella taimilappulaatikkoa. Jos muistan nimen oikein, on tämä koristearonia ja se voi selittää, miksi marjat ovat aika pahoja. Syön niitä kyllä, pitkin hampain. Pakastimessa ne muuttuvat hitusen siedettävämmiksi.

Jos aronia on pahaa, on tämä herkkua. Teen päivittäisen herkutteluretken ruusutarhaan syömään kypsyneet karhunvadelmat. Yhtään kovina tai punertavina niitä ei kannata kerätä, vaan vasta sitten, kun marja on täysin musta, pehmeä ja irtoaa kevyesti. Lajike on 'Loch Ness'.

Kultaherukassa ei näy marjoja, linnut söivät ne kai jo kesällä. Marjojen takia en tätä kasvatakaan, vaan ihanien keväisten keltaisten kukkien ja punaisen syysvärin. Puska muuttuu punaiseksi aina vähän kerrallaan.

Japaninvaahtera 'Osakazuki' ei ole marjoja nähnytkään, mutta kun syysväristä tuli puhe. Lehtien väri alkaa muuttua – upeat punaiset lehtiruodit, lehtien kärjet ja siemenet! Puska on kaunis kuin koru, kauniimpikin.

Pilvihelmipihlaja (entinen helmipihlaja) on myös koristeellinen, vaikka lehdet ovatkin oudot. Kärsineet kaiketi kuivuudesta tai sitten vesimyyristä, joiden epäilen murhanneen viereiset sirotuomipihlajan, ruusun ja monta perennaa.

Kuivaa tosiaan on! Sää on tällainen päivästä toiseen. Tänään kai piti tulla ehkäsade, mutta kuvasin päivän säätilan ja se oli tällainen. Joka päivä on tunne, että saattaa olla kesän viimeinen päivä, mutta niin vain tänäänkin oli vielä t-paitakeli. Lämpötila on edelleen, iltakymmeneltä, lähes 15 astetta.

Vesitynnyrit tyhjenevät yksi toisensa perään ja saan ne kumoon helpommin kuin yhtenäkään syksynä tähän asti. Normaalisti kukkuraisia vesitynnyreitä täytyy tyhjentää räntäsateessa. Moni kasvi lurpottaa, kuten rotkolemmikit, jalopähkämöt ja muut isolehtiset, joten kastella täytyy. Kummallinen syyskuu, mutta en valita. Eläköön t-paitasyksy!

Kirsikkasorvarinpensaan kaikki marjat ovat poksahtaneet auki paljastaen kirkkaan oranssit siemenet. Ihana puska, ja tänä vuonna hedelmiä tuli todella paljon! Syötäviä ne eivät varmaan ole, mutta erittäin koristeellisia. Myöhemmin lehtiin tulee vielä heleän vaaleanpunertava ruska.

Tästä nyt tuli ihan riemunkiljahdus. Pihaorjanlaakeri on tehnyt marjan! Tämä on istutettu niin kauan sitten, että olin jo unohtanut, mikä tämä on. Olin monta vuotta siinä luulossa, että tämä on poika, Blue Prince (eli 'Conablu'). Olin hankkinut tälle vaimon pariinkin otteeseen, mutta ne kuolivat. Halusin nimittäin marjoja.

Pari vuotta sitten huomasin muistiinpanoistani (tai sieltä taimilappulaatikon uumenista), että tämä onkin tyttö, Blue Angel (eli 'Conang'). No ei siinä mitään, täytyy hankkia sulhanen sitten. Mutta nytpä puska on onnistunut pölyttämään itse itsensä ja tuottanut marjan! 

Kunpa tämä vielä kasvaisi. Samassa kuvassa on maanpeittokasvia, lehtotaponlehteä, eikä orjanlaakeri ole paljon sitä korkeampi. Mutta onpahan hengissä ja tehnyt tosiaan ensimmäisen marjansa. Vaikka joka paikassa sanotaan, että se tarvitsee pölyttäjän.

Koivikon kuivaan maahan vuonna 2018 istuttamani kivikkotuhkapensas on aika kitulias, ja se on myös vaarassa joutua tallotuksi, maanpeittokasvi kun on. Tuossa se nyt kuitenkin sinnittelee ja on tehnyt kauniit marjat.

Tähtirotkokielon marjat ovat huippukauniit. Taustalla on vaahtera-angervo, joka sinnittelee elossa yhden tai kahden lehden voimin vuodesta toiseen. Mutta ne ovat kyllä tosi näkyvät lehdet, kun niihin tulee syysväri!

Siinä on muuten taas yksi kasvi, jonka nimeen on ängetty angervo. Minua ihmetyttää vuodesta toiseen, kuinka joku nimenantaja on ollut niin rakastunut tuohon outoon sanaan. Ärsyttää, kun kaikenmaailman eri angervot eivät ole oikeasti sukua.

Edellisessä jutussa pohdin, miten onnekasta on, että täällä blogimaailmassa voi jakaa puutarha-asioita niitä todella ymmärtävien ihmisten kanssa. Minua on kohdannut lottovoitto, sillä sen lisäksi tällä samalla saarella mökkeilee dendrologi. Vierailemme toistemme pihoilla ja kilpailemme, kummalla on enemmän outoja lajeja. 

Tänään hän tuli luokseni kahville – ja tarkastamaan mm. onko Parrotia jo saanut ruskaväriä – ja toi mukanaan tällaisen kukkakimpun puutarhastaan. En ole leikkokukkaihmisiä, mutta tämä on todella mieleeni. Siinä on mukana esimerkiksi kiiltotuomen marjaisia oksia, jotta voin koettaa kylvää sitä.

Japaninvaahtera Acer palmatum

Karhunvadelma Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Kiiltotuomi Prunus serotina

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Kivikkotuhkapensas Cotoneaster apiculatus

Koristearonia Aronia × prunifolia

Kultaherukka Ribes aureum

Lehtotaponlehti Asarum europaeum

Pihaorjanlaakeri Ilex × meserveae

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Tähtirotkokielo Maianthemum stellatum

Vaahtera-angervo Mukdenia rossii

Vuorossa valkoinen

 Väriteema jatkuu.

Kiiltoleimu 'Mäntsälä' mennä porskuttaa, luulin jo kukinnan loppuneen, kun uusi kukkavarsi aloitti. Tämähän on kukkinut jo yli kaksi kuukautta!

Vieressä on ilmeisesti siirtämäni kultapallo, tosin vailla mitään muistikuvaa. Se on vielä tosi matala, kun juuri on varmaan vielä niin pieni. Luulisin kyllä, että tuolle olisi parempi paikka pari metriä sivumpaan risuaidan eteen, siihen sopisi korkea hujoppi. Voi olla, että siirrän, voi olla, että unohdan.

Jos pysytään tontin reunoilla, niin täällä samoilla nurkilla verkkoaidan edessä kukkii keltakirjokanukka 'Aurea' ja päivänkakkarat toisella kierroksella – niitä kukki tuossa aivan valtoimenaan keskikesällä.

Luonnonkukista myös ahomansikka on hyvä kukkimaan syksyllä. Tässä taidekuva aamukasteisen hämähäkinseitin läpi. Kuten kuvasta näkyy, ahomansikka on ihana maanpeittokasvi taponlehden kanssa, pärjäävät yhdessä ja täydentävät toisiaan.

Samalla hämähäkinseitti-aamukuvakierroksella kuvasin rohtosormustinkukan viimeiset kukat ja taiteellisesti punotun seittiasetelman.

Pilvihelmipihlaja on aivan ihana valkoisine marjoineen ja vielä ihanampi sitten, kun lehtiin tulee tummanpunainen ruska. Vielä ei ruskaa näy, yön alin on parina yönä käynyt vain muutamassa asteessa.

Tämä on muuten sama, jota vuosikausien ajan myytiin helmipihlajana (Sorbus koehneana). Vasta viime vuonna minulle selvisi kollegan avustuksella, että kyseessä onkin eri kasvi. Mustila arboretumin sivuilla on hyvä selvitys asiasta: KLIK.

Yhdestä helmikimpusta toiseen. Helminukkajäkkärä on aivan ihana syksyn luottokasvi. Nyt se on vasta edukseen ja runsaasti kukassa siinä, missä suurin osa kukista jo himmailee. Valkoiset helmikukat ovat todella ihanat esimerkiksi meksikonhanhikin pehmeänlämpimien punaisten kukkien lomassa.

Sekä aivan yhtä ihanat saniasten vierellä, kuvassa Deparia conilii, jolla ei vielä ole suomenkielistä nimeä. Suvun Deparia nimeksi on hyväksytty piirtosiipi.

Kuvassa on  myös lehtosinilatvaa, jota yritän kitkeä tästä, muuten se valtaa koko alan ja peittää valon matalammilta lajeilta. Aina se kasvaa uudestaan. Sillä on kyllä kauniit saniaismaiset lehdet.

Valkokukkainen kurkkuyrttikin kylväytyy reippaasti ja kukkii tällä hetkellä muutamassa paikassa, kuten tässä vanhan saunan purkutyömaan vierellä. Aivan ihana kasvi. En osaa päättää, kumpi on kauniimpi; sininen vai valkoinen. Onneksi voi olla molempia!

Hortensiat ovat pihallani kitukasvuisia ja vaivaisia, onneksi muutama tärkeä laji kumminkin sinnittelee elossa. Tämä on pallohortensia 'Hayes Starburst', jolla on hyvin pikkuruiset kukat ja harvat kukinnot, mutta tuo tähtisade on silti valtavan kaunista. Kuvasta voi nähdä, että puska on tuskin imikkää korkeampi.

Kuiva alkukesä vaikutti varmaan siihenkin, että virginiantädykkö on ihan matala, reilusti alle metrinen. Normaalistihan siitä pitäisi tulla jopa kaksimetrinen, vaikka ei ole täällä minun puutarhassani yltänyt lähellekään sitä ikinä aiemminkaan. Tämä valkokukkainen on lajiketta 'Album'.

Kuvassa on myös rikkaporkkanoiden viimeisiä kukkia.

Onneksi on Austin-ruusut, jotka vain jatkavat ja jatkavat. Tämä on Winchester Cathedral.

On myös kukkia, jotka vasta nousevat maasta! Syysmyrkkylilja 'Alboplenum' eli kerrottu valkokukkainen versio se sieltä nousee kuin joukko hattivatteja.

Vieressä on japaninhiirenporras – se, joka nousi maasta vasta kuukausi sitten. Oli vain liian kuivaa, se himmaili. Ehkä se oli hyvä taktiikka, sillä nyt saniainen on ihan hyvän näköinen. Tuon isommaksi se ei ole ikinä kasvanutkaan, meillä taitaa olla liian kuivaa.

Nytkin on aika kuivaa, eilen aamulla kyllä satoi millin verran. Edellisestä isommasta sateesta on yli kaksi viikkoa. Maa tuntuu imeneen ne runsaammat sateet, joita elokuussa tuli. Pintamaa on ihan kuiva. 

Sadevesitynnyreissä on kyllä reilusti vettä. Taidan mennä kastelemaan ja muihin puutarhapuuriin, liian hyvä sää viettää päivää sisällä!

Ahomansikka Fragaria vesca

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Japaninhiirenporras Athyriun niponicum

Keltakirjokanukka Cornus alba, keltalehtiset ja keltakirjavat

Kiiltoleimu Phlox carolina

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut, kuten 'Goldball'

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Meksikonhanhikki Potentilla thurberi

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Päivänkakkara Leucanthemum vulgare

Rikkaporkkana Daucus carota

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Taponlehti (lehtotaponlehti) Asarum europaeum

Virginiantädykkö Veronicastrum virginicum

Iloisia uutisia katajan katveesta

Sateiden myötä ovat rotkolemmikit pörhistyneet. Ne ehtivätkin jo maata platkuina maassa, mutta heinäkuun mittaan on tilanne kohentunut. Nyt tämä kaunis 'Hadspen Cream' on rehevämpi kuin konsanaan.

Mennäänpä ajassa taaksepäin, sillä tämä ilouutinen piti raportoida jo kesäkuulta. Siemenestä kasvattamieni englanninsinililjojen ensimmäinen viimein kukki. Tässä on aito englanninsinililja, kukinto nuokkuu somasti. Kaikissa tähän asti sipulista istuttamissani kukinto on epäilyttävän pystyssä, joko täysin, jolloin se on varma espanjansinililja, tai vain päästä, joka saattaa olla risteymä espanjalaisen ja englantilaisen välillä. Kuitenkin halusin puutarhaani nimenomaan aitoa englanninsinililjaa, mutta pusseissa on ollut vähän muuta kuin on luvattu (tai ehkä yhdessä oli aitoa, mutta en ole täysin vakuuttunut siitäkään). Englantilaisessa kukat ovat yhdellä puolella vartta, joka saa sen nuokkumaan.
Tämä on iloinen yllätys ja toivon, että onnistun pitämään tämän aidon kannan puhtaana siitä huolimatta, että pihassani on jo toisia. Nämä nimittäin risteytyvät ja Britanniassa ollaankin jo huolissaan metsien sinililjakannan säilymisestä, kun miljooniin puutarhoihin on istutettu espanjansinililjaa ja lajit risteytyvät helposti.

Edellisessäkin kuvassa näkyi kultatesmaa, se on elämänsä vedossa. Parhaimmillaan se on alkukesällä, nyt alkavat lehtituppaat olla harvempia ja kukinnotkin jo kaatuilevat. Tämä on yksi kauneimpia koristeheiniä, siemenestä nämäkin kasvatin.

Tällä hetkellä katajan alla on pioniunikkoviidakko.

Sekä rikkaporkkanaa. Nämä ovat hauskoja, kun määrät vaihtelevat vuosittain. Jonakin vuonna tässä on ollut sormustinkukkaviidakkokin. Yksi- ja kaksivuotiset sopivat vaihtelunhaluiselle.

'Bluebird' -safiirihortensian siirto kesäkuussa oli hyvä veto. En voinut tietää, että kesän jatkosta tulee näin otollinen. Tähän asti se oli sinnitellyt elossa jo kohta vuosikymmenen mäntyjen alla, mutta vain parin lehden voimin. Paikka oli sille aivan liian kuiva, maakin kovin tiivistä savea. Katajan alla on kuohkea maa ja tässä on mutapuutarha (toisin sanoen tonttini kostein kohta) lähellä: sitten, kun hortensia työntää juurensa riittävän syvälle, löytyy maasta aina kosteutta.
Hortensia on pieni, mutta tuolla metallikartion alla voi nähdä paljon enemmän lehtiä kuin ne tavalliset kaksi! Sillä on kaksi vartta ja mielestäni se on kasvanut jo korkeuttakin sitten siirron.

Toinen onnistunut siirtotapaus on viime vuonna tähän siirretty nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossom (virallinen lajikenimi 'NCDX2'). Se oli aiemmassa paikassaan viereisten korkeiden perennojen lähes peittoama, nyt se kukoistaa. Unikoiden ja rikkaporkkanoiden vyöry-yritykset on helppo torjua repimällä liiat pois. Värimätsäys pioniunikoihin on oikein hyvä.

Princess Kate -tarhalyhtykärhö heräsi myös, myöhään tosin, juhannuksen aikaan vasta. Nyt se on jo katajan oksistossa, jonne ohjasin sen kasvamaan suojaan ahnailta turvilta.

Sen juurella kasvaa amurinkärsäkalloja lehtotaponlehtien seassa. Tämä taitaa olla kärsäkalloista luotettavin, viihtyy monenlaisilla paikoilla. Kuvan ottamisen jälkeen on peura tosin verottanut kasvustosta puolet.

Kirjavalehtinen 'Variegatum' -lehtokielo on elänyt tässä vuosikaudet, paikka on hieman liian kuiva sille, mutta kun se kerran on elossa, pysyköön tässä. Kuvasta voi erottaa toisenkin varren vasemmalla.
Lehtokielo on serkkuaan kalliokieloa vaateliaampi ja haluaisi lehtomaisen kasvupaikan. Ehkä jonakin päivänä uskallan irrottaa tästä palan siirrettäväksi todelliseen lehtooni saarnien alle, mutta siellä on niin villi rehotus, että pelkään tämän hukkuvan sinne. Korkeutta pitäisi kyllä suotuisalla kasvupaikalla tulla reilusti, yli muiden kalliokielolaatujen.

Toinen erikoinen herkku tässä penkissä on himalajanjättililja, jota metsästin vuosikaudet. Se on todella jätti, kukkavarsi nousee jopa yli kolmen metrin korkeuteen. Ihan sellaista korkeutta en uskalla odottaa, mutta viime vuoden keväällä istuttamani kookas sipuli tuotti tänä vuonna jo vähän enemmän lehtiä. Se elää aivan mutapuutarhan reunapenkereellä, jossa toivon kosteuden sille riittävän.

On kasveja, joiden toivoisin kovasti menestyvän, mutta ne suostuvat vain sinnittelemään juuri ja juuri elossa, elleivät kuole kokonaan. Ängelmät ovat sellaisia. Kuvassa voi suurennuslasin kanssa erottaa jaloängelmän ('Hewitt's Double'), sen lehdet ovat keskellä kuvaa osittain risun alla. Täällä taitaa olla niille liian tuulista ja kuivaa. Jopa kuistin kulman tavalliset lehtoängelmät alkavat olla menehtyneet, tänä kesänä löysin niistä enää yhden elossa. Näitä pitäisi muistaa kastella. Paljon.
Ihana purppuraorvokki sentään onneksi tässä viihtyy! Niin, ja valvatti.

Katajapenkki saa paahdetta koko aamupäivän ajan, joten toivotaan kosteutta kaipaavien erikoisuuksien pärjäävän. Viereisestä mutapuutarhasta huolimatta paikka on pinnasta usein rutikuiva.
Mutta tämä kesä on huippu kuivan alun jälkeen (johon menetin muutaman pensaan). Nyt näyttää lupaavalta, tällekin päivälle odotellaan kenties pientä tihkua!


Amurinkärsäkalla – Arisaema amurense
Englanninsinililja – Hyacinthoides non-scripta
Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Lehtokielo – Polygonatum multiflorum
Lehtotaponlehti – Asarum europaeum
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Purppuraorvokki – Viola adunca 'Purpurea'
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Safiirihortensia – Hydrangea serrata
Tarhalyhtykärhö – Clematis Texensis-Ryhmä

Kuuraa ja kukkaversoja

Toissa aamuna heräsin kauniin kuuraiseen maisemaan. Yöllä oli ollut pari astetta pakkasta.

Kanukoiden oksissa näkyy värikkyys kuurakuorrotuksenkin alla.

Olen juuri korjannut pätkän myrskyissä kaatunutta aitaa. Uutta ei erota vanhasta, se onkin bravuurini! Tänään rakensin uuden portin vanhasta seinälaudasta ja laitoin siihen lopuksi niin ruosteisen haan, että se ei varmaan edes kauaa jaksa toimia virassaan.

Kiveyksen betonilaattojen kuviot erottuvat kauniisti kuuraisina. Erityisen ihanaa on tuo kuurainen sammal. Kiveys on muutaman vuoden ikäinen ja nyt se alkaa näyttää kauniilta.

Alppipenkin mätäslaukkaneilikka ja viralta pantu lampunvarjostin.

Kasvimaan salvia ja salvianvihreä tuoli. Jouset odottavat kevättä, jolloin viritän ne köynnöspapujen ja hajuherneiden tuiksi.

Kyltit odottavat kevättä. Minä odotan kevättä.

Niinpä lähden katsomaan vihreitä versoja. Käärmeenlaukka ei petä koskaan, se on täydellinen talvivihannes. Versot ovat todella herkullisia.

Siinä lähellä huomaan yllätyksen: kevätkellot ovat jo ilmestyneet maan pinnalle!

Rikkaporkkanoiden jäänteet keräävät kuuraa kauniisti. 

'Rohan Weeping' -pyökki on puutarhani kaunein talvipensas.

Talon eteläseinustalla on kuura pian ohi auringon tultua esiin. Katolta tippuu vettä, kun kuura sulaa – niin keväistä!

Viimeinen syyssahrami ei päästä vielä irti. Se ei nääntynyt pakkasissa, viime yönä oli peräti –6, mutta se kasvaakin talon eteläpuolen muotopuutarhassa. Vihreät kuuluvat varmaan jollekin laukalle, jonka istutin syksyllä.

Auringon paistaessa on samaan aikaan lämmin ja kylmä tunnelma: lämmin valo osuu seiniin ja punertaviin puiden oksiin, mutta varjopaikat ovat vielä kuurassa.

On aika tutkailla tilannetta mäntyjen alla. Molemmat syksyllä istutetut kanervat näyttävät olevan hyvinkin hengissä.

Oikeastaan menen sinne nuuskimaan näitä: tähtilumikellojen versonkärjet! Tämä on ollut aikaisin lumikello tähän asti, joten toivoa on helmikuun kukista, mikäli lauha sää jatkuu.

Hiukkasen naurattaa muratin suojaksi pistämäni villatakki, kohtahan sen voi jo siirtää suojaamaan pikku kuusta kevätahavalta. Paitsi että maa ei kylläkään ole jäässä.

Muratti voi mainiosti. Se selviää kyllä maanpeittokasvina joka talvesta, mutta toivoisin, että vaahteran runkoon kiipeävät versot eivät paleltuisi.

Talvisen puutarhan onnentuojat: ainavihannat maata peittävät ajuruohot (kangasajuruoho 'Minor' kuvassa), itsekseen tullut taponlehden siementaimi ja sininata, joka pysyy näköjään vihreänä talven yli, kun sopiva talvi osuu kohdalle.

Näkymässä usvan peittämälle kyläniitylle on taikaa.

Näin seesteistä oli eilen, tänään iltapäivällä alkoi kova tuuli ja nyt puuskat ovat myrskylukemissa. Saa nähdä, onko tekemäni portti enää aamulla pystyssä tai tällä samalla saarellakaan.


Kanerva – Calluna vulgaris
Kangasajuruoho – Thymus serpyllum 
Kanukka – Cornus
Kevätkello, kevätlumipisara – Leucojum vernum
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Muratti – Hedera helix
Mätäslaukkaneilikka – Armeria juniperifolia
Pyökki – Fagus
Sininata – Festuca glauca
Syyssahrami – Crocus speciosus
Taponlehti – Asarum
Tähtilumikello – Galanthus elwesii