Kukkivia saniaisia

 Iltapäivälehtien traditiota mukaillen otsikko on täysin harhaanjohtava. Se perustuu uskomukseen, että juhannusyönä saniainen kukkii. 

Oikeasti en nähnyt saniaisia kukassa viime yönä, mutta ehkä se johtui siitä, että nukuin sikeästi. Saniaisten vierellä kyllä kukkii. Kuvassa vasemmalla on aarteeni, kuningassaniainen – kosteikkopuutarhassa lehtosinilatvojen ja koiranputkien keskellä. 

Edessä on kirjavalehtinen keltakurjenmiekka 'Variegata'. Tavattoman kaunis, erottuu vaaleana hienosti muusta kasvillisuudesta, vaikkei kukkisikaan. Mutta siinä on nyt nuppuja, joten se meinaa myös kukkia.

Tässä kuvassa kuningassaniainen näkyy paremmin. Sen lehdissä on hieno rusotus näin nuorina.

Lauhkeammassa ilmastossa se venyy parimetriseksi. Koska viime talvi oli lauha ja kevätkesä sateinen, elän toivossa, että se kasvaa viimeinkin jättiläiseksi. Toistaiseksi lehtosinilatvat ovat korkeampia.

Parin metrin päässä, ojan sivuhaarassa, on puolestaan kuningassaniaisen punaruotinen lajike 'Purpurascens'. Tai oikeammin tuo saniaisen "varsi" on nimeltään keskisuoni.

Punerrus näkyy parhaiten nuorissa lehdissä, ja niitä on edelleen, sillä kuningassaniainen on hidas nousemaan keväällä. Se on vasta kasvun alkuvaiheessa.

Sen lähellä on helmisaniainen. Tämä ei ole vielä koskaan ollut näin rehevä! Lehdillä on korkeutta noin 40 cm. Lisäksi se on viimein alkanut levitä.

Helmisaniainen on se, jota kommentoitiin aiemmin spagettikauhan näköiseksi. Nyt lehdet ovat oienneet, ja tämän parin viikon takaisen kuvan jälkeen myös muuttuneet täysvihreiksi (tätä edellisen kuvan otin äsken).

Tässä olivat kostean paikan saniaiset.

Mutta tämä täytyy vielä laittaa: siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly', sillä nämä kukat avautuivat tänään. Tämä näkyi aiemmassa kuvassa taustalla, asuu kosteikkopuutarhassa ojan reunalla. 

Oli minulla joskus kanelisaniainenkin, mutta se ei valitettavasti kauaa elänyt. Se olisi myös erittäin kaunislehtinen, kuten äsken esitellyt. Mutta lähellä edesmenneen kanelisaniaisen paikkaa sentään kukoistaa tikankontti Emil grex, mikä lohduttaa suuresti.

Kivikkoalvejuuri 'Linearis Polydactyla' on yksi kauneimmista kuivan paikan saniaisista. Sen keveys on vailla vertaa. Minulla on näitä kaksi ja ne kukoistavat vaahteran alla, puun pohjoispuolella. 

Istutin siihen aikanaan myös särkyneensydämen ja se kasvaa ja kukkii harvana näin haasteellisessa paikassa. Pidän silti sen keveydestä valtavasti enkä siirtäisi sitä suin surminkaan parempaan paikkaan rehevöitymään. Tällaisena se on minusta herkempi, luonnonkukkamaisempi.

Taustalla on tummalehtinen isopähkinäpensas 'Purpurea' (eli veripähkinäpensas). Sekään ei kasva vauhdikkaasti vaahteran viedessä mehut maasta, mutta hitaasti hyvä tulee.

Mennäänpä sitten varsinaiseen saniaistarhaan. Sen alaosasta voisin yrittää etsiä imikän ja telliman valtavien kasvustojen alle jäänyttä kuunliljaa, liekö enää elossakaan. En ole sitä vielä tänä vuonna nähnyt, mutta eipä tuolta rehotuksesta mitään näekään.

Taustalla on keltalehtinen pihajasmike 'Aureum' ja revontuliatsalea 'Mandarin Lights'.

Telliman ja imikän vieressä on saniainen, jonka olen ostanut aikanaan Hollannista ja sen piti olla soreahiirenporras 'Lady in Red'. Olen alusta asti epäillyt, etten saanut oikeaa lajiketta, sillä noita keskisuonia ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua punaisiksi. 

Onhan tämä oikein soma saniainen silti. 

Japaninhiirenporras kasvaa kahdessakin paikassa, vaikka se on aina hyvin pieni – myös tänä sateisena alkukesänä – olen silti molemmista ylen onnellinen.

Ylempänä, lahoavan saarnenrungon edessä, kasvaa soreahiirenporras 'Victoriae'.

Ja sen serkku, Percristatum-ryhmän soreahiirenporras. Kummallakin on hauskat hörselöt lehtilapojen päissä.

Vieressä on myös jouluhärkylä. Sen edessä on tiarella 'Pink Skyrocket'.

Laitetaan vielä päivän kuva 'Mandarin Lights' -atsaleasta niin kauan kuin se on vedossa.

Loppuun vielä iloisia uutisia vanhan talon itäpäätyyn tekemästäni kivipengerryksen istutuskolosta. Ensinnäkin rotkolemmikki 'Caucasian Carpet' viihtyy ja on levinnyt vähän joka suuntaan. Sen takana, oikealla kiven edessä, näkyy mahoniasaniainen, joka on hyvin talvenarka. Sen pitäisi kestää korkeintaan –10 asteen pakkasia. Onneksi talvi oli leuto, suojasin sen kyllä.

Kauempana on tarha-adiantumi, jonka olen saanut viihtymään viimeinkin. Siitä vasemmalle on soreahiirenporras 'Dre's Dagger' ja sikkiminesikko edelleen elossa pari vuotta istuttamisen jälkeen, vaikkakin hyvin pikkuruisena ja kituliaana. Turha kai odottaa koskaan sen kukkivan, mutta hyvä, että on elossa – se on jo paljon enemmän kuin mihin kaikki muut aasialaiset esikot ovat pystyneet.

Jotta totuus ei unohtuisi. Puutarhani on ihan hirveä rehotus. Pengermän takana alkaa hedelmätarhan rinne. Vedin sen eilen nurin viikatteella, oli lähes vyötärönkorkuista nokkosta, heinää, ohdaketta ja keltamoa, kuten kuvasta näkyy.

Ehkä vielä joskus tuokin seutu on siistimpää, toistaiseksi en parempaan pysty kuin kerran kesässä viikatoimiseen. Siinä olikin mukava juhannussiivous; tuli sopivasti hiki ja nälkä, ja sitten naapuri kutsui syömään kolmen ruokalajin herkkuaterian.

Mukavaa ja sopivaa juhannuksen jatkoa sinnekin!

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Imikkä Pulmonaria

Isopähkinäpensas Corylus maxima

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Jouluhärkylä Polystichum acrostichoides

Kanelisaniainen Osmundastrum cinnamomeum

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Kivikkoalvejuuri Dryopteris filix-mas

Koiranputki Anthriscus sylvestris

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Mahoniasaniainen Cyrtomium

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Revontuliatsalea Rhododendron Northern Lights -ryhmä

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sikkiminesikko Primula sikkimensis

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Soreahiirenporras Athyrium filix-femina

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Tellima Tellima grandiflora

Tiarella Tiarella

Tikankontti Cypripedium

Koiranputki kaunistaa

 Luonnonkukkapäivä taisi taas olla ja mennä. Täällä luonnonkukkapäivä on toisaalta joka päivä.

Ajattelin kirjoittaa luonnonkukista pihassani, mutta siitä olisi tullut romaani, sillä niin monia luonnonkukkia vaalin tontillani. Päätin sitten tehdä perinteisen (jokavuotisen) ylistyksen koiranputkelle, yhdelle kauneimmista kukista.

Kostea kevätniitty on tähän aikaan vuodesta pitsiunelmaa. Usko tai älä, olen kitkenyt alueen. Mutta en koiranputkia. Seassa voi juuri ja juuri erottaa sinistä, joka mätsää taempana saunan nurkalla kasvaviin lehtosinilatvoihin.

Viimeiset sipulikukat, jotka kostealla kevätniityllä kukkivat, ovat tähtihyasintteja. Ne ovat todella viehkoja koiranputkien seassa. Läheisestä kukkapenkistä myyrät veivät ison pehkon tätä samaa, mitään ei ole jäljellä, mutta onneksi nämä kevätniityn tähtihyasintit ovat tallella.

Luulen, että kostean kevätniityn kuulumiset viimeisen kuukauden ajalta ovat kertomatta: erilaiset pikarililjat ja narsissit, joista viimeiset vasta äsken lopettivat kukinnan. Mutta nyt ei huvittanut mennä katsomaan kuvia taaksepäin, halusin kertoa vain tästä ihanasta koiranputkihetkestä. Etualalla on sitä akileijaviidakkoa, jota kovasti kitkin, vaikka ei sitä kuvasta uskoisi. 

Koiranputki tuo puutarhaan keveyttä ja kauneutta aivan itsekseen, eikä vaadi vastapalvelukseksi mitään. Jos se jossain väärässä paikassa kasvaa, ei kitkeminen ole vaikeaa, sen kun kiskaisee.

Tämä on yksi lempinäkymiäni.

Edellinen kuva oli otettu mutapuutarhan yli, tässä olen vielä kauempana, Rohanin ja ruusu-heinätarhan takana olevan pengermän päällä. Musti marssii kohti kyttäyskiveään.

Tässä pengermän päällä oli vielä muutama päivä sitten melkoinen rehotus koiranputkineen, mutta ihan kaikkialla ei sekään saa kasvaa. Nyt erottuu paremmin ruusu-heinätarha ja sen kasvit, tässä edessä valkoinen 'Album' -partalaukka ja vasemmalla köynnöstuessa ihana tarha-alppikärhö Country Rose eli 'Zocoro'.

Koiranputki on kaunis myös tontin yläosan hedelmätarhan reunalla. Siinä ojan toisella puolen kukkii keltapäivänlilja ja lehtosinilatva.

Otin mukaan myös ripauksen päivänkakkaraa. Se on niin kiva 'Totally Tangerine' -kellukan kanssa, puna-ailakkikin saa tässä kukkia hetken ennen kuin kitken sen. Oikealla näkyy horsmanvarsi, niillä on pihallani rauhoitusalue, sillä täällä aidan sisällä eivät peurat pääse niitä syömään. Siksi vaalin horsmia(kin). Tämä kohta on sitä paitsi niin vesimyyrän syömä, että hyvä vain, kun tässä jotakin kukkii.

Tässä sama kellukkakohta alarinteestä huussin suuntaan. Huussista vasemmalle on vuokko-esikkopuutarha, sekin on nyt aika rehevän näköinen!

Ahdekaunokki ei vielä kuki, mutta se on muodostanut valtavia pehkoja. Vaikea muistaa tai uskoa, että reilu kuukausi sitten tässä oli vielä matala kasvillisuus.

Koiranputki on aivan ihana yhdessä hempeän lehtoakileijan kanssa naapuriin johtavan portin pielessä.

Ylempänä on Rivendell, joka on keväällä jouluruusujen ja kevätesikoiden aluetta. Nyt kasvillisuus on korkeaa. Varjoliljat nousevat koiranputkien seassa.

Makunsa kullakin, minusta tämä on aivan ihana, mystinenkin. Pidän todella paljon tällaisesta parannellusta luonnonkasvillisuudesta, jota ei ole erotettu selkeästi erilaiseksi kuin tontin luonnonkasvillisuus. Täällä vanhassa kylämaisemassa tämä tuntuu oikealta ja sopivalta.

Varjoliljojen vaaleanpunaa komppaa nuokkusyreeni parin kukinnon voimin. Uskalsin viimein ottaa verkon sen ympäriltä pois, se on ollut monta vuotta vuoden ympäri syreeniä suojaamassa, sillä syreenit ovat peurojen herkkua. 

Syreenin takana kukkii metsäkurjenpolvi, niitä kasvaa tässä rinteessä ihan itsekseen. Aito luonnonkasvi sekin siis.

On ollut aika tuulista. Eilen kuului rysähdys tältä suunnalta, menin katsomaan. Saarnet ovat hauraita puita, joiden oksat katkeilevat helposti (vaikka puuaines on elastista ja siksi sitä käytetään työkalujen varsiin). Iso oksa oli katkennut. Eipä huvittanut jäädä tuulisessa säässä puiden alle siivoamaan, jos saa toisen samanmoisen päähänsä, sillä tuo on monta metriä pitkä.

Toisaalta voi tuon lojumaankin jättää, eikä edes olisi ainoa oksa. Äkkiä se kätkeytyy kasvillisuuden alle. 

Toivottavasti kukaan ei järkyty epäsiivosta puutarhanhoidostani. Tarkoitus oli oikeastaan kertoa, että näinkin voi puutarhan kanssa elää ja olla onnellinen.

Kellukka Geum

Keltapäivänlilja Hemerocallis lilioasphodelus

Koiranputki Anthriscus sylvestris

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum

Nuokkusyreeni Syringa komarowii ssp. reflexa

Partalaukka Allium rosenbachianum

Päivänkakkara Leucanthemum vulgare

Saarni Fraxinus excelsior

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tähtihyasintti Camassia

Varjolilja Lilium martagon

Marraskuun kalenteripoika esittelee syksyn (lähes) viimeiset värit

 Kohta siirrytään mustavalkoiseen maisemaan, mutta kalenteripoika korostaa, että se on toki värityksistä tyylikkäin.

Hyvää marraskuuta, toivottaa kalenteripoika Musti.

Mennäänkö ensin Rohaniin tarkastelemaan ruusunnuppuja?

Täällä on muutakin mielenkiintoista...

Isotähtiputki 'Star of Fire' kukkii vielä, mamma leikkasi loppukesällä sen ohikukkineet varret poikki.

Tässä on mamman siirtämä ja jakama silkkipioni.

Syyskimikki 'Atropurpurea' ehkä ehtii kukkaan, ehkä ei.

Se ei ihan hirveästi harmita, sillä vieressä on peruukkipensas 'Royal Purple', joka on kasvanut valtavan hyvin tänä vuonna. Kaksi muuta on vähän pienempiä, mutta tämä alkaa jo olla puskan kokoinen.

Sitten täällä on aika paljon näitä kaukasiankirahvinkukan ja etelänruusuruohon siementaimia.

Jos muotopuutarhan kreivitär Bouchaud kukkii vielä, niin tekee myös Rohanin tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon'.

Kuusamissakin löytyy. Koreaköynnöskuusama 'Goldflame' kukkii koko rahalla tänä vuonna. Sen punaisille kukille pitävät seuraa viimeiset rusotuomipihlajan punaiset lehdet.

Kun yksi lopettaa ruskaa, toinen aloittaa. Vanhat pihasyreenit ovat pikku hiljaa muuttuneet kellanvihreiksi.

Ihanat limenvihreät syreenit! Lempivärejäni, onhan uusi autonikin tämän värinen. Se maastoutuu aika hyvin pihalle, vaikka tietysti parkkeeraan sen pihan viimeisimpään kulmaan, jossa se häiritsee puutarhanäkymiä mahdollisimman vähän. On silti ollut kiva huomata, ettei se ole pistänyt silmään minään vuodenaikana sen pahemmin kuin auto nyt ylipäätään – eihän se mikään kaunis kapistus ole.

A propos kellanvihreä, tämä löytö teki minut hyvin iloiseksi! Vähän aikaa tuijotin tätä erikoisen vaaleaa lehtiruusuketta; ihan kuin koiranputki, mutta oudon keltainen. No mutta kyllä: viime vuonna kylvin koiranputken keltalehtistä 'Golden Fleece' -lajiketta, istutin ne vähän liian pieninä syksyllä ruskopenkkiin eikä siellä keväällä ollut niistä mitään jäljellä, mitään ei kesälläkään noussut. 

Sen sijaan tästä paikasta nousi, johon olin kipannut jonkun taimiruukun, josta ei kasvanut mitään! Sen paljasti siisti neliönmuotoinen maksasammalkasvusto tämän taimen ympärillä, heh. Taimiruukkuni asustavat kesät saunan kostealla ja varjoisalla seinustalla ja niihin kasvaa tuuhea maksasammal aika nopeasti.

Tuli taas todistettua sama vanha viisaus: kippaa aina taimipurkkien sisältö istutusalueelle, kasvimaalle tai johonkin, josta huomaat nousevat taimet. Näitä nimittäin nousee ilahduttavan usein, vaikka kuvittelee, ettei purkissa ole enää mitään elävää. Nyt laitoin taimelle kyltin, jotta tajuan keväälläkin, mikä se on.

Tämän pienen alueen saunan nurkalla kunnostin viime syksynä, kun istutin siihen kuvan heiden (Viburnum × bodnantense 'Dawn'). Siihen ei ole tullut vielä istutettua juuri mitään muuta, jaoin siihen vain takaisin helminukkajäkkärää, istutin erikoisemman saniaisen (Deparia conilii) ja kippasin yllä mainitut taimipurkit kesällä. Joku varjolilja ja loistokurjenmiekka tässä kasvaa ennestään, jotka jätin rauhaan.

Alue olisi oikein hyvä tuoretta kasvupaikkaa kaipaaville, mutta en vain ole oikein toimertunut. Luulen, että siirrän tähän saniaisia niille liian kuivasta saniaistarhasta, missä ne kituuttavat. Nyt kitkin tämän paikan ja siksi aikaa nostin heiden suojaverkon pois – heidet maistuvat peuroille niin hyvin, että suojaverkkoa on pidettävä paikoillaan ympäri vuoden.

Viburnum × bodnantense 'Dawn' on risteymälajike, joka kukkii Brittein saarilla, pohjoista Skotlantia myöten, talvella. Olen kuvannut sen siellä marraskuussa tulossa kukkaan. Jos meillä on lauha pitkä syksy, ei ole mahdotonta, että kukkia avautuisi näin syyspuolella. Kuvassa on isoin nuppuinen kukinto, joka on silti melko tiivis ja pieni vielä, ei avaudu ihan lähiaikoina. 

Koska nuput kehittyvät syksyllä, teen varmasti taas niin, että kun on luvassa kovempia pakkasia, käärin tämän suojahäkin ympärille pressun. Pressu ei paljon eristä, mutta ilmeisesti riittävästi, sillä viime talven välillä kovistakin pakkasista huolimatta nuput eivät paleltuneet ja puska kukki kauniisti keväällä.

Istutin alueelle ystävältä saadun pienen herkun: kiurunkannus 'Spinners'. Sen varret ovat punaiset ja kukat alussa siniset kehittyen purppuraiseen suuntaan. Kuva on kesäkuulta.

Kasvi hävisi keskikesällä, ja toivon kovasti, että se ei tarkoita, että taimi kuivui ja kuoli, vaan kuuluu sen luontaiseen elinkiertoon. Moni kiurunkannus häviää maan uumeniin keskikesällä, mutta esimerkiksi 'Craigton Blue' ei näytä viettävän kesäistä lepokautta ainakaan minun pihallani.

Japaninlehtikuusi on vasta ruskan alkuvaiheessa. On niin ihanaa, että ruska kestää pitkään, kun on monia eri aikaan värittyviä kasveja – ja lauha saariston syksy.

Mustin juomalampi (ts. mutapuutarha) on sula ja juomakelpoinen.

Saniaistarhassa kukkii tuoksuorvokki täyttä häkää, on kukkinut jo viikkoja. Hämmästyttävää, että kasvin syyskukinta on aivan yhtä runsas kuin kevätkukintakin! Taustalla näkyy telliman isompia lehtiä.

Syysvuokko 'September Charm' avasi yllätyksenä vielä kaksi kukkaa, ja siinä on näköjään nuppujakin.

Kukista puheen ollen on pakko laittaa vielä kerran nämä asterit: tuoksuasteri 'Herbstschnee'...

... ja sen vieressä kaita-asteri 'Prince'.

Ihanaakin ihanampi, söpönen 'Prince' silläkin uhalla, että olet jo korviasi myöten täynnä tätä!

Vanhat hapankirsikkapuut ovat alkaneet värittyä epämääräisen kellanruskean-oranssinkirjaviksi, mikä on ihan hauska väri.

Kalenteripoika muistuttaa, että marraskuussa on tärkeää viettää aikaa myös patterin ääressä varpaita lämmittelemässä.

Etelänruusuruoho – Knautia macedonica

Hapankirsikka – Prunus cerasus

Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea

Isotähtiputki – Astrantia major

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi

Kaita-asteri – Symphyotrichum laterifolium

Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea

Kiurunkannus – Corydalis

Koiranputki – Anthriscus sylvestris

Koreaköynnöskuusama – Lonicera × heckrottii

Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä

Peruukkipensas – Cotinus coggygria

Pihasyreeni – Syringa vulgaris

Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii

Silkkipioni – Paeonia wittmanniana

Syyskimikki – Actaea simplex

Syysvuokko – Anemone hupehensis

Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä

Tellima – Tellima grandiflora

Tuoksuasteri – Symphyotrichum novae-angliae

Tuoksuorvokki – Viola odorata

Varjolilja – Lilium martagon