Kevätkalenterin neljäs luukku

 Toukokuu, kuukausista ihanin, on tulppaanien juhlaa.

Ja kun ne tulppaanit loistavat kukkivien puiden ja pensaiden alla, kukkien yhtä aikaa, ei kauniimpaa hetkeä olekaan. Kuvassa on rusotuomipihlaja, jota muotoilen leikkaamalla liian alaoksat pois; silloin sen muoto on selkeämpi eivätkä liiat versot peitä muuta kasvillisuutta. Paikka on ruskopenkki.

Tulppaaneista kukassa on keskellä ihastuttavan värinen triumftulppaani 'Brown Sugar', joihin olen kuvan tarkentanut. Taustalla on oranssi-keltaisia 'Blushing Apeldoorn' -darwinhybriditulppaaneja ja tuomipihlajan rungon takaa kurkistaa muutama liljakukkainen 'Ballerina'. Vasemmalla pilkottaa vaaleanpunertavia 'Mango Charm'- ja edessä epätarkkana 'Salmon Dynasty' -triumftulppaaneja sekä siroja ja matalampia kreikantulppaaneja, jotka pysyvät pilvisellä säällä supussa luonnonlajien tapaan. 

Nämä kukkasävyt yhdessä rusotuomipihlajan kuparinvärisinä puhkeavien lehtien kanssa on sävytäydellisyyden huipentuma. Taustalla puhkeaa lehteen (tai neulaseen, havupuu kun on) kiinanpunapuu.

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Outoja ja hienoja värejä

 Marraskuussa on onneksi vielä värikästä, ainakin näin alkupäivinä.

Katsura on kasvanut edes jonkin kokoiseksi, vaikka se ei meinaakaan ilmeisesti ollenkaan kasvaa pieneksi puuksi, mistä haaveilin. Sen lehdet näkyvät onneksi näinkin ja niissä on mielenkiintoisia värejä; vaaleanpunaista, keltaista ja oranssia.

Vuorikärhön syysväri on hienostuneen tumma. Se on kasvanut hyvin, sen sijaan viereen istutettu japaninsinisade ei ole kasvanut senttiäkään. Toivon, että se onkin keskittynyt juurten kasvattamiseen. Kumpikin täytyy kohtapuoliin suojata talveksi, muuten ei kukkia näe eivätkä kasvit ehkä muutenkaan selviäisi talvesta.

Puutarhan näkyvin väripilkku on japaninvaahtera 'Osakazuki'. Se on muuttunut koko ajan punaisemmaksi, ja nyt sen lehdistä osa on alkanut varista. Sekin näyttää komealta, kun pensaan alusta on liekehtivän punainen. 

Tarhakielot ovat keltaisessa syysvärissään upeita etenkin, kun ne tänä vuonna kasvoivat ennätysmittoihin. Tarhajouluruusujen ja rotkolemmikin lehdet ovat vielä vihreinä. Aika värikäs yhdistelmä.

Viikko sitten oli rusotuomipihlajissa vielä lehdet. Niissä oli tavallista parempi ruska. Taustalla näkyy japaninvaahtera, vasemmalla 'Lemon Queen' -auringonkukan (jaloauringonkukka) viimeiset kukat.

Ruskopenkin alapäässä on kiinanpunapuu muuttumassa hienostuneen toffeenväriseksi.

Kuparivaahtera on vielä nuori, mutta esittelee jo, miten upea ruskapensas – tai pieni puu – siitä isona tuleekaan.

Helmiomenapensas 'Marleenan' läpi nähtynä vasemmalla kuparivaahtera ja oikealla lumipalloheisi. En ole muistanut vielä ottaa siitä lähikuvaa, vaikka se on todella upean värinen tänä vuonna.

Kävinkin nyt kesken jutun kirjoittamisen sen kuvaamassa, muuten se taas unohtuu. 

Pallesorvarinpensas pistää vielä viimeisillä lehdillään parastaan. Väri on todella voimakas ruusunpunaiseen vivahtava kirkas punainen. Kuvassa näkyvät varsien palteet, joista pensas on saanut nimensä.

Rohanin ohi kulkiessani tapasin merkillisiä sieniä. Ihan epätodellisia!

Kuin satukirjasta. Japaninkirsikasta pudonneet punaiset lehdet ja siniset sienet, melkoinen väripläjäys.

Sisälläkin on väripläjäys, kun kuvernöörinkukka kukkii keltaista vaahteraa vasten.

Ihan vastavärit.

Päivän ruusu on Lady of Shalott, upean oranssi Austin-ruusu. Kukat eivät taida ehtiä enempää avautua, kun kohta on viileämpää säätä tulossa. Tähän asti ruusujen nuput ovat hitaasti avautuneet kukiksi; onkin ollut ihanaa seurata niiden kehittymistä eri puolilla puutarhaa.

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Japaninvaahtera Acer palmatum

Katsura, pikkulehtikatsura Cercidiphyllum japonicum

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kuparivaahtera Acer griseum

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Lumipalloheisi Viburnum opulus f. roseum

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Tarhakielo Polygonatum × hybdirum

Vuorikärhö Clematis montana

Länsilaita värittyy

 Yggdrasil-saarneni on yhä vihreä, vaikka viikonlopun puuskainen tuuli on riisunut osan saarnista jo lehdettömiksi ilman, että lehdet ehtivät mennä keltaisiksi. Koivuilla kyllä sama juttu tänä vuonna, lehdet vain ruskettuvat ja lentävät pois. 

Myräkkä olikin melkoinen ja meillä oli yli vuorokauden sähkökatkos lauantaista sunnuntaihin.

Taustalla on komea Yggdrasil, jonka olen nimennyt muinaisskandinaavien maailmanpuun mukaan. Edessä ruskopenkin rusotuomipihlaja on värittynyt kauniin punaiseksi – ihme kyllä lehdet ovat tallella. Usein käy niin, että tuulinen päivä vie ne saman tien, kun ovat punastuneet. Vasemmalla on jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen', lähes yhtä korkea kuin tuomipihlaja.

'Lemon Queen' on pörriäismagneetti, myöhäisimmät kimalaiset ruokailevat sen kukilla. Lisäksi sen kukinta-aika on uskomattoman pitkä, sillä kukkavarsiin tulee jatkuvasti uusia haaroja, joihin syntyy uusia nuppuja. Kukinta alkoi elokuun alkupuolella eikä loppu ole vielä näkyvissä.

Kun kukkia ei enää kovin paljoa puutarhassa ole, katse hakeutuu lehtiin. Kalliokielot ovat kauniita ja niistä kirjavalehtinen tarhakielo 'Striatum' yksi mieleisimmistä. Tämä elelee huussin takana Rivendellin lehdossa, saarnen alla.

Japaninvaahteran alla ovat 'Alboplenum' -syysmyrkkyliljat avanneet kukkansa. Nyt avautuu kai jo sekin asia, miksi nämä ovat myrkkyliljoista kauneimpia. Kukassa on satumaisuutta, puhtautta, tuoreutta ja näyttävyyttä.

On taas aika laittaa kuva huussinäkymästä, se on näin syysvärien aikaan erityisen kiva, vaikka on se kiva kaikkina muinakin vuodenaikoina. Yggdrasil ulottaa oksiaan huussin eteen, vasemmalla pilkottaa ruskopenkki, oikealla pihan länsireuna.

Kyläniityn lehmälauma kävelytettiin rantaan proomuun, mutta tilalle tuli toinen lauma saaren länsiosista, joka odottaa kotiinkuljetusta tällä viikolla.

Länsireunalla on purppurahelmimarja 'Profusion' tuottanut viimeinkin ensimmäiset marjansa! Ne ovat pikkuruisia – toivon, että kokoa tulee lisää, tai runsaampia terttuja vielä jonakin vuonna. 

Noistakin jo näkee marjojen erikoisen värin, ne ovat tosiaan voimakkaan purppuraisia tai violetteja ja niissä piilee tämän puskan pointti. Kukat ovat vaatimattomat ja lehdet tavanomaiset, mutta nyt niiden vaihtaessa väriään keltaisemmaksi ne tuottavat marjoille hyvää vastaväriä korostaen niiden psykedeelisyyttä entisestään.

Purppurahelmimarja pitäisi nimetä uudestaan psykedeliapuskaksi, sillä sekä purppuraa että helmeä on jo niin monen pensaan nimessä, että sekaisin näissä menee. Onneksi on tieteelliset nimet! Niiden avulla voi aina tarkistaa, mikä minkäkin kasvin suomalainen nimi taas olikaan.

Alempana rinteessä on koristearonia punaisenaan. Marjoja tuli vähän tai sitten linnut ovat olleet ahkerina, sillä oksilla ei ole jäljellä marjan marjaa. 

Takana on keltalehtinen idänkanukka 'Aurea' eli keltakirjokanukka, vaikka se ei olekaan kirjavalehtinen, vaan täysin keltalehtinen. Ruskassa sävy muuttuu heleämmän keltaiseksi. Kompostin takana on kultaherukka, se menee koristeellisen kirjavaksi syksyisin, kun osa lehdistä muuttuu kirkkaanpunaisiksi, osa pysyy vihreinä.

Kuistin näkymä länteen on lempinäkymiäni. Pääosin on vihreää, mutta vaahteroissa on hienoja sävyjä, kuten kuvassa kaukana näkyvässä isossa puussa. 

Musti esittelee ruskopenkkiä, vaikka kissaa tuskin kuvan varjoista erottaakaan. Tuolla kasvaa kissanminttua.

Päivän ruusuna on länsireunalla kukkiva polyantharuusu 'Orange Morsdag'.

Idänkanukka Cornus alba

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Kissanminttu Nepeta cataria

Koristearonia Aronia × prunifolia

Kultaherukka Ribes aureum

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Saarni, lehtosaarni Fraxinus excelsior

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Huomioita tulppaaneista

 Lisää tulppaaneja, eikä tämäkään ole kevään viimeinen tulppaanijuttu, se on varmaa.

Ransu sai ihailua edellisessä jutussa, niinpä tässä lisää Ransua. Ruskopenkkikin sai ihailua, se näkyy Ransun takana. Ransun mielestä ruskopenkin tärkein ominaisuus on se, että siellä kasvaa kissanminttua.

Rusotuomipihlajat ovat juuri ja juuri vielä kukassa, mutta terälehtiä lentää ilmassa aina tuulenpuuskassa. 

Japaninvaahtera 'Enkan' on puhjennut lehteen. Kuvassa pääosassa on kaunis liljakukkainen tulppaani 'Ballerina'. Pari vuotta sitten istutetuista kukkii enää tämä yksi, tosin kolmella kukalla. Liljakukkaiset eivät ole kovin pitkäikäisiä, yleensä.

Taustan tulppaanit ovat 'Blushing Apeldoorn' ja 'Brown Sugar'.

Rehevää on. Leikkasin nurmen, mutta reunat jäivät huolittelematta. Niin ne usein jäävät, se homma kun on tylsänpuoleinen. Täytyy ottaa se työn alle istutusalue kerrallaan, muuten ei tule edes aloittaneeksi, kun hommaan puutuu jo ennen aloittamista.

Kiinanpunapuu on puhkeamassa pehmeisiin neulasiin. Kohta puunympäryspenkki ei enää näytä niin hassulta. Toistaiseksi kävijät ovat luulleet, että se on jokin peuranestohäkkyrä taimen ympärillä.

Peruutetaan vielä hitusen alemmas rinteessä, jotta saadaan kuvaan kultaherukan paras kukintahetki. Hunajaisen tuoksuva puska pörrää täynnä kimalaisia, kuten ruusuherukka vähän aiemmin. Puskan koko on ylittänyt kaikki odotukset – olisin istuttanut sen kauemmas kompostikehikosta, jos olisin tiennyt. Toisaalta sen oksat halailevat kompostia aika nätisti.

Muotopuutarhassa on puutarhan paras tulppaanikeskittymä. Viime syksyllä istutetut kerrotut 'Avant Garde' -tulppaanit ovat kukkineet äärimmäisen pitkään. Yli kolme viikkoa!

Niiden seuraan ovat nousseet 'Sweetheart' -keisarintulppaanit. Pidän kovasti niiden kelta-valkoisesta värityksestä.

Pionin nousevat versot ja tulppaanit ovat aina yhtä täydellinen yhdistelmä.

Bokharankurjenmiekka ehti jo kukkia, kuva tulee vähän jälkijunassa.

Samassa penkissä kukkii ikivanha punainen papukaijatulppaani. Istutettu 15 vuotta sitten.

Kreetantulppaani on jännittävä ja raivostuttava, sillä se tuottaa ilmeisesti maarönsyjä ja runsaasti sivusipuleita, mutta ei kukkinut istuttamisen jälkeen vuosikausiin. Viime vuosina se on viimein alkanut kukkia. Kuvan vasen reuna olisi nurmikkoa, mutta siitä nousee ihan yhtä paljon kreetantulppaanin lehtiä kuin kukkapenkin puoleltakin. Ja heh, pitkät heinät vasemmalla ovat juolavehnää, oikealla huhtikurjenmiekkojen lehtiä. 

Kreetantulppaani on vähän matala ollakseen melko myöhäinen ja voisin miettiä sille ehkä parempaa paikkaa, josta kukat näkyisivät. Kun pääsen viimein kaivamaan tämän kukkapenkin reunaan reunakivet, nostan ainakin kukkapenkin ulkopuoliset sipulit ja istutan muualle. Sehän on siis positiivista, että tulppaani lisääntyy näin aktiivisesti!

Jaahas. Tutkin Viljelykasvien nimistöä ja kreetantulppaanista onkin tullut syreenitulppaani. Tämä suomenkielisten nimien vaihtaminen on kyllä vähän harmillista ja sekoittavaa.

Ehkä jätän kr... syreenitulppaanit tähän, sillä näkyvät ne kyllä tästäkin ja ainakin tiedän monen vuoden jälkeen, mistä niitä etsiä.

Ja onhan tässä penkissä myös hyvin matalaa 'Little Beauty' -tulppaania. Se on aivan huippuvärinen sinisine keskustoineen – ja näkyy kyllä erittäin lyhyenlännästä varrestaan huolimatta.

Korkeat liljakukkaiset 'Purple Dream' -tulppaanit ovat osoittautuneet yllättävän pitkäikäisiksi, ne ovat kukkineet jo monta vuotta. Taustalla on 'Little Beauty' -tuppaita. Yritin ottaa kuvan korkeista ja matalista yhdessä, mutta ehkä sitä ei oikein tajua.

Viereisessä muotopuutarhan penkissä on kaikkein hempein tulppaaniesitys. Korkea on 'Light and Dreamy', sitten on liljakukkainen 'Purple Dream' ja kaksivärinen 'Ballade'. Aikaisimmat, matalat Prince-lajikkeet ('White Prince' ja 'Candy Prince') lienevät jo lakastuneet, tai sitten niitäkin on tuolla jossain välissä.

Sävymaailmaa täydentää 'Flaming Flag'; hyvin kaunis tulppaani. Se kukkii nyt toista kevättään vielä melko runsaana. Taustalla on liljakukkainen 'Ballade' ja sitäkin on vielä muutamia jäljellä monen vuoden jälkeen.

Seuraavan penkin reunalla on ikivanhoja kreikantulppaaneja, jotka kukkivat luotettavasti vuodesta toiseen. Ne eivät ole täydellisiä muotopuutarhan värimaailmaan, mutta onhan täällä muitakin poikkeuksia. Hyvin vuodesta toiseen kukkivia tulppaaneja ei oikein viitsisi lähteä siirtämään. Tai ehkä viitsisikin. 

Tämän penkin takaosassa on varjohiippa 'Buckland Spider', jonka parhaan kukinnan menetin ihan vain siksi, että en muistanut käydä katsomassa pikkuista kasviani. Varjohiipat ovat niin hentoisia ja pieniä, että ne täytyy erikseen muistaa käydä katsomassa.

Varjohiipat ovat ehdottomien lempikasvien joukossa, joten lyön päätäni seinään. Onneksi sentään muistin nyt, vaikka kukat ovat vetelemässä viimeisiään. Ja tulihan näiden upea, purppuranpunainen nuppuvaihe ikuistettua kuviin. Niiden välissä vain meni ohi kymmenen päivää kukintaa ihan omaa muistamattomuuttani.

Hurraa, rinneakebia on tulossa ensimmäistä kertaa oikein kunnolla kukkaan! Se talvehti latvaan asti ja nyt siinä on ainakin tusinan verran kukkaterttuja. Ne puhkeavat pikkuisiksi viininpunaisiksi kukiksi.

Kärsivällisyys todellakin palkitaan, sillä istutin köynnöksen vuonna 2011 ja ensimmäiset kukat pääsin näkemään vasta viime vuonna.

Kurkataan ruusu-heinätarhaan: siellä on upea pikkuinen tulppaani 'Norah' tulossa kukkaan. Tämä on pieneksi lajikkeeksi mukavan korkea (20 cm), niin kukka nousee muun kasvuston yläpuolelle näkyville.

Varsinaisessa ruusutarhassa on värikäs tunnelma, kiitos 'Gavota' -tulppanien, 'Chérie' -tarhanunnannarsissien sekä maanpeittokasvien: purppura- ja vaaleanpunakukkaiset hopeatäpläpeipit ja hämyvuokko, jota olen siirtänyt tännekin.

Loppuun vielä upea 'Palmyra', jonka siirretyt sipulit kukkivat näköjään ruusutarhassa yhtä hyvin kuin vanhalla kasvupaikallakin.

Bokharankurjenmiekka Iris bucharica

Japaninvaahtera Acer palmatum

Keisarintulppaani Tulipa Fosteriana-Ryhmä

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kissanminttu Nepeta cataria

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Kultaherukka Ribes aureum

Rinneakebia Akebia quinata

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Syreenitulppaani Tulipa saxatilis

Tarhanunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Varjohiippa Epimedium

Rivendellin seudulla

 On alkanut tapahtua niin vauhdilla, että täytyy raportoida jo seuduittain.

Mennään Rivendelliin, joka alkaa tästä vuokko-esikkopuutarhan takaa. Tällä hetkellä Rivendellissä kukkivat kevätesikot valtoimenaan.

Tarhakalliokielo on alkanut kukkia. Se on jotenkin hirmu sopiva kasvi haltioiden asuttamalle seudulle. Sen alla kukkii rotkolemmikki.

Narsissi 'Loth Lorien' on avannut kukkansa. Päätin, että siirrän Rohanista 'Elrond' -narsissit myös tänne, sillä ne eivät kuki Rohanissa. Lisäksi Elrond asuu nimenomaan Rivendellissä! Ehkä siinä onkin syy kukkimattomuuteen.

Tarhajouluruusujen kukat ovat haalenneet ruskeanpunaisiksi, niinpä niitä ei enää juuri huomaa. Paitsi isoista lehdistään. Kevätesikot ovat nyt pääosassa täällä ala-Rivendellissä joen tuntumassa.

(Joki = oja, jossa on edelleen vähän vettä, kiitos tämän loppukevään suht säännöllisten sateiden. Tänään sateli hieman, mutta loppupäivästä pitäisi tulla enemmän. Olisi hyvä, sillä vaikka tässä on noin kerran viikossa tullut 2–5 mm, on edellisestä kunnon sateesta jo kolme viikkoa.)

Ainoa jouluruusu, jolla on vielä hyvän väriset kukat, on kaikkein tummin yksilö. Sen kukkia on vähän vaikea erottaa kivimuurista kuvassa. Täällä kasvaa myös varjoliljoja, niiden lehtiä näkyy.

Rivendell on valoisa keväällä, sillä saarniin, joita sen yllä kasvaa, puhkeavat lehdet hyvin myöhään ja täällä viileän meren syleilyssä vielä myöhempään. Kuvassa rusotuomipihlaja, vihertävä puu vasemmalla on villi omenapuu.

Ennen kuin lähdetään ylä-Rivendelliin, vilkaistaan villiä punaista penkkiä, joka kasvaa ihan vieressä. Tämäkin rajautuu Rivendellin jokeen (oikealta nimeltään Tolkienin kirjoissa Bruinen). Tulppaanit ovat 'Orange King' ja 'Carnaval de Nice', näyttävät kivoilta metsätyräkki 'Chameleonin' väleissä.

Vaikka metsätyräkin siementaimia saa kiskoa pois, on 'Chameleon' niin täydellinen väripari monelle kasville, ettei tosikaan. Tämä tulppaani tuli papukaijatulppaanien sekoituspussista. Siitä tuli vain punaista ja valkoista. Valkoisessa on ihania kapeita vihreitä liekkikuvioita, en huomannut ottaa siitä lähikuvaa.

Tässä vielä 'Orange King' ja edellisen kuvan papukaija avautuneena. Ah! Taustalla huussin punamullattu seinä.

Pidin villin punaisen penkin yläosassa jo pikaisen mutta raivokkaan kitkemissession metsätyräkin ja ukkolaukkojen parissa – siitä huolimatta, että laukat ovat tulossa kukkaan. Mutta kun laukan kukkavarsi on noussut ja muuttunut kuituisemmaksi, saa sipulin helposti maasta vain kiskomalla vartta. 

Rehotuksen keskellä kasvoi nimittäin tämä aarre: punakukkainen särkynytsydän Valentine ('Hordival'). Onneksi se on yhä elossa! Kuivina kesäkausina tätä on saanut kastella jatkuvasti, että pysyy hengissä. Kukan sävy on todella hieno, pehmeä punainen. En ole aniliininpunaisen ystävä, vaikka tavallinenkin särkynytsydän puutarhastani löytyy.

Noustaanpa sitten vuorenrinnettä ylä-Rivendelliin. Siellä kukkii ruusumanteli 'Multiplex'. Ei kylläkään niin kauniisti kuin vuosi sitten – osa nupuista taisi paleltua, kun pakkasta oli useita asteita joinakin öinä vielä toukokuun puolella.

Taustalla on hurmehappomarja. Kyllä, pidän tummalehtisistä kasveista.

Nyt ruusumantelin kukat ovat jo haalistuneet ennen kuihtumistaan, mutta tässä kuva viiden päivän takaa. 

Ruusumantelin kaunis kukinta ei mennyt sivu suun, vaikka se kasvaa tontin yläreunalla, jossa käyn harvoin.

Ahersin nimittäin ennen ja jälkeen viikonlopun (muut tulevat viikonlopuiksi saaristoon, minä lähden kaupunkirientoihin) vanhan talon tuvan takaikkunan parissa. Ikkunasta on suora näkymä ruusumantelille. Vanha karmi oli niin huonossa hapessa, että kun sain tältä kylältä uudemman vanhan ikkunan, otin sen ilolla vastaan. 

Karmit ovat julmetun painavia vanhoissa taloissa, etenkin se vanha karmi, jonka poistin – järeä ja minun korkuiseni. No, sain sen pois hajottamatta mitään ja tämän uuden punnerrettua ja kiilattua paikoilleen. Tämä vain ei ole ihan niin paksu – talossa, josta tämä tulee, on selvästi vähän ohuemmat seinät kuin minulla. Niinpä tämä oli pakko asentaa vähän sisemmäs kuin muut ikkunani, ja silti se on myös sisäpuolella seinäpinnasta sisään. 

Lasien jako on uudempi kuin alkuperäisissä 1800-luvun alkupuolen ikkunoissa, jota taustalla vähän näkyy, ne kun ovat kuusiruutuisia. Mutta ei haittaa, että täällä takaseinässä on eri näköinen ikkuna, joka on vähän muita pienempikin. Olen tosi iloinen, että talon kunnostukseni nytkähti tämän piirun verran eteenpäin.

Ylä-Rivendellissä on parrotia puhjennut lehteen. Olen niin iloinen tämän selviämisestä toisenkin talven yli. Lehdet ovat kauniit.

Tuomi säästettiin, kun tontin yläreunan vesakkoa raivattiin. Se on juuri alkanut kukkia ja sopii haltiamaiseen tunnelmaan. Kesemmällä täytyy vähän karsia tätä, jotta parrotia saa paremmin valoa ja kehittää paremman ruskan, sillä se on sen tärkein ominaisuus.

Ransu lähettää terveisiä kaikille ystävilleen! Musti saapui sisään ja meni sänkyyn, mikä on yleensä aika varma merkki siitä, että sade alkaa kohta.

Kevätesikko Primula veris

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Parrotia Parrotia persica

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusumanteli Prunus triloba

Saarni, lehtosaarni Fraxinus excelsior

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhakalliokielo, tarhakielo Polygonatum × hybridum