Nyt niitä on, taitaa olla paras hetki. Ensimmäinen on jo täysin kuihtunut, mutta uusia on noussut tilalle.
Tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder' on jo komea tupas. Ehkä tämän voisi ensi kesänä nostaa ja istuttaa mukulat harvempaan?
Tämä lajike on tuottanut komeat siemenkodat joka kesä, joten voisi olettaa siementaimiakin tulevan. Ensimmäisellä kerralla keräsin siemenet ja istutin purkkiin, mutta ne ehkä kastuivat ja jäätyivät tai jotakin – siemenkasvatuksilla on tsiljoona ja yksi mahdollisuutta mennä pieleen – joten sen jälkeen olen antanut siementen varista niille sijoilleen. Jos lajike kumminkin tuottaa siemeniä, ei sen pitäisi olla steriili.
Otin toisen kuvan niin, että taustalla näkyy toinenkin myrkkylilja, vaikka se onkin piilossa rotkolemmikin lehtien takana.
Vanha "maatiaismyrkkylilja", joka on luultavasti jokin tarhamyrkkylilja, kukkii uskollisesti 'Sterling Silver' -rotkolemmikin vierellä.
Tässä kuvassa näkyvät molemmat äskeiset, lisäksi alareunassa on erityisen tärkeä erikoisuus.
Colchicum ×
agrippinum kukkii vain yhden kukan voimin ja toivon kovasti, että se jonakin vuonna innostuu runsastumaan. Siihen asti olen iloinen siitä, että se on elossa.
Joillakin myrkkyliljoilla on ruudullinen kukka kuten kirjopikarililjalla. Tämä on risteymälaji, jonka vanhemmista ei ole täyttä varmuutta, mutta toinen on ilmeisesti ruutukukkainen
C. variegatum.
Minulle on tärkeää, että myrkkyliljat on istutettu paikkoihin, jotka näkyvät ikkunoista, sillä niiden kukkimisaikaan tulee oltua sisällä; syksyllä on usein sadepäiviä. Ikkunan läpi otettu kuva ei voi olla kovin tarkka, mutta kyllä tästäkin jotakin selvää saa. Alaosassa ovat maatiaismyrkkylilja ja
agrippinum, tosin sitä ei näe, ellei tiedä tarkalleen, missä se on. Taustalla näkyy tummin myrkkyliljani.
Loistomyrkkylilja 'Atrorubens' on upean värinen tapaus. Se kukki viime syksynä vuosien odottelun jälkeen ensimmäistä kertaa avomaalla ja nyt sillä onkin jo useampi kukkavarsi. Huomaa, miten tumma kukkavarsikin on.
Tämä kuva on suunnilleen sama näkymä kuin keittiön ikkunasta, mutta otin kuvan ulkona. Oikealla näkyy vielä yksi myrkkylilja; kivaa, kun niissä on erilaisia sävyjä, tummia ja vaaleita. Tuo vaalein on tarhamyrkkylilja 'The Giant'.
Tarhamyrkkylilja tarkoittaa usean lajin risteymää, se on yhteis-lajinimi sekalaiselle sakille myrkkyliljoja, joilla on erilaista perimää.
Olen hieman hämilläni The Giantin haaleasta väristä, mutta se kukki saman värisenä jo viime syksynä ja väri voimistui pikku hiljaa, tosin se ei koskaan päässyt monen muun myrkkyliljan sävyyn asti. Toisaalta se ei haittaa mitään, kun mukulassa on näin paljon elinvoimaa. Haileakin on erittäin tervetullut.
Kun etsii kuvia netin kuvahaulla, löytyy sieltä vaikka minkä värisiä Giantteja. On tyypillistä, että sipulimyyjät vetävät myyntikuvissaan värikylläisyyden arvot kaakkoon, jotta sipulit myisivät paremmin. Se aiheuttaa kumminkin hämmennystä kotipuutarhurissa, joka yrittää varmistua siitä, ovatko omat kasvit sitä, mitä pakkauksessa luki. Varmaa on, että myyntipussin etiketissä oli paljon vahvempi pinkin sävy.
Kaikki edelliset myrkkyliljat kasvavat metsäpuutarha-alueella: mäntyjen alla, katajapenkissä ja kohti vaahteraa. Vaahteran alla on valkokukkaista 'Alboplenum' -syysmyrkkyliljaa, samoin vähän sivummalla vaahteran varjossa, jossa myös syysvuokko 'September Charm' kukkii edelleen. Sen juurella taitavat kasvaa puutarhani ensimmäiset myrkkyliljat.
Valkoinen kerrottu syysmyrkkylilja 'Alboplenum' on yhä mielestäni kaunein myrkkylilja, vaikka sittemmin olen tutustunut vaikka kuinka moneen ihanaan myrkkikseen. Ja varaan oikeuden muuttaa mieltäni. Katsotaan kauneutta uudemman kerran, kun kukat kunnolla avautuvat.
Istutin Alboplenumia myös vuokko-esikkopuutarhaan joitakin vuosia sitten. Mitään ei vuosiin näkynyt ja arvelin istutuspaikan olleen liian kuiva. Tänä kesänä maasta kuitenkin nousi lehtitötterö, josta ei voi erehtyä. Se on elossa! Ja tuottaa vieläpä kaksi kukkaa, joista kummankin viereen on jo nousemassa uusi kukka. Vähintään neljä kukkaa siis. Myrkkyliljoilla on tapana pukata kukkia maasta aika pitkän ajan kuluessa.
Onpa ihanaa. Tämä kohta näkyy makuuhuoneen ikkunaan. Tässä on muutenkin syyskattaus, sillä myrkkisten yllä kasvaa japaninvaahtera 'Osakazuki'.
Osakazukin ruska vasta alkaa. Sehän menee aivan helakanpunaiseksi, mutta on jo nyt kaunis hitaasti punastuessaan. Tämä kohta puutarhassa on sellainen, jonka näen läheltä päivittäin, sillä huussi on tässä ihan vieressä. Käytän ulkohuussia ympäri vuoden. Minusta on kivaa poiketa päivällä ulos vessaan, samalla voi tarkkailla kaikenlaista, mitä puutarhassa tapahtuu.
Elokuussa, kun jaoin tiheäksi kasvanutta loistomyrkkyliljaa mukuloiden vielä ollessa lepotilassa, istutin joitakin mukuloita sellaiseen kohtaan, joka ei näy ikkunoista. Kuistin edusta ei näy sisälle, mutta siitä tulee kyllä kuljettua monta kertaa päivässä.
Olen iloinen, että niistä mukuloista usea kukkii jo nyt. Se, viihtyvätkö ne tässä talon pohjoispuolella, selviää vasta tulevina vuosina. Näiden kukkien kasvuvoimat kun ovat syntyneet jo keväällä, kun mukulat työnsivät lehtitötterönsä imemään voimia muotopuutarhan aurinkoisimmassa penkissä. Sijainti voi olla syy siihen, miksi tämä on elinvoimaisin myrkkyliljani.
Tässä se on eli loistomyrkkylilja (joka saattaa olla tarhamyrkkyliljakin). Kuva on yli viikon takaa, nyt kukkavarsista suurin osa on jo painunut maata kohti, enää muutamia on terhakasti pystyssä.
Istutin ylös nostamistani mukuloista isoimman osan viereiseen muotopuutarhan penkkiin, jossa toivon niiden viihtyvän ja lisääntyvän yhtä hyvin kuin tämä paahteisimman penkin tapaus.
Viereisessä penkissä kukkii myös tarhamyrkkylilja 'Harlekijn', jonka kaksiväristä kukkaa olen odotellut viisi vuotta. Myrkkyliljat, kuten aika moni muukin kasvi, kouluttavat meistä kärsivällisempiä.
Saman penkin reunassa yllättää tarhamyrkkylilja 'Waterlily' iloisesti. Tänä vuonna siihen tulee ainakin kolme kukkaa! Useimpina syksyinä se on ollut paljon kitsaampi. Tämä tosiaan taitaa olla hyvä myrkkyliljasyksy, kuten kollegani arveli.
Käytävän toisella puolella Waterlilystä on yksinkertainen valkokukkainen syysmyrkkylilja 'Album'. Näitä on kaksikin, mutta se toinen on niin kasvillisuuden peitossa, että se täytyy siirtää. Yritän tämän muistaa ensi kesänä lehtien kuihduttua – ellen pysty nyt kukinnan jälkeen jotenkin kaivamaan sitä niin syvältä, että saan mukulat juurineen.
Joskus käy näin, että kasvupaikalle muodostuu hiljalleen vähän liian rehevä kasvillisuus, joka peittää kukat ja varmaan estää lehtiäkin yhteyttämästä.
Pitkän jutun loppuun vielä uusin: tarhamyrkkylilja 'Beaconsfield', jonka sain ystävältä ja kollegalta. Kuvassa sen kaverina on vielä nerine, mutta sen siirsin sisään lauantain myrskyn alta, jotta korkea kukka ei kaadu.
On yksi myrkkylilja, joka ei ole noussut vielä ollenkaan. Nouseekohan tänä syksynä lainkaan. Istutin vuosi sitten kolme 'Purpureum' -turkinmyrkkyliljaa. Ne kukkivat viime syksynä ruukuissa. Kiinnitin huomiota siihen, että niissä oli komeat juuret, kun ne kukinnan jälkeen istutin – ja syysmyrkkylilja pannonicum, joka oli tänä syksynä ensimmäisenä kukassa ja nyt jo täysin kuihtunut, ei ollut tehnyt juuria lainkaan.
Kiinnostavaa. Tällä voi olla, tai olla olematta, vaikutusta asiaan. Olen nyt ainakin oppinut sen, että joskus myrkkyliljalla voi kulua vuosia maan alla ilman, että se tuottaa yhtään kukkia tai edes lehtiä. Kuolleiksi niitä on vielä tässä vaiheessa turha julistaa.
Japaninvaahtera Acer palmatum
Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum
Nerine, ruusuneidikki Nerine bowdenii
Rotkolemmikki Brunnera macrophylla
Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale
Syysvuokko Anemone hupehensis
Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä
Turkinmyrkkylilja Colchicum cilicicum
Viikko sitten oli rusotuomipihlajissa vielä lehdet. Niissä oli tavallista parempi ruska. Taustalla näkyy japaninvaahtera, vasemmalla 'Lemon Queen' -auringonkukan (jaloauringonkukka) viimeiset kukat.