Vastavedoksi lumivalkoisiin blogipäivityksiin, joita satelee hiljalleen lumihiutaleiden lailla pitkin ja poikin Suomenmaata, ajattelin kirjoittaa vedenpaisumuksesta. Niin, siitähän blogeissa kirjoitettiin koko viimeisen kuukauden ajan, mutta täällä ollaankin vahvasti hämäläisverisiä.
Tontillani on oltava hulevesisuunnittelun kanssa huolellinen, sillä maa on savinen ja tontti sijaitsee alarinteessä. Syksyn ja kevään aikana on vetistä.
Vesi ei onneksi juurikaan uhkaa asuinrakennuksia, nyt kun niiden ojia ja salaojia on parannettu. Mutta se mätä sauna, joka sijaitsee tontin märimmällä paikalla, on jatkuvasti vaaravyöhykkeellä. Saunan kulmalta menee salaoja pihatien ali, mutta putki oli tukossa, kun ylemmässä ojassa vedenpinta vain nousi. Pitkällä rautakepillä se aukesi ja voi sitä kohinan määrää! Kuin Imatran kuohut, tai ainakin melkein. Kameraa ei tietenkään ollut sillä hetkellä käsillä enkä olisi mutaisilla käsillä halunnut siihen koskeakaan. Mutta kädet pestyäni palasin kuvaamaan.
Yläkuvassa vesi pulisee kauniisti ja jo kirkastuneena salaojaputken alapäästä ulos, siinä on yksi ylimääräinen irronnut putkenpätkä, mutta se saa jäädä, se estää eroosiota, kun vesi osuu ensin siihen ja sitten lähtee rauhoittuneena kiertämään esinettä. Putken alapuolella kasvaa nimittäin kerrottukukkainen rentukka, jonka en toivo huuhtoutuvan pois.
I got a blocked drain pipe opened. The garden can get soaked when it rains a lot and in the spring when the snow melts, and there are plenty of ditches, but a pipe goes under the garden path. Of course the job was muddy and I did not have the camera at hand – and my hands were covered in mud. By the time I had washed them and returned to take photos, the water had settled into a clear and beautiful little stream.
Tuonne loivaan alamäkeen vesi menee, olen aloittanut nokkosten ja pelto-ohdakkeiden raivauksen tuolta alempaa, työ jatkuu edelleen. Tuohon kohtaan saisikin muodostua pieni lampi, ainakin tulva-aikoina. Maa näyttää olevan reilun lapion syvyydessä tiivistä siniharmaata savea, joten voi olla, että se pitää vettä kohtuullisen hyvin ilman muoviakin. Tästä kohdasta alempana vesi valuu hiljalleen toista salaojaputkea pitkin tienvarren ojaan. Veden solinaa on mukava kuunnella!
Kirkas virtaava vesi on lisäksi kaunista. Kosken yläjuoksulla kukkiva kulleroinen nautti hieman laskeneesta vedenpinnasta. Sen seurana kasvaa keltakurjenmiekkaa, pikkuosmankäämiä ja tuo viirulehtinen, jonka taisin aiemmassa postauksessa virheellisesti nimetä raidalliseksi osmankäämiksi. Oikeasti se on luonnonkasvimme rohtokalmojuuren raidallinen versio.
Tänne putkeen se vesi nyt virtaa hyvällä vauhdilla. Musti-isäntä tutkii tilannetta. Vieressä on toinen kalmojuuri ja oikeassa reunassa näkyy rohtosuopayrtin lehtiä, jos luet tätä Intopii, niin se on sinulta ja jäi henkiin, vaikka vietti viime talven kokonaan sukelluksissa. Vasemmalla näkyy rantatädykkeen lehtiä, sekin selvisi hyvin talvesta sukeltajana ilman snorkkelia.
Onneksi tähän ylemmäs jäi vielä pieni lammenpoikanen paikkaan, jonka olin kaivanut hitusen syvemmäksi. Pikkuosmankäämi nousee tuosta keskeltä. Isäntäpantteri pohtii, tulisiko tänään ahventa.
Mukavaa viikonloppua, lumella tai ilman!
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kullero – Trollius
Pikkuosmankäämi – Typha minima
Rantatädyke – Veronica longifolia
Rohtokalmojuuri – Acorus calamus
Rohtosuopayrtti – Saponaria officinalis
