Kaikki mitä on jäänyt raportoimatta... no ei sentään kaikki. Mutta tärkeimmät, kuten uudet kukat.
Ensinnäkin se, että Austin-ruusu The Pilgrim ('Auswalker') on elossa ja entisessä vedossaan ja alkanut kukkia.
Vaikea uskoa, että tämä oli toissa talven jälkeen henkihieverissä! Sitten se alkoi tehdä versoa vasta kesällä, ja syksyllä tuotti muutaman kukkanupun, jotka peura kävi syömässä.
Nyt se on korkeampi kuin koskaan. Noilla pisimmillä versoilla on pituutta 1,5 metriä. Jonkin aikaa piti tarkkailla niitä, etteivät vain ole villiversoja. Mutta kun lehdet ja piikit olivat täysin identtiset jaloversojen kanssa, oli asia aika varma. Nyt nupuista jo pilkottaa keltaista, kuten pitääkin.
Kun The Pilgrim alkoi kukkia pari viikkoa sitten, näki sen ensimmäisen kukan parhaiten keittiön ikkunasta. Tuo oli siis silloin, kun ikkunoita pystyi pitämään auki! Tänään on 13 astetta ja minulla on villapaita päällä, pistin tulenkin hellaan, olisikohan ensimmäinen kerta heinäkuussa ikinä.
The Pilgrimin takana olevassa köynnöskaaressa pilkistää myös keltaista ruusunkukkaa...
... se on 'Alchymist', joka kuuluu puistoruusuihin, kuten The Pilgrim. Mutta alkemisti on kai enempi köynnöstävä, tosin tällä hetkellä tässä on vähemmän pituutta kuin vieruskaverissaan.
'Alchymist' on niin ihana, että kun ensimmäisen talven jälkeen päättelin tämän olevan kuollut, hankin uuden. Istutin sen viime vuonna rakentamaani ruusupergolaan, jossa se on kukkinut myös ensi kertaa tänä kesänä. Ei haittaa, että ihanaa ruusua on kaksi! Huomattavasti parempi kuin että olisi nolla.
Ruusupergolan luostarinköynnösruusu sen sijaan vaikuttaa kuolleen, samoin portinpielen William Morris, ikävä kyllä. Se alkoi työntää versoa, mutta verso sittemmin näivettyi. Myöskään Austin-ruusu Lichfield Angel ei näytä lainkaan elon merkkejä.
Jossain vaiheessa mietin, että viime talveen hävisi muutamia ruusuja, sitten ajattelin, että ei hävinnytkään, ja nyt taas olen sitä mieltä, että hävisi. Toisinaan ruusut yllättävät versomalla ihmeen myöhään, toivottavasti nytkin. Luostarinköynnösruusussa oli yksi vihreähkö kohta vielä jokin aika sitten...
Mutta takaisin muotopuutarhaan. Siinä kukki valtava kiinanpioni 'Wladyslawa', jonka risutuet sittemmin pettivät ja nyt sateen ja tuulen jälkeen viimeiset pienet kukat retkottavat mikä mihinkin suuntaan.
Edessä olevat valkoiset ovat mustalaukkaa, onneksi ne ovat pysyneet elossa vuodesta toiseen. Joskus niitä kukkii vain yksi tai kaksi, tänä vuonna taas enemmän.
Kun kurjenpolvet (kyläkurjenpolvi ja laventelinsininen tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel') kukkivat, on väritys aika nappi.
Tämä taitaa olla 'Miami' -laukka, joista on enää yksi jäljellä muutama vuosi sitten istutetusta kai kolmen sipulin pussista. Viereisessä penkissä ilahdutti yksittäinen viinilaukka, se on yhtä upean värinen ja näköjään yhtä huono pysymään elossa.
Akijeijojen kukinta-aikakin on ihana hetki. Valkoisia yritän kannustaa, niiden siemenet lähetti ystävä valtameren takaa.
Kesäkuun puolivälissä kukki myös laukka 'Early Emperor', hyvän värinen ja sointuu täydellisesti samaan aikaan kukkiviin 'Lavender Pinwheel' -tummakurjenpolviin.
Jossain vaiheessa pidin kunnon akileijanraivaussession ja poistin lähes kaikki tummanvioletit, jotka tässä kuvassa vielä ovat tallella. Keskellä kuvaa on iloinen asia, pari vuotta sitten hankittu idäntädykkö kukki ensimmäistä kertaa. Sillä on violetit kukkatähkät, kuten tädykkeillä ja tädyköillä yleensäkin. Taimen rehevöityminen lupaa hyvää tulevaisuutta ajatellen.
Samaan aikaan kaksi vuotta sitten hankin myös 'Kleiner Schmetterling' -siperiankurjenmiekan. Sekin kukki tänä kesänä ensimmäistä kertaa ja kukat ovat tavattoman kauniit. Kasvusto on vasta matala, johtuen ehkä vesimyyrien myllerryksestä viime talvena. Kukat olivat alle metrin varsissa.
Ennen kuin Hiidenkiven Minna ehtii älähtää, totean, että muotopuutarhassa kasvaa myös ainakin seitsemän muuta kurjenmiekkaa, jotka eivät tänäkään vuonna kukkineet. Yksi tarhakurjenmiekka hävisi viime talvena, vietettyään sitä ennen kymmenen vuotta muotopuutarhan paahteisimmassa penkissä koskaan tuottamatta ainoaakaan kukkaa.
Tämä on näkymä akileijojen kukinta-aikaan riippukeinun luota talon kulmalta. Tässä lähimmässä penkissä on aika jänniä puolukkapuuron värisiä lehtoakileijan siementaimia, mukava yllätys, ja tänä vuonna tuota erikoisempaa väriä oli jo parin kasvin verran.
Mutta kun katsotaan samaa penkkiä pari viikkoa myöhemmin, voidaan nähdä, että kuivuus kuritti sitä melkoisesti. Tuosta on myös hävinnyt aika paljon kasveja. Tarhamarskinlilja 'Romance' kukki yhdellä varrella kumminkin, joskus siinä on kaksikin kukkavartta.
Kukissa on pörinää!
Se penkki, jossa siperiankurjenmiekka asustaa, on myös vähän kalju. Vesimyyrät mellastivat täälläkin, ja toisaalta kasvivalinnat eivät vieläkään ole ihan hyvät. Jalopähkämö ei kestä kuivaa ja paahdetta, se pärjää paljon paremmin vaahteran varjossa kuivassa mutta varjoisassa penkissä, jossa se sentään jaksaa kannatella lehtiään eivätkä ne makaa platkuina maassa, kuten tässä penkissä joka kesä. Kannattaa siis siirtää nuo loputkin muualle ja istuttaa paahteenkestävää tilalle.
Tässä kulmassa on juuri nyt aika onnistunut kombo 'Pink Grootendorst' -neilikkaruusua, tuoksuruutaa ja harjasärmäputkea.
Yhteiskuvassa Ransun kanssa näkyy muotopuutarhan paahteisin ja kuivin penkki. Siinä on käynyt kato, kun herkullinen vanha karviainen kuoli talven myötä. Syy voi olla vesimyyrät tai jääkuori maan päällä. Myyrien käytäviä löytyy edelleen.
Valkoinen myskimalva kukoistaa, joku sentään!
Mooseksenpalavapensas muistutti olemassaolostaan. Tämä on ollut minulla iät ja ajat, mutta ei ole kovin hyvin viihtynyt, pari pientä lehteä on yleensä vain tehnyt. Nyt näyttää jo vähän paremmalta.
Tällä hetkellä tässä penkissä kukoistaa laventeli, valkoinen myskimalva edelleen ja portlandruusu 'Comte de Chambord'. Laventeli on alun perin istutettu yksi tähkälaventeli 'Munstead', mutta tuossa on jo ainakin pari isoksi kasvanutta siementaimea.
Omat siementaimikasvatukset, joita tähän syksyllä istutin, ovat pääosin hävinneet. Harmi, sillä valkoinen sinikatana iti hyvin, kasvoikin jonkin verran kesän mittaan, mutta nyt niitä ei sitten enää olekaan. Ellei joku ihme vielä tapahdu. Valkokukkaisista maarianverijuurista näyttää pari taimitupasta olevan tallella, jännä nähdä, tuleeko niihin tosiaan valkeat kukat. Tavallinen keltakukkainen maarianverijuuri on meillä luonnonkasvi, sitä kasvaa tuossa muutaman metrin päässä tienposkessa.
Jos on kaljuja alueita, niin timjamipolku kukoistaa! Siitä on tullut oikein hyvä, ja erisävyisillä lehdillä sekä kukilla se on vaihteleva. Kuvassa näkyy tummempaa ja vaaleampaa liilaa ja valkokukkaista sekä keltalehtinen timjamilajike. Eri lajit kukkivatkin vähän eri aikoina. Istutin tänä kesänä tähän vaaleanpunakukkaistakin timjamia, mutta se voi olla jo liikaa, tarkoitus on kuitenkin, että kiveystäkin näkyy.
Koska kivet on vain nakuteltu suoraan tiiviiseen savimaahan, kylväytyvät kukkapenkkien opportunistit tännekin. Ylettömän söpö purppurakannusruoho 'Canon Went' tuntuu viihtyvän paremmin timjamipolulla kuin kukkapenkeissä, joissa sitä kukkii vain yksi kappale. Siirsin kuitenkin näitä siementaimia kukkapenkkien tyhjiin kohtiin, kun niitä oli niin runsaasti – siis sekä tyhjiä kohtia että siementaimia.
Tällä hetkellä muotopuutarhassa näyttää tältä. Tai ei ihan, sillä aurinko ei juuri nyt paista, mutta sadekausi on tainnut mennä jo ohi. Eilen tuli 11 mm, hyvä saldo heinäkuiseksi päiväksi, kun pikkuruisia kuuroja on lisäksi viikon sisään tullut pari ja edellinen yhtä iso sade tuli vain viikko sitten.
Ehkä ruohokin alkaa taas kasvaa, edellisestä leikkuusta on kolme viikkoa tai ylikin, se ei vain ole kasvanut, kun oli niin kuivaa.
Flammentanz-köynnösruusun kukintaa ei sade lannistanut, vaikka se on tällä hetkellä enemmän riippamallinen kuin kuvassa.
Eilen aloitin viimein puksipuuaitojen leikkuut, sain puolet leikattua sateiden välissä auringossa ja työnsin pistokkaita suoraan maahan vielä tyhjiin väleihin. Maa oli joissakin kohdissa yhä rutikuiva.
Muotopuutarhan takana alkaa keto, joka on keltaisenaan keltamataraa. Musti esittelee.
Musti asettuu lempipaikalleen kultasateen viereen, vaikka puska ei vielä paljoa varjosta eikä suojaa. Pantteri viihtyy ruovikossa.
Niinpä lähden ilman Mustipantteria kedon toiselle puolelle, sen alapuolella on paahdepenkki. Siinä kukkivat sikurit. Keltamataroiden loiston voi kuvasta nähdä ja efekti sinisten sikurinkukkien kanssa on kiva.
Sikureita saisi oikeastaan levitä sinne tänne kedolle, ja taitaa siellä pari kappaletta ollakin. Yksi on keskellä polkua ja kukkii kymmensenttisenä! Ei ihan se ajatus, joka minulla oli.
Kitken sikuria muotopuutarhasta edelleen, kun tein sen virheen, että istutin ensimmäisen taimeni parhaalle paikalle muotopuutarhaan. Toisaalta ne on aika helppo nyhtää maasta siinä vaiheessa, kun kukkavarsi on noussut, sillä silloin varsi on kuituisempi eikä katkea tyveltä niin herkästi.
Takaisin muotopuutarhaan. Sen nurkalla, kultasateen takana, kukkii tarhakurtturuusu Snow Pavement eli 'Hansnovem'. Paikka on äärimmäisen kuiva ja karu, siitä vierestä kuoli ensimmäinen kultasade ja vasta toisella kerralla onnistui, kun löysin riittävän pienen taimen taimivaihdosta.
Ruusut sietävät mitä vain kuivuutta, ja niin on tämäkin ruusu hengissä. Kukkia ja runsautta olisi enemmän, jos olisin tarjonnut tälle hyvää multaa istutuskuoppaan, mutta jos multaa ei ole, niin sitten ei ole ja mennään ilman. Kasvattaapahan juuret varmasti syvälle paremman maan toivossa. Peuraestekin tästä olisi tarkoitus kasvaa heti peura-aidan sisäpuolella, niin etteivät harkitsisi yli hyppäämistä.
Tämän kukan sävy on täydellinen muotopuutarhan pastelliseen tunnelmaan.
Siinä heti lähellä on nimittäin tämä penkki viileine sävyineen. Laventeleissa lepattaa perhosia jatkuvasti. Näyttää siltä, että vesimyyrä ei laventelia syö, niin hyvin se tässä kukoistaa, kun myyränkäytäviä kumminkin penkissä on.
Näkymä keittiön ikkunasta on myös nyt kiva, kun 'Comtesse de Bouchaud' -kärhö on kiivennyt kaarensa huipulle ja kukkii tismalleen saman sävyisenä kuin takakulman ruusu 'Comte de Chambord'. Kreivi ja kreivitär, hih!
Ihmeellistä on muuten se, että saman köynnöskaaren toisen puolen rinneakebia on nyt versonut huipultaan jo kahden talven jälkeen. Ensimmäiset kymmenen vuotta se aina paleltui ja versoi joka kevät vain tyveltään. Ensikukintaa odotellaan yhä, mutta lehdetkin ovat kivat, pienet ja söpöt.
Katsoin ikkunasta, että The Pilgrim -ruusun nuput alkavat aueta noissa pisimmissä varsissa. Ja tuulenpuuskat yltyivät...
... niinpä otin eteisestä narun mukaan ja sidoin sen ruusun ympäri. Tämä pitääkin tehdä vastaisuudessa joka vuosi, ei vain pisimpiä varsia varten, jotka kellahtavat kukkien painosta, vaan lyhyemmätkin varret ovat sen verran rennot, että kukat painuvat maahan. Sitomalla nekin sai kohotettua kauniimmin näkösälle. Miksen ole aiemmin tajunnut.
Loppuun Musti haluaa esitellä yhden kukan... paitsi että vaahterassa oli jotain kiinnostavaa ensin.
No nyt (paitsi että joku kulki tiellä ja Mustin piti tarkkailla sitä). Tästä ihanasta tädykkeestä terveiset
Anun puutarhaan, siemenet ovat sieltä. En ole varma, mikä tädyke tämä on, voi olla ehkä tähkätädyke. Joka tapauksessa tämä menestyy loistavasti tässä kuivassa penkissä vaahteran alla ja parissa muussakin kohdassa muotopuutarhaa, mutta tämä puska on komein. Ehkä siksi, että ei ole kilpailua.
Eikö ole hieno! Lähes yhtä komea kuin Mustipantteri, joka lähettää terveiset Poko-pantterille Anun puutarhaan.
Ransukin voi hyvin, lääkekuuri alkaa tiistaina.
Harjasärmäputki Selinum carvifolia
Idäntädykkö Veronicastrum sibiricum
Jalopähkämö Stachys macrantha
Keltamatara Galium verum
Kiinanpioni Paeonia lactiflora
Kärhö Clematis
Lehtoakileija Aquilegia vulgaris
Kultasade Laburnum
Kyläkurjenpolvi Geranium pratense
Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria
Mooseksenpalavapensas Dictamnus albus
Mustalaukka Allium nigrum
Myskimalva Malva moschata
Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä
Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä
Puistoruusu Rosa Puistoruusu-Ryhmä
Purppurakannusruoho Linaria purpurea
Rinneakebia Akebia quinata
Sikuri Cichorium intybus
Sinikatana Catananche caerulea
Siperiankurjenmiekka Iris sibirica
Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä
Tarhamarskinlilja Eremurus × isabellinus
Tummakurjenpolvi Geranium phaeum
Tuoksuruuta Ruta graveolens
Tähkälaventeli Lavandula angustifolia
Tähkätädyke Veronica spicata
Viinilaukka Allium atropurpureum
Valkokukkainen kurkkuyrttikin kylväytyy reippaasti ja kukkii tällä hetkellä muutamassa paikassa, kuten tässä vanhan saunan purkutyömaan vierellä. Aivan ihana kasvi. En osaa päättää, kumpi on kauniimpi; sininen vai valkoinen. Onneksi voi olla molempia!
Hortensiat ovat pihallani kitukasvuisia ja vaivaisia, onneksi muutama tärkeä laji kumminkin sinnittelee elossa. Tämä on pallohortensia 'Hayes Starburst', jolla on hyvin pikkuruiset kukat ja harvat kukinnot, mutta tuo tähtisade on silti valtavan kaunista. Kuvasta voi nähdä, että puska on tuskin imikkää korkeampi.
Kuiva alkukesä vaikutti varmaan siihenkin, että virginiantädykkö on ihan matala, reilusti alle metrinen. Normaalistihan siitä pitäisi tulla jopa kaksimetrinen, vaikka ei ole täällä minun puutarhassani yltänyt lähellekään sitä ikinä aiemminkaan. Tämä valkokukkainen on lajiketta 'Album'.
Onneksi on Austin-ruusut, jotka vain jatkavat ja jatkavat. Tämä on Winchester Cathedral.
On myös kukkia, jotka vasta nousevat maasta! Syysmyrkkylilja 'Alboplenum' eli kerrottu valkokukkainen versio se sieltä nousee kuin joukko hattivatteja.