Kevätkalenterin neljäs luukku

 Toukokuu, kuukausista ihanin, on tulppaanien juhlaa.

Ja kun ne tulppaanit loistavat kukkivien puiden ja pensaiden alla, kukkien yhtä aikaa, ei kauniimpaa hetkeä olekaan. Kuvassa on rusotuomipihlaja, jota muotoilen leikkaamalla liian alaoksat pois; silloin sen muoto on selkeämpi eivätkä liiat versot peitä muuta kasvillisuutta. Paikka on ruskopenkki.

Tulppaaneista kukassa on keskellä ihastuttavan värinen triumftulppaani 'Brown Sugar', joihin olen kuvan tarkentanut. Taustalla on oranssi-keltaisia 'Blushing Apeldoorn' -darwinhybriditulppaaneja ja tuomipihlajan rungon takaa kurkistaa muutama liljakukkainen 'Ballerina'. Vasemmalla pilkottaa vaaleanpunertavia 'Mango Charm'- ja edessä epätarkkana 'Salmon Dynasty' -triumftulppaaneja sekä siroja ja matalampia kreikantulppaaneja, jotka pysyvät pilvisellä säällä supussa luonnonlajien tapaan. 

Nämä kukkasävyt yhdessä rusotuomipihlajan kuparinvärisinä puhkeavien lehtien kanssa on sävytäydellisyyden huipentuma. Taustalla puhkeaa lehteen (tai neulaseen, havupuu kun on) kiinanpunapuu.

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Kevätkalenterin toinen luukku

 Pikkuinen ja myöhäinen

Syreenitulppaani on villilajiksi tosi myöhäinen: tämä kuva on toukokuun viimeisiltä päiviltä. Kuva kertoo senkin, että loppukevät oli superkuivan huhtikuun jälkeen varsin sateinen.

Syreenitulppaani Tulipa saxatilis

Ärsyttävä aihe

 Olen tätä aihetta vältellyt, kun verenpaine nousee, mutta kyllähän tämä liittyy aika olennaisesti puutarhaan.

Tunneleiden suuaukot nimittäin, ja se, että aika usein jalan alla maa pettää, tai painuu pahaenteisesti. Sitten, kun kantapäällä polkaisee, uppoaa jalka nilkkaa myöten. Kuvassa kauempana onkalon suu, edessä polkemaani tunnelia. Joskus sitä voi seurata näin päältä polkemalla pitkänkin matkan.

Asialla ovat vesi- ja peltomyyrät. Kumpikin syö kasvien juuria, joten pahaa tämä tietää.

Kukkapenkeissä näky on tämä. Mururakenteinen multa on toki kaunis ja hyvä, mutta tämä mylläys syntyy, kun myyrät uurastavat kasvien juurien ja kukkasipulien kimpussa maan alla. Kuva on muotopuutarhasta.

Tästä muotopuutarhan penkistä ovatkin jo tulppaanit hävinneet aiempina vuosina, harmi kyllä, mutta nyt mietin, kukkiiko tuossa keväällä enää yhtään mitään. Perennatkin ovat toki vaarassa, ja pensaat, köynnösruusutkin. Mylläystä on vähän joka puolella. Viime aikoina Supercat-myyränloukku on hommissa muotopuutarhassa, ja vesimyyriä se on napannutkin.

Nyt on pahin myyrävuosi varmaan ikinä ja myyriä on lähes kaikkialla, ikävä kyllä. Ruusu-heinätarhassa ei ole aiemmin myyrätuhoja tai myyrien jälkiä ollut, mutta nyt sielläkin on myllätty. Narsissin vastikään istutettuja sipuleita on noussut pinnalle. 

Ikävä kyllä, istutin juuri lokakuussa tuohon kohtaan tulppaaniaarteen, kun olin ajatellut, että se olisi myyrätöntä aluetta. 

Rembrandttulppaani 'May Blossom' tai 'May-blossom' on puutarha-antiikkia; vanha lajike, jota ylläpitää hollantilainen Hortus Bulborum -säätiö. Olin istuttanut yhden sipulin jo edellissyksynä, tässä se kukki kauniisti kevätkesällä. Tänä vuonna tilasin toisen sipulin samaa lajiketta. Vanhat lajikkeet ovat sen verran tyyriitä.

Kohta, jossa molemmat sipuliaarteet ovat, on juuri tuo myllätty paikka ylemmässä kuvassa. Jäi nyt ainakin tämä kuva kukasta muistoksi, jos tätä ihanaa tulppaania ei enää ole.

Mutapuutarha on tietenkin vesimyyrien rakastamaa aluetta, mutta ei sielläkään ole aiemmin tällaista ollut. Lutakon reunat ovat kauttaaltaan myyrän mylläämät ja reunoilla jalka uppoaa tunneliin. Pari kertaa tässä syksyn mittaan, kun olen lähestynyt mutapuutarhaa, on kuulunut molskahdus, kun rotan kokoinen vesimyyrä on painunut minua pakoon.

Mutapuutarhasta katajaa kohti menevä istutusalue on aiemmin saanut olla rauhassa myyriltä, mutta nyt siinäkin on tunneleita ja suuaukkoja.

Näin pahaa myyrävuotta en ole kohdannut, vaikka viitisen vuotta sitten oli sellainen, että ylärinteen hedelmätarhasta kaatuivat omena- ja luumupuu sekä kaksi kirsikkapuuta, kun juuret oli syöty. Nyt myyriä on kumminkin vielä enemmän, sillä niitä on lähes kaikkialla. 

Syyksi epäilen lauhaa viime talvea: myyrät ovat varmaan onnistuneet lisääntymään lähes ympäri viime vuoden. Puutarhani on pahaksi onneksi verkotettu peuroilta, minkä takia kettu ei pääse tänne myyräjahtiin. Pöllöt ja haukat onneksi pääsevät, ja niitä onkin runsaasti.

On vähän sellainen olo, että mitähän kasveistani on enää keväällä elossa. Onko tällaiselle tontille edes mitään järkeä puutarhaa tehdä? Vesimyyriä on täällä ollut aina, mutta tällaista ei minun aikanani eli pariinkymmeneen vuoteen.

Onhan täällä tietenkin myös supercat Musti, mutta ei sekään määräänsä enempää jaksa pyytää, kun on jo 19-vuotias. Emmekä ole ihan aina paikalla; tälläkin hetkellä olemme kaupungissa Mustin suureksi harmiksi. 

Kävimme eläinlääkärissä kontrollissa munuaisten vajaatoiminnan vuoksi. Vielä tilanne ei ole hälyttävä, vaikka Mustin paino laskee vähän jatkuvasti. Mutta veriarvot olivat siedettävät ja tauti on edelleen vaiheessa 2 (asteikolla 1–4).

Ransusta ei ole mitään apua vesi- ja peltomyyrien torjunnassa, tässä muuten vain kuva Ransusta kaikille hänen ystävilleen. Ransu hoitaa seurustelu-upseerin virkaa, tärkeä sekin.

Rembrandttulppaani Tulipa Rembrandt-Ryhmä

Kurjenmiekkasaaga jatkuu

 Kukkia on enemmän kuin koskaan ennen.

Sen lisäksi, että tänä kesänä parrakkaista kurjenmiekoistani kukkii useampi kuin aiemmin, ne myös tuottavat enemmän kukkavarsia sekä kukkia per varsi. Kuten aiemmin jo totesin, aloin pari vuotta sitten lannoittaa näitä systemaattisesti ja se on selvästi tuottanut tulosta.

Siirsin muutama vuosi sitten monia kukkimattomia parrakkaita kurjenmiekkoja vanhan talon eteläseinustalle oikein paahteiseen ja kuumaan paikkaan, jollaisesta ne pitävät. Toukokuun lopulla katsoin, että nyt näyttää lupaavalta. Harmi vain, ettei yksikään matala eli pikkukurjenmiekka kukkinut kumminkaan tänäkään vuonna.

Mutta mitä hittoa!? Samalla, kun kurjenmiekkojen nuput pullistuivat, avautui penkkiin kaksi tällaista tulppaania. Selasin ymmälläni viime syksyn istutusmuistiinpanot. 

Istutin tähän kyllä kahta tulppaania syksyllä, joista toinen, 'Tiny Timo', kukki jo. Toinen on pahamaineisen epäluotettava tähtitulppaani 'Albocaerulea Oculata', joka useimmiten ei kuki ollenkaan ja yhtä usein sen pussissa tulee jotain aivan toista tulppaania. Näin lienee käynyt. Jälleen kerran. 

Tämä on hyvin samanlainen kuin ruskopenkin 'Texas Flame', ja sinne nämäkin siirtyvät, kun kurjenmiekkojen kukinta-aika on ohi. Ihan kiva, mutta ei nyt tässä.

Viime viikolla pihasyreenit puhkesivat kukkaan ja tulppaanit kukkivat yhä vain. Mietin, että leikkaan ne maljakkoon, jos iiriksiä tulee kukkaan samaan aikaan, sillä nuo mainostaulun väriset tulppaanit vievät kaiken huomion. 

Asiaa ei auta ikivanha juhannuspioni, joka kukkii karmean aniliininpunaisena tuolla taustalla paikassa, josta olen siirtänyt sen ainakin kymmenen kertaa muualle ja edelleen sitä on siinä jäljellä. Onhan se tietysti kasvanut siinä varmaan yli sata vuotta. Sen juuria on vaikea kaivaa, kun ne ovat kiinni kivijalassa. Se sentään kasvaa sivummalla, joten olkoon siihen asti, kun tuohon joskus rakennetaan uusi kuisti.

Punakeltaiset tulppaanit kuihtuivat sopivasti ensimmäisen TB:n avautuessa. Se ei viittaa tuberkuloosiin, vaan tarkoittaa Tall Bearded eli tarhakurjenmiekka. Lajike on 'Louvois', upean värinen!

Ruskopenkissä kukkii edelleen 'Gingerbread Man' usealla kukalla ja kahdessakin kohtaa. Jos parrakkaat iirikseni ovat aiemmin kukkineet, eivät ne ole tuottaneet näin paljon kukkia. Selvä merkki siitä, että lannoittaminen (kaikella mahdollisella) on tuottanut tulosta. 

Tämän laji on suomeksi pikkukurjenmiekka, mutta muissa maissa nämä jaetaan vielä useampaan luokkaan. Pikkukurjenmiekat, Dwarf Bearded, jaetaan erillisiin osiin, tämä on Standard Dwarf Bearded eli SDB. Niitä ennen kukkivat vielä aikaisemmat MDB:t eli Miniature Dwarfit.

Kuvaan pääsi myös villimehiläinen. On hauskaa seurata niiden sukeltamista partaa pitkin kukan uumeniin.

'Gingerbread Man' eli piparkakku-ukkeli on taustalla, edessä on kellukka 'Nonna'. 

Ransu esittelee, miksi tämä ruskopenkin reuna on vähän vaarallinen kasveille. Tässä kasvaa myös kissanminttua, sitä käydään mutustelemassa ja sen päällä loikoilemassa. Iiris on välillä kallellaan.

Ihan toisaalla, ylärinteen hedelmätarhassa, kukkii vanha viittakurjenmiekka. Siirsin tätä muotopuutarhasta, kun kaivoin istutuskuoppaa köynnösruusulle. Muotopuutarhassakin kasvaa tätä edelleen, mutta siellä on niin kova rehotus, ettei viittakurjenmiekka nyt siellä näytä kukkivan. 

Silti: tässä vasta rehottaakin! Mataraa ja maahumalaa, puna-ailakkia ja vaikka mitä. Tämä ei edes ole kukkapenkki, vaan villi epämääräinen kasvusto.

Sitten 'Louvois' alkoi avata toista kukkaansa vanhan talon edessä. Tässä olisi kyllä useita erilaisia kurjenmiekkoja, mutta toivon, että niitä muitakin tulee kukkaan lähivuosina.

Tämän vuoden sateiden vuoksi varret ovat tavallista korkeammat. Kukan väri ei ole ihan paras erottumaan punamullatusta seinästä, mutta ei nyt voi mitään. Ja onhan siinä tiettyä harmoniaa. Ei kaiken tarvitse näkyä kauas.

Pakko vielä laittaa kuva sateen kaunistamasta 'Gingerbread Manista'. Meillä satoi toissa päivänä ja tänään taas. Ihan huippua! Tänään tuli peräti 12 mm, ja vielä yöllä ja huomenaamullakin saattaa sataa. Silti ei ole liikaa satanut. Eikä sitä huomisaamun jälkeen ennusteessa näy.

Myös muotopuutarhan 'Banbury Ruffles' -pikkukurjenmiekka (SDB) on kaunis sateessa. Puutarhaa kiertäessäni kotiloita raksahtelee jalkojeni alla. Ihan eksoottista, kuin kulkisin jonkun muun puutarhassa.

Pari tuntia sitten sade loppui (ehkä tilapäisesti) ja aurinko tuli esiin. Menin ulos kameran kanssa. Pihlaja kukkii, edessä on jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar'.

Sateesta huolimatta tänään avautui seuraava tarhakurjenmiekka 'Abkhazia'. Tämä on mitä ihanimman värinen – ja tuoksuinen, kuten useimmat parrakkaat. Kukkavarsia on useita ja kussakin monta nuppua. Taustalla on 'Louvois'.

Tätä kurjenmiekkailoa tulee nyt riittämään jonkin aikaa!

Toki toivoisin, että kaikki puutarhani parrakkaat kurjenmiekat innostuisivat kukkimaan, sillä oikeasti niistä kukkii tai on tulossa kukkaan vain osa, ehkä puolet. Mutta nyt, kun tiedän, mikä ne saa kukkaan, aion jatkaa sinnikkäästi niiden paapomista.

Ympäröivää kasvillisuutta täytyy myös karsia. Otin kuvan muotopuutarhan kukkarehotuksen yli penkin reunalla kasvavan "Kulosaari" -tarhakurjenmiekan suuntaan. Siinä on peräti seitsemän kukkavartta nousussa.

Mutta myös rehotuksen keskeltä löytyy kurjenmiekan lehtiä, joissa ei todellakaan ole kukkavarsia. Yritän tässä jonakin päivänä ehtiä kukkapenkkien rehotuksen kimppuun, sillä sitä on joka suunnalla.

Eilinen meni venevalkaman kaislan niittotalkoissa, mikä oli hauskaa ja erittäin hyödyllistä. Olisipa ollut kamera mukana, sillä etenkin ennen- ja jälkeen -kuvapari olisi ollut kiva ottaa. Mutta pääasia, että tuli tehtyä, hyvässä talkoohengessä ja kivalla porukalla.

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Juhannuspioni Paeonia officinalis 'Nordic Paradox'

Kellukka Geum

Pihasyreeni Syringa vulgaris

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Viittakurjenmiekka Iris aphylla

Aneeminen akebia

 ja muita juttuja muotopuutarhasta.

Kuvasin kesäkuun ensimmäisenä päivänä kukkaan tulevan 'Talvipuutarha' -jalosyreenin muotopuutarhan nurkalla. Värit sointuivat hyvin.

Nyt 'Talvipuutarha' on täydessä kukassa. Kukintoja on neljä, mutta se on ihan hyvä saavutus, sillä puska kukki viime vuonna vasta ensimmäistä kertaa. Kukinnot ovat kyllä kookkaita näyttäen jo nyt, miten ihana syreeni tuosta tulee!

'Talvipuutarha' kuuluu niihin vanhoihin helsinkiläisiin jalosyreeneihin, joita tutkittiin 2000-luvun alkuvuosina ja otettiin lisäykseen Hongiston Taimistolle. Olin ihaillut tätä vaaleanpunaisena kukkivaa upeaa kaunotarta aina Talvipuutarhan ohi mennessäni – olen Helsingistä kotoisin ja synnyinkotini oli Töölössä, siellä asuivat myös isovanhempani. Oli selvää, että vanhoista lajikkeista haluan ainakin sen.

Valitettavasti myyrät (vesi- tai pelto-) rakastavat syreenien juuria, niinpä olen menettänyt aika monta ihanaa syreeniä niille. Kun vielä valkohäntäpeurat kaluavat syreeneistä kaikki ne osat, joihin yltävät, on syreenien elo ollut täällä aika karua.

Mutta nyt on puutarha aidattu ja keksin tälle syreenille niin hyvän paikan, ettei tuossa mitään myyriä ole. Siinä on nimittäin entisen rakennuksen paikka ja maa on niin täynnä kiviä, soraa, tiilisilppua, kaakeliuunin paloja ja muuta roinaa, ettei siihen mikään otus saa onkaloa aikaan. Maahan oli aika vaikea saada kuoppaa, mutta kukaan ei ole niin sinnikäs kuin syreeninkukat silmissä kiiluen kaivava puutarhuri.

Maan karuus ei ole syreenille mikään ongelma, liiallinen märkyys on sen sijaan hyvinkin.

Mutta mennäänpä sitten itse muotopuutarhaan. Täältä vaahteran vierestä eli länsilounaan suunnalta näkymä on tällainen.

Tajusin tässä yhden asian, kun sattumalta luin viime syksyn istutusmuistiinpanoja. Kumman haileat liekkikuvioiset tulppaanit, joiden väitin olevan 'Flaming Flag', olivatkin 'Flaming Prince', joita istutin tähän syksyllä. Kuten muut prinssisarjan tulppaanit, ne ovat aikaisia. Ne kukkivat jo ja nyt on vuorossa näitä toisia, jotka ovat kai aiemmin istutettuja 'Flaming Flageja'. Mikähän ihme sai minut istuttamaan lähes identtisiä tulppaaneja tähän samaan penkkiin? 

No, ehkä se, että pidän tällaisista. Ja kukkivathan ne tosiaan vähän eri aikaan tuottaen pidempää kukintaa kaiken kaikkiaan.

Viimeisiä tulppaaneja viedään. Täällä on parina päivänä ollut aika lämmintä, eilenkin 20 astetta ja taas paistaa aurinko. Mittari näyttää 18. Syreenitulppaanit olivat ihanasti kukassa vielä pari päivää sitten.

Vanha ja uskollinen 'Blue Flag' on kirjaimellisestikin vanha. Kerrottu laventelinsininen lajike on 1700-luvun puolivälistä. Mutta eihän tämä ole laventelin...?

No ei ole. Minulla on ollut tämä tulppaani vuodesta 2006 ja alkuvuosina se kukki sen värisenä kuin pitää. Sitten sille tuli virus ja kukka muuttui tällaiseksi upean raidalliseksi pysyen yhä kerrottuna. Suorastaan rakastan tätä yllätyksellistä ja uskollista tulppaania. Upeat värit!

Tulppaanien kukinnan loppuessa saattaisi tulla kovakin surku ja parku, mutta kurjenmiekat pelastavat kaiken. Keväiset huhtikurjenmiekat sun muut kukkivat jo kaksi kuukautta sitten, mutta nyt on parrakkaiden kurjenmiekkojen vuoro. Ystävältä saatu vanha kääpiökurjenmiekka sinnittelee pallo-ohdakkeiden ja piikkiputkien välissä ja niiden toisellakin puolella, joka ei näy kuvassa. Urheusmitali tälle.

Synkät tummanvioletit kurjenmiekat eivät ole lemppareitani, mutta silti menin ostamaan tämän 'Banbury Ruffles' -pikkukurjenmiekan joitakin vuosia sitten. Sen vieressä kasvaa ihan villinä täällä kasvava koiruoho. Siirsin sen kukkapenkkiin, kun kaikki puutarhamyymälöistä hankkimani marunat aina vain kuolivat. Tämä on aivan täydellinen kontrastikasvi iirikselle.

'Banbury Ruffles' vain kukkii ja kukkii. Niin kuin kaikki muutkin parrakkaat kurjemmiekat. Siitä huolimatta, että tämäkin sai sahanpurukuorrutuksen aiemmin keväällä.

Voi olla, että se vaikuttaa tulevien vuosien viihtymiseen, sillä parrakkaiden miekkojen juuriston pitäisi olla pinnassa, auringon paahteessa, mutta kurjenmiekkani ovat saaneet myös kompostimultakuorrutuksia viime vuosina, eivätkä ne niin kovin pinnassa täten ole. Olen lannoittanut niitä parin vuoden ajan aivan järjettömästi (minun mittapuullani), sillä olen tosissaan halunnut nähdä kukkia. Olen viskannut niille huussikompostia, lannoitetta, tuhkaa, kanankakkaraetta, vielä eilen tein kierroksen luujauhon kanssa. Jos tämä on se vaivainen hinta, jonka joutuu upeasta kukinnasta maksamaan, teen sen enemmän kuin mielelläni.

Saman penkin toisessa päässä kukkii pikkukurjenmiekka 'Webelos'. Sillä on ihanat, heleät värit.

Jälleen kerran on upea kontrasti viileänsävyisen parran ja lämpimien kehälehtien välillä. Etenkin nuo joskus jopa hieman vihertävänkeltaiset ulkokehälehdet saavat harmaansinisistä parroista jännittävän lisän.

Tähän väliin Musti tuli esittelemään vaahteraansa.

Täältä vaahteran puolen takanurkalta näkee, että muotopuutarha on varsin runsas. Enkä ole vieläkään leikannut ja ohjannut 'Propertius' -tarha-alppikärhöä kasvamaan köynnöskaaren huippua kohti. Se on vuodesta toiseen tuollainen keskivälin pehko.

Mutta toisaalta: se on osannut ihan itse! Yksi verso on kasvanut ihan kaaren huipulle.

Toisessa köynnöskaaressa kasvaa rinneakebia, joka kukkii ensimmäistä kertaa runsaana. Mutta mitä ihmettä, sen pitäisi olla viininpunakukkainen!

Onhan noissa viininpunaa tuolla keskellä, mutta se akebia, johon aikoinaan ihastuin Hollannissa, oli täysin toisen värinen: kokonaan viininpunakukkainen. Kiinnostuin asiasta nyt niin, että kaivoin akebiani taimilapun lähes pohjattomasta taimilappulaatikostani. Istutin köynnöksen vuonna 2011.

Kyllä taimilapussa lukee vain Akebia quinata, eikä mikään albiinoversio siitä. Lapun kuvassakin on viininpunaiset kukat. 

Nettihaulla selviää, että akebiasta on olemassa vaaleita ja täysin valkokukkainenkin lajike. Tismalleen kuvani kaltainen kukka on muodossa, jolle on vain epämääräinen nimi "cream flowered" tai "cream form". 

No. Onhan tämä sikäli onnistunut, että sitten tämän istuttamisen olen tajunnut, että muotopuutarha saisi mieluiten olla pastellisävyinen. Ja olen ilmeisesti saanut vähän harvinaisemman värimuodon tavis-akebian paketissa. Kauppaan ei oikein voi enää mennä valittamaan, sillä ostin tämän Kauppilasta, joka on jo vuosikaudet ollut Flör ja yrittäjä on vaihtunut.

Köynnökseltäni tosiaan kului yli kymmenen vuotta tulla kukkaan. Ensimmäiset kymmenen vuottaan se paleltui talvisin lähes maan tasalle. Sitten se alkoi selvitä talvista yhä korkeammalle. Kaksi vuotta sitten tuli pari pientä nupputerttua, mutta ne näivettyivät kevään kuivuudessa. Viime vuonna näin ensimmäiset pari kukkaa, mutta ne olivat oudon haileita. 

Nyt tajuan, että ne olivat sellaisia kuin kuuluikin. Ja kun olen ensi pettymyksestäni toipunut, huomaan pitäväni oudon valjusta akebiastani kovasti.

Lisäksi tuli hyvä syy marssia taimikauppaan hankkimaan viimein se upottavan viininpunakukkainen perus-akebia!

Kuten kaikkialla muuallakin, on myös muotopuutarhassa hirmuinen rehotus. Toisaalta tämä on aika ihanaakin. Tämä oli visioni: puksipuuaitojen ympröimät hulvattomat kukkarehotukset. Saattaa vain olla, että tuolla välissä on jotain tärkeämpääkin sinnittelemässä tai peräti kuolemassa.

Etualalla on kaunis kaksivärinen vuorikaunokki 'Amethyst in Snow'. Sitten on tummakurjenpolvia ja lehtoakileijoja... melkoisesti. Aikainen koristelaukka on 'Early Emperor'.

Idän suunnasta muotopuutarha näyttää tältä. Suunta on sikäli paras, että täältä päin näkyy eniten valmiita puksipuuaitoja. Monesta kohtaa ne kun ovat "work in progress". Suomesta ei saa pikkuruisia, edullisia puksipuun aitataimia kuin aniharvoin, joten työskentelen äärimmäisen hitaasti kasvavien pistokkaiden kanssa. 

Rehevin penkki on oikealla 'Åkerö' -omenapuun alla.

Tummakurjenpolville täytyy tehdä jotain, niin kauniita kuin ovatkin – ja aina täynnä pörriäisiä. Tuokin siementaimi ruhjoo vieressään kasvavaa loistokurjenmiekkaa, jota tuskin edes näkyy.

Minun pitää kohta kitkeä kaikki muut paitsi tämän väriset, joka on lajiketta 'Lavender Pinwheel'. Tämä on se sävy, joka muotopuutarhaan kuuluu – noita muun värisiä saa kyllä olla muualla. Lisäksi tämä on tuottanut spontaanisti pari valkokukkaista siementaimea, vaikka minulla ei kasva valkokukkaista tummakurjenpolvea ollenkaan entuudestaan. Ilmeisesti suht yleinen muuntuminen sitten, ja oikein tervetullut.

Punaruskeakukkainen 'Samobor' kasvaa muualla, mutta tietysti tännekin tulee sen värisiä siementaimia, kuten myös tummanvioletteja. Onhan tämä kaikki kukinta kyllä todella ihanaa ja odotettua, mutta puutarhurin töihin kuuluu myös ohjailu ja karsinta, ei voi mitään.

Varsinainen hempeyspläjäys löytyy vaahteran varjossa olevasta penkistä: kääpiöjapaninakileijan siementaimi – alun perin istuttamani kääpiöjapaninakileija oli tummanvioletti, sitten se alkoi risteytyä lehtoakileijan monien värien kanssa ja tuloksena on muun muassa tämä vaalea suloisuus. Tällä on ylöspäin katsovat kukat, aikainen kukinta ja matala kasvutapa emonsa mukaan, vaikka kukkien väri on ihan eri.

Vieressä kasvaa 'Blue Heaven' -tähtihyasintti. Olen kovin ihastunut camassioihin eli tähtihyasintteihin; kaikenvärisiin, mutta etenkin näihin vaaleansinisiin. Istutin näitä muotopuutarhaan toissa syksynä, mutta nyt en yhtään muista, kukkivatko ne viime kesänä. Eivät ainakaan usealla kukkavarrella.

Palataan taas kurjenmiekkoihin, sillä olen näistä nyt niin liekeissä. Nuppuja on joka puolella! Seuraavaksi kukkaan tulee korkeampia parrakkaita, kuten tämä 'White City' -tarhakurjenmiekka. Kuvasta voi ehkä nähdä, että siinäkin on useita nuppuja, suorastaan ennätysmäärä. 

On niin mahtavaa, kun huomaa tehneensä jotain oikein. Tiedän, että sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy täydellistä ymmärrystä ja kanssailoitsemista.

Ihanaa aurinkoista päivää sinnekin!

Taidan mennä kumminkin vähän raivaamaan sitä rehottavinta kukkaloistoa, sillä sieltäkin pitäisi löytyä pari kurjenmiekkaa...

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Koiruoho Artemisia absinthium

Kääpiöjapaninakileija Aquilegia flabellata var. pumila

Kääpiökurjenmiekka Iris pumila

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Rinneakebia Akebia quinata

Syreenitulppaani Tulipa saxatilis

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tähtihyasintti Camassia

Vuorikaunokki Centaurea montana

Leikkaus ja kanttaus, parempi mieli

 Ahdistus, jonka viikon poissaoloni aikana syntynyt rehotus aiheutti, on alkanut laantua sitä mukaa kuin saan nurmikkoa leikattua ja kukkapenkkejä siivottua – ja uusia kasviaarteita maahan.

Eilen istahdin aurinkotuoliin yhden alueen siistittyäni. Kuvan vasemmassa reunassa ei ole siistittyä, siinä on oksia odottamassa pätkimistä ja hakettamista. Tarkoitan siitä oikealle olevaa rehotusta, jonka vieressä on kottikärryt. Tuo rehotus on nimittäin kitketty! Ja nurmikkoakin leikattu, kuten kuvasta näkyy.

Seurasta ei ole puutetta. Heti, kun istahdan, hoksaa Ransuli Karvapehva asian ja ilmestyy jostain.

En muuten kuulu niihin puutarhureihin, jotka eivät ikinä istu. Istun useinkin, vaikka en pitkäksi aikaa, mutta se kuuluu olennaisena osana puutarhanhoitoon: että istun ja olen tyytyväinen, nautin ympäröivästä kauneudesta ja siitä, mitä olen saanut aikaan. Ne ovat tosi tärkeitä hetkiä, ja niitä arvostaa myös Ransu.

Ransu siirtyy kanssani esittelemään kottikärryä. Tämän verran nousi ruskopenkistä rikkaruohoja. 

Kärryssä on myös kissanminttua! Se ei ole rikkaruoho!!

Tulppaaneja kukkii yhä vain, mikä on vähän harvinaisempaa kesäkuun puolella. Buharantulppaani 'Salmon Gem' on viime syksynä istutettu, päheän värinen.

Monen vuoden takaiset 'Bright Gem' -buharantulppaanit kukkivat yhä vain. Näiden vieressä on kissanminttua eli todiste siitä, etten kitkenyt kaikkea, toisin kuin Ransu väittää.

Buharantulppaani on vähän ongelmallinen, sillä se on varsin matala ollakseen näin myöhään kukkiva. Muu kasvillisuus meinaa peittää sen alleen.

Kitkiessä yritin etsiä myös 'Ellen Willmott' -vaskivarjohiippaa. Se on kasvanut hirmu huonosti ja viime vuonna siirsin sen ruskopenkin reunaan, jotta näen sen paremmin. Nyt rehotus oli ehtinyt jo peitota sen, enkä harmikseni löytänyt varjohiippaa ollenkaan, vaikka aiemmin keväällä näin sen versoja.

Tänään kuitenkin löysin yhden verson nousemassa maasta! Joku kellukka oli päättänyt kasvaa tismalleen varjohiipan viereen ja nousta jo polvenkorkuiseksi parissa viikossa.

Kukkapenkeissä pitäisi olla melkein ympärivuorokautinen valvonta tuollaisten häiriköiden varalta.

Toivottuja kellukoitakin ruskopenkistä löytyy, mutta nämä jalostetut lajikkeet eli tarhakellukat ovat huomattavasti laimeampia kasvamaan. Eivät oikeastaan ole kasvaneet monessa vuodessakaan ollenkaan sen kokoisiksi kuin olin kuvitellut. Tämä kauniin punainen on 'Bell Bank'. 

Kuvista voi muuten nähdä, että niittyleinikki ei välttämättä ole kitkettävien listalla, vaikka onkin itsekseen tullut.

Tämä on pari vuotta sitten istutettu tarhakellukka 'Nonna'.

'Mai Tai' on kasvanut! Vihdoin löytyi kellukka, josta tuli näyttävä. Ja tämä on vieläpä kaikkein kauneimman värinen, oikea unelma!

Ikivanhat – näin voi sanoa ehkä kymmenen vuoden jälkeen – 'Texas Flame' -papukaijatulppaanit kukkivat yhä vain joka kevät. Nyt näyttää siltä, että idänunikoista on taas tulossa jättikorkeita. Toissa vuonna muistan kukkien olleen yli vyötäröni korkeudella, nyt taitaa tulla sama.

Tässä ja edellisessä kuvassa taustalla näkyvä punainen on japaninvaahtera 'Enkan'.

Edellisten kuvien ottamisen jälkeen vielä kanttasin ruskopenkin, ja siitä tosissaan taputan itseäni selkään. Se on nimittäin homma, joka lähes aina jää tekemättä, en vain enää jaksa ruohonleikkuun jälkeen toista yhtä puuduttavaa hommaa. Mutta nyt teinkin niin, että välissä kitkin ja istutin uutta, jonka jälkeen olin virkistynyt täyteen uutta virtaa. 

Ai että olen tyytyväinen! Pieni pala kerrallaan puutarha siistiytyy. Tämä on ensimmäinen istutusalue, jonka tänä vuonna kanttasin, joten hommat eivät lopu – mutta määräänsä enempää ei pysty, kun töissäkin on kiireitä juuri nyt.

Yksi kottikärry on siis kitkentäjätettä, toinen kanttausklimppejä. Kahta tarvitaan, eikä kolmaskaan kottikärry olisi haitaksi.

Esitelläänpä nyt ruskopenkin SE, joka saa sukat pyörimään jaloissa. Tai kumpparit, tai sukat kumppareissa, tai miten vain. Pikkukurjenmiekka 'Gingerbread Man' eli piparkakku-ukkeli on jotain ihan uskomattoman ihanaa. Tämä ei ole kukkinut joka vuosi, muistaakseni jätti viime vuoden välistä. Jaoin sitä silloin myös alemmas ruskopenkissä ja nyt molemmat kukkivat varsin monella kukalla! Ainakin yksi nuppu on vielä tulossa kukkaan, kukinta on kestänyt jo jonkin aikaa.

Olen pari vuotta keskittynyt lannoittamaan, heittämään kompostimultaa, tuhkaa ja kaikkea mahdollista ravintoa parrakkaille kurjenmiekoille siinä toivossa, että ne ryhtyisivät kukkimaan. Jotain on tapahtunut, sillä tässä kuvassa ('Gingerbread Man' vasemmalla) voi hahmottaa myös taustalla korkean parrakkaan eli tarhakurjenmiekan nuppuja valoa vasten! Se on 'Louvois', upea punaruskea kaunotar.

Tästä tulikin mieleen, että löysin kuin löysinkin luujauhoa Flöristä, kiitos blogin lukijalle vinkistä, ja seuraavaksi taidan viskellä sitäkin näille kaunottarille.

Eikä tässä vielä kaikki, sillä muuallakin kukkii ja nuppuilee parrakkaita iiriksiä, mutta mennään niihin vaikka seuraavalla kerralla.

Nyt nautitaan! Syreenitkin ovat alkaneet kukkia. Kottikärryt täynnä hyvän työn tuloksia. Tästä sitä talvisin haaveillaan, ja nyt se on totta.

Ihanaa kesää!

Buharantulppaani Tulipa linifolia

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kissanminttu Nepeta cataria

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Tarhakellukka Geum Cultorum-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä