CircOpera @ Kansallisooppera, Helsinki

CircOpera on kirkkaasti paras ja vaikuttavin sekä ooppera- että sirkusesitys, jota olen koskaan ollut katsomassa. Miten tällaista konseptia ei ole keksitty aiemmin? Vai olenko vain onnistunut missaamaan spektaakkelin? Esitys hyödynsi Kansallisoopperan salia ja lavaa hienosti, ja koko rakennukseen oli saatu karnevaalin tunnelmaa sillä, että käsiohjelmia ja muita ohheistuotteita myytiin sirkuskärryistä, vahtimestarit olivat pukeneet käsiohjelman kannesta askarreltavan naamion silmilleen ja salissa parvia pitkin kiersi värillisten sirkuslamppujen rivistöt. Myös Kansallisoopperan lavatekniikka oli kuin tarkoitettu tällaista esitystä varten.

Oopperan ja sirkuksen yhdistäminen toi oivallisesti esiin kummankin taiteenlajin parhaat puolet. Kerrankin sirkusesityksissä kuultava musiikki oli olennainen osa live-esitystä, ja kuinka taidokasta se olikaan! Huumoria hyödynnettiin paljon: esimerkiksi siirtymäosissa toisaalta esiin lipui pilven päällä harppua soittava enkeli, toisaalta lavan halki vyöryi villin vapaasti laukkaava flyygeli kuin häkistään karannut sirkusleijona - jota tirehtööri jahtasi hädissään piiskaa huitoen.

Ja entäpä esitysnumerot itsessään! Mukana oli paitsi huumoria ja hauskuutta, myös näyttäviä joukkokohtauksia, pyrotekniikkaa - joka lämmitti permannon puolivälissä istuvienkin kulmakarvoja ihan kunnolla -, taidokasta köysiakrobatiaa ja nuoratasapainoilua, joissa ei voinut kuin ihastella esiintyjien kehonhallintaa ja lihaskuntoa, koskettavia ja intiimimejä kohtauksia mutta myös toki lähestulkoon henkeäsalpaavan jännittävä ja näyttävä kuolemanpyöräesitys ensimmäisen puoliajan lopussa.

Tämä esitys sai minut hieman ymmrätämään sitä, mikä oopperan merkitys ja rooli on voinut taiteenlajina joskus olla, ja ajattelinpa sitäkin, että tällainen esitys voisi saada myös niin sanotut kansan syvät rivit uskaltautumaan kokeilemaan oopperassa käymistä ja mahdollisesti ymmärtämään, kuinka uskomattoman upea ja mukaansatempaava oopperaesityskin voi olla.

CircOpera on vaikuttava kokemus, joka ei hevillä unohdu: ja myös ehdottomasti hyvän mielen kokemus, joita näinä ankeina aikoina tarvitaan. Yleisö poistui hymyilevänä paikalta.

Klovni Sebastian & Jarmos @ Finlandia

Eckerö Linen Finlandia-laivalla esiintyvä Klovni Sebastian on ehdottomasti paras ikinä näkemäni klovni! Jutut osuvat ja uppoavat niin pienempään yleisöön kuin omiaan puuhailevaan aikuisväestöönkin. Kannattaa olla paikalla esityksen aikana!

Jarmos-yhtye puolestaan on laivasopivaa tanssimusiikkia: ehkä toistan itseäni, mutta täytyy sanoa laivabändidiskurssin olevan suotta kovin morkkaavaa - on se vaan kivaa kuulla livemusiikkia.

Talvisirkus Kosmos @ Kaapelitehdas, Helsinki

Tämänvuotisella Talvisirkuksella on huisi ja huimaava tavoite: avata katsojalle Kosmoksen salat. Lähtökohdaksi on valittu juonellistaminen: on pikkutyttö ja hullu tiedemies, tyttö kyselee tiedemieheltä universumin olemuksesta ja tiedemies vastailee numerosarjoja, taivaankappaleiden nimiä tai väistää vastaamasta, ja tämän tarinan ympärille on rakennettu sirkusohjelma.

Sirkusnumerot ovat varsin akrobatia- ja jonglöörauspainotteisia. Osa numeroista vaikuttaa otetun mukaan vain tarinan vuoksi (esimerkiksi kohtaus, jossa tyttö katsoo kaukoputkella tähtiä, on jokseenkin tyhjänpäiväinen). Renkaiden, pallojen ja kehien elementit toistuvat ja rakentavat avaruusfiilistelyä. Melko monesta numerosta kuitenkin puuttuu intensiteetti.

Yksi aivan loistava, sekä tajunnan että tähdet räjäyttävä ohjelmanumero showssa on, ja se on ensimmäisen puoliajan päättävä Tähtien synty -osioon liittyvä cyr-rengasesitys, jossa on kaikki (musiikki, tempo, valojen käyttö...) kohdallaan ja jota ei voi kuin ällistyksella ja ihmetyksellä seurata. Mitä taitavuutta! Myös ensimmäisen kohtauksen Galaksien tanssi ja ero -esitys ihanine paljettiballerinapukuineen ilma-akrobatiana oli hypnoottisen kaunis ja toisen puoliajan lopulla nähty ilma-akrobatia hengästyttävän näyttävää.

Kosmoksen perusongelma oli kuitenkin tarinavetoisuus - ehkä avauutta olisi kannattanut lähteä lähestymään puhtaasti absurdeista tai surrealistisista lähtökohdista, niin esitys olisi saattanut välttää sitä nyt vaivanneen jäykkyyden? Niin tai näin, Talvisirkus tuo valoa, keveyttä ja taikaa vuoden pimeimpään aikaan, ja odotan jo innolla, mitä Hurjaruuthissa keksitään ensi talveksi.

Talvisirkus Afrikka @ Kaapelitehdas, Helsinki

Hupsuja poroja! Herkkää & hurjaa akrobatiaa! Tonttudubbaamista, hattutemppuja ja hiiri!

Tanssiteatteri Hurjaruuthin tämänvuotisen talvisirkuksen nimi on Afrikka. Teemaksi Afrikka on sopivan väljä, mutta luo joltisenkin punaisen langan ohjelmistoon, joka etenee ohjelmanumerosta toiseen riittävän hektisesti. Huumoria ja herkistelyä on sopivassa suhteessa aikuiseen makuun, tosin takarivistä kuului joidenkin akrobatianumeroiden aikana lapsen ääni joka kysyi, miks ne tekee tota samaa taas. Akrobatiaa on toisin sanoen ohjelmassa runsaasti, mutta mielestäni myös täysin perustellusti. Illan ensimmäinen akrobatianumero on ehdottomasti koskettavin ja intensiivinen - ballerina ja rengas. Tunnelma on kuin 1900-luvun alun sirkuksesta, samanaikaisesti äärimmäisen taitavaa, hallittua, traagista ja yksinäistä. Myöhemmät trapetsinumerot ovat tunnelmaltaan lämpimämpiä ja menevämpiä.

Jonglöörausta on vähän, mikä toimi hyvin. Toinen potentiaalinen sirkuksen kauhuelementti, siis mielestäni tylsä tai nolostusta herättävä osio, on pelle. Talvisirkus Afrikassa pelleilyosio oli yhdistetty erittäin onnistuneesti akrobatiaan ja toimi loistavasti.

Afrikka oli läsnä paitsi afrikkalaisten sirkustaiteilijoiden, myös musiikkityylin, taustavideoiden ja hyvin ideoidun kierrätyshenkisen puvustuksen kautta.

Yleisössä ei voi muuta kuin ihastella sitä, millaisen shown Hurjaruuth on saanut aikaan!