Bistro Alley, Helsinki

Bistro The Alley Fleminginkadulla oli todella hyvä ruokailukokemus. Ravintola on sisustettu viihtyisäksi ja saapujat otetaan heti ovella huomioivasti vastaan. Kokemukseni mukaan pöytävarauksen tekeminen on suositeltavaa. Menu on lyhyt ja kiinnostava. Allergioista ja ruokarajoituksista kysytään erikseen, ja palvelu on muutoinkin onnistunut yhdistelmä ystävällisyyttä ja välittömyyttä sekä kohteliaisuutta ja asiantuntemusta: annokset esiteltiin pöytään tuotaessa, niistä sai nauttia rauhassa ja tarjoilijat osasivat tiedustella sopivalla tavalla, kaivattaisiinko jotakin lisää. Konseptista tulee mieleen toinen uusi ravintolatuttavuus, Birbie Numnum Hakaniemessä.

Valitsimme kolmen ruokalajin menun, johon kuuluu kaksi alkupalaa jä pääruoka (39 e). Kaikki oli herkullista ja sellaisella ihanalla tavalla ravintolatasoista, ettei pystynyt täysin päättelemään, kuinka ruoka on tehty. Alkupalalistan lohi-crudo oli raikas, panzanella-salaatti samanaikaisesti ruokaisa ja pirteä ja lehtikaalisipsit toivat sienipateeleipäannokseen rapeutta. Pääruokana tarjoiltu parsarisotto oli maltettu jättää sellaiseksi, että siinä oli suutuntumaa, jota lisäsivät vielä parsanpalat. Upean herkullista oli myös talon oma hapanjuurileipä. 

Tähän ravintolaan menen mielelläni toistekin! 

Ravintola Lumi, Helsinki

Ravintola Lumi on uusi japanilainen ravintola Miina Sillapään kadulla Hakaniemessä. Ulkoapäin ravintola näyttää vain myyntitiskin kokoiselta, mutta se on vain optinen illuusio. Ravintolasali on tiskin vasemmalla puolella, ja paikan päällä on useita pöytiä. Miljöö on kotoisa. Palvelu on ystävällistä ja sushi tuoretta ja maittavaa. 

Ravintola Birdie Numnum @ Helsinki

Hakaniemeen Sävelen paikalle avautunut ravintola Birdie Numnum vaikutti heti kiinnostavalta - ja ensikäynti teki erittäin positiivisen vaikutuksen. Tunnelmaltaan paikka on rento ja välitön, mutta ruokalista on pikemminkin fine diningiä: täällä kannattaa syödä kolmesta viiteen ruokalajin menu. Menuista on olemassa sekä sekasyöjän että kasvissyöjän versio, ja tarjoilijan kanssa kannattaa keskustella, sillä menuja voi myös yhdistellä ja juomasuosituksistakin on iloa. Menut päivittyvät jokusin väliajoin.

Käyntikerrallamme viiden ruokalajin menu (joka muutoin kasvismenu, mutta kalapääruoalla) näytti tältä:

...ja kaikki oli superherkullista ja monin paikoin sillä tavoin yllättävää, että en osaisi kotikeittiössä loihtia vastaavia monitasoisia makuja ja rakenteita. Kylmä alkukeitto oli yksi suosikeistani: se oli raikas ja tulisuutta tuli jalapenosta. Keitossa oli sattumina helmimuotoon leikattuja paloja jostakin makeahkosta, ehkä cantaloupesta tai kurkusta (tarjoilija kyllä kertoi ruoista, mutta kokonaisuus oli sellainen ilotulitus, että olen unohtanut osan faktoista). Keiton kanssa tarjoiltiin lämmin, päältä rapea ja sisältä muhkea briossi. 

Lämpimänä alkuruokana oli nälkä kasvaa syödessä -tyyppinen risotto, joka oli täyteläinen ja suussasulava. Pääruoaksi otimme sekamenupuolelta lohta. Lohiannoksessa ei ollut mitään moitittavaa, mutta oma nynneröinti jäi ehkä vähän kalvamaan: lohi kuulosti paremmalta kuin kasvismenussa pääruokana ollut muistaakseni kikherne-jokin, mutta kokonaiskokemuksen jälkeen luulen, että kasvisannos olisi ollut kiinnostavampi ja yllättävämpi. Ensi kerralla rohkeammin.

Tässä kohdin olo alkoi olla aika täysi. Täydellisenä siltana kohti jälkiruokaa tarjoiltiin drinksu, jossa raikas sorbettikvenelli sai seurakseen friteerattuja inkivääripaloja ja poksurakeita. Kokonaisuus oli ihanan hapan ja herätteli huomaamaan jälkiruokavatsan olemassaolon. Vaikka suolaisten ruokien jälkeen hetkellisesti ihmetytti, kuinka jälkiruoan jaksaisi syödä, sen saapuessa pöytään ihmetys oli haihtunut. Jälkiruoan jäätelökvenellin täytelyys oli oivallista vastapainoa sorbetille, ja kakkupala jäätelön alla oli ihanan mausteinen ja mehevä (en tyypillisesti lämpene ns. kuivakakuille näin paljoa).

Upeaa, että Hakaniemeen on auennut laaturavintola, joka poikkeaa muuta tarjonnasta näin omaperäisesti. Kannattaa todellakin käydä! 

Széchenyin kylpylä, Budapest

Budapestin kuuluisista kylpylöistä Budan puolella sijaitseva Gellértin kylpylä meni remonttiin syksyllä 2025, mikä varmasti lisää ruuhkaa Városligetin puistossa Pestin puolella sijaitsevassa Széchenyin kylpylässä. Varhaisina lintuina olimme liikkeellä heti perjantaiaamusta, ja se osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. 

Kylpyläkäynti on varsin hintava. Valitsimme keskihintaisen vaihtoehdon eli yksityisen pienen pukuhuoneen, jonne tavarat sai jättää. Tällainen sisäänpääsy maksoi himpun vaille 40 euroa, ja lisäksi meidän piti käydä pyyheostoksilla (18 euroa) - ja kylpylässä oli myös vaatimus liukastumisvaaraan vedoten käyttää lipokkaita, mutta onnistuin livahtamaan sisään ilman tämänkin ostoksen tekemistä. Varsin suolaisista hinnoista puhutaan. Toki sisäänpääsyssä olisi voinut valita edullisemman hinnan, jossa vaatteet vaihdetaan pienessä pukuhuoneessa, mutta tavarat laitetaan säilöön lokeroon ja sitten lähtiessä taas roudataan omaisuus pieneen pukuhuoneeseen pukeutumista varten. 

Lokakuun viileässä aamussa kylpyläkokemus oli kuitenkin aivan ihana. Toinen lämpimistä ulkoaltaista oli remontissa, mutta toinen oli auki. Aamun ja aamupäivän ihmismäärässä se oli riittävä, mutta puolillepäivin tultaessa ruuhka alkoi altaassa olla melkoinen. Ulkona oli muis ihan oikeaan uimiseen tarkoitettu rata-allas, mutta sen suhteen kuri oli kova: ilman uimahattua altaaseen ei ollut mitään asiaa.

Sisätilojen istuskelualtaat erilämpöisine vesineen olivat käytössä, lisäksi myös saunaosasto. Kaikkein parasta Széchenyissä on kuitenkin ikoninen lämmin ulkoallas, jossa voisi viettää aikaa vaikka shakkia pelaten.  

Jos rahasta ei ole tiukkaa, lillumishetki Széchenyissä rentouttaa ihanasti. Voisin kuitenkin kuvitella, että mieltäkohottavamman kylpemishetken voisi saavuttaa jossakin toisessa kolkassa Unkaria, kylpylässä, joka ei olisi aivan näin turistien ruuhkauttama ja hinnoiltaan yhtä huima.

Aamupäivän lotraamisen jälkeen oli ihanaa kuljeskella Városligetin puistossa isojen puiden alla ja ihmetellä alkusyksyn ruskaa. Puistossa on myös useita erilaisia ravintoloita. Uidessa ja kylpiessä tulee aina nälkä, ja ihan parasta on kunnon mättöruoka. Meidän valintamme oli klassikkoannos uppopaistettua juustoa, majoneesia ja ranet oluttuopin kera. Puistossa olisi ollut mahdollisuus syödä myös toista uppopaistettua unkarilaista herkkua, nimittäin lángosia, mutta sen säästimme myöhemmälle. 

 

Ravintola Hilda, Budapest

 

Kävellessämme Budapestin pimenneessä syysillassa Pestin puolella V kaupunginosassa leveää József Attila utcaa pitkin, vilkaisimme Nádor utcalle ja siellä loistivat kortteliravintola Hildan lämpimät valot niin kutsuvina, että käännyimme, kävelimme ravintolalle ja kysyimme vapaata pöytää. Meitä onnisti, ja jäimme illallistamaan.

Ruokalista oli lyhyt mutta houkutteleva: perinteistä unkarilaista ruokaa, mutta ei selvästikään ihan maalaiskeittiöversioina. Tilasin lécsón eli papupadan/-keiton. Hildan lécsó oli heittämällä kaunein näkemäni, ja myös superherkullinen! Lisäkkeen sai valita parista proteiinista, ja kun tarjolla kasvisversiona oli paprikamausteinen tofu, toki sen valitsin. Ruokaisa ja proteiinikas annos siis! 

Hilda oli tunnelmallinen, rento ja ruokalistaltaan kiinnostava paikka - lämmin suositus tälle siis. Tosin pöytävaraus kannattaa selvästi tehdä, jos haluaa varmistaa syövänsä täällä. 

Kivi Paper Käärid, Tallinna

Kivi Paber Käärid -ravintola sijaitsee Tallinnan Telliskivessä. Ravintola on viihtyisästi sisustettu ja sen kaikki ruoat ovat gluteenittomia. Ruokalista on tiivis, mutta sillä on ruokia moneen makuun - vegaanisen hampurilaisen lisäksi löytyy lihaa ja ankkaa, pastoissa niin burrata- kuin makkarapastaa. Palvelu on välitöntä ja ystävällistä. Hipsterihuumoria paikkaan tuo se, että lasku tuodaan pöytään VHS-elokuvan kotelossa.

 

Kohvik Kaar, Narva

Narvassa Kreenholmin alueella sijaitsee ravintola Kohvik Kaar. Ravintola on punatiilisen kasarmitalon kellarissa ja ruokalista on yhdistelmä baltialaista ja pohjoismaista keittiötä. Raaka-aineet ovat paikallisia ja tuoreita, ja lista on kiinnostava. Lisäki suomalaisen matkailijan näkökulmasta hinnat eivät päätä huimaa - kahden hengen kolmen ruokalajin illallinen juomineen maksoi alle 80 euroa. Ruoka on herkullista ja palvelu ystävällistä. Tänne kannattaa ehdottomasti mennä!

Kesälistalta valittu alkupala, punajuuri-piparjuuritaimenleipä, on maun ja rakenteen puolesta upeasti balanssissa. Taimen on napakkaa ja tuoretta.

Aivan eri makumaailmaan vie pääruoan kantarelliohratto. Ohraton päällä rapeat lanttulastut ja paahdettu lehtikaali tuovat annokseen mukavasti tekstuuria. Kokonaisuus jää kuitenkin kovin makeaksi: annos olisi kaivannut lisää happoa, kenties myös suolaa.

 

Jälkiruokana itsetehty raparperijäätelö ja -hilloke tuovat illastamisen loppuun kesäistä ja kotoista tunnelmaa.

Erikseen on mainittava myös, että Kohvik Kaarista saa itsetehtyä rakuunalimonadia (postauksen ensimmäinen kuva). Itä-Euroopassa matkustelleet tietävät, millaisesta herkusta on kyse. Kohvik Kaarissa juoma on paitsi todella hyvää - samanaikaisesti aikuiseen makuun sopivaa ja kuitenkin makeaa - myös todella kauniisti tarjoiltu jääpalojen, limesiivujen ja tuoreen rakuunan kera. 

Kohvik Muna, Narva

Narvassa on Tarton yliopiston toimipiste, joka sijaitsee arkkitehtonisesti kiinnostavassa rakennuksessa kaupungin keskellä sijaitsevalla kukkulalla Narvan linnan takana samalla aukiolla Narvan Raatihuoneen kanssa. Punainen raatihuonerakennus edustaa vanhempaa arkkitehtuuria...

...ja niin näyttäisi edustavan vaaleampi yliopistorakennuskin. 

 

Kyseessä on kuitenkin vain yliopistorakennuksen yksi sivu, joka sekin on rakennettu optiseksi illuusioksi, mistä pieni vihje näkyy tästä kuvasta, joka on otettu Narvan Raatihuoneen sisäpihalta. Raatihuone on punainen rakennus vasemmalla, oikealla puolestaan näkyy yliopistorakennuksen takasivun punatiiliseinää ja optisen illuusion luovaa lipparakennetta:

 

Mutta asiaan, eli kahvila-ravintola Kohvik Munaan (jostain syystä monien paikkojen nimi tuntuu olevan kohvik, vaikka ne olisivat kahviluuden lisäksi myös ravintoloita). Muna on yliopiston kahvila-ravintola, joka tarjoilee ainakin lounasta ja herkullisia vitriinituotteita. Muna on täydellinen päiväkahvipaikka. Porkkanakakku oli ihanan kerroksellinen ja kostea. Kahvitellessa voi nauttia akateemisesta, kansainvälisestä tunnelmasta ja arkkitehtonisista yksityiskohdista.

 

Khachapuri Georgian Cafe, Narva

Narvassa on georgialainen ravintola Khachapuri Georgian Cafe, ja olihan se testattava. Georgialainen keittiö on herkullinen ja myös kasvissyöjälle varsin lähestyttävä papujen, pähkinöiden, munakoison ja runsaan yrttimaailman kautta - toki hatsapuria unohtamatta. 

Khachapuri Georgian Cafen tarjonta on selvästikin jonkinlainen tulkinta georgialaisesta keittiöstä. Listalta löytyy paikan nimen mukaisesti moniakin eri hatsapureja, mutta esimerkiksi herkullinen papukeitto lobio loistaa poissaolollaan, eikä silmään äkkiseltään osunut muitakaan kasvissyöjän kannalta keskeisiä ruokia. Erilaisia salaatteja toki on tarjolla, mutta oman tulkintani mukaan mikään niistä ei vaikuttanut erityisen georgialaiselta. Hatsapureja ei ole voideltu, eli taikinakuori on mattamainen ja karhea. Täytettä sen sijaan on reilusti ja koko on muutoinkin varsin suuri, eli hatsapurit täällä ovat hyvin ruokaisia. 

Juomalistalla sen sijaan Georgia kyllä näkyy: viinit ovat georgialaisia, ja mineraalivesi Borjomiakin löytyy. 

Ravintola on vastikää avattu, maltillisen hintainen ja selvästi suoriota saavuttanut, sillä väkeä riitti pöydissä. 

Art Club Ro-Ro, Narva

UG-baari Ro-Ro-klubista löytyi niin sekavia ja erimielisiä kuvauksia ja arvioita netistä, että paikan päällä pitää käydä itse. Kokemuksen laatuun liittyy varmasti myös se, mihin vuorokaudenaikaan paikalle päätyy. Baari sijaitsee tiilimakasiineissa rantabulevardin eteläpäässä ja sen terassi antaa periaatteessa Narvajoelle - käytännössä pensaaspuskien vehreä ryöppy blokkaa näkymän varsin tehokkaasti. 

Baarin sisällä tunnelma muistuttaa modernia merimieskapakkaa, viinit tarjoillaan rehellisesti hanapakkauksista. Päivän keiton saisi kahdella eurolla, ja muitakin ruoka-annoksia listalta löytyy. Gin tonic tarjoillaan tuopista, ja näin runsaaseen annoskokoon en olekaan aiemmin törmännyt. 

Baarin asiakaskunta on kansainvälisempää kuin monella muulla terassilla, venäjän lisäksi korviin osui ainakin saksaa ja englantia. 

Käyntimme osui alkuiltaan, jolloin Ro-Ro oli kiva ja rento paikka. Saattaapi olla, että öisin tämä on kaupungin villein menomesta? 

Ravintola Segreto, Helsinki

"Italialaista ruokaa stadilaisilta kundeilta Helsingin Kalliossa" tarjoileva ravintola Segreto osoittautui viihtyisäksi, välittömäksi ja herkullista ruokaa tarjoilevaksi ravintolaksi. 

Alkuruokasalaatti Insalata Fresca oli kiva ja raikas...

 ...ja pääruoaksi nautittu Gambero-pasta oli vallan mainio - maut kohdillaan, pasta mukavan napakkaa ja alkusalaatin kanssa juuri täydellisen kokoinen.

 

Tänne tekee mieli piipahtaa useamminkin, ja ravintolalla näytti olevan myös kivannäköinen sisäpihaterassi.

Laukon kartano, Vesilahti

Laukon kartano Vesilahdella on monipuolisesti kulttuuria tarjoava miljöö. Teemu Korkalaisen luotsaamassa ravintolassa on tarjolla makumaailmaltaan monipuolinen, superherkullinen kartanobuffetti, joka todella on hintansa väärti. Maalaismaisemia suurista ikkunoista tai terassilta katsellessa lasi kuohuvaa kruunaa buffetin.

Taidetta on tarjolla monipuolisesti. Raisa Raekallion ja Misha del Valin Miraakkeli-näyttelyn maalaukset yllättävät yksityiskohdillaan.

Tapani Kokon näyttelyyn Pakanakirkkoon kuljetaan hurjan Paratiisin portin läpi, ja näyttelyn puuveistosten räävittömyys ja ilkikurisuus varmasti tekee vaikutuksen katsojaan kuin katsojaan.

 

Niemessä päärakennuksen lähellä on konserttialue, jossa kesällä järjestetään puistokonsertteja. Kartanon päärakennuksessa on kaksi näyttelyä. 

Alakerrassa on Osmo Rauhalan Peura. Rauhalan tyyli on erittäin tunnistettava ja näyttelyn maalaukset pysäyttävät äärelleen.

Yläkerrassa puolestaan on Kati Immosen Yön kukat. Immonen on minulle täysin uusi tuttavuus. Maalauksissa kerroksellistuu luonto ja ihmisen muovaamat asiat, kuten veistokset. Varsinkin tummasävyisemmät teokset puhuttelivat minua.

Narvan panimo, Vesilahti

Narvan panimo on Vesilahdella Narvan kylässä sijaitseva panimo, jonka yhteydessä on myös viihtyisä bistro. Bistron listoilla on panimon omia tuotteita ja myös ruokalistalla on valinnanvaraa moneen makuun. Ehkäpä paikallisena erikoisuutena kannattanee nostaa esiin peurapitsa, jonka täytteessä säväyttävät myös puolukat. 

Jos mahdollista, paikkaan kannattaa tehdä pöytävaraus, sillä se oli hyvin suosittu. 

Strömforsin ruukki, Ruotsinpyhtää

 

Strömforsin ruukin alue Ruotsinpyhtäällä on idyllinen kesäpäivän viettämisen kohde. Miljöössä on punamullalla maalattuja puutaloja, pieniä putiikkeja, ravintola tai useampi ja myös mahdollisuus majoittua. Vehreissä maisemissa on rentouttavaa harhailla, ja päämäärätietoisempi luontoihminen voi vaikka vuokrata kajakin.

Strömforsin ruukkiin on lyhyt matka poiketa 7-tieltä. Itse kävin päiväretkellä. Puotien tarjonta oli monipuolista: minua kiinnosti eritoten erilaiset käsityöt ja artesaanituotteet, joita olikin tarjolla monipuolisesti ja paikoin varsin edullisestikin. Rakentajaa ja remontoijaa voi puolestaan kiinnostaa Roseborg, perinnerakentajan rautakauppa, jossa pääsee hiplaamaan vanhoja ikkunoita, ovia ynnä muuta kiinnostavaa, vaikka ei olisi mikään rakennusprojekti erityisesti meneilläänkään.  

Kierroksen päätteeksi nautin herkullisen ja runsaan lohileivän ravintola Strömforsin Myllyn vehreällä kesäterassilla.

Uyghur Noodle House, Helsinki

Hakaniemen Lyyra-kortteliin on auennut uiguuriravintola Uyghur Noodle House. Paikan hittituote on käsintehdyt, paksut nuudelit, jotka on nostettu myös ravintolan logoon. Muitakin annoksia on tarjolla, ainakin keittoja, piirakoita ja dumplingseja. 

Lägmän-nuudeliannoksissa saa valita nuudelityypin (käsintehty vai udon), täytteen (liha / kana / katkarapu / tofu) ja tulisuusasteen (mieto - keskivahva - tulinen). Se minulle ei ensikäynnillä aivan auennut, mikä ero on lägmän 1 ja 2 -annoksilla - kenties jotakin chilin määrään liittyvää. Itse valitsin keskivahvan tulisuusasteen ja se oli omaan maukkin sopiva. Suolaa annoksessa oli liikaa omaan makuuni, mutta muutoin ruoka oli herkullinen. Tällaisessa ravintolassa en ole aiemmin Suomessa (tai tarkemmin ottaen missään päin maailmaa) käynyt, eli uutuus on tervetullut.

Annokset valmistetaan sitä mukaa, kun niitä tilataan, eli kiireisen lounastajan valinta Uyghur Noodle House ei ainakaan tällä hetkellä ole, koska lounasasiakkaita riitti ravintolan täydeltä. Alkupala kuuluu hintaan, samoin kahvi, joten lägmän-annoksen hinta 12,90 on sopiva. Annos on sen verran suuri, että sen jälkeen koittaa ruokakooma, josta selviämiseen tarvitaankin vähintään kahvia.

 

Taqueria El Rey, Helsinki

Taqueria El Rey on meksikolainen ravintola keskustassa Loosea vastapäätä. Syksyisen käynnin tunnelma oli kuuma, kostea ja meluisa - ehkäpä siis voisi sanoa meksikolainen? Listalta löytyy niin alkupaloja kuin pääruokiakin. Otimme alkuun jaettavaksi guacamolen ja cevichen. Guacamole oli herkullista, ceviche puolestaan melko keskinkertainen.

Pääruoaksi otimme tacoja. Tacoannokset olivat tasahintaisia, 20 euroa. Kun annoksessa on neljä tacoa, yhden hinnaksi voi nopeasti laskea viisi euroa - ja huomata pohtivansa, kuinka suurta ylihintaa tässä nyt maksetaankaan. 

Kaktustacot - kasvisruoka siis, mutta ei vegaaninen - saivat meiltä myönteisen vastaanoton, kalatacojen päälle aseteltu raastepöytä sen sijaan aiheutti huokauksia, jotka eivät olleet ihailevia. Kalatacot jäivät muutoinkin monotonisiksi.

 

Vietimme mukavan illan El Reyssä, mutta en koe erityistä tarvetta tai kaipuuta käydä paikassa uudelleen: hinta-laatusuhde ei ole kohdillaan.

Ravintola Odessa, Tallinna

 

Ravintola Odessa Tallinnassa sijaitsee vanhankaupungin kulmilla. Miljöö on viehättävä ja menusta löytyy vaihtoehtoja monenlaiselle ruokailijalle. Söin alkupalaksi munakoisokaviaaria...

... ja pääruoaksi hapankirsikkavarenikeja. Aloituskuvassa keittiön tervehdys.

 

Katutasossa ravintolan kohdalla on pieni Ukraina-tukitavaraa kuten pinssejä myyvä kauppa, jossa kannattaa piipahtaa syömisen yhteydessä.

Heila @ Heinola

 

Heinolan Heila-ravintola sijaitsee nelostien varressa samassa pihapiirissä kuin Heinolan ABC. Heilan idea perustuu lähiruokaan. Joka päivä on tarjolla lounas, ja a la carte -listalta saa tilata muitankin annoksia. Vegaaninen burgerannos oli miellyttävä, joskin purilainen oli hieman kuivakka. Ravintolan kanssa samassa rakennuksessa sijaitsee lähituotekauppa. Miljöö oli viihtyisä ja Heilaan menee mielellään toistekin!

Satama Bar & Bistro, Helsinki

 

Kalasatamassa Rediä vastapäätä sijaitsee Satama Bar & Bistro. Alueella on meneillään massiiviset rakennustyöt (esimerkiksi yksi Suomen pääväylistä, E75, on Kalasataman ja Hermannin kohdalla tällä hetkellä aivan vitsi) ja ravintola sijaitsee toimistotalolta vaikuttavan rakennuksen päädyssä. Näillä oletusarvoilla en olisi lähtenyt kohti lounaskokemusta, mutta tutustuttuani menuun ja kuviin ravintolan nettisivuilla, kiinnostuin todenteolla. 

Ja kyllä kannatti käydä!

Salaattibuffet on monipuolinen, raikas ja tuore. Pääruokia oli tarjolla kolmea lajia, mitä tahansa sai ottaa tai vaikka kaikkia. Alukeittoja oli kaksi vaihtoehtoa, vegaaninen ja liha. Pääruoat olivat vegaaninen, kasvis ja kana. Ja edellä mainitun päälle vielä jälkiruokabuffet kahvin kaveriksi: smoothieshotteja, kakkupaloja, juustolajitelma. Siis wau mitä herkkuja! Hintaa lounaalla oli 13,90, minkä tällaisesta tuoreesta ja laajasta buffetista maksaa mielellään.

Ja sitten vielä miljööstä. 

Ravintolan eteen on onnistuttu rajaamaan yllättävän rauhallinen, hiukan keidasmainen terassi aurinkovarjoineen, ja terassia reunustavat vihreät pensaat ja puut onnistuvat blokkaamaan pölyä ja hälyä yllättävän hyvin. Sisältä ravintola ei ole lainkaan työpaikkalounasmainen miljööltään, vaikka lounasaikaan paikalla selvästi oli paljon töistä lounastaukoaan pitäviä ihmisiä. Värimaailma on ravintolamainen toisaalta tummine seinineen, toisaalta värikkäinen tuoleineen. 

Satama Bar & Bistro oli kerrassaan positiivinen yllättäjä, paikka, jonne menee mielellään lounastamaan toistekin!

Ravintola Lohtu, Helsinki

 

Vuosien remontin jälkeen uudelleen avautussa Hakaniemen hallissa on keväällä avattu kasvislounasravintola Lohtu hallin toisessa kerroksessa. Lounaslistalla on joka päivä vaihtoehtoina salaatti, keitto tai lämmin ruoka. Ravintolan nettisivuilta paljastuu ravintolaa pitävien kaverusten tavanneen Silvopleen keittiössä, ja samoja sävyjä ja painotuksia näkyy myös Lohdun ruoissa.

Miljöö on viihtyisä: toisessa kerroksessa on rauhallista ja valoisaa ja ravintolassa on melko paljon pöytiä, mutta koska ne on aseteltu useampaan "loossiin", syntyy mukavan kokoisia tiloja. 

Lämpimän lounaan hinta oli 13,90 ja se sisälsi ruoan lisäksi leivän ja levitteen (raikasta hernepestoa) sekä kahvin tai teen. Lounas on tarjolla mukavan pitkään, eli iltapäivästäkin ehtii. Kannattaa käydä!