Korjaamon kirjamarkkinat 2014

Korjaamo 29.-30.3.2014

Korjaamon kirjamarkkinoilla oli lauantaina hämmentävänkin väljää ja rauhallista. Korjaamon kirjamessuissa piristävää on se, että esillä on sellaisia kustantamoja, joita ei välttämättä suurilla kirjamessuilla kohtaa tai joiden teoksia ei juuri suurten kirjakauppojen (tyrkky)hyllyissä näe. Suomenkielinen kirjallisuuskenttä näyttää taas yhtäkkiä laajemmalta kuin muutama julkisuudessa esilläoleva bestseller-kirjailija tai palkintovoittajateos.

Korjaamo on muutenkin viihtyisä miljöö juuri tämänkaltaisille tapahtumille, joissa voi vaellella tunnelmasta toiseen ja nauttia hieman sitä sun tätä. Kirjamarkkinoilla oli tarjolla kirjamyyntiä, kirjailijahaastatteluja, ajankohtaisia keskusteluja, sarjakuvapaja (jonka alaotsikossa tosin luki "lapsille", joten en uskaltautunut kokeilemaan, vaikka sarjakuvapajaan osallistuminen kiinnostaisikin), sushia Sushibar+Winessa, pikaruoantuoksua aurinkoisella sisäpihalla, lounasta, kahvia ja muita virvokkeita baarin puolella sekä tietysti taidenäyttely. Ja tänä vuonna kaikki tämä ilmaiseksi - ihan mahtavaa.

Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme 

Kävin kuuntelemassa Riikka Pelon haastattelun. Haastattelijana oli Anu Kantola. Vuoden 2013 Finlandia-voittaja Jokapäiväinen elämämme on sekä yhteiskunnallisesti että yksilön ja perhesuhteiden kannalta koskettava ja kiinnostava romaani, ja oli mielenkiintoista kuulla kirjailijalta itseltään romaanin kirjoitusprosessista.

Haastattelija Anu Kantola kysyi myös, miten ja minne Pelo sijoittaa itsensä maailmankirjallisuuden tai kotimaisen krijallisuuden jatkumossa. Oli piristävää, että Pelo luetteli suoraan joitain nimiä, sillä usein tuntuu, että kirjailijat vastaavat ympäripyöreästi tämänkaltaisiin kysymyksiin. Maailmankirjallisuudesta Pelo mainitsi modernisteja, kuten Woolfin, kotimaisesta kirjallisuudesta Vartion ja Kallaksen, ja lopuksi hän vielä sanoi Jokapäiväisellä elämällämme olevan sukulaisteoksen - Péter Nádasin Muistojen kirjan.

Olen itse koettanut vuosia sitten lukea Muistojen kirjaa, mutta sen järkälemäisyys ja hidastempoisuus olivat silloin minulle liikaa. Vaikka sukulaisteoksia olisivatkin, Jokapäiväinen elämämme on helppolukuisempi ja lukemaan kutsuvampi kuin Muistojen kirja.

Riiko Sakkinen: Riiko Sakkinen maalasi itsensä nurkkaan

Korjaamon Galleriassa on esillä Riiko Sakkisen Riiko Sakkinen maalasi itsensä nurkkaan -näyttely 13.4. saakka. Näyttely on todella provosoiva, kantaaottava, kriittinen ja osuvuudessaan hauska. Mukana on muutamia suurikokoisia tauluja ja yhtä seinää hallitsee maalattujen posliinilautasten rivistö. Kaikista maalauksista välittyy kulutus- ja kapitalismijriittinen sanoma, useimmiten ironian keinoin. Varsinkin lautasissa hyödynnetään mainoskuvastoa, tuttuja merkkejä ja merkityksiä, joihin annetaan uusi näkökulma. Näyttely kannattaa piipahtaa katsomassa!

Sponzan palatsi, Dubrovnik

Sponzan palatsi sijaitsee aivan vanhankaupungin satamanpuoleisella reunalla pääkatu Placa-Stradunin varrella. Palatsi on rakennettu 1500-luvulla ja sen atrium toimii taidegalleriana.

Tärkeämpää kuin esillä oleva taide tuntuu kaupungin turistiorganisaatiolle olevan palatsi itse; koetin jälkikäteen selvittää sen taiteilijan nimen, jonka töitä kävin katsomassa, mutta tehtävä tuntuu salapoliisimaiselta. Kaupungin internetsivuilla todetaan galleriassa olevan esillä "aina joitain mielenkiintoisia töitä Dubrovnikin nykyisyydestä tai menneisyydestä", muttei tarkempia mainintoja taiteilijoista tai näyttelyistä. Pääsylippukin on postikortti, jossa lukee "Sponza Palace".

Joka tapauksessa: lokakuisen näyttelyn työt jakautuivat kahdenlaisiin. Toisaalta monivärisiin ja osin naivistisiinkin töihin, joissa useassa henkilöhahmojen taustalla kaartui rusettimaisesti värikäs nauha. Tämän osion työt eivät olleet mielestäni erityisen puhuttelevia, tosin yhdessä niistä tuotiin yllättävänkin kärkevästi esiin turismin ja elämän välinen ristiriita. Kärkevyys yllätti minut siinä mielessä, että todennäköisesti kuitenkin suuri osa galleriassa kävijöistä on nimenomaan turisteja. Taulu näyttää tältä:

Näyttelyn toinen puoli koostui impressionistisista henkilökuvista. Kuvaamalla värein valoa ja varjoa ihmisten kasvoilla ja olemuksessa taiteilija on onnistunut tallentamaan voimakkaan tunnelman. En tiedä, vaikuttiko intensiiviseen kokemukseeni se, että luin samanaikaisesti A. S. Byattin romaania Riivaus, joka käsittelee romantiikan ajan runoilijoita ja on tunnelataukseltaan hyvin nykyajasta poikkeava. Näistä tauluista kuitenkin mielestäni välittyy jokin hetkellinen, pysäytetty, ehkä menetetty:

Näyttelytilan sivuhuoneissa oli esillä myös Dubrovnikin historiaa käsittelevää materiaalia, valokuvia ja tekstejä. Vastapäätä lipunmyyntitiskiä on muistohuone Dubrovnikin piirityksessä 1991-1992 menehtyneille. Muistohuone onnistuu välttämään mahtailevan patriotismin tunnelman, vaikka seinällä on Kroatian lippu ja henkensä uhranneiden miesten kasvokuvia.

Televisioruudussa pyörii valokuvia piirityksen ajalta. Teknologia muuttuu - maailma muuttuu - kuvat pysyvät samanlaisina; Jugoslavian hajoamissodasta on vain parisenkymmentä vuotta aikaa, mutta kuvasto näyttää samanaikaisesti universaalin ajattomalta ja sumean vanhanaikaiselta. Dubrovnikissa on myös sotavalokuvamuseo War Photo Limited, mutta tällä matkallani en halunnut kohdata enempää ahdistavia historiallisia tosiseikkoja silmästä silmään - yksi muistohuoneellinen oli riittävästi.

Katariina Souri: The night side of nature @ Galleria 4-kuus, Helsinki

Katariina Sourin näyttely The night side of nature galleria 4-kuudessa Helsingissä yllättää - ja todella positiivisesti. Olen kyllä tiennyt Sourin tekevän myös tauluja, mutten ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut niihin tutustumaan - enkä muista mediankaan nostaneen häntä esiin taiteilijana, olipa kyseessä sitten kuvataide tai kirjallisuus.

Näyttely esittelee Sourin mosaiikki- ja öljyväriteoksia. Teosten värimaailma on runsas ja syvä, kerrassaan vaikuttava. Osassa tauluja mosaiikkimandalat ovat pääosassa, osassa puolestaan öljyvärein maalattu nainen. Tauluista välittyy se. että ne ovat kokonaisuuksia - ne ovat valmiita ja täysiä, niistä ei puutu mitään mutta niissä ei myöskään ole mitään liikaa.

Vaikuttava näyttely. Tällaisia tauluja haluaisin omille seinilleni.