Galatan torni, Istanbul

Istanbulin turistinähtävyyksiin kuuluu Galatan torni, jonka ravintola-kahvilasta ja etenkin sitä kiertävältä kapealta ulkotasanteelta on hienot näkymät yli kaupungin, minkä vuoksi se on hyvä aloituskohde kaupunkiin tutustuttaessa. Sillalta tornille on melkoinen kapuaminen, mutta kävelyreitin varrella on kiinnostavia pikkuliikkeitä ja tornin ympärillä on paljon terasseja.

Alhaalla saa jonottaa jonkin verran hissiin, ja kohteen turitillisuudesta kertoo sekin, että lipun voi maksaa euroissa. Jono etenee siedettävää vauhtia, mutta ylhäällä on odotettavissa ruuhka. Tornia kiertävä näköalatasanne on kapea, ja ihmiset liikkuvat siinä käytännössä jonossa - kun tasanne on täynnä ja ihmiset keskittyvät valokuvaamiseen, jono ei myöskään liiku minnekään. Ohittaminen on lähes mahdotonta, mistä syystä kohde ei ole suositeltava erilaisia kammontunteita, kuten paniikkihäiriötä, harrastaville. Maisemasta näkee jotain sisältäkin, mutta siitä ei ehkä lipun hintaa kannata maksaa.

Castelo de São Jorge, Lissabon

Lissaboniin tutustuminen kannattaa ehdottomasti aloittaa São Jorgen linnoituksesta, jonne päätyy helposti sen kummemmitta suunnitteluittakin. Lissabon on kaupunki, jossa ei ole liikaa puistoja, ja São Jorge näyttäytyy vehreänä keitaana - jonne sitten yllättäen onkin sisäänpääsymaksu, sillä kyse on paitsi puistosta ja miradouros-näköalapaikasta, myös historiallisesta kohteesta.

Ensimmäinen asutus São Jorgen alueella on peräisin rautakaudelta, 600-700-luvuilta ennen ajanlaskun alkua, ja tältä kaudelta on säilynyt joitain raunioita. Linna itsessään on peräisin 1000-luvulta, ja sen jälkeen se on kokenut kristittyjen valloituksen, erinäisiä kuninkaallisia käänteitä, armeijan omistuksen ja lopulta 1900-luvulla kunnostuksen kansalliseksi monumentiksi, jona se nykyäänkin palvelee.

São Jorgeen on siis mahdollista tutustua historiallisena monumenttina, mutta leppoisampi näkökulma on pakata eväskori, maksaa sisäänpääsy ja viettää alueella aikaa ihaillen upeaa näköalaa kaupungin yli ja nauttia kauniista puutarhamaisesta miljööstä.

Olympiastadionin torni, Helsinki

Podin joitain viikkoja tai kuukausia tornikateutta, kun kuulin ystävieni tornikokemuksesta stadionin tornissa. Niinpä eräänä aurinkoisena lokakuun päivänä hissittelin itseni 72 metrin korkeuteen (5 e) tiiraamaan, miltä Helsinki tuosta korkeudesta näyttää, kun katsomiskeskiö sijaitsee Töölössä.

Hissi on nopea ja miellyttävä. Tornissa oleillaan ulkoilmassa. Tarjolla on "alaparveke" sekä joka suuntaan avoin tornin huippu, joka tosin (ja ihan syystäkin) on kalteroitu.

Yllätyin tornin pienuudesta. Ruuhkattomana turistihetkenä kokemus on hieno, mutta mikäli tornissa on kerralla enemmän kuin kymmenen ihmistä, alkaa varmasti ärsyttää ja ahdistaa.

Paras mukavuus on maisema, juuri muita ei ole tarjolla. Ylätasanteen keskellä on pieni koroke. Jos se on pöytä, se on matala. Jos se on tuoli, se on silti hyvin matala - istuttaessa katse ei yllä maisemaan asti. Toisaalta on hyvä, ettei tarjolla ole muuta kuin rautaa, betonia ja lähes 360-asteinen näkymä yli taloje, puistikkojen, katujen ja merenlahtien. Se riittää. Se on hieno. Ja on mahtavaa silloin tällöin turisteilla kotikulmilla!

Julkisen taiteen tutkimusmatka, Helsinki

Maanantaisinkin, todellisena epämuseopäivänä, on mahdollista tehdä taidekierroksia ja kokea kaupunkia seikkailullisesti. Oiva apu on Pääkaupunkiseudun palvelukartta, josta voi tarkastella valitsemiaan kohteita näppärästi kartalla ja suunnitella juuri haluamanlaisensa kierroksen. Valitsimme kohteemme, veistokset ja julkinen taide, Kallio-Arabia-akselilta, sitten vain kartta tai jokin nykyaikaisempi suunnistusväline käteen ja pyörä alle!

1. Ässärykmentin muistomerkki

Ässärykmentin muistomerkki on  Alli Tryggin puiston yläosassa, ja sen ovat pystyttäneet taisteluista selvinneet sotilaat kuolleiden tovereidensa muistolle lokakuussa 1940, siis talvisodan jälkeen. Tästä kohteesta ottamani valokuvat olivat korvautuneet lyhyellä ja sekavalla videopätkällä, joten muistomerkki jää lukijan kuvitelman varaan. Kyseessä on harmaakivinen obeliski ja pikemminkin siis muistomerkki kuin taideteos.

 

2. Tannerinportti

Tannerinportti sijaitsee Hämeentien ja Kaikukadun kulmassa.Kadulle päin suuntaa katseensa yksi hahmo. Hän on varmastikin Väinö Tanner. Tosin veistoksen vasemmassa alalaidassa on myös esittävä kasvoreliefi, jonka myös täytyy olla Väinö Tanner. Toiseen suuntaan, hiekkakentälle päin ja "portin" toisella puolen seisoo joukko hahmoja.

Mitä tämä tarkoittaa? Tanner on astunut portista sisään ja massat seisovat selin häneen, katse menneisyyteen suunnattuna?

3. Hanhiparvi

Hanhiparvi seisoo Lintulahden aukion keskellä. Enemmistö seisoo jalat tukevasti maassa, yksi on nousemassa lentoon. Tämä veistos sopii hienosti ympäristöönsä. Kun hanhea koputtaa, sen huomaa olevan ontto.

4. Osuustoiminta

Osuustoiminta on Hämeentiellä. Maapallossa, josta muotonsa vuoksi tulee edelleenkin mieleen Yhdyspankin säästöpossu, lukee "Yhteistyö". Tyyli on jotain sosialistisen realismin ja egyptiläisten seinämaalausten väliltä. Päädyssä seisoo nainen ja lapsi, leveällä seinustalla työläisiä. Mielenkiintoisin hahmo on mies toisena vasemmalta. Siinä missä muiden hahmojen piirteet tulevat selkeämmin esille ja ovat voimakkaammin kaiverrettuja, tämä mies on suorastaan litteä - epäilyttää jopa, onko hänet lisätty taustalle myöhemmin. Kaikilla muilla on työläisvaatteet - kyseessä on ehkäpä seppä, maatyöläinen ja kirvesmies - mutta toisella miehellä vasemmalta on päällään puku ja sylissään mappi - tai jos hänet ajattelee nykyaikaan, kannettava tietokone. Kaiken lisäksi hän kulkee vastavirtaan, toiseen suuntaan kuin kaikki muut. Osuustoiminta - mikä on tämän miehen rooli siinä? Onko hän taustalla vaikuttava riistäjäkapitalisti, tai jopa ruumiillistunut kapitalismi?

5. Katri Valan muistolaatta

Katri Valan muistolaatta Kurvissa - nyt tulee haukut sille, joka on vastuussa tämän huoltamisesta! Muistolaatta tuskin erottuu kiviseinämästä, istutukset sen alapuolella ovat vähintäänkin vaatimattomat ja laatta itsessään on hävyttömässä kunnossa. Katri Vala ansaitsee parempaa!

6. Hopeinen puu

Hopeinen puu on nimensä veroinen teos Lääkäriliiton talon edessä. Maassa on hopeinen kupla, jonka toisesta päästä kasvaa hopeinen puu, talvinen pihlaja. Kuplan toisessa päässä kasvaa oikea, viheriöivä puu. Teoksen on kustantanut Lääkäriliitto ja taustakiveä tulkiten se on pystytetty Arvo Ylpön kunniaksi. Aukio on sikäli hyvä paikka teokselle, että siinä on tilaa, mutta puu ei oiken pääse oikeuksiinsa Lääkäriliiton vaaleaa tiiliseinää vasten. 

7. Ihmisiä

Ihmisiä-reliefi on kirkon seinässä Vallilan varikkoa vastapäätä. Toisin kuin Osuustoiminnassa, Ihmisissä kaikki katsovat samaan suuntaan. Reunimmaisin hahmo osoittaa katseen suuntaan, missä rakennuksen oikeassa yläkulmassa on Kristuksen monogrammi.

8. Gunnar Bärlund

Nyrkkeilijä Gunnar Bärlundin patsas on Paavalinkirkon puistossa. Nyrkkeilijällä on valtavat reisilihakset ja nyrkitkin ovat puolen pään kokoiset. Bärlund (1911-1982) on minulle tuntematon nimi, mutta hän liittynee alueen paikallishistoriaan.

11. Valo ja aine

Valon ja aineen löytäminen tuotti hieman hankaluuksia. Teos sijaitsee Kumpulan kampuksella. Luulimme jo löytäneemme sen tutkiessamme mustia kivipaaseja, kunnes ymmärsimme nostaa katseemmem ja näimme todellisen Valon ja aineen. Kuten luonnontieteelliselle kampukselle sopii, Valo ja aine kuvastaa maailmankaikkeutta. Antero Toikan teoksesta kerrotaan seuraava tulkintaohje: "Infrapunasäieilyä mittaava IRAS-satelliitti on kartoittanut 15 500 galaksia alueella, joka ulottuu 293 miljoonan valovuoden päähän maapallosta. Veistos esittää galaksien jakautumista siten, että kiiltävällä alueella galakseja on keskimääräistä tiheämmin, himmeällä keskimääräistä harvemmin. Oma galaksimme Linnunrata on veistoksen keskellä: sen läpimitta on tässä mittakaavassa noin kaksi millimetriä."

Maapalloamme kuvaavat kartat ovat Eurooppa-keskeisiä kolonialismin perintönä - niin on tämäkin kartta sitten Linnunrata-keskeinen. Ajatuksia herättävä se on joka tapauksessa.

 

12. Perhe-reliefi

Ja sitten jotain konservatiivisempaa: Perhe-reliefi kirkon seinässä Koreankadun ja Kaironkadun risteyksessä. Reliefissä on selkeä sukupuolijako: vasemmalla perheen miehet, oikealla naiset ja sylivauvat. Pojalla on kädessään vene, tytöllä ei mitään. Pojat siis lähtevät maailmalle ja perivät omaisuuden, naiset kulkevat tyhjin käsin tai luottaen itsensä, elämänsä ja omaisuutensa miesten vastuulle. Taivaasta laskeutuu Pyhä henki.

Mutta mitä ihmettä siintää taustan keskellä? Mitä ovat nuo neliöt? Kolmoissymboliikkaa toki on, mutta tuntuu a) hiukkasen pelkistetyltä esittää kolminanenn Jumala laatikkoina horisontissa tai b) kovin synkältä, jos Golgatan kolme ristiä kummittelevat perheen sukupuolten välillä.  Onko se tehdas? Onko se urbaani kaupunkimaisema? Onko se Nooan arkki? Ja: käveleekö perhe vetten päällä? Tulkinta ei saa teoksesta otetta.

13. Floora-päiväkodin veistos

Konservatiivisuuskokemuksen jälkeen suuntaseimme epäilevin mielin Floora-päiväkohdin veistosta kohti. Millainen se voisi olla? Päiväkodin veistos osoittelevimmillaan voisi kuvata leikkiviä lapsia. Tämä ei kuitenkaan onneksi ollut ilmeisin mahdollinen päiväkodin veistos.

Pihalla kohtaamamme päiväkodin työntekijä kertoi Floora-päiväkodin olleen alun perin Arabian tehtaan lapsia varten, ja sisälläkin kuulemma on taidetta. Ympäristö on päiväkodille viehättävä, aidan takana aukeaa puisto ja siirtolapuutarhat.

14. Nocturnal

Nocturnal - näin me sen näimme:

Onko tämä todellisuudessa Nocturnal, en tiedä (no on, kun tarkistin kartalta). Raivostuttavaa joissain taidekohteissa oli täydellinen teostietojen puute. Arabiassa on paljon julkista (nimetöntä) taidetta, palvelukartta ei suinkaan sisällä kaikkia teoksia. Olen närkästynyt. Mielestäni laatta, jossa lukee teoksen nimi, valmistusvuosi ja taiteilijan nimi, tuo ehdottomasti lisäarvoa. Se luo teokselle historian ja tarinan. Nimilaputtomista teoksista syntyykin sitten ihan erilaisia tarinoita, kuten myöhemmin huomaamme Sinisten hetkien kohdalla.

 

15. Posliinimaalareita

Sen täytyy olla tämä (kyllä):

16. Lintuparatiisi

Lintuparatiisia etsimme melko pitkään, mutta sitä ei todellakaan löytynyt. Kartan mukaan sen pitäisi olla Hämeentien ja Arabiankadun risteyksessä puistossa. Puistossa ei kuitenkaan ollut mitään, mikä olisi voinut olla Lintuparatiisi. Puiston aidassa Hämeentien puolella on kylläkin taidetta, mutta se ei voi olla Lintuparatiisi, koska se olisi aivan liian ironinen: pylväiden päissä on mosaiikkia ja veistoksia, mutta lähinnä erilaisia kissoja.

Jälkiviisaushuomautus: jännittävintä retkellä oli se, ettei aina tiennyt, mitä etsii. Palvelukartalla on kuvat useimmista kohteista, mutta emme juuri katsoneet niitä ennakkoon. Lintuparatiisi saattaa olla paikallaan, mutta emme vain osanneet katsoa oikealla tavalla... 

 

19. Siniset hetket

Birdparadise lost -kokemuksen jälkeen skarppasimme. Ja täytyy sanoa: löysimme huomattavasti paremmat Siniset hetket kuin sen, miksi se jälkikäteen googlatessa paljastui. Siniset hetkemme näyttävät tältä:

Ensin on ranta. Se on aaltojen muokkaamaa hiekkapohjaa, rypytettyä orgaanista maanpintaa vesirajassa. Sen jälkeen tulee laituri. Laituri on rajapinta. Kaikki kolme osaa ovat pitkiä betonipalkkeja nurmikentällä, eivät aivan viereysten jaan puistossa etäisyyden päässä toisistaan, ja ne koostuvat kolmeta palkista. Laiturin maanpuoleisin palkki on tavaomainen: kuin normaalista suorasta laudasta nakutettu. Toisen palkin kohdalla laudat hitaasti vinoutuvat suhteessa toisiinsa ja kolmannen palkin merenpuoleisin pää muistuttaa jo mosaiikkia. Mitä kauemmas astuu, sitä ennustamattomammaksi elämä käy? Mitä sinisempi hetki, sitä arvaamattomampi elämä? Kolmas osa on meri. Betoni välkehtii aurinkoisena merenpintana.

Todellinen (ja niin kovin proosallinen) Siniset hetket löytyy täältä.

Kaupunkiharhailun parhaita hetkiä on löytää mukavaan uuteen kahvilaan. Arabianrannassa on yksi ihan mahtava, Arabianrannan elämyspuiston kahvilapaviljonki 2012. Ilmeisesti paviljonki on ollut paikoillaan jo vuodesta 2011, mutta kyseessä on todellinen kesäkahvila, jonka talviaukiolo on epätodennäköistä. Rantaan on tuotu kaksi tuolia ja pöytä, jonka alta muovipussista löytyy vieraskirja:

Mitä ilmeisimmin kahvila on ollut hyvin suosittu, enkä ihmettele yhtään.

18. Mamma 

Palvelukartalla Mamma-patsas on väärässä kohdassa. Se on merkitty aivan rantaan, mutta siellä se ei todellakaan ole. Luulimme Mamman jo kokeneen kovat kohtalon ja joutuneen kaappauksen tai tuhon uhriksi, mutta siinnikäs googlaaminen johti meidät oikeille jäljille. Internetin totuus kertoi Mamman olevan kolmemetrinen, 7,5-tonninen patsas, joten se ei todellakaan voinut maata piilossa rantaheinikon suojissa. Mamma löytyy Arabianrannan ruotsinkielisen kampuksen opiskelija-asuntoalueen pihapiiristä, niin sanotuilta taidepihoilta, kortteleista jotka alkavat Berliininkujalta ja päättyvät Roomankujalle.

 

Taidepihoilla oli muutakin kaunista, kuten esimerkiksi upeita mosaiikkikukkia, joista voi saada hullutusinspiraatiota kylpyhuoneremonttiin:

9. Keidas

Keidas oli upea huipentuma kierroksemme päätteeksi. Keidas aukeaa aivan yllättäen Toukolankadun päässä. Yhtäkkiä aukiolla loikoilee punaisen auringon valossa kolme valtavaa leijonaa, rentoina, raukeina ja vaikuttavina. Paras teos!

Eiffel, Pariisi

Eiffel-torni, ehkä kliseisin nähtävyys ikinä. Hetken puistomakoilun jälkeen ajatus huipusta alkaa kuitenkin kiinnostaa ja on oikea hetki suunnata lippukassalle ja tajuta faktat: hissillä pääsee kakkoskerrokseen (toinen levennys) ja huipulle, ja jono on sietämättömän pitkä, sillä käytössä on vain yksi hissi.

Ykköseen ja kakkoseen pääsee kuitenkin myös kävellen portaita pitkin, eikä sille kassalle ole tunkua. Kävelylippu maksaa 5 euroa (hissi huipulle olisi ollut 14 e). Ensin kuljetaan turvaporttien läpi ja sitten kiipeämään.

57 metrin korkeudella olevan ensimmäinen tasanne tulee vastaan yllättävän äkkiä ja niinpä melko pian tekee mieli jatkaa toiselle. Matkaa on suunnilleen saman verran (toinen tasanne on 115 metrin korkeudella), mutta saavutus tuntuu jo raskaammalta. Toisesta kerroksesta avautuu kuitenkin huomattavasti huimempi maisema, joten kiipeäminen on ehdottomasti hikoilemisen arvoista. Toisessa kerroksessa on krääsämyymälä sekä pieni kahvila-/baaritiski. Paljon vie tilaa myös taas kerran hissijono - huipulle on mahdollista päästä hissillä myös toisesta kerroksesta. Ei kyllä käynyt yhtään kateeksi jonotusvalinnan tehneitä ihmisiä.

Matkalla alaspäin pysähdyimme pidemmäksi aikaa ensimmäiseen kerrokseen, jossa on krääsämyymälän lisäksi ainakin kaksi ravintolaa tai baaria. Eiffel-mojito maksoi 11 euroa, mikä ei olisi maailmanlopun hinta, mikäli juoma olisi hyvää. Sekoitus oli kuitenkin varsin omituinen, ehkäpä tavanomainen mojito olisi ollut onnistuneempi valinta. Alaspäin tullessa ensimmäinen kerros tuntuu olevan varsin inhimillisessä korkeudessa, on ihanaa istuutua pöytään ja antaa tuulen leyhytellä hiuksia ja samalla seurata Mars-kentän tapahtumia. Tällä kertaa puistossa näytti olevan menossa jonkinlainen puistojumppa tai rytmiharjoitus kesähittien tahtiin.

Eiffel on alun perin rakennettu vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttelyyn, eikä se käsittääkseni saanut tuolloin aivan varauksetonta vastaanottoa. Nykyään on vaikeaa kuvitella, että rakennettaisiin valtava, insinööritekniikkaa, materiaaleja ja aikaa sekä rahaa vaativa hyödytön hökötys keskelle kaupunkia. Ja että siitä sitten muodostuisi arvostettu symboli ja valtavien matkailuvirtojen kohde.

Kiipeäminen on hauska päivähuvittelu, jota voi, yllättävää kyllä, suositella! Vesipullo mukaan!