Anniina Nurmi: Rakastan ja vihaan vaatteita

 

S&S, 2021. Nextory 7 h 21 min.

Anniina Nurmen tietokirja Rakastan ja vihaan vaatteita käsittelee vaateteollisuutta ja sen ettisyyttä niin suhteessa materiaaleihin kuin tuotantoonkin. Rakastan ja vihaan vaatteita on varsin kattava ja monipuolinen teos ja tekee hienosti näkyväksi sen, kuinka hankalaa vaatteiden eettisyyden tarkasteleminen on jopa vaatealan ammattilaiselle - puhumattakaan sitten tavallisen kuluttajan näkökulmasta. 

Nykymaailman globaalissa vaatetuotannossa koko tuotantoketjun tarkasteleminen läpinäkyvästi aina materiaaleista valmiiksi vaatteeksi ei tunnu onnistuvan sitten millään, ja teos paljastaakin suuria rakenteellisia ongelmia vaatetuotannossa: Rakastan ja vihaan vaatteita tarkastelee vaatetuotantoa toisaalta laajoissa ideologisissa konteksteissa ja toisaalta yksittäisten, konkreettisten esimerkkien kautta.

Anniina Nurmi on itse vaatesuunnittelija, joka on opiskellut alaa, ollut töissä Luhdan vaatesuunnittelijana ja perustanut (ja lopettanut) oman ekologisen vaatemerkin. Rakastan ja vihaan vaatteita antaa siis näkökulmia vaatetuotantoon monella tasolla.

Vaikka teoksen suurin ansio onkin mielestäni vaatetuotannon eettisyyden ja ekologisuuden määritelemisen hankaluuden paljastaminen, teoksen lukemisesta ei tule sellaista oloa, että tekisi mieli luovuttaa koko eettisyys- ja ekologisuuspohdinta. Teos viestii myös siitä, että ekologisin vaate on se, joka ihmisellä jo on vaatekaapissaan, ja saa pohtimaan omaa elämää kulutuskriittisesti. Teos paljastaa myös erilaisia viherpesun mekanismeja ja vaateteollisuuden omavalvonnan tekopyhiä rakenteita.

Suomessa vaatetuotantoa (vaatetehtaita ja ompelimoja) ei juuri enää ole, ja ylipäätään Euroopassakin ne ovat vähenemään päin. Vaatetuotanto itsessään esimerkiksi Kaukoidässä ei ole ongelma, mutta sen käytännön toteutukseen liittyy paljon sortoa ja sekä eettisiä että ekologisia ongelmia. 

Ihan mielenkiinnosta kirjan luettuani ryhdyin tarkastelemaan omaa vaatekaappiani ja vaatteideni Made in -lappuja, eikä lopputulos varsinaisesti yllättänyt minua mutta jollakin tasolla yllätti silti. Perusvaatekaapissani on noin neljä Suomessa tehtyä vaatetta: t-paita, jonka olen voittanut urheilukilpailussa 1990-luvulla; puuvillamekko, jonka olen ostanut kirpparilta joskus 2000- tai 2010-luvulla, melko varmasti Svala-merkkinen t-paita (paidassa ei ole Made in -lappua, mutta siinä lukee Svala of Finland ja olen ostanut paidan Svalan tehtaamyymälästä Kärsämäeltä) sekä itse neulomani bolero. Muutama vaatteista on tehty Euroopassa: Dewoltin merinoalusasut Liettuassa, Acliman merinoasut Virossa, jokunen vaate Portugalissa, Benettonin merinovillatakit Serbiassa, Noshin trikoopaidat jossakin päin Eurooppaa ja farkuista parit Turkissa, jos se lasketaan Euroopaksi. 

Eniten yllätyin kuitenkin Haloselta ostamistani farkuista ja neuleista sekä Novitan trikoopaidoista ja mekoista: molemmissa mainitaan vain valmistuttaja (Veljekset Halonen tai Novita), mutta ei mitään valmistajasta tai valmistusmaasta. En tiennyt Made in -merkinnän poisjättämisen olevan edes laillista, mutta kaipa se siten on. Tai ehkä ko. vaatteissa on alun perin ollut jokin pahvilappu, jossa on ehkä lukenut jotain.

Ilana Aalto: Paikka kaikelle - Mistä tavaratulva syntyy ja kuinka se padotaan

 

Atena, 2017. Nextory 7 h 22 min.

Ilana Aallon Paikka kaikelle - Mistä tavaratulva syntyy ja kuinka se padotaan tuo raikkaan erilaisen näkökulman liiallista tavaraa koskevaan keskusteluun. Aalto on paitsi ammattijärjestäjä, myös kulttuurihistorioitsija. Niinpä hän tarkastelee tavaraa, tavarantuotantoa ja nykyihmisen tavarasuhdetta laajemmassa kontekstissa. 

Paikka kaikelle -teos suhteuttaa nykytilanteen menneisyyteen, tarkastelee tavaratuotantona myynnin maksimoimisen ja brändäämisen merkityksen näkökulmasta ja pohtii myös esimerkiksi hamstraamisen sairausluokituksen perusteltavuutta.

Paikka kaikelle on erittäin kiinnostava teos, jonka mielellään hankkisi myös omaan kirjahyllyynsä.

Muotia Udmurtiasta @ M. A. Castrénin seura, Helsinki

M. A. Castrénin seuran tiloissa Mariankadulla esiteltiin udmurtialaista nykymuotia. Menin paikalle kiinnostuneena siitä, mikä nykymuodin suhde on toisaalta udmurtialaiseen kansanperinteeseen ja toisaalta nykymuotiin yleensä.

Muotinäytös alkoi erittäin perinteisillä asuilla, joita minun katsojana oli mahdotonta kuvitella ylleni missään tilanteessa; asut tuntuivat pikemminkin olevan suoraan kuin Ville Haapasalon Sukukansat 30 päivässä -ohjelmasarjan mummojen yltä: värikkäitä, kauniita ja hyvin kaukana nykymaailmasta.

Muotinäytöksen edetessä vaatteidenkin tyyli modernisoitui, vaikka estetiikka pysyikin omaan makuuni hyvin folklorena.

Paikalla muotinäytöstä juontamassa oli suunnittelija Darali Leli (kuvassa keskellä), jonka venäjänkieliset spiikit tulkattiin suomeksi.

Oli erittäin mielenkiintoista osallistua tapahtumaan, joka avasi silmät muodin monimuotoisuudelle ja sille, millaista on udmurtialainen nykymuoti. Lähimmäs omaa käsitystäni folkloresta vaikutteita ammentavasta nykymuodista tulivat näytöksessä esitellyt korut ja t-paidat, joista jälkimmäiset tosin taisivat edustaa komilaisen suunnittelijan tuotantoa.

Näytöksen lopussa nähtiin vielä katsaus marilaiseen muotiin.

Ainokainen & First Crush pop up -storen avajaiset @ Lasipalatsi

Ekodesign-merkit Ainokainen ja First Crush ovat perustaneet  Lasipalatsin Akkuna-galleriaan pop up -kaupan, joka on avoinna syyskuun 2012 loppuun saakka. Avajaisia juhlittiin syyssateisessa illassa ja koko pieni putiikki oli täynnä avajaisvieraita. Tarjolla oli tuotteiden tyyliin sopivasti luomunaposteltavaa ja juomia.

Avajaisissa esiintyi Anna Inginmaa, joka loi musiikillaan intensiivisen tunnelman pieneen tilaan. Anna Inginmaa ei ole minulle ennestään tuttu artisti, mutta keikka herätti mielenkiinnon hänen tuotantoaan kohtaan. Esiintyminen oli samanaikaisesti herkkää ja leikittelevää, voimakasta ja viettelevää.

Pop up -kaupassa on myytävänä ennen kaikkea vaatteita, koruja ja asusteita. Sijainti Lasipalatsissa on mitä mainioin, ja kaupassa kannattaa käydä piipahtamassa jo ihan tunnelmankin vuoksi: valkeat seinät ja pöydät saavat oivan kontrastin mustista vaatteiden ripustustelineinä toimivista luonnonoksista. Tunnelma välittyy hyvin myös Ellen uutisen kuvakoosteesta.

Madonna: W.E.

Bio Rex, Fashion Film Festival, Helsinki 5.8.2012.

Madonnan ohjaama W.E. (2011) on ehdottomasti suurten tunteiden elokuva, ja kyllä, siinä on omat kliseiset hetkensä, mutta se yllätti positiivisesti. W.E. liikkuu kahdella aikatasolla: nykyhetken päähenkilö on Wally-niminen nainen, joka ihailee Wallis Simpsonia (1896-1986) ja eritoten Wallis Simpsonin poikkeuksellista ja rajoja rikkovaa rakkaustarinaa Britannian kuninkaan Edward VIII:n kanssa, mikä on elokuvan toinen aikataso.

Molemmat tarinat liikkuvat yläluokkaisessa kuvastossa, asunnot, linnat ja asusteet ovat elokuvassa suuressa osassa, mikä selittääkin hyvin sitä, miksi tämä Madonnan elokuva esitettiin Helsingissä Fashion Film Festivalin ohjelmistossa.

Wallis Simpsonin tarinaa seuratessa tulee väkisinkin mieleen, että paitsi että elokuva haluaa kertoa glamour-rakkaustarinan, Wallis Simpson tässä narratiivissa on myös Madonnan alter ego: poikkeuksellinen nainen, joka elää rohkeaa elämää ja tekee omia valintojaan, jotka kohahduttavat tavallista kansaa ja konservatiiveja; kuitenkin elokuva korostaa sitä, mistä kaikesta Wallis joutuu luopumaan, että hänenkin valintansa vaativat suuria uhrauksia, mitä media ei suinkaan tuo tavisten tietoisuuteen. Ja ennen kaikkea: elokuvan Wallis on nyky-aikatason Wallylle idoli, joka jopa ilmestyy hänen todellisuuteensa kertomaan elämänohjeita ja johon hän voi samastua - siis vähän samaan tapaan kuin mitä Madonna on miljoonille taviksille todellisuudessamme. Elokuvaa on siis mielestäni perusteltua tarkastella myös kuin omaelämäkerrallisena välähdyksenä Madonnasta.

Kliseisimmät kohdat liittyvät Wallyyn ja nykyhetken aikatasoon. Wallylla on onneton aviolitto, jota hän pakenee unelmoimalla Wallis Simpsonin elämästä ja hänen kokemastaan rakkaudesta, joka näyttäisi olevan Wallylle täysin saavuttamaton unelma. Mutta kuinkas käykään: Wally saa kokea oman käänteisen tuhkimotarinansa; hän löytää miehen, joka on herkkäsieluinen duunari ja joka pelastaa Wallyn kultaisesta häkistään todelliseen elämään ja todelliseen rakkauteen.

W.E. on siis paitsi historiallinen draama, myös aikuisten romanttinen satuelokuva, mikä näkyy ehkä osoittelevimin duunari-rakastajan asunnon lavastuksessa: neliöitä riittää mutta seinät ovat karheaa tiiltä, on flyygeli ja nahkasohva, mutta flyygelin reunasta on tehty karhean tai revenneen näköinen - kuitenkin vire on täydellinen.

Tökkivin ja pääleliimatuin kohtaus on Wallyn kohtaaminen Mohammed al-Fayedin kanssa. Wallyn tehtävänä on saada a-Fayed suostutelluksi näyttämään hänelle omistamansa Wallis Simpsonin kirjeenvaihto, jota hän ei jostain syystä halua huutokaupata. Wallylla on kaksi argumenttia: a) hänellä on tekosyy: hän kirjoittaa kirjaa ja haluaisi näyttää suurelle yleisölle sen puolen, mistä kaikesta Wallis joutui luopumaan - että Wallisin tarina ei ole vain prinsessasatu; b) "haluan näyttää sen näkökulman, kuinka vaikeaa on olla tavallinen ihminen, joka seurustelee kuninkaallisen kanssa". Kamooon! Pitikö tähän nyt saada rivien väliin vielä Diana ja Dodikin?! Halpaa.

Loppujen lopuksi elokuvasta jäi hyvä fiilis, eritoten historiallisesta aikatasosta, jonka pukuloistoa ja käytösetikettiä seuraa mielellään. Elokuvan tyyli lavastusta, kamera-ajoja ja musiikkia myöten on vyöryttelevä - vaikeaa sanoa, toimisiko tämä lainkaan tv-ruudulta vai vaatiiko tämä ehdottomasti suuren kankaan ja jykevän äänentoiston.

Merja Marin: Villi tarha, Ruotsinpyhtää

Merja Marinin Villi tarha -taidenäyttely on esillä Strömforsin ruukin tallinvintillä Ruotsinpyhtäällä heinäkuisen viikon, ja viikon mittaiseksi tallinvinttikesänäyttelyksi se on ihan paikallaan. Tallinvintti on ruukkimaisemassa taiteilijoiden ja käsityöläisten liikkeiden liepeillä, ovesta pääsee helposti sisään ja ulos. Se mikä näyttelyssä on viehättävää, on tilan rauhallisuus.

Näyttely kirvoitti myös keskustelun itsekritiikistä. Pitääkö olla itsekriittinen ennen näytteillepanoa vai mikäli mahdollisuus näyttelyn saamiseksi tulee, onko parempi unohtaa itsekritiikki ja laittaa esille omat työnsä sellaisina kuin ne ovat, koska katsojat ovat kriittisiä joka tapauksessa? Kuvan tauluparin nimi on He and she (myydään vain parina, hp 500 e).

Ruotsinpyhtään ruukki sen sijaan itsessään on kaunis ja viehättävä kesämaisema. Pienissä putiikeissa on miellyttävää kierrellä, eivätkä käsitöiden ja rihkaman hinnat ole aivan yhtä korkeita kuin pääkaupunkiseudulla. Tarjolla on ehkä enemmän taitoa vaativia käsitöitä (ei vain huovutettuja palloavaimenperiä tai kukkarintakoruja vaan myös huovutettuja tossuja) ja materiaalina ei ole vain retrokuvioitu kangas, vaan myös muun muassa metalli ja kivi.

Ruotsinpyhtäälle Strömforsin ruukkialueelle kannattaa tulla idylliseen kesäpäivän viettoon!

Gay Pride, Pariisi

Gay Pride järjestettiin Pariisissa lauantaina 30.6. Ranskankieliseltä nimeltään se on Marche des Fiertés.  Marssi kesti kokonaisuudessaan nelisen tuntia ja päättyi Bastillen aukiolle. Olimme seuraamassa sitä Sullyn sillalla, melko loppupäässä siis. Prideen arvioitiin osallistuneen marssijoineen ja katselijoineen noin 650 000 ihmistä. En ole aiemmin ollut katsomassa minkään muun kaupungin Prideä, mutta ainakaan Helsingin tyyliin kaasuiskuja tai lapsellista kanamunanheittelyä ei ilmapiirissä ollut.

Kun kulkue saapui sillalle, ohjelma aloitettiin kolmen minuutin hiljaisuudella. Hiljaisuus oli hämmentävää keskellä suurta kaupunkia ja ihmismäärää. Tosin kulkueen kärjessä ajaneet moottoripyöräpoliisit eivät välittäneet hiljaisuudesta pätkääkään - ei tainnut siis olla kyseessä Pariisin poliisin gay-jaosto? Hiljaisuuden jälkeen karnevalistinen kulkue vyöryi ohi, alla osallistujalista ja joitain tunnelmapaloja.

 1 Gai Moto Club (GMC)

 2 Inter-LGBT / PODIUM PARIS

 3 Centre LGBT Paris Île-de-France

 4 Coordination Lesbienne en France

 5 FEMMES SOLIDAIRES

 6 Bi’Cause

 7 Région Ile-de-France

 8 British Council/Ambassade Britannique

 9 Crips IDF

 10 ANGEL91

 11 ACGLSF

 12 AIDES / Acceptess-t

 13 Association des Médecins Gays

 14 Amnesty International

 15 Ensemble contre la peine de mort

 16 Ardhis

 17 POPINGAYS

 17b AFG3S / CODE-Fetish / MECS EN CAOUTCHOUC

 18 L’AUTRE CERCLE

 19 APGL Association des Parents et futurs parents Gays et Lesbiens

 20 Les Gais Retraités

 21 Les Enfants d’Arc En Ciel - L’Asso !

 22 CONTACT Paris Ile-de-France

 23 MAG Jeunes LGBT - GLUP - HBO

 24 Osez le féminisme !

 25 Démocratie et Courage (LMDE-LEO LAGRANGE-UNEF-UNL-CAELIF)

 26 HOMOBUS

 27 APPEL

 28 MOBILISNOO

 29 HomoSFèRe

 30 COMIN-G

 31 Energay

 32 FSU (fédération syndicale unitaire)

 33 LGP Marseille

 34 HES

 35 Europe Ecologie-Les Verts

 36 LES MALES FETEURS

 37 Jeunes Radicaux de Gauche

 38 LONG YANG Club-Paris

 39 ASMF Paris

 40 SOS homophobie

 41 Le 190 centre de santé sexuelle

 42 Sida Info Service Association

 43 Têtu

 44 Telle qu’elles (les Gamme elles)

 45 EAU DE PARIS

 46 PASTT

 47 Parti Communiste français

 48 Parti de Gauche

 49 union régionale Ile de France CGT

 50 URI CFDT ILE DE FRANCE

 51 Le Refuge

 52 RAINBHOPITAL

 53 ACT-UP Paris

 54 THE AMERICAN CATHEDRAL IN PARIS - Groupe Lambda

 55 David et Jonathan

 56 FLAG !

 57 BEIT HAVERIM

 58 EMBRAYAGE - Association des Personnels LGBT du Groupe PSA PEUGEOT CITROEN

 59 CENTR’EGAUX - Association des Centristes et Démocrates LGBT

 60 EQUIVOX : choeur gay et lesbien de Paris

 61 Rainbow Symphony Orchestra

 62 LES GAIS MUSETTE

 63 Aquahomo

 64 Fédération Sportive Gaie et Lesbienne (FSGL)

 65 GOLF FRIENDLY

 66 GARE !

 67 Agro ParisTech

 68 SOS Racisme

 69 Nouveau Parti Anticapitaliste

 70 TJENBE RED PREVENTION

 71 Parti Pirate

 72 Hommefleur

 73 LES OURS DE PARIS

 74 gouine comme un camion

 75 GOD SAVE THE GAYS

 76 GAYLIB

 77 PARIS CIRCUIT PARTY

 78 Groupe COMO-SMART Paris

 79 UniqueCouple

 80 Germaine’s Klub

 81 Acheter Gay

 82 myGayTrip.com

 83 FOX CLUB

Puces de Montreuil, Pariisi

Otavat Kartta + opas -matkaopas mainitsee Pariisin reunoilla olevan kolme kirpputoria (Marhcés aux puces). Kuuluisin on Puces de Saint-Ouen Porte de Clignancourtilla, jonka mainitaan olevan suurin ja vanhin. Vanvesin portilla olevasta kirpputorista kerrotaan, että sieltä saa antiikkiesineitä ja rihkamaa edullisesti. Montreuilin portilla olevasta kirpputorista todetaan ainoastaan sen olevan kaupungin itäosassa. Muilla kirpputoreilla emme käyneet, joten vertailukohtaa ei ole, mutta kokemisen arvoinen Puces de Montreuil on.

Tunnelmaltaan ja tarjonnaltaan Montreuilin kirpputori on risteymä sitä, mitä VR:n makasiinit olivat ja mitä Valtteri edelleen on, ja toisaalta paikka muistuttaa Mustamäen toria. Varsinaista kirpputorikamaa on suhteellisen vähän ja loput kojuista tarjoavat halvalla lähinnä Kiinassa tuotettuja vaatteita, sisustustarvikkeita ja krääsää. Käytetyt vaatteet lojuvat kasoissa, jotka on hinnoiteltu ja joita voi pengata vapaasti. Hinnat vaihtelivat alle eurosta muutamaan euroon. Yksi koju oli erikoistunut retrovaatteisiin, jotka olivat huomattavasti hinnakkaampia, mutta eivät riistohintaisia. Uutta tavaraa saa hyvinkin halvalla ja jossain vaiheessa iskee ähky - mistä tämä kaikki roina tulee, kuinka paljon tavaraa ja vaatetta maailmaan oikein mahtuu?

Asiakaskunta on lähinnä paikallista, liikkeellä ei tuntunut olevan juurikaan turisteja. Tarjolla vaatteita sekä länsimaiseen että islamilaiseen makuun. Valokuvaamiseen ei suhtauduttu kovinkaan suopeasti.

Kojurivistöjen kiertäminen on uuvuttavaa, ja niinpä kuppi kahvia lähiöterassilla piristää. Tarjoilu on ystävällisempää ja yllättävästi myös kielitaitoisempaa (=englanti) kuin osassa keskustan turistikeskittymiä.

Helsinki Fashion Stock Sales

Helsinki Fashion Stock Sales järjestetään Vanhalla ylioppilastalolla 25.-26.5.

Kävin perjantaina paikalla pyörähtämässä ja vilkuilemassa tarjontaa. Tila oli täynnä eri merkkien myyntipöytiä kuin myös ihmisiä hipelöimässä koruja, laukkuja, kenkiä, vaatteita ynnä muuta. Tarjonta oli mielestäni varsin samanlaista kuin missä tahansa myyjäistapahtumassa, on vaikea havaita, mihin tämä tapahtuma oikein yrittää profiloitua; no, nimensä perusteella jonkinlaisesta "tukkualennustapahtumasta" ikään kuin on kyse, mutta esimerkiksi Marimekon ysmyjen railakasta ja hurmiollista tunnelmaa ei kyllä saavutettu (oliko sitten tarkoituskaan). Tarjouksiakin myyjillä kyllä oli (tosin: eikö se tällaisissa tapahtumissa ole ideanakin, saada asiakas ainakin uskomaan onnistuneeseen ja edulliseen ostokseen?) ja paikalla kannattaa käydä siinä missä missä tahansa muussakin muotiin ja designiin keskittyvässä tapahtumassa. Sisäänpääsy ilmainen!