Crossclub, Praha

Crossclub on UG-henkinen disko kaupunkikartan laitamilla, lähellä Nádraži Holešovicen metroasemaa, joten paikalle pääsee periaatteessa kätevästi sekä metrolla että raitiovaunulla. Yöliikenne alkaa puolenyön maissa, ja tuolloin kaikki raitiovaunut kulkevat keskitetystä Lazarskán pysäkille, mistä puolestaan pääsee sädemäisesti joka puolelle kaupunkia. Viikolla päiväliikenne alkaa kulkea jo kello 4.30, joten kotiinpaluu onnistuu normiaikatauluillakin.

Rakennuksessa on kolme kerrosta: alakerran dj soitti reggaehenkistä musiikkia, keskikerroksessa oli puolestaan tarjolla jämäkämpää tanssittavaa. Yläkerta vaikutti keskellä viikkoa pikemminkin ruokapuolelta ja pihalla on ihanan tunnelmallinen terassi hiukan budapestiläisen Szimplan tyyliin.

Puolenyön aikaan saapuessamme vaikutti aluksi siltä, että paikka on todella nuoren väen - hädin tuskin täysi-ikäisten - suosiossa, mutta itse asiassa se olikin vain ensivaikutelma ja sikäli silmänlumetta; todellisuudessa Crossclubilla oli varsin monenikäistä porukkaa.

Sisustus on inspiroiva, tanssilattioiden seinämät ovat valoa, baaripuolellakin on monenlaisia istumamahdollisuuksia. Tällaisia paikkoja kaipaisi Suomeen!

UMK Karsinta 1 @ Circus, Helsinki

Uuden Musiikin Kilpailu on yhtä kuin Euroviisukarsinnat. En ihan saa kiinni siitä, mikä ajatus nimen muuttamisella on ollut. Euroviisut on vahva (ja myös vahvasti latautunut) brändi: yritetäänkö uudella nimellä häivyttää sitä kitsch-karnevalismia, joka Euroviisuihin liittyy? Miksei sitä pikemminkin kannattaisi hyödyntää? Niin tai näin, ainakin kilpailu toimii kanavana saada biisintekijöille ja -esittäjille julkisuutta sekä jonkinlaista asiantuntijapalautetta. Onko kyseessä siis Idols ilman ikärajoja, avoin sarja niin tunnetuille kuin tuntemattomillekin esiintyjille?

Ensimmäisessä karsinnassa Circus-yökerhossa Helsingissä esiintyi kuusi artistia tai kokoonpanoa: Iina Salin, Last Panda, Mikael Saari, Ilari Hämäläinen, Rautakoura ja Diandra. Esiintymiset televisioitiin suorana lähetyksenä TV2:lla. Oli ihanan absurdia ja huimaavaa olla paikalla seuraamassa spektaakkelin ensimmäisiä liveaskelia; tämän lähemmäs euroviisutunnelmaa en ehkä elämässäni pääse, jollei kotisohvafiilistelyä lasketa.

Ensimmäisenä esiintyi Iina Salin, jonka kappaletta Last Night on luonnehdittu soulhenkiseksi. Iina Salin oli illan euroviisuhenkisin edustaja (=tyhjänpäiväistä ja mieleenpainumatonta mutta mukavaa europoppia) ja niinpä uumoilin hänen putoavan kisasta, mutta näin ei suinkaan käynyt, vaan hän päätyi kisailemaan finaalipaikasta semifinaaliin. Äänestyksessä vaikuttivat sekä tuomareiden pisteet että katsojien puhelinäänet. Iinalla oli tosi kiva tukka.

Toisena esiintyi rokkibändi Last Panda, jossa oli sekä energiaa että glitteriä. Biisi Saturday Night Forever jäi soimaan päähän ja Last Panda jatkoi semifinaaliin. Kolmas oli balladiartisti Mikael Saari, jonka kappale sopisi hienosti jonkin elokuvan loppukohtaukseen. Upeasti laulettu, mutta kovin sileää ja särmätöntä minun makuuni; siksi kaipaisinkin etualalle elokuvan ja suuria tunteita ja taka-alalle tämän kappaleen kehystämään niitä. Kuitenkin: suoraan ja kirkkaasti jatkoon.

Neljäntenä esiintyi Ilari Hämäläinen, jonka musiikki ei vakuuttanut mutta elämänasenne kylläkin. Videoklipissä Hämäläinen totesi menettäneensä kasvonsa musiikin saralla jo niin moneen otteeseen, että tähän kilpailuun osallistuminen ei enää aiheuta hänessä minkäänlaista häpeää. Kun joku tuomareista palautteessaan vertasi häntä autoon, joka kesäkeleillä ja aluksi toimii hyvin mutta pidemmän päälle kestävyys ei riitä vaan pohjassa havaitaankin öljyvaurio, Hämäläinen totesi 80-luvun malleissa sen olevan ihan tavanomaista. Ilari Hämäläinen sai vähiten ääniä eikä päässyt jatkoon.

Viides esiintyjä oli Rautakoura-niminen folk/katusoittokokoonpano, joka esitti leppoisan kansanrallatustyyppisen kappaleen Ilmalaivalla - ja sai Circuksen yleisön täysin liekkeihin. Onko tämä jotain suomifilmikaipuuta? Ällistyttävää ja yllättävää. Tuomari Toni Wirtanen ihmetteli omalta osaltaan samaa ilmiötä - miten näin pornoteflon bändi voi saada naiset ulvomaan? Semifinaalipaikka. Hymm.

Viimeisenä esiintyi Diandra, jolla on kyllä hyvä ääni, mutta kappale oli vähän henkkamaukkapoppia, sellaista jota soi vaatekaupoissa ostoskelun taustalla. Taustatanssijat sopivat hyvin esitykseen, vaikka niillä olikin tosi rumat vaatteet päällä - siis trendikkäät ysärihenkiset salihousut. Myös Diandra meni suoraan finaaliin.

Toinen karsinta järjestetään viikon kuluttua edellisestä, semifinaali tammikuun lopussa ja 9.2. koittaa Uuden Musiikin Kilpailun finaali, jossa valitaan Suomen edustaja vuoden 2013 Euroviisuihin, jotka järjestetään Malmössä 14.-18.5.2013. Tämän vuoden Euroviisuteemana (googlatessa oppii: joka vuosi järjestävän maan televisioyhtiö keksii vuoden viisuille teeman) on "We are one".

Toukokuun odotteluun!

Cuba Libre Bar Kuznetsky, Moskova

Cuba Libre on hauska baari Moskovassa Kuznetsky-kävelykadulla. Baari on tummasäyisesti sisustettu, mutta musiikki ei vastaa seinien sävyä jaan on pikemminkin klubimusiikkia, joka tuntuu jossain muodossaan soivan jokaisessa moskovalaisessa paikassa, olipa sitten kyseessä ruokaravintola, kahvila tai baari.

Tavanomaisena iltana baari oli puolillaan ihmisiä, ja jossain vaiheessa musiikki käännettiin baarivolyymiltä yökerhovolyymille, jolloin pöydässä keskusteleminen hieman hankaloitui. Bileiltana baari puolestaan muuttui lähes puhdasveriseksi yökerhoksi, tosin sillä tavoin hauskalla tavalla, että baarisisustus ei kadonnut minnekään: tanssilattia syntyi baaritiskin edustalle, ihmiset tanssivat penkeillä kuin myös baaritiskillä. Illan dj:t soittivat menevää musiikkia, toisaalta joitain ysärihittejä kuten hyvinkin yllättävästi Bomfunk mc:n Freestylerin tai raskaamman musiikin puolelta Nirvanaa, toisaalta nykytanssihittejä kuten Gangnam stylen. Myös venäläisiä kappaleita soitettiin, mutta selkeästi vähemmän kuin kansainvälisiä hittejä.

Bilettäjät olivat iältään jotain kahden- ja kolmenkymmenen väliltä, hipsterivivahteella, mutta paikka ei ole missään nimessä teinihelvetti. Ovimiehet pitävät melko tarkkaa kontrollia sisään valittavien ihmisten suhteen (ainakin miesten osalta), kaikilta tarkastetaan laukut ja osalta taputellaan povitaskutkin. Sisäänpääsyvaikeuksissa rahasta saattaa olla iloa.

Hyvät bileet!

Club Infektio @ Darkside Club, Helsinki

Darkside Club sijaitsee Töölössä kadunpätkällä, jonne ei eksy, ellei tiedä, minne on menossa. Sisään ei tarvinnut jonottaa eikä paikassa ollut liian täyttä - ei myöskään tyhjää. Paikkana Darksidea voisi kuvailla kauniisti sanalla "rosoinen": pöytäosasto muistuttaa kalusteiltaan kulahtanutta pubiräkälää, baaritiski on lyhyt, lattia on harmaavalkeaa laminaattia, terassi on erotettu kadusta korkealla lautaseinämällä ja naistenhuone on samantyyppisessä kunnossa kuin Playgroundissa. Luoko ympäristö viihtyvyyttä vai ei, se jakanee mielipiteet.

Mutta Infektiossa musiikki oli todella tanssittavaa ja suuri osa ihmisistä panosti pukeutumiseen ja tanssimiseen. Tanssilattialla näkyi niin letkupäitä, kaasunaamareita, korsetteja kuin pitsiäkin, mutta vähemmän pukeutuneitakaan ei katsottu kieroon, vaikka "synkkään konemusiikkiin keskittyvästä klubista" olikin kyse. Infektion blogissa musiikkityyleiksi nimetään muun muassa industrial, EMB, futurepop ja dark electro. Tanssilattian valomaailma oli sähäkkä ja dj:t käyttivät suhteellisen paljon savua, jonka tuoksu toi mieleen 90-luvun nuorisoseurantalon diskot. Muutoin tunnelma oli täysin erilainen.

Suosittelen klubia tanssinhimoisille lihatiskien välttelijöille, jotka viihtyvät mustassa värimaailmassa.

Hercules, Helsinki

Uusi tuttavuus yökerhoskenessä, josta olen aika pihalla tällä hetkellä - tai ainakaan en osaa haarukoida, mikä olisi onnistunut danssailupaikkavalinta. Tämä oli. Lauantai-iltana Herculekseen sisään maksoi 4 e, ja tanssilattia oli täynnä (toisin kuin esimerkiksi hämmentävässä Playground-odysseiassa joitain viikkoja sitten). Musiikki oli menevää jumputusta - siis basso tarpeeksi lujalla omaan makuuni - ja tunnistettaviakin biisejä tuli, vaikkei kohdalle osunutkaan omia erityissuosikkeja. Tunnelma oli homompi kuin entisessä dtm:ssä, uudessa en ole käynyt.