Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tsekki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tsekki. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 28. helmikuuta 2016
Sasazu, Praha
Upeaksi kokemukseksi niin ruoan kuin ilmapiirinsäkin puolesta osoittautuneen Etnosvět-ravintolan lisäksi tein toisenkin pöytävarauksen Prahaan jo etukäteen Suomesta. Paikaksi valikoitui Holesovicessa vanhalla teollisuusalueella sijaitseva Sasazu, joka nettisivujen perusteella on hieman samankaltainen monitoimipaikka kuin vaikkapa Suvilahti, Teurastamo tai Korjaamo Helsingissä ovat. Sasazun ravintolaa kuvaillaan nettisivuilla fuusioaasialaiseksi, ja sellaiseksi se paljastui ruokalistankin perusteella. Ruoka oli herkullista, mutta muutoin paikka oli pöyhkeilevä pettymys.
Ravintolasali on sisustettu katosta roikkuvin suurin lampuin ja se on olemukseltaan klubimainen. Viereinen sisäänkäynti oli vip-ovi, joten ravintolasali muuttunee myöhemmin illalla klubiksi. Musiikki soi niin kovaa, että keskustellakseen sai korottaa ääntä. Palvelu Sasazussa oli periaatteessa kohteliasta, mutta se noudatteli sellaisia kohteilaisuuskoodistoja, jotka tuntuvat minusta vierailta. En esimerkiksi kovinkaan paljon arvosta sitä, että lautaseni kerätään pois, kun seuralaiseni ei vielä ole lopettanut syömistä. Sasazun tarjoilijat tyoimivat kuin mekaaniset nuket - kohteliaasti ja vähäeleisesti, mutta myös reagoimattomasti. En tiedä, edustaako tämä jotain aasialaista palvelukulttuuria, jossa tarjoilijaa pidetään täysin näkymättömämä, vai olivatko tarjoilijat vain moukkamaisia.
Ruokalista on jaettu erityyppisiin osioihin, ja ruokailijan on hyvä tietää jotain aasialaisesta ruokakulttuurista thedäkseen järkeviä ruokavalintoja. Annokset ovat ravintola-annoksen hintaisia, mutta mitä trajoilijat eivät ensikertalaiselle kertoneet, niitä olisi tarkoitus tilata yksi kerrallaan mutta useampi. On toki mahdollista syödä yksi annos + side dish ja sen jälkeen jälkiruoka, kuten me teimme, mutta menua ei ole suunniteltu tällaista toimintaa varten. -yhdellä annoksella ei toisin sanoen lähde nälkä, mutta se maksaa ravintola-annoksen verran. Ilmanko paikka tuntuikin olevan täynnä nousukkaita, ja piha arvo-autoja.
Sasazu tuotti minulle lähinnä pettymyksen - laadukkaassa ravintolassa henkilökunta saa asiakkaan kokemaan olonsa tervetulleeksi, Sasazussa koin lähinnä ulkopuolisuutta ja arvoituksellisuutta menun edessä: erikoisuutta tavoitteleva ja kallis pintaliitopaikka, jossa ennen ruokaa nuori nainen tuo puisilla pinseteillä sitruunantuoksuisen lehden, jota on tarkoitus hieroa käsiin, ja sen jälkeen hän tarjoaa pinseteillä kuuman ja märän pienen käsipyyhkeen, jolla kädet pyyhitään. Ovella tuntui siltä, että ilman pöytävarausta tänne ei ole asiaa, vaikka ravintolasali ei ollut edes puolillaan. No, kokemus tämäkin.
lauantai 27. helmikuuta 2016
Etnosvet, Praha
En voi sanoa kuin: Wau. Ravintola Etnosvět Prahassa on ehdottomasti yksi parhaista ravintoloista, joissa olen ikinä syönyt. Jos minä myöntäisin Michelin-tähtiä, tähän suuntaan niitä sinkoilisi. Myös TripAdvisor on sijoittanut Etnosvět-kasvisravintolan toiseksi parhaaksi 4 792 ravintolan listallaan - joka on siis lista parhaista ravintoloista, ei vain parhaista kasvisravintoloista.
Loistavan ravintolakokemuksen äärellä ollaan silloin, kuin ruokailijana ei voi päätellä, miten ruoka tarkalleen ottaen on tehty tai mistä aineisosista se koostuu. Kotikokki minussa mykistyi tässä ravintolassa.
Ennen tilaamiamme ruokia keittiöstä saapui kokin tervehdys, hummusta ja marinoitua porkkanaa, joka avasi ihanasti makuhermoja. Sen jälkeen saimme muffinssivuoassa (onko näin tosi kasaria sanoa??) paistetut muhkeat, samanaikaisesti kuohkeat ja rapeat leivät sekä oliiviöljyä ja viinietikkaa. Sitten vuorossa olivat menulta valitsemamme herkut.
Alkupalaksi tilasin hunajassa marinoituja päärynöitä. Annos kuulostaa varsin klassikolta ja sitä se olikin: tuoreiden päärynöiden rapeus oli onnistuttu säilyttämään ja samalla yltäkylläinen hunajaisuus lävisti koko makumaailman. Annokseen sävyjä toivat karamellisodut pähkinät, juustomurut, kaalin- tai salaatinlehdet ja voitaikinatikku.
Seuralaiseni söi alkupalaksi kasvistartaria, joka oli makumaailmaltaan aivan erilainen kuin minun annokseni, mutta todella herkullinen. Tartar oli koottu kakkaraksi lautasen keskelle ja sitä oli tarkoitus nauttia ohuenohuiden rapeiden leipien ja niille levitettävien pehmeiksi grillattujen valkosipulien kera. Tätä olisi mahtavaa kokeilla tehdä kotonakin, mutta tunnustan kykenemättömyyteni tunnistaa annoksen maustemaailmaa.
Pääruoaksi tilasimme samaa ruokaa, koska se kuulosti ylitsepääsemättömän kiinnostavalta: Mock Peking Duck. Annoksessa oli todella rapeanmureaksi paistettua seitania, marinoituja kurkkuja ja kevätsipulia sekä kahta kastiketta, joita sai makunsa mukaan kääriä läpinäkyvän ohuisiin kiinalaisiin höyrytettyihin lettuihin. Huh huh! Tämä annos oli niin hyvää, ettei mitään rajaa. Luulen, että vannoutuneeseen lihansyöjäänkin tämä annos uppoaisi sen kummemmitta epäilyittä ja kehujen saattelemana.
Alku- ja pääruoan jälkeen emme jaksaneet tilata jälkiruokaa, vaikka jälkiruokalistakin näytti hyvin hiukuttelevalta.
Etnosvět on älyttömän hyvä ravintola. Pöytävaraus on helppoa tehdä netissä. Me kävimme syömässä a la cartea illalla, ja päivällä paikassa on tarjolla lounasbuffet.
Prahan eläintarha
Prahan eläintarha on onnistunut päiväretkikohde talvellakin. Eläintarhaan pääseen Holesovicen asemalta bussilla numero 112 eikä taksi keskustastakaan tule kovin tyyriiksi (alle 300 korunaa), mikäli liikennesäätäminen ei kiinnosta. Aikuistenlippu eläintarhaan maksaa 200 korunaa eli noin kahdeksan euroa, mikä on yksi halvimmista sisäänpääsymaksuista Itä-Euroopankin mittapuulla.
Eläintarha on laaja ja nähtävää riittää, muun muassa...
...uiskenteleva virtahepoperhe, jonka isä eritoten sukeltelee aktiivisesti...
...paljon luonteikkaita kirahveja!
Ja kirahvitalon matalalla osastolla asustaa hassuja kärsäeläimiä, joilla on muurahaiskarhun lipotuskieli...
...kenguru chillaa auringonläikässä kuin tottuneempikin poseeraaja ja...
...valtavia kissaeläimiä on paljon.
Näiden lisäksi nähtävillä on muun muassa jääkarhuja, flamingoja, saukkoja ja seeproja ja vaikka jos mitä muitakin lajeja.
Eläintarha on laaja ja nähtävää riittää, muun muassa...
...uiskenteleva virtahepoperhe, jonka isä eritoten sukeltelee aktiivisesti...
...paljon luonteikkaita kirahveja!
Ja kirahvitalon matalalla osastolla asustaa hassuja kärsäeläimiä, joilla on muurahaiskarhun lipotuskieli...
...kenguru chillaa auringonläikässä kuin tottuneempikin poseeraaja ja...
...valtavia kissaeläimiä on paljon.
Näiden lisäksi nähtävillä on muun muassa jääkarhuja, flamingoja, saukkoja ja seeproja ja vaikka jos mitä muitakin lajeja.
K The Two Brothers, Praha
Pidän varsin tulisesta ruoasta, mutta epäilen, että minun "tuliseni" on varsin suomalaisesta näkökulmasta määritelty. Niinpä olin aikamoinen hannari ja tilasin Kadhai Paneer -annokseni tulisuusasteella kolme. Kun annos tuli pöytään riisin, raidan ja naanleivän kera, kolmonen paljastui ihan osuvaksi valinnaksi. Seuralaiseni tilasi oman annoksensa tulisussasteella neljä ja sekin oli hyvää, mutta juuri sen tulisempaa ruokaa en itse kaipaa.
Ruoka-annokset olivat sopivan suuria - ruokalistalla olisi toki ollut alku- ja jälkiruokiakin, mutta en olisi jaksanut syödä yhteään enempää. K The Two Borthers osoittautui lämminhenkiseksi ja viihtyisän elegantiksi ravintolaksi. jossa kannattaa illallistaa intilalaisten herkkujen äärellä.
Hanabi Sushi House, Praha
Haluatko hyvää sushia Prahassa? Sitten kannattaa mennä Hanabiin!
Petrska-kadulla Prahassa sijaitsevaan Hanabiin voi tehdä pöytävarauksia vain puhelimitse, ja se on lämpimästi suositaltavaa ainakin paikallisten päivällisaikaan iltakahdeksasta eteenpäin. Menemällä paikan päällekin saattaa tosin onnistaa - kävimme kokeilemassa paikan maanantai-iltana juuri ennen sulkemisaikaa ja uudemman kerran perjantaina alkuillasta.
Hanabin sushit ovat upeita, runsaita ja herkullisia. Taso on laadukas - mikä näkyy myös hintatasossa -, mieleen tulee Umeshu Helsingistä. Palvelu on ystävällistä ja miljöö mukava, täällä tuntee olonsa tervetulleeksi.
keskiviikko 26. kesäkuuta 2013
Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme
"Seisoin sairaalan vastamaalatun sivurakennuksen edessä."
Teos 2013. 521 s.
Runollinen, kuulas, arkipäiväinen, raadollinen, tarkkanäköinen, rakkaudellinen. Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme on loistava romaani. Keskiössä on äidin ja tyttären suhde, kontekstina 1900-luvun alkupuolen Eurooppa, valtasuhteet, taustalla sota ja vallitsevava epäluulon ja epäluottamuksen ilmapiiri. Romaanihenkilöt ovat historiallisia henkilöitä, aikansa oikeita ihmisiä. Äiti on venäläinen runoilija Marina Tsvetajeva.
Pääaikatasoja on kaksi, vuoden 1923 Tsekkoslovakia ja vuoden 1939 Moskova. Tarinaa kerrotaan niin Marinan kuin hänen tyttärensä Aljan näkökulmasta. Tragedia tapahtuu monella tasolla - romaani on ihmissuhteiden tragedia, perheen tragedia ja yksilön tragedia kuin myös Euroopan, Venäjän, taiteilijan ja ihmisyyden tragedia.
Pelo kirjoittaa samanaikaisesti kuvallisesti ja konkreettisesti: "Yhdelle viikolle kaksi kuolemaa, kaksi kertaa elämä vetäytyi minun käsistäni, kuin maljakko olisi liukunut otteestani enkä olisi ymmärtänyt ottaa siitä kiinni. Ja tilalle aukeni musta läikkä, joka suureni, se imi kaiken itseensä, niityn, perhoset, auringon."
Romaanin taiteilijakuva noudattelee jokseenkin romantiikan taiteilijaneromyyttiä, siinä missä runous ja elämä ovat yhtä ja runoilijan tulee elää taiteensa näköinen elämä. Jokapäiväinen elämämme kuvaa arkea runoilijan kanssa jopa katkerasti:
"Olimme molemmat oppineet jo kauan aikaa sitten, että Marina roihahti yhtä nopeasti romansseilleen kuin niihin kyllästyi, ne olivat harvoin muuta kuin hänen mielikuvituksensa luomusta, sama juttu joka kerta, kuin Jeesus viikunapuun kohdatessaan, mutta hänen säkeensä vaativat sitä kuin maa lannoitetta, uuden runon ehtona oli aina uusi ja ylimaallinen kohde, joka yhdistäisi maan ja taivaan, kielen ja sielun, se oli hänen runousoppinsa, ja kaikki ihmiset, me mukaan lukien, olimme vain käyttötavaraa, statisteja hänen suuressa näytelmässään. Meidät oli yhtä helppo sysätä syrjään kuin näytelmän lavasteeet. Tämän opin olimme omaksuneet hyvin, sen ehdoilla elämä meni eteenpäin, se takasi kuohujen ja suvantojen vaihtelun, työrauhan, ja lopulta myös uuden runon, runoelman, lunastuksen, pelastuksen, messiaanisen rauhan."
Romaanin suurin tragedia on lopulta rakkauden tragedia, joka tulee esiin monissa ihmissuhteissa ja elämän mukanaan tuomissa ääritilanteissa. Rakkaus on samalla sokeaa itsepetosta kuin myös viiltäviä tarkkanäköisyyden hetkiä, mutta se on jotain, jonka ulkopuolella ei ole mitään, joten lopultakin rakkaus on ehdottomuutta, vaihtoehdottomuuteen saakka:
"Olen rakastanut Marinaa, olen rakastanut häntä enemmän kuin omaa elämääni, hän sanoi lopulta, mutta en usko että rakastan häntä enää, en ole rakastanut pitkään aikaan. Mutta koska rakkauden ulkopuolella ei ole mitään, pelkkä pimeys ja kaaos, meidän on uskoteltava itsellemme ja toisillemme että sittenkin rakastamme, esitettävä sitä jokainen päivä, mikä kauhea leikki."
Tunnisteet:
eurooppalaisuus,
historia,
intohimo,
keskitysleiri,
luovuus,
menetys,
muistaminen,
perhe,
petos,
rakkaus,
rehellisyys,
Romaani,
sivistys,
sota,
tragedia,
Tsekki,
tuho,
valhe,
valta,
Venäjä
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Mucha-museo, Praha
Prahassa oleva Mucha-museo on jokaisen Mucha-fanin unelmakohde, sillä vaikka se on suhteellisen pieni, se esittelee Alfons Muchan (1860-1939) tuotantoa ja elämää suhteellisen monipuolisesti - lisäksi museokauppa on täynnä ihanaa krääsää, jota tosin on tarjolla muissakin turistikaupoissa sekä lentokentällä.
Mucha-museo keskittyy esittelemään Muchan tuotannon tunnetuinta osaa, siis art nouveau -henkisiä naishahmoja sekä julistetaidetta.Veletržnín palatsissa, joka on Prahassa sijaitseva modernin taiteen ja nykytaiteen museo, on pysyvässä näyttelyssä esillä Muchan lasitaidetta sekä vuoden 2013 loppuun saakka näyttely Muchan uran huipentumasta, Slaavien eepos -töistä, jotka edustavat varsin erilaista tyyliä. Myös Prahan linnassa, Pyhän Vituksen katedraalissa on Muchan taiteilema lasi-ikkuna.
Viimeistään Mucha-museon näyttelyn läpikäytyään huomaa sen, kuinka monipuolisesta taiteilijasta itse asiassa onkaan kyse: Mucha on tehnyt runsaasti seinämaalauksia ja suunnitellut rakennuksia, lisäksi Tsekkoslovakian ensimmäiset setelit ja postimerkit olivat hänen tuotantoaan.
Vaikka museo on pienehkö, aikaa siellä saa kulumaan kevyesti tunnin pari. Suositeltava kohde!
Mucha-museo keskittyy esittelemään Muchan tuotannon tunnetuinta osaa, siis art nouveau -henkisiä naishahmoja sekä julistetaidetta.Veletržnín palatsissa, joka on Prahassa sijaitseva modernin taiteen ja nykytaiteen museo, on pysyvässä näyttelyssä esillä Muchan lasitaidetta sekä vuoden 2013 loppuun saakka näyttely Muchan uran huipentumasta, Slaavien eepos -töistä, jotka edustavat varsin erilaista tyyliä. Myös Prahan linnassa, Pyhän Vituksen katedraalissa on Muchan taiteilema lasi-ikkuna.
Viimeistään Mucha-museon näyttelyn läpikäytyään huomaa sen, kuinka monipuolisesta taiteilijasta itse asiassa onkaan kyse: Mucha on tehnyt runsaasti seinämaalauksia ja suunnitellut rakennuksia, lisäksi Tsekkoslovakian ensimmäiset setelit ja postimerkit olivat hänen tuotantoaan.
Vaikka museo on pienehkö, aikaa siellä saa kulumaan kevyesti tunnin pari. Suositeltava kohde!
Crossclub, Praha
Crossclub on UG-henkinen disko kaupunkikartan laitamilla, lähellä Nádraži Holešovicen metroasemaa, joten paikalle pääsee periaatteessa kätevästi sekä metrolla että raitiovaunulla. Yöliikenne alkaa puolenyön maissa, ja tuolloin kaikki raitiovaunut kulkevat keskitetystä Lazarskán pysäkille, mistä puolestaan pääsee sädemäisesti joka puolelle kaupunkia. Viikolla päiväliikenne alkaa kulkea jo kello 4.30, joten kotiinpaluu onnistuu normiaikatauluillakin.
Rakennuksessa on kolme kerrosta: alakerran dj soitti reggaehenkistä musiikkia, keskikerroksessa oli puolestaan tarjolla jämäkämpää tanssittavaa. Yläkerta vaikutti keskellä viikkoa pikemminkin ruokapuolelta ja pihalla on ihanan tunnelmallinen terassi hiukan budapestiläisen Szimplan tyyliin.
Puolenyön aikaan saapuessamme vaikutti aluksi siltä, että paikka on todella nuoren väen - hädin tuskin täysi-ikäisten - suosiossa, mutta itse asiassa se olikin vain ensivaikutelma ja sikäli silmänlumetta; todellisuudessa Crossclubilla oli varsin monenikäistä porukkaa.
Sisustus on inspiroiva, tanssilattioiden seinämät ovat valoa, baaripuolellakin on monenlaisia istumamahdollisuuksia. Tällaisia paikkoja kaipaisi Suomeen!
Rakennuksessa on kolme kerrosta: alakerran dj soitti reggaehenkistä musiikkia, keskikerroksessa oli puolestaan tarjolla jämäkämpää tanssittavaa. Yläkerta vaikutti keskellä viikkoa pikemminkin ruokapuolelta ja pihalla on ihanan tunnelmallinen terassi hiukan budapestiläisen Szimplan tyyliin.
Puolenyön aikaan saapuessamme vaikutti aluksi siltä, että paikka on todella nuoren väen - hädin tuskin täysi-ikäisten - suosiossa, mutta itse asiassa se olikin vain ensivaikutelma ja sikäli silmänlumetta; todellisuudessa Crossclubilla oli varsin monenikäistä porukkaa.
Sisustus on inspiroiva, tanssilattioiden seinämät ovat valoa, baaripuolellakin on monenlaisia istumamahdollisuuksia. Tällaisia paikkoja kaipaisi Suomeen!
Veletržnín palatsi, Praha
Veletržnín palatsi on valtava, kooltaan ruotsinlaivaa muistuttava modernin taiteen ja nykytaiteen museo Prahassa. Matkaopas kuvailee sitä ulkonäöllisesti Lasi-betonikuutioksi (1928), mutta arkkitehtuuria ohuesti tuntevalle se tuo pikemminkin mieleen Alvar Aallon funktionalismin.
Museo esittelee tsekkiläistä sekä kansainvälistä taidetta vuosisadan vaihteesta nykypäivään. Mukana on myös arkkitehtuuria ja designia. Vaihtuvassa näyttelyssä oli esillä Alfons Muchan Slaavien eepos (1928).
Museon mielenkiintoisinta antia on tsekkiläinen taide, sillä kansainvälisellä osastolla esitellään varsin tuttuja taiteilijoita ja teoksia, kuten Picassoa, Renoiria ja Gauguinia. Yksi kiinnostavimmista tsekkiläisitä taiteilijoista oli František Kupka (1871-1957), jonka teoksia oli runsaasti esillä. Jossain esittävän ja abstraktin taiteen välimailla liikkuu hänen teoksensa Pianon koskettimet / Järvi (1909):
Kupka näyttäytyy monipuolisena taiteilijana, jolta esitellään myös suoraan kantaaottavia teoksia sarjasta Raha kiertää (1901), tässä yksityiskohta teoksesta En välitä hittojakaan lakkoilijoista:
Kubismi on voimakkaasti esillä museossa, myös kubistisina huonekaluina, jotka eivät ole ollenkaan hullumpia:
Yhdellä osastoista on esillä pienoismalleja näytelmien lavastuksista. Osasto on inspiroiva, sillä se näyttää pienessä tilassa sen, kuinka erityyppisiä lavastusratkaisuja voi tehdä - ja kuinka ratkaisut myös aina heijastelevat aikaansa. Esimerkkeinä alla František Trösterin (1904-1968) tekemä lavastus Jean Cocteaun tekstiin The Spellbound Life (es. Tsekkoslovakian Kansallisteatterissa 1937) sekä Josef Čapekin (1887-1945) tekemä lavastus Vitězslav Novakin tekstiin Nikotina (es. Tsekkoslovakian Kansallisteatterissa 1930):
Toki tämäkin museo, kuten koko Praha, muistaa myös Jaroslav Hašekin kuuluisaa hahmoa kunnon sotamies Švejkiä:
Esillä on myös kantaaottavia valokuvia ja performanssitaiteen ikuistuksia. Milan Knížákin Yhden mielenosoitus (1964) tuo mieleen Fluxus-ryhmittymän. Tässä kuvasarja performanssista...
...ja tässä toimintaohje:
Karel Neprašin väriltään punainen Suuri dialogi (1966) kommentoi kommunikaatiota:
Kun näyttelykerroskierroksia alkaa olla takana useampi, näyttelyväsymys alkaa auttamatta iskeä. Istumme alas ja katsomme eteenpäin, siellä näyttää olevan klassinen suttu: ympyräsotku vaalealla pohjalla. Haukumme sitä hetken, "no tuollaisen ainakin voisi tehdä kuka tahansa", ja nousemme jatkamaan sotkua kohti. Lähetessä paljastuu kuitenkin illuusio: kyseessä ei suinkaan ole suttu, vaan kolmiulotteinen rautalangasta väännetty sukkula, Karel Malichin (1924) teos Kahvila - Istun ja katson,olen kääntänyt päätäni hiukan (1979-1983), joka läheltä katsottuna herättää yllättävän paljon ajatuksia:
Nykytaideosastolla puhuttaa Ivan Kafkan Potentiaalinen impotenssi (1989-1995), joka koostuu kellokoneistoista mainittuina virtalähteinään Duracell MN 15 000 -paristot:
Alakerran lyhytaikaisten näyttelyiden tilassa esillä on vuoden 2013 loppuun saakka Alfons Muchan (1860-1939) Slaavien eepos. Slaavien eepos on Muchan viimeisimpiä töitä, valtavat teokset kuvaavat slaavien historian eri vaiheita. Tyyliltään Slaavien eepos ei ole tunnetuinta art noveau -Muchaa, vaikka joitain tuttuja piirteitä ihmishahmoissa onkin. Vaikuttavia ja yksityiskohtaisia teoksia, joita olisi katsellut pidempäänkin kuin museon aukioloajat antoivat myöten!
Museo esittelee tsekkiläistä sekä kansainvälistä taidetta vuosisadan vaihteesta nykypäivään. Mukana on myös arkkitehtuuria ja designia. Vaihtuvassa näyttelyssä oli esillä Alfons Muchan Slaavien eepos (1928).
Museon mielenkiintoisinta antia on tsekkiläinen taide, sillä kansainvälisellä osastolla esitellään varsin tuttuja taiteilijoita ja teoksia, kuten Picassoa, Renoiria ja Gauguinia. Yksi kiinnostavimmista tsekkiläisitä taiteilijoista oli František Kupka (1871-1957), jonka teoksia oli runsaasti esillä. Jossain esittävän ja abstraktin taiteen välimailla liikkuu hänen teoksensa Pianon koskettimet / Järvi (1909):
Kupka näyttäytyy monipuolisena taiteilijana, jolta esitellään myös suoraan kantaaottavia teoksia sarjasta Raha kiertää (1901), tässä yksityiskohta teoksesta En välitä hittojakaan lakkoilijoista:
Kubismi on voimakkaasti esillä museossa, myös kubistisina huonekaluina, jotka eivät ole ollenkaan hullumpia:
Yhdellä osastoista on esillä pienoismalleja näytelmien lavastuksista. Osasto on inspiroiva, sillä se näyttää pienessä tilassa sen, kuinka erityyppisiä lavastusratkaisuja voi tehdä - ja kuinka ratkaisut myös aina heijastelevat aikaansa. Esimerkkeinä alla František Trösterin (1904-1968) tekemä lavastus Jean Cocteaun tekstiin The Spellbound Life (es. Tsekkoslovakian Kansallisteatterissa 1937) sekä Josef Čapekin (1887-1945) tekemä lavastus Vitězslav Novakin tekstiin Nikotina (es. Tsekkoslovakian Kansallisteatterissa 1930):
Toki tämäkin museo, kuten koko Praha, muistaa myös Jaroslav Hašekin kuuluisaa hahmoa kunnon sotamies Švejkiä:
Esillä on myös kantaaottavia valokuvia ja performanssitaiteen ikuistuksia. Milan Knížákin Yhden mielenosoitus (1964) tuo mieleen Fluxus-ryhmittymän. Tässä kuvasarja performanssista...
...ja tässä toimintaohje:
Karel Neprašin väriltään punainen Suuri dialogi (1966) kommentoi kommunikaatiota:
Kun näyttelykerroskierroksia alkaa olla takana useampi, näyttelyväsymys alkaa auttamatta iskeä. Istumme alas ja katsomme eteenpäin, siellä näyttää olevan klassinen suttu: ympyräsotku vaalealla pohjalla. Haukumme sitä hetken, "no tuollaisen ainakin voisi tehdä kuka tahansa", ja nousemme jatkamaan sotkua kohti. Lähetessä paljastuu kuitenkin illuusio: kyseessä ei suinkaan ole suttu, vaan kolmiulotteinen rautalangasta väännetty sukkula, Karel Malichin (1924) teos Kahvila - Istun ja katson,olen kääntänyt päätäni hiukan (1979-1983), joka läheltä katsottuna herättää yllättävän paljon ajatuksia:
Nykytaideosastolla puhuttaa Ivan Kafkan Potentiaalinen impotenssi (1989-1995), joka koostuu kellokoneistoista mainittuina virtalähteinään Duracell MN 15 000 -paristot:
Alakerran lyhytaikaisten näyttelyiden tilassa esillä on vuoden 2013 loppuun saakka Alfons Muchan (1860-1939) Slaavien eepos. Slaavien eepos on Muchan viimeisimpiä töitä, valtavat teokset kuvaavat slaavien historian eri vaiheita. Tyyliltään Slaavien eepos ei ole tunnetuinta art noveau -Muchaa, vaikka joitain tuttuja piirteitä ihmishahmoissa onkin. Vaikuttavia ja yksityiskohtaisia teoksia, joita olisi katsellut pidempäänkin kuin museon aukioloajat antoivat myöten!
Žižkovin tv-torni, Praha
Žižkovin tv-torni on Prahan korkein rakennus, ja sinne kannattaakin mennä tiirailemaan kaupunkimaisemaa. Hissi neljänteen kerrokseen 93 metrin korkeuteen maksaa nelisen euroa.
Tv-torni on varsin futuristinen näky, sillä sitä pitkin konttailee ylös ja alas avaruushahmoilta näyttäviä vauvoja (!). Kolmannessa kerroksessa sijaitsee myös ravintola, joka vaikuttaa kärsivän asiakaskadosta, sillä tarjoiljat ovat tunkeilevan yli-innokkaita ja onnistuivat karkottamaan ainakin meidät.
Ylhäältä avautuva maisema on hulppea ja antaa jonkinlaisen kuvan kaupungin koosta.
Žižkovin kaupunginosa ylipäätään on tutustumisen arvoinen, mikäli ei viihdy parhaiten Staré Měston turistivilinässä tai sattuu kaipaamaan tsekkiläisen keittiön lihapainotteisuuden sijasta erilaisia kasvisruokavaihtoehtoja - Žižkovissa nimittäin on runsaasti etnisiä ravintoloita, kuten vietnamilainen Pho Vietnam, jonka annokset ovat valtavia:
Myöskin Žižkovin kukkula on suositeltava paikka istua iltaa olutlasillisen ääressä. Mikäli tämäkään ei paikallistunnelmaksi riitä, kannattaa jatkaa matkaa Koněvova-katua - joka siinä missä Žižkov itse muistuttaa Helsingin Kalliota, tuo mieleen tunnelmaltaan Hesarin - pitkin kohti reunakaupunkia ja päätyä juomaan olutta festaritunnelmaiselle kentälle.
Praha on koirien luvattu kaupunki, ja puistoissa on mitä mahtavin mahdollisuus seurailla kaikenmoisten koirakaverien telmimistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)