Etikkakantarellit (ja kantarellietikka bonuksena)

Tänä kesänä mökkeily on ollut aika vähäistä. Yhden kerran sentään ehdin sienimetsään heinäkuun puolella ja silloin löytyi ainoastaan kantarelleja, suurin osa vielä ihan pieniä. Sen verran sain sieniä, että söimme esikoisen kanssa pari kertaa kantarellimuhennosta ja sitten jäi vielä vajaa litra näitä minisieniä, jotka halusin säilöä etikkaan. Kokemus on opettanut, että minun ei kannata kantarelleja pakastaa. 

Etikkasienten ohjeen löysin Kotiliedestä, otin reseptistä suhteet mutta maustoin eri vähän eri tavalla (koska en pidä neilikasta enkä jaksanut lähteä hakemaan tilliä, ja tykkään rosmariinista. Sinapinsiemeniä olisin voinut lisätä jos olisin muistanut, ensi kerralla sitten). Näin tehden tuli hyvää, ihan älyttömän hyvää.

vajaa 1 l pieniä kantarelleja (ohjeessa 1 l)

1 sipuli

1½ dl vettä

½ dl etikkaa

½ dl omenaviinietikkaa

2 dl sokeria

1 tl suolaa

muskotinkukkaa pari palaa

rosmariinia pieni oksa

Siisti sienet, pilko tarvittaessa. Kuori ja pilko sipuli. Mittaa kattilaan muut aineet, anna kiehahtaa niin että sokeri sulaa. Lisää sienet ja sipuli ja keitä n. 15 minuuttia. Purkita steriloituun purkkiin. Minulla tuli tästä annoksesta juuri tuo yksi purkki, ei enempää eikä vähempää.

Tein lientä ohjeen mukaisesti vaikka minulla oli vähemmän sieniä. Lientä jäi yli ihan mukavasti, otin sen talteen ja jäähdytin. Ihana kantarellin makuinen makea etikka sellaisenaan käytettäväksi, tai lisäämällä öljyä 1:1 upea salaatinkastike. Seuraavallakin kerralla aion keittää lientä vähän ylimäärin.

Aatonaaton 2022 kalapöytä ja balsamico-hauki

Perinteiseen tapaan söimme tänään kala-aterian, huomenna voi sitten keskittyä laatikoihin ja kinkkuun.  Blogihistorian ensimmäistä vuotta lukuunottamatta olen kirjannut ylös meidän aatonaaton kala-aterian ylös joka vuosi. Tänäkin vuonna meitä oli kaksi lipeäkalan syöjää koska suunnitelmat muuttuivat hieman. Lisäksi kuopus maistoi lipeäkalaa ensimmästä kertaa ihan pyytämättä, ja sanoi että se on ihan ok (jes!). Se olikin tänä vuonna erityisen hyvää, samoin kotikalja onnistui paremmin kuin aikoihin/koskaan (5 l vettä, 3 pss Tuoppi-uutetta, 1,25 pss hiivaa, sokeria vähän vähemmän kuin laatikon ohjeessa, viikko kylmässä). Pöytä on vähän ahdas, mutta sain sentään kaiken suunnilleen mahtumaan.

Tämän vuoden joulu on vähän tällainen välijoulu, tällä iällä olisi sopivaa jos joulu olisi ehkä joka kolmas tai neljäs vuosi, tosin nyt minä en ole ollut ainoa, joka on ollut vähän väsynyt tässä vaiheessa vuotta. Meillä jäi kuusi hankkimatta, piparit leipomatta ja koristeet laittamatta.  Ruoka on kuitenkin samanlaista kuin joka joulu, mutta onhan tämä vähän tällainen paperiserviettien vuosi. Mutta kun (lähes) kaiken tilaa kotiin, ei tarvitse kaloista, muusta ruuasta tai kukista tinkiä.  Eilen ovi kävi tiuhaan, kun ensin tuli kukkalähetti tuoden ihanat kukat Kauklahden kukasta, sitten Kauppahalli24 toi ruokatilauksen ja illalla vielä Maxin kalan auto kurvasi pihaan kaikkien kalojen kanssa (paitsi lipeäkalan olin ostanut Hakaniemen hallin Reitin kalasta). 

 

Teimme muutama vuosi ennen pandemiaa (joulukuussa 2018) jutun jouluisesta riistapöydästä Maaseudun tulevaisuuden Kantri-liitteeseen. Samassa jutussa oli miehen entisen työkaverin pari upeaa ohjetta hauelle. Tein mökin katiskasta tulleesta haesta limnologin balsamico-haukea. Tämä on huikea resepti, kannattaa tehdä! Hauki on loistava kala tällaiseen, sillä sen rakenne säilyy niin hyvänä.

Pöydässä oli seuraavat herkut:

Lohenmäti, smetana, sipulisilppu

Suolakeksejä ja saaristolaisleipää

 

Graavit lohi ja siika

Kylmä- ja lämminsavulohi 

Sipulisilli

Savulohitäytteiset ruiskupit

Balsamico-hauki (ohje lopussa)

Lipeäkala, voisula, maustepippuri ja suola

Keitetyt perunat

Sienisalaatti

Rosolli

Suolakurkut

Kotikalja ja lapsilla Coca-cola

Balsamicohauki

n. 500 g ruodonta haukea palasina (yli kiloisesta hauesta)

vettä 

1 rkl suolaa

Fileoi hauki ruodottomaksi, leikkaa suupaloiksi. Kiehauta haukipalat nopeasti suolavedessä, jäähdytä.

2 salottisipulia

muutama kevätsipulin varsi

2 chiliä (Ajit Cristal ja Fantasy)

2 valkosipulin kynttä

muutama kokonainen maustepippuri

4 laakerinlehteä

tuoretta timjamia

n. 2 dl vaaleaa balsamicoviinietikkaa

n. 2 dl rypsiöljyä

Lado haukipalat ja kasvikset pilkottuna lasipurkkiin. Kaada päälle etikka-öljyseos. Anna marinoitua vähintään pari päivää jääkaapissa, kääntele purkkia silloin tällöin. Kala säilyy kylmässä pidempäänkin, paitsi tulee kyllä syötyä ennen sitä. 

Ihana kala-ateria tänäkin jouluna. Aiemmin ajattelin lopettaa tämän postauksen sanoihin Näkemiin ja kiitos kaloista, mutta ehkä en kuitenkaan.

Kriikunahyytelö

Tänä vuonna kriikunoita oli paljon, aivan kuten luumujakin, oksat ihan notkuivat hedelmien painosta. Käytiin isän kanssa katsomassa pensaita/puita muutama viikko sitten, silloin eivät vielä olleet ihan kypsiä (kuva siltä kerralta), mutta viikko sitten olivat juuri sopivan kypsiä. Kriikunassa on pyöreä kivi ja selvästi vähemmän hedelmälihaa suhteessa kokoon kuin vaikka luumuissa. Mutta hyviä ne ovat, lapsuuden herkkua: kriikunat olivat kypsiä aina perunannoston aikaan ja niitä oli kiva syödä serkkujen kanssa.

Minun aika/kärsivällisyys ei riitä kriikunoiden kivien poistamiseen, eikä se olisi (mielestäni) järkevääkään, eli keitin hillon näin:

n. 3 l kriikunoita

n. 3 dl vettä

→

2 l siivilöityä kriikunasosetta

1 kg hillo- ja marmeladisokeria

Laita kriikunat isoon kattilaan, lisää pohjalle vähän vettä. Keitä kriikunoita niin, että alkavat hajoilla, muistaakseni keitin vartin verran, sekoita muutaman kerran. Kaada kriikunat siivilään ja painele kaikki neste ja hedelmäliha siivilän läpi puhtaaseen kattilaan. Minä käytin ihan tavallista siivilää jonka läpi myös hedelmäliha mahtui hyvin läpi. 

Lisää mehun joukkoon hillo- ja marmeladisokeri, keitä hiljalleen vielä kymmenisen minuuttia. Purkita puhtaisiin purkkeihin.

Hyytelö sopii hyvin esim. riistalle, kastikkeiden mausteeksi, jälkiruokiin, leivontaan, jäätelön kaveriksi, ihan mihin vaan. Ei ehkä mikään ihan lempihilloni, mutta hyvinkin monikäyttöinen sillä sopii hyvin sekä suolaisen että makean viereen.

Luumu-inkiväärihillo

 

Tämä vuosi on ollut hyvä luumuvuosi. Olen kerännyt mökiltä yhteensä yli ämpärillisen noita ihania keltaisia luumuja, keitin niistä jo aiemmin isot satsit hilloa ja chutneyta. Viime viikonloppuna toin vielä niin paljon luumuja, että niitä oli pakko säilöä syömisen lisäksi, vaikka jääkaappi pursuaakin hilloja ja kaikkea. Samaan aikaan olin löytänyt kotimaista inkivääriä kaupasta: oli helppo keksiä millaista hilloa tekisin. Ja koska jääkaappiin ei enää oikein mitään sopinut, keitin hillon vähän vähemmällä sokerilla pakastimeen, ei minulla ollut hillosokeriakaan. Toki voit säilöä hillon purkkeihinkin jääkaappiin tai kellariin ja/tai käyttää hillosokeria, mutta minä tein nyt näin:

1½ kg luumuja kivet poistettuna

750 g sokeria

n. 2 rkl raastettua (kotimaista) inkivääriä

Halkaise luumut ja poista kivet. Punnitse luumut ja laita ne kattilaan. Jos et halua kovin makeaa hilloa, lisää sokeria puolet luumujen painosta. Keitä hilloa 10-15 minuttia ja lisää raastettu inkivääri. Inkiväärin määrä riippuu inkivääristä ja siitä kuinka inkivääristä haluat, eli sen määrä ohjeessa on suuntaa antava. Kannattaa maistella hilloa ja lisätä inkivääriä tarvittaessa. Purkita hillo kuumana, tai anna jäähtyä ja pakasta se rasioissa. Ihana hillo leivälle, pullaan/leivontaan tai ruuanlaittoon. 

 

Tein sinisistä luumuista ihanaa luumupaistosta Satu Koiviston ohjeella. Tein ohjeen 1½-kertaisena, ja sitä riitti maanantaijälkiruuaksi ja parille päivälle aamiasjugurtin lisäksi. Upea paistos, teen toistekin.

Juokseva kirsikkahillo

 

Teen joka vuosi, jos vaan kirsikoita riittää, kirsikkahilloa. Teen sen yleensä aina hillosokerilla, jolloin hillosta tulee kiinteää. Nyt olin jo jonkin aikaa ajatellut, että haluan tehdä ihan juoksevaa hilloa, sellaista, jossa kirsikoista irtoava mehu jää nestemäiseksi. Tällainen hillo käy kastikkeeksi jäätelölle tai jollekin jälkiruualle, ja miksei sitä voisi käyttää juomasekoituksiinkin. Ihana hillo, ei yltiömakea, eikä tippaakaan kiinteä.

1 kg kirsikoita kivet poistettuna

400 g sokeria (tavallista)

Siivoa kivet kirsikoista. Punnitse kirsikat ja laita kattilaan. Lisää sokeri ja keitä hilloa hiljalleen n. vartin verran tai vähän alle. Anna hillon seistä kattilassa puolisen tuntia, sekoita muutaman kerran. Purkita hillo steriloituihin purkkeihin ja siirrä jäähtymisen jälkeen kylmään.

Koska sokeria ei ole tuon enempää, en uskalla luvata ikuisuuksiin säilyvää hilloa, toisaalta ei sillä kai ole väliä, koska hillo tulee syötyä herkullisuuttaan ajoissa. Ihana kastike jäätelölle.

Raparperihyytelö eli kirkas raparperimarmeladi mehusta

Tämän marmeladin / hyytelön tekemisestä on jo jonkin verran aikaa (niinkuin kukista näkee), mutta en ole ollut netin äärellä niin, että olisin saanut kirjoitettua ohjeen ylös. Olen tehnyt tänä vuonna kaksi satsia raparperimehua, toisen mökin ja pihan raparperista, toisen siskon raparperista. Kummastakin erästä olen keittänyt tällaisen pienen määrän marmeladia. Eli kun mehu on valunut raparpereisa, olen vielä tiristänyt viimeiset mehut talteen, ei ole haitannut vaikka mehu ei enää ole ihan kirkasta. Toki tätä voisi tehdä isommasta määrästä mehua, niin hyvää ja jopa juhlavaa tämä nimittäin on (ei siis pakko olla pelkkää jämämehua). Marmeladia voi tehdä sellaisen määrän kuin haluaa, laskee vaan sokerin ja sitruunan määrän sopivaksi, tuo suhde on hyvälle kiinteälle marmeladille / hyytelölle.

3 dl raparperimehua (ei sokeria)

½ sitruunan mehu

1½ dl marmeladisokeria

Mittaa mehu kattilaan. Purista sekaan sitruunanmehua. Lisää sokeri ja sekoita. Keitä hiljalleen kymmenisen minuuttia tai vähän yli. Purkita steriloituun purkkiin. 

 

Nauti paahtoleivällä, jugurtin tai jäätelön kanssa, miksei kakun tai kääretortun täytteenäkin. Lapsetkin tykkäsivät tästä, yllättyivät itsekin kuinka hyvää oli.

Marinoidut suppilovahverot

Toisen päivän etälounas

Olin viikonloppuna lasten kanssa sienimetsässä(!), aiemmin aamulla olin tehnyt pitkän reissun omineni, lasten kanssa teimme vähän lyhyemmän metsälenkin. Löysimme rouskuja, jonkun tatin ja mukavasti suppilovahveroita. Nyt on pakko myöntää, että ilman lapsia olisi suppissaalis ollut ehkä puolet tuosta, jos sitäkään. Lapset löysivät tarkoilla silmillään huimasti enemmän sieniä kuin minä omalla ikänäölläni ja vähän vanhentuneilla laseilla. Pitää pyytää heidät mukaan toistekin. 

Olin tehnyt jo aiemmin löytämistäni sienistä perinteistä suppilovahverokastiketta ja nyt halusin kokeilla muuta. Tämän ohjeen inspiraatio löytyy marttojen sivuilta. Minä tein yksinkertaisemmin ja ilman tarkkoja mittoja, niitä määriä ja aineita käyttäen mitä sattui mökillä olemaan.

n. 1 l suppilovahveroita

Paista sienet pannulla niin, että kaikki neste on haihtunut pois. Siirrä sienet puhtaaseen lasipurkkiin, minulla tämä määrä mahtui n. parin desin lasipurkkiin. Lisää purkkiin silmämääräisesti

puolet hyvää balsamicoa

puolet öljyä (tässä puolet rypsi-, puolet hyvää oliiviöljyä)

2 valkosipulin kynttä pilkottuna

sitruunaverbenaa n. 10 lehteä

sitruunatimjamia n. 5 oksaa

hyppysellinen suolaa

Sekoita lusikalla niin, että saat kaikki vähän sekaisin, katso että sienet peittyvät öljyn ja etikan alle. Sulje purkki ja anna maustua jääkaapissa pari päivää. Säilyvyydestä en uskalla sanoa mitään, paitsi että ei säily kauaa 😉

Söin nimittäin lähes puoli purkillista yhden etäpäivän lounaana leivän ja kananmunan päällä. Sienet olivat niin upean makuisia, että olisi tehnyt mieli syödä koko purkillinen siltä istumalta. Ja kun sienet loppuvat, löytyy marinointiliemelle varmasti käyttöä. Upea tapa säilöä sieniä!

Näistä suppiksista käytin yli puolet tähän ohjeeseen

Karviais-chutney

Vasemmalla kaksi purkkia chutneyta, oikealla hillo

Tein karviais-chutneytä silloin samalla kun tein karviaishilloakin, aika menee niin nopeasti, että johan siitä on toista viikkoa. Tein chutneyn samaan tapaan kuin todella onnistuneen luumu-chutneyn, ja hyvää tästäkin tuli, ihan todella hyvää. 

Käytin karviaiset sellaisenaan, en siis nyppinyt niitä päitä pois, toisin kuin hillomarjojen kanssa. Ehkä sen aavistuksen huomaa ulkonäössä, mutta makuun se ei vaikuttanut mitenkään. Chiliä olisi voinut olla enemmänkin, mutta tällaista tuli tällä kertaa.

2 l karviaisia

1 iso sipuli

1 valkosipulinkynsi

1 Aji Mango -chili

2 Aji Fantasy -chiliä

1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä

2 tl korianterinsiemeniä

2 tl sinapinsiemeniä

1 tl suolaa

400 g hillosokeria

½ dl omenaviinietikkaa

½ dl etikkaa

Siisti karviaiset (tai käytä sellaisenaan). Pilko sipulit ja chilit hienoksi silpuksi ja laita kaikki aineet etikoita lukuunottamatta kattilaan. Keitä puoli tuntia välillä sekoittaen. Lisää etikat ja anna kiehahtaa hetken verran. Anna jäähtyä vajaa puoli tuntia ja purkita steriloituihin purkkeihin. Säilytä jääkaapissa jäähtymisen jälkeen.

Minä tein heti seuraavana päivänä tästä itämaista kanaa. Eli suikaloin broilerin rintafileet, maustoin ne curryllä, viherpippurilla ja soijakastikeella ja paistoin hyvällä lämmöllä. Kuullotin myös ison sipulin mukaan. Lisäsin n. 1½ dl chutneyta ja annoin hautua kypsäksi samalla kun riisi kiehui. Ruoka maistui kaikille, myös lapsille, luulisin nimen vaikuttaneen asiaan. En laittanut chutneyta mitenkään salassa, mutta en sitä mainostanutkaan. Vähän ankean väristä ruoka kyllä oli, enkä muistanut kuvaakaan ottaa.

Ihan tavallinen karviaishillo

Karviaishillo vasemmalla alhaalla

Kuva on vähän häämäävä sillä siinä on vain yksi purkki karviaishilloa ja kaikki muut purkit ovat muita hilloja. Keitin tällä viikolla mökiltä paluun jälkeen karviaishilloa sekä ison satsin kirsikkahilloa ja mustaherukkahilloa. Ja vielä karviasischutneytakin. Käytin yhden päivän elämästäni irrottamalla kirsikan kiviä pensasmustikan kokoisista kirsikoista, kirsikoita oli 8 litraa. Kirsikat menivät tuohon hilloon sekä pakastimeen hillosokerin kanssa piirakoita varten, nyt tehtyyn piirakkaan ja jäätelöön.

Muistan lapsuudesta kuinka hyvää tavallinen karviaishillo oli. Sitä sai vain mummolassa, luulisin sen olleen aina kummini tekemää. Hillo oli aika juoksevaa, ja sitä syötiin esim. kaalilaatikon kanssa, joskus sitä oli tarjolla lihakastikkeen ja perunan lisukkeena. Niin hyvää, niin hyvää. 

Tänä vuonna on muutaman välivuoden jälkeen mökillä ja omalla pihalla hyvä karviaisvuosi. Mökin karviaiset olivat suunnilleen kypsiä, mutta ei ihan, eli juuri sopivia hilloon. Poimin muutaman litran mukaani, ja keitin niistä pienen määrä hilloa, sain yhteensä neljä purkkia tuosta määrästä.

Halusin hillosta juoksevaa kuten se oli lapsuudessani, joten käytin tavallista sokeria hillosokerin lisäksi. Jos haluat jämäkämpää hilloa, käytä koko määrä hillosokeria. Ihan kuin tämä hillo olisi ollut makeampaa kuin lapsuudessani, tosin makea maistuu minusta nykyisin makeampana kuin lapsena. Seuraavalla kerralla laitan vielä vähemmän sokeria.

2 l karviaisia

200 g sokeria

200 g hillosokeria

Siisti karviaiset. Laita karviaiset ja sokerit kattilaan. Keitä puolisen tuntia välillä sekoittaen. Siirrä kattila pois liedeltä ja anna hillon tasaantua puolisen tuntia välillä sekoittaen. Purkita steriloituihin purkkeihin. 

Minä aion syödä hilloa ainakin kaalilaatikon kanssa, mutta myös viilin ja jugurtin kanssa. Ihanan nostalginen hillo.

Raparperikompotti "pimennetystä" raparperistä

 

Tulin viikonlopuksi mökille sitä varten, että olisin kylvänyt kasvimaan ja istuttanut perunat. Tarkoituksena oli möyhentää maa ja laittaa kaikki papuja ja herneitä lukuunottamatta maahan. Mutta täällä satoikin loppuviikosta niin paljon vettä, että tällä hetkellä piha tulvii ja Kymikin tulvii kohta jos sama jatkuu. Jäi siis kasvimaa laittamatta tänä viikonloppuna. Toivottavasti saan sen tehtyä melko perinteisesti edes lakkiaisviikonloppuna, joka on myöhään tänä vuonna. Toivotaan tosiaan näin, ettei tarvitse olla juhannuksena tekemässä kasvimaata, niinkin on joskus käynyt.

Pääsin sentään vähän keväisiin hommiin, kun keitin raparperikiisseliä mökin isosta raparperipuskasta. Valmistin myös rapaprperikompottia raparperistä, joka oli saanut kasvaa mustan ämpärin alla. Kun raparperiä kasvattaa peitettynä, siitä tulee punaista, hentoa ja makeaa. Minun on pitänyt kokeilla tätä kasvatustapaa jo aikaa sitten, mutta vasta nyt, kun Ullan leipomuksien Ulla sanoi kasvattavansa kaiken raparperin näin, sain minäkin vihdoin aikaiseksi kokeilla. Raparperi pääsi vähän liian isoksi nyt, olisi pitänyt olla aiemmin keräämässä sitä. Ämpäri oli jo kaatunut, mutta sain silti kerättyä riittävästi yhteen satsiin hilloketta tätä makeaa raparperia. Ihan niin punaista se ei enää ollut, mutta katkeilevan hentoista ja makeaa kuitenkin. Tein yksinkertaisesti näin:

 

n. 7 dl raparperia palasina

n. 1 dl sokeria

 

Kerää pimeässä kasvaneet raparperit, huuhtele ne ja pilko reiluiksi paloiksi. Laita ne uunivuokaan ja ripottele sokeria päälle. Minulla ei ollut mökillä mitään tarkkoja mittoja, silmämääräisesti laitoin sopivasti. Peitä vuoka foliolla ja paista 200 asteessa uunissa n.  30 minuuttia. Siirrä kuumana steriloituun purkkiin jos haluat säilyttää pidempään, tai anna jäähtyä ja siirrä astiaan, jos käytät hillokkeen lähiaikoina. 

 

Tämä on erityisen hyvää maustamattoman jugurtin kanssa, voisi sopia myös juustokakun tai vaikka riistan lisukkeeksi. Nigella Lawson on kuvannut kirjassaan oman tapansa tehdä tätä kompottia ja vaikka mitä ideoita mihin käyttää. Teen tätä ensi vuonna uudestaan, niin hyvää se on.

ps. Eilen saunoin tuntitolkulla, uin monta kertaa ja vihdoin tuoreella vastalla. Kymi oli 9 astetta, ehti kuulemma jo olla lämpimämpääkin.

 

Oranssi chilihillo ja ei-niin-makea chilihillo

Viikonlopun satoa: kaksi chilihilloa, oranssi jälkiruokamaisen hedelmäinen leivälle ja jopa jälkiruuille, toinen, tuo punainen, tulisempi eikä niin makea ruualle. Tein melko samalla tapaa kuin viimeksikin, tällä kertaa lähempänä alkuperäistä ohjetta, paitsi toisen hillon tein vähemmän makeana. Erilaiset chilit vaikuttavat lopputulokseen paljon.

Oranssissa hillossa minulla oli chileinä Aji Fantasya, valkoista Aji Fantasya, Aji Cristalia ja monta Rocato Guatemalan Orangea. Viimeksi mainittu on uusi lempichilini, siinä on upea hedelmäinen maku ja vähän makeaa tulisuutta, mutta sen verran vähän että chiliä voi käyttää reilusti. Ensi vuonna pitää laittaa ainakin pari kasvia kasvamaan isoihin ruukkuihin, näitä haluan paljon.

Punaisessa hillossa chileinä oli Aji Fantasy, Aji Norteno, Serrano Huasteco ja Fire Flame. Nortenoja oli eniten, serranoja vain yksi. Chilivalikoimasta huomaa, että ostan kaikki chilin siemenet Fataliilta. Kuvassa vain osa käytetyistä chileistä ja puuttuu kokonaan esim. Serrano ja valkoinen Aji Fantasy.

Oranssi makea chilihillo

800 g oranssia paprikaa

100 g chilejä

40 g inkivääriä

350 ml omenaviinietikkaa

1 kg hillosokeria

50 ml limen mehua

Punainen chilihillo

700 g punaisia paprikoita

100 g chilejä

40 g inkivääriä

350 ml omenaviinietikkaa

333 g hillo- ja marmeladisokeria

50 ml sitruunamehua

1 tl suolaa

Pilko paprikat ja chilit, poista niistä siemenet ja se vaalea osa jossa siemenet ovat kiinni. Pilko chilit ja paprikat pienmmäksi ja aja sauvasekoittimella tai blenderillä soseeksi. Laita ne ja omenaviinietikka kattilaan ja nosta kiehuvaksi. Lisää hienoksi raastettu inkivääri, sokeri, lime/sitruunanmehu ja suola ja sekoita kunnes sokeri sulaa. Keitä viitisen minuuttia, ja nosta kattila pois levyltä. Anna jäähtyä viitisen minuuttia ja purkita steriileihin purkkeihin.

Nämä ovat todella koukuttavan hyviä.

Päivä Kielometsässä ja chilikurkut

Sain viettää tänäkin vuonna päivän Kielometsässä, aivan kuten viime vuonna. Sitä on taas yhtä haltioissaan ja virkistäytynyt kuin mitä oli viime vuonna (kannattaa lukea tuo viime vuodenkin teksti, sillä en toista tässä samoja asioita vaikka voisinkin). Tämä päivä on kyllä todellakin yksi tämän vuoden kohokohdista, olkoonkin, että elämäni epäiltiin olevan aavistuksen tylsää...

Säilöimme porukalla samaa omenakompottia kuin viime vuonna, lisäksi teimme venäläisiä suolakurkkuja (iso purkki) ja etikkaisia chilikurkkuja. Kirjoitan chilikurkkujen ohjeen tähän, tällä tapaa olen tehnyt etikkakurkkuja monena vuotena, ohjeen perusidean olen ottanut Satu Koivistolta, kurkut teen aina sinne päin, eli tämä on vähän muunnettu ohje:

2 kg kurkkua (vähän vajaa)

4-5 chiliä viipaloituna (minulla aika mietoja lajikkeita 4 erilaista)

reilu pala inkivääriä kuorittuna ja viipaloituna

mustaherukanlehtiä

tillin kukintoja

1 l vettä

4 dl sokeria

5 rkl suolaa

1 rkl sinapinsiemeniä

1 rkl korianterinsiemeniä

6 dl etikkaa

Pese ja viipaloi kurkut. Laita (steriloituun) purkkiin kerroksittain kurkkuviipaleet chilien, inkiväärin, herukanlehtien ja tillin kukintojen kanssa. Keitä liemen aineksia niin että sokeri ja suola sulavat ja muutama minuutti päälle. Lisää etikka ja anna kiehahtaa. Kaada kuuma liemi kurkkujen päälle, sulje kansi. Anna maustua vähintään viikko kylmässä. Meillä syödään näitä ainakin leivän päällä, hodareissa, hampurilaisissa ja (peruna)laatikkoruokien lisukkeena.

Viime vuotiseen tapaan otimme Kahvelon Ilsen kanssa kaiken irti päivästä. Lähdimme matkaan aikaisin aamulla ja kävimme sienessä ennen Kielometsään saapumista. Saaliina oli suppiksia ja vähän kantarelleja. Lounaan jälkeen kävimme uudestaa sienessä koko porukalla, saaliina lisää suppiksia ja muutama kantarelli. Huomatkaa minun uudet Sievin saappaat, mikä ihana väri. Eipä haitannut sade, vaikka sitä riitti vähän koko päivälle. 

On tämä, tällaista runsasta kauneutta harvoin pääsee ihailemaan. Ruusuilla oli toinen kukinta päällä, liljatkin kukkivat vielä ja kasvihuoneessa kukki yli parimetrinen dahlia. Ja kauneista kaunein ruusu, ihan saappaideni värinen!

Puutarhasta löytyi mm. vadelmia, omenia, päärynöitä, luumuja ja seljanmarjaa. Teimme samaa kompottia kuin viime vuonna, se vaan on niin hyvää. Lisäksi Jukka järjesti meille hedelmien maistelun:

• Astrakaani iso kuulas
• Borgovskoje
• Jättimelba
• Tuntematon (Rautell?)
• Tohtorin päärynä
• Sinikka (luumu)
• Eurazia (luumu)
• Minikiivi
• Maira (persikka)

Voisin laittaa tähän listaan monta huutomerkkiä, niin upea setti! Lempihedelmä oli, no kaikki! Ja kotimaista persikkaa, ihan uskomatonta.

Ja päivän ruoka! Tullessa meitä odotti kastanja-salvia-keitto ja hyvät leivät. Keiton ohje oli River Cottagen Veg Everyday -kirjasta, miten se onkaan mennyt ohi. Päivällistäkään ei voi hehkuttaa liikaa, tässä taisi olla tämän vuoden paras illallinen. Jamie Oliverin uuniperunoita (pieni epäilys nousi seurueessa, että onko inkubaatioajat optimoitu, mutta lopputuloksen mukaan sanoisin, että kyllä on) ja italialaista salvia-quornia, ihan käsittämättömän hyvää.

Jukan ottama kuva

Lisukkeena oli meille kolmelle lihansyöjälle peuran sisäfile. Laitoin fileen aamulla tilkkaan öljyä, jossa oli  ½ tl suolaa sekä rosmariinia ja laakerinlehteä pilkottuna (ei siis pippuria eikä mitään  muutakaan). Tämä sai marinoitua päivän ajan, ennen grillaamista pyyhin ylimääräiset öljyt ja yrtit pois. Grillasin fileen kolmelta puolelta reilun minuutin puoleltaan lähes suoraan hiipuvan hiilloksen päällä. Sen jälkeen file sai levätä folioon käärittynä vajaan vartin. Sanoisin näin vähän vaatimattomasti, että suunnilleen parasta lihaa mitä olen syönyt. Ja taisi maistua muillekin.

Illan kruunasi upea jälkiruoka hillasta. Onneksi sain reseptin, tätä pitää tehdä pian uudestaan. Meillä oli käsittämättömän upea päivä: koko päivä ulkoilua ja säilömistä sekä puutarha ja talo täynnä kauneutta, ja tietysti loistavaa ruokaa ja parasta seuraa. Kiitos Kielometsän isännille ja muille ihanasta päivästä!

Ps. Mun uudet housut näytti tältä, kun illalla istahdin autoon. Hämähäkinseittejä, lehtiä ja mitä vielä. Ja Ilse vieressä oli ihan fressinä siisteissä farkuissa. Mä en tajua. 

Raparperi-chutney

Minä toin mökiltä paljon raparperia ja sain sitä vielä lisää siskoltani samanlaisen määrän. Olen nyt viikon aikana keittänyt mehua, tehnyt piirakoita, keittänyt hilloketta esikoisen kakkukokeilua varten ja keitin minä tänään vielä pienen chutneynkin.  Tästä määrästä tulee vain kaksi tavallisen kokoista purkillista, tai yksi tavallisen kokoinen ja kaksi pientä purkkia. Seuraavalla kerralla ehkä teen samalla vaivalla tupla-annoksen, sen verran hyvää tämä oli.

Chutneyn tulisuutta voi säätää chilillä, minä ilahduin kun löysin pakastimesta vielä pussillisen  kokonaisiaTrepadeira Werner -chilejä. Muistelin ettei se olisi kovin tulista, ei olekaan, mutta kyllä neljästä tuli ihan hyvä polte. Toki jokainen voi laittaa sellaista chiliä kuin haluaa tai sattuu olemaan.

1 l raparperia pilkottuna

1 punasipuli

1 valkosipulin kynsi

4 Trepadeira Werner -chiliä (tai sellainen chili kuin on)

pala inkivääriä

1 pieni kanelitanko

1 pieni tähtianis

1-1½ dl hillosokeria

1 limen mehu

1 dl omenaviinietikkaa

Pilko raparperi, sipulit ja chilit ja laita kattilaan. Lisää inkivääri raastettua ja mausteet sekä sokeri. Keitä n. 15 min, ota kanelitanko ja tähtianis pois. Purista limen mehua ja lisää omenaviinietikka, keitä vielä 5 min. Sekoita chutney tasaiseksi ja purkita.

Nauti grilliruokien kanssa tai lisää kastikkeisiin makua antamaan. Tai syö leivän päällä, mutta varo, se on todella koukuttavaa. Ihana tulisuus, ihana raparperin maku.

Aleksis Kiven päivä ja vielä yksi suppilovahverohillo

Hyvää Aleksis Kiven päivää! Lempikirjailijani, voimallisen suomen kirjoittajan ja metsässä kulkijan juhlapäivä on tänään, vuoden parhaana ruokakuukautena. Aleksis Kiven päivään sopii metsän antimet tavalla tai toisella, niin myös sienet. Olen tehnyt suppilovahverohilloa aiemminkin, ihan tavallista ja itämaisin maustein maustettuna. Nyt tein vielä yhdellä tapaa, joka taisi olla tavallaan paras näistä kolmesta.

Kävimme lauantaina poimimassa suppilovahveroita Kielometsän takaa. Päivän päätteeksi minulla oli muutama litra suppiksia. Peratessani sieniä otin erikseen talteen litran verran pieniä sieviä sieniä. Haluan tehdä hillon aina pienistä kokonaisista sienistä. Tästä määrästä tuli vähän yli kaksi pikkupurkillista hilloa. 

2 dl vettä

1 dl omenaviinietikkaa

10 korianterin siementä

5 valkopippuria

10 viherpippuria

1 tl sinapinsiemeniä

1 l pieniä suppilovahveroita

1 dl hillo-ja marmeladisokeria

Laita kaikki aineet sokeria lukuunottamatta kattilaan. Keitä 20 min, sekoita välillä. Lisää sokeri ja keitä vielä 10 minuuttia. Purkita steriloituihin purkkeihin. Sopii erinomaisesti riistan lisänä tai maustamaan vaikka kasvissosekeittoa. 

Omenakompotti seljanmarjalla ja päivä Kielometsässä

Jos edellinen postaus oli tilitystä, on tämä kirjoitus ylistystä. Vietin eilen nimittäin aivan ihanan päivän Kielometsässä. Olimme suunnitelleet tätä syksyistä säilömispäivää Kielometsässä hyvissä ajoin kesällä. Minä olin jo viikolla käyttänyt illan pari tutkailemalla omaa kirjastoani ja sen säilömiskirjoja ja suunnittelemalla eväitä. Ilse.Kahvelon sanoin otimme kaiken irti päivästä, ja suuntasimme seutuville jo varhain aamulla eväiden ja sienikorien kanssa. Vietimme aamupäivän sienimetsässä kahdestaan (saaliina lähinnä rouskuja) ja puolen päivän jälkeen saavuimme Kielometsään. 

Sitruuna kurpitsahilloon, omenat kompottiin, parmesan risottoon ja mulled cider 

Olimme etukäteen suunnitelleet säilövämme jotain omenoista ja kurpitsasta. Tämän lisäksi Kielometsän Jukalla oli seljanmarjaa pakastettuna. Hän oli jo keittänyt marjoista mainiota mehua ja upeaa hilloa, joita oli tarjolla. Saimme myös maistaa hänen aiemmin seljanmarjoista tekemäänsä "seitsemän vuoden kastiketta". Minä löysin tämän hetken lempikeittokirjailijani, Nigel Slaterin, päiväkirjoista (Kitchen Diaries II)  yksinkertaisen omenakompotin ohjeen: 

1,2 kg omenia

120 g sokeria (enemmän kuin ohjeessa)

reilu 1 dl seljanmarjaa

Pilko omenat lohkoiksi. Kirjan ohjeessa ne käskettiin kuoria, mutta minä en kuorinut näitä kauniita ohutkuorisia Kielometsän omenia. Keitä lohkoja kasaan sokerin kanssa. Keitin näitä omenia aika pitkään, omenat voi jättä vielä enemmän kokonaisiksi niin halutessa. Sekoita lopuksi seljanmarjat joukkoon, ja anna vielä kiehua hetki. Älä enää sekoita kompottia liikaa, etteivät marjat hajoa.

Säilyy jääkaapissa jonkin aikaa, paitsi tulee syötyä nopeasti. Nigel (ja minä) syö kompottia esim. aamujogurtin kanssa. Aion syödä sitä myös kaurapuuron kaverina. 

Keitimme myös sitruuna-kurpitsahilloa sellaisenaan sekä chilillä ja inkiväärillä maustettuna. Iso määrä ei haittaa kun jaoimme kaiken kolmeen. Ehkä Kahvelossa tarjotaan joskus kurpitsahilloa jossain muodossa. Minä aion käyttää chilillä ja inkiväärillä maustetun hillon ruuanlaitossa.

Jukan ottama kuva

Jukka keitti meille Jamie Oliverin Mulled cideria omista omenoista tehdystä siideristä. Ihana lämmittävä juoma kylmän sienimetsän jälkeen (sanoinko, että luntakin oli maassa siellä täällä). Minä olen haaveillut vuosikausia englantilaisesta mulled ciderista, ja nyt sitä siis sain. Täytti kaikki odotukset ja sen yli.

Jukan ottama kuva

Kielometsän isännät valmistivat meille myös illallisen, upeaa tomaattipiirasta ja kurpitsarisottoa. Minä ja Ilse.Kahvelo kumpikin oltiin sitä mieltä, että saimme elämämme parhaan risoton, ja kaikki olemme sitä mieltä että tuo Markon tomaatti-quiche on paras kasvispiirakka mitä on. Enkä  muista milloin olisin nähnyt näin kauniisti katettua pöytää, tuntui että sydän suorastaan suli kaikesta hyvästä ja kauniista ympärilläni. Ihana päivä!

Koko Kielometsä on kuin satua matkalla muistoihin. Jos kävelee yläkertaan, näkee tuon huonekuusen. Tuli suorastaan epätodellinen tunne, että onko sitä jossain kauniissa unessa. Tällaisen päivän jälkeen on yhtä virkistynyt ja hyvä olo kuin hyvän loman jälkeen. 

ps. Tästä päivästä kuullaan vielä lisää.

Keltainen luumuhillo

Samalla kun tein luumuchutneytä, tein myös luumuhilloa. Ajatuksena oli maustaa hillo kanelilla, mutta eihän minulla ollutkaan kanelitankoja, laitoin sitten kardemummaa. Onneksi laitoinkin, se sopi todella hyvin tähän hilloon. Käytin marmeladisokeria, jotta hilloa ei tarvinnut tehdä niin makeaksi, näin se on monikäyttöisempi. Olen syönyt hilloa jo jäätelön, viilin ja jugurtin kanssa. Seuraavaksi voisin käyttää sitä pullaan ja ehkä piirakkaankin.

1 kg luumuja
½ dl vettä

1 tl kardemummaa

pätkä vaniljatankoa

330 g hillo- ja marmeladisokeria

Puolita luumut ja poista kivet. Laita luumut kattilaan veden, kardemumman, vaniljatangon ja sokerin kanssa. Puolita vaniljatanko ensin, vedä siemenet veitsellä irti ja lisää nekin kattilaan. Keitä luumuja sokerin kanssa reilun vartin verran. Anna vähän jäähtyä ja purkita steriloituihin purkkeihin. 

Luumu-chutney

Tämä vuosi on hyvä luumuvuosi, tuntuu että kaikkialla on paljon luumuja. Kodin luumupuu notkuu luumuista, samoin mökin toinen luumupuu, Laatokan helmi, oli keltaisenaan luumuja. Kriikunoitakin oli sellainen määrä vanhoissa puissa, ettei isä muista vuosiin nähneensä. Keräsin eilen reilu pari kiloa Laatokan helmiä säilöttäväksi ja mökkireissun jälkeen keitin ne hilloksi ja chutneyksi.

Rouva Raadelmasta oli tehnyt luumuista chutneytä ja hilloa, siitä tämän chutneyn idea lähti. Tein säilykkeen miettien parhaita mango-chutneytä mitä muistan Skotlannissa saaneeni. Tästä tuli ihan älyttömän hyvä säilyke, ihan yllätyin itsekin. Selvästikin hyvä flow viikonloppuna.

1 kg luumuja kivet poistettuna

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

1-2 Aji Cristal
1-2 Aji Fantasy
1rkl raastettua tuoretta inkivääriä

1 rkl korianterinsiemeniä
2 tl sinapinsiemeniä

1 tl suolaa
400 g hillosokeria
½ dl omenaviinietikkaa

½ dl etikkaa

Puolita luumut ja poista kivet. Pilko sipulit ja chilit hienoksi silpuksi ja laita kaikki aineet etikkaa lukuunottamatta kattilaan. Keitä vajaa puolituntia. Lisää etikka ja anna kiehahtaa hetken verran. Anna jäähtyä pieni hetki ja purkita steriloituihin purkkeihin. Säilytä jääkaapissa jäähtymisen jälkeen.

Aion käyttää tätä luumu-chutneyta ainakin wokeissa, kanaruuissa, riistan lisukkeena ja dipeissä. Maltan tuskin odottaa uusia kokkailuja.

Mansikka-seljankukkahillo

Mustaselja Maija oli parhaassa kukassa juhannuksena. Keräsin melkein kaikki silloin kukassa olleet kukinnot, ja tein niistä isot satsit simaa, mehutiivistettä sekä tätä hilloa. Hillon tein pienestä määrästä mansikoita ja aika suurpiirteisesti. Tarkoituksena oli vain kokeilla hilloa, ei säilöä sitä suurta määrää talven varalle. Varmasti teen hilloa toistekin, niin hyvää se oli, ja kyllä siinä seljankukka maistui ihan selvästi. 

Kukista häviää aromi aika nopeasti, ohjeissakin kehoitetaan poimikaan kukinnot aurinkoisena päivänä jolloin tuoksu on voimakkaammillaan. Koska en ehtinyt/jaksanut tehdä hilloa heti poimituista kukista päätin käyttää vähän tiivistettä lisämakua tuomaan. Se ei ole mitenkään pakollista jos on tuoreita kukkia käytössä, toisaalta jos ei ole kukkia, voi käyttää pelkkää tiivistettäkin. Jos haluaa kiinteämpää hilloa, kannattaa käyttää marmeladisokeria. Minä halusin nyt juoksevampaa hilloa viilille ja letuille, siksi sokerin määrä on maltillinen, ja tuohan tiivistekin lisämakeutta.

1 l mansikoita

n. 3-4 mustaseljankukkaa

½ dl seljankukkamehutiivistettä

½ dl hillosokeria

Perkaa ja pilko mansikat kattilaan. Lisää kukat, mehutiiviste ja hillo ja keitä hiljalleen kymmenisen minuuttia. Purkita (tästä tuli juuri yksi keskikokoinen purkki). Nauti lettujen, jäätelön tai vaikka viilin/maustamattoman jugurtin kanssa.

Suppilovahverohillo itämaisin maustein

Kävin viikonloppuna useamman kerran metsässä ja löysin sopivasti sieniä. Lauantain kantarellit ja mustat torvisienet söimme lauantaina ja sunnuntaina, sunnuntain sienet paistoin tänään sellaisenaan ja pakastin. Suppilovahveroita tuli eniten, niitä käytin vähän viikonlopun ruokiin, mutta suurimman osan paistoin ja pakastin myöhempää kokkaamista varten. Litran verran sieniä keitin hilloksi.

Olen tehnyt aiemmin hyvin perinteistä suppilovahverohilloa, mutta nyt halusin maustaa sienet lempikombollani, eli inkiväärillä, chilillä, korianterille ja limellä. Käytin hilloon taas vain ne pienimmät ja söpöimmät sienet kokonaisina. Tästä määrästä tuli kaksi pientä hillopurkkia, ei yhtään enempää. 

2 dl vettä

1 dl omenaviinietikkaa

1 limen mehu
½ tl suolaa

2 tl korianterin siemeniä

1 chili pilkottuna (Trepadeira Werner)

1 peukalonpäänkokoinen inkiväärin pala pilkottuna

1 l pieniä suppilovahveroita

1½ dl hillosokeria

Laita nesteet ja mausteet kattilaan. Anna kiehahtaa ja kaada sienet joukkoon. Keitä n. 20 minuuttia, hämmennä välillä. Lisää hillosokeri, ja keitä vielä kymmenisen minuuttia. Kaada hillo steriloituihin (100 astetta uunissa n. tunti) purkkeihin ja käännä kannet kiinni (keitä kansia vedessä n. 15 min).

Tämä hillo on todella hyvää, etikkaisen makeaa, vähän tulista mutta silti sieni on pääosassa. Maistoin sellaisenaan, ja varmasti sopii lisukkeeksi kalalle, lihalle ja kasviksille. Minä haaveilen jo wokista, jonka maustan näillä sienillä. Ja aasialaisesta keitosta, joka saa lisämakua tästä hillosta. Ja vaikka mitä muuta on tulossa. 

ps. Viikonloppuna oli lämmintä 15-18 astetta, vesi oli 10 astetta. Ja kuva on stailattu korianterilla, käytin tietysti oman maan korianteria.

Paahdettu tomaattisose

Minä olen tehnyt useamman satsin tätä River Cottage Veg Everyday -kirjasta löytyvää paahdettua tomaattikastiketta. Käytän kaikki ylikypsät tomaatit näin (eipä tule hävikkiä), lisäksi muutaman kerran olen ostanut halpoja ylikypsiä tomaatteja Hakaniemen torilta. Jos mahdollista, teen tällaisen kahden kilon satsin kerrallaan, se mahtuu juuri minun isoon uunivuokaan. Kun olen paseerannut tomaatit, pakastan soseen sopivankokoisissa rasioissa. 

Tomaattikastikkeesta saa suoraan myös ihanan tomaattikeiton pohjan, ja olen minä keittänyt tästä ketsuppiakin. Tällöin olen ottanut puoli litraa kastiketta, lisännyt sopivasti etikkaa, reilusti fariinisokeria ja vähän mausteita, ja keittänyt kokoon niin, että on tullut sopivan paksua ketsuppia. Sitä syötiin esim. jänishampurilaisten kanssa. 

2 kg (yli)kypsiä tomaatteja

muutama varsi timjamia

1 oksa rosmariinia

1-2 valkosipulin kynttä

2 rkl oliiviöljyä (tai rypsi-)

suolaa, pippuria myllystä

Puolita tomaatit, pienet tomaatit voi jättää kokonaisiksi, ja laita ne uunivuokaan. Lisää päälle yrtit, valkosipuli pilkottuna ja kaada vähän öljyä päälle. Mausta suolalla ja pippurilla. Paahda tomaatteja uunissa 200 asteessa n. 30-40 min. Anna jäähtyä ja paseeraa tomaatit siivilän läpi, tai siivilöi sillä veivattavalla sosemyllyllä. Pakasta tai käytä heti kastikkeisiin, keittoihin tai patoihin.