PT eli pihlaja-tonic

Minulla on vielä vähän jaloviinaan tehtyä pihlajanmarjalikööriä. Ajattelin tehdä siitä pienet yksinkertaiset drinkit ruokahalua herättämään. Rakensin juomat pitkiin laseihin. Tällä kertaa en lisännyt jäitä, sillä tonic-vesi oli 0-asteista eli mukavan kylmää.

Drinkki oli minusta vieläkin parempi mitä uskalsin odottaa. Pihlajan karvas maku sopi yhteen tonicin karvaan maun kanssa, ja juomassa oli hennon kaunis väri ja hieno maku. Syksyllä pitääkin tehdä pihlajanmarjalikööriä enemmän, toivotaan hyvää satoa tällekin vuodelle. Tämä liköörierä ei ollut kovinkaan makeaa, en laittanut siihen ihan niin paljoa sokeria kuin tavallisesti. Likööri on hyvää sellaisenaan, mutta ihan loistavaa drinkkinä.

4 cl likööriä

tonic-vettä

jäitä

Mittaa likööri lasin pohjalle. Jatka tonic-vedellä, lisää jäitä jos haluat. Nauti heti kylmänä. Sopii erityisen hyvin aperitiiviksi, tai muuten vaan vähän erilaiseksi drinkiksi. Kannattaa huolehtia juoman kylmyydestä, mitä kylmempää, sen parempaa.

Likööri sellaisenaan

Pihlajanmarjalikööri

Tästä piti tulla kirjoitus kuinka tehdä pihlajanmarjalikööriä kahdella tapaa. Sen sijaan tulee kirjoitus kuinka tehdä hyvää likööriä, sekä siitä, että kuinka ei pidä tehdä, jossei halua kaataa kaikkea viemäristä alas.

Otetaan se epäonnistuminen alkuun. Se harmittaa todella vietävästi, koska kyllä minä tiedän säilyvyydet, prosentit ja sen sellaiset, oikeasti tosi hyvin. Joskus vaan ajatus ei tunnu riittävän loppuun saakka. Minä käytän ruuanlaitossa paljon Pöltsamaa Kuldnea, makeaa virolaista omenaviiniä Pöltsamaalta (jossa vietettiin kesälomareissulla pari yötä). Se tuo hyvää makua lihapatoihin, kastikkeisiin, oikeastaan mihin vaan. Alkoholia siinä on 14%. Ajattelin sitten fiksuna yhdistää pihlajanmarjan samaan viiniin, ihan ruuanlaittoa varten, ettei tarvitsisi aina sitä hyytelöä lisätä silloin kun haluaa pihlajan makua. Tuo vasemman puoleinen purkki on pihlajanmarjaa ja omenaviiniä. Väri muuttui jo ihan päivässä parissa punaiseksi, ja maistoinkin sitä todeten että hyvää on, mutta odotetaan vielä vähän, että saadaan oikein syvää pihlajaa makuun. No, meni viikko, ja alkoi kansi pullistua. Eli marjat olivat pilaantuneet, viini haisi käyneelle, ja kaadoin viemäriin/kompostiin kaiken. Onneksi oli vaan pieni purkki, jotain sentään olen oppinut, eli sen että kokeilut tehdään pienesti. Mutta harmistus oli iso kuitenkin. Jos olisin siivilöinyt viinin silloin parin päivän päästä (tai säilyttänyt marjat jääkaapissa?) näin ei olisi käynyt. Kokeilen ehkä vielä kerran, mutta tosiaan nopeutetulla aikataululla.

Perinteisen liköörin sentään valmistin kuten ennenkin, ja lopputulos on mitä parasta marjalikööriä. Sopii nautiskeluun sellaisenaan tai drinkeihin/booleihin, ruuanlaittoon ja leipomiseen. Minä en mittaa aineksia, vaan teen sen mukaan minkä verran on marjoja ja purkkeja.

pihlajanmarjoja

koskenkorvaa tai jaloviinaa

sokeria

Perkaa ja huuhtele pihlajanmarjat. Lado ne purkkiin. Kaada päälle haluamaasi väkevää alkoholia, esim. Koskenkorvaa tai Jaloviinaa. Anna marjojen ja viinan seistä kuukausi puolitoista, ravista aina välillä. Siivilöi viina mittakannuun sopivan ajan päästä. Lisää sokeria n. 500 g litraa nestettä kohden. Sekoita niin kauan että sokeri on sulanut ja siirrä jalo juoma pulloon. Nauti sellaisenaan tai haluamallasi tavalla.

Hanhi padassa

Lokakuisen sadepäivän valo on harmaata, ja sitä on vähän

Tämä resepti on keittokirjasta, jota äiti täytti minulle ja siskolle, sen tarkemmin en tiedä alkuperää. Tätä on syöty joskus isänpäivänä, sillä otsikkona oli isänpäivän hanhi. En muista tarkkaan koska äiti teki tätä, mutta luulisin että tätä on syöty joku 30 v sitten. Samalla reseptillä on varmasti tehty myös teeripataa, sillä äiti on kommentoinut loppuun että tällä ohjeella voi tehdä myös teeripataa.

Minä vähän muutin ohjetta, alkuperäisessä ohjeessa kerma (2 dl) ja hillo lisättiin suoraan pataan liemen joukkoon, eikä sitä suurustettu mitenkään. Minä halusin kuitenkin tehdä kastikkeen erikseen, joten tein näin:

1 hanhi

voita
sipulia, porkkanaa 

2 tl suolaa

kokonaisia musta- ja valkopippureita

laakerinlehti
n. 2-2½ l vettä

rintalihat ja koivet
n. 5-6 dl rangoista keitettyä hanhilientä

n. 10 katajanmarjaa

voita
n. 10 pikkusipulia (tai 2 isoa)

Kastike:
n. 4 dl lientä padasta
2 rkl vehnäjauhoa

1 dl kermaa

2 rkl pihlajanmarjahyytelöä

Irrota koivet ja rintalihat hanhesta ja jätä ne odottamaan. Paloittele ranka pienempiin osiin ja ruskista ne ja paloitellut pari sipulia ja porkkana voissa. Laita luut, kasvikset ja mausteet kattilaan ja lisää vettä niin että kaikki peittyy. Keitä lientä tunti pari ja siivilöi lopuksi. Osa käytetään tähän ruokaan, ja lopun voi pakastaa, hanhiliemi on ihan niitä parhaita liemiä mitä on.

Ruskista koivet ja rintapalat voissa, suolaa ja pippuroi lihat. Siirrä lihat pataan ja kaada lihojen päälle lientä niin, että lihapalat juuri ja juuri peittyvät. Lisää katajanmarjat ja anna hautua padassa 1 tunti. 

Ruskista kuoritut pikkusipulit voissa pannulla ja lisää ne pataan. Jatka hauduttamista n. 45 minuuttia. Ota n. 4 dl lientä pieneen kattilaan ja vispaa vehnäjauhot joukkoon niin, ettei jää paakkuja Lisää kerma ja pihlajanmarjahyytelö ja anna suurustua hetki. Tarkista liemen maku, lisää suolaa ja/tai pippuria tarvittaessa.

Tämä oli todella hyvä ruoka, liha oli mureaa ja maukasta sekä kastike täyteläistä. Syötiin perunamuusin ja porkkanaraasteen kanssa. Esikoinen toivoi jo seuraavankin hanhen tällä tavalla tehtynä, enää puuttuu se hanhi. Minusta hanhi on yksi hienoimmista riistalinnuista, mitä on, voittaa vesilinnut ja kyyhkyt mennen tullen, vaikka hyviä toki nekin ovat.

Pata ennen liemen ottamista erikseen ja lihojen pilkkomista

Pihlajanmarjoista pohjolan kapriksiksi

Tässä on yksi ohje, jota halusin heti kokeilla nähtyäni sen Soppa365 sivuilla. Mielenkiinnosta huolimatta olin skeptinen ja olin jopa valmistautunut kirjoittamaan kriittisen postauksen. Mutta huihai, nämä ovat ihan loistavan makuisia, ihan sellaisenaankin. Täytyy tunnustaa että jo välivaiheen eli suolaliemessä uiskentelun jälkeen pihlajanmarjat olivat niin hyvä, että napsin niitä siinä määrin, että täysi purkki ei enää ollut lähellekään täysi siinä vaiheessa kun marjat saivat etikat niskaansa. Minä maustoin pihlajanmarjat katajanmarjoilla, ja tein, kuten Kulinaarimurulassa oli tehty, puolet alkuperäisen etikkaliemen määrästä, hyvin riitti niinkin.

Niin hyviä marjat olivat jo ryöppäyksen ja suolakylvyn jäljiltä, että ajattelin kokeilla makeita marjoja jahka saan seuraavan satsin marjoja kerättyä. Eli kokeilen suolaliemen sijaan sokerilientä. Ja näistä etikkamarjoistakin on jo vaikka mitä suunnitelmia, jos vaan niitä jää käytettäväksi asti...

5 dl perattuja pihlajanmarjoja

3 dl vettä

2 rkl merisuolaa

2 dl vettä

1 dl etikkaa

1 rkl sokeria

8 katajanmarjaa

Steriloi purkki/t 100-asteisessa uunissa. Kaikissa ohjeissa on puhuttu 10 minuutista, mutta minä pidän purkkeja uunissa aina lähemmäs tuntia. Kun purkki/t on uunissa, ryöppää peratut ja huuhdotut marjat nopeasti kiehuvassa vedessä, siiviolöi ja kaada purkkeihin. Kaada päälle kiehuva suolavesi. Sulje kannet ja jätä huoneenlämpöön kolmeksi päiväksi. Minulla ne jäi neljäksi päiväksi muiden kiireiden takia, tai lähinnä niistä johtuvasta väsymyksestä/saamattomuudesta. 

Kolmen (neljän) päivän päästä siivilöi suolaliemi pois ja kaada tilalle keitetty etikkaliemi. Sulje kannet ja anna jäähtyä. Kun purkit ovat jäähtyneet, siirrä ne jääkaappiin. 

Miten voikaan olla näin hyvä säilyke? Ja miten se "keksittiin" vasta nyt? Lähiaikoina tämä ohje on kiertänyt monissa blogeissa, ja ei mikään ihme. Ihan loistava säilyke!

ps. purkin vieressä on purkkeja joista lisää myöhemmin

Pihlajanmarjakiisseli - kerroskiisseli

Keräsimme esikoisen kanssa muutaman litran pihlajanmarjoja mökiltä. Halusin tehdä mm. kiisseliä. Pihlajanmarjakiisseli kaipaa minusta jotain pehmeyttä lisäksi, ja siksi tykkään tehdä siitä kerroskiisseliä. Tein nyt vähän isomman annoksen tiivistettyä, makeaa pihlajanmarjamehua, josta käytin vähän tähän kiisseliin ja loput pakastin erissä.

Tiivistetty pihlajanmarjamehu

1 l pihlajanmarjoja

5 dl vettä

2½ dl sokeria

Puhdista pihlajanmarjat ja huuhtele ne (tämä on se syy, miksi tykkään keittää pihlajanmarjamehun mehumaijassa: ei mene aikaa putsaamiseen). Keitä marjoja viitisen minuuttia, siivilöi mehu talteen, painele marjoja reilusti. Näin mehusta tulee sakeampaa ja maukkaampaa, mutta kirkasta se ei ole, kuten maijalla tehty mehu on. Lisää sokeri ja keitä mehua kasaan ihan reilustikin. Tätä mehua voi käyttää juomissa (katsokaa hienon näköinen kettukarkki-drinkki Kivistössä-blogista), booleissa, kiisseleissä, puuroissa, ruuanlaitossa, jäätelöissä, missä vaan.

Pihlajanmarjakiisseli:

1 dl mehutiivistettä

2½ dl vettä

1 rkl perunajauhoa

½ dl vettä

Kiehauta mehu ja vesi. Lisää vesitilkkaan sekoitettu perunajauho, sekoita sakeaksi ja anna jäähtyä kannen alla.

Maitokiisseli:

5 dl maitoa

vaniljatanko tai vaniljajauhetta

2 rkl sokeria

2 rkl maissitärkkelystä

Sekoita kaikki aineet kattilassa. Jos käytät vaniljatankoa, halkaise tanko ja vedä veitsellä siemenet maidon joukkoon. Heitä myös tanko sekaan, mutta poista se valmiista kiisselistä. Sekoita hyvin ja anna kiisselin poreilla muutaman minuutin ajan. Jäähdytä kannen alla. 

Kokoa kiisseli kerroksittain kulhoon, tai laita kahteen kerrokseen kuten minä tein. Hyvää, raikasta ja syksyistä. Tästä annoksesta saa neljä sopivan pientä jälkiruokamaljallista.

Perunaa, porkkanaa, punajuuria, sipuleita, lehtikaalia

Tänään on Mikonpäivä eli Mikkelinpäivä (sisko muistutti, kun muuten olisi voinut mennä ohi), johon mennessä sato piti olla korjattuna ja eläimet ja väki siirtyi sisätiloihin. Minäkin nostin suurimman osan loppusadosta ylös, mutta mustajuuret, palsternakat, lehtikaalia ja osa purjoista ja sellereistä jäi vielä maahan. Lämpöä riittää vielä hetken, toivotaan ainakin niin. Punajuurista oli kyllä onnettoman pieni sato, viime vuotisen huippusadon jälkeen kylvin vähemmän punajuuia, ja tässä sitä ollaan.

Muutama purjo ja yksi varsiselleri

Hirvenpotkaa padassa

Tein viikko sitten lihapataa, enkä ollut mitenkään innoissaan lopputuloksesta. Mietin jo että olenko jo valmiiksi kyllästynyt talvisiin patoihin, mutta onneksi en sentään. Eilisestä padasta tuli nimittäin tosi hyvää kaikkien mielestä. Vasan potka oli ihanan mureaa ja eritäin maukasta, juuri maasta nostetut lanttu ja porkkanat maistuivat makoisalta ja kaiken päälle sain litran loistavaa lientä myöhempää käyttöä varten. Näissä potkissa ei ollut luuta mukana, oli vain kaksi isoa lihasta, joiden väleissä oli kalvoja, jotka "hävisivät" pitkän haudutuksen aikana. Villisian luita sattui löytymään pakastimesta, ne antoivat liemelle hyvää makua, mutta hyvin pärjää ilmankin. Minä suurustin kastikkeen, mutta hyvää se olisi ollut sellaisenaankin, ilman mitään lisäyksiä. Pata syötiin ohran kanssa, vaikka perunat olisivat varmaan sopinut vielä paremmin.

voita/öljyä

1 kg hirven potkaa

300 g villisian luita ja rasvaista lihaa

suolaa ja pippuria myllystä

pala lanttua

4 keskikokoista sipulia

4 porkkanaa

1 varsisellerin varsi

muutama varsi persiljaa ja timjamia

2 tl tummaa sokeria

½ dl makeaa omenaviiniä

1 l vettä

2 rkl pihlajanmarjahyytelöä

1 dl kermaa

2 rkl vehnäjauhoa

Poista päällimmäiset kalvot lihoista, ruskista liha(t) padassa, suolaa ja pippuroi samalla. Siirrä syrjään odottamaan. Ruskista kuorittuja ja pilkottuja kasviksia hetki, siirrä lihat takaisin pataan ja lisää yrtit, vähän tummaa sokeria, viiniä ja reilusti vettä. Anna hautua liedellä miedolla lämmöllä n. 4 tuntia. Pata on valmista sellaisenaan, mutta jos haluaa, kastikkeen voi maustaa ja suurustaa sekä leikata lihat suupaloiksi. Minä kauhoin litran lientä erikseen, annoin jäähtyä, kuorin rasvan pois ja pakastin kahdessa erässä. Loput liemestä sai jäädä pataan, leikkasin lihat pieniksi ja lisäsin vähän kermaa, vehnäjauhoa ja hyytelöä. Annoin kiehua vielä sen aikaa, että kastike oli suurustunut. Hyvää, niin tosi hyvää.

Pihlajanmarjakastike villisialle

Tein tänä pääsiäisenä villisian kinkun samalla tapaa kuin olen tehnyt aikaisemminkin. Osan paprikasta korvasin savupaprikalla, chilejä laitoin vähän enemmän mutta kinkku painoi tällä kertaa vain 2.5 kg, eli oli selvästi pienempi kuin viime vuonna. Paistoin kinkkua tällä kertaa 100 asteessa n. 7 tuntia sen vartin alkukuumennusken jälkeen, sillä en osannut arvioida etukäteen kauan meillä menee pilkki- ja leijanlennätysreissulla merellä, päivähän siinä meni vaikkei kalaakaan tullut. Kinkku onnistui taas hyvin, eli tällä tavalla sitä aion edelleenkin tehdä. Pitkä paistoaika ei haitannut sekään mitään, liha oli mureaa, maukasta ja kypsää. Hyvin riitti eiliselle aterialle, ja tänään jatketaan.

Tein kuitenkin erilaisen kastikkeen kuin viime vuonna, ja hyvää siitä tuli. Viime vuonna jo mietin, että kannattaisi laittaa jotain hilloa kastikkeeseen, ja tosiaan kannatti. Esikoinenkin kehui sitä ja söi mielellään. Tein kastikkeen näin:

2 dl villisian paistolientä

1 dl vettä

3 rkl pihlajanmarjahyytelöä

2-3 rkl vehnäjauhoa

1-2 dl kermaa

Ota liemi talteen kattilaan. Se oli vahvaa ja väkevää pitkän paistoajan jälkeen, joten lisäsin myös vettä vähän. Lisää hyytelö ja vatkaa vehnäjauhot joukkoon. Anna kiehua niin että kastike sakenee. Lisää reilu loraus kermaa ja anna kiehahtaa. 

Kastikkeesta ei ole kuvaa, mutta kastikkeeltahan se näytti ;) Syötiin se villisian, perunamuusin ja salaatin kanssa. Lisukkeet jäivät tänä vuonna vähiin; ei ollut kukaan laittamassa niitä.

Vieressä on kuva tämän päivän aamiaisesta. Kokeilin värjätä munia myös punasipulin kuorella, mutta nyt selvisi sekin, miksei niin kukaan tee: munista tuli lähinnä tumman ruskeankeltaisia, ei tietoakaan punasipulin hienosta väristä. Tavallisilla sipulinkuorilla tulee paljon kauniimmat, sekä tummina (paljon kuoria) että vaaleina (n. 1 kuoripala kattilassa).

Kukat Pirjo Koppi, aivan upeat tänäkin vuonna.

Hyvä, parempi, kyyhkykeitto

Pakastimesta löytyi ylivuotisia kyyhkyjä. Ajattelin käyttää ne vähän erilaiseen keittoon mitä yleensä on tullut tehtyä. Löysin River Cottage Meat Book -kirjasta mielenkiintoisen reseptin (Game soup eli pelikeitto kuten lapset sanoivat), jota ajattelin kokeilla, tosin muokaten ohjetta ihan reilusti. Ohjeessa käytettiin pelkkiä rankoja ja siivilöityyn liemeen lisättiin vain ohra, mutta koska minä käytin kyyhkyt kokonaan tähän ruokaan, lisäsin myös rintafileet keitton joukkoon, samoin vähän porkkanaa. Tämän keiton voi tehdä mistä tahansa riistalinnusta ja miksei kanastakin. Suosittelen, nyt taisi tulla paras kyyhkykeitto mitä olen eläessäni tehnyt (paitsi edelleenkään ei uponnut lapsille). Tämä ei ollut kenenkään toivekeitto, mutta kyllä yhteen viikkoon mahtuu enemmänkin kuin yksi keitto.

4 kyyhkyä

voita
suolaa, pippuria

100 g hyvää pekonia (esim. Pajuniemen)

2 porkkanaa

1 sipuli

sellerinvarsi

loraus jaloviinaa

1 dl portviiniä

2½ dl punaviiniä

1 l kanalientä/possulientä/vettä

1 rkl tomaattipyrettä

1-2 valkosipulinkynttä liiskattuna

2 laakerinlehteä

½ tl timjamia (tai pari vartta tuoretta)

1 rkl pihlajanmarjahyytelöä (ohjeessa oli chutneyta tai hilloa)

rintafileet paloina
1 porkkana
100 g ohraa

suolaa ja pippuria

Irrota rintalihat kyyhkysistä ja ruskista ne padassa, rouhi päälle suolaa ja pippuria, ja siirrä syrjään odottamaan. Pilko rankoja vähän pienemmäksi ja ruskista nekin kuumassa padassa, nosta odottamaan. Paista pekonia samalla pannulla ja lisää pilkotut kasvikset sekaan ja ruskista niitä kevyesti. Lisää kyyhkyjen rangat takaisin pannuun ja jatka paistamista hetki. Sekoita toisessa kattilassa alkoholit ja liemi tai vesi, anna kiehahtaa. Kaada kiehuva neste lihojen ja vihannesten päälle, lisää tomaattipure, valkosipuli, laakerinlehdet, timjami ja hillo. Lisää vettä tarvittaessa niin, että kaikki peittyvät. Anna poreilla hiljalleen n. 1 h 15'. Nosta sattumat pois liemestä reikäkauhalla ja ohjeen mukaan siivilöi liemi kankaan läpi puhtaaseen kattilaan. Minä jätin kuitenkin osan sipuleista ja pekonista keittoon, enkä siis siivilöinyt tässä vaiheessa sen enempää. Lisää siivutetut rintafileet ja porkkana, keitä vartin verran. Lisää ohra ja keitä toinen vartti. Kannattaa katsoa kuinka paljon ohra tarvitsee keittämistä, niissä on aika paljon eroja, eli lisää ohra siinä vaiheessa kuin tarvitsee ohjeen mukaan.

Keitto ei ollut visuaalisesti mitenkään ihmeellisen näköinen, mutta maultaan oli kyllä ihan mielettömän hyvää, parasta kyyhkykeittoa mitä olen syönyt!

Pihlajapilvi

Tämä viehättävä resepti löytyy Mysi Lahtisen kirjasta Intohimot hellalani - suomalaisen keittiön ylistys. Minulla oli vielä jäljellä mehumaijalla keitettyä sokeritonta pihlajanmarjamehua joka kävi tähän hyvin. Ihan parhaita mannapuuroja mitä olen tehnyt. Tämä ohje on kuudelle:

5 dl pihlajanmarjamehua

3 dl vettä

2 rkl hunajaa

1 dl sokeria (minulla oli vähemmän)

½ dl mannaryynejä

ripaus suolaa

Kiehauta mehu, vesi, hunaja ja sokeri. Vatkaa mannaryynit joukkoon ja keitä kymmenisen minuuttia. Heitä sekaan ripaus suolaa. Jäähdytä kylmäksi ja vatkaa kylmänä kuohkeaksi vaahdoksi. Hyvää, todella hyvää. Pihlaja maistuu aika voimakkaasti, joten jos vierastaa sitä, voi tietysti laittaa enemmän vettä ja vähemmän mehua. Ja puolukkapilven saa puolukkamehusta.

Pihlajanmarja-omena-puuro

Löysin aivan ihanasta Isoäidin reseptillä-blogista pihlajanmarjapuuron reseptin. Ajattelin heti että sitä on kokeiltava, tosin vähän oikoen, tai aika paljonkin. Keitin nimittäin eilen pari maijallista puolukkamehua, ja koska mehumaija oli siinä valmiina, keitin myös keräämäni pihlajanmarjat mehuksi. Alkuperäisessä ohjeessa perattuja marjoja keittettiin vedessä mehuksi ja siitä jatkettiin. Minulla oli eilen askareissani vähän urakoinnin makua töiden jälkeen, joten oikaisin niin, että laitoin marjat lehtineen päivineen maijaan ja annoin mehun höyryttyä rauhassa. Ja näin tein sitten pienen annoksen puuroa seuraavasti (katsokaa ihmeessa oikea tapa tehdä puuro tuosta linkistä):

5 dl vettä

1 omena

1 dl pihlajanmarjamehua (sokeritonta)

2 rkl sokeria (tai maun mukaan)

1½ dl ruisjauhoa (Vääksyn Myllyn uutispuuroruisjauhoja: neste-jauho-suhde pussin ohjeen mukaan)

Pilko omena veteen ja keitä sitä vajaa vartti miedolla lämmöllä. Siivilöi liemi talteen ja laita takaisin kattilaan. Lisää pihlajanmarjamehu, sokeri ja ruisjauhot sekaan ja anna hautua hiljalleen vajaa tunti. Hämmennä mahdollisimman usein ettei tule paakkuja. Käytin Vääksyn Myllyn uutispuuroruisjauhoa joka on melkoisen karkeaa jauhoa. Hyvää puuroa, vaikka mielestäni ei niin hyvää kuin puolukkaruispuuro.

Pihlajanmarjahyytelö (ja puolukkahyytelö)

Takana puolukka-, edessä pihlajanmarjahyytelö

En ole koskaan ennen tehnyt hyytelöä pihlajanmarjoista. Äiti sitä teki aina joskus, mutta ei se lapsena kuulunut mitenkään lempisäilykkeisiin. Nyt halusin tehdä sitä lähinnä siksi, että voin käyttää hyytelöä ruuanlaitossa, Sorbustakaan kun ei enää saa (siinä muuten juoma, jolla oli aivan suotta turhan huono maine).

Selattuani nettiä huomasin, että kaikissa ohjeissa pihlajanmarjahyytelö tehdään niin, että marjoja keitetään vedessä, liemi siivilöidään ja keitetään hyytelöksi. Minä vaan jotenkin muistelisin, että äiti teki höyrymehun mehumaijalla ja sitten keitti sen hyytelöksi. Ja aikana ennen hillosokeria käytti niitä puoliraakoja marjoja, jotta niissä olisi pektiiniä riittävästi (ihan joka vuosi ei ollut...). Ja koska hyytelön teko onnistui todella hyvin näin, alan olla ihan varma että äitikin teki normaalisi höyrymehun, ja siitä hyytelön, sillä eipä tarvinnut turhia marjoja perata tai putsailla. Pienimmällä mahdollisella vaivalla paras mahdollinen lopputulos.

Minä poimin viikonloppuna (raa'ahkot) pihlajanmarjat ja tein hyytelöön tulevan mehun mehumaijalla, käytin 6 l marjoja siihen ja sain

1 l mehua

800 g hillosokeria

Keitä mehua ja hillosokeria kymmenisen minuuttia, kuori vaahto hyvin. Purkita steriloituihin purkkeihin. Kauniin väristä ja ihan hyvänmakuista, ainakin sellaista jonka kuvittelen sopivan hyvin erilaisiin riistakastikkeisiin ja ehkäpä jopa riistaaterian jälkiruuan osaksi.

ps. tein puolukkahyytelöäkin. Sain kolmesta litrasta puoliraakaa puolukkaa yli litran mehua ja tein hyytelön samalla tapaa. Sisko juuri muisteli kuinka hänellä oli lapsuuden herkkua puolukkahyytelö sämpylän päällä, ja nyt esikoiseni haluaa kokea saman.