Tervanen

Tervanen on hyvin pihkaista mäntyä, jota käytetään mm. sytykkeenä. Muutama lastu riittää sytyttämään isotkin puut.

Isä on huolehtinut, että savusaunan eteisessä on aina tervasta ja puukko, jolla vuolla ohuita lastua puusta. Nämä lastut kun sytyttää puiden välissä, niin kosteatkin puut syttyvät varmasti. Niin kauan kuin muistan, tervasta on ollut aina saatavilla.

Tervasta saa vauruioituneesta männystä noin viiden kuuden vuoden kuluttua. Meillä on mökillä aina ollut mäntyjä, joiden latvat isä on katkonut. Nämä puut sitten aikanaan on kaadettu ja pilkottu sopiviksi sytykkeiksi. Mäntyyn voi tehdä myös koloja ympäri runkoa, antaa puun kasvaa vähintään viisi vuotta ja kaataa sen jälkeen syttypuiksi.

Ihana tervanen, voittaa kaiken maailman härpäkkeet moneen kertaan. Ja tuoksu on sanoinkuvaamattoman hieno, sitä on pakko nuuhkia joka kerta.

Ulkohuussin kuivike: tee-se-itse -versio

Kuva leppäkasasta keskikesällä

Meillä on mökillä ulkohuussi. Isä rakensi sen 70-luvulla yhtenä kylmänä juhannuksena. Jossain vaiheessa huussi on saanut maalia pintaansa, mutta muuten se on melkoisen alkuperäisessä kunnossa, kai ikkunaa on pitänyt joskus vaihtaa, kattoremontista en ole varma. Koko rakennusta on korotettu aina aika ajoin, siis jos se joltain kulmalta on ollut vähän painunut (muistan kuinka pienenä olin aina isän apuna, ja joka kerta pelotti että mitä jos sormet jäävät väliin, kun isä nosti huussin kulmaa rautakangella ja mina tungin tiilenpalaa ja tervapahvia tjs. pohjakiven ja kulman väliin).

Isä on huolehtinut kuivikkeen vessaan jo vuosikausia vai -kymmeniä. Huussissa on astia, jossa kuivike on. Se näyttää ihan lahonneelta kannolta, ja mietinkin ennen että mistä niitä lahonneita kantoja oikein sikiää. No ei mistään, mutta lahoa puuta löytyy jemmasta.

Kuivike tehdään niin, että muutama lepän runko jätetään metsään lahoamaan. Leppä on kuulemma parasta, koivukin menisi. Se saa lahota paikallaan muutaman vuoden, jonka jälkeen sitä voi alkaa käyttää. Sanomattakin selvää, että näitä kasoja saa olla ainakin pari, jotta uutta on lahoamassa silloin kun vanhempaa käytetään. Suunnilleen kerran pari vuoteen isä hajoittaa tätä lahonnutta puuta isoon astiaan ja kaapii vähän maata ympäriltä mukaan (kasan viereisessä maassa on hajottajabakteereja ja muuta hyödyllistä pieneliöstöä). Tästä isommasta astiasta täytetään vessassa oleva astia, josta sitten pikkulapiolla voi heittää kuiviketta asioinnin jälkeen ja peittää mitä peitetettävissä on.

Huussi ei haise ja kaikki palaa lopulta niin, että muutaman vuoden maatumisen jälkeen saadaan hyvää lannoitetta kasvimaalle tai minne nyt tarvitaankaan. Näin se materia kiertää, ja hyvin kiertääkin, kasvimaalta kasvimaalle.

Savusaunan lämmitys

Aattoyönä otettu kuva. Räppänän sarana on vanhasta nahkakengästä.

Meillä saunotaan mökillä savusaunassa, saunottu jo 35 vuotta. Ensimmäinen sauna paloi 25 vuotta sitten, mutta isä rakensi uuden (3 alinta kerrosta yli 100v vanhan riihen hirsiä, loput 80v vanhan riihen hirsiä) jo saman kesän aikana. Savusauna taitaa jakaa mielipiteet aika selvästi, osa on sitä mieltä, että maailman parhaat löylyt saa savusaunasta. Loput taas ovat sitä mieltä, että se on kamala sauna, koska sieltä tulee mustana ulos, se on liian kuuma ja vähintään silmiä kirvelee. Sanomattakin selvää että kuulun siihen ensimmäiseen ryhmään. Mutta tiedän myös sen, ettei savusaunassa nojailla seiniin, ainakaan meidän saunassa, ja käytetään kunnon laudeliinaa. Ja jos tietää milloin kannattaa mennä saunaan, ei siellä ole liian kuumaa, ja jos tietää miten savusauna lämmitetään ei siellä kirvele silmiä.

Meillä käytetään lämmitykseen leppää. Siinä on miellyttävä lempeä savu, eikä se nokea kuten vaikka haapa tai koivun tuohi. Koivukin on hyvä puu lämmittämiseen, mutta isän mukaan tuohi kannattaisi poistaa (en kylläkään poista, eikä isäkään taida). Kuulemma pystyyn kuivanut kuusi on myös loistava puu lämmitykseen, mutta sitä en ole päässyt kokeilemaan. Yleensä laitan ensimmäiseen pesälliseen koivua, mutta vähintään viimeinen pesällinen on pelkkää leppää. Kesällä meidän savusaunan lämmitykseen riittää kolme pesällistä puita, yksi pesällinen palaa tunnin verran, talvella neljä pesällistä. Räppänä pidetään auki koko lämmityksen ajan, ja yleensä pidän ovea vähän raollaan ensimmäisen pesällisen ajan, talvella kokonaan auki. Lämmitysaika ja pesällisten määrä kuitenkin riippuu saunasta, saunan ja kiukaan koosta, joten tämä lämmitysaika ei ole mikään yleismaailmallinen totuus.

Kun viimeinen pesällinen on palanut niin, ettei enää hiillosta ole yhtään jäljellä, heitän tikulöylyt, eli kunnon löylyt kiukaalle, lakaisen saunan lattian ja lauteet ja laitan räppänän kiinni. Tämän jälkeen sauna saa odottaa saunojia tunnista useampaan tuntiin. Mitä myöhemmin menee saunaan, sen pehmeämmät löylyt saa.  Jos saunotaan vain oman perheen kesken, saa sauna tekytyä aivan rauhassa, sillä löylyä kyllä riittää vaikka saunaan menisi monen tunnin päästä.

Sauna pitää lämmittää riittävän kuumaksi, niin että kiuaskivien alapinta palaa vaaleaksi. Jos saunaa ei lämmitä riittävän kuumaksi, varmasti kirvelee silmiä. Saunaan menemisessä ei siksi kannata kiirehtiä, sillä alkuun siellä on aina liian kuumaa. Kun malttaa mielensä, niin mistään saunasta ei saa niin leppoisia ja hienoja löylyjä kuin savusaunasta. Tänä juhannuksena uinti ainakin virkisti/virkistää, vesi nimittäin on 15 astetta. Harvoin juhannussaunasta pääseen yhtä virkistävään veteen.

Leppoisia juhannuslöylyjä kaikille!