Peuran kinkku pönttöuunissa

Söimme melko perinteisesti pääsiäiskinkkua tänäkin pääsiäisenä, peuraa tällä kertaa. Valmistin kinkun eilen pönttöuunissa, lämpöä oli sisällä sen jälkeen ihan riittävästi, esikoinenkin tarkeni. Poltin yhden tavallisen pesällisen puita jonka jälkeen kinkku kypsyi aika nopeasti. Kinkku oli niin hyvää, niin hyvää, sekä heti lämpimänä että seuraavana päivänä kylmänä, ja myös leivän päällä sanoi kuopus.

Minä ostin pienemmän Mari-uunivuoan pönttöuunia varten, ja se on osoittautunut todella hyväksi hankinnaksi. Se on kevyt (kestävyydestä en vielä tiedä) ja riittävän kapea joten sen saa helposti uuniin. Ja kyllä siihen sopi hyvin tuollainen reilun kolmen kilon kinkkukin.

n. 3 kg peurankinkku

1 rkl paprikajauhetta

pippureita morttelin kautta

jauhettua ancho-chiliä

2 tl timjamia

½ rkl fariinisokeria

3 tl suolaa

oksa tuoretta rosmariinia

loraus öljyä

1 sipuli

1 iso porkkana

varsisellerin varsi

2½ dl vettä

Siisti kinkusta kalvot ja rasva pois tarvittaessa. Sekoita mausteet ja lisää öljyä juuri ja juuri sen verran että saat paksun tahnan. Hiero tahna lihan pintaan ja laita paistomittari lihan paksuimpaan kohtaan, varo ettei se osu luuhun. Anna lihan maustua huoneenlämmössä tunti. Laita vuokaan pilkotut kasvikset ja vettä, lisää liha ritilälle tai suoraan kasvisten päälle. 

Lämmitä pönttöuuni, yksi pesällinen riitti ainakin minulla oikein hyvin. Kun hiillos on melkein palanut loppuun, laita kinkku uuniin. Paista haluttuun lämpötilaan, minä pidin nyt kinkun uunissa reilu kaksi tuntia. Anna lihan vetäytyä folion alla ainakin puoli tuntia. 

Söimme lankalauantaina kinkun kanssa muusia, kahta salaattia sekä kastiketta (paistoliemi suurustettu vehnäjauholla ja loraus kermaa mausteena, ei mitään muuta ja silti ihan paras kastike). Tänään pääsiäissunnuntaina söimme kinkkua kylmänä uunijuuresten ja lohkoperunoiden kanssa. 

Pääsiäinen 2022

Taas alkaa olla yksi pääsiäinen vietetty, huomenna on vielä tiedossa siivousta sekä sisällä että ulkona. Tänään syötiin perinteinen pääsiäisbrunssi ja litsattiin (yläkuva). Kuopukselle jäi voittomuna, ehkä perinteisestä syystä taas tauon jälkeen. 

 

Lihapiirakka onnistui erinomaisesti toisin kuin viime vuonna, leivoin sen eilen illalla myöhään. Rahkapiirakka loppui tänään aavistuksen kesken, leivoin puolikkaan annoksen eilen ja vähän korvapuusteja lisäksi, eipä tarvitse juhannuksena ihmetellä pakastimesta rahkapiirakkaa. Pullan leipominen tuntui juhlalta, eikä mikään ihme kun edellisen kerran olin leiponut joulupullaa.

Tämän pääsiäisen ehkä hauskimpia juttuja oli nuo yläkuvan munakupeista löytyvåt mignon-munat. Minun tarkoin varjeltu salaisuus pääsi yllättämään etenkin lapset täysin, esikoisen ilme ja ihmetys oli ihan parasta 💚

Olen käynyt kävellen uimassa jokaisena vapaapäivänä. Jäät ovat sulaneet monin paikoin ja kaikki muutkin oikoreitit tulvivat, joten aikaa matkaan menee vähän enemmän kuin talvella. Tänään kävelin lasten kanssa rantareittiä pitkin, vettä riittää joka paikassa avannon lisäksi. Voisi jalat kastua penkillä istuessa.

Minulla pääsiäisen vietto alkoi perinteisesti kiirastorstain saldovapaalla, jolloin kävin Kauklahden kukasta hakemassa pääsiäiskukat Pirjo Kopilta ja Maxin kalasta pääsiäisen kalat. Torstaina tein sushia ja esikoiselle lohta uunissa. Pitkäperjantain kala-aterialla oli huolettomasti kirjolohta kahdella tapaa, katkarapuvartaita ja perunamuusia (alin kuva). Lauantaina söimme ei-niin-perinteisesti noutopitsaa (minäkin välttelen nykyään sitä yhtä kirjainta, ja olen päättänyt kirjoittaa pitsan pitsana tästä lähtien aina). Tänään oli aamulla perinteinen pääsiäisbrunssi, päivälliseksi söimme kauriin kinkkua (kuva alla). 

 

Valmistin kinkun lähes samalla tapaa kuin peuran kinkun kaksi vuotta sitten, en lukenut ohjetta loppuun, eli maustevoineen kaikkineen (tosin ilman persiljaa). Huippumurea kinkku, tämä oli siitä mökiltä saadusta kauriista, jolloin minäkin olin tilanteessa mukana. Oli kyllä hyvää ruokaa, vaikka itse sanonkin, kaikki tykkäsivät. Lopusta kinkusta, kastikkeesta ja uunikasviksista teen huomenna kastikkeen, ehkä sitä riittää tiistain etälounaallekin.

 

Muistiin ensi vuodeksi:

• lihapiirakka kannattaa leipoa lauantai-iltana
• rahkapiirakkaa vain puolikas pellillinen (loppuu kesken mikä on parasta)
• pääsiäisruoho kannattaa laittaa kasvamaan, sen perään kysellään kuitenkin
  
• jos aikoo koristella pääsiäistä, se kannattaa tehdä ajoissa kielloista huolimatta
• ei kannata vertailla muiden pääsiäisruokia ja -kattauksia; meillä vaan syödään yksinkertaisesti juhlinakin

Etäpäiväkirja 21 - Eeppinen pääsiäinen (not)

Viime pääsiäinen meni minulla aavistuksen kipuillessa sitä, kun itsellä ei mikään muuttunut, poikkeusaikana, mutta tuntui, että kaikilla muilla pandemia sotki pääsiäisssuunnitelmat. Sitä pysähtyi miettimään oman elämän tylsyyttä, kai. Tänä vuonna päätinkin panostaa vähän enemmän pääsiäiseen, ja keskittyä vain omiin juttuihin. Siksi en somessa ole ollut, minulta on mennyt ohi kaikkien hienot pääsiäisreseptit ja -kattaukset. HayDayta olen kyllä pelannut senkin edestä, ja Pokemon Go:ta. Siinähän nämä muutamat vapaapäivät kuluivat leppoisasti, ei tarvinnut murehtia mistään. Ennen pääsiäistä suunnittelin huolehtivani ainakin seuraavista pääsiäiseen iloa tuovista asioista:

• rairuoho
• keväiset pellavapyyhkeet keittiöön
• kattaus
• ruoka
• kukat

(mutta eihän se niin mennyt)

Rairuoho on unohtunut monena vuotena, nyt päätin kerrankin laittaa sen ajoissa. Ostin niitä siemeniä mitä löysin (eipä paljoa ole kaupoissa tullut käytyä), ne olivat Nelsonin timotein siemeniä. Kylvin ruohot ajoissa vaaleankeltaiseen Kilta-vatiin, samaan vatiin mihin mummo aina kylvi ruohot lapsuudessani. Muistan kuinka hienon tunnelman tipuineen se toi saliin, aina piti juosta sitä katsomaan. No nyt kylvin niin ajoissa, että jostain syystä ruohot olivat laonneet sunnuntaihin mennessä, enkä sitten laittanut niitä pöytään ollenkaan, olivatpahan vaan vieneet tilaa pari viikkoa keittiössä. 

Selasin nettiä etukäteen tilatekseni pääsiäiseen sopivat pellavapyyhkeet keittiöön. Toisesta kutomosta ei löytynyt mieleisiä, toisesta juuri ne mitkä halusin olivat loppuneet. Niinpä se panostus jäi ajatuksen asteelle, ehkä ensi vuonna sitten.

Kattausta en miettinyt etukäteen yhtään, ei vaan huvittanut. Laitoin sitten sunnuntaiaamuna mitä mieleen tuli, nättihän siitä tuli noinkin, mutta ei ehkä ihan sitä mitä ajattelin. Pirjo Kopin sitoma kimppu sentään oli kaunis kuten aina.

Ruokaa kyllä tein pääsiäisenä, mutta en mitään fiiniä. Pitkänperjantain perinteinen kala-ateria kutistui kalavartaisiin ja nuudeleihin, kun äkillinen hevosen lantakuorma sotki aikataulut, eihän siinä sitten muuta ehtinyt, tärkeimmät asiat ensin. Kuvaakaan en ottanut. Ulkoilua kyllä tuli kevättuulessa, lillittyä savivellissä läpimärkää lantaa kärrätessä.

Lankalauantai menikin Kopparnäsissä ulkoillessa, kuopus jäi mielummin kavereidensa kanssa eikä lähtenyt meidän muiden mukaan, menetti upean ulkoilupäivän ja hyvät eväät. Pääsiäisen pääateria pelkistyi lopulta savukalaksi ja lohkopotuiksi, edelleenkään ei kuvatodisteita. Hyvä mieli ulkoilusta, meillä oli hieno reissu. Muuten ei pääsiäisenä menty minnekään eikä nähty ketään, puhelimessa puhuin sentään siskon kanssa. Kaipaan lapsuuden sukupääsiäisiä, kaikkia jo edesmenneitä sukulaisia, nykyisiä vanhuksia elinvoimaisina nuorina ja meitä lapsia lapsina.

Vuoden odotetuin brunssi syötiin sunnuntaina (ylin kuva). En ollut muistanut (tai viitsinyt?) kerätä sipulinkuoria etukäteen, joten meillä oli nyt amerikkalaisittain (karkkivärillä) värjättyjä munia. Keltainen väri jäi tarttumatta, eli keltaiset olivat valkoisia munia, ja oranssit fuksiaa. Vähän ärtsyä etten sanoisi. Toisen kerran elämässäni lihapiirakka epäonnistui, enkä tällä kertaa edes ymmärrä miksi. Maistui vaan todella pahalta. Jotain meni riisin kanssa pieleen, ja ehkä suolan ja maustamisen. Vaikka muka tein kuten ennenkin. Yleensähän lihapiirakkaa syödään päivälliselläkin, mutta ei tänä vuonna. Onneksi savukaloja oli jäänyt sen verran, että sillin ja keitettyjen perunoiden kanssa meillä oli kelpo ateria, joskin hyvin yksinkertainen ja nopea. Oli meillä oikein eineksiäkin: etälukiolaisen ruokapaketissa mukana tullutta tyrni-appelsiinisalaattia. Ja tänään olimme hävikin torjumiseksi pyttipannulinjalla, einestä jäi tällekin päivälle.

Tällainen pääsiäinen, ei stressiä, mutta ei juhlavuuttakaan. Ei tullut satsattua ruokaan, ja sekin vähän perinteisyys meni pieleen, enemmän tai vähemmän. Ei koristeita, ei erityistä muutakaan. Ja huomenna taas jatkan etätöitä, niinkuin ei mitään. 

ps. Minulle jäi litsauksen voittomuna, tällä kertaa ei perinteisestä syystä. Osasin vaan valita hyvän ja kestävän kananmunan. 

Peuran kinkku uunissa (pääsiäinen 2020)

Tänään meillä oli perinteinen pääsiäisen brunssi, kattauksessa Teemaa, Tiimaa ja Kiltaa. Amerikan vuosina ostetut munakupit ja Englannista tuotu teekannu. Posliinimunat on on ostettu kummallekin lapselle heidän ensimmäisinä pääsiäisinä. Tänä vuonna tein lihapiirakan puolikkaana, se ei enää maistu lapsille samaan tahtiin kuin jokunen vuosi sitten.

Pääsiäinen on melko samanlainen joka vuosi, tänäkin vuonna. Olemme kotosalla perheen kanssa, lepäämme, ulkoilemme (joskus enemmän joskus vähemmän), siivoilemme ja syömme hyvin. Joinain vuosina isä on täällä, mutta ei joka vuosi. Tämän vuoden eristyksessä ja Uudenmaan sulussa se ei olisi ollut mahdollista, mutta mitään muuta eroa en ole huomannut muiden vuosien pääsiäisiin. En oikeastaan tiedä onko se hyvä vai huono asia.

Pääsiäiskinkku kuuluu pääsiäisen perinteisiin joka toteutuu silloin kun kinkkua on saatavilla, muulloin syödään jotain muuta riistaa. Tänä vuonna meillä oli pakastimessa peuran takakinkku. Ajattelin valmistaa sen kokonaisena luineen päivineen. Yllättäen en löytänytkään peurankinkulle ohjeita, mutta valmistin sen tähän tapaan:

reilu1 rkl musta-, viher- ja valkopippuria yhteensä

1-2 tl kuivattua chiliä maun mukaan
2 tl kuivattua timjamia
2 tl savupaprikajauhetta

2-3 tl suolaa
3 rkl öljyä
1 rkl tummaa siirappia

n. 3 kg peurankinkku (tai minkä kokoinen onkaan)

50 g voita
2 valkosipulin kynttä

tuoretta timjamia

tuoretta rosmariinia

tuoretta persiljaa

3 porkkanaa

1 varsisellerin varsi

n. 10-15 pikkusipulia

2 naurista
3 dl (peura)lientä

Sekoita mausteet ja suola öljyn ja siirapin kanssa tahnaksi. Levitä seos kinkun päälle ja anna maustua muutama tunti huoneenlämmössä tai jääkaapissa yön yli.

Kinkku ennen maustevoin lisäämistä

Sekoita pehmenneeseen voihin pilkotut yrtit ja valkosipulit. Kuori ja pilko kasvikset, laita ne isoon uunivuokaan. Aseta kinkku juuresten päälle ja levitä yrttivoi kinkun päälle. Kääri luu folioon. Lisää vuokaan muutama dl nestettä. Laita kinkku 250 asteiseen uuniin. ja laske uunin lämpötila heti 125 asteeseen. Paista kunnes kinkku on halutun kypsää, minä paistoin nyt 65 asteeseen, siinä meni aikaa n. 2,5 tuntia. Sivele kinkkua muutaman kerran pohjalle valuneella rasvalla.

Kinkku menossa foliokääreeseen

Kun kinkku on halutussa lämpötilassa, kääri se folioon ja pyyhkeisiin, anna lämmön tasaantua puolisen tuntia. Sillä välin voit valmistaa lohkoperunat ja -punajuuret uunissa. Ota kinkun alla muhineet kasvikset talteen lämmitettyyn kulhoon (minä keitin tällä kertaa kasviksia vartin verran liemessä, olivat vähän liian al dente siinä vaiheessa kun kinkku oli kypsä) ja valmista kastike:

2-3 dl lientä (lisää vettä jos lientä ei ole näin paljoa)

2 rkl vehnäjauhoa

1 rkl puolukkahyytelöä (tai muuta hilloa)

Kaada liemi kattilaan, suurusta vehnäjauholla (vatkaa ne sekaan ettei tule paakkuja) ja mausta hillolla. Tarkista suola ja lisää tarvittaessa.

Leikkaa kinkku siivuiksi, nauti uunijuuresten, lohkoperunoiden ja kastikkeen kanssa.

Kinkku oli hyvää ja mureaa. Siitä riittää lihaa useammalle aterialle, tarkoitus tehdä myös täytettyjä leipiä siitä sekä käyttää rippeet hernekeittoon. Muu perhe ei tykännyt yrteistä lihan päällä, minä tykkäsin. Ensi kerralla jätän maustevoin laittamatta, muuten voin tehdä samalla tapaa.

ps. Minulle jäi litsauksen voittomuna, perinteisestä syystä.

Yksinkertainen ruoka ja kattaus

Pitkänperjantain 2020 kala-ateria

Meidän perheessä on syöty vuosikausia kalaa pitkäperjantaina. Välillä se on ihan perinteistä tyyliin uunikalaa ja perunamuusia, tai vaikka lipstikalla maustettua uunikalaa, joskus kalakeittoa. Eli kalaa, mutta ei samalla tavalla perinteistä kuten vaikka joulun kalapöydät ovat olleet vuosia. Tänä vuonna söimme kuhaa vähän arkisemmin.

Tällä kertaa käytin korppujauhojen tilalla pankojauhoja, muuten tein kuten tuossa linkissä. Kala oli Maxin kalasta hankittua kuhaa, tilasin sieltä reilu viikko sitten ison kassillisen kalaa, joista osan pakastin. Nämä kuhafileet olin tilannut pääsiäistä ajatellen, ja hyvä niin, siellä taisi olla melkoinen pääsiäisruuhka, ennakkotilauksiakin kuten jouluna. 

Olin tilannut pääsiäiseksi myös Patisserie Teemu Auralta pääsiäisen herkkukassin ja vähän muitakin herkkuja ja leipiä. Iltateellä kakku ja macaronsit maistuivat hyvin. Teemu Auran leipiä ja focacciaa söimme jo eilen lammaspullien ja fetasalaatin lisänä sekä tänään kala-aterialla.

Pääsiäiskukat tilasin tänäkin vuonna floristimestari Pirjo Kopilta. Nyt jos koskaan kannattaa suosia paikallisia yrittäjiä, Pirjokin toimittaa kukkatilauksia ovelle ja varmasti osaa toteuttaa kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) toiveet.

Pääsiäishirvi eli sherryhirvi vasan paistista

Pääsiäissunnuntain brunssi

Kuten blogia joskus seuranneet tietävät, meillä ei ole syöty lammasta pääsiäisenä oikeastaan koskaan. Monta vuotta perätysten tein villisian kinkkua pääsiäislauantaiksi, sen jälkeen on ollut mallaspossua, hirveä, milloin mitäkin.

Tänä vuonna aloin etsiä kadonnutta kokkausintoa uusimmista maaliskuun ruokalehdistä, luettavana oli Maku-lehti ja Glorian Ruoka&Viini. Maku-lehdessä oli sherrylampaan ohje, jota päätin kokeilla hirvelle pääsiäiseksi. Jos pakastin on metsästyskauden päätteeksi täynnä lihaa, ei ole mitään syytä ostaa sitä kaupasta.

Muuten tämä vuosi on mennyt nopeasti ja simppelisti. Alkuvuosi meni edelleen sairastaessa, sen jälkeen melkoisissa työkiireissä jotka ovat jatkuneet myllerryksenä tähän saakka, ja jatkuvat edelleen ties kuinka kauan. Viikoilla olen kokannut lähinnä keittoja (lapset valittavat nyt niistä, eli ihan sama mitä teen) tai jotain supernopeaa. Sunnuntaisin olen kokannut riistaa, välillä pitkänkin kaavan mukaan ja aina niin että sitä on riittänyt vähän viikollekin. 

Tältä vuodelta muistan ainakin täydelliset peurapullat, maailmakaikkeuden parhaan jänispadan (isä sai mökin jäniksen!) ja tex-mex-tyyliin tehdyn kyyhkykeiton pakastimesta löytyneistä kyyhkyistä. Lintujen ikään sekä terveystarkastaja että makupoliisi voisivat puuttua, mutta siitä huolimatta keitto oli niin hyvä ja maistuva, että hävikistä tuli totisesti herkkua ja sen yli, ja kaikinpuolinen voittajafiilis. Samaa keittoa tulee varmasti tehtyä muulloinkin.

Tämän vuoden pääsiäislauantain ruuaksi tein sherryhirveä vähän mukaellen Maku-lehden ohjeen mukaan:

n. 2½ kg hirven (vasan) paisti

2½ dl sherryä

½ dl ketjap manis -soijakastiketta

0,25 dl soijakastiketta (ohjeessa pelkkää Ketjap manisia, mutta minulla ei ollut enempää)

3 isoa valkosipulinkynttä (ohjeessa 6) silputtuna

2 rkl sitruunamehua

2 rkl tuoretta rosmariinia silputtuna

2 tl kuivattua timjamia

1½ tl mustapippuria (rouhin reilusti myllystä)

Sulata hirvenpaisti. Sekoita marinadin aineet yhteen. Siirrä liha pakastuspussiin ja kaada marinadi päälle. Anna marinoitua kylmässä yön yli, kääntele välillä. Ota liha huoneenlämpöön pari tuntia ennen paistamista.

Laita paistomittari paksuimpaan kohtaan. Paista 125-asteisessa uunissa vajaa pari tuntia, kunnes paistomittari näyttää n. 62 astetta. Kääri liha folioon ja anna lämmön tasaantua vähintään puoli tuntia (ohjeen vartti ei riitä ainakaan hirvelle). Valmista sillä aikaa uuniperunat ja -porkkanat lisukkeeksi (keitä kuoritut ja lohkotut perunat ja porkkanat melkein kypsäksi n. vartti, ravista niitä voimakkaasti lävikössä, kaada uunipellillille/vuokaan, lisää vähän öljyä, yrttejä ja suolaa, ja paista 250 astetta 15-20 min).

Syötiin vihreänsalaatin, parsakaalisalaatin ja uuniperunoiden ja -porkkanoiden kanssa. Simppeliä mutta hyvää ruokaa.


ps. Kuopukselle jäi litsauksen voittomuna. Tällä kertaa perinteisestä syystä.

Pääsiäislauantain ateria

Pääsiäisen lihapiirakka

Minä postasin blogin ensimmäisenä pääsiäisenä meidän perheen tärkeimmän, tai ainakin perinteisimmän, pääsiäisruuan eli lihapiirakan ohjeen. Tämä on vanha tapa tehdä lihapiirakkaa, vaarin mukana Karjalasta aikoinan tullut. Paitsi ei meillä tietysti mitään ohjetta ole ollut, kunhan on tehty hiivaleipätaikina, paistettu jauhelihaa ja keitetty riisiä. Voitaikinasta pellillä tehty lihapiirakka on ollut viime vuosien suuria hittejä, mutta minulle ainoa oikea lihapiirakka on tehty hiivataikinaan! (eikä sitä sanota peltipiirakaksi, vaikka pellillinen tästä tuleekin.) Vaarin isä puhui aina maksapiirakasta, oli piirakassa maksaa tai ei. Minun on pitänyt kokeilla myös maksasta tätä, mutta maksakammoiset lapset ovat hidastaneet toteutusta. 

Päivitin tämän ohjeen nyt viime kerrasta tähän päivään, olen vähän vähentänyt lihan määrää ja lisännyt riisiä. Tähän voisi lisätä vaikka mitä muutakin, mutta pääsiäisen perinteinen lihapiirakka tehdään näin. Luulisin että mummo maustoi lihan vain suolalla ja valkopippurilla, ehkä myös maustepippurilla, mutta ihan varma en ole.

Kopioin itseäni, ja osa seuraavasta tekstistä on suoraan vanhasta postauksestani:

5 dl vettä

½ hiiva

hiivaleipäjauhoja

1 tl suolaa

500-600 g jauhelihaa (esim. porsas 25 %, nauta 75 %)

mustapippuria, valkopippuria, kuivattua timjamia, yrttisuolaa (ja maustepippuria)

voita/öljyä
2 sipulia

2-2½ dl puuroriisiä, vettä, suolaa

Alusta normaali sämpylätaikina, eli sekoita hiiva veden joukkoon, lisää jauhot ja suola ja vaivaa niin että saat hyvän sitkon. Taikinan kohotessa valmista täyte: paista jauheliha ja mausta se perinteisillä mausteilla. Kuullota sipulit. Keitä riisi suolalla maustetussa vedessä kypsäksi, mutta ei ihan puuroksi, nyt taisin keittää n. 30 minuuttia. Sekoita jauhelihat, sipuli ja riisi yhteen.

Kauli aavistuksen vajaa puolet taikinasta pellille juuri pellin kokoiseksi. Pohjan pitää olla ohuehko, mutta ei liian ohut. Levitä täyte pohjan päälle. Kauli loput taikinasta vähän peltiä isommaksi levyksi ja laita se täytteen päälle. Taita päällimmäisen taikinalevyn reunat alimmaisen alle, taputtele piirakka takaisin pellin kokoiseksi. Voitele munalla, pistele haarukalla ja paista n. 220 °C puolisen tuntia, tai kunnes piirakka on kauniin värinen. Syödään voin tai munavoin kanssa pääsiäissunnuntain aamiaisella.

Muutamia vuosia sitten tein puolikkaan annoksen, ja se oli sopivasti. Nyt kun lapset ovat isompia, ja piirakka on kaikkien herkkua, yksi pellillinen menee pääsiäsipäivänä. Eilen meitä oli viisi syömässä, jäiköhän pala tai kaksi tähän päivään. Aamupäivän lisäksi syötiin ulkoilun päälle iltateellä loput. Muuta ruokaa ei sunnuntaina tarvinnutkaan tehdä, välissä meni pashaa ja munkkikahvit ulkona pikkupakkasessa.

ps. Esikoiselle jäi litsauksen voittomuna.

Porkkalanniemessä ulkoilemassa

Perinteinen pasha (kai)

Ostin uudet ihanat verhot Kuovilta

Kutsun tätä pashaa perinteiseksi, tai vanhanaikaiseksi, vaikka en tällaista ole aiemmin tehnyt tai syönyt. Jo lähemmäs 40 v on tullut syötyä pashaa Mökin tapaan, joka on äidin modernisoima versio pashasta, sellainen joka maistui meille lapsena hyvin. Maistuu tietysti edelleenkin, samoin kuin omille lapsille, toisin kuin tämä versio. Tehdessä ajattelin että jos äiti on tehokkuuttaan modernisoinut reseptin, mutta syötyämme tätä pashaa tiedän kyllä että maku edellä hän muunsi reseptiä.

Ostin nyt Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä sellaista vanhanaikaista kuivaa rahkaa. Sain suosituksen tehdä vanhanaikaista pashaa siitä, ja niin tein. Vaniljatanko saattaa olla modernimpi mauste, mutta halusin käyttää sitä silti. Tämä ohje on yhdistelmä useammasta ohjeesta. Kaikissa ohjeissa oli lisättynä kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä, mutta minä en halunnut laittaa mitään niistä sekaan, vaan käytin vain koristeluun.

500 g rahkaa

4 pientä keltuaista

2 dl sokeria

150 g voita

2 dl kermaa

1 vaniljatanko

(sukaatteja, mantelirouhetta, pähkinöitä)

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi, lisää rahka, pehmeä voi, kerma ja vaniljatangon siemenet. Kuumenna seos lähes kiehumispisteeseen koko ajan sekoittaen. Pidä seosta tässä lämpötilassa viitisen minuuttia, älä anna sen kiehua. Valuta seos siivilän läpi ja kaada massa pasha-muottiin, tai siivilään joka on vuorattu harsolla. Laita päälle kevyt paino ja anna pashan valua seuraavaan päivään kylmässä.

Koristelin pashan sukaateille, siihen voisi käyttää myös rusinoita ja manteleita. Mies sanoi että maistuu juustokakulle, vain pohja puuttuu. Söi pullan kanssa vähän enemmän kuin me muut, mikä ei ollut sekään paljoa se. Tänään tarjosin pashaa mökin tapaan, syötiin se viiden hengen porukalla yhdeltä istumalta kokonaan. Sen voimin jaksettiin hyvin vaeltaa Porkkalanniemessä pikkupakkasessa ja hennossa lumisateessa.

Eilen syötiin pieni hirvenpaisti, ja näköjään jo vähän perinteisesti (rosmariini)lohkoperunoita, tomaatti-mozzarella-salaattia sekä balsamico-punajuuria. Hyvä yksinkertainen ateria, jota ei kruunannut jälkiruoka eli tämä pasha.

Lyhyen lauantain ateria, kukat floristimestari Pirjo Koppi

Kuhafileet uunissa

Kukat floristimestari Pirjo Koppi

Aivan kuten Max, minäkin paistan kuhafileet useimmiten pannulla, joko sellaisenaan tai leivitettynä. Mutta tällä kertaa Max suositteli paistamaan fileet uunissa kerman ja esim. fenkolin kanssa. No en tietenkään muistanut ostaa fenkolia (eikä lapset siitä juurikaan tykkää) joten tein kalan vielä yksinkertaisemmin, niin yksinkertaisesti kuin vain voi. Muistin kuitenkin lipstikan sopivan kalan makuun upeasti, joten maustoin kalan lipstikalla. Minulla oli nyt kolme isoa filettä neljälle, mutta tällä kertaa kaksikin olisi riittänyt. 

Meillä syödään pitkänäperjantaina aina kalaa. Se on minulle tullut tapa, eikä niin muistaakseni tehty lapsuudenkodissa, sisko voi ehkä muistaa. Minun muistikuvan mukaan kaikki (ruoka)perinteet liittyivät pääsiäissunnuntaihin. Lapsuudessa pääsiäiset vietettiin aina maalla ja mökillä, nykyisin tulee oltua kotona kaupungissa leväten ja rästikotitöitä tehden (tai ainakin niistä haaveillen). Mutta kalaa meillä syödään perjantaisin, tähän viikkoon se sattuu olemaan jo kolmas kalapäivä peräkkäin, ja hyvä niin. Maxin kalakaupalla on sellainen vaikutus viikon ruokiin.

isot kuhafileet (950 g)

suolaa, pippuria myllystä

kermaa (1-2 dl)

muutama lipstikan lehti

sitruunaa

Mausta isot kuhafileet suolalla ja pippurilla, anna niiden maustua hetki. Laita kalat uunivuokaan, kaada päälle kerma ja lisää muutama lehti lipstikkaa reunoille. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia, vähempikin voi riittää. Mausta maun mukaan vielä sitruunalla ja lisää suolaa tarvittaessa. Syötiin perunamuusin sekä pinaatti-salaatin ja  herneiden kanssa. 

ps. Keskiviikon sushi oli sellainen menestys, että mies toivoi että olisipa ollut sushi-päivä, että kuulemma joka päivä voisi olla sushi-päivä.

Mämmikääretorttu Martta-lehden ohjeella

Tästähän on tulossa perinne, olen nimittäin taas leiponut Martta-lehden pääsiäisnumeron ohjeella. Viime vuonna tein rahkakakun vastaavasta lehdestä, ja tänä vuonna mämmikääretortun. Nyt jo alkaa jännittää että mitähän hyvää ensi vuonna löytyy.

Mämmi maistuu tässä ihan selvästi, eli sitä voi laittaa vähemmänkin kuin tuo 400 g, etenkin jos ei ole suuren suuri mämmin ystävä. Ja kannattaa ostaa sellaista mämmiä minkä mausta pitää. Hyvä pääsiäisajan leivonnainen, ei ehkä ihan lasten  makuun kuitenkaan, ainakaan meillä. Kuopus jupisi jotain mitä ei toistettu minulle (hän ei pidä mämmistä toisin kuin me muut).

5 munaa

1½ dl sokeria

0,75 dl vehnäjauhoa

0,75 dl perunajauhoa

1 tl leivinjauhetta

300(-400) g mämmiä

1 dl kerma

250 g rahkaa

1 dl appelsiinimarmeladia

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Siivilöi keskenään sekoitetut kuivat aineet joukkoon ja sekoita varovaisesti. Levitä taikina uunipelle ja paista 225 asteessa 7-10 minuuttia. Kumoa kääretorttulevy sokeroidulle leivin- tai voipaperille, anna jäähtyä vähän. 

Levitä päälle mämmiä. Vatkaa kerma, sekoita kermavaahto, rahka ja appelsiinimarmeladi (minä käytin omaa veriappelsiinimarmeladia) ja levitä seos mämmin päälle. Kääri torttu rullalle ja anna makujen tasaantua mielellään seuraavaan päivään.

Kääretorttu liiskaantui hieman kylmälaukkukuljetuksessa, siksi muoto on aavistuksen littana. Mutta ei se makuun vaikuttanut.

Pääsiäisbrunssi 2016

Tämän vuoden pääsiäinen ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan, oikeastaan ei ollenkaan. Mutta sentään tänään päästiin nauttimaan perinteisestä pääsiäissunnuntain brunssista. Ehkä vähän yksinkertaistettuna, mutta silti sopivana. Herättyäni alustin hiivaleipätaikinan nousemaan lihapiirakkaa ja sämpylöitä varten. Samalla vähän raivasin keittiötä ja esikoinen kattoi pöydän omilla astioillaan (siksi tarrat). Minä leivoin sämpylät ja piirakan, keitin kananmunat, leikkasin lopun kinkun ja viipaloin kasvikset. Koska tälläinen kattaus syödään vain kerran vuodessa, ei meinaa muistaa kaikkea muistamisen arvoista. Jos vaikka ensi vuonna muistaisi:

1) Älä kaulitse lihapiirakan pohjaa liian ohueksi. Kaikki pitävät piirakasta niin paljon, että yksi pellillinen on nykyisin sopiva määrä.

2) Vähempi määrä munia riittää, muista hankkia valkoisia munia värjäystä varten.

3) Kun keität ison määrän munia, kiehumisesta laskien ajaksi riittää n. 5 minuuttia.

4) Mallaskinkku-voileipä on hyvää voimaruokaa silloin kun ei jaksa tehdä ruokaa kokonaan valvotun yön jälkeen.

Näitä kuvia katsellessa tulee aina tunne, että kylläpä meillä on aina yksinkertaiset juhla-ateriat. Mutta syömistä oli silti enemmän kuin riittävästi, ja vaikka ei jaksettu pullaa ja rahkapiirakkaa samalla kattauksella, kukaan ei kaipaa tälle päivälle mitään ruokaa. Illemmalla syödään uusi satsi piirakkaa ja munia, siinä tämä pääsiäinen sitten oli.

ps. Minulle jäi litsauksen voittajamuna!

Pääsiäiskinkku 2016

Meillä syödään pääsiäisateria yleensä aina lauantaina, ihan siitä syystä että sunnuntaina on perinteinen piirakkapäivä, eikä nälkä pääse isoksi missään vaiheessa. Olemme syöneet jo vuosia villisian kinkun pääsiäsikinkkuna, mutta tänä vuonna se perinne katkesi. Saattaa alkaa jossain vaiheessa uudestaan, mutta toistaiseksi näin. 

Mietin pitkään, että mikä on riittävän hyvää korvaamaan villisian, mutta ongelma ratkesi kuin itsestään tilattuani Mallaspossulta tosiharrastajan lihapaketin. Siinä tuli mukana kahden kilon kokoinen pala kinkkua. Mikäs sen parempi pääsiäiskinkuksi, ehkä tämä aloittaa uuden perinteen. Mietin ja mietin miten valmistaisin kinkun, mutta päädyin lopulta perinteiseen pääsiäsikinkkuun, eli valmistin sen samaan tapaan kuin villisian kinkut aikaisempina vuosina. Aloitin aikaisin aamulla hieromalla mausteseoksen kinkkuun:

1 tl viherpippuria

½ tl katajanmarjaa

½ tl mustapippuria

1 tl kuivattua timjamia

1 tl savupaprikaa

1 tl savustettua Aji Cristal -rouhetta

½ tl savustettua Aji Cristal -jauhetta

valkopippuria

2 tl fariinisokeria

1 tl hienoa merisuolaa

1 rkl hyvää punaista balsamicoetikkaa

1 rkl soijakastiketta

1 rkl rypsiöljyä

2 kg pala Mallaspossukinkkua

Murskaa pippurit ja katajanmarjat morttelissa, sekoita kaikki mausteet pienessä kupissa. Määrät ovat suuntaa antavia, en mitannut niitä. Toki voi käyttää sellaista mausteseosta kuin haluaa. Lisää mausteiden sekaan sokeri ja suola sekä etikka, soijakastike ja öljy. Sekoita kaikki hyvin, hiero kinkun pintaan ja anna maustua huoneenlämmössä vähintään pari kolme tuntia.

3 porkkanaa

2 sipulia

pala lanttua

pala juuriselleriä

tuoretta rosmariinia

tuoretta timjamia

½ dl makeaa omenaviiniä

1 dl vettä

Kuori ja pilko kasvikset, laita ne uunivuokaan. Lisää yrtit ja nesteet pohjalle ja nosta kinkku vihannespedin päälle.

Paista kinkkua 250 asteessa 10 minuuttia, sen jälkeen laske lämpötila 100-120 asteeseen, ja paista siinä lämpötilassa kunnes paistimittari näyttää 75 astetta. Minulla meni aikaa 2 tuntia 15 minuuttia.

Kääri kinkku folioon ja peittele pyyhkeellä, ja anna lämmön tasaantua puolisen tuntia. Leikkaa sen jälkeen kinkku ohuiksi siivuiksi ja nauti lämpimänä. Tai anna jäähtyä kokonaan ja syö kylmänä (=huomenna loput).

Lihan levätessä valmista kastike. Siivilöi liemi, keitä sitä hetki kokoon, suurusta vehnäjauholla ja lisää pikkuloraus kermaa ja lusikallinen kirsikkahyytelöä. Anna kiehua hiljalleen kunnes kastike on suurustunut, liha levännyt ja perunat valmistuneet.

Syötiin yksinkertainen mutta hyvä ruoka. Kinkkua siivuina, kastiketta, lohkoperunoita, tomaatti-basilikasalaattia ja pinaatti-kurkkusalaattia. Tänä vuonna kukka-asetelma on minun tekemäni, rairuoho on kovasti vaiheessa vielä.

Rahkakakku Martat-lehden ohjeella

Minä liityin Martta-liiton jäseneksi jokunen vuosi sitten, samaan aikaan kuin sain kaksiteholasit, aika hupaisa yhteensattuma vai mitä. En ole kamalasti ehtinyt käydä yhdistykseni kokouksissa tai muussa toiminnassa (toivottavasti tilanne muuttuu piakkoin), mutta Martat-lehden luen joka kerta kannesta kanteen. Siinä on aina mielenkiintoisia juttuja, hyviä vinkkejä ja toimivia reseptejä. Tämän lehden myötä minulta hävisi tarve tilata muita lehtiä, etenkin kun muut lehdet tuntuvat niin köykäisesti toimitetuilta nykyään. 

Uusimmasta Martat-lehdestä (2/2016) löysin houkuttelevan oloisen rahkakakun ohjeen muiden ihanien pääsiäisreseptien lisäksi. Tein kakun puolikkaana, sillä vietämme tänäkin vuonna pääsiäistä vain oman perheen kesken. Tässä on siis lehden kakku puolikkaana:

50 g voita

0,35 dl sokeria (reilu 2 rkl)

½ muna

½ tl leivinjauhetta

1½ dl vehnäjauhoa

2½ munaa

500 g maitorahkaa

1 dl kermaa

1 dl sokeria

½ tl (vajaa) vaniljajauhetta

1½ rkl perunajauhoa

1 sitruunan kuori (ohjeessa sama, eli tuplasin tämän määrän)

Vaahdota voita ja sokeria hetki. Riko muna lasiin, sekoita rakenne rikki ja käytä siitä puolet pohjaan eli vatkaa puolikas muna joukkoon. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhojen sekaan ja sekoita ne taikinaan. Laita taikina kylmään siksi aikaa kun valmistat täytteen.

Vatkaa munia vähän vaahdoksi (käytä tähän myös pohjasta yli jäänyt puolikas muna). Lisää rahka ja kerma joukkoon sekä sokeri jonka joukkoon on sekoitettu vaniljajauhe (tai vaniljasokeri) ja perunajauho. Lisää myös raastettu sitruunankuori. Vatkaa kaikki sekaisin.

Levitä taikina n. 15(-18) cm irtopohjakakkuvuokaan, sekä pohjalle että korkealle reunoille. Kaada täyte päälle. Paista 175 asteessa n. 45-60 minuuttia (täysikokoista 60-85 min). Syö kakku hedelmäsalaatin tai hillon kanssa. Meillä oli nyt kesäistä kirsikkahilloa, mikä ihana herkku.

Hyvä kakku ja toimiva resepti. Kakku oli juuri niin hyvää kuin miltä näyttääkin. 

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Villisikaa pääsiäiseksi: kinkku uunissa

Kinkku reilu puoli tuntia levänneenä

Meillä on jo vuosia syöty villisikaa pääsiäislauantaina, niin tänäkin vuonna, kunnon kinkku olikin. Tänä vuonna oli selvästi isompi kinkku kuin aiemmin, en punninnut sitä, mutta varmaankin lähempänä viittä kiloa kuin kolmea. Paistoin sen samaan tapaan kuin aiemminkin, tosin aikaa meni melkein puolitoista tuntia kauemin. Liha oli kuitenkin todella mehukasta ja maistui minusta parhaimmalta kinkulta mitä olen tehnyt (tosin näin taidan sanoa joka vuosi, en tiedä tekeekö muisti tepposet vai paraneeko ne todellakin vuosi vuodelta). Kinkku oli isommasta possusta kuin yleensä ja siinä oli ehkä vähän enemmän rasvaa kuin aikaisempina vuosina, liekö se vaikuttanut asiaan. Viime vuonna tein kinkusta lasten mielestä liian tulista, nyt olin maltillisempi maustamisen kanssa, ja se kannatti sillä liha maistui lapsille todella hyvin, myös sille ei-paljoa-lihaa-syövälle kuopukselle.

2 porkkanaa

pala lanttua

pala juuriselleriä

2 sipulia

2 dl vettä

½ dl makeaa omenaviiniä

muutama tippa sitruunaa (voi jättää pois)

3 oksaa rosmariinia

tuoretta timjamia

Kuori ja pilko kasvikset. Levitä ne isoon uunivuokaan. Lisää nesteet ja tuoreet yrtit.

3 rkl soijaa

2 rkl vaaleaa siirappia

2 rkl balsamicoviinietikkaa

2 rkl öljyä

3 tl yrttisuolaa

3 tl katajanmarjoja morttelin kautta

3 tl viherpippuria morttelin kautta

3 tl kuivattua timjamia

1 tl mustapippuria myllystä

½ tl vaniljajauhetta

½ tl savustettua Aji Christalia

1 tl Aji Fantasya

villisian kinkku, ehkä n. 4,5 kg

Sekoita mausteet kulhossa sekaisin. Aseta kinkku juurespedille. Levitä mausteseos kinkun pintaan kummallekin puolelle vaikka silikonisudilla. Jätä rasvapuoli kinkusta ylöspäin.

Kinkku menossa uuniin

Laita kinkku uuniin 275 asteeseen ja paista 10 min. Laske lämpö 125 asteeseen ja paista kunnes kinkun sisälämpötila on 78 astetta, nyt siihen meni reilu viisi tuntia.

Kun kinkku on kypsä, kääri se hyvin folioon (pidä mittari kinkussa, ettei anturin tekemästä reiästä valu nestettä) ja peittele vielä keittiöpyyhkeillä. Anna kinkun tasaantua huoneenlämmössä vähintään puoli tuntia. Valmista sillä välin lisukkeet ja kastike vuokaan valuneesta liemestä. Kastikkeeseen laitoin

3 dl siivilöityä lientä

3 rkl vehnäjauhoa

n. 1 dl kermaa

1 rkl mustaviinimarjahyytelöä

suolaa, pippuria

Laita lientä kattilaan, suurusta se vehnäjauholla (vatkaa jauhot vispilällä sekaan) ja anna kiehua viitisen minuuttia. Lisää kerma ja hyytelö, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Samalla tuli tehtyä perunamuusia (joka kuulemma onnistui ihan täydellisesti), uunijuureksia (porkkanaa, selleriä, lanttua ja palsternakkaa kuutioiksi, vähän öljyä, vaaleaa siirappia, timjamia ja sormisuolaa, paisto 250 asteessa n. 20 minuuttia) ja uunipunajuuria (kuoritut punajuuret kuutioksi, vähän öljyä, hyvää balsamicoa, vaaleaa siirappia, timjamia ja sormisuolaa, paisto kuten noilla muilla juureksilla). Jos viime pääsiäisenä ei mikään onnistunut, niin tänä vuonna ainakin ruoka on ollut poikkeuksellisen hyvää.

Mitä meillä syödään pääsiäisenä?

Kuva vuodelta 2011

Jo jonkin aikaa blogit ovat olleet täynnä pääsiäisherkkujen reseptejä ja toinen toistaan hienompia menukokonaisuuksia pääsiäisen pyhille. Pääsiäiseen ei ehkä kuulu samanlaisia koko maan kattavia ruokaperinteitä kuten jouluun, mutta monenlaisia vanhoja ja uusia perinteitä ihmisillä tuntuu olevan.

Minä en muista lapsuudestani varsinaista ruokaperinnettä, paitsi sen pääsiäissunnuntain aamiaisen (jota nykyään kutsuttaisiin brunssiksi) jolle koko suku kokoontui syömään, parhaimmillaan taisi olla pitkälle yli 20 ihmistä jatkettujen pöytien ääressä. Tarjolla oli aika tavallista aamiaista hyvine lisukkeineen, mutta lihapiirakka kuului siihen aina. Kuten tuossa postauksessa totesinkin, minulla ei taida olla yhtään pääsiäistä etten olisi syönyt sitä, samassa postauksessa on kerrottu aamiaistarjoilut muutenkin vähän tarkemmin. Välillä jo ehdin miettiä, että teenkö piirakkaa tänä vuonna ollenkaan, mutta esikoinen kysyi tuossa pari päivää sitten, että äiitii koska sitä lihapiirakkaa taas saa, kun niin rrrrrakastan sitä, enkä malta odottaa enää kauaa. Vuosi on kulunut edellisestä kerrasta, ja lapsi kaipaa sitä eniten pääsiäisestä. Eli perinne jatkuu, se on selvä.

Mutta muuta perinnettä en muista, toki aina leivottiin pullaa ja rahkapiirakkaa. Sitä en muista mitä yleensä syötiin, ehkä se vaihteli pääsiäisestä toiseen? Ehkä sisko voisi muistaa. Lammasta muistan äidin tehneen muutaman kerran, mutta vasta minun aikuisiälläni, eli mikään varsinainen perinne lammas ei ainakaan meillä ole ollut. Miehen perheessä pääsiäistä ei vietetty lainkaan.

Niinpä on ollut helppo luoda omat perinteet. Jo vuosia olen perjantaiksi tehnyt kalaa jossain muodossa. Ehkä eniten lämmöllä muistelen Murun bouillabaissea. Tänä vuonna ajattelin tehdä kalan seuraksi äyriäisrisottoa. Jo monen monta vuotta olen tehnyt villisian kinkun lauantaiksi, eri versioita löytyy tästä blogista villisika-tagin alta. Tämä perinne katkennee jossain vaiheessa, mutta mukava se on niin kauan kuin kestää. Sunnuntaina syömme aina sen brunssin, joka on niin tukeva, että sillä selviää pitkälle päivään. Varsinaista ruokaa en sunnuntaisin edes tee, jos päivän mittaan tulee vielä nälkä, on villisikaa ja leipiä varmasti jäljellä, eli nälkä pysyy niillä loitolla.

Pääsiäiseen kuuluu myös aina mökin pasha ja rahkapiirakka, eli onhan niitä muitakin lapsuudenkodin perinteitä kun oikein miettii. Tänä vuonna tosin pulla ja rahkapiirakka tuli tehtyä jo palmusunnuntaina, mutta eipä se haittaa. Sen lisäksi olen aina leiponut jotain erikoisempaa jälkkäriksi, mutta se vaihtelee vuodesta toiseen. Tänä vuonna voisi kokeilla pientä, syvää sitruunamarenkipiirasta.

Joinain vuosina tulee vietettyä keittiössä paljonkin aikaa, joinain vuosina päätän, että tämä pääsiäinen menee vähäisellä panostuksella. Ja viime vuoden jälkeen päätin, että en tee mitään mikä ei huvita juuri sinä vuonna. Mutta kevät se tulee pääsiäisestä, vaikka kuinka olisi lunta. Ja ohrakin on muistettu kylvää parin vuoden tauon jälkeen.

ps. Mämmi meinasi unohtua kokonaan: sitä aletaan syödä jo hyvissä ajoin paljon ennen pääsiäistä, puuron korvikkeena, eli mämmiä ja maitoa. Ja toki sitä pääsiäispyhien aikaan syödään jälkiruokana, silloin tietysti kerman ja sokerin kanssa.

Karjalanpiirakat ja pääsiäinen jolloin mikään ei onnistunut

Vaikka olen neljäsosan verran karjalalainen, en ole sitä maternaalista linjaa pitkin, eikä kukaan ole minulle piirakantekoa opettanut. Olen tehnyt karjalanpiirakoita silloin tällöin niin kauan kuin muistan, enkä koskaan ole tullut siinä kovinkaan (=ollenkaan) hyväksi. Piirakat ovat kaikki vähän erilaisia, en jaksa ajaa kovinkaan ohuita pohjia (onpahan ruokaisampaa) ja puuroakin tulee aina vähän milloin mikäkin määrä. Ajattelinkin kokeilla helpotusta ruistaikinan työstämiseen, sillä lopputuloksella, että nyt tiedän että ainakaan minun käsissäni tortillaprässi ei toimi ollenkaan. Kuorista tulee liian paksuja, ja jämähtävät leivinpaperiin tai kelmuun niin kiinni, ettei niitä saa mitenkään irti. Jos joku on saanut sen toimimaan kertokaa ihmeessä että kuinka. Pastakone on minusta työläämpi kuin pulikka, ja vähintään yhtä muotopuolia saan aikaiseksi. Eli teen jatkossakin pulikalla (tai kaulimella kuten tänään kun en löytänyt yhtä niistä muutamasta pulikasta mitä minulla on) semmoisia kuin sattuu tulemaan. 

Tänään tein toista kertaa karjalanpiirakoita haudutuspadalla keitetystä riisipuurosta. En tiedä mikä tässä viikonlopussa on, kun mikään ei tunnu onnistuvan keittiössä. Viimeksi sain mielestäni suunnilleen parhaita piirakoita mitä olen tehnyt; tänään puuro kiehui ja kuohui piirakoista yli. Hyviä piirakat olivat, mutta rumia kuin mitkä.

Taikinaan laitoin 

2 dl vettä

5 dl ruissihtijauhoja (Vääksyn Mylly)

½ dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

Sekoita taikinan aineet. Tee taikinasta pitkä tasainen pötkylä ja jaa se 20 yhtäsuureen osaan. Ajele ne pulikalla ohuiksi pyöreiksi tai pitkulaisiksi. Levitä jokaiselle kuorelle lusikallinen puuroa ja rypytä piirakat. Paista niin kuumassa uunissa kuin saat (minulla 275 astetta) 15-20 minuuttia tai kunnes ovat täplikkäitä. Uita piirakat sen jälkeen voi-maito-seoksessa (sulata voi, lämmitä maitoa vähän jos viitsit, minä en tänään viitsinyt) ja nostele ne pyyhkeen alle pehmenemään. Hyvää munavoin kanssa. 

Esikoinen totesi minulle tänään illalla samalla kun söimme pashaa iltapalaksi, että äiti, ei millään pahalla, mutta sinulla on mennyt tänä vuonna kaikki pääsiäiseen liittyvä pieleen. Hän ilmeisesti vihoittelee edelleen siitä, etten muistanut tänäkään vuonna laittaa rairuohoja kasvamaan. Vaikka täytyy myöntää, että täysin oikeassa hän oli: villisian kinkku oli kyllä aikuisten mielestä hyvää, mutta lasten makuun se oli auttamatta liian tulista, samoin kastike. Lihapiirakkan jauhelihaan tuli niin paljon suolaa, ettei koko piirakkaa voi syödä, sen lisäksi tuo haudutuspadassa keitetty puuro ei oikein toiminut, täyte jäi liian löllöksi (en ajatellut mainita sitä, että sipuli unohtui täytteestä). Munat jäivät värjäyksessä liian vaaleiksi. Pasha ei ollut sekään lasten mielestä hyvää, syynä ehkä se, että käytin tuplamäärän rahkaa, ja valutin ananaksen tehokkaammin kuin yleensä. Kyllä ei pitäisi muuttaa hyväksi havaittuja perintöreseptejä. Onkohan tämä joku kosminen luonnonlaki, että kun minua ei olisi koko pääsiäinen huvittanut tänä vuonna yhtään, niin tässä sitä ollaan. Että nyt saan pohtia, että onko tärkeämpää pitää perinteistä kiinni ja sössiä ne silloin kun ei huvita, vai voisiko sitä pitää välivuosia jos ei huvita. Kyllä en tiedä.

Pistaasipulla pääsiäiseksi

Sahramipulla ei ole tässä perheessä mikään toivottu pulla, kukaan muu ei oikein välitä sahramin mausta. Halusin kuitenkin kokeilla jotain aavistuksen pääsiäisen väritykseen sopivaa, eli vihreää pistaasia. Vierailin juuri ennen pääsiäistä Annan kaupassa, ja sorruin ostamaan mm. paljon kehuttua pistaasitahnaa. Maistettuani tahnaa täytyy todeta että se on kaikkien kehujen arvoista ja vielä yli, niin hyvää se on. Muistin myös, että Nanna oli tehnyt pistaasi-valkosuklaapullia jostain vähän vastaavasta tahnasta.

Tein ihan normaalin pullataikinan, josta puolet meni rahkapiirakkaan. Kaulin toisen puolikkaan suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Puolet tein korvapuusteiksi, toisen puolen pistaasipulliksi. Eli levitin pistaasitahnaa taikinan päälle, kieritin rullalle, leikkasin suoraan ja laitoin vuokiin. Minulla oli vain jättimäisiä muffini-vuokia, nätimpiä olisi tullut tuollaisissa korkeissa kapeissa mitä Nanna käytti (enkä minä raatsinut muutenkaan tiputtaa tahnaa pöydälle tai kaataa purkkia, rahkapiirakan täytettä kyllä levähti pitkin kaapin seinää ja kahvaa, jätin tosin kuvan ottamatta ;) ). Annoin pullien kohota sopivasti (sen ajan mitä rahkapiirakka oli uunissa), voitelin pullat ja ripottelin vähän rouhittua pistaasipähkinää päälle. Paistoin 225 asteessa reilu 10 minuuttia. Kun pullat olivat vähän jäähtyneet, koristelin ne sokerikuorrutuksella. Hyviä pullia, ihan älyttömän hyviä!

Tänä vuonna ei ole mitään uutta kokkailuideaa pääsiäiseksi, paitsi nämä pullat. Eilen syötiin kalapöytä esikoisen toiveesta, eli kylmä- ja lämminsavulohta, uuniperunoita ja lohitäytettä, hyvää salaattia ja lohitahnalla täytettyjä ruisleipäsiä. Tämän päivän ruuaksi on tulossa villisikaa punaviinikastikeella, muutenkin mennään vanhoilla tutuilla lihapiirakoilla, pashalla mökin tapaan ja rahkapiirakalla. Ja tietysti sipulinkuorilla värjätyillä kananmunilla ja suklaamunilla. Hyvää pääsiäistä kaikille!

Pihlajanmarjakastike villisialle

Tein tänä pääsiäisenä villisian kinkun samalla tapaa kuin olen tehnyt aikaisemminkin. Osan paprikasta korvasin savupaprikalla, chilejä laitoin vähän enemmän mutta kinkku painoi tällä kertaa vain 2.5 kg, eli oli selvästi pienempi kuin viime vuonna. Paistoin kinkkua tällä kertaa 100 asteessa n. 7 tuntia sen vartin alkukuumennusken jälkeen, sillä en osannut arvioida etukäteen kauan meillä menee pilkki- ja leijanlennätysreissulla merellä, päivähän siinä meni vaikkei kalaakaan tullut. Kinkku onnistui taas hyvin, eli tällä tavalla sitä aion edelleenkin tehdä. Pitkä paistoaika ei haitannut sekään mitään, liha oli mureaa, maukasta ja kypsää. Hyvin riitti eiliselle aterialle, ja tänään jatketaan.

Tein kuitenkin erilaisen kastikkeen kuin viime vuonna, ja hyvää siitä tuli. Viime vuonna jo mietin, että kannattaisi laittaa jotain hilloa kastikkeeseen, ja tosiaan kannatti. Esikoinenkin kehui sitä ja söi mielellään. Tein kastikkeen näin:

2 dl villisian paistolientä

1 dl vettä

3 rkl pihlajanmarjahyytelöä

2-3 rkl vehnäjauhoa

1-2 dl kermaa

Ota liemi talteen kattilaan. Se oli vahvaa ja väkevää pitkän paistoajan jälkeen, joten lisäsin myös vettä vähän. Lisää hyytelö ja vatkaa vehnäjauhot joukkoon. Anna kiehua niin että kastike sakenee. Lisää reilu loraus kermaa ja anna kiehahtaa. 

Kastikkeesta ei ole kuvaa, mutta kastikkeeltahan se näytti ;) Syötiin se villisian, perunamuusin ja salaatin kanssa. Lisukkeet jäivät tänä vuonna vähiin; ei ollut kukaan laittamassa niitä.

Vieressä on kuva tämän päivän aamiaisesta. Kokeilin värjätä munia myös punasipulin kuorella, mutta nyt selvisi sekin, miksei niin kukaan tee: munista tuli lähinnä tumman ruskeankeltaisia, ei tietoakaan punasipulin hienosta väristä. Tavallisilla sipulinkuorilla tulee paljon kauniimmat, sekä tummina (paljon kuoria) että vaaleina (n. 1 kuoripala kattilassa).

Kukat Pirjo Koppi, aivan upeat tänäkin vuonna.

Sitruunainen rahkakakku

Joskus leipomissuunnitelmat muuttuvat/täydentyvät aivan yllättäen. Niinkuin tänä pääsiäisenä. Yleensä pääsiäisenä meille riittää rahkapiirakka, pulla ja pasha mökin tapaan, joskus (harvoin) lisänä vielä on saattanut olla passion-kakku. Tänä vuonna emme kuitenkaan vietä pääsiäistä pelkästään oman perheen kesken, ja mietinkin että olisi kiva tehdä jotain muutakin. Kuinka ollakaan, ajatus kirkastui torstain Hesarin ruokasivuilla: halusin kokeilla sitruunaista rahkakakkua. Tein kakun ihan ohjeen mukaan näin:

Pohja:
400 g murokeksejä
75 g voita
½ dl kermaa

Täyte:
500 g rahkaa
2 dl sokeria
3 kananmunaa
150 g ranskankermaa
1 dl kermaa
2 rkl vaniljasokeria
1/2 tl kardemummaa
1 sitruunan kuori
1 rkl sitruunamehua

Sitruunakiisseli koristeeksi ja tarjoiluun:
2 sitruunaa
1 dl vettä
1½ dl sokeria
3 keltuaista
2 rkl maissitärkkelysjauhoja

Pinnalle:
2 dl kermaviiliä
1 rkl sokeria

Murustele keksit pohjaa varten. Sekoita joukkoon sulatettu voi ja kerma. Painele seos 24 cm kokoisen irtopohjavuuan pohjalle ja reunoille ylös saakka. Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada pohjan päälle. Paista 175 asteessa 45 minuuttia.

Tee sillä välin sitruunakiisseli. Raasta sitruunoista kuori ja purista mehu. Laita ne kattilaan, lisää vesi ja sokeri ja vatkaa joukkoon keltuaiset ja maissitärkkelys. Anna kiisselin poreilla hiljalleen koko ajan sekoittaen kunnes se on sakeaa. Siirrä kiisseli jäähtymään.

Sekoita kermaviili ja sokeri. Nosta kakku jäähtymään pieneksi hetkeksi. Kaada kermaviili kakun päälle ja valuta kiisseliä noroina päälle (=köntteinä), muotoile kuvioita lastalla tai veitsellä. Paista vielä n. 8 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ja nauti kakku sitruunakiisselin kanssa.


Ihastuin ohjeeseen ja kuvaan. Kakusta tuli hyvää ja maukasta, tosin pohja oli pehmeää ja reunus kovaa. Kuitenkin täytyy todeta, ettei kakun teko mennyt ihan kuin Strömsössä. En tiedä johtuiko se ylisuuresta väsymyksestä (sama ilmiö selittänee sen, että unohdin kokonaan laittaa rairuohot kasvamaan tänä vuonna) vai mistä lie, mutta

1) sai olla viimeinen kerta kun pienin keksit perunanuijalla, en vaan saa siitä riittävän hienoa murua

2) pitää muistaa että uusi 80% alennuksesta hankittu punainen irtopohjavuoka laskee rasvat alleen ja pahasti (anteeksi että kuurasin uunia pitkänperjantain aamuna)

3) kiisselistä tulee auttamatta liian paksua noin tehden: lusikoituani könttejä pinnalle totesin että kaunista ei tule millään (ulkonäkö kuuluu kategoriaan "minähän en keittiössä piperrä")