Munakoisopasta

 

Tänä kesänä minulla on ollut varsinainen munakoisohimo. Syön niitä melkein joka päivä eri tavoin valmistettuna, yksinkertaisimmallaan itketyksen jälkeen paahdan sen air fryerissa ja syön sieltä suoraan. Yhden kerran näin tehtynä minulla jäi munakoisot liian suolaisiksi. Totesin heti, että niistä kannattaa tehdä ruokaa, jonne suola laimenee. Tein ensimmäisen kerran niistä aineksista mitä sattui olemaan, mutta siitä tuli niin hyvää, että olen tehnyt (suunnilleen) samalla tapaa monta kertaa. Kuva on otettu esikoisen luota, jossa teimme tämän pastan yhdessä meille päivälliseksi. Tuo annos on hyvä kahdelle, vaikka taisi siitä vähän jäädä ylikin. 

1 munakoiso, suolaa, oliiviöljyä
3-4 tomaattia
kesäkurpitsaa (pieni tai pätkä isompaa)

2 dl hernisrouhetta (+ n. 1 dl vettä)

1-2 tl Provencen yrttiseosta

öljyä
1-2 sipulia 
lehtikaalia (jos on) 

Pastaa 80-100 g per annos, keitä ja valuta

Viipaloi munakoiso, ripottele suolaa molemmin puolin ja itketä sitä vähintään puoli tuntia. Pyyhi suolat ja nesteet pois ja paahda pannulla oliiviöljyssä, tai pyöräytä palat oliiviöljyssä ja paahda air fryerissa n. vartin verran 180 asteessa niin että viipaleet saavat riittävästi tummaa pintaa. Pilko paahdetut munakoisot, tomaatit ja kesäkurpitsa ja sekoita kaikki. Maut (=suola) saavat tasaantua pidempääkin jääkaapissa, teen tämän yleensä aamulla, tai jopa edellisenä iltana.

Kuumenna paistipannu ja mittaa hernisrouhetta ja siitä puolet vettä (käytän yleensä n. dl per hlö), anna herniksen imeä vesi, mausta Provencen yrttiseoksella. Lisää pannulle öljyä ja silputut sipulit, kuullota vähän ja lisää sitten munakoiso ja muut kasvikset. Anna hautua vähän aikaa ja sekoita joukkoon keitetty pasta. Valkosipuli sopii tähän, samoin tuore basilika. Ja kaikki kasvikset mitä sattuu olemaan, kunhan on munakoisoa, tomaattia ja sipulia.

Protukokkina: sosekeitto n. 30:lle

Sosekeitto taitaa olla melko klassinen Protu-leirien ruoka. Se on helppo valmistaa vegaanisena, ja sen lisänä voi tarjoilla monenlaista proteiinia. Meillä esimerkiksi ensimmäisellä kerralla oli tarjolla (hävikinestona)  edellisen leirin loppulounaalta jäänyttä broilerinsuikaletta paistettuna ja kasvisversiona paahdettua kikhernettä. Toisella kerralla muistaakseni oli (hävikinestona) ylijäänyttä Muu-jauhismurua (menekki ei ollut kovin suurta) ja ehkä raejuustoa. 

Sosekeitto on myös maailman helpoin ruoka valmistaa, jopa niin helppo, että määriä etsiessäni huomasin, ettei ohjeita meinannut löytyä, tai ainakaan selkeää arviota siitä, että minkä verran sitä pitäisi valmistaa. Kuten kuvasta näkee, ensimmäisellä kerralle keitto ei melkein riittänyt, ja kokki jäi ilman (toivottavasti kukaan muu ei jäänyt ilman). Toisella kerralla teimme keittoa vähän enemmän, eli tämän ohjeen mukaisen määrän, ja nyt kokillekin riitti mutta ei sitä hävikkisämpylöihin riittänyt tästäkään. 

Sosekeitto on myös aikataulullisesti hyvä ruoka valmistaa sillä sen voi valmistella hyvin etukäteen. Minä keitin ja soseutin kasvikset kahdessa kattilassa, mutta riittävän laakeassa kattilassa sauvasekoitin olisi riittänyt koko määrällekin. Tästä tuli suunnilleen 8 l keittoa tai vähän yli. 

Kasvisosekeitto, vegaaninen

n. 3 l vettä (lisää tarvittaessa)

3 kg perunaa (jauhoinen)

3 kg porkkanaa

4 isoa sipulia

1 kukkakaali

3 tl mustapippuri

3 tl suolaa (tai enemmän)

6-7 vihannesliemikuutio (Knorr)

5 dl pippurikaurakerma (Fazer aito)

5 dl kaurakerma (Fazer aito)

Kuori ja pilko kasvikset reiluiksi paloiksi. Laita ne kattilaan, lisää mausteet ja vihannesliemikuutiot (muista tarkistaa liemikuutioista mahdolliset allergeenit) ja keitä kasvikset kannen alla kypsäksi. Soseuta keitto huolella ja lisää kaurakermat ja anna kiehahtaa. Tarkista suola ja maku, lisää tarvittaessa suolaa/mausteita, ja lisää vähän vettä jos keitto on liian sakeaa.

Keiton lisänä oli tuoreita sämpylöitä ja jotain proteiinipitoista lisuketta. Esim. paahdetut kikherneet tai raejuusto (ei-vegaaneille) on helppo lisä. 

Kerrankin hyvä sosekeitto

Esikoinen toivoi sosekeittoa omalla kasvis-toivevuorollaan, saatesanoilla "tee siitä kerrankin hyvää". No nyt tuli hyvää, niin hyvää, että on pakko kirjoittaa resepti ylös. Ihan tavallinen sosekeittohan tämä on, mutta minä en kovinkaan usein tunnu onnistuvan siinä, ainakaan muiden mielestä. Minulla oli liemenä hyvää peuralientä, mutta toki mikä tahansa muu liemi käy oikein hyvin, kasvisruuaksi tägäsin siitä huolimatta. 

Tästä annoksesta söi kolme (en laske sitä kuopuksen lautasen sotkemista annokseksi), ja lisäksi jä kolmelle etäilijälle riittävä lounas. 

6 porkkanaa (keskikokoisia)

1 palsternakka

1 sipuli (pienehkö)

n, ½ l kurpitsakuutioita (tai vastaava määrä sosetta)

1 varsisellerin varsi (pienehkö)

4 perunaa (esim. Rosamunda)

1 parsakaalin varsi (koska oli)

1 dl tiukkaa lientä

7 dl vettä

n. 200 g Koskenlaskijaa

1 tl suolaa (riippuu liemestä tarvitaanko)

1 tl viherpippuria morttelin kautta

mustapippuria myllystä

vähän timjamia

Kuori ja pilko kasvikset. Keitä niitä nesteessä n. 15 minuuttia. Lisää koskenlaskija ja soseuta. Tarkista suola, lisää vähän mausteita maun mukaan. Tarjoa esim. raejuuston kanssa. 

ps. Tähän keittoon meni viimeinen sipuli, nyt olen alkukesään saakka ostosipuleiden varassa. 

Laiskan sadonkorjaajan "soffrito"

Yksi tärkeitä arkikokkausta helpottavia asioita on soffritto, tuo italialainen pyhä kolminaisuus - sipuli, porkkana, selleri - haudutettuja kasviksia (en nyt avaudu äffien ja t-kirjainten lukumääristä). Sitä kannattaa valmistaa iso määrä kerralla ja pakastaa, näin saa nopeasti kastikkeen, joka maistuu siltä kuin ruokaa olisi haudutettu pitkäänkin. Ensimmäisen kerran luin tästä Hannelen Kokit&Potit-blogista ja innostuin heti! Campasimpukka jatkojalosti tätä eteenpäin haudutuspadassa tehtäväksi tuossa hävinkintorjuntalaatikossa.

Olen kasvattanut porkkanaa tänä vuonna muutaman vuoden tauon jälkeen, ja upeaa porkkanaa onkin. Satoa on tullut enemmän kuin olen ehtinyt käyttää, eikä minulla ole sille säilytystilaa talven varalle. Tähän soffritoon olen upottanut monia monia kiloja sadonkorjuun kasviksia ja mieli hyrisee tyytyväisyyttä kun olen saanut kasvikset käytettyä ja säilöttyä tulevaa arkea helpottamaan. 

Olen tehnyt soffritoa useamman kerran haudutuspadassa. Suuren määrän pilkkominen ihan pieniksi kuutioiksi ottaa kuitenkin aikansa, ja vaikka kuinka pieneksi pilkon kasvikset, aina joku bongaa sellerinpalan kastikkeesta ja kysyy, että mikä tämä on. Niinpä siirryin alkuperäisestä ohjeesta vielä yksinkertaisempaan versioon, samalla käytin muutakin sadonkorjuun satoa.

Tarkkoja määriä minulla ei ole tähän, mutta olen täyttänyt ison haudutuspatani ääriään myöten täyteen. Olen myös lisännyt hävikkiuhan alla olevia kasviksia, tällä kertaa mukaan mahtui muutama tomaatti ja paprika sekä viimeisestä palstan kesäkurpitsasta pätkä. Kasvikset siis vaihtelevat sen mukaan, mitä sattuu olemaan. Porkkanaa oli nyt ylivoimaisesti eniten.

muutama kilo porkkanaa 

muutama oikein iso palsternakkaa

muutama varsi varsiselleriä

muutama sipuli

muutama tomaatti

muutama paprika

pätkä kesäkurpitsaa

nippu persiljaa

tuoretta timjamia

n. 1 dl oliiviöljyä

Kuori ja pilko kasvikset, siirrä ne haudutuspataan. Voit jättää ne aika isoiksi paloiksi, sillä kaikki soseutetaan lopuksi. Lisää myös yrtit pataan ja kaada päälle reilusti öliiviöljyä. Hauduta kasviksia asetuksella high 3-4 tuntia. Sekoita niitä muutaman kerran tänä aikana. Jatka hauduttamista asetuksella low nelisen tuntia. Ajat eivät ole tarkkoja, vähempikin riittää jos se sopii aikatauluun paremmin. Soseuta lopuksi kasvikset sauvasekoittimella soseeksi, jäähdytä ja pakasta erissä.

Nopean ja maukkaan kastikkeen saa käyttämällä valmiiksi pakastetun pussin näitä kasviksia sekä valmiiksi paistettua ja maustettua jauhelihaa (jota myös löytyy pakastimesta), tai vaihtoehtoisesti jotain mieluista lihankorviketta sekä lisäämällä purkin tai kaksi tomaattimurskaa. Kastike saa hautua saman ajan kuin pasta kiehuu ja hyvä ja maukas ruoka on valmis vartissa. Toki tämä sose sopii kaikkiin kastikkeisiin, patoihin, keittoihin, mihin vaan.

Sadonkorjuun tattipaistos

Nyt on ihan paras aika valmistaa ruokaa. Omasta maasta alkaa saada aterian ainekset, metsästä saa sieniä ja marjoja, ainakin tänä vuonna. Mökilläkin sai hakea kantarellit 20 m ovesta ja tatit 20 m toiseen suuntaan. Toin mökiltä sieniä myös muutamalle aterialle, söimme esikoisen kanssa juuri nostettuja perunoita ja kantarellikastiketta, ja sen lisukkeeksi tein paistoksen, jonka sain syödä ihan yksin (riitti kahdelle päivälle). Minulle tässä paistoksessa on upeita makuja ja rakenteita, miehen makuun tähän mahtuu hänen pahimmat inhokkinsa.

voita/öljyä
tatteja
sipuli
pieni kesäkurpitsa
pieniä härkäpapuja
sokerihernettä
lehtikaalia
suolaa ja pippuria myllystä

Laita pannulle voita ja/tai öljyä. Paista viipaloidut tatit kuumalla pannulla, siirrä syrjään. Lisää öljyä ja kuullota pilkottu sipuli puolella pannulla, toisella puolella paista pilkottu kesäkurpitsa niin, että saat vähän väriä kummallekin puolelle. Lisää härpäpavut ja sokeriherneet pannulle, sekoita kaikki ja lisää pilkottu lehtikaali. Kääntele kaikki sekaisin, anna lehtikaalin kypsyä vähän. Lisää tatit takaisin ja kääntele vielä kaikki kertaalleen sekaisin, mausta suolalla ja pippurilla. Nauti sellaisenaan tai lisukkeena.

Meillä oli ruokana ensimmäiset omat uudet potut, kantarellikastiketta (ja ei-sienensyöjille peurakastiketta) ja minulle tätä paistosta. Ihanaa sadonkorjuuta!

Härkäpapuja olisi voinut olla enemmänkin jos olisi ollut. Kesän ensimmäistä paistosta en maustanut oikein mitenkään, seuraavilla kerroilla voin kikkailla makujen kanssa, ainakin Aasiaan päin.

ps. Iso kesäkurpitsa meni taas suklaakakkuun.

Satokauden ensimmäinen wokki

Tänään tein ensimmäisen ruuan uudesta sadosta. Palasin työmatkalta, saattoi mennä aika myöhään eilen (vai tänään), eli väsymys oli sitä luokkaa, että halusin tehdä ruuan nopeasti ja helposti. Meillä on herkkukastikkeen veroinen arjen pelastaja, nimittäin korealainen kassler. Teen sitä aina ison satsin, viimeksi taisi olla yli kaksi kiloa lihaa, ja jaan sen sopivissa kerta-annoksissa pakastimeen. 

Kotimatkalla pysähdyin palstalla ja otin lehtikaalia, harvensin vähän punajuuria ja nostin muutaman sipulin mukaan, omassa pihassa retiisit olivat juuri sopivia. Tällä kertaa wokin lihaisa osa oli pakastimesta, ja kasvikset tuoreena maasta. Ruoka tuli vartissa ja oli hyvää.

n. 4 dl koralaista kassleria

öljyä

3 pientä sipulia

5 retiisiä

kourallinen lehtikaalia

pikkukourallinen harvennuspunajuuria

nuudelia yksi levy

Sulata liha tarvittaessa. Kuumenna öljy kuumaksi wokkipannulla, lisää pilkottu sipuli ja retiisit ja kuullota hetki. Lisää pilkottu lehtikaali ja harvennuspunajuuret, pyöräytä hetki pannulla. Lisää korealainen kassler ja nuudelit, anna nuudeleiden kypsyä muutama minuutti,. Nauti kesän ensimmäisestä sadosta ja helposta nopeasta ruuasta.

Sikurirousku-kuha

Minun etäpäivän lounaille nauretaan töissä aavistuksen verran, toivottavasti kuitenkin ihan hyväntahtoisesti... Tässä on yhden etäpäivän lounas, tekemiseen meni aikaa ehkä kaikkineen n. 10 minuuttia (vähemmän aikaa kuin kävelee Pihkaan), ja sen söi nopeasti. Ja ennen kaikkea siitä tuli hyvä olo ja mieli, kala ja sienet ovat selvästikin varsinaista aivoruokaa.

Edellisen päivän kala-aterialta jäi yhden annos kuhaa, joten muutin lounassuunnitelmat ja tein kalaruuan. Sikurirousku tuoksuu currylle, ja halusin jatkaa sitä makumaailmaa sopivilla mausteilla. Tuo 5 g kuivattuja sikurirouskuja oli yli kymmenen pientä sientä, en ole ihan varma kuinka tarkka vaaka on noilla pienillä määrillä. Minä olen siis kuivannut sikurirouskut kokonaisina, koska ovat niin sieviä mutta ohuita sieniä. Ja täytyy todeta että Firenzen pitkä on erinomainen kesäkurpitsa myös näin myöhään syksyllä isoksi kasvaneena. Upea maku ja kiinteys myös paistamisen jälkeen.

150 g kuhaa

1 lime

1 tl raastettua inkivääriä

½ Aji Cristalia tai muuta mieleistä chiliä
n. 5 g kuivattua sikurirouskua jauhettuna
1 tl korianterin siemeniä

suolaa

öljyä

1 sipuli

200 g kesäkurpitsaa

½ tl fariinisokeria

Leikkaa kuha suikaleiksi. Purista limestä mehu, lisää raastettu inkivääri, pilkottu chili sekä sienet ja korianterin siemenet morttelin kautta, mausta suolalla, sekoita kaikki kalojen kanssa sekaisin.  Kuullota suikaloitua sipulia pannulla, lisää kesäkurpitsa, paista hetki. Lisää kalat sekaan, taita vähällä makeudella. Paista niin, että kala on kypsää ja kasvikset sopivia. Hyvä etäpäivän ruoka ihan tällaisenaan. Tästä saisi varmasti myös hyvän keiton lisäämällä kookosmaitoa ja vaikka nuudeleita.

Sosekeitto paahdetuista juureksista

Kun yöllä näkee unta syvän vihreistä salaattihyllyistä ja muista kasviksista, tietää, ettei ole syönyt viime päivinä sitä vähintään puolta kiloa (=800 g) kasviksia päivässä. Akuuttiin hätään toimi lehtikaali-smoothie aamupalaksi, ja päivää voi jatkaa kasvissosekeitolla. Tuo alakuva on ollut blogissa ennenkin, kamadossa oli kesäkurpitsaa ja hirveä, ja jotta tila, lämpö ja savu eivät olisi menneet hukkaan, myös punajuuria, sipulia ja minilanttua. Näistä tilantäyttäjistä syntyi ihana kasvissosekeitto vähän viiveellä.

2 isoa sipulia

2 pienen pientä lanttua

4-5 punajuurta

3 dl hyvää lientä

Paahda juurekset grillissä, tällä kertaa olivat kolmisen tuntia josta hiipuvassa lämmössä viimeiset pari tuntia. Anna juuresten jäähtyä huoneenlämpöön. Kuori kasvikset ja laita ne tehosekoittimeen. Lisää hyvää lientä sen verran, että saat ajaettua tasaisen paksuhkon massan. Käytä heti keittoon, tai pakasta parissa erässä. Minä pakastin nyt 2 x 4-5 dl.

4 dl juuressosetta

½ dl kermaa
50 g vuohenjuustoa

suolaa, pippuria myllystä

Jos olet pakastanut keittopohjan, sulata se ja kaada kattilaan. Lisää vähän kermaa ja vuohenjuustoa, sekoita ja anna kiehahtaa niin että juusto sulaa. Hyvä paksu ja syvänmakuinen keitto.

Nautaa muurikalla

Muurikkakokkailut jatkuvat, tällä kertaa otin sulamaan joskus aiemmin ostamaani ylämaan karjaa suikaleina, juuri sopivaa lihaa muurikkaan. Satoa alkaa pikkuhiljaa saada kasvimaaltakin, vaikkakin mökin kasvimaalla odotti surullinen näky: kaikki pavut ja malvikit syöty, samoin salaatit ja puolet punajuurista. Ilmeisesti jänis ollut asialla, seuraavaksi pitää alkaa suunnitella aidan rakentamista kasvimaan ympärille. 

1 kg ylämaankarjan paistisuikaleita (tai naudansuikaleita)

1 dl osterkastiketta (vajaa)

1 dl rkl soijakastiketta

1 rkl punaviinietikkaa

½ limen mehu

1 rkl fariinisokeria

2 cm pätkä inkivääriä

1 pieni valkosipuli

1-2 chiliä (Aji Cristal)

3-4 uuden sadon sipulia

2 paprikaa

herneenpalkoja (nyt 10)

öljyä paistamiseen

limen lohkoja, sipulinvarsia, sweet chili -soosia ja korianteria (jos on)
riisiä

Laita liha maustumaan. Kaada kastikkeet kulhoon, lisää sokeri, raastettu inkiväri, pilkotut valkosipuli ja chili. Sekoita liha ja kaikki mausteet sekaisin kulhossa, ja anna maustua vähintään puoli tuntia. Pilko sipulit, paprika ja herneenpalot suikaleiksi. 

Tee tulet muurikan alle. Kun pannu on kunnolla kuuma, laita sille öljyä ja paista lihat hyvällä tulella. Siirrä lihat vähän sivuun, lisää öljyä, ja kaada sipulit pannulle. Ruskista niitä hetki, lisää paprika ja herneenpalot ja sekoita kaikki sekaisin. Tarjoa ruoka keitetyn riisin (tai nuudelin) ja salaatin kanssa. Lisänä limen lohkoja, reilusti sipulinvarsia pilkottuna, makeaa chili-kastiketta sekä korianteria, jos satut löytämään sitä pikkukaupasta. Minä en löytänyt (kts. edellinen postaus).

Kolmen sipulin tatti-lehtikaalipasta

Tulihan se kylmän kevään ja kesänä jälkeen aika, että päivän ruoka on mahdollista hakea palstalta. Tällä hetkellä palstalta löytää komeita sipuleita, salaattia, tilliä ja paljon lehtikaalia. Valkosipulikin on kasvanut hienosti, nostin nyt tätä ruokaa varten yhden sipulin, joka jäi viime vuodesta maahan. Viime vuonna nosto jäi liian myöhään, ja muutamista varret olivat jo mädäntyneet, joten koko sipuli jäi maahan, nyt nostelen niitä käyttöön, sillä eihän niillä ole tilaa kasvaa, kun jokaisesta kynnestä kasvaa oma sipuli. 

Minulla on tiedossa pakastimen sulatusta, ja muutenkin mielessä on varastojen tyhjennystä ennen kuin uusi satokausi pääsee toden teolla käyntiin. Useampana aamuna on tullut juotua lehtikaali-mustikka-smoothieta ja pitihän sitä muutkin kaapitkit käydä läpi. Minulla on viime vuodelta vielä kuivattuja tatteja jäljellä, joten siitä sai oivan lisän tämän päivän ruokaan. Sanomattakin on selvää, että olen yksin kotona, eikä kukaan ole kommentoimassa mitään lehtikaalista ja/tai sienistä.

muutama kuivattu herkkutatin viipale

voita/öljyä

2 pientä sipulia (puna- ja kelta-)

1 pieni valkosipuli

kourallinen lehtikaalia

suolaa/pippuria myllystä

n.80 g pastaa

parmesania

Laita kuivatut tatit likoamaaan pieneen vesitilkkaan, anna turvota vähintään puolisen tuntia. Laita pannulle rasvaa, ja kuullota siinä viipaloidut sipulit. Lisää tatit liemineen pannulle, lisää pilkottu lehtikaali. Anna vähän paistua pannulla, ja sekoita keitetyn ja valutetun pastan joukkoon. Raasta vähän parmesania päälle ja nauti kesän mauista.

Marinoitu punasipuli

Vaikkei se Nanna nyt kirjoittanutkaan minulle hirvireseptiä kamadolle juhannukseksi, löysin häneltä hyvän ohjeen marinoidulle punasipulille. Ohje löytyy tuolta. Tiesin että hodarisämpylät  ja savustettu hirvi todellakin kaipaavat sipulia, ja oikeassa olin. Tämä on ihan huippuohje. Niin hyvää tämä sipuli on, että tuo määrä olisi sopiva määrä ehkä neljälle (lue: ehkä kahdelle).

200 g punasipulia

1 dl öljyä

2 rkl punaviinietikkaa

½ tl suolaa

2 rkl fariinisokeria

Viipaloi sipulit. Sekoita marinadin aineet keskenään, ja sekoita sipuleiden joukkoon. Anna marinoitua yön yli, ohjeen mukaan säilyy pari viikkoa (lue: teoreettisesti, tulee varmasti syötyä ennen sitä).

Janssoninkiusaus juureksilla

Puoli kiloa kasviksia päivässä on helppo juttu kesällä ja syksyllä, silloin asiaa ei tarvitse edes miettiä. Helppoa se on talvellakin, mutta ainakin minun on alkutalvesta mietittävä asiaa, joka vuosi. Helppo tapa lisätä talvikasvisten käyttöä on korvata osa tavallisen ruuan raaka-aineista kasviksilla. Yksi tälläinen helppo ruoka on janssoninkiusaus. Sanoisin jopa että näin tulee parempaa kuin pelkällä perunalla. 

4 perunaa (400 g kuorittuna)

100 g juuriselleriä kuorittuna

150 g palsternakkaa kuorittuna

2 sipulia (150 g kuorittuna)

2 valkosipulin kynttä

1 prk hyviä anjovis-fileitä

2 dl kermaa

1 dl maitoa

Kuori perunat ja muut kasvikset. Leikkaa ne suikaleiksi tai käytä leikkuria. Sekoita suikaleet ja laita ne uunivuokaan. Lisää kala liemineen, sekoita vähän. Kaada päälle purkki kermaa, huuhtele purkki maidolla ja kaada sekin sekaan. Paista 225 asteessa 60 minuuttia, anna vetäytyä hetki.

Herkkutattia ja kesäkurpitsaa

Herkkutatti on yksi lempisienistäni. Erityisesti tykkään siitä kuivattuna ja vähintään yhtä paljon pidän siitä hyvin paistettuna, sellaisena kovalla lämmöllä nopeasti kypsennettynä. Opiskeluajat selvisin pitkälle marjojen, sipulin, perunan ja sienten (ja tietysti hirvenlihan) voimin, omavaraisuus säästi rahoja muihin aktiviteetteihin. Parasta oli herkkutatit, jotka äiti aina leikkasi pieniksi kuutioiksi ja haudutti pannulla nesteet pois. Hyvää sekin oli, sellaista perinteistä suomalaista sieniherkkua, siitä sai vaikka mitä hyviä ruokia. Mutta vielä enemmän pidän nopeasti kuumalla pannulla paistetuista sienistä, näitä voi syödä ihan sellaisenaan.

Viikonloppuna tuli nautittua hyvästä lihasta kasvisten kanssa ja nyt viikolla voi keskittyä kasvimaan ja metsän antimiin sellaisenaan, elokuun sato on niin yltäkylläistä että kauppalaskutkin ovat lähes olemattomia.

kesäkurpitsaa

herneitä

sipulia

öljyä

siideriviinietikkaa
aavistus hunajaa

voita

herkkutatteja

suolaa ja pippuria myllystä

Höylää kesäkurpitsasta ihan ohuita siivuja. Lisää joukkoon herneitä ja ihan hienoksi viipaloitua sipulia. Voit käyttää mitä tahansa kasviksia salaattiin, minulla oli nyt nämä. Sekoita öljy, etikka ja aavistus hunajaa keskenään, kaada salaatin joukkoon. Anna salaatin maustua sillä välin, kun valmistat tatit.

Laita voi pannulle, pilko tatit suikaleiksi tai muuten reiluiksi paloiksi. Paista sienet hyvällä lämmöllä napakoiksi, niin että tatit saavat vähän väriä, mutta eivät ala kiehua nesteessään. Suolaa ja pippuroi maun mukaan. Nostele tatit kesäkurpitsasalaatin päälle ja nauti heti.

Yksinkertaista, niin yksinkertaista maultaan ja juuri siksi aivan ylivertaisen hyvää. Elokuuta parhaimmillaan,

Keltajuuripizza

Minä olen muutaman kerran tehnyt punajuuripizzaa, enkä ole ollut kauhean tyytyväinen aikaansaannoksiini. Tällä kertaa turvauduin River Cottage Veg Everyday -kirjaan, ja huomasin että Hugh käytti keitettyä punajuurta. Niinpä sitten minäkin käytin, vaikka muuten en tehnyt ohjeen mukaan, en siis käyttänyt tomaattikastiketta enkä kuullottanut sipuleita pannulla, sen sijaan käytin raakaa sipulia huomattavasti vähemmän.

Pizzan päälle laitoin:

4 pientä keltajuurta

1 pieni sipuli

125 g hyvää buffalo-mozzarellaa

vähän hyvää cheddaria

vähän hyvää parmesania

oliiviöljyä 

Keitä kelta(tai puna)juuret napakan kypsiksi. Tee normaali pizzataikina, anna kohota ja kauli se pellin kokoiseksi. Asettele pohjan päälle ohueksi viipaloidut kelta(tai puna)juuret, ohueksi viipaloitu sipuli ja revi mozzarella ja täytä välit sillä. Ripottele vähän raastettua cheddaria ja parmesaania päälle ja lorauta aavistus oliiviöljyä. Paista 250 asteessa n. 12-15 minuuttia. 

Tämä oli hyvä pizza, eli keitän juurekset jatkossakin. Ensi kerralla voisi kuullottaa Hugh:n ohjeen mukaan useamman sipulin öljyssä ja levittää pizzalle, hyvää varmasti sekin.

ps. Aion ensi kesänä mennä River Cottagen järjestämälle ruokakurssille. Maltan tuskin odottaa. Ja mietin että onko kenelläkään täällä niistä kokemuksia.

Nopea tatti-lehtikaalipaistos (tai -salaatti)

Ihana, nopea ja riittävä etäpäivän lounas mökkiviikonlopun jälkeen. Erityismaininta lähes ilmaisesta ruuasta, kaupasta oli vain voi, balsamico ja suola, Kaikki muu joko palstalta tai metsästä. Lokakuu on tosi jees kuukausi, vaikka muut sanoisi mitä. 

voita (tai öljyä)

tatteja

pieni sipuli

lehtikaalia

herneitä

balsamicoa

suolaa

Laita kuumalle pannulle vähän voita (tai öljyä). Paista pilkotut herkkutatit kuumalla pannulla nopeasti niin, että saat niihin hyvän pinnan. Siirrä syrjään odottamaan. Lisää samalle pannulle (älä pese sitä välissä, näin saat kaikki maut talteen) uudestaan aavistus voita (tai öljyä) ja kääntele pilkottua sipulia hetki, lisää lehtikaalit, kääntele hetki ja lisää herneet. Lorauta sekaan vähän oikein hyvää balsamico-etikkaa, pyöräytä niin että kaikki maustuu tasaisesti. Siirrä seos lautaselle, lisää sienet päälle ja ripottele aavistus suolaa. Syö heti.

Ihan loistava ruoka sellaisenaan, toimisi myös lisukkeena. 

Katkarapurisotto

Ostin hyvää risottoriisiä Hellasta & Herkusta ja keksin, että teen pitkänperjantain kalalle kaveriksi äyriäisrisottoa. Suunnitelmat muuttuivat aavistuksen, sillä ostamani jokiravun pyrstöt maistuivat vähän oudoille, ei ainakaan hyville, simpukat olivatkin savustettuja (enkä nyt halunnut savun makua) eikä kalalientäkään ollut enää pakastimessa. Viimeinen taisi olla onni, käytin nimittäin aika neutraalia kanalientä, ja lopputulos oli mitä mainioin. Jäljelle jäi siis katkaravut ja se kanaliemi. Nappasin risoton ohjeen Annalta mukaan, tosin muutin sitä vähintäänkin kohtuullisesti. En mm. käytä valkoviiniä risotossa, koska a) emme yleensä saa juotua loppuun b) lapset eivät pidä valkoviinin mausta ja c) olen oppinut korvaamaan sen aivan loistavalla kuivalla balsamicolla (myös Annan kaupasta, häneltä sain tämän vinkin jo aikaisemmin).

Risotosta tuli aivan ihanan kermaista ja maukasta, ja se maistui kaikille paitsi kuopukselle. Kirjoitan tähän ohjeen sellaisena kuin sen tein, tämä ohje olisi neljälle, tosin nyt jäi yli, kun yksi neljästä ei syönnytkään. Perusohjeessa ei tietenkään ollut katkarapuja ja siinä käytettiin viiniä, mutta minä tein näin:

2 rkl öljyä

nokare voita

1 sipuli

300 g hyvää risottoriisiä

1 rkl hyvää kuivaa balsamicoa

½ rkl sitruunamehua (voi jättää poiskin)

n. 1 l kanalientä

suolaa

nokare voita

1 dl raastettua parmesania

300 g katkarapuja (oikeastio vähän vähemmän kun joku oli syönyt kuormasta)

Laita kattilaan öljy ja voi, lisää silputtu sipuli. Anna vähän kuullottua, lisää riisi (ensi kerralla laitan vähän vähemmän). Kuullota riisikin ja lisää balsamico ja sitruunamehu, sekoita hyvin. Lisää kiehuvaa lientä (minä laimensin sitä vähän vedellä, jotta sain liemen riittämään) kauhallinen kerrallaan. Alkuun saa lientä lisätä nopeaan tahtiin, mutta tahti vähän hidastuu mitä kypsemmäksi riisi tulee. Kun riisi on sopivasti al dente, mausta suolalla, lisää nokare voita ja raastettu parmesan. Sekoita hyvin, nosta kattila lämmöltä pois ja anna hautua minuutti pari kannen alla. Lisää ihan lopuksi sulatetut ja valutetut katkaravut, sekoita ja tarjoa heti.

Nyt syötiin yksinkertaisen kalan kanssa, esikoisen toivomaa uunilohta (lohi vuokaan, päälle vähän yrttisuolaa, 175 astetta ja n. 20-25 minuuttia uunissa) ja lisänä parsakaalia ja tomaatti-kurkkusalaattia. Yksinkertainen mutta maukas pitkänperjantain ateria oli siinä.

Vähän parempi vaalea pizza

Minun ei edes pitänyt postata tätä pizzaa. Kuvaakaan en ollut ottamassa, kunhan vaan räiskäsin vauhdissa "varoilta" yhden kuvan pokkarilla, salamalla illalla myöhään. Tein yhtenä iltana siis pizzaa johon käytin vähän parempia raaka-aineita. Mainitsen ne raaka-aineet tässä, sillä niistä tämä maku ja rakenne oli kiinni. Tavallisillakin raaka-aineilla saa varmasti hyvää, mutta ei kyllä ikinä NÄIN hyvää.

Jauhot olivat aivan eritýisen hyviä 00-jauhoja Vääksyn Myllystä, suosittelen! (paras pohja ikinä, ehkä tosin Ankarsrumillakin oli oma roolinsa).

Lehtikaali oli Varpion ruukkulehtikaalia, suosittelen, ainakin niin kauan kuin oma maa on jäässä!

Kaikki juustot olivat Hakaniemen hallin Lentävästä Lehmästä, suosittelen!

Ja se anjovis (Sanfilippo), Hella&Herkku-kaupasta, parhainta mitä olen ikinä syönyt. Tosin sori, ostin tänään viimeisen purkin.

4 dl haaleaa vettä

1 pkt hiivaa (25 g)

1½ tl suolaa

n. 450 g jauhoa

½ dl oliiviöljyä

 

Vaivaa taikinaan kunnon sitko. Tästä taikinasta tuli kaksi melkein pellillisen kokoista pizzaa. Täytteet ovat yhdelle pizzalle (tähän ei viitsi laittaa että toinen oli kinkku-ananas-pizza...). Kauli taikina (puolet tuosta) melkein pellillisen kokoiseksi, ja täytä pohja:

kourallinen lehtikaalia

1 pieni punasipuli

oliiviöljyä

kourallinen cheddaria

kourallinen parmesaania

buffalo-mozzarellaa

anjovis-fileitä

Pilko ruukullinen lehtikaalia pieneksi, leikkaa sipuli renkaiksi. Levitä kaali ja sipuli tasaisesti suoraan pohjan päälle. Lorauta vähän oliiviöljyä kasvisten päälle. Raasta oikein hyvää cheddaria raastimen karkealla terällä. Levitä kourallinen sitä kasvisten päälle. Raasta oikein hyvää parmesania raastimen hienolla terällä, levitä sitäkin kourallinen. Revi oikein hyvä mozzarella-pallo (pienen kouran kokoinen) juusto käsin ja levitä sekin pizzan täälle. Paista pizzaa 250 asteessa n. 12-15 minuuttia, kunnes pohja on sopivan rapea ja pinta saanut vähän väriä. Ota pizza pois uunista ja levitä ne mahtavat anjovis-fileet pizzalle. Ja nauti, nauti isosti.

Valkosipuliperunat

Kun olin lapsi/nuori, valkosipuliperunat olivat harvinaista herkkua ja juhlavampaa ruokaa. Niitä syötiin yleensä kun oli jotain juhlaa, pientä tai suurta, ja joskus harvoin ihan tavallisena viikonloppuna. Mitään varsinaista reseptiä minulla ei ollut, luulisin että äitikin teki aina vaan sen mukaan mitä sattui tulemaan. Meillä perunat olivat aina kunnolla pehmeitä, ja luulisin että äiti paistoi pidempään ja vähän miedommalla lämmöllä. Mutta kunnolla pehmeää näinkin tuli. Valkosipulia oli aina reilusti, minä laitoin nyt vähemmän, että kelpaisi lapsillekin. Kuulemma oli juuri parempaa kuin keitetyt perunat, eli aika alhaalla peruna-asteikossa lasten mielestä, minusta nämä olivat juuri niin hyviä kuin muistinkin.

8 keskikokoista/isohkoa perunaa
1 keskikokoinen sipuli
4-8 valkosipulin kynttä
suolaa
2 dl kermaa
2 dl vettä kermapurkin huuhteluun (tai yhteensä 4 dl kermaa)

Kuori perunat ja viipaloi ne ohuiksi siivuiksi, minulla 2 mm. Kuori ja viipaloi sipuli samoin. Viipaloi valkosipulin kynnet. Asettele uunivuokaan kerros perunoita, vähän sipulia, valkosipulia ja ripaus suolaa. Jatka kerroksia niin kauan kuin aineksia riittää. Kaada kerma päälle. Jos haluat oikein hyviä perunoita, käytä 4 dl kermaa. Tavallisena sunnuntaina yksi purkki voi riittää (etenkin jos enempää ei ole), huuhtele kermapurkki vielä vedellä ja kaada sekin perunoiden päälle. Paista 200 astetta 1 h 30 minuuttia. Jos muistat, peittele vuoka jossain vaiheessa foliolla, etenkin jos et halua kovin tummia perunoita. Ja muista että neste kuohuu jonkin verran, eli kannaatta valita sellainen vuoka, jossa jää tilaa riittävästi. Pitää ihan ihmetelle miten näitä ei ole tullut tehtyä yli vuosikymmeneen, en ainakaan muista tehneeni.

Fregola-pastaa ja lehtikaalia

Tämä ruoka on minusta hyvä esimerkki siitä, miten voi valmistaa nopeasti ja vaivattomasti hyvää ruokaa. Raaka-aineet ovat tuoreita ja niissä on pieni juju, lopputulos arjen luksusta. Tein tämän ruuan itselleni lomani viimeisenä päivänä. Saatoin koululaisen kouluun ja koukkasin kotiin palstan kautta, josta keräsin kourallisen papuja, sipulin, pienen kesäkurpitsan ja reilusti lehtikaalia, kotona otin kasvisliemen sulamaan. Tämä annos oli sopivan reilu yhdelle:

3 dl kasvislientä

1 dl Fregola-pastaa

kourallinen papuja

voita

sipuli

kourallinen lehtikaalia

pieni kesäkurpitsa/osa isommasta

suolaa

Kuumenna liemi kiehuvaksi. Lisää pasta kiehumaan. Ryöppää pavut kiehuvassa vedessä, kaada vesi pois. Laita paistinpannulle vähän voita, lisää silputtu sipuli. Kuullota sipulia, muutaman minuutin päästä lisää pilkottu lehtikaali ja sen perään kesäkurpitsaa. Anna kasvisten vähän pehmetä pannulla. Leikkaa ryöpätyt pavut pieniksi ja lisää kaikki kasvikset kypsän pastan joukkoon. Mausta suolalla, sekoita ja syö heti sellaisenaan. Hyvä ja täyttävä kasvisruoka, sadonkorjuuaikaa parhaimmillaan. Kuka väittää että puoli kiloa kasviksia päivässä olisi vaikea syödä?

 

Kesäinen lehtikaalipasta herneillä

Lehtikaali sopii hyvin pastan kanssa, siitä voi tehdä vaikka talvista versioita, pekonin tai kesäkurpitsan kanssa ja vaikka miten. Mutta ehkä mikään ei voita sitä kesän ensimmäistä pastaa, johon on käytetty tuoretta, vielä kasvussa olevaa lehtikaalia (joka ei ole muuttunut kitkeräksi puolustautuessaan kaalikoihyökkäykseltä), suoraan maasta nostettuja sipuleita ja ihan tuoreita herneitä. Ilman tuota parmesaanilisäystä tästä olisi tullut täysin vegaaninen ateria.  Oikeastihan tähän pastaan  voi laittaa mitä vaan, mutta kyllä ruoka maistui melko täydelliseltä juuri tälläisenä. Tämä annos on yhdelle, juuri sopiva kasvisruoka eilisen jälkeen.

n. 80 g hyvää pastaa (tai mitä pidätkin sopivana yhden hengen annoksena)

hyvää oliiviöljyä

2 pientä sipulia varsineen

reilu kourallinen tuoretta lehtikaalia

vähän suolaa

sopivasti herneitä perattuna (ehkä n. 2 kourallista palkoja)

parmesania (jos haluaa)

Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä. Sillä aikaa pilko sipulit, ota vähän vartta mukaan. Jos sipulit ovat jo isoja, yksi riittää. Kuullota sipulia riittävässä öljyssä. Kun sipuli on kunnolla pehmennyt, lisää pienityt lehtikaalit ja heitä päälle vähän suolaa, pyöräytä muutama hetki pannulla. Valuta pasta ja sekoita joukkoon sipulit ja lehtikaalit pannulta sekä tuoreet herneet. Sekoita hyvin, kaada annos lautaselle ja halutessa raasta parmesania päälle. Jes, taas nähdään että yksinkertainen ruoka hyvistä raaka-aineista on ihan loistavan hyvää.