Metsästäjän hirvikastike sadonkorjuuaikaan

Yhtenä sunnuntaina olimme aikuisten kesken mökillä, minä ja kaksi metsästäjää. Tein ruuaksi hirvikastiketta jonka tarjosin uusien perunoiden kanssa. Jos istuttaa perunat juhannuksena, saa tähän aikaan vuodesta uusia kuorettomia perunoita. Hirvi oli isän pakastimesta, pussissa luki vasa ja päivämäärä, juuri sopiva pala meille kolmelle. Hain kasvimaalta perunat, sipulit, porkkanat ja mangoldin sekä sienet lähimetsästä. 

Sienet voi laittaa kastikkeen joukkoon jo tehdessä, tai sitten paistaa ja maustaa erikseen ja sekoittaa ne lautasella. Minä tein jälkimmäisellä tavalla,  maustoin sienet samoilla mausteilla kuin hirvenkin. Kun kaksi kolmesta syö sieniä, tämä on helppo tapa saada maistuva ruoka kaikille. Vaaleaorakkaita on tänä vuonna ollut paljon, ovat vaan harmittaman toukkaisia. Mutta on niistäkin monta ruokaa saatu. 

n. ½ l vaaleaorakasta (tai muuta sientä)

voita/öljyä

700 g mureaa hirvenlihaa

2 tl paprikajauhe

1 tl viherpippuri morttelin kautta

1 tl kuivattua timjamia

1 tl suola

2 sipuli

1-2 porkkana

2 rkl vehnäjauho

2 dl vettä

10 mangoldin lehteä

1-2 dl kermaa

Paista putsattuja ja pilkottuja sieniä pannulla niin, että nesteet haihtuvat, mausta ne. Siirrä sienet syrjään. Pilko liha suikaleiksi ja paista kuumalla pannulla. Mausta halutulla tavalla, minulla oli nyt melko perusmausteet. Lisää pilkotut sipulit, porkkanat ja pilkotut mangoldien varret joukkoon, jatka paistamista. Lisää vehnäjauho (ja sienet), sekoita tasaiseksi ja anna jauhojen saada vähän väriä. Lisää vesi ja anna kastikkeen saostua. Lisää lopuksi pilkotut mangoldin lehdet ja reilu loraus kermaa, anna kiehahtaa. Tarkista vielä suola ja tarjoa keitettyjen perunoiden kanssa.

Kastike oli niin hyvää, että meni viimeistä pisaraa myöten. Kaikki ihastelivat lihan hyvää makua ja mureutta (tietäjät tietää). 

Ja jottei perinteet katkea, toivotan kaikille mitä parhainta Aleksis Kiven päivää❣ Blogihistoriassa on yksi päivä, jolloin olen julkaissut jotain jokaisena vuotena, ja se on tämä!

Peuraragu

 

Mies sai jokunen viikko sitten metsäkaverinsa kanssa nuoren peurapukin ja peuranvasan. Kinkut palvattiin, fileet ovat pakastimessa ja lisäksi meillä oli neljä kahden kilon pussia jauhelihaksi sopivaa lihaa palasina. Käytin ensimmäisen kahden kilon satsin jauhamatta (ai miten niin olin laiska joulun alla), ajattelin että kyllä se ragussa liha pehmenee jauhamattakin, ja niinhän se teki. Tästä tuli todella hyvä ruoka, yhdellä hauduttamisella meille viisi ruokaa ja lisäksi vielä hyvää kastiketta muutamalle ruualle.

Googlailin vähän ohjeita, ja totesin että raguja on niin monta kuin on tekijöitäkin. Minä kaivoin varastosta riistalle sopivan punaviinin, käytin kasviksia reilusti ainakin joihinkin ohjeisiin verrattuna ja heräsin aikaisin yhtenä sunnuntaiaamuna edelleen edullisen sähkön aikoihin. Tässä on ohje suunnilleen sellaisena kuin tein, varmasti teen toisenkin kerran.

2 kg peuranlihaa paloina

öljyä (n. ½ dl)

voita (n. 50 g)

3 tl suolaa

3 tl kuivattua timjamia

1 tl jauhettua mustapippuria

½ tl jauhettua valkopippuria

½ tl cayennepippuria

1 rkl kokonaisia viherpippureita morttelin kautta

5 laakerinlehteä

8 keskikokoista sipulia

4 keskikokoista/isohkoa porkkanaa

1-2 varsisellerin vartta

3 rkl vehnäjauhoa

3 tlk tomaattimurskaa

3 rkl tomaattipyretta

2-3 dl hyvää peuralientä

4 dl hyvää punaviinia 

Ruskista lihanpalat erissä voin ja öljyn seoksessa kuumalla pannulla. Siirrä lihat haudutuspataan, ripottele suolaa ja mausteita päälle. Tarvittaessa huuhtele pannu vesitilkalla, kaada myös vesi pataan. Kuullota silputut sipulit, siirrä pataan. Kuori ja raasta porkkanat raastimen karkealla terällä, pilko varsiselleri ja kuullota niitäkin hetki pannulla. Jauhota kasvikset ja sekoita jauho tasaisesti kasvisten sekaan, siirrä pataan. Kaada pataan tomaattimurska ja -pyre, lisää lientä (tai vettä) ja kaada viiniä joukkoon. Sekoita kaikki hyvin sekaisin padassa ja hauduta pataa 8-9 tuntia asteuksella low. Minä pidin ensimmäisen tunnin pataa asetuksella high, ja sitten alensin lämmön. 

 

Kun kastike on hautunut riittävästi, sekoita sitä reilusti, liha hajoaa ihan sellaisenaan, minä autoin vielä vähän kahdella haarukalla. Koska söimme ensimmäisen aterian pitaleipien sisällä, kauhoin vähän pelkkää kastiketta pois padasta (pakastin tämän liemen muutamassa erässä nopeaa arkikokkausta varten). Lopputukoksena oli mureaa maukasta lihaa, joka maistui kaikille pitaleipien sisällä kasvisten  kanssa (ei kuvaa).

Pakastin yhden annoksen tortilloille, ja kaksi annosta pakastin liemen kanssa pastakastikkeeksi. Ja vielä jäi tämä annos joka syötiin yhtenä arkipäivänä pastan kanssa. Joulukuisessa valossa kuvattu kuva ei tee oikeutta herkullisuudelle.

Haudutuspata kulutti energiaa haudutusajan aikana 1,5 kwh. Pataa tehdessä päivän keskiarvo oli n. 20 c/kwh, eli padan valmistus kulutti energiaa n. 30 c ja siirto päälle. Ei minusta huono, ottaen huomioon, että padasta tulee meille n. 5 ateriaa ja lisäksi hyvää kastiketta useammalle aterialle.

Peuranniska keitoksi ja peuranliha kastikkeeksi

Yhden sunnuntain riistakokkaaja tässä taas hei. Reilu viikko sitten oli edessä työntäyteinen viikko, pakastimessä vielä paljon lihaa ja kuivakaapeissa kaikenlaisia pussinjämiä. Tämä tarkoitti sitä, että sunnuntaina tuli valmistettua ruokaa vähän pidemmän kaavan mukaan. Olin edellisenä iltana ottanut peuranvasan niskaa ja kastikelihaa sulamaan. Niskaa oli 1 kg luineen ja kastikelihaa n. 650 g. Näistä lihoista valmistin keiton, josta riitti kuusi annosta ruokaa (päivällinen ja etäilijöiden lounas), kastikkeen josta riitti sama määrä, sekä vielä jäi lihaa vapun tortilloihin (yläkuva).

 

Aloitin valmistamalla niskan padassa (enkä muistanut ottaa kuvaa):

 

Peuranniska padassa

 

voita/öljyä

1 kg peuranvasan niskaa

3 porkkanaa

3 sipulia

3 laakerinlehteä

1 rkl paprikajauhetta

1 rkl pippureita (musta-, valko- ja viher-) morttelin kautta

1 tl kuivattua chiliä

1½ l vettä (tai niin että kaikki peittyy)

1 oksa tuoretta rosmariinia

muutama oksa tuoretta timjamia

1 rkl punaviinietikkaa

1 rkl fariinisokeria

2 tl suolaa

 

Ruskista liha padassa, ruskista myös kuoritut ja pilkotut kasvikset. Mausta liha reilusti ja lisää vettä pataan niin että liha ja kasvikset peittyvät. Mausta vielä etikalla ja sokerilla. Anna lihan hautua kannen alla n. 3 tuntia (tai kunnes liha irtoaa helposti luista, vasa ei enempää tarvinnut).

Nosta liha ja kasvikset pois padasta. Irrota liha luista, lisää lihan sekaan n. l lientä. Voit keittää siitä keiton heti, tai pakastaa sen myöhempää käyttöä varten. Minä jätin lihan liemineen kattilassa jääkaappiin odottamaan seuraavan viikon nopeaa arkikokkausta. Pienen osan lihasta pakastin suoraan sellaisenaan vapun tortilloja varten.

Peurakeitto

peuranniskaa kypsänä

1 l lientä, ja vettä lisäksi

3 porkkanaa

1 sipuli

1 palsternakka

pala juuriselleriä

pätkä purjoa

2 dl fregola-pastaa (tai perunoita tai mitä vaan)

 

Näin siis suunnittelin tekeväni keiton. Mutta koska tulin töistä tavallista myöhemmin (oli asioita vanhan kanssa), nappasin kaupasta valmiiksi pilkotut keittojuurekset. Eli kotiin tullessa laitoin kattilan lihoineen hellalle, heitin tuorekset ja pastan joukkoon ja keitin soppaa kymmenisen minuuttia. Uskomattoman hyvä keitto alle vartissa, kuopuskin kehui kovasti. 

Peurakastike

n. 650 g kastikelihaa

voita/öljyä

tuoretta rosmariinia ja timjamia

suolaa, pippuria

kypsiä kasviksia

1 rkl vehnäjauhoa

½ l peuralientä

Sen jälkeen kun pata oli valmistunut, tein kastikkeen kastikelihasta: suikaloi liha ja ruskista se yrteillä maustetussa rasvassa. Suolaa ja pippuroi reilusti. Lisää joukkoon padan kasvikset ja sekoita vehnäjauho tasaisesti. Anna jauhon saada vähän väriä ja lisää padan lientä nesteeksi. Syötiin riisin (pussinjämien) kanssa, kuvan unohdin tästäkin.

 

Samalla viikolla tein kasviskeskiviikon ruuaksi chili sin carnea säilykepavuista. Siitä jäi pieni annos jäljelle, jonka pakastin. Olin pakastanut myös peuranniskaa pienen annoksen. Nämä yhdistämällä sain helpon ja maukkaan täytteen vapun tortilloille, ei tarvinnut kuin lämmittää ja silti makua riitti. 

Peura-kasviskastike

Minulla oli peuranpaisti, josta ajattelin tehdä kastikkeen. Etsin kastikkeelle inspiraatiota googlaamalla tuon otsikon mukaisesti, mutta en löytänyt yhtään ainoata peura-kasviskastiketta, joten piti sitten keksiä ohje ihan itse. 

Käytin kastikkeeseen kilon lihaa ja kilon kasviksia. Söimme kastiketta riistasunnuntain ruokana perunoiden ja uunikasvisten kanssa. Toisen aterian verran pakastin pelastamaan jonkun pitkän työpäivän jälkeisen päivällisen, ja vielä jäi kolmaskin annos, johon lisäsin seuraavana päivänä purkillisen tomaattimurskaa pastakastikkeeksi. Eli yhdestä kastikkeesta kolme ruokaa neljälle, olen tyytyväinen. 

1 kg peuran paistia

½ tl valkopippuria 

2 tl viherpippuria morttelin kautta

mustapippuria myllystä

2 tl timjamia

kuivattua chiliä mausteeksi

loraus soijakastiketta (ehkä n. 2 rkl)

1-2 tl hunajaa

öljyä/voita paistamiseen

3 isohkoa sipulia

2 isoa porkkanaa

1 palsternakka

1 paprika

pala purjoa

pala varsiselleriä

3 rkl vehnäjauhoa

5 dl lientä

2 tl suolaa

2 dl kermaa

Suikaloi peura, mausta se halutulla tavalla ja anna maustua vähintään puoli tuntia. Sillä välin kuori ja suikaloi/pilko kasvikset.  Laita pataan vähän öljyä/voita, paista liha parissa kolmessa erässä ja siirrä odottamaan. Paista myös kasvikset nopeasti kuumassa padassa ja lisää lopuksi lihat takaisin pataan. Ripottele vehnäjauhot sekaan ja kääntele ne tasaisesti. Lisää liemi, tarkasta suola ja anna kastikkeen kiehua ja suurustua puolisen tuntia. Lisää lopuksi kerma ja anna kiehahtaa. Kerman voi jättää poiskin, hyvää on ilman sitäkin. 

Söimme kastikkeen perunoiden ja uunikasvisten kanssa, maistui kaikille. 

Ihan tavallinen rouskukastike

Minun teki mieli ihan tavallista rouskukastiketta, tiedättehän, se lapsuudesta tuttu aavistuksen kirpeä maitoon tehty sienikastike. Jossa mausteena on muistaakseni vain suolaa ja vähän valkopippuria. Ylivoimaisesti parasta se oli mustarouskuista tehtynä, mutta hyvää se oli kaikista muistakin rouskuista. Meillä sitä syötiin sellaisenaan perunoiden kanssa, kotoa muutettuani minulle selvisi, että muualla sitä syötiin kastikkeena lihalle.

Minulla ei ole antaa tähän ihan tarkkoja mittoja, nämä ovat aika summittaisia sinne päin, maistele kastiketta kun teet sitä. Ja ehkä muiden lapsuudessa se maustettiin eri tavalla, meillä näin (vai oliko siinä vielä ripaus maustepippuria?).

n. 1 l rouskuja (nyt oli pari mustarouskua ja kangasrouskua, n. puolet karvarouskuja ja vajaa puolet haaparouskuja)

reilusti vettä

Putsaa ja pilko rouskut. Keitä niitä runsaassa vedessä viitisen minuuttia, kaada vesi pois. 

2 sipulia

voita/öljyä

keitetyt sienet

n. 1 tl suolaa

n. ½ tl valkopippuria, vähemmän mustapippuria

n. 2 rkl vehnäjauhoa (tai vähän yli)

n. 4 dl maitoa (tai n. 1 dl kermaa ja n. 3-4 dl vettä)

Pilko sipulit pieneksi silpuksi. Kuullota sipuli voin ja öljyn seoksessa pannulla. Pilko rouskut pienemmiksi, jos ovat liian isoina paloina, lisää ne pannulle sipuleiden joukkoon ja jatka paistamista. Mausta suolalla ja pippureilla, sekoita vehnäjauhot joukkoon. Jatka edelleen paistamista muutama minuutti, varmista että jauhot ovat tasaisesti sekaisin sienien kanssa. Lisää nestettä sen verran, että saat sopivan sakean kastikkeen ja jatka kastikkeen hauduttamista vielä tovi (kunnes perunat ovat kypsiä). 

Syötiin nopeasti paistettujen hirvipihvien, omien perunoiden ja omien papujen kanssa. Ruoka oli juuri niin 💚 kuin voi ajatella, vaikka kuva onkin vaatimaton. Suomalaista ruokaa maasta ja metsästä; tuntui juhlaruualta erityisenä päivänä. 

Viime sunnuntaina saatettiin haudan lepoon neljä talvisodassa Punnuksen taistelussa kaatunutta sankarivainajaa. Oli kunnia olla seuraamassa siunaustilaisuutta, päivä oli todella erityinen. Tilaisuudessa on kunnioittava ja liikuttunut tunnelma, kenttäpiista Pekka Särkiö toimitti siunauksen ja Karjalan prikaatin komentaja Jukka Jokinen piti upean muistopuheen. 

Paistettu jäniksen file ja hyvä kastike

Nyt on tarjolla poikkeuksellista jänistä, nimittäin tämä ruoka on valmistettu miehen ensimmäisestä jousella ampumasta jäniksestä (rusakosta siis). Jänis oli koon perusteella aika nuori, ehkä viime kesän poikasia, mutta kolme-neljä todella hyvää ateriaa siitä riittää nelihenkiselle perheelle kun tarkasti kokkaa, ja lientä vielä vähän päälle. Tämä ruoka syötiin lauantaina, samalla valmistin koko jäniksen niin, että seuraavat ateriat tulevat helposti.

Jänisliemi

jäniksen kylkiluut, ranka ja niska

vettä

1 sipuli

porkkana

pala palsternakkaa

varsisellerin varsi

kokonaisia valko- ja mustapippureita

muutama maustepippuri

2 laakerinlehteä

muutama varsi timjamia

Laita lihaisat luut kattilaan, lisää vettä niin, että kaikki peittyvät. Nosta kiehuvaksi ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Pilko sipuli (saa olla kuorineen), kuori ja pilko juurekset sekä pilko varsiselleri. Lisää kasvikset ja mausteet kattilaan ja keitä lientä n. 2 tuntia. Siivilöi liemi puhtaaseen kattilaan ja keitä sitä kasaan n. puoleen. 

Irrotta kaikki lihat luista ja ota talteen. Niistä voi myöhemmin tehdä vaikka jänispastan, ne eivät tule tähän ruokaan. 

Jäniskastike

1-2 dl lientä

1 rkl vehnäjauhoa

1 rkl mustaherukkahilloa

1 dl kermaa

pannulta huuhdotut maut lihojen paistamisen jälkeen

Kaada vahvaa lientä kattilaan, vatkaa vehnäjauhot joukkoon. Mausta hillolla ja lorauksella kermaa. Anna kiehua kasaan samalla kun paistat lihat. Kun lihat on paistettu ja poistettu paistinpannulta, laita loraus kiehuvaa vettä pannulle ja raaputa kaikki maut talteen ja kaada kastikkeen joukkoon. Siirrä kuumalla vedellä lämmitettyyn kastikekannuun.

Paistettu jänisfilee

jäniksen fileet suupaloina

voita ja öljyä

tuoretta rosmariinia 

suolaa, mustapippuria myllystä

Pilko lihat suupaloiksi. Laita pannulle voita ja öljyä sekä rosmariinia. Kun pannu on sopivan kuuma, poista rosmariinit ja paista lihat nopeasti kuumalla pannulla yrttivoissa. Siirrä lihat lämmitetylle lautaselle folion alle ja viimeistele kastike huuhtomalla pannu. 

Tarjoa lihat kastikkeen ja perunamuusin kanssa, lisänä oli nyt mustaherukka- ja suppilovahverohilloa.

Hyvä ruoka, niin tosi hyvä ruoka. Ihan kuin jousella ammuttu jänis olisi vielä parempaa, ainakaan ei tarvitse huolehtia hauleista. Lihaa ei tällä aterialle paljoa tullut, mutta ihan riittävästi kuitenkin. Kaikki tykkäsivät todella paljon, kuopus totesi vielä illemmalla, että kyllä oli hyvää ruokaa.

Miehen ottama kuva

Kyyhkykastike aurajuustolla

Kuten kyyhkyreseptien julkaisuvuosista näkee, viime vuodet eivät ole olleet kovinkaan kyyhkyisiä. Sentään muutama on tullut vuosittain, ja yleensä olen valmistanut ne yksinkertaisesti kauden aikana. Jokunen on arvokkaana pakastettu, ja jopa niin arvokkaana, että sellainen neljän satsi löytyi ylivuotisiakin kyyhkyjä. Nämä kyyhkyt oli pakastettu vähän huolimattomammin kuin yleensä pakastan, ja ehkä poikkeuksellisesti pientä kuivumista oli havaittavissa. 

Reseptiä etsiessä otin tämän huomioon, ja päädyin keittämään linnut. Otin vähän inspiraatiota Maija Silvennoisen Riistakirjasta, muunsin kyllä alkuperäistä ohjetta jonkin verran (alkuperäinen ohje oli riekolle). Ruoka oli kaikkien mielestä todella hyvää juuri tällaisena!

4 kyyhkyä

voita

iso sipuli

1 porkkana

pätkä varsiselleriä

muutama oksa timjamia

oksa rosmariinia

2 laakerinlehteä

1 rkl kokonaisia pippureita (valko-, musta- ja viher-) 

muutama katajanmarja vähän murskattuna

1 tl suolaa

vettä (minulla vähän yli 1 l)

3 rkl voita

3 rkl jauhoa

4 dl lientä

1 rkl paseerattua puolukkaa

50 g Aura-juustoa

1 dl kermaa

Ruskista linnut voissa kuumalla pannulla. Paahda kuoritut ja pilkotut kasvikset samalla pannulla. Laita linnut ja kasvikset kattilaan, lisää vettä niin että kaikki peittyy ja nosta kiehuvaksi ja kuori vaahtoa jos sitä tulee. Noin 10 minuutin päästä tai sitten kun vaahtoa ei enää tule. lisää yrtit ja mausteet. Keitä lintuja noin tunti. Kääri linnut voipaperiin ja pyyhkeeseen, anna lihojen odottaa kastikkeen teon ajan.

Siivilöi liemi ja keitä sitä kokoon puhtaassa kattilassa kunnes sitä on jäljellä vajaa puoli litraa.

Sulata kattilassa voi, sekoita jauhot joukkoon ja lisää vahva liemi niin, ettei jää paakkuja (minä käytän vispilää). Lisää paseerattu puolukka (reilu rkl puolukkasurvosta tiheään siivilään, ja painele survos siivilän läpi kattilaan), aurajuusto ja mausta kermalla. Tarkista suola. 

Pilko lihat suupaloiksi, lisää kastikkeen joukkoon ja anna kiehua hetki niin, että kastike sakenee sopivasti. Syötiin perunamuusin ja esikoisen tekemän salaatin kanssa.


Tämä postaus oli loppua kuten monet muutkin postaukset, eli viimeisessä lauseessa ikään kuin sivuhuomautuksena lukee, että ruoka syötiin muusin (tai lohkoperunoiden tai keitettyjen perunoiden kanssa). Tänä poikkeusaikana peruna tarvitsee kyllä erityishuomiota, sillä perunat uhkaavat jäädä viljelijöiden laareihin. Ravintolat ja suurtalouskeittiöt eivät tilaa perunaa, joten vastuu on nyt meillä tavallisilla kuluttajilla. Jätetään se pastan hamstraus vähemmälle ja syödään perunaa. Kaikki äitini reseptit -blogista löytyy hieno valikoima erilaisia perunareseptejä kootusti, kannattaa kurkata jos kaipaa inspiraatiota. 

Turvallinen hirvikastike

Tällä hetkellä elämme poikkeuksellisia aikoja, tulevaisuus näyttää kuinka poikkeuksellista tästä tuleekaan. Monet viettävät enemmän aikaa kotona kuin ehkä koskaan ennen, ja arki ja vapaa muuttuvat useilla radikaalistikin. Tällaisena aikana hamsterin perusluonne pääsee oikeuksiin kun kaapit ja pakastimet ovat täynnä ruokaa normaalistikin. Ja kun ei harrasta mitään eikä matkusta, niin ei tule tunnetta että joutuu luopumaan mistään; jos vaan pysyy terveenä. 

Kun maailmassa tapahtuu, tuntuu hyvältä tehdä keittiössä jotain turvallista ja tuttua. Minä valmistin ruuaksi tänään hirvikastikkeen, johon taisi tulla paljon huolenpitoa, ainakin maku oli poikkeuksellisen hyvä koko perheen mielestä. Ruoka syötiin perunamuusin ja porkkanatikkujen kanssa, kaikki santsasivat ehkä enemmänkin kuin kerran.

Otin kastikkeesta vajaa puolet erikseen ennen kerman lisäystä, mutta tuo määrä kermaa on sellainen jonka käyttäisin koko määrälle. Pakastin erikseen otetun kastikkeen ja jalostan sen sitten aikanaan esim. suolakurkulla ja smetanalla tai paprikalla ja tomaatilla.  Tästä reilusta puolikkaasta annoksesta jäi vielä minulle ja miehelle huominen (vähän nafti) etäpäivän lounas. Nyt tulee mietittyä entistä tarkemmin se, että miten saa riittävän vähällä vaivalla useita ruokia, kun tietää että kaikki ruokahuolto on lähiaikoina kotona.

1,5 kg hirven patalihaa

voita/öljyä

mustapippuria myllystä

3 rkl vehnäjauhoa

n. ½ l vettä (tai enemmän)

2 isoa sipulia
1 rkl soijakastiketta
1 tl worcestershire-kastiketta

2 tl kuivattua timjamia

½ tl jauhettua valkopippuria

muutama rosmariininlehti

3-4 laakerinlehteä
1 tl suolaa

2 dl kermaa

Siisti hirven pataliha ja leikkaa se suikaleiksi. Paista liha pienissä erissä kuumalla valurautapannulla voin ja öljyn sekoituksessa, mausta lihaerät mustapippurilla ja ripottele jokaiseen erään vähän vehnäjauhoa, siirrä lihat pataan. Huuhtele pannu vedellä jokaisen lihaerän jälkeen, eli lisää vähän vettä ja raaputa kaikki jauhot ja maut talteen, kaada pataan lihojen joukkoon. Kuori ja viipaloi kaksi isoa sipulia, ruskista niitäkin hetki pannulla, mausta kastikkeilla ja siirrä pataan. Laita vielä lopuksi pannulle vettä ja raaputa viimeisetkin maut talteen. Lisää loput mausteet ja yrtit, sekoita ja anna hautua puolisen tuntia tai yli jos liha vaatii sitä. Lisää lopuksi kerma ja anna hautua vielä hetki.


Noudatetaan viranomaisohjeita, huolehditaan läheisistä ja muistetaan pitää fyysistä etäisyyttä!

Support your local

Hirvikastike ulkofileestä

Tänä vuonna en pystynyt pitämään kokonaista hiihtolomaviikkoa, muutaman päivän sentään alkuviikosta. Jo hyvin perinteisesti lomaa vietettiin vaarin luona. Syötiin hyvin, shoppailtiin puolityhjässä kaupungissa, nukuttiin univelkoja pois ja minä luin kirjoja.

Maanantaina sisko ja lasten serkut tulivat kylään. Sovimme että minä teen ruuan koko porukalle, sisko lupasi tuoda hedelmäisen salaatin. Tiesin, että isän pakastin oli käytössä ja esikoinen toivoi hyvää hirvikastiketta (hän on edelleen padattomalla dietillä). Shoppailulta ei jäänyt ihan hirveästi aikaa ruuanlaittoon, joten kastikkeen piti valmistua ilman pitkää haudutusta. Sain käyttööni reilu 2 kg hirven ulkofilettä. Tiedän, että siitä olisi saanut upeat pihvitkin, mutta päätin silti tehdä siitä kastikkeen kuten oli toivottu. Yritin googlailla kastikeohjeita hirven ulkofileestä, mutta eihän niitä (tietenkään) löytynyt. No nyt löytyy.

Tästä ruuasta söi 8 nälkäistä hyvin, lisäksi isälle jäi muutama annos myöhemmin syötäväksi. Käytössä oli vähän suppeampi maustevalikoima kuin kotona, mutta se ei todellakaan haitannut.

150 g hyvää kotimaista pekonia
voita
n. 2 kg hirven ulkofilettä
suolaa, valko- ja mustapippuria
muutama laakerinlehti
3-4 isoa sipulia
3 isoa porkkanaa
3 rkl vehnäjauhoa
3 dl vettä
3-4 dl kermaa
1-2 rkl hilloa (minulla kriikunaa tällä kertaa)

Pilko pekoni pieniksi suikaleiksi. Laita pannulle vähän pekonia ja voita, ruskista paloiteltu liha vähän kerrallaan kuumalla valurautapannulla. Mausta jokainen lihaerä suolalla ja pippureilla (ja muilla halutuilla mausteilla) ja siirrä lihat pataan. Kun lihat on ruskistettu, lisää viimeiset pekonit ja vähän voita ja kuullota pilkottua sipulia hetki, siirrä nekin pataan, samoin laakerinlehdet. Kuori ja pilko porkkanat, lisää nekin pataan. Ripottele vehnäjauhot lihan ja kasvisten päälle, sekoita niin että jauhot ovat tasaisesti (ettei tule paakkuja).  Laita pannulle reilusti vettä ja raaputa kaikki maut talteen, kaada kuuma vesi pataan. Hauduta kastiketta puolisen tuntia. Lisää vielä kerma, mausta hillolla (jos on) ja tarkista suola. Anna vielä kerman kiehahtaa ja ja kastikkeen vähän saostua.

Sillä välin kun paistoin lihaa, esikoinen kuori kaksi kiloa perunaa, perunat kiehuivat samalla kun kastike hautui ja kun kastike vielä saostui kerman lisäyksen jälkeen, tein perinteisen muusin. Söimme siis kastiketta, muusia ja salaattia, kaikki santsasivat ja tykkäsivät.

Serkkujen vierailu ja yhdessä syöminen oli lasten mielestä loman kohokohta. Kuten esikoinen sanoi, että kunhan vaan teen hyvää perinteistä ruokaa, se maistuu kaikille.

Kasviskeskiviikko: chili sin carne ja chili con nyhtökaura

Tässä tulee kaksi erilaista versiota chili sin carnesta. Ja vaikka aiemmin olen todennut, ettei meillä juurikaan lihankorvikkeet maistu, niin yksi poikkeus tuntuu olevan: Nyhtökaura Mexico.

Tämä on etenkin esikoisen lempiversio chilistä, usein toivottu ruoka kun kyselen toiveita kasvispäivälle. 

Chili con nyhtökaura

öljyä

1 tl jeeraa

1 tl chilimaustetta

1 tl paprikajauhetta

1 iso sipuli

1 tlk tomaattimurskaa (400 g)

3 dl vettä

1 tlk papuja

1 pss pakastemaissia

1 pkt nyhtökaura Mexicoa

hapankermaa

korianteria

lime

Kuumenna öljy pannussa, lisää mausteet ja pieneksi silputtu sipuli. Kuullota sipulisilppua ja siirrä se kattilaan. Lisää myös tomaattimurska, vesi, pavut ja maissi kattilaan, anna hautua vähän aikaa. Paista nyhtökaura pannulla öljytilkassa, lisää paketin mukana tullut mausteseos ja sekoita hyvin. Siirrä nyhtökaura kattilaan ja sekoita. Nautitaan riisin, hapankerman, korianterin ja limen kanssa.

Tämä ruoka elää kerrasta toiseen. Joskus lisään paprikan tai porkkanaa, joskus maissi jää pois. Joskus on enemmän papuja ja tomaattimurskaa joilla tuplaan ruuan, ja pakastan lopun. 

Tämä toinen versio on nähnyt ensimmäisen kerran päivänvalon mökillä joku vuosi sitten, jolloin jäimmekin sinne pidemmäksi aikaa kuin oli tarkoitus. Ruoka oli lopussa, ja valmistin ruuan hätävara-tarvikkeista ja kasviksista mitä sattui olemaan. Tämäkin versio elää omaa elämäänsä, joskus käytän tuoreita tomaatteja, joskus säilyketomaatteja, pavut ovat mitä sattuu olemaan jne. 

Hätävara- chili sin carne

öljyä/voita

1 tl jeeraa

1 tl paprikamaustetta

1 tl chilijauhetta (tai maun mukaan)

1 iso sipuli

½ paprika

3-4 tomaattia

1 Aji Fantasy tai muu chili

(tomaattimurskaa jos tomaatteja ei riittävästi)

papupurkki

papupurkki chili-kastikkeessa

Laita pannulle öljyä/voita ja mausteet ja kuullota pilkottu sipuli. Pilko muut kasvikset lisää pannulle ne ja pavut. Anna hautua vartin verran, tarjoa riisin kanssa. Tässkin vaihtelen kasviksia sen mukaan mitä sattuu olemaan käytettävissä, esim. yläkuvan chilissä on myös maissia.

Keitetty teeri ja teerikastike

Tänään loppiaisena joulu on siivottu pois, ei ole enää kuusta eikä joulukoristeita (oli haikeaa tänä vuonna) ja mies on vielä metsällä, ainakin yksi jänis on tulossa. Arkeen laskeutuminen alkoi tänä aamuna piimällä, puolukalla ja talkkunalla, ja lapsille on keitetty välipalakiisseli huomiselle, olen siis valmis.

Riistakokkailut jatkuvat. Löysin kuin löysinkin sen teeren, mitä etsin jo aiemmin. Lintu saattoi olla ylivuotinen, mutta ei kerrota kenellekään, ettei kukaan paheksu, täysin priimaa edelleen. En muista, että lapsuudessani meillä olisi lintuja keitetty vaan tehtiin aina pataa. Kati Pohja kertoi Riistaa lautasella -kirjassaan (sama kirja jota käytin juuri tehtyyn jänikseen) hyviä vinkkejä keitetyille linnuille, joten minäkin ajattelin kokeilla keittämistä. Vähän taas sovelsin keitto-ohjetta (yhdistelin parista ohjeesta ja käytin aineita mitä oli). Liha oli todella mureaa ja maukasta, teen kyllä toistekin näin.

Keitetty teeri

reilu litra vettä

1 teeri (nyljetty) (+ kivipiira + sydän)
1 tl suolaa

2 porkkanaa

1 varsisellerin varsi

1 sipuli

3 laakerinlehteä
rosmariinin varsi

pippureita

Lisää lintu (+kivipiira ja sydän jos tallessa) kiehuvaan veteen, ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu, nyt meni vajaa 10 min. Lisää sen jälkeen kuoritut ja pilkotut kasvikset sekä mausteet. Keitä n. tunti, enemmän jos lintu on iso. Nosta lintu lautaselle, anna vähän jäähtyä ja irrota siitä kaikki lihat tarkasti irti. Siivilöi keitinliemi ja keitä sitä vähän kasaan puhtaassa kattilassa. Pakasta ylimääräinen liemi myöhempää käyttöä varten, käytä osa kastikkseeseen. Jos pakastat liemen, muista merkitä että siinä on suolaa.

Kypsän lihan voisi pakastaa, mutta minä valmistin siitä heti kastikkeen seuraavasti:

Teerikastike

1 sipuli

1 porkkana
voita/öljyä

1 teerin lihat
suolaa ja pippuria myllystä
1 rkl vehnäjauhoa

2 dl lientä

1-2 dl kermaa

Kuori ja pilko sipuli ja porkkana. Kuullota kasviksia voin ja öljyn seoksessa hetki. Leikkaa lihat tarvittaessa suupaloiksi, lisää ne pannulle, mausta suolalla ja pippurilla ja ripottele vehnäjauhot päälle, anna jauhon saada vähän väriä. Lisää liemi, anna saostua. Mausta kermalla, tarkista suola. Tarjoa keitettyjen perunoiden ja puolukkahyytelön kanssa (tai esim. mustaviinimarjahillon).

Tämä muistetaan ruokana, jota kuopus kehui kovasti ja söi kaksi iso perunaa kastikkeen kanssa (en liioittele paljoa kun sanon, että saman verran perunaa kuin koko viime vuonna yhteensä kotona).

Teeri kiehumassa, kasvikset juuri lisätty

Nyhtöhirvi Kamadossa hodareihin ja kastikkeeksi

Tästä ei pitänyt tulla postausta, siksikään nyhtöhirvestä eikä hodareista ole kuvaa, mutta kirjaan kaiken ylös kuitenkin, koska söimme niin loistavan aterian lihan jämistäkin mökillä.

Teimme perheen kanssa pienen lomareissun Mikkelin kautta serkun mökille. Minulla on ollut tapana viedä ruoka mennessäni näille kyläreisuuille, tällä kertaa valmistauduin siihen etukäteen sillä olimme Mikkelissä yhden yön ja pari päivää ensin.

Grillasin hirvipaistin ja tein sille liemen keskiviikkona, pakastin lihan yön yli, ja torstaiaamuna pakkasin sen kylmälaukkuun monien kylmäkallejen kanssa. Lihä säilyi jäisenä helteestä huolimatta perjantai-iltaan saakka, jolloin nostin sen serkun jääkaappiin. Lauantaina söimme grillissä lämmitetyn lihan hodareissa marinoidun sipulin, etikkakurkkujen, coleslawn ja kasvisten kanssa. 

Grillasin ison hirvipaistin (n. 3 kg) näin: 

Sulata liha. Kun se on vielä viileä, hiero pintaa reilusti kuivarubia (minulla oli reilusti Poppamiehen tulista Mexican rubia). Anna lihan maustua muutama tunti huoneenlämmössä. Sivele pintaan kastiketta (minulla Poppamiehen Cherry&Cola-kastike) ja laita liha kuumaan Kamadoon. Grillaa n. vartti kummaltakin puolelta, minä grillasin kuumassa vielä kolmanneltakin puolelta, eli yhteensä vajaan tunnin. Laske sen jälkeen Kamadon lämpö vähän yli sataan asteeseen. Käännä lihan puolta n. tunnin välein, samalla voi sivellä vähän kastikettakin päälle jos sitä on. Kun lihan lämpö on n. 58 astetta, kääri se tiukkaan folioon, ja jatka grillaamista kunnes lihan lämpötila on n. 90 astetta. Minulla meni aikaa yhteensä viitisen tuntia, eli reilu neljä tuntia miedolla lämmöllä, siinä vaiheessa hiiletkin olivat palaneet loppuun.

Anna lihan lämpötilan tasaantua tunnin verran tai vähän yli. Keitä sillä välin liemi lihalle: 1 tlk DrPepperiä, ½ dl omenaviinietikkaa, ½ dl fariinisokeria, 3 tl suolaa ja 2 dl vahvaa lihalientä (minulla oli nyt soijahirven lientä) kattilaan ja keitä kunnes liemi redusoituu noin puoleen. Revi liha suikaleiksi kahdella haarukalla ja kaada liemi joukkoon. Laitoin lihan foliovuokaan ja kaadoin liemen päälle, peitin sen foliolla. Kun liha oli jäähtynyt kokonaan, pakastin sen yön yli (tai tarvittaessa pidempään).

(En käyttänyt kaikkea lihaa tähän, jos käytät näin ison paistin kokonaan, keitä liemi puolen litran limsapullosta ja lisää muita aineita vastaavasti). 

Lihaa jäi meiltä yli, ja otin sitä vähän mukaan mökille. Siellä valmistin herkullisen aterian lihasta liemineen, lisänä reilusti sipulia, vähän chili-maustettetta, pippuria ja suolaa sekä ruokakermaa. Kastike hautui sillä välin, kun keitin juuri nostetut perunat ja valmistin kasvimaan antimista salaatin. Lisänä kermaviiliä, jossa paljon sipulinvarsia ja tilliä, vähän sitruunaverbenaa, etikkaa, sokeria, suolaa ja pippuria, ja loistava kesäateria oli siinä. (vaikka, vai juuri siksi, kuvat jäi melkein ottamatta kaikesta)

ps. Ei ollut mustikoita serkunkaan mökillä. Mutta uimme hulluna, saunoimme upeassa saunassa ja söimme hyvin hyvässä seurassa. Täydellistä!

Karkkihirvi

Nyt on kuulkaas hirvi hienossa muodossa! Tässä on sama makumaailma kuin karkkipossussa, liha tosin ilman friteerausta, mikä olisikin ihan turhaa, kuten olen todennut jo aiemmin. Liha maistui upealta karkkikastikkeessa, mutta mehevää se oli pitäleivissä sellaisenaankin. Käytin nyt kastikkeeseen niitä aineita mitä sattui kotona olla, esim. osterikastike oli päässyt loppumaan.

Hirven patapala keitettiin ensin rauhassa liemessä. Sen jälkeen jaoin kypsän lihan puoliksi joista toisen puolen laitoin kylmään, ja toisen puolen pilkoin veitsellä pieniksi paloiksi. Keitin kastikkeen ja sekoitin sen pilkotun lihan joukkoon. Söimme tästä kaksi ateriaa, seuraavana päivänä paistoin pannulla lihan, kastikkeen ja ylijääneen riisin. Ja se toinen puolikas lihasta: puolet siitä syötiin yhtenä päivänä pitaleivissä tsatsikin kanssa, ja puolet odottaa pakastettuna jotain nopeaa ateriaa. Upea tapa valmistaa ruokaa: yksi 4 tunnin keittäminen viikonloppuna ja siitä neljä (nopeaa) ateriaa neljälle hengelle.

1,2 kg hirven patalihaa

1 dl soijakastiketta

½ dl teryaki-kastiketta
2 rkl omenaviinietikkaa

1 tl korianterin siemeniä

1 tl kokonaisia valkopippureita

1 valkosipulin kynsi

pala inkivääriä vähän pilkottuna

pala savustettua ja kuivattua chiliä

vettä

Laita liha sellaiseen kattilaan johon se juuri ja juuri mahtuu. Lisää kaikki aineet kattilaan, ja lopuksi vettä niin, että liha juuri peittyy, minulla taisi nyt mennä reilu ½ l.  Keitä lihaa ihan hiljalleen kannen alla n. 4 h.  Nosta liha leikkuulaudalle, ja käytä kaikki isommalle porukalle, tai jaa se kahtia ja käytä vain puolet, kuten minä tein tällä kertaa. Leikkaa liha pieniksi paloiksi, jätä odottamaan sillä aikaa kun keität karkkikastikkeen:

4 dl lientä

1 tähtianis

1 dl palmusokeria

Siivilöi liemi, ota siitä osa kattilaan, lisää tähtianis ja sokeri. Anna kiehua n. vartin verran niin, että saat paksua, lähes siirappimaista kastiketta, poista tähtianis. Jos on näin "vähän" sokeria, kastikkeesta ei tarvitse tulla ihan paksua. Sekoita kastike ja pilkotut lihat keskenään, ja nauti riisin, riisiviinietikan+chilin sekä korianterin kanssa. Upea ruoka joka maistui ihan kaikille.

Jos et käytä kaikkea lihaa tähän, lopun lihan voi käyttää nyhtöhirvenä tai pakastaa myöhempää käyttöä varten. Liha on mehevää ja maukasta, mitä ei minusta aina voi sanoa nyhtöhirvestä. Ja ylimääräinen liemi kannattaa ottaa talteen, siitä saa upean liemipohjan jollekin padalle tai kastikkeelle. Tätä tehdään toistekin.

Jäniskastike pastalle

Samalla kun tein jänishampurilaisia, minulla jäi reilusti jäniksen jauhelihaa. Ison osan jauhelihasta tein lihapulliksi, mutta puoli kiloa jauhelihaa käytin Gill Mellerin Gather-kirjasta löytyneeseen pastaohjeeseen. Kirjan ohjeessa Gill käytti kokonaisen kanin, mutta minä sovelsin ja käytin jäniksen jauhelihaa. Lyhyempi haudutus riitti, pastana minulla oli hyvää spagettia. Pakastin silloin kastikkeen sellaisenaan tietäen, että tulee päivä, jolloin tulen myöhään töistä ja ruoka pitää saada nopeasti pöytään. Valmiin kastikkeen kanssa siinä menee juuri niin kauan kuin pastan keittämiseen menee aikaa. 

voita/öljyä

500 g jäniksen jauhelihaa

100 g possun kylkeä jauhettuna

suolaa ja pippuria myllystä

1 iso sipuli

1 varsisellerin varsi

5 dl kanalientä (tai mitä tahansa hyvää vaaleaa lientä)

1 tl savupaprikaa

1 laakerinlehti

parmesan-lastuja

Laita voita ja/tai öljyä valurautapadan pohjalle. Ruskista lihat pannussa, mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä lihat sivuun ja kuullota pilkottuja sipulia ja varsiselleriä hetki. Siirrä lihat takaisin pataan, lisää neste ja mausta savupaprikalla. Lisää myös laakerinlehti joukkoon. Anna kastikkeen hautua miedolla lämmöllä 1½ h. Lopussa otin kannen pois, ja annoin nesteen vielä vähän haihtua. Tarjoa kastike hyvän pastan ja parmesanin kanssa. Ruoka oli ehkä vähän väritöntä, mutta ihan mielettömän hyvän makuista (väritöntä se oli kirjankin kuvassa).

Söimme kastiketta vielä seuraavana päivänä, tällöin lisäsin joukkoon muutaman pilkotun tomaatin ja pari desiä paahdettua tomaattikastiketta. Sekin kastike syötiin pastan kanssa, puoli viikkoa nopeaa ruuanlaittoa. Minulle jäi vielä töihin evääksi yksi annos. Hyvää oli ihan kaikkien mielestä. 

Kyyhkykastike paistetusta kyyhkystä

Viime vuodet eivät ole olleet kovin kummoisia kyyhkyvuosia, eikä tämäkään vuosi taida olla poikkeus. Mutta kyllähän sitä saalista tulee, ja taitaa tulla muillekin, sillä joka vuosi 10.8. kyyhkyreseptit alkavat kivuta ylöspäin katsotumpien reseptien joukkoon. Meillä syödään useimmiten ihan tavallisesti paistettua kyyhkynrintaa, esim. yrttivoissa paistettuna, tai salaattina kuten tuo isäinpäivän kyyhkysalaatti tai sesonkisalaatti. Kastiketta olen tehnyt myös keitetystä kyyhkystä. Tällä kertaa tein kastikkeen paistetuista fileistä ja ilman kermaa, hieno kastike tämäkin. Ja lasten mielestä voittaa kyyhkypadat (ihmepadassa, haudutuspadassa, keittomaisena)  mennen tullen.

4 kyyhkyn rintafileet
voita
rosmariinin oksa tai pari
muutama katajanmarja

öljyä
1 sipuli
1 iso porkkana
3-4 dl lientä (kts. alla)
1 rkl vehnäjauhoa
suolaa, pippuria myllystä

Irrota fileet rangoista. Paista fileet kuumalla pannulla yrteillä maustetussa voissa muutama minuutti puoleltaan, siirrä sivuun odottamaan.

Lisää samalle pannulle vähän öljyä. Kuullota pilkottu sipuli pannulla, lisää myös karkeasti raastettu porkkana joukkoon. Lisää hetken päästä lientä ja vehnäjauhoa, sekoita niin ettei tule paakkuja. Viipaloi paistetut fileet ja lisää kastikkeen joukkoon, mausta suolalla ja pippurilla. Syötiin keitettyjen perunoiden ja keltajuurien sekä avomaan kurkun kanssa, sellainen vanhanaikainen hyvä arkiruoka.

Nopea kyyhkyliemi

voita/öljyä
4-5 kyyhkyn rangat
1 iso porkkana
pikkupala palsternakkaa
1 sipuli
rosmariinin ja timjamin oksat
vettä niin että kaikki peittyy

Paista kyyhkyn rankoja kuumalla pannulla niin, että ruskistuvat kauttaaltaan. Siirrä ne kattilaan, lisää myös pilkotut kasvikset ja yrtit joukkoon. Kaada vettä päälle niin, että kaikki peittyy. Keitä tunnin verran, siivilöi liemi, ja käytä kastikkeeseen. Jos lientä jää yli, pakasta se myöhempää käyttöä varten.

ps. Kuten arvata saattaa, mies on ottanut ylemmän kuvan.

Savustettu jäniksen satula ja hyvä kastike

Minä teen jäniksen useimmiten padassa. Se on oikein hyvä tapa, ainakin koiville ja kyljille. Mutta kyllä jäniksen satula kannattaisi valmistaa aina erikseen, kuten nyt tein. Satulassa on fileet ja se on mureaa lihaa, ihan erilaista koostumukseltaan kuin koivet. Satula kannattaa jättää vähän roseeksi, sillä se kuivahtaa helposti rasvattomuuttaan.

Tämä oli mökin jäniksen satula, koivet olin valmistanut hiihtolomalla tuoreeltaan heti raakakypsytyksen jälkeen maailman parhaaksi padaksi. Pakastin silloin satulan kanssa kylkiluut, sillä niistä saa hyvän liemen josta saa erinomaisen kastikkeen. Tämän sunnuntain riistaruokana söimme siis jäniksen satulaa savustettuna. Idean ja ohjeen satulan valmistukseen otin River Cottagen käsikirjasta nro 15, joka on Tim Maddamsin Game. Kirjassa on vähän reseptejä, mutta minulle ihan uusia, upeita oivalluksia, kuten esimerkiksi tämä.

Kastikkeen tein simppelisti kuten aina: yksinkertainen tapa, vaatii vähän aikaa, mutta maku on niin hieno ja intensiivinen että pieni suunnitelmallisuus kannattaa. Nyt keitin liemen aamulla muiden puuhastelujen ohessa, ja ruuan valmistin sitten iltapäivällä.

Jänisliemi

jäniksen kylkiluut

vettä

1 sipuli

1 varsisellerin varsi

2 pientä porkkanaa
pieni pala palsternakkaa

1 tl kokonaisia valko- ja mustapippureita (yhteensä)

½ tl katajanmarjoja

Aloita kastikkeen teko keittämällä pieni liemi. Laita kylkiluut kattilaan, lisää vettä niin että ne peittyvät hyvin. Nosta vesi kiehuvaksi, ja anna poreilla hiljalleen. Kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu, ainakin vartti siihen meni nyt. Lisää sen jälkeen pilkotut kasvikset ja mausteet ja anna poreilla hiljalleen puolitoista tuntia. Siivilöi liemi ja keitä sitä vielä vähän kasaan. Minulla lientä tuli 8 dl, ja redusoin sen puoleen, eli valmista lientä oli 4 dl.

Jäniskastike

1½ dl lientä

1½ rkl vehnäjauhoa

pippuria, suolaa myllystä

1 rkl omena-karhunvatukkahyytelöä (tai musta/punaviini- tai pihlajanmarjahyytelöä)

½ dl kermaa

Laita liemi puhtaaseen kattilaan, vatkaa vehnäjauho sekaan niin ettei tule paakkuja. Keitä niin että kastike saostuu, mausta pippurilla, suolalla ja hillolla. Viimeistele pikkulorauksella kermaa ja anna kiehua hiljalleen vielä hetkisen.

Savustettu jäniksen satula

1 jäniksen satula

muutama mustapippuri
muutama katajanmarja

2 tl fariinisokeria

2 tl suolaa

30 g voita

1 rosmariininokasa

Sekoita mausteet morttelin kautta ja hiero jäniksen satulaan. Anna maustua vartin verran, jonka jälkeen huuhtele mausteet pois. Taputtele liha kuivaksi talouspaperilla. Savusta kuumassa savustimessa n. 6 minuuttia. Lihan ei ole tarkoitus kypsyä kokonaan, vaan saada vain savun makua. Sulata voi melko kuumalla pannulla ja lisää rosmariininoksa kun voi ei enää sihise. Paista satulaa pannulla n. 10 minuuttia, kääntele muutaman minuutin välein. Kääri satula folioon ja anna lämmön tasaantua.

Irrota liha rangasta, leikkaa se paloiksi ja siirrä lämmitetylle lautaselle. Syötiin kastikkeen, perunamuusin, tomaatti-sipuli-salaatin ja keitettyjen parsa- ja kukkakaalien kanssa. Liha meni kaikki, niin hyvää se oli.


ps. Jaoin ylijääneen liemen kahteen osaan, joista toisen pakastin myöhempää käyttöä varten, ja toisen käytän jäniskeittoon. Rankaan jäi sen verran lihaa, että keitin sen vielä, irrotin lihat ja lisäsin kylkilihat pieninä paloina. Lihoista, riittävästä määrästä kasviksia ja liemestä saan vielä hyvän keiton koko perheelle. Näin mökillä hyvin syötetystä jäniksestä koko perhe vähän laajennettuna on saanut 4-5 ateriaa.

Paras suppilovahverokastike

Tänään olin sienimetsässä todennäköisesti viimeisen kerran tänä vuonna. Vaihteeksi menin metsään kävellen, yhteensä reissuun kului vajaa pari tuntia, josta ulkoiluun meni reilu tunti. Saaliina oli muutama litra suppiksia, vähän kantarelleja ja vielä kolme torvisientä. Rouskut, ne muutamat jotka näin, olivat jo menneet huonoksi, tatteja ei edes näkynyt, paitsi pari lödjöä punikkitattia. Lampaankääpiä metsät olivat valkoisenaan, mutta nekin ovat jo yliaikaisia ja madonsyömiä. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen saaliiseeni, sillä isä oli toivonut suppolovahverokastiketta. Lopuista suppilovahveroista aion keittää hilloa ja kantarellit ja torvisienet menevät huomenna kirkkaaseen sienikeittoon.

Tämän päivän ruoka oli todella yksikertainen ja perinteinen: lihaa, perunaa ja kastiketta. Yksinkertaisuudesta huolimatta sen valmistaminen vaati vähän vaivaa. Hirven jääpaistin laitoin uuniin eilen illalla, ja keitin mausteliemen sille aamulla. Aamupäivän olin metsässä keräämässä sieniä. Perunat nostin märästä savisesta maasta iltapäivällä, ja sen jälkeen keitin ne ja valmistin kastikkeen. Tein myös pienen kastikkeen ei-sienensyöjille: vähän jääpaistin lientä, jauhoa ja kermaa.

Näin yksinkertaiseen ruokaan meni siis aikaa, samassa ajassa olisi varmasti saanut toisenlaisista raaka-aineista visuaalisesti upean ruuan. Mutta aterian vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta en muista milloin viimeksi olisin syönyt näin hyvän aterian. Isän ampuma hirvi, itse kerätyt sienet ja kasvattamat perunat, parempaa ei voisi olla. Tätä on minun ruuanlaitto, ruokaa maasta ja metsästä. Ulkonäöllä ei koreilla, maulla senkin edestä.

n. 1 l suppilovahveroita

nokare voita

1 isohko sipuli tai 2 pientä

1½ rkl vehnäjauhoa

2 dl kermaa

1-1½ dl vettä

1 rkl osterikastiketta

suolaa, pippuria

Pilko sienet pieniksi. Paista niitä pannulla niin kauan, että saat nesteet haihdutettua. Siirrä sienet sivuun ja lisää pannulle vähän voita. Kuullota ihan pieneksi pilkottu sipuli voissa, lisää sienet takaisin pannulle. Lisää vehnäjauho, pyörittele joukkoon ja anna hetken paistua pannulla kuivana. Lisää kerma, huuhdo purkki vedellä ja lisää sekin joukkoon, sekoita hyvin. Kun kastike alkaa saostua. lisää osterikastike ja lisää maun mukaan suolaa ja pippuria. Anna hautua vielä kymmenisen minuuttia välillä sekoittaen. 

Sienikastike syötiin keitettyjen perunoiden ja hirven jääpaistin kanssa, hyvää se olisi ollut sellaisenaankin perunoiden kanssa. Lisänä kyssäkaalia ja porkkanaa tikkuina.

Aleksis Kivi ja jäniksenkoipea kastikkeessa

Meidän perheessä lokakuu on ennen kaikkea riistakuukausi. Se kuukausi jolloin ruoka tulee pääasiassa metsästä, on lihaa, sieniä ja marjoja, lisäksi loppusyksyn satoa myös puutarhasta, omenia, juureksia ja viimeisiä marjoja. Lokakuu on ehkä se omavaraisin kuukausi syyskuun ohella. Taitaa nykyään olla epäkorrektia sanoa, että lokakuu on meillä myös se lihaisin kuukausi luonnon kiertokulun takia. Riista- ja teurastuskausi runsaimmillaan.

Lokakuuhun osuu myös Aleksis Kiven päivä, tuon lempikirjailijani syntymäpäivä. Sen lisäksi että Aleksis Kivi oli suuri kirjailija, oli hän myös metsänkävijä ja hankki elantonsa myös metsästämällä. Viime vuonna olin Marttojen riistaruokakurssilla juuri Aleksis Kiven päivänä.

jäniksenjalat (n. 1,1 kg)

Poppamiehen Louisiana-kuivamaustetta

1 sipuli

1 palsternakka

2 porkkanaa

2 varsisellerin vartta
3-4 dl hyvää kientä

1 d kermaa
1 rkl jauhoa
1 rkl hilloa

Mausta jäniksen jalat kuivamausteella, joko valmiilla tai valmista itse sellainen. Grillaa jalkoja kamadossa kymmenisen minuuttia, käännä, ja grillaa kymmenisen minuuttia. Kuori ja viipaloi kasvikset sillä välin ja laita ne haudutuspadan pohjalle.

Siirrä jalat grillistä haudutuspataan kasvisten päälle ja kaada liemi päälle. Anna hautua asetuksella low viitisen tuntia tai pidempään.

Kauho lientä ja kasviksia kattilaan, leikkaa liha paloiksi, suurusta kastike vehnäjauholla, lisää pikkuloraus kermaa ja 1 rkl esim. omena-karhunvatukkahilloa. Keitä kastiketta samalla kun keität perunoita. Lisäksi kasviksia tai vaikka ituja.

Jäniksen jalat saattaisivat kaivata vähän rasvaa jo haudutusvaiheessa, mutta kyllä tätä nälkäänsä söi.

Haukea anjoviskastikkeella

Luin juuri Alenin, Tuomisen, Oksasen ja Backströmin todella kauniin Finnjävel-kirjan suomalaisen ruuan DNA:sta. Upea kirja, suosittelen. Ja samalla toivoisin että reseptiosiosta tulisi joskus taskuversio, kokattaessa kirjaa ei voi/raatsi pitää keittiössä koon/kauneuden takia.

Kirja tarjosi monia oivalluksia, myös tällaiselle joka fanittaa suomalaista ruokakulttuuria ja -historiaa. Kirjassa todettiin mm. että kalaa on Suomessa käytetty aina yksinkertaisesti, toisin kuin lihaa tai kasviksia. Kala on aina joko paistettu, keitetty tai savustettu, kun taas erilaisia liha- ja kasvisruokia on vaikka kuinka paljon. 

Minä olen miettinyt tätä samaa, etenkin nyt kun olen lisännyt viikottaista kalaruokien määrää. Olen aina tehnyt kalaa samoilla, kotoa opituilla tavoilla, siis keittämällä, paistamalla tai savustamalla. Ja nyt kun kaipaan vaihtelua, etsin reseptejä ulkomailta. Blogeissa on näkynyt monenlaisia hienoja reseptejä, täytyy kokeilla ainakin tuota Silläsipulilan vietnamilaista ahventa ja Haarukkavatkaimen kalaa hapanimeläkastikkeessa. Tänään tein kuitenkin vierailun Brittein saarille, ja löysin kiinnostavan reseptin viime vuoden ehkä parhaasta keittokirjasta eli Gill Mellerin kirjasta Gather. Alkuperäisessä reseptissä kalana oli kampela, mutta minulla oli haukea pakastimessa joka oli hyvä käyttää pois. Ehkä kuha tai ahven olisi käynyt paremmin, mutta tämä on todellakin kokeilemisen arvoinen resepti, kastike oli upean makuista.

4 palaa haukea (n. 500 g)

suolaa ja pippuria myllystä

1 rkl öljyä

n. 8 anjovis-filettä

½-1 tl kuivattua chilirouhetta

4 valkosipulin kynttä (ohjeessa 8)

2 rosmariinin vartta (4 jos ei niin vahvaa)

1 dl kermaa

Suolaa ja pippuroi haukipalat. Paista kaloja melko kuumalla pannulla öljyssä nahkapuoli alaspäin 4-5 minuuttia, tai niin että file on kypsynyt n. 3/4 ylöspäin. Siirrä kalat lautaselle odottamaan. Lisää anjovikset, chili, valkosipuli ja rosmariini pannulle. Minulla oli todella hyvää voimakkaan aromikasta rosmariinia; kaikki ruukkuyrtit ei ole yhtä vahvoja ja silloin voi käyttää enemmän. Sekoittele aineita pannulla parin minuutin ajan kunnes anjovikset hajoavat. Laita kalat takaisin pannulle nyt nahkapuoli ylöspäin, lisää kerma. Ravistele pannua aina välillä, anna kastikkeen kuplia vähintään viitisen minuttia.

Syötiin perunamuusin, uunijuuresten (nauris, punajuuri, porkkana) ja itujen (parsakaali) kanssa. Kala oli, no haukea, mutta kastike oli aivan ihanaa perunamuusin kanssa. Teen varmasti toistekin.

Anjovikset olen ostanut Hellasta&Herkusta

Pastakastike nyhtökaurasta

Tässä tuli lasten mielestä paras ruoka, mitä olen nyhtökaurasta valmistanut, olen tehnyt aiemmin sekä hodareita Anton&Anton-ruokakassin ohjeella sekä aasialaista kastiketta Hannansopan ohjeella. Minä tykkäsin pastakastikkeesta paljon, mutta olen tykännyt noista muistakin, mies sanoi että ihan ok kun laittaa nagaa päälle. (Lue kuitenkin postaus loppuun.) Kastikkeen tein hyvin yksinkertaisesti näin:

öljyä

1 sipuli

1 tlk hyvää tomaattimurskaa

1 rkl tomaattipyretta

2 tl punaviinietikkaa

1 tl fariinisokeria

1 pkt (250 g) tomaatti-nyhtökauraa

timjamia, viherpippuria

pastaa

parmesanjuustoa

Kuullota silputtua sipulia öljyssä, kaada se kattilaan tomaattimurskan ja muiden kastikeaineiden kanssa. Paista nyhtökaura pannulla, mausta sitä vielä lisää jos haluat. Anna kastikkeen hautua saman aikaa kuin keität pastan. Syö spagethin ja parmesaanin kanssa.

Esikoisen lautanen aterian päätteeksi

Mutta kaikki on niin suhteellista, paraskin. Kuopuksella tuli yökkäysrefleksi pariin otteeseen, ja hän jätti pastankin syömättä, sama hiilarifiili joka söisi pelkkää pastaa jos saisi. Esikoinen söi pastan loppuun, mutta kaapi kaiken näkyvän nyhtökauran pois, paljoa sitä ei alun alkaenkaan ollut. Tämä olisikin todella riittoisa ruoka, kastikkeesta riittäisi varmaan viikoksi meidän perheessä. Minä pidin ruuasta, pidin paljonkin. Tuollaisenaan kuitenkin annos on niin suuri, että ei sitä varmaan tule pelkästään itselle ja miehelle tehtyä, kastikkeesta jäi nyt reilusti yli puolet jäljelle.

Meillä syntyi lasten kanssa pitkä keskustelu kasvisruuasta, referoin siitä osan tähän lasten luvalla. Lapsista on ihan ok, että meillä syödään kasvisaterioita, mutta kumpikin sanoivat haluavansa oikeita kasviksia eikä näitä "prosessoituja jauhelihan korvaajia". Chili sin carne, kasviskeitot ja sen sellaiset maistuvat hyvin joten niitä kiitos. Tai syövät mieluummin kaksi ruokaa joissa kummassakin on hyvin vähän lihaa kuin että toisena päivänä enemmän ja toisena jotain "korviketta" kuten esikoinen totesi. Minä taidan olla samaa mieltä. Meidän perheessä syödään siis myös lihaa, joten sinänsä ei tarvita lihankaltaisia tuotteita. Kasvisruat saavat edelleenkin olla oikeista kasviksista valmistettuja ruokia. Ei meillä syödä muitakaan pitkälle prosessoituja ruokia, miksi siis söisimme kasviksia pitkälle prosessoituna? Myöskään jauheliha ei meidän perheessä ole mikään "ongelma" (joillekin se kuulemma on), se on hyvää ja monikäyttöistä ja siksi sitä käytetään silloin tällöin. Etenkin kyyhkyn ja peuran jauheliha on oikein hyvää, en kaipaa niille(kään) korvikkeita.

Ensin sitä oli nyhtökaurasta innoissaan, sitten superärsyyntynyt kun ei sitä saanut mistään (kun ei ollut suhteita eikä kukaan myynyt tiskin alta), ja nyt kun sitä saa, tajusi ettei meidän perhe tulekaan pelastamaan maailmaa, tai Suomea, syömällä nyhtökauraa. Anteeksi maailma, anteeksi Suomi, jatkamme kasvisten syöntiä kuten ennenkin, raaka-aineina itse tehdylle ruualle sekä ihan sellaisenaan.