Hopean hohdetta...

Luvassa hopean hohdetta - tai ehkä sittenkin vain alpakan auerta, lisänä vähän pellin pilkettä...

Kaikenmoista rompetta tähän huusholliin on(kin) kertynyt, ja joskus (lähes aina) loppufixailut tuppaavat vähän (siis vuositolkulla) venähtämään - kuten vaikka "perintöhopeiden" kiillotus (hih, miten pramea sana!)! Olen vain siirrellyt tavaraa kaapista toiseen ja odotellut Miehen hilkkausinspiraatiota, vihjaillutkin välillä... Viimein tartuin itse toimeen! Olisin ehkä tarttunut jo aiemmin, jos olisin tiennyt homman hoituvan samaa vauhtia kuin vedenkeitin ehtii pöhähtää!

5/2011 Sain Isosedän jäämistöstä Musla-kahvilusikoita. Tsaikka-lasit myin kirpputorilla, ei ollut tilaa säilytellä (eikä käyttöäkään). No, ei lusikoillekaan juuri käyttöä ole, mutta vievät vähemmän tilaa...

10/2013 Miehen Isotädin jaosta meille päätyi olohuoneen Chippendale-kaluston lisäksi saman tyylisuunnan mukaan nimettyjä aterimia ja autotallin romukopasta löytynyt umpimustunut kaffeekaadin.

10/2014 Synttärilahjakortilla hankin mm. suloiset sokeripihdit, samaista Musla-sarjaa kuin Isosedän kaffeelusikat.

Netistä etsin ohjetta hopean puhdistamiseen, alumiinifolioon ja merisuolaan turvautuen. Kuuma vesi kuulemma nopeuttaa prosessia.

Hopeaesineiden pinnassa olevat tummentumat ovat yleensä hopeaoksidia. Tälläiset suolat voidaan puhdistaa antamalla tummien hopeisten esineiden lillua vedessä jossa on vapaita ioneita sekä jotain epäjalompaa metallia. 

Aterimet kirkastuivat vartissa, kahvikannua liottelin yön yli (vaihdoin kerran uudet alumiinit ja lisäsin suolaa), kahvilusikat lilluivat liemessä toista vuorokautta, mutta vaativat vielä viimeistelyn hopeankiillotusaineella. Sokeripihtien luulin päätyvän metallinkeräykseen, mutta Silverpolishilla nekin vaan kirkastuivat - samalla selvisi sekin, että kaiverruksena oli Martta Martin sijaan (onneksi siis Pupusta ei kastettukaan pihtien mukaan!!).

Vanhat aterinkotelot ovat hurmaavia!

Olohuonekarusellin jälkimainingeissa vitriinielementit päätyivät olohuoneen akkunan alta portaikon ylätasanteelle, sinne sain puutarha- ja sisustuskirjani nolon kohtalon kokeneesta lokerikosta. Vitriinien ylle ripustin hääkuvamme (kukaanhan ei sitä rapussa kovin kauaa toljota, vallankin jos portaita noustessa katse on suunnattu varpaisiin), tasolle "kello viiden kattaus".

Samovaari on yks pisimpään mukanani kulkeneista tavaroista, parikymppisenä lahjaksi saatu. Sen muoto jaksaa edelleen viehättää - tosin oleellisempaa säilymisen kannalta lienee se, ettei pelti tummu! Tarjoilukuvut, peurahelistinkello (samovaarin päällä) ja -kynttilänsammutin vuosien takaa Stockmannin alesta.

Nyt Mies alkoi hinkua Chippendale sokerikkoa ja kermakkoa... No way!!

Joululipasto (ja haave)

Jo vuosikausia sitten olen antanut itselleni luvan aloittaa JOULUHEHKUTUKSEN ja JOULUVALMISTELUT aina kolme (3) kuukautta ennen jouluaattoa. Ihan vielä ei siis ole aika... (Mutta siihen ei ole enää kuin 20 yötä - IH-HAH-HAA, vähemmän kuin joulukalenterissa luukkuja!!!)

Mutta, juu, kun siivosin eilen "Miehen sivuvinttiä", sain kuitenkin hyvän syyn vilauttaa JOULULIPASTOA (ikään kuin esilämmittelynä...), nyt kun sen (ihan luvan kanssa) Miehen puolelle siirsin.

Lipasto ei nyt mikään varsinainen  kaunistus ole, mutta se on pala talon historiaa. Se nimittäin oli alkuperäisasukkaiden perua keittiön aputasona, tuossa missä nyt on iso astiakaappi.

Ja koska laatikkotilalle on aina tarvetta, siirtyi lipasto sivuvinttiin. Olen suunnitellut sen päällystämistä jollain jouluisella kankaalla decoupe-lakan avulla. Tekniikka on testattu: kerran päällystin IKEAn Lack-pöydän suloisella ruusukankaalla, siitä tuli TOSI UPEA! Niin herkullisen näköinen, että koira söi siitä palan...

Eihän lipastoon mahdu kuin rippunen jouluroinastani, ne joilla JOULUTTELU ALOITETAAN. Jouluvalot, kuusenkoristeet ja jouluisia tekstiilejä säilytetään isoissa pahvilaatikoissa ja paperikasseissa.

Haaveilenkin, että jonain päivänä saan vielä joulukoristeet takkahuoneen isoon kaappiin!! Nyt se on täynnä Miehen harrastevaateparsia - joille sitten joskus aikanaan tulee paikka kodinhoitohuoneen seinän pituiseen liukuovikaapistoon... (olisi siis jälleen yksi hyvä syy kiiruhtaa aloittamista...).

Siihen taitaa kuitenkin mennä vielä monta joulua. Tosi monta...

Mutta tähän seuraavaan ei ole enää niin kovin pitkä aika, IH-HAH-HAA!!

Siivousbuumi jatkuu!!

ENNEN

Lisää siivottavia nurkkia, lisää roinaa kirpparille...

JÄLKEEN

...lisää IKEAn Antoniusta!!

Talossa on rakentamisajan tavan mukaan kaksi sivuvinttiä, kapeaa varastointitilaa koko talon pituudelta. Toisella puolella on "minun roinaani": mattoja, petivaatteita, tyynyjä, vanuja ja muuta käsityötarvetta, joulukoristeet ja matkalaukut. Miehen puolella on rakennustarvikkeita ja varsin laaja kahvipussivarastoni.

Jostain syystä tämä minun puoleni on täydempi...

Hain IKEAsta lisää Antonius-runkoja, mutta nyt ritiläkoreja ei tullutkaa joka välikköön vaan vain tarpeen mukaan, tyynyjen ja peittopussien koon määrittelemällä jaolla.

Inventoidessa löytyi mm. 35 tyynyä (lähinnä koristetyynykokoja + lisäksi 11 istuintyynyä, yht. 46), kolme parisängyn päiväpeitettä (joista ei ollut MITÄÄN muistikuvaa), 2,3 kg huovutusvillaa (ikinä huovuttanut, mutta onhan sitä hyvä olla varastossa...??), neliökilometrin verran erivahvuisia vanulevyjä (isoin osa iskemättöminä Eurokankaan muovikasseissa) sekä yksi kelluntapuku (Miehen)...

Surkuhupaisinta on, että vaikka osa siirtyi kirpputorikuormaan, en saa aiemmin vinttikomerossa ollutta tavaramäärää enää mahtumaan takaisin!! Joulukoristelipaston ja kaikki pahvilaatikoissa olevat muut joulutilpehöörit joudun siirtämään Miehen vintin puolelle...

Siivoilubuumi siis jatkuu edelleen...