Lukijat

Näytetään tekstit, joissa on tunniste villasukat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste villasukat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 10. toukokuuta 2026

Kaverille kanssa

Lupasin Pupusen kaverille sukat - helppo nakki, sama koko kuin itsellänikin, 39/40.

Otin Seiskaveikkaa puikoille - Nalle-sukkatulvan jälkeen tuntui kuin olisin köydestä neulonut! Paksua, kankeaa, tönkköä. Kun sukat olivat valmiit, testasin tietty omaan koipeen. No, ei ollut köydenpunonta pelkkää tuntumaa, vaan ihan ehtaa todellisuutta. Sukka oli järkyttävän leveä ja ihan liian pitkä, vaikka silmukka- ja kerrosmäärät "normin" mukaisia. Eikä kerä ollut edes mitään outlet-laatua vaan ihan "oikeasta" kaupasta ostettua priimaa.

No eihän tällaisia voi kenellekään antaa! Eikä itsekään käyttää. Siirtyivät "joskus jonnekin" -koppaan. Käsittämättömän rumatkin vielä - voi sitä raukkaa, joka nämä saa. Langanmenekki 87 g, kokomääritelmä räpylä.

Seuraavaa sukkaparia aloittaessa päätin pitäytyä ihan vaan perussukassa, katsoin tarkkaan langan paksuuden. Violeteista tuli jotakuinkin "normaalit". Kun vauhtiin pääsin, kutaisin vielä toisetkin, mustaa ja raitaa. Raitalankaa ei näihin paljon kulunut, joten taidanpa vielä joskus tekaista Pupusellekin samanmoiset. Tai itselleni.

Edellisviikonloppuna olimme reissussa, automatkalle otin kutimen mukaan ja leipaisin siinä ohikiitäviä maisemia ihaillessani lyhytvartiset piirakat kaverin äidille. Näiden kolmen sukkaparin langanmenekki yhteensä 275 g.

Paluumatkallekin oli kerä varattuna, parin sain kuitenkin valmiiksi vasta kotiin palattua. Kuvassa näyttää perusharmaalta, oikea sävy on aika nätti harmaanvihertävä Seiska mustin maustein, koko 41/42, langanmenekki 128 g. Pupuselle.

Näistä kirjataan huhtikuulle 362 g ja toukokuulle 128 g. Sukkakiintiö hetkellisesti täynnä.

Viikonlopun reissu suuntautui Leppävirralle, 340 km on siis reilun sukan mittainen matka.

Reissussa Pupunen tapasi vanhoja ja uusia kavereita, tässä kuitenkin H.E. ( = His Excellency) Mr Worawoot Pongprapapantin seurassa. Aikoinaan Pupusen Suomeen tervetulleeksi toivotti H.E. Mr Rachanant Thananant Bulevardi 14A:ssa, mutta ihan yhtä lämpimän vastaanoton sai nytkin.

Reissu oli kaikin tavoin onnistunut. Pupunen on alkanut suunnitella juurimatkaa...

Tänään juhlittiin Äitienpäivää. Muistan vielä sen ensimmäisenkin...

Mies valmisti päivälliseksi uunilohta bataattikiekkojen, parsan ja kermaviilikastikkeen kera, juomana kuiva cava. Herrrrkullista!

Pakko paljastaa lohen kuorrute, kannattaa kokeilla - Mies keksi tämän ihan omasta päästään:

Lohen päälle ensin reippaasti myllystä Maldon-suolaa, päälle tahna, jonka sauvasekoitti tillistä, oliiviöljystä, valkosipulista, sitruunapippurista ja ripauksesta suolaa. Uuniin 175* noin puoleksi tunniksi. Loistava tökötti, tätä täytyy tehdä uudestaan, kokeilla vaikka ihan kotoisten järvikalojen kruununa. 

ILOA JA VALOA UUTEEN VIIKKOON!

maanantai 20. huhtikuuta 2026

Ipanat

Vimmatusti koitan päästä pätkävärjätyistä eroon, nyt työn alla oli 2 kerää harmaankirjavaa Nallea. Viisi paria rullareunaisia, kuvassa punainen ja oranssi näyttävät täysin saman värisiltä, mutta on niissä ihan selkeä väriero kuitenkin. Koko 27/28, langanmenekki yhteensä 205 g. Hyväntekeväisyyteen nämäkin.

Tänään on ihana aurinkoinen aamu, ollaan hyvää vauhtia matkalla kohti kesää!!


perjantai 10. huhtikuuta 2026

Vekarat

 Lisää sukkia...

Nallesta raitasukkia, koko 27/28, 10 paria, yhteensä 394 g.

Hyväntekeväisyyteen nämäkin. 

sunnuntai 29. maaliskuuta 2026

Naperot

Lisää pieniä sukkia...

Ihan perusmalli, koko n. 24/26. 15 paria, Nallea hupeni 567 g. Hyväntekeväisyyteen, kuten vaavitkin.

Meri on auki, oma ranta oli sulana heti seuraavana aamuna edellisen postauksen ihmettelyn jälkeen, 26.3.

Enää ei ole Shirley Templen kukkaanpuhkeamisen seurantamahdollisuutta, alankohan raportoida jäätilanteesta...? 

Saaren pohjoisrannalla on vielä jään rippeitä, omat ikkunat osoittavat kuitenkin luoteeseen kohti keskustaa ja sulaa. Viking Linen punainen kylki helottaa usein horisontissa, ei kuitenkaan ihan tästä kulmasta. Männyn haluaisin kaataa, se peittää näkymää merelle aika tehokkaasti. Asia ei kuitenkaan taida olla meikäläisen tahdosta kiinni...

Ihanaa, aurinkoista palmusunnuntaina! 
                Trulleja odotellessa...


sunnuntai 15. maaliskuuta 2026

Vaavit

 

Töissä on ollut taas sen verran aivonystyröitä rassaavaa puuhaa, että kotioloihin on kaivannut jotain aivotonta. Sukkaa pukkaa siis taas liukuhihnalta, malli on sama kuin Kummitytön Esikoiselle tekemäni.

Tein kaikkia värejä, mitä Nalle-varastostani sattui löytymään. Melkoista paksuusvaihtelua! Kaikki täsmälleen samalla silmukka- ja kerrosmäärällä, sukkaparien paino vaihteli 28-33 gramman välillä, mikä on kyllä aika iso vaihteluväli (~18 %) tämän kokoisessa tekeleessä... 

15 paria, langanmenekki kaikkiaan 462 g. Menevät hyväntekeväisyyteen, palataan siihen joskus myöhemmin...

maanantai 9. maaliskuuta 2026

Mökkisukkia

Lankoja inventoidessa vastaan tuli parit jo viime vuoden puolella neulaistut, mutta päättelemättä jääneet sekosukat. Tein valmiiksi pyörimästä, kirjataan näistä helmikuulle 213 g. Seiskaveikkaa.

Tuuppasin mökkikassiin, jotka jo työhuoneen nurkassa odottelevat ekaa mökkireissua. Tajusin muuten just, että mökkimatka alkaa olla niin pitkä (250 km = 3 tuntia), että tuleekohan käytyä edes sitä vähää kuin edellisinä kesinä...

*

Palatakseni vielä pakastinmokaan: ONNI ONNETTOMUUDESSA oli, että pakastin oli niin täyteen tumpattu! Sisältö ei päässyt lämpenemään, vaikka ovi ehti olla rakosellaan yhden työvuoron verran. Vetolaatikoissa kaikki kunnossa ja ylähyllyissä vain muutama tuote kostunut pinnastaan sen verran, että jäätyivät toisiinsa, kun ovi läimäytettiin kiinni. Mitään ei ole jäätynyt kiinni pakastimen hyllyihin. Mutta muuten näyttäisi käyvän just niin kuin pelkäsinkin: kevät koittaa ja mitään ei saada pihalle sulatuksen ajaksi. Pakastimen tyhjäksi syöminen siis jatkuu...

Pakastimesta löytyi myös hirvikäristystä, jonka Mies ja Pupunen valmistivat Naistenpäivän juhla-ateriaksi valkosipulibataattiperunavuoan ja saksalaisen luostarioluen kanssa. Nam, näin hyvää herkkua en ole saanut edes parhaissa ravintoloissa!!

Päivän kruunasivat Miehen tuomat tulppaanit ja käsin tehdyt konvehdit.

Ihanaa olla nainen!

maanantai 23. helmikuuta 2026

Haaste 2026: Kuukauden moka

Todella kummallista!

Usein tuntuu, että arjessani mokailen enemmän tai vähemmän jatkuvasti, mennen tullen, siellä täällä, tämän tästä ja heikun keikun. Vaan sitten, kun alkaa oikein metsästää kuukauden mokaa, tuntuu kuin kaikki sujuisi kepeästi, vaivatta, jouhevasti, kuin itsestään, ongelmitta, miltei täydellisesti.

Eikö se ole perin outoa!?

[Ja nyt kun kirjoitin tuon, ihan takuulla kohta tapahtuu jotain katastrofaalista!? No, teen sitten uuden postauksen...]

LUULIN jo tehneeni pahan mokan. Tein pitkästä aikaa vähän isompaa neuletta, oikein ohjeesta. Tietenkään en tehnyt mallitilkkua, en koskaan tee - se on tylsää ja turhauttavaa, kun mieli on vaan nopeasti päästä neuletyöntouhuun kiinni. 

Kun työ oli valmis, tarkistin mitat. PIENI!! Koska neulon ohjeesta aniharvoin, olin jo ehtinyt unohtaa, että käsialani on aika napakkaa, joudun aina vaihtamaan ½ numeroa isompiin puikkoihin, jos mielin noudattaa ohjetta. Voi kehveli, joululahjaksi aikomani (olin kerrankin ajoissa!!!) neule pitäisikin luovuttaa lapsoselle heti, ettei jää tyystin käyttämättä. Työ piti siis viimeistellä välittömästi: kostutun keveästi ja jätin kuivumaan ohjeen mukaisesti. Seuraavana aamuna huomasin, että neule oli vähän venähtänyt. Mittailin, työ oli nyt ohjeen mukaisissa mitoissa. Ei mokaa, eka joululahja valmiina! Kirjataan helmikuulle 183 g, kuvia sitten luovutuksen jälkeen...

Seuraavaksi kahmaisin Seiska-varastostani päällimmäisen kerän, välisukat telluntöllötysviihdykkeeksi. Pussitettua mustaa Korian Novita Outletin kakkoslaadun kaukalosta. Kokemukseni mukaan lanka on aina ollut ihan priimaa, mutta kerät ovat olleet vajaakokoisia, ilmeisesti vaihdokkeja solmujen vuoksi tjms.

No, nyt oli kyllä selvääkin selkeämmin sekundaa, möykkyistä ja myhkyräistä, kovin epätasalaatuista. Päätin tehdä Pupuselle lyhytvartiset, kokeilla 3o-1n -neulosta resorissa ja lavan päällä. Sukkia neuloessani en koskaan käytä mittanauhaa, vaan lasken kerroksia. Tietty krs-määrä vastaa aina tiettyä kengänkokoa, mitä sitä suotta mittailemaan!

Olisi pitänyt!! Pupusen kengänkoko on 41/42, nyt toinen sukka on kokoa 44 ja toinen kokoa 48. Moka. Ekaa sukkaa neuloessa lanka tuntuikin aika paksulta, toista tehdessä tanakalta... 

Aika pieni moka, myönnän, helposti korjattavissa. Langanmenekki näihin 86 g.

Ja nyt sitten loppukuun pelkään pahinta, jotain katastrofaalista emämokaa...


perjantai 30. tammikuuta 2026

(ei-ihan-onnistunut) Lomareissu

Joskus jo kesällä, kun kuvittelin työsuhteeni päättyvän vuoden vaihtuessa, varasin loman heti vuoden ekalle viikolle. Pupunen ei pääsyt lumilautailemaan edellistalvena, joten kohteeksi valittiin Åre. Skandinavian suurimman ja tunnetuimman laskettelukeskuksen mutkamäkiä on viiletetty alas jo vuodesta 1910 alkaen, uskoin sieltä löytyvän lunta tulevanakin talvena.

Matkaan lähdettiin omalla autolla, koska Koira lomaili kanssamme. Peruin vuodenvaihteen Clarion Happy Dog -varauksen, kun tajusin, ettei merelläkään voi lähettää uudenvuodenraketteja! Samalla saataisiin mukavasti pari ylimääristä lomapäivää lähtöä aikaistamalla.

Kun aloin varailla laivapaikkoja, totesin viihdelaivojen soveltavan säkenöivää uudenvuodenhinnoittelua! Helsinki-Tukholma -väli auton ja koiran kanssa kustantaisi 180 € + hytti 200 € + ateriat. Naantali-Kapellskär väli oli hytin kera vain 180 €, ilman aterioita - eikä niin myöhäisellä lähdöllä kannataisi buffettia mähkiäkään. Valinta ei ollut vaikea! Finnlines oli siisti ja lähes tyhjä. Puoliltaöin koko sakki veteli sikeitä hytissä, ei ollut rakettien räiskettä eikä muutakaan juhlahumua.

Tukholmassa olimme anivarhain, kiertelimme autolla saaristossa ennen hotelliin asettumista. Enpä etukäteen osannut edes aavistella, että Ruotsissa kaikki liikkeet ja jopa ravintolatkin ovat uudenvuodenpäivänä kiinni! Ei siis alennusmyyntishoppailua, ja melkein jäätiin vaille ruokaakin. Googlaamalla etsimme etnisiä ravintoloita, josko ne eivät noudattaisi paikallisia juhlaperinteitä yhtä orjallisesti.

Iltasella suuntasimme Mongolia Djingis Khan Barbecue -ravintolaan. Mikä onni, että oli juhlapyhä, muuten olisimme jääneet tätä elämystä paitsi!!

Ihanat pöperöt! Buffetissa oli raakaa lammasta, possua, entrecótea, kanaa, katkoja, raputikkuja, simpukoita, mustekalaa ja...
 
... kahden buffetpöydän verran rapsakan tuoreita kasviksia.
Lautaselle poimittiin oman maun mukaiset valinnat...

... sen jälkeen tiskille, jossa rouvashenkilö kauhoi päälle toiveiden mukaiset öljyt...

... ja seuraavaksi koko satsi kaadettiin grillilevylle, käänneltiin ja nostettiin uudelle lautaselle ja sitten vain syömään. H-E-R-K-U-L-L-I-S-T-A!!! Tänne suuntaamme ehdottomasti seuraavillakin reissuilla!

Aamulla matka jatkuin. Pyrytti, sakeasti! Mies ei muistanut moista Miesmuistiin. Onneksi olin varannut väliyöpymisen Bollnäsistä, muuten olisi ollut uuvuttava rupeamana. Lumisade jatkui edelleen seuraavanakin päivänä, mutta liikenne veti ja yhtään tieltäsuistumista tai muita vaaratilanteita ei ollut. Ruotsalaiset pitivät reilua turvaväliä eikä meikämoista pölhötystä ja turhia ohituksia ilmennyt ensinkään.

Åressa käyttöömme varattu huoneisto oli kiva ja ohjelmatarjontaakin oli riittämiin (kylpylä, hoidot, keilaus, minigolf jne.), mutta pakkanen huiteli 25 asteen tuntumassa koko viikon. Pupunen ei päässyt rinteeseen kertaakaan! 

Loppiaisena lähdimme ajankuluksi Trondheimiin, vuorilla mittari näytti -32 pakkasastetta! 

Toki sitten vuonon rannalla oli lauhempaa, vain kymmenisen astetta. Alkuperäinen ajatus oli yöpyä Trondheimissa, mutta kovan pakkasen vuoksi emme uskaltaneet ottaa Koiraa mukaan - se jäätyisi hengiltä, jos auto pettäisi ja jäisimme tien päälle. Siis illaksi takaisin, saldona ale-shoppailut ja parkkisakko 900 NOK. Norjassa ei vietetä Loppiaista ja Parkki-Pirkot kiersivät normaaliin tapaan...

Sääennusteet lupasivat melkoista lumimyräkkää myös paluupäivälle, niinpä päätimme lähteä matkaan jo päivää suunniteltua aiemmin ja yöpyä toistamiseen Bollnäsissä tulomatkan hotellissa. Voi vihta, mikä keli! Lunta tuli taivaan täydeltä, näkyvyyttä ei ollut lainkaan, edessä olevan auton takasumuvalo vilkahteli satunnaisesti. Lumisade jäätyi tuulilasiin, Mies nousi noin 10 min välein rassaamaan ikkunaa puhtaaksi - kuten niin moni muutkin penkkoihin painunut. Tietä ei näkynyt eikä aurauskeppejä ollut, satunnaisesti pilkotti sillankaide, mistä saatoimme päätellä olevamme vielä tiellä. Olin varma, että tältä reissulta ei ole paluuta. Reilussa kahdessa tunnissa matka oli edennyt vain 50 kilometriä - siinä vaiheessa piti päättää, jatkuuko matka Storsjön itä- vai länsirantaa. Valitsimme lännen, koska matka silloin 100 km lyhyempi - mutta jo noin 100 metrin jälkeen teimme rohkeasti u-käännöksen, näkyvyyttä ei ollut sitäkään vähää kuin tähän asti. U-käännös pelotti, koska a) ei ollut varmuutta tien leveydestä tai edes sijainnista, b) ei mitään tietoa, tuleeko jommasta kummasta suunnasta auto ja millä vauhdilla...

Järven länsipuolella keli oli tyystin toisenlainen! Edelleen pyrytti, mutta lumi ei jäätynyt tuulilasiin. Matkavauhti ei päätä huimannut, mutta jono sentään eteni. Loppumatkasta tiellä näkyi jo aurauskalustoakin. Åre-Bollnäs -väli (437 km) vei koko pitkän päivän - mikä helpotus päästä hengissä hotelliin, syödä hyvin ja kellahtaa sänkyyn painajaismaisen taipaleen päätteeksi.

Bollnäs-Kapellskär -väli ei ollut enää kuin 290 km, mikä taittui jo sutjakammin. Ennen satamaan menoa jäi aikaa, poikkesimme Norrtäljen ICAan ostamaan kärryllisen Kallen mätitahnaa, Felix-sooseja, Wasa-näkkileipää ja välipalaksi skagen-kolmioleipiä. Falukorvia ei ostettu, eikä surströmmingiä.

Ihan kiva reissu, vaikka mikään suunniteltu ei toteutunutkaan. Åre oli kuitenkin kiva, seuraavalla kerralla lentäen tai Vaasasta yli Uumajaan (tämä oli nytkin alkuperäinen suunnitelma, mutta uuden vuoden aikaan Wasaline ei liikennöinyt). Kaikenkaikkiaan kilometrejä mittariin kertyi noin 2.200.

Mitäkö jäi reissusta mieleen? Siis kelikauhun lisäksi? Ensisijaisesti BENSAN HINNAT! Lähtiessä tankattiin Naantalissa, hinta 1,86 €/l.

 Ruotsissa litrahinta pysyi koko viikon alle 15 kruunun (n. 1,40 €/l) ja...

Norjassa menomatkalla 22,55 NOK (1,96 €/l), paluumatkalla hinta pompsahti liki 27 kruunuun (2,35 €/l). Ja Norja on sentään öljymaa...

Reissuun lähteissä kaapaisin muutaman Seiskaveikka-kerän mukaan, ajattelin tarpeen tullen ostaa sitten lisää paikanpäältä. Pupunen toivoi pinkkejä villasukkia. Sellaiset sitten sai. Malli omasta päästä, nilkan takaresori kuroo kivasti leveähköä vartta, toki siinä myös vähän kaventelinkin. Lanka oli vanhaa varastoa, 150 grammainen kerä, joka harmillisesti loppui himppasen kesken. Kärjen sai siis vasta kotiin palattua, siitä sävyero. Koko 41/42, 146 g.

Okran värisestä ajattelin kaulahuivia, mallina sovelsin Novitan Alpaca Woolille tehtyä ohjetta. Seiskalla neuloksesta tuli niin tanakkaa, että pitkää kiedottavaa huivia ei kannattanut havitella. 

Jossain vaiheessa siirsin silmukat sukkapuikoille odottamaan ja kutaisin pipan, sen jälkeen jatkoin huivin loppuun niillä langoilla kuin jäljelle jäi. Langanmenekki yht, 372 g. Kotona huomasin, että lankaa olisi ollut enemmänkin, mutta tällä "systeemilla" juuri passeli pituus.

"Systeemi" = "innovatiivinen kiinnitysmekanismi".
Siis reikä. 😉

Pupunen suostui mallinukeksi demonstroimaan kiinnityssysteemin visuaalista ilmettä. Väri on kummallinen, neuleiden siis. Oikea sävy on jossain aiempien hailakoiden ja yllä olevan oranssin välistä. Ihan kaunis sävy. Olisi pitänyt kuvata ulkona...

Norjassa kävin parissakin lankaliikkeessä, mutta en löytänyt mieleistäni sukkalankaa, vain toooodella ohuita laatuja tarjolla. No, enpä olisi paluumatkalla tohtinut neuloakaan - niin tarkkaan koitin etsiä näkymätöntä penkanreunaa tai edes jonkinmoista uraa tienpinnasta, mitä seurata... 

Yhtään ei tee enää mieli valittaa kylmyydestä eikä lumisateesta eikä jäätyneen auton jynssäämisestä. Iloitsen, että olemme kaikki - Mies, Pupunen, Koira, minä ja autokin - yhä hengissä ja ehjinä. Iloitsen myös yläkerran lapsosten luomuksesta - nyt jo vähän nuhjaantuneesta - joka oli vastaanottamassa kotiin palatessa!


sunnuntai 18. tammikuuta 2026

Joulun pehmeät paketit

Muutamia pehmoisia paketteja sain sentään Jouluksi...

Pupusen kanssa käytiin valitsemassa Kummityttöni esikoiselle ihkaensimmäistä joululahjaa. Pupunen kulki koko lapsuutensa Muumi-vaatteissa - ilmeisesti siitä ei ole jäänyt mitään traumaa, koska valitsi myös tyttelille Pikku Myy -paidan, Nipsu-pöksyt ja Muumi-kurkistuskirjan. Kun lahja oli kääräisty pakettiin, tajusin vasta, että olisin tietty voinut itsekin jotain tekaista... Ei kun kaapille lankavarastoa penkomaan, sieltä löytyi nipsunväristä Nallea. Pikkuruiset sukkaset ja kaksinkertaiset tumput. Neulomisen helpottamiseksi vuori eri värillä.

Mallia etsin Googlen kuvahaulla ja löysin Vanuttunut villasukka -blogista "Pörrin pitsiset sukat ja lapaset" -ohjeen. Nätti malli, kiva neuloa, Nallea näihin hupeni 77 g. Näitä voisin tehdä enemmänkin! Vieläköhän yliopistolliset sairaalat jakavat vastasyntyneille lahjoitussukkia? 


Ja kun pitkästä aikaa pääsin neulomisen makuun, tekaisin samaan syssyyn sukat Pupusen Mummolle.

Jälleen Googleen turvautuen poimin Yhteishyvästä Novita 7 veljestä 50 vuotta -juhlasukkien mallin. Varsi on matalampi ja kärjessä taas vähän sovelsin, että sain omaan silmääni kauniimman. Seiskaveikkaa kului 84 g. Yläkuvan väri on lähempänä oikeaa sävyä.


Varmaan jo 15 vuotta sitten kävin Opistossa huopavirsukurssin. Toisen tossu päättelin asiallisesti, valmista sovitellessa totesin harmillisesti omaan jalkaan hivenen liian naftiksi. Päätin, että annanpa joskus Systerille, mutta kun ei ollut mitään kiirettä asialla, jäi toinen tossu vaiheeseen. Sitten ne jotenkin eksyivät toisistaan...

Muuttoa tehdessä löysin kadonneen tossukan sivuvintistä. Tekaisin valmiiksi ja päätin somistaa (aiempien blogimerkintöjen perusteella) 11 vuotta sitten Lahtisen huopatehtaan tehtaanmyymälästä ostamillani huopaperhosilla. Suunnittelin tekeväni helmistä hienon vartalon, kunnes tajusin, että myin muuton alla kirpputorilla kaikki helmet ja säilytyslokerikotkin. Oli sitten tyytyminen puunappeihin. Huopa on teollisuushuopaa (kurssin opelta), joten Systeri ei taatusti saa näitä kulutettua puhki eläissään...


Novitan juhlamallia oli kiva tikutella ja vaikka varressa oli kolmenlaista palmikkoa, kuviokerta jäi yllättävän helposti mieleen. Joulun välipäivinä tekaisin samanmoiset itselleni, pidemmällä varrella ja 4 silmukkaa leveämpänä. Kuvista ei kauhean selvästi näy, mutta keskipalmikko löytyy myös kannan puolelta. Langanmenekki 115 g.

Näiden sukkien myötä koko vuoden langankulutukseni oli vaivaiset 1,2 kg!!

    0,140 kg - tammikuu
    0,298 kg - maaliskuu
    0,758 kg - joulukuu
    yhteensä 1,196 kg

No, alkuvuodesta vähän reissattiin, siellä oli kudin mukana ja juuri pöyhin taas lankavarastoa, uutta tulossa puikoille. Eiköhän tässä vielä vauhtiin päästä...


sunnuntai 28. joulukuuta 2025

Loviisan Wanhojen Talojen Joulu 2025

1. Sjövalla, Varvintie 14

"Tervetuloa joulukylään idyllisen Loviisan ihaniin puutaloihin. Talojen emännät ja isännät ovat laittaneet rakkaat kotinsa joulukuntoon sinua varten.

Piipahda ihailemassa yli satavuotiaita, rakkaudella rempattuja joulukoteja ja niiden kekseliäitä sisustusratkaisuja Loviisan Wanhojen Talojen Joulu -tapahtumassa. Näissä kodeissa kierrätetään, tehdään käsin ja arvostetaan kauneutta. Loviisassa kohdataan ihmisiä, vaihdetaan kuulumisia ja nautitaan itsetehdyistä herkuista, kulttuurista ja taiteesta.

Nauti joulutunnelmasta vanhan, hyvin säilyneen puutalokaupungin kujilla ja kodeissa. Saat paljon kivoja ideoita kotiin vietäväksi."

Joulun alla tulin ostaneeksi useita joululehtiä, jossain niistä (varmaan monissakin!) esiteltiin Loviisan Wanhojen Talojen Joulu -tapahtuman koteja. Tulin sitten piipahtaneeksi tapahtuman kotisivullakin, fiilistely sai merkitsemään tapahtuman kalenteriin, 13.-14.12.

Kuvat: Hotel Lilla Roberts

Joulun alla Systeri tarjosi synttäribrunssin Krog Robassa. Toki meillä oli pieni lahjakin, mutta siinä tuoreeltaan, juuri lähtöä tehdessä, rustasin päivämäärän vielä onnittelukorttiinkin.

Lauantaiaamuna suuntasimme siis auton nokan kohti Loviisaa. Systerin lisäksi Mies, Pupunen ja Koirakin lähtivät aistimaan joulun tunnelmaa. Edellisestä reissusta olikin jo 10 vuotta, se oli kesäretki ja kovin moneen Wanhaan Taloon ei poikettu, koska 2 koiraa ja 5-vuotias...

Nyt päätettiin ottaa kaikki ilo irti! Olin tutkinut karttaa jo ennalta, aloitimme Helsingin suunnalla olevista kohteista ja etenimme keskustaa kohti. Vaikka koko päivä (klo 10-17) oli varattu jouluiluun, ehdimme kiertää kohteista vain puolet (9½/19). Puolikas, koska Mariankatu 2B:n Auringon puolella -kohteessa kävimme vain ovella kääntymässä, talo oli tupaten täynnä.

1. Sjövalla, Varvintie 14

1. Sjövalla, Varvintie 14

2. Vackerbacka, Puutarhakatu 34 AB

3. Pitkänpöydäntalo, Mariankatu 7

12. Villa Elma, Pernajankatu 8

11. Villa Armas, Kaivokatu 9

9. Lilla Ljuva, Oltermanninkatu 8

15. Skoltomten, Fredriksbergintie 17

Ihania, kauniita koteja ja joulutunnelmaa roppakaupalla: perinteistä, leikkisää, iloista, yllättävää... Kasapäin kivoja ideoita, hurmaavia esillepanoja, tuoksuja ja tunnelmaa.

14. Villa Voima-Vahtila, Malmgård 75

Pohdin, lähtisinkö vielä sunnuntaina katsastamaan loput Wanhat, mutta a) yli tunnin matka, b) edellispäivää lyhyempi aukioloaika (klo 10-15), c) Joulun läheisyys ja oman joulun täydellinen valmistelemattomuus saivat luopumaan ideasta. Mutta on hyvä syy mennä ensi vuonna (12.-13.12.2026) uudelleen! Tai kenties jo kesän (29.-30.8.2026) LWT-tapahtumaan!?

15. Skoltomten, Fredriksbergintie 17

2. Vackerbacka, Puutarhakatu 34 AB

3. Pitkänpöydäntalo, Mariankatu 7
HUOMAA KRISTALLIKRUUNUT!

9. Lilla Ljuva, Oltermanninkatu 8

Monin tavoin elämyksellinen retki! Joku väittää, että silkkaa kurkistelunhalua - ehkä sitäkin, mutta myös kulttuurinnälkää! Oli ihana kuulla omistajien kertomuksia omien talojensa historiasta! Moni koti oli myös jo aiemmin sisustuslehtien sivuilta tuttu, tai Suomen Kaunein Koti -ohjelmasta. 

10. Vanha makkaratehdas, Pohjoinen Tullitie 23

10. Vanha makkaratehdas, Pohjoinen Tullitie 23

... kuten vaikka vanha makkaratehdas (huomaa "makkaraveistokset" pöydässä). TV:n SKK-ohjelmassa koti näytti kyllä aika erilaiselta kuin elävässä elämässä. Kylppäri oli kuitenkin edelleenkin ihana.

2. Vackerbacka, Puutarhakatu 34 AB

2. Vackerbacka, Puutarhakatu 34 AB

1. Sjövalla, Varvintie 14

12. Villa Elma, Pernajankatu 8

3. Pitkänpöydäntalo, Mariankatu 7

Monessa kodissa oli panostettu myös kauniisiin kukka-asetelmiin, havuköynnöksiin, kransseihin ja - aivan erityisesti - kuivattuihin appelsiinikiekkoihin.

11. Villa Armas, Kaivokatu 9

Tämän reissun teema taisivat kuitenkin olla munat! Ihastuin suuresti Villa Armas -kohteen emännän taiteilemiin samettipintaisiin styrox-Fabergé -muniin! Joululahjapaketista kuoriutui - ei ihan yllättäen - vihertävä kaunokainen. Kiitos Systerille! 


Pitkänpöydäntalosta mukaani tarttui Kaisa Korpelan keramiikkamuna, joka helisi ihanasti. Täällä himoitsin myös ihastuttavaa koiraveistosta, mutta koska Mies oli Koiran kanssa pihalla enkä päässyt kysymään hänen mielipidettään, se jäi ostamatta. Vähän harmittaa! Mutta hyvä syy mennä uudelleen!! Pitkänpöydäntalo (samoin kuin Villa Armaskin) ovat ainakin aiemmin osallistuneet myös Avoimet puutarhat -tapahtumaan, ehkä silloinkin (4.-5.7.2026) pääsisi muna- ja koiraostoksille...?

11. Villa Armas, Kaivokatu 9

Kiitos kaikille kotiensa ovet avanneille!

Matkalle tarvitsin niin yksinkertaisen neuleen, että sitä voisi tikutella myös paluumatkalla pimeässä autossa. Siis piirakat, läksiäislahja tiimiläiselleni, 78 g.

12. Villa Elma, Pernajankatu 8

Nautitaan vielä tovi Joulun rauhasta ja tunnelmasta! Omat joulut ajattelin kerätä kaappien kätköihin vasta Nuuttina...