Välikuvia

Vaikka vielä aika keskeneräistä onkin, en malta olla laittamatta muutamia kuvia uudesta kodista...

Tavaraahan hävitettiin oikein urakalla muuttojen yhteydessä - ja täällä päässä on sitten ostettu uutta tilalle. Ei vielä siihen keväiseen asuntoon, mihin eivät edes muutetut romppeet kunnolla mahtuneet, vaan tähän uuteen, joka on noin 30 neliötä tilavampi kuin edellinen. Ja uutta vain tarpeeseen! Tai ainakin melkein... Koitan (ihan tosissani) olla aiempaa hillitympi ja harkitsevaisempi kuluttaja.

ETEINEN

Eteisessä ei ollut naulakkoa lainkaan, siis pakollinen hankinta. Spinder Design kenkätelineen (Ellos) hankin jo edelliseen, koska pieni eteinen, paljon kenkiä ja tässä kolme tasoa, jokaiselle omansa. Valintaperusteena kiva väri - joka sitten paketista kuorittaessa paljastui täysin eri sävyksi (terra) kuin verkkosivustolla (oranssi)... En palauttanut, koska tarve. 

Tänne ajattelin hankkia sitten saman sarjan naulakon, vaan kuinkas kävikään? Ei enää valikoimassa. Viikkotolkulla etsin netistä itseä miellyttävää naulakkoa, turhaan. Joko olen kronkeli tai sitten nättejä naulakkoja ei edes suunnitella. Turvauduin tori.fi-tarjontaan. Tämä kaunokainen haettiin Taka-Töölöstä 30 euron hintaan, kuulemma 1920-30 -lukujen tienoilta. Tykkään. Henkarit ehkä vaihdan vielä mustiksi.

Eteiseen piti nimittäin hankkia myös kaappi asusteille, koiran puvuille, kauppakasseille ja muulle epämääräiselle eteisroinalle. Ikean Billy oli sopivan kapea ja ovellinen ratkaisu, jossa sokkelissa riittävä koverrus korkealle lattialistalle. Ja musta.

KEITTIÖ

Kierrätyspiste. Kuitukassissa pullot, vaaleassa pöntössä muovit, harmaassa metallit ja punaisessa kierrätyslasi. Pahvit, lehdet ja paristot säilötään lavuaarikaapissa. Valkea (aik. Pupusen pyykkisäilö) ja punainen (aik. työpaikalle työhuoneeni somisteeksi hankkimani, ihan vaan värinsä vuoksi) saivat seurakseen harmaan. Nyt olin oikeaan aikaan liikkeellä, harmaa oli nimittäin Ikean poistotuote ja muuttaessamme näitä oli jäljellä enää 5 kpl koko Suomessa. Pikainen Click&collect-tilaus ja nouto Tampereelta.

Edelliseen asuntoon ostettiin loppukesästä astianpesukone, tarjoushintaan Powerista. Sitä ei muutettu tähän asuntoon, koska täällä oli varsin siisti kone entuudestaan, hankala kuljetus kahden kerrostalon portaissa ja kytkentään olisi pitänyt tilata koneen hankintahintaan nähden kallis putkimies. Käyttämätöntä takuuta jäi 1 vuosi 9 kuukautta ja pari päivää päälle.

OLOHUONE

Ruokapöytää emme edelliseen asuntoon hankkineet, koska sellaista ei sinne mahtunut. Nyt ruokapöydälle (Kartanon Helmi, Alvettula) on kivasti tilaa. Vanhat tuolit eivät ole ihan samaa sävyä, mutta koska ei vaikutusta ruokahaluun, ei haittaa.

Vanha Pohjanmaan kalusteen divaanisohva oli liian iso edelliseen olohuoneeseen. Sille löytyi onneksi ottaja tori.fi kautta, kun ilman sai hakea. Tilalle hankittiin Furninovan Sake-sohva ja -rahi (Vepsäläinen), joka on kyllä vielä isompi kokonaisuus, mutta ei ihan niin leveä (seinämittaa vie siis vähemmän). Oikea röhnötyssohva, tässä ei vaan voi istua siististi ja asiallisesti!

No, kotona sitten huomattiin, että sohva on ihan liian matala! Kaksimetrisen Miehen ja vasenpolvivaivaisen eukon oli tosi hankala nousta sohvalta. Koivet vaihtoon!! (Sohvan siis, notkeampaa polvea en taida ihan pian saada.) Lisäkorkeutta saatiin 13 cm Ikean Burfjord -tammijaloilla (20 cm, myös poistotuote). Jos joskus jaksaisi hioa, voisi sävyttää vähän tummemmiksi... (Muuten, se vanha sohva olisi tietty ollut oikein sopivan kokoinen tähän huoneistoon, mutta mennyt mikä mennyt.)

Myös TV uusittiin, vanha (oikeasti ei kovin vanha) ei toiminut tässä asunnossa. Tellu siirtyi mökille, jossa oikeasti vanha oli pimennyt HD-siirtymän myötä. Koska Mies halusi nähdä Latelan Laurin hurjat suunnitelmat, haettiin uusi kiireellä Powerista. Uusikaan ei toiminut. Pupunen hoksasi, että tv-pistorasia oli johdotettu toiseen pistorasiaan, jossa tv-töpseli löysästi kiinni... Kevyt ranneliike ratkaisi polttavan ongelman, turha ostos sen sijaan harmitti Miestä aika tavalla. Mutta Late ja Sarkku nähtiin, mikä tietty tärkeintä!

MAKUUHUONE

Makuuhuoneeseen ei ole tarvinnut hankkia mitään uutta. Pyykkisäkin (Åhléns, Tukholma) ostin Pupuselle korvaamaan keittiöön siirtynyttä pönttöä, päätyi kuitenkin tänne. Melkein uusi on myös kuvan matto - paukuttelin sen noin 40 vuotta sitten, mutta nyt se pääsi ensimmäisen kerran lattialle!

TYÖHUONE

(Haaleat kohdat eivät ole kulumaa vaan aamuauringon heijastusta. 😎 )

Työhuone on todella tilava, liiankin. Ovensuussa olisi oiva paikka nojatuolille, arvelin, oli sitten käyttöä tai ei. Ehkä ei? Selasin taas ahkerasti netissä huonekaluliikkeiden tarjontaa. Löysin kivoja ja nättejä, mutta ihan kamalan matalia - vaikkei tuolille kovin paljon käyttöä olisikaan, voisi se sentään (vahingosta viisastuneena!) olla sellainen, että pattipolvilla pääsisi ponnistamaan ylös!? Kierrätyskeskuksessa (Kiertotie) silmiin osui todella siisti Askon Harlekiini ja kun sattui vielä olemaan -50% -aleviikko kaikista sohvista ja nojatuoleista, lähti satasella mukaani.

Mainio löytö, olen nimittäin tykästynyt tähän Markku Pakkasen suunnittelemaan malliin jo 1990-luvulla, mutta kovan hinnan vuoksi en ole koskaan raaskinut investoida. Puuosat ovat vähän vaaleat muuhun sisustukseen, mutta työhuoneessa on myös melkein saman sävyisiä isosetävainaan vanhoja Billnäs-kalusteita. Ja tuolille on ollut myös käyttöä! Kevyt (11 kg) nostaa olohuoneen puolelle, jos/kun käy "virallisempia" vieraita. Anoppi ainakin tykkäsi.

NUORIHERRA PUPUSEN HUONE

Pupunen sai uuden työpöydän ja laatikoston (Ikea), mutta näyttävät juuri nyt sen verran "kuormittuneilta", että otankin kuvaan vain uudet kitaratelineet (Clas Ohlsson). Lattiatilaa on niin vähän, että lattiatelineet korvattiin näillä - todennäköisesti kitarat muutoksen myötä myös pölyyntyvät vähemmän...

WC:t

Ei uushankintoja. Emalisen WC-kyltin olen hankkinut joltain ulkomaan rautakauppareissulta ennen Pupusta, pääsi sekin viimein käyttöön.

Kunhan saamme joulua esiin ja tauluja seinille (ja ne verhot...), laitan uutta kuvakavalkadia. Siihen asti

ILOISIA JOULUVALMISTELUJA!

PS. Ai että mikä on koristetyynynpäällisten tilanne?
No, kirpparilla myin toistasataa tyynynpäällistä...
Ai että onko jo hankittu kasapäin uusia? No, ei!!

Ihan vaan sohvalla nyt olevat, Prisman alelaarista...

Kirpputorikiukkua

Varaan kirpputoripöydän kahdesti vuodessa, loppukeväästä ja alkusyksystä. Yleensä Pupusen kausivaatteiden läpikäynnin innoittamana, kun kaikki edelliskesän/-talven vaateparret ovat käyneet pieniksi.

Niin nytkin. Pistin koronasulun aikana tekstiviestin vakikirpparilleni ja kysyin, ottavatko jo varauksia koronan jälkeiseen aikaan, koska sitten koittaakaan. Kirppistelijä oikein soitti takaisin, pohdimme pitkään, milloin elo ja olo taas normalisoituu. Tein varauksen, kehotettiin seuraamaan FB:sta tietoa avaamisesta. Jäin siihen käsitykseen, että varaamani pöytä olisi vapaa heti ovien auettua.

Viimein oli FB:ssa ilmoitus avaamisajankohdasta, edellispäivänä kirpputori olisi muutaman tunnin auki pöytävaraajien käyntejä varten. Pistin tekstarin, voisinko tuoda valmiiksi hinnoitellut tuotteeni pöytään jo silloin, avauspäivänä kun olisin töissä.

Kirppistelijä soitti jälleen, pöytä onkin vielä varattu edelliselle myyjälle muutamaksi päiväksi. Hän tarkistaa ja ilmoittaa tarkan vapautumispäivämäärän.

Ei kuulunut mitään, kysyin asiaa uudelleen. Nyt sain vastauksen tekstarilla, päivämäärä olikin vasta 2 viikon kuluttua. Manasin hiljaa mielessäni, mutta jatkoin tarpeettomaksi käyneen tavaran hinnoittelua.

Vaihtopäivää edeltävänä päivänä poikkesin oikein paikanpäälle kysymään, voisinko tuoda tavaraa jo illalla, juuri ennen sulkemista. Selvisi, että pöytä onkin varattu vielä VÄHINTÄÄN kuukaudeksi. Kiukku muuttui raivoksi, olisihan asiasta minullekin voinut ilmoittaa! Kuisti oli väärällään kasseja, olin hinnoitellut satoja tuotteita aivan suotta - turha kesävaatteita ja -leluja on kesän lopulla kirpputorille rahdata. Purin turhautumiseni ehkä vähän liiankin selväsanaisesti. Ehdottivat toista pöytää, mutta samalla vaivalla tekisin uudelleenhinnoittelun jollekin sellaiselle kirpputorille, josta saisin muutakin kuin tyhjiä lupauksia.

Googlasin lähiseutujen kirpputorit, niitä olikin yllättävän monta! Suoritin kotisivujen perusteella vertailevaa tutkimusta. Sopivan pöydän sain jo heti ensimmäisen yhteydenoton perusteella. Ihan parasta oli, että saatoin viedä kamat paikalle sellaisenaan, uudelleenhinnoittelematta!

Neljän viikon varaukseni naapurikunnan puolella on jo venähtänyt 8 viikoksi. Ja jatkuu vielä toistaiseksi, kauppa käy. Samalla saan sopivaan tahtiin raivattua nurkkia. Turhasta tavarasta luopumisella on ihmeellisen puhdistava vaikutus - paitsi ihan pölypunkkien määrällä mitaten, myös mielelle!

 

Ja kun vauhtiin pääsin, päätin (Miehen yllyttämänä) heivata myös isompikokoisia pölynkerääjiä! Miehen Isotätivainaan Chippendale-sohvakalusto kannettiin autotalliin, josta Kierrätysmyymään kuljetuspalvelu kävi sen tänään hakemassa. Takkahuoneessa ei ole nyt tuoleja, mutta kuka siellä kesällä istuisikaan...

Myös Pupusen unikamarin nojatuoli sai lähtöpassit. (Anteeksi heikko kuvanlaatu! Otos lienee noin 6 vuoden takaa, päätellen jo vuosia sitten kirpparilla myydystä villamatosta ja nalle-verhoista, ikkunatkin vaihdettu kuvanoton jälkeen...)

Tuoliin liittyy tarina. Joskus 90-luvun alkuvuosina halusin silloiseen kaksiooni muhkeat laiskanlinnat. Laskeskelin, että saisin parituhatta markkaa veronpalautusta, joten voisin tuoli-investoinnin tehdä vaikka vähän ennakoiden. Askosta löytyi juurikin kaksi "sopivan räväkkää" (kirkkaanvihreät pinkeillä tereillä) tuolia, jotka sitten ostin kotiinkuljetuksella. Kohta tuolien saavuttua tuli verotuspäätöskin: pari tonnia mätkyjä. Jotain oli selkeästi mennyt vikaan laskiessa... Sen koommin en ole verojani itse laskeskellutkaan, verokarhu hoitakoon hommansa.

No, väri alkoi jossain vaiheessa tökkiä ja päätin verhoilla tuolit itse. Toinen tuoli pantiin osiksi, en vaan koskaan saanut sitä takaisin kokoon. Toiseen päätin sitten ommella pestävän irtopäällisen kissakuvioisesta gobeliinikankaasta. Olin ja olen edelleenkin tuotoksestani aika ylpeä. Kissaversio on miellyttänyt silmää jo parisenkymmentä vuotta - eikä kangas ole edes kulunut, kun ei tuolissa juuri koskaan kukaan ole istunut (paitsi Pupuselle iltasatuja lukiessa). Tällä käyttöasteella totesin tuolin vähän turhaksi - varsinkin kun Pupuselle ei ole satuja lueskeltu enää pariin vuoteen... Jouti lähteä, kuskasin kirpputorille oman auton takakontissa.

Kissatuolin tilalle Pupusen unikamariin ostin (tai oikeammin vaihdoin sohvakalustoon) siistikuntoisen korituolin Kierrätysmyymälästä. Tykkään, mukavan kevyt ratkaisu. Mattokin on aiempaa kevyempi, vuosia sitten itse kangaspuilla paukuteltu.

Raivaus jatkuu. Nallekaappi lähtee Kierrätyskeskukseen heti kunhan löydän nalleille uuden katon pään päälle.

Ikkunakyylä

Nallejahti on saavuttanut jo periferian, paikalllislehdessä on aukeaman juttu tämän kylän nallebongareista. Piti laittaa ihan kuva, mutta Mies onkin ottanut aviisin eväsreppuunsa aamulla töihin lähtiessään. Matkamurkina pitääkin nyt miettiä huolella, turha kuvitella saavansa lounasta tai kaffetta reissun varrelta, tämän Mies on karvaasti saanut kokea.

Meillä nalle on tiiraillut jo jonkin aikaa ohikulkijoita ruokasalin akkunalla - oikea ikkunakyylä. Palmusunnuntaista huolimatta nalle ei ole rekisteröinyt ensimmäistäkään trullia virpomisvarpuineen kylänraitilla. Toki sentään joku lenkkeilijä sille vilkuttaakin, nyt kanssaihmisten kyttäystä ei katsota pahalla.

Esteettömän näkymän varmistamiseksi sädekaihdin nostettiin ylös. Kevätaurinko paljastaa armotta likaiset ikkunat, pölyn tanssin, kosmisen koirankarvan määrän.

Eikä pölyn ja langanpätkien määrää vähennä lainkaan se, että pöyhin ruokasalin lattialla yli kymmenmetristä kangaskasaa - kevätaurinko toi muassaan inspiraation! Sakset louskuttavat, mittanauha heiluu ja nuppineulat sinkoilevat ilmassa, uutta ilmettä luomassa. Saapä nähdä, milloin on niin valmista, että pääsen täällä vilauttamaan...

Pupusen unikamarin nallekaapissa majailevat antiikkinallet eivät vielä toistaiseksi ole hievahtaneet näiltä sijoiltaan. Maire-Leinikki, August ja Armada, Lilja-Desiree, Donald, Kyösti, Taisto ja Kerttu sekä alahyllyllä majaa pitävät Miehen ja omat lapsuudenaikaiset nalleni järjestävät huoletta yli 10 nallen joukkokokoontumisia.

Paikallisen kotiseutuyhdistyksen aktiivi, nykyinen puheenjohtaja, oli samalla synnytysvalmennuskurssilla (Opiston Antiikkinalle-kurssi) toistakymmentä vuotta sitten kuin minäkin. Kantanallet August ja Armada kauhistuivat huomattuaan paikallislehdestä, että ikätoveri oli lähtenyt kampanjoimaan ulkosalle, kotipihaansa puunoksan hankaan. Johan siinä sisuskalut vettyvät - tosin meriheinäsuolistolle se ei taida olla ihan ylittämätön vaiva?

Lilja-Desireellä korvatkin valahtivat silkasta pelosta! Meillä nallet eivät uskalla tulla ulos kaapista edes ikkunoihin päivystämään. Pelko Koiran kiinnostuksesta on niin kova! Ja syystä, hätätilanteessa ei edes huuto (vatsan nallemörinälaite) auta, kun Mies ja minä olemme päivät töissä ja Pupunen koulussa. Meillä ei siis kukaan etäile. Paitsi Koira.

Vapaaehtoinen karanteeni.

Vaikka ei tämä mikään leikin asia ole! Kyllä huolettaa. Tässä kylässä on Pirkanmaan tihein koronaesiintymätaajuus, väestömäärään suhteutettuna Uudenmaan tasoa. Pysytään kotona, pidetään toisistamme huolta!

Keskiviikon arkikuvahaaste 3/5 - UNOSET

Jossain aiemmassa haasteessa paljastanut: makuuhuone yläkerrassa mahdollistaa petaamisen laiminlyönnin. Miksi tuhlata aikaa?? Makkarista lähdetään aamuisin silmät sikkuralla ja palataan iltamyöhällä silmät ristissä, eihän siellä kukaan koskaan oleile päiväsaikaan.

Arkikuva 3/5

No, näin oli ennen, nyt on päivärytmi toinen! Ja vuoteet ovat edelleenkin petaamattomia...

Pupunen herää aamuisin klo 7. Olen aamu-untamo, hidasliikkeinen ja nahkeasti käynnistyvä, tyhjäkatseinen ja vähäpuheinen, kaikin puolin verkkainen ja vitkas. Ajatuskin lämpöisen pehkun hylkäämisestä on äärimmäisen vastenmielinen, pelkkä miete aamukalsasta suihkusta saa hampaat kalisemaan, miksei kukaan keitä meitsille vahvaa aamukahvia, hä?? (Mies on yleensä tähän aikaan jo töissä, noussut tunteja aiemmin.)

Arkikuva 3/5

Makuuhuoneessa on telkkari, vuosikaudet tyhjän panttina. Iloni oli rajaton todetessani ettei se sentään ole hapettunut piloille käytön puutteessa - se pelastaa aamuni kerta toisensa jälkeen! Kun Pupusen kamarista alkaa kuulua heräilyn ääniä (jos itse en kuule, Koirarouva käy ilmoittamassa), lisään peiton alla villasukkia jalkaan, avaan akkunan, vien Pupusen wessaan ja päästän koirat takapihapissalle, paluumatkalla kaappaan Pupusen kainaloon ja hilpaisemme takaisin vällyjen väliin, Pupuselle asetellaan oma Muumi-tyyny, jolla kölliä. Toinen katsoo pikkukakkosta, toinen torkkuu... Saan sulatella aamutahmeuttani ainakin Muumien päättymiseen asti!

Lounaan jälkeen palaamme yläkertaan, päikkäreiden aika! Unilaulu sylitellen (Pupunen laulaa kotimaankielellään, meitsi keinuttaa), kauniinunentoivotukset, pehmo kainaloon, peitto pään yli ja unta kuuppaan. Ei isompia rituaaleja, voin keskittyä tunniksi-pariksi omiin puuhiini.

Yhtä helposti sujuvat nukutukset iltaisinkin! Pupunen nukahtaa yleensä heti tai jos ei nukahdakaan, ei kaipaa seuraa - osoittaa sormellaan seinää ja ilmoittaa, että voisin jo siirtyä omaan sänkyyni seinän taa.

Arkikuva 3/5

Omiin (ja Miehenkin) unirituaaleihin kuuluu kirja, se irrottaa ajatukset päivän puuhista. Joskus vaan kirja vie niin mennessään, että nukkuminen unohtuu... Liekö yhteyttä aamutokkuraan?? Tänään poikkesin taas kauppareissulla paikallisen kirjakaupan ale-koreja tonkimaan, kirjapino yöpöydällä on huvennut.

Vaikka petaamattomana vuode yleensä näyttääkin melkoisen myrskyn jäljiltä hylätyltä, satsaan hyvään uneen laadukkaiden petivaatteiden muodossa. Patjat on valittu painon ja ruumiinrakenteen mukaan ja petauspatjat ovat "avaruuskumia". Kesäksi ja talveksi on eri peitteet, talvipeitot ovat jotain thermo-laatua, niillä tarkenee vaikka öljy pääsisi loppumaan paukkupakkasilla (villasukkia tarvitsen silti, vaikka muuten pärjään yöpuvutta!), lukutyynyinä on Joutsenen jättikokoiset (60*80) untuvatyynyt ja meitsillä unityynynä kivuttoman niskan takaava Tempur. Lakanat ovat Finlaysonin ja Marimekon valikoimista, tarjouslaareista tosin.

Eilen hehkutin putipuhtoisten petivaatteiden ihanuutta. Peitteet ja tyynyt pesen samalla aikataululla kuin saunankin: jouluksi ja juhannukseksi ja vielä siinä välissä (kvartaalitaloutta, mitä?). Lakanapyykillekin on oma minimivaatimussysteemi: kuun vaihtuessa vaihdetaan kaikki petivaatteet, puolikuussa aluslakanat ja viikoittain tyynyliinat - tarpeen mukaan useamminkin, etenkin kesäisin.

Tänään silitin taas kasan tyynyliinoja, mankelointi ei jaksa inspiroida edelleenkään...

* * * * *

Haastan edelleen Suden Suden silmukoista, joka valitteli kylmää tylsää viikkoa... ;o)
("Ohjeet" maanantaisessa postauksessa.)

Pupusen unikamari

Yläkerrassa tehtiin loppuvuodesta pieniä järjestelyjä: työhuoneesta tuli unikamari, makuuhuoneesta yhdistetty makuu-/työhuone.

Tätäkin aiemmin työhuone kulki nimellä nallehuone (koska siellä asusti yksinomaan nalleja) ennen kuin otettiin "hyötykäyttöön" (ikään kuin nalleilu olisi hyödytöntä???) Miehen työhuoneeksi ja nyt se toimittaa Pupusen unikamarin virkaa. Nallet ovat asustaneet huoneessa kaiken aikaa: pakon edessä töitä tehden ja nyt siis unikavereina.

Unikamarin ainoakainen käyttötarkoitus on tuutilullaa - siellä ei leikitä, riehuta eikä pompita sängyllä tai tuolilla, sen sijaan unilaulut ja sadut ovat sallittuja ja oikein toivottujakin. Käyttöaste on tällä hetkellä liki 50% - päikkärit ja yöunoset nappaavat Pupusen ajasta vielä puolet.

Omankin makuuhuoneen käyttöaste on noussut! Ei tosin juurikaan sen työpisteen ansiosta. Nukuttaa vaan niin armottomasti päivän riennot, että omat yöunetkin ovat venähtäneet keskimäärin kuudesta tunnista liki yhdeksäntuntisiksi...

JUVI-Productionin Gripsholm-sänky löytyi edullisella osta heti -hinnalla huuto.netistä, eikä onneksi edes hakumatka Hämeenlinnaan ollut kovin pitkä. Matkaan lähdettiin liki samalta huutamalta, tulihan kalusteiden hankinnan kanssa pikkuinen kiire...

Edellisen nukkujan kummitäti oli maalannut sänkyyn nallen, muuten se oli käsitelty kaksiväriseksi Osmo Color -vahalla. Nalle oli yksinomaan positiivinen yllätys - sopii Pupusen kamarin teemaan.

Myös nalleverhot on hankittu jo vuosia sitten huuto.netistä. Nekin on joku omalle lapsoselleen ihan itse tehnyt. Muistaakseeni paketissa oli enemmänkin samaa kangasta (tai ainakin jotain väreihin passaavaa kangasta), mutten löydä sitä enää... Nallekasta pöytävalaisinta etsin yhä, jouluvalot taisivatkin jäädä ikkunaan pysyvästi.

Iltalauluja laulellaan yli 20 vuotta sitten Askosta hankitussa laiskanlinnassa, kissagobeliini-irtopäällisenkin tein jo noin 15 vuotta sitten. Jossain vaiheessa senkin voisi uusia - mutta ehkä nallekausi on siinä vaiheessa jo ohi, kun niin pitkälle pääsisin... Ikäneito nukkuu nykyisin yöunensa tässä tuolissa, Pupusen unta vahtien.

Omatekoiset nallet Maire-Leinikki, August ja Armada, Lilja-Desiree, Donald, Kyösti, Taisto ja Kerttu asustavat edelleen samassa vitriinissä kuin aiemminkin (lisäksi alahyllyllä Miehen ja omat lapsuusnallet). Kaupalliset nallet ovat karanneet pitkin huonetta...

Pyjamat ja petivaatteet löytyvät lipastosta, toistaiseksi nuket ovat saaneet olla piirongin päällä rauhassa. Monesti Pupunen kertaa iltaisin, sormella osoittaen: "Isi, Äiti, Xxxx (oma nimi)", mutta ei ole halunnut leikkiä niillä - kerran on poskea sormellaan silittänyt.

Sukkatrikoonuket olivat jonkinlainen "odotusriitti", jolla totuttelin ajatukseen pienestä perheestä. Nuket on esitelty jo aiemmin: Toivo, Tyyne ja Ilo-Onneli - Mies piti koko 7½-vuotisen odotuksen ajan TOIVOa yllä, itselläni prosessi kasvatti TYYNEyttä ja mielenmalttia kummasti.

Kauniita lastenkokoisia pussilakanoita on yllättävän vähän tarjolla! Finlaysonin tehtaanmyymälästä löysin tarjoushinnoin kivoja lasten pussilakanoita (120*160 cm). Apinat on ehdoton suosikki (kuva: Finlayson), mutta ihan yhtä makeat unet saa muidenkin elukoiden alla.