Taas jäin (virkkuu)koukkuun...

Niinhän siinä taas kävi, että virkkuukoukku jumiutui peukalonhankaan...
.

Lehmimummoa keltaisella paalatessa mieleeni äityi, että farkunvärisiä mummonpaloja sillä sävyllä pitäisi yhteen nitoa - ihan kuin farkunsaumaa olisin tehnyt.

Joten tein sitten niitä farkkuisia paloja myös. Meni aika monta kerää Seiskaveikkaa kolmessa sävyssä, lisukkeena muutama kerä saman vahvuista myhome living -sukkalankaa kivipestyn värisenä (150 g, Citymarketista) ja kerä aavistuksen verran vahvempaa House Onni neulelankaa (100 g, S-market) vähän tummempana ja vain pieniin ruutuihin.
.

Ja sitten aloitettiin tikkaus! Suunnittelin sellaista perinteistä farkun tuplasaumaa, mutta jos jokaiseen neliöön olisi tehnyt reunoihin tuplatikkauksen, olisi lappusia yhdistäessä tullut triplatikkaus. Ei toimi! Kun aivokopan tuotekehittelyosastolla suunnitelmat vielä muhivat, nyrkkipajalla eli tuotannon tikkauslinjastolla oli jo niin kova draivi, että mentiin ihan perinteiseen tyyliin. No, jonain yönä se idea vielä iskee - tehdään sitten uusi.
.

En tykkää sinisestä ensinkään, mutta onneksi Pupunen varasi tämän jo itselleen!
.

Myös koira tuntuu tykkäävän! "Hei, mitä siinä räpsit, herätit viattoman onnellista unta nukkuvan koiran!?"
.

Häntä näyttää ihan kahvikupinkorvalta!
.

Kaikki mummoni on nimetty ja koska olen jo aiemmin tehnyt farkkumuorin (vuonna 2011), tämä 20. mummo saa nimensä värin mukaan: indigonsinen eli intiansininen eli retuliini. Ja koska takavuosina puhuttiin indigolapsista (lapset, joilla väitetään olevan epätavallisia psyykkisiä kykyjä ja käyttäytymispiirteitä - skeptikot tosin puhuvat adhd:stä), on lapsi tietenkin ikääntyessään * ta-daa * 

INDIGOMUMMO (#20).

Koko noin 110 * 170 cm, langanmenekkiä kirjataan syyskuulle 1.380 g.
.

Ihan hirveä sävyero puhelimella otetuissa kuvissa! En ole edelleenkään löytänyt kadonnutta kameraani, ehkä toivon Joulupukilta uutta...

Lehmimummo (#19)

Imatran reissulla Novitan Outletista Korialta mukaan tarttui puolen kilon pussi ruskeaa Seiskaveikkaa. Virkkuukoukku oli hansikaslokerossa, kotiinpaluumatkalla aloin ajankulukseni virkkailla mummeleita, ilman sen suurempaa suunnitelmaa.

Kun langat loppuivat, ostin lähikaupasta lisää ruskeaa ja sen pariksi valkoista. Enemmän tykkäisin luonnonvalkoisesta, mutta se on aina kaikkia muita Seiska-värejä paksumpaa (paitsi pässinpökkimänharmaata). Ei käy, lappusista tulisi eri kokoisia.

Lappusia karttui muillakin kesän automatkoilla: Hangon ja Helsingin lomareissuilla, mökkimatkoilla. Kun lomat olivat ohi,  aloin virkata lappusia yhteen okrankeltaisella. Ajatus kai oli, että sitoisi mummelin olohuone-ruokasalin keltaisiin elementteihin. 

No, takkahuoneeseen tämä kuitenkin päätyi

 - lattialla lepäävän brasilialaisen sonnin morsioksi.

Lehmimummo, 19. tekemäni muori.

Koko 110 * 155 cm, langanmenekki 1,375 kg.

Alkaa olla aika syksyistä,

torkkupeitoille on taas käyttöä!

Saunavilvoittelutkin ovat jo siirtyneet

pihasta takkahuoneeseen.

Monogrammi-keittiöpyyhkeistä tekaisin

helpot päälliset kovapuutuolinen istuintyynyille.

TUNNELMALLISTA VENETSIALAISVIIKONLOPPUA!

Jussi pussissa & Koiran puolimummo

Mies oli juhannusaattona töissä, joten aattoiltaa vietettiin kotosalla grillikatoksessa grillaillen, myös puuhellaan viritettiin lettutulet.
.

Juhannusateriaa juhlistettiin liekitetyillä letuilla.

Vasta Juhannuspäivänä suunnattiin mökille. Eipä ollut ruuhkia Jyväskylän tiellä, mikä olikin oikein mukavaa, kun auton perässä kiskottiin peräkärryä.

Mukaan nimittäin pakattiin Ikean vuodesohva Pupusen päivähuoneesta.

Olisikohan mökin nukkumisongelmat viimein ratkaistu?

No, ongelma meinasi tulla kyllä tälläkin kertaa...

Menomatkalla yllätti rankkasade - 

niin rankka, että muut matkalaiset olivat pysähtyneet parkkiin pientareille.

Vettä tuli kuin saavista kaataen.

Myös peräkärryyn, vaikka se oli suojattu.

Mökille päästessä sekä patja että petauspatja olivat läpimärkiä.
Siis TODELLA märkiä
- loro-poro norui vettä, kun ne nostettiin kuistin kaiteelle kuivumaan.

Onneksi vaahtomuovit kuivuivat auringossa iltaan mennessä 
kun patjapussit oli riisuttu - niiden kuivuminen kesti pidempään.
.

Sohvasänky on Miehen punkkana,
minä uinun edelleen entisessä petissäni.

Mies ehdotti, että tästäkin luovuttaisiin
(tämän parihan katkesi ja palautettiin Ikeaan).
En suostu.

En nimittäin jaksaisi levitellä sohvasänkyä joka ikinen ilta,
mökki täyttyisi leveällä sängyllä aina koko mökkireissun ajaksi.
En tykkää.

Myös Koira sai omaan petiinsä sävyihin sopivan mummon.
.

Piti kuvata mättähällä, mutta Koira vahti omaansa niin tiukasti,

ettei sitä niin vaan kuvattukaan, ainakaan ilman haltijaansa...

.

Koiran puolimummo Seiskaveikasta,

melkein metrin verran kanttiinsa.

Tästä kirjataan 687 g huhtikuulle.

.

Pupunen uinahtelee mökin parvella,

sieltä puuttuu vielä sävyihin matchaava muori.

(Ja jos olisi, käyttäisikö? Tod.näk. ei.)

Ensi kerralla mukaan lähtee maalipurkki - ja -sudit,

lisää kuvia (ja lisää tyynyjä) myöhemmin...

.

Mehiläismuori

Isä, kotoisammin Faari, on kohta ollut vuoden verran hoivakodissa. Viime keväänä peräjälkeen ja osin päällekkäinkin sairastetut influenssa, Noro-virus ja keuhkokuume veivät niin huonoon kuntoon, ettei sairaalasta enää ollut kotiin paluuta.

Faari on viluinen, joten tottahan sitten virkkailin hänelle hoivakotiin heti alkukesästä oman muorin, mehiläismuorin. Voimiensa päivinä Faari oli mehiläistarhaaja päivätyönsä ohessa.

Koko 110 * 155 cm,  5 * 7 lappua. Seiskaveikkaa hupeni 1,4 kg.

Muutama mehiläinen on jäänyt peitteelle pysyvästi.

Koronan vuoksi vierailulle ei pääse. Ennen sulkua Äiti on käynyt hoivakodissa päivittäin, viettänyt Faarin seurana ajan lounaan jälkeisistä päikkäreistä alkuiltaan, juottanut iltapäiväkahvit ja syöttänyt päivällisen, kertonut kuulumiset, lukenut kirjaa ääneen. Nyt seurana on vain radio ja muutaman kerran päivässä poikkeavat hoitajat. Muistavathan hoitajat kääräistä filtin Faarin palelevia jalkoja lämmittämään...? Suru, murhe, huoli.

Tänään on Faarin syntymäpäivä, 80 vuotta.

Koronan vuoksi ei juhlita.

150 palaa muoria

Ei, otsikko ei viittaa paloittelusurmaan tai muihinkaan kauheuksiin!

Ei, kyse on uusita muoreista:

isompi 7*12 = 84 lappua (2,19 kg)

pienempi 6*11 = 66 lappua (1,69 kg)

=

yhteensä 150 lappusta.

 Jaa miksikö eri kokoiset?

Koska seinää vasten olevaan pehkuun ei tarvinnut varata "roikkumavaraa".

Näitä tein pitkin kevättä, mökkikauden alkua odotellessa.

Seiskaveikan mustaa, valkeaa ja kaikki harmaan sävyt.

Yhteen lappuset virkkasin mustalla.

En raaskinut heivata vanhaakaan mökin muoria,

keinutuolimaton ja tyynyjen värit matchaavat siihen niin kivasti.

Tykkään näistä aika lailla!

ERITYISESTI koska ovat niin

RASKAITA,

että kestävät paikoilllaan 

koiran piehtaroinnit,

Pupusen peuhauksen,

Miehen päiväunet...

 

 Koira tykkää myös!

Siksipä se saakin olla vuoteilla päiväsaikaan.

Kun peitteet taitellaan yöksi pois,

on Koiran aika...

... köllähtää omaat petiinsä parven portaiden alle.

Kuuliaisesti se alistuu kohtaloonsa,

joten ajattelinkin virkata sille oman pikkumuorin yökäyttöön.

Peti on Miehen valkeaksi sutima Ikean iso vanerilaatikko

 (jo vuosia sitten valikoimista poistunut,
mutta nyt vasta koottu ja käyttöönotettu).

Renkaita Mies ei suostunut alle kiinnittämään, 

väittää että Koira seilaisi pitkin pirttiä kaiket yöt.

Grand old ladies, ver. #15 & ver. #16.
Plus Koira (2 vuotta).

Valmista tuli (suklaanruskeaa)

Ihan ensimmäiseksi:

KIITOS!

Kiitos Sanna (ja Tilkkureppu, jonka kautta viestini välittyi) ja Tilkku ja Tilkku -Arja, kiitos KristiinaS, Anneli, Unikas Marika, Päivi Puistolasta, Tanja ja Matleena!!

Olen jälleen aivan mykistynyt blogiyhteisöllisyydestä! Moni oli kaivellut lankakätköjään, ja ystävällisesti tarjoutui toimittamaan isomman tai pienemmän nyttyrän suklaanruskeaa Seiskaa virkkuuprojektini loppuunsaattamiseksi. Ihan hyvää hyvyyttään, antamisen ilosta, vaivaa ja kustannuksia kaihtamatta, vastikkeetta. Olen niin KIITOLLINEN!!! Olette ihan mahtavan upeita naisia!!

Peite on viimein valmis!! Jeeee! Kaksi alinta tilkkuriviä siis uunituoreita, suklaanruskealla viimeisteltynä. Lisäpäinoa tälle tuli 430 g (1,5 kg => 1,93 kg).

Ekan kerran peite valmistui tosin jo 5/2011, Miehen toiveesta Miehelle tehty. Koska sijoituspaikkana oli mökki, nimettiin peite Miehen Mökkimuoriksi. Vanhoilla päivillään Muori siis venähti 30 cm pituutta lisää ja muutti Pupusen leikkihuoneeseen. Laitanpa joskus lisää kuvia peitteestä ja huoneestakin, kunhan Pupunen saa sopukkansa siivoon kuntoon.

Mökillä on muuten nyttemmin uudet muorit. Niistäkin kuvia joskus kesän edetessä...

Kummipoika kävi isänsä ja Pikkuveljen kanssa perinteisellä kevätviikonloppuvisiitillä. Traditio jo sekin, että valitsevat lankakopasta mieleiset värit, jotka villasukiksi jalostuneina postitetaan kotiin.

Ylinnä poikain isän sukat, koko 44-45 (118 g Seiskaa), keskellä Kummipojan valinta (koko 35-36 Adlibris Sockia, kannat Seiskasta, 77 g) ja alinna Pikkuveljen versio (koko 31-32 Seiskasta, 66 g). Raparperit röyhyävät, eivätkä kelitkään ole oikein sukkia suosivat - vaan syksyähän kohti tässä taas jo mennään... Ensin kuitenkin keittelen kesän ekan raparperikeiton, ilman sukkia!!

Suklaanruskea (673) avunpyyntö

Kuvittelin olevani kovinkin näppärä...

Ajattelin pidentää Mökkimuoria muutamalla lappurivillä,

päiväpeitteeksi Pupusen leikkihuoneen pedille.

Neljätoista uutta lappusta,

purin Mökkimuorin reunan ja tein langasta lappusiin yhtenäiset reunat.

 Sen pidemmälle lanka ei sitten riitänytkään,

samaa väriä kun olisi pitänyt käyttää yhteenvirkkaukseenkin...

Uudesta reunasta nyt puhumattakaan.

Eikä löydy suklaanruskeaa (673) Seiskaveikkaa enää niin mistään!

Vastahan se palasi tauon jälkeen valikoimiin, vaan poistui ilmeisesti yhtä pikaisesti.

Ei kellään olisi myydä kerää tai muutamaa omista jemmoista??

Jos sattuisi joltakulta löytymään, ja olisit vielä maksua vastaan valmis luopumaankin,

laitathan tekstiviestin, kiitos!!

040 548 7948

Nöyränä pyytää
satunNainen Paula

City-muori (vol. 14)

Pari vuotta sitten aloin virkkailla ruskettuneita muorinpaloja,

silmissä siinsi torkkupeite Veljentyttö Vanhemmalle.

Tilkkusia oli koossa jo aimo kasa, kun...

... Veljentyttö Vanhempi aloitti opinnot ja muutti opiskelupaikkakunnalle.

Ja sisusti.

 Sisusti grafiitinharmaalla ja valkealla...

Että alkoi sitten tilkunteko alusta:

Harmaa nuorimuori sopi uuden kodin väreihin paremmin.

 Rusehtava tilkkupino unohtui kaapinperukoille. 

Sisko muutti loppuvuodesta pääkaupunkiin.

Ja sisusti.

Sisusti ruskean eri sävyillä!

Jossain vaiheessa osui kaappeja myllätessä tilkkukimara silmiini,

vaikka taidokkaasti olinkin ne yrittänyt piilottaa, iäksi.

Virkkuukoukku tanaan, pikavauhtia valmistuivat puuttuvat palaset.

 Koko on täsmälleen sama kuin Vanhemmalla:

 5 * 7 tilkkua, 100 * 140 cm,

Novita Nallea ja Gjestal Maijaa  895 g.
.

 Torkkupeite nimettiin City-muoriksi,

sellainenhan se Siskokin alkaa olla... :o)

Ja synttäripakettiin itseoikeutetusti myös pala 20-luvun Helsinkiä,

Systerin kotinurkille sijoittuva

Virpi Hämeen-Anttilan kolmas historiallinen dekkari.

Ullanlinnan prinsessa

(niin Pupunen synttärikorttiin kirjoitti).

Mökkönen mielessäin...

 Piti mennä Pääsiäisenä mökille. Ei menty, satoi lunta.

Piti mennä Vapuksi mökille. Ei menty, lisää lunta.
Viimein Äitienpäivänä helli aurinko - menoa moneen suuntaan, muttei mökille...

Mökkitunnelmia olen viritellyt virkkuukoukun varressa,
torkkupeittoa tuhertanut pitkin kevättä.
(Olemattomaan petiin, MÖKKIPULMA yhä ratkaisematta:
sohva heivattiin, vuoteet edelleenkin hankkimatta...)

Virveriikka-blogissa olen ihaillut ihan tiettyä mallia,
himoinnut suorastaan!
Katso vaikka * TÄTÄ *  tai  * TÄTÄ *
- ihan vastustamattomia!

Että sellaista sitten mökillekin mielin.

Originaalista poiketen työtä ei käännetty missään vaiheessa,
kaikki kerrokset virkattu samalta puolelta - näyttääpi nätimmältä meikäläisen käsialalla.


Reunat virkkasin vähän tummemmalla.
Reunan myötä paaaaljon pidemmäksi kuvittelemani torkkuhuopa
kutistui mittaan 113 * 145 cm.
Lankana Seiskaveikka, 1,105 kg.

 Sopisihan se kotisohvallekin...

Vihdosta viimein: Mummolle mummo

 Lopultakin!
Kolmastoista (13.) kerta toden sanoo? 

Viimein sai omakin Äiti oman muorin!!

Ensimmäinen valmistui koirien retkipeitteeksi,
   toinen tehtiin Miehen toiveesta,
      kolmas ihan itselleni kasvivärjätyistä langoista,
         neljäs Veljen perheen farkkumökille,
            viides oli röyhelöinen isoäiti omaan käyttöön,
               kuudes tehtiin mökin väreihin passaavaksi,
                  seitsemäs on Pupusen oma,
                     kahdeksas Hempukkamuori matkasi Rva Kivitikalle,
                        yhdeksäs on Grillimuori, joka viettää kesät grillikatoksessa,
                           kymmenes, Nuorimuori, matkasi Veljentyttö Vanhemman uuteen kotiin,
                              yhdestoista Enkulimuori Veljentyttö Nuoremmalle,
                                 tusina tuli täyteen Alamökin Anopin myötä.
                                    (Muorigalleria esitelty aiemmin täällä.)

Ja nyt siis 13. Äidille, Pupusen ja Veljentyttöjen Mummolle. The Real Mummo -peite.

                                             Ken on vielä ilman??


Äidin peitteen tekoa on hidastanut Äidin lempiväri, sininen. Inhokkini. Ei siis pätkän vertaa ole huvittanut ostaa sinisävyisiä lankoja. Sain kuitenkin hyvän kasan sinisiä sukantekopalkaksi. Niillä aloitin ja kohta jo hankin itsekin lisää. Halusin muoriin "perinteisen" ruutukuvion.

Itsenäisyyspäivän joulukorttitalkoissa tuli kätevästi juhlistettua samalla Äidin synttäreitäkin.
Tietty myös sopivuutta piti päästä sovittelemaan kortinteon välissä...

The Real Mummon koko 7 * 9 lappua, n. 115 * 140 cm.

Seiskaveikkaa, 1243 g.

Jämälangoista piirakat (75 g),
jos sattuisivat varpaat jäämään peitteen ulkopuolelle.