Joulu on jo ovella...

 

Rappukäytävää somistin.

Aiemmin niin runsas ja yltiöpitkä köynnös näyttää täällä keskenkasvuiselta.
.

Edellisviikonloppuna teki mieli ottaa ompelukone esiin ja surauttaa pieni jouluinen tilkkutyö ikkunalaudalle. Koska joululahjaprojektini oli tyystin aloittamatta, päädyin kuitenkin sukkapuikkoihin...

.

Huomenna TÄNÄÄN saa avata viimeisen luukun joulukalenterista!

Koti - ja mieli - on valmiina Joulun tulla.
.

LEVOLLISTA JOULUA!

Joulukuusenkorvike

Uskollisesti palvellut Hobby Hall -tekokuusi jäi muutossa kuistin päällä olevaan kylmävarastoon. Mitäköhän muuta sinne mahtoi unohtua? Mies muistelee, että vain tapetointipöytä...

Ehkä unohdus oli puolittain tietoinen, pieneen asuntoon kun on hankala kuusta mahduttaa? Vaikka korkeutta kyllä piisaisi, tähän asuntoon voisi hyvinkin hankkia nelimetrisen joulukuusen! Nykyiset tekokuuset ovat ihania!! Ihan toista laatua kuin se hyljätty harvaoksainen hirvitys, joka piti tursottaa niin täyteen koristeita monessa kerroksessa, ettei muovirunko pilkistäisi!
.

Tutkin kyllä valikoimia. Kuvan kuusta saisi 12 metrisenä!! Hintakin sen mukainen, 19.500 €. Nelimetrinen (tämän toimittajan pienikokoisin!) maksaisi "vain" 2.650 €. Juu, ei. Ei mahdu. Ei tarvita. En edes halua. Mutta ihana.

Joulukuusen korvikkeeksi tein joululaatikon. Ei porkkanaa, ei lanttua, ei perunaa, ei edes bataattia, vaan...

... Flamingokukan seuraksi pari sypressiä ja pienet joulutähdet (princettia). Toivottavasti ikkunasta ei vedä kovin paljoa etteivät joulutähdet kaljuunnu ennen aattoa!
.

Idea lähti kierrätyskeskuksesta löytämästäni metallisesta parvekelaatikkotelineestä, hinta 11 euroa muovilodjun kera. Just sopivasti koukeroa ja "takorauta" on vastustamatonta. Sieluni silmin näin tässä jo sakaroihin kiedotun havuköynnöksen ja kuusenkynttilät kippuroissa.
.

Tuli just sellainen kuin olin ajatellutkin, kerrankin! Ne kuusenkynttilät lisään kuitenkin vasta aatoksi. Tämä riittää meille oikein hyvin joulukuusenkorvikkeeksi!
.

Flamingokukkaa ei ehkä mielletä kovin jouluiseksi, mutta se nyt vaan sattuu olemaan suosikkihörsöni ihan ympäri vuoden. Monivuotinen, mutta saan takuulla hengiltä loppiaiseen mennessä, joten tämä joulukuusi puretaan ihan samalla aikataululla kuin vinttikomeron vinksake olisi lykätty takaisin piiloonsa.
.

Hertsimaleijaa, viikon kuluttua näihin aikoihin Joulu alkaa olla jo lopuillaan!! Ensimmäistäkään lahjaa en ole vielä hankkinut, enkä isommin edes suunnitellut. 

En aio stressata! 

Perinteiseen joulusiivoukseen (kaappien pesuineen kaikkineen) ei ole tarvetta, joulukoristeita on enää vähänlaisesti levitettäväksi, haudoilla käyn jo aatonaattona ja jouluaaton juhlaillallisen aiomme nauttia ravintolassa. Joulun tunnelman aion luoda ihan vain musiikilla, kynttilöin, tuoksuin, naposteluherkuin ja juhlavalla pukeutumisella...

JOULUILOA!

Välikuvia

Vaikka vielä aika keskeneräistä onkin, en malta olla laittamatta muutamia kuvia uudesta kodista...

Tavaraahan hävitettiin oikein urakalla muuttojen yhteydessä - ja täällä päässä on sitten ostettu uutta tilalle. Ei vielä siihen keväiseen asuntoon, mihin eivät edes muutetut romppeet kunnolla mahtuneet, vaan tähän uuteen, joka on noin 30 neliötä tilavampi kuin edellinen. Ja uutta vain tarpeeseen! Tai ainakin melkein... Koitan (ihan tosissani) olla aiempaa hillitympi ja harkitsevaisempi kuluttaja.

ETEINEN

Eteisessä ei ollut naulakkoa lainkaan, siis pakollinen hankinta. Spinder Design kenkätelineen (Ellos) hankin jo edelliseen, koska pieni eteinen, paljon kenkiä ja tässä kolme tasoa, jokaiselle omansa. Valintaperusteena kiva väri - joka sitten paketista kuorittaessa paljastui täysin eri sävyksi (terra) kuin verkkosivustolla (oranssi)... En palauttanut, koska tarve. 

Tänne ajattelin hankkia sitten saman sarjan naulakon, vaan kuinkas kävikään? Ei enää valikoimassa. Viikkotolkulla etsin netistä itseä miellyttävää naulakkoa, turhaan. Joko olen kronkeli tai sitten nättejä naulakkoja ei edes suunnitella. Turvauduin tori.fi-tarjontaan. Tämä kaunokainen haettiin Taka-Töölöstä 30 euron hintaan, kuulemma 1920-30 -lukujen tienoilta. Tykkään. Henkarit ehkä vaihdan vielä mustiksi.

Eteiseen piti nimittäin hankkia myös kaappi asusteille, koiran puvuille, kauppakasseille ja muulle epämääräiselle eteisroinalle. Ikean Billy oli sopivan kapea ja ovellinen ratkaisu, jossa sokkelissa riittävä koverrus korkealle lattialistalle. Ja musta.

KEITTIÖ

Kierrätyspiste. Kuitukassissa pullot, vaaleassa pöntössä muovit, harmaassa metallit ja punaisessa kierrätyslasi. Pahvit, lehdet ja paristot säilötään lavuaarikaapissa. Valkea (aik. Pupusen pyykkisäilö) ja punainen (aik. työpaikalle työhuoneeni somisteeksi hankkimani, ihan vaan värinsä vuoksi) saivat seurakseen harmaan. Nyt olin oikeaan aikaan liikkeellä, harmaa oli nimittäin Ikean poistotuote ja muuttaessamme näitä oli jäljellä enää 5 kpl koko Suomessa. Pikainen Click&collect-tilaus ja nouto Tampereelta.

Edelliseen asuntoon ostettiin loppukesästä astianpesukone, tarjoushintaan Powerista. Sitä ei muutettu tähän asuntoon, koska täällä oli varsin siisti kone entuudestaan, hankala kuljetus kahden kerrostalon portaissa ja kytkentään olisi pitänyt tilata koneen hankintahintaan nähden kallis putkimies. Käyttämätöntä takuuta jäi 1 vuosi 9 kuukautta ja pari päivää päälle.

OLOHUONE

Ruokapöytää emme edelliseen asuntoon hankkineet, koska sellaista ei sinne mahtunut. Nyt ruokapöydälle (Kartanon Helmi, Alvettula) on kivasti tilaa. Vanhat tuolit eivät ole ihan samaa sävyä, mutta koska ei vaikutusta ruokahaluun, ei haittaa.

Vanha Pohjanmaan kalusteen divaanisohva oli liian iso edelliseen olohuoneeseen. Sille löytyi onneksi ottaja tori.fi kautta, kun ilman sai hakea. Tilalle hankittiin Furninovan Sake-sohva ja -rahi (Vepsäläinen), joka on kyllä vielä isompi kokonaisuus, mutta ei ihan niin leveä (seinämittaa vie siis vähemmän). Oikea röhnötyssohva, tässä ei vaan voi istua siististi ja asiallisesti!

No, kotona sitten huomattiin, että sohva on ihan liian matala! Kaksimetrisen Miehen ja vasenpolvivaivaisen eukon oli tosi hankala nousta sohvalta. Koivet vaihtoon!! (Sohvan siis, notkeampaa polvea en taida ihan pian saada.) Lisäkorkeutta saatiin 13 cm Ikean Burfjord -tammijaloilla (20 cm, myös poistotuote). Jos joskus jaksaisi hioa, voisi sävyttää vähän tummemmiksi... (Muuten, se vanha sohva olisi tietty ollut oikein sopivan kokoinen tähän huoneistoon, mutta mennyt mikä mennyt.)

Myös TV uusittiin, vanha (oikeasti ei kovin vanha) ei toiminut tässä asunnossa. Tellu siirtyi mökille, jossa oikeasti vanha oli pimennyt HD-siirtymän myötä. Koska Mies halusi nähdä Latelan Laurin hurjat suunnitelmat, haettiin uusi kiireellä Powerista. Uusikaan ei toiminut. Pupunen hoksasi, että tv-pistorasia oli johdotettu toiseen pistorasiaan, jossa tv-töpseli löysästi kiinni... Kevyt ranneliike ratkaisi polttavan ongelman, turha ostos sen sijaan harmitti Miestä aika tavalla. Mutta Late ja Sarkku nähtiin, mikä tietty tärkeintä!

MAKUUHUONE

Makuuhuoneeseen ei ole tarvinnut hankkia mitään uutta. Pyykkisäkin (Åhléns, Tukholma) ostin Pupuselle korvaamaan keittiöön siirtynyttä pönttöä, päätyi kuitenkin tänne. Melkein uusi on myös kuvan matto - paukuttelin sen noin 40 vuotta sitten, mutta nyt se pääsi ensimmäisen kerran lattialle!

TYÖHUONE

(Haaleat kohdat eivät ole kulumaa vaan aamuauringon heijastusta. 😎 )

Työhuone on todella tilava, liiankin. Ovensuussa olisi oiva paikka nojatuolille, arvelin, oli sitten käyttöä tai ei. Ehkä ei? Selasin taas ahkerasti netissä huonekaluliikkeiden tarjontaa. Löysin kivoja ja nättejä, mutta ihan kamalan matalia - vaikkei tuolille kovin paljon käyttöä olisikaan, voisi se sentään (vahingosta viisastuneena!) olla sellainen, että pattipolvilla pääsisi ponnistamaan ylös!? Kierrätyskeskuksessa (Kiertotie) silmiin osui todella siisti Askon Harlekiini ja kun sattui vielä olemaan -50% -aleviikko kaikista sohvista ja nojatuoleista, lähti satasella mukaani.

Mainio löytö, olen nimittäin tykästynyt tähän Markku Pakkasen suunnittelemaan malliin jo 1990-luvulla, mutta kovan hinnan vuoksi en ole koskaan raaskinut investoida. Puuosat ovat vähän vaaleat muuhun sisustukseen, mutta työhuoneessa on myös melkein saman sävyisiä isosetävainaan vanhoja Billnäs-kalusteita. Ja tuolille on ollut myös käyttöä! Kevyt (11 kg) nostaa olohuoneen puolelle, jos/kun käy "virallisempia" vieraita. Anoppi ainakin tykkäsi.

NUORIHERRA PUPUSEN HUONE

Pupunen sai uuden työpöydän ja laatikoston (Ikea), mutta näyttävät juuri nyt sen verran "kuormittuneilta", että otankin kuvaan vain uudet kitaratelineet (Clas Ohlsson). Lattiatilaa on niin vähän, että lattiatelineet korvattiin näillä - todennäköisesti kitarat muutoksen myötä myös pölyyntyvät vähemmän...

WC:t

Ei uushankintoja. Emalisen WC-kyltin olen hankkinut joltain ulkomaan rautakauppareissulta ennen Pupusta, pääsi sekin viimein käyttöön.

Kunhan saamme joulua esiin ja tauluja seinille (ja ne verhot...), laitan uutta kuvakavalkadia. Siihen asti

ILOISIA JOULUVALMISTELUJA!

PS. Ai että mikä on koristetyynynpäällisten tilanne?
No, kirpparilla myin toistasataa tyynynpäällistä...
Ai että onko jo hankittu kasapäin uusia? No, ei!!

Ihan vaan sohvalla nyt olevat, Prisman alelaarista...

Kahdeksan euron (8 €) päivitys

Olen haaveillut jo vuosia ökypröystäilevästä tapetista kuistille, esim. 

Gucci 460 €/rll

Versace 187 €/rll

Ralph Lauren 291 €/rll

Kun tapetointiin riittää yksi ainokainen rulla, ei hinnalla ole niin kamalasti väliä. Toki pohdin sitäkin, että missä määrin sitten harmittaisi, kun aurinko auttamatta haalistaa värit...

Sitä ongelmaa ei ole ikkunattomassa vessassa! Taannoin maksoin itseni kipeäksi, kun ihastuin Tallinnassa kultahippuiseen tapettiin. Vessaan tarvittiin 2 rullaa, PAKKO SAADA! Ja on se vaan mukavaa käydä pisulla kimaltelevien seinien suojassa. * ironista naurua päälle *

Poistorulla 8 €

No, syksyllä Pupusen kanssa olohuoneen tapettiostoksilla poiketessa silmääni hehkui ja hekumoi rulla kympin poistokorissa. Ei mitenkään erityisen ihmeellinen, eikä mitään käyttötarkoitustakaan tullut silloin mieleeni. Mutta niin se vaan huusi: "OTA MINUT!" ja tuppautui ihan väkisin ostoskärryyn. Kassakuitista huomasin hinnan olleen vain 8 euroa, ilmeisesti poistopisteen väheksytyin yksilö.

Kun Maalari vaihtoi olohuoneen inhokkitapetin, yht'äkkiä muistin öykkäröivän kukkakuosin.  Kysyin Maalarilta, sopiiko laatu kuistille ja josko samalla sutaisee sen seinälle, kun vehkeet ovat valmiiksi levällään. Sopihan se - ei kun kiireellä vain kiskomaan vanha tapetti alta pois.

VANHA:

2015

2020

UUSI:

2023

2023

Kuten kuvasta näkyy, muuten kuisti on pysynyt vuodesta toiseen - jopa vuosikymmenestä toiseen - aikalailla samanmoisena! Jaa, no, ikkunat on vaihdettu vaikka verhot ovatkin samat. Pitäisi vissiin laittaa edes nuo tasolla näkyvät kirpputoreilta löytyneet pari pientä Heljä Liukko-Sundströmin laattaa seinälle. Ja ehkä poistaa jouluvalot...

Keväistä linnunlaulua odotellessa...
VALOISAA VIIKONLOPPUA!

Viimeinkin...

 Kesällä 2019 alkoi olohuone-ruokailuhuoneen pintarempan suunnittelu.

Jokaisella rautakauppareissulla tarttui aina läjäpäin uusia tapettimalleja mukaan.

Kuukausien tapetinmetsästyksen jälkeen teemme

lokakuussa 2019 toivioretken Tallinnaan.

Jo löytyi mieleisiä: pääväriksi vaalea, 

efektiseinä tehtäisiin keltaisella tai sinisellä.

Päädyimme siniseen.

.

Jo viikon, parin päästä totean valinnan epäonnistuneeksi.

INHOAN sinistä tapettia!

Ylipäätään INHOAN sinistä väriä - miten ihmeessä tulin edes valinneeksi??

Syksylle sovittiin maalarin kanssa yläkerran rapun maalauksesta.

Käytin tilaisuutta hyväksi ja sovin myös olohuoneen uusinnasta.

Oli ilo repiä epäkelpo alas!

Uuden tapetin valinnassa luotin Pupusen makuun.

Keltaista tilalle, mitä lie huiskuheinää somisteena.
(Sorry epätarkka hailakkuus!)

Keltaistahan on myös ruokailuhuoneen päätyseinässä

(juurikin ne Tallinnasta mukaan tarttuneet

vaihtoehtoiset efektirullat),

matchaavat uuden kanssa oikein kivasti yhteen.

Joulusiivotessa ripustelin taulut seinälle.

ENNEN:

JÄLKEEN:

Uuteen ripustukseen pääsivät vain Päivi Sompin Pienen valkokukkapuun vartijat (2014), Kevätkukkapuu (2009) ja Syyspeite (2002) sekä Kirsi Neuvosen Amerikkalainen labyrintti (1993).

Sompit on ostettu huushollin kulloisenkin wipukkamäärän mukaisesti: Syyspeitteen alla loikovat ihkaensimmäiset urokseni, Kevätkukkapuun juurella edesmennyt narttukolmikko. Taannoin sähköpostittelin taiteilijan kanssa, kyselin teosta jossa olisi vain yksi koira, nykyiselle Koiralle. Sellaisia on taiteilijan mukaan ihan muutamia joskus tehtykin, mutta ei nyt tarjolla - koira on laumaeläin, siksi Sompin grafiikassa on yleensä useampia koiruuksia. 

No, en kyllä malttanut odottaa, että milloin mahdollisesti olisi taas yksinäisiä valioyksilöitä tarjolla, kipaisin Taidekeskus Mältinrantaan syynäämään taidelainaamon tarjontaa. Valkokukkapuun vartijoita on kaksin kappalein - Mies koittaa nyt sillä verukkeella kiivaasti perustella, että huusholliin pitää hankkia koiralle kaveri.

En ole heltynyt.

. . .

Vielä ainakaan...     
        

Ehkä se koira vielä tiensä meille löytää, kuin amerikkalaisessa labyrintista konsanaan... Tämä Neuvonen tarttui mukaan joltain Imatran reissuistamme, Kaakon Taidelainaamon Lappeenrannan välivarastosta. Ihan vaan värien vuoksi ihastuin, vihreää ja oranssia. Ja tykkään kyllä Mikki Hiirestäkin, ei sen puoleen... Mies ei tykkää tästä ensinkään.

Myös Sinikka Hurskainen ja Mari Leinonen ovat samasta lappeenrantalaisesta taidelainaamosta kotiin päätyneitä.

Loput taulut odottavat uudelleensijoitusta, seinät vaan tuppaavat loppumaan kesken. Paitsi se rempan alla oleva yläkerran rappu on vielä lähes tyhjillään...

Mutta tv-nurkkaus on VIIMEINKIN valmis!!!

.

Tai ainakin hetken aikaa olen tähän tyytyväinen näin...

.