Hyvää loppuvuotta!

Ihanaa, iloista & innostavaa

UUTTA VUOTTA 2023!

Koira on kuolettavan paukkuarka, uudenvuodenjuhlinta on yhtä painajaista. Siksipä tarkoitus olikin lähteä uudeksivuodeksi mökille, keskelle ei mitään. Mökkösellä ei pauku! Eikä ole kyllä mitään muitakaan virikkeitä, ei sen puoleen.

Kuva googgeloitu.

Keli oli mitä oli: vettä satoi ja pihat kaljamina - lähtö ei houkuttanut niin pätkän vertaa. Mökin olisi toki saanut lämpimäksi (Appiukko oli luvannut käydä edellispäivänä lämmittämässä takkaa ja laittamassa sähköpatterit päälle), mutta vedet ovat poikki. Käyttövesi toki kulkee kanisterissa ja juomaksi käy vaikka pelkkä kuohuviini, mutta rantasauna on umpijäässä (eli lämmitys veisi tuntikausia) ja peseytyä voisi vain lumessa pyörimällä tai avannon tekemällä. Nukkumista varten tarvittaisiin makuupussit mukaan (peitot ja petauspatjat roikkuvat mökin orsilla, kosteina ja jääkylminä) ja kaapit ovat typötyhjiä, edes suolaa tai pippuria ei jätetty talven yli. Ikävintä on kuitenkin se, että syksyllä mökistä oli häädetty HIIRIÄ! Mies, Koira ja Appiukko kävivät syksyllä useasti halkotalkoissa ja olivat viritelleet aina hiirenloukkkuja. Ja minähän en hiirien kanssa samassa pehkussa yövy, öyk!! Niin että sade ei harmittanut lainkaan, ei niin ensinkään - päinvastoin!

Systeri suositteli Clarionin lentokenttähotellia (Clarion Hotel Aviapolis), siellä olisi äänieristetyt huoneet ja uunnavuonna koko hotelli onkin juuri siksi täynnä koirailijoita. No, laitoin korvan taakse, vielä en tästä innostunut. Illan mittaan ajatus alkoi kuitenkin tuntua yhä houkuttelevammalta, siis tulevia vuosia silmällä pitäen...

Oltiin siis kotona, sattumoisin ei hankittu raketteja. Tai edes tähtisädetikkuja.

Ruokailu yritettiin järjestää ennen paukuttelun alkua - ja onnistuttiinkin!

Tarjoomuksissa yritin selvitä kuten Jouluna, mahdollisimman helpolla!

Menu

Kruunu Herkku Blinit, (2 pkt suoraan lähikaupan einestiskistä,
voitelin voilla ja lykkäsin 200 asteiseen uuniin toviksi - ihania!!)
Katkarapuskagen (lähikaupan palvelutiskiltä) + tilliä

Felix Amerikkalainen kurkkusalaatti (purkista)

Rainbow  kokonaisia pikkukurkkuja (purkista)

Yrttimarinoidut valkosipulinkynnet (purkista)

Juustoportin pehmeä smetana 20% (purkista)

Mikrossa juoksevaksi lämmitetty kotimainen hunaja (purkista)

Marinoidut artisokansydämet (purkista)

Pupusen tekemä sienisalaatti
(= Sauvon sekasieniä purkista, iso sipuli kuutioituna,
ranskankermaa, suolaa ja mustapippuria)

*

Puolikuiva Deep Roots Riesling

Pupuselle omenamehu

Jälkkäriäkin oli, mutta ei jaksettu!

Ihan käsittämättömän täyttävää, yksi pkt blinejä olisi riittänyt oikein hyvin.

Ja riittikin, Koira sai maistiaiset ja loput jäivät aamiaiselle.

Kaikki hyvin tähän asti.

Klo 18 alkoi paukutus.

Koira istui läähättäen sylissäni sohvan nurkassa.

Saunoessa Koiran peti vietiin pesuhuoneen nurkkaan,

missä odotti löylyjen ajan, tutisten.

Vilvoitellessa litistyi tuolini alle takkahuoneessa. 

Voi kärsimys!

IIlan TV-viihde oli taas lähinnä ala-arvoista.

Koira istui kerällä vieressäni, koko sohva tutisi.

Pipa päässä, 

etteivät korvat nousisi ihan joka paukahdukseen.

En tiedä, oliko siitä apua...

Nukahdin nimittäin sohvalle.

Mieskin nukahti sohvalle.

Pupusella sentään oli älliä kiivetä yläkertaan omaan vuoteeseensa.

Koira ehkä valvoi...

Vuosi vaihtui ihan huomaamatta.

Kypärämyssy Seiskaveikasta, Novitan ohjetta soveltaen,

isommalla silmukkamäärällä ja pidemmällä resorilla.

Langanmenekki 87 g.

Tupsuna suikale lampaantaljaa.
.

Räiskeet on räiskitty, 

mutta Koira makaa edelleen pipa päässä sohvalla,
tyynenä ja rauhallisena.

Pipa tuntuu mieleiseltä, ehkä se on uusi turvantuoja.

.

Uudenvuodenlupauksia?

En tehnyt.

Day bed koiralle

Jatketaan vielä edellisestä aiheesta, keltaisesta rempasta.

Olkkari/ruokailutilan rempan myötä soffa siirtyi paikkaan, josta Koiralla ei ollut enää mahdollisuutta kyylätä kadulla kulkevia. Jollainhan moinen epäoikeudenmukaisuus - kohtuuton vääryys suorastaan - piti korjata!

Rempan valmistuttua kannoin vanhan tv-tason ruokasaliin, mallailin akkunan alle. Kun nostin patjan paikoilleen, Koira hyppäsi oitis kyyläysasemiin! Asettui pitkin pituuttaan patjalle, kirsu kiinni ikkunassa tarkkaili ohikulkijoita. 

Sisustuksellista silmääni asetelma ei ihan miellyttänyt, saati ajatus jatkuvasta ikkunanpesusta. Koiran vilpitön onni sai kuitenkin jättämään tason niille sijoilleen.

TV-tason historia, kierrätystä kestävän kehityksen hengessä:

Vuosituhannen vaihteessa ekaan ikiomaan asuntoon muuttaessani ostin Ikeasta matalan tv-tason. Seuraavassa asunnossa leikkautin siihen paksun patjan (Tampereen Vaahtomuovi Oy), tv-taso sai uuden tehtävän rahina vastakkain sijoitettujen muhkeiden sohvien välissä. Tässä töllissä tv-taso ehti olla 14 vuotta sivuvintissä, kerrassaan verraton vempele puhtaiden mattojen säilyttelyyn! Alle on mahtunut 4 pyykkikorillista ompelutarvikkeita (joita ei kuluneiden vuosien aikana turhan usein ole pöyhitty...). Nyt tv-taso on jo neljännessä roolissaan...

Raidallista rahikangasta on metritolkulla, teinpä siis siitä päällisen tähänkin. Koska taso on pyökin sävyinen, tarkoitus oli peittää koivet helmuksen alle, mutta se ehkä tekisi tekeleestä turhan pönöttävän. Kestän kinttujen esteettisen epäsoinnun ainakin toistaiseksi. Lisukkeeksi riittää pari tyynyä. 

Myös Mies oikoo tässä mielellään selkäänsä, ottaapa joskus pienet torkutkin. Pituus (190 cm) ei ole ihan optimaalinen liki parimetriselle korstolle ja vähän kapeakin se on (55 cm) kääntyilyyn, mutta eipä tunnu tuo Miestä haittaavan...

Koska verhoilukangasta on edelleenkin aika reippaanpuoleisesti, askartelen siitä ehkä jossain vaiheessa jonkinlaiset käsinojasuojukset nojatuoleihin. Sellaiset oikein vanhapiikatätimäiset viritykset.

Isännäntuoli oli aikoinaan ensimmäinen kokeilu kankaalla. Koria jos ihmettelette, niin edelleen on mietinnässä, tulisiko ruokailuhuoneeseen kapea työpöytä ikkunan alle. Minusta se tuntuu vähän turhalta, kun läppärin voi virittää ruokapöydällekin. Päätöksen kypsymistä odotellessa koneita säilötään Ikean metallikorissa.

Koiran "galleriasta" tykkään! Juhani Palmun "Pyhä Perhe" sai kunniapaikan keltaiselta seinältä, muut ovat Jarkko Peltosen "Eurokyntäjä", Maritta Laitisen "Amsterdam" eri sävyisinä vedoksina, Leena Tikkasen "Pomona I & II", tuntemattoman tekijän "Nam!" on matkamuisto Fiskarsista ja tuoreimpana Sinikka Hurskaisen "Matkalla kotiin" viime kesän Lappeenrannan lomareissulta.

Tämän interaktiivisen taideasetelman nimi on "Alleista eroon". Miehen nimpparilahja minulle. HUOM! Toivottu nimpparilahja, ei Miehen oma aivoitus! Ja täytyy myöntää, että toistaiseksi asetelma on ollut kyllä aika staattisessa tilassa...

REIPASTA JA RAIKASTA VIIKONLOPPUA,

 - sadetta ilmassa, IHANAA!!

Miehekäs K

Avioituessani Miehen kanssa vuonna 2005 olin ihan ehdoton, nimestäni en luovu! Niin monta vuotta (ähäkutti, enpä kerro, kuinka monta!) olin ollut jo Paula Mxxxxxxxx, identiteettiini olisi murentunut nimenmuutoksen myötä. Sitä paitsi uskon olevani maailmankaikkeuden ainoa tämän niminen henkilö, Miehen suvun nimellä olisin saanut pari kaimaa.

Miehelle oman nimeni säilyttäminen oli itsestäänselvää, appivanhemmat ehkä hieman paheksuivat... Korvaukseksi Pupunen on Miehenniminen. Myönnän myös hetken harkinneeni nimeni muuttamista kaksiosaiseksi Pupusen ristiäisten yhteydessä, jotta koko perheellä olisi yhteinen nimi. Ei sitten kuitenkaan tullut päivitettyä...

Edellinen haaste oli niin hauska, että aloin ihan pohtia, mitä mahdoinkaan menettää, kun sukunimeni ei alakaan miehisellä Koolla? Apua, olenkohan vähän Kahjo...?

VAATE
Kurahousut - Pupunen aloittaa kesälomansa viikon pituisella telttaleirillä. Käytiin läpi varustelistaa, hyvien sadevaatteiden tärkeyttä korostettiin. Totesimme, että aiempaa isompaa pitää hankkia, että alle mahtuu paljon lämmintä vaatepartta. Lyhyiksi jäännet henkselisadehousut näyttivät pellehousuilta, pidempiä olikin vähän hankalampi löytää! Core-texitkin kävisivät, mutta koska leirillä on koronan vuoksi rajalliset kuivattelumahdollisuudet, perinteinen sadeasu on toimivampi valinta. Uusi kurahousu-shoppailureissu vielä edessä...
Ilman kurahousudraamaa valinta olisi ollut kaarituelliset rintaliivit.

JUOMA
Kahvi - päivä ei käynnisty ilman kahta Teema-mukillista VAHVAA Juhla-Mokkaa lorauksella rasvatonta vähälaktoosista maitoa. Töissä en juo kahvia, koska a) se on liian laihaa, b) väärän merkkistä eikä c) maito ole rasvatonta. Kolme väärää parametria on jo liikaa. Laihasta sumpista tulee huono olo ja hyla-kevytmaito on ehdottomasti liian makeaa kahvissa käytettäväksi, väärän merkin voisin ehkä kestää. Ehkä.

Pienoismalli Bengtskärin majakasta,
kuvattu Tammisaaren Avoimet puutarhat -tapahtumassa 2018,
jonkun pihasaunan nurkalta tämä löytyi...

PAIKKA
Kallio, mieluiten meriveden sileäksi hioma. Vietimme Miehen kanssa ekan yhteisen juhannuksen (2001) Bengtskärin majakkasaarella. Kolme kokonaista päivää, tarjolla vain paljaita kallioita ja lohikeittoa. Plus sauna, joka vaikutti Auswitchin kaasukammiolta. Se oli ihanaa! Pyrimme joka kesä visiteeraamaan saaristossa tai rannikolla - mitä kallioisempaa, sen onnistuneempi reissu!

Koirien Harrods-tuliainen: ruokakupit.
Kolmonen, Vitonen ja Nelonen valmiina aamupalalleen.

RUOKA
Keitto, mikä vaan keitto paitsi pinaattikeitto. Soppa maistuu aina, niitä on myös kiva tehdä. Bravuurini on broilerkeitto, kahta samanlaista vissiin vielä ei ole ollut, varioida voi loputtomiin. Pinaattikeittoa vihaan, ala-asteella opettaja pakotti syömään. Minulla on ihan lapsesta asti ollut paha laktoosi-intoleranssi, mutta sellaista vaivaa ei vaan siihen maailmanaikaan ollut vielä keksitty. Maitoruuat maistuvat suussani ihan pask tosi pahalta.

Soppaohje tähän väliin, JAUHELIHAKEITTO (just kaavin kattilanpohjalta viimeisetkin rippeet)
- (hirven)jauhelihaa
- iso sipuli tai pari, samalla vaivalla kolmekin...
- paistetaan neitsytoliiviöljyssä
- maustetaan suolalla, pippurilla ja HP:llä
- kattila (5 l) liki puolilleen vettä
- pari liha- tai kasvisliemikuutiota tai reilu loraus riistafondia
- 3 laakerinlehteä ja reilusti kokonaisia pippureita
- 3-4 naurista
- perunoita (käytän keitoissakin jauhoista laatua), määrä oman mielen mukaan
- punainen paprika tai pari isoina paloina
- purkillinen huuhdottuja papuja
- valkosipulia (mitä enemmän, sen maukkaampaa)
- lisää jauheliha&sipuli-seos ja keittele vielä hetki
- purkillinen (ruoka)kermaa
- muutama lusikallinen inkiväärihilloa

Kuvaa ei nyt ole, kattilassa pelkkä kiiltävä pohja...

Nelonen, Vitonen ja Kolmonen mökillä päivää paistattelemassa.

ELÄIN
Koira - oikeasti olen kissaihminen, mutta eka poikaystävä oli kissa-allergikko. Tulimme sitten hankkineeksi koiran. Ja toisenkin. Erosimme, koirat ja autolaina jäivät minulle, auto exälle. Jossain vaiheessa tapasin sitten Miehen, kissaihminen hänkin, piti valitsemaani koirarotua (whippet) maailmankaikkeuden yksinkertaisimpana otuksena. Kun koirista jätti aika, Mies ehdotti uuden hankkimista. Yllätyin todella, kun halusi kuitenkin pitäytyä samassa rodussa! Hankittiin koira. Ja toinen. Ja kolmaskin... Vuodet vierivät ja koirat tuhkattiin hyvin iäkkäinä. Kuvittelin jo kissan koittavan, vaan nyt jo kuudes wipukka köllöttää sohvannurkassa...

TYTÖN NIMI
Kerttuli - se nyt vaan tuli mieleen.
Ensimmäisten koirieni kasvattaja Kerttu tuotti aikoinaan rodun täkäläisiä kantayksilöitä Englannista. Koirani olivat hänen viimeisistä pentueistaan, Kerttu oli silloin jo 75 täyttänyt - mahtava mamma!
Kerttua leikillisempi Kerttuli juontui mieleeni vissiin koiramuisteloista?

POJAN NIMI
Konsta - se nyt tuli vaan mieleen.
Rimmaa Kerttuliin.

Sinisyydestä ja turkispeitteestä päätellen kotipihalla on kylmempää...
Vitonen, Nelonen ja Kolmonen.

AMMATTI
Kirjailija - ilman heitä tuskin nukkuisin. Uneen tarvitaan villasukat (tai kahdet [tai kolmet]) ja dekkari. Luen niin kauan, että tajuan etten tajua lukemaani, silloin sammuu valo, myös valaisimesta.
Kirjoittamista sivusivat omatkin urahaaveet: lukiossa kuvittelin, että minusta tulee tiukkanutturainen äidinkielenopettaja tai tutkiva journalististi. Ei tullut.

KUVAUS HENKILÖSTÄ
Kunnioittava, kunnioitettava, kunniallinen, kunniakas, ihan täsmällistä k-sanaa en keksi.
Avioliittomme kulmakivet ovat keskinäinen kunnioitus, luja luottamus ja nauru. Nauramme myös toistemme toilailuille, mutta emme arvostele tai vähättele toistemme tekemisiä (tai tekemättömyyttä) tai mielipiteitä.
Noin ylipäätään kanssaihmisten kunnioitus tuntuu olevan katoavaa kansanperinnettä, itseä kohotetaan muita alentamalla.

JOKA KODISSA
Kattila - omat kattilani olen hankkinut noin 30 vuotta sitten. Sijoitus kannatti, Hackman Elegiat ovat yhä kuin uusia. Paitsi että paremmat kuin uudet! Käytössä ihan päivittäin, hah, uudenveroisuus kotikokin toimettomuudesta johdu...

Täytyy sanoa, että tämä oli paljon helpompaa Miehen sukunimellä!
En silti vaihda nimeäni, en enää!

Nelonen, Kolmonen ja Vitonen mökkisohvalla.

PS. Kaikki koiramme ovat todellakin olleet sohvaperunoita, sanan varsinaisessa merkityksessä. Sisätiloissa käyttäytyvät kuin kissat, makoilevat kerällä milloin missäkin, mieluiten aurinkoläikässä tai takan hehkussa. Ulkona sitten on sen enemmän virtaa ja vauhtia, varsinkin hiekkakentillä ja jäällä. Kaikki aiemmat koirat pysyivät kotipihassa vapaina, Kutonen ei ole vielä riittävän luotettava tässä suhteessa, mökillä sekin saa  viipottaa vapaana (ei lintujen pesimäaikaan).

Ykkönen ja Kakkonen elivät ennen digikamera-aikaa, en alkanut skannailla paperikuvia tähän hätään.

Kutonen kotisohvalla.

AURINKOISTA VIIKONLOPPUA!

Rahin verhoilu

Pääsiäisen pyhinä harrastin "verhoilua". Projekti on osin vielä kesken, mutta jotain sain valmiiksikin...

Taannoin ostin rahin kierrätyskeskuksesta muutamalla eurolla, osui silmiin kun oli samaa kangasta ja samanlaiset jalat kuin sohvassamme. Kankaalla ei nyt sinänsä ollut merkitystä, kun jo ostaessani ajattelin verhoilla sen uudelleen. Parasta rahissa oli passeli koko ja säilytystila kannen alla.

Kangas oli jemmassa entuudestaan, ollut jo kymmenkunta vuotta. Alun alkaen olin ajatellut verhoilla sillä alakerran takkahuoneeseen tulevan laverin, seinästä seinään ulottuvan. Ja paljon tyynyjä, isoja tyynyjä. No, laveria ei ole vieläkään tehty - eikä tulla tekemäänkään, suunnitelmat ovat muuttuneet jo moneen kertaan sen jälkeen... Kangas on kuitenkin edelleenkin mieluinen.

Sisäkanteen vedin ensin ohuen puuvillan peittämään rumaa lastulevyä. Onneksi varsinainen lodjuosuus oli siisti. Paljon mittailua, pikkuisen ompelua, niittipyssy ja vasara, ei kovin monimutkainen operaatio.

Ihan en ole tyytyväinen lopputulokseen, kulmat eivät asettuneet täysin toivotulla tavalla. Myöskään raidat eivät ihan natsaa joka kyljellä. Kelpaa kuitenkin omaan käyttöön ja tarpeeseen!

Rahi on villasukkien valmiusvarasto. Tänne mahtuu - jos täyteen survoo - lähemmäs 50 aikuiskoon sukkaparia odottamaan käyttäjäänsä.

Rahi on oiva pari keltaiselle nojatuolille. Tämä on lempipaikkani - silloin kun se sattuu olemaan vapaa koiralta...

Ja TO-dellakin tarkoitan, että milloin SATTUU olemaan vapaana, edes jompikumpi! 

Mutta silloin kun on, koivet rahilla leväten tikuttelen villasukkia samalla tellua katsellen, lueskelen takkatulen loimotuksesta nauttien, surffaan blogistaniassa radiota tai Pupusen pianoläksyjä kuunnellen (laiskanlainen opiskelija, sellaista ei liian usein tapahdu).

Täsmälleen rahin sinervän raidan sävyä löytyy myös paikallisen tekijän, Lauri Lounelan työstä Kiinalainen maisema. Taulu oli taannoisen olkkariremontin alkusysäys: kantavana ajatuksena oli, että taulu sijoitetaan juuri tälle seinänpätkälle. Tauluhan vääntyi kieroksi takan vierellä sijaitessaan, nyt se pakotettiin metallilevyin kiinni seinään. Toivottavasti taiteilija ei saa hengenahdistusta kovakouraisesta käsittelystä. 

Sisustuspallonauha luo (ehkä vain itselleni) mielikuvaa kiinalaisista lyhdyistä. Se korvaa jo hankitun tauluvalaisimen, joka mielestäni olisi sijoittunut liian ylös (ei huolta, sille keksitään kyllä uusi teos valaistavaksi...)

Tykkään tästä nurkkauksesta kovasti! Ainoa probleemi on, että kun Koira juoksee eteissuoraa vinkuva kumipossu suussaan vauhdilla nojatuoliin, se liukuu vasten taulua. Taulusta onkin jo hinkautunut väriä tuolin selustaan. Ehkä Kiinalainen maisema onkin tässä huushollissa käyttötaidetta? Elämän jäljet väistämättä näkyvät - kun alaosa on nuhjaantunut värittömäksi, kangas irroitetaan kehyksistään ja siisteimmät kohdat ommellaan koristetyynyiksi?

PS. Kammottavankauniista valaisimesta kerron toisen kerran...

Hän on täällä tänään!

 Hän mahtuu joka raosta, hän ehtii joka paikkaan.

Kun käännät hänelle selkäsi, hän seisoo edessäsi.

Hän valikoi vaatteemme ja vaatii lenkille.

Hän työntää kuononsa meidän taskuumme.

Syö meidän laskuumme.
.

Hän on täällä tänään.

[Tuomari Nurmiota mukaellen.]

Koiraton talo

 Ikäneito lähti eilen viimeiselle matkalleen.

Ikäneito

12.9.2004 - 2.11.2016

12 vuotta 1 kuukausi ja 21 päivää

hulvatonta hännänheilutusta.

Toissailtana neito vielä jyrsi hyvällä halulla lihaisaa hirvenluuta. Yön oli rauhaton, aamulla alkoi oksennella. Onni onnettomuudessa: keuhkoputkentulehduksen vuoksi olin kotona ja älysin soittaa eläinsairaalaan heti oksennuksen vaihtuessa pelkäksi sitkeäksi limaksi ja sappinesteeksi. Sain ajan Miehen lounastauon aikaan, joten hän lähti mukaan hospitaaliin.

Röntgenissä paljastui suolitukos, ohutsuolen alkupäässä, ja kaasuista pinkeä vatsalaukku. Paljastui myös suolen paksuuntumista, mahdollisesti kasvaimia. Ikäneito kävi tasan kuukausi aiemmin hammaskivenpoistossa ja silloin eläinlääkärin vaaka näytti puolitoista kiloa enemmän. Löytyi siis myös syy laihtumiseen ja jo useamman kuukauden jatkuneisiin ripulointeihin.

Leikkaus vai ikiuni? Onneksi Mies oli mukana päätöstä tekemässä. Leikkaukseen sisältyisi paljon riskejä, toipumisaika olisi pitkä ja komplikaatioiden riski (mm. vatsakalvontulehdus) huomattavan suuri. Eikä mitään takeita, etteivätkö kasvaimet kasvaisi edelleen. Kaikki vaihtoehdot punnittuamme piikki tuntui armolliselta vaihtoehdolta.

 Kiitos Kirppu!

Kulmikas karaktäärisi ei unohdu milloinkaan.

Puolen vuoden aikana olemme menettäneet molemmat koirat,

Koirarouvan lähdöstä tuli tänään kuluneeksi tasan 6 kk.

Siellä ne nyt köllivät samalla pilvenreunalla, 

kulmiaan kohautellen, korviaan nostellen, häntiään heilutellen.

Uskon niin.

 Uutta koiraa ei tähän taloon tule, ei vielä.

Meillä on suruaika.

In memoriam

Kuva: Anna Silmäri

 Koirarouva

30.8.2002 - 3.5.2016

 13 vuotta 8 kuukautta 3 päivää

koiranelämää

Koirarouva tuli perheeseemme joulun alla 2003,

reilun vuoden ikäisenä. 

Vuoden kuluttua Ikäneito täydensi lauman - paita ja peppu.

Kuva: Nena Ourama

Koirarouva sai kokea äityden onnen,

kuvassa pentue vuorokauden ikäisenä.

Nartut (2):

Lily Queen

Light my fire

Urokset (5):

Ladykiller

Like a rock

Love me tender

Lucky Seven

Lucky Strike

Koirarouva pysyi pirteänä ja fyysisesti hyväkuntoisena viime metreille asti.

Toki vuodet jättivät jälkensä: kaihi hämärsi näön, kuulo heikkeni, dementiakin taisi vaivata, 

lenkkeily laiskotti, mutta muuten jalka nousi kepeästi ja ruoka maistui.

Vasta aivan viimeisinä viikkoina paino alkoi pudota, vauhdilla.

Jo aiemmin olimme tehneet päätöksen, että kun rouvalle tulee kipuja,

on eutanasia rakkauden teko.

Tiistaina oli se päivä.

 Kiitos Tikru!

Pysyt mielissämme.

Mökköskuulumisia

Ah, olipa virkistävä viikonloppu mökkösellä!

Ensi töikseni siivosin terassin, siitepölytahmakerros oli melkoisen vahva! Innostuttuani pesin myös siitepölyn kellastaman piiluhirsiseinän. Mikrokuituliinalla. Olihan homma.

Kun terassi oli putsblank, siirryin sisätiloihin. Edelliskerralla löytyneiden muutaman hiirenpapanan vimmaannuttamana käänsin koko mökin nurinniskoin, kaikki irtoava ulos. Onneksi jätöksiä ei juuri löytynyt, paitsi kenkätelineen alta. Heitin kengät roskiin. Miehen Adidas-läpsyttimet säästin ja pesin - vahingosta viisastuneena - haalealla vedellä, mutta vahvoilla myrkyillä.

Alkukesän lomareissusta palatessa pesin Miehen identtiset koti-läpsyt astianpesukoneessa, reissupöpödesinfektio. Piru vie, kukapa uskoisi muovin kutistuvan!!?? Niin vain kävi. Mies sai lisäpontta väitteilleen, että muka kutistan kaikki vaatteet pesussa, kengät olivat vain lisänäyttö. Ja vastaavasti kuulemma mankeloin niin tarmokkaasti, että lakanat venyvät joukkueteltan mittoihin... Pöh.

Mies, Pupunen ja koirat lähtivät illan tullen alamökille ( = appivanhempien mökille) saunanlämmitykseen. Jotain siellä tapahtui, Koirarouva sai pahemman sorttisen hepulin, juoksi pihassa ympyrää, ravisteli kinttuaan kuin heikkopäinen. Viimein syöksyi häntä suorana ylämökille, missä yhä puunailin paikkoja. Sisälle päästyä takakoivet eivät enää kantaneet, koira pyöri kyljellään ja vispasi takajalkaansa. Lihakset värisivät ja koipi kramppasi, koira läähätti hurjasta spurtista, mutta oli muuten rauhallinen. [Mies sanoi menon näyttäneen ihan vinttikoiralta - mikä kyseisen vinttikoiran kyseessä ollen taisi olla ensimmäinen kerta kohta 13 vuoteen.]

Nostin Koirarouvan sohvalle ja aloin tutkia. Ensin ei kestänyt koskea oikeaan takajalkaan, mutta pikkuhiljaa sain selville, että aristi eniten käpäläänsä anturoiden välistä. Ei haavoja, puremajälkiä, punoitusta tai kuumotusta, ei niin mitään. Annoin varmuuden vuoksi puolikkaan kyytabletin.

Tunnin verran koira vuorotellen makasi rauhallisesti ja vuorotellen sätki pakkoliikkeenomaisesti kinttuaan, oli rauhaton ja jupisi itsekseen. Toisen tunnin nukkui, herättyään joi sammiollisen vettä, lähti ulos pissalle, haistoi ilmassa grillipihvin tuoksun ja syöksyi takaisin alamökille kuin viitamaan piru. Ihmeparaneminen oli yhtä äkillinen kuin kohtauskin.

Olisikohan astunut kimalaisen tms. öttiäisen päälle? Keltaiset kusiaiset ovat toinen vaihtoehto. Vähän taisi olla turhan tömäkät lääkkeet tähän vaivaan...

Mökillä ei muuten mitään ihmeellistä. Samat tavarat, samat kalusteet. Ruokapöydän siirsin taas täksi kesäksi ikkunan eteen keskilattialta. Mökkeily jäänee (jälleen) niin vähäiseksi, että tuskin mitään isompaa tapahtuukaan.

Uusia mökkikenkiä ja kumisaappaita pitää kyllä hankkia... (Kuva: googgeloitu.)

Lepopäivän ratoksi

Veljen perheen naisväki pikatilasi kesälomasukat personal trainerilleen.

Lankakorista poimin päällimmäiset itselle mieluisat värit,

toivottavasti passaavat saajallekin.

Seiskaveikkaa, koko 39/40, 123 g.

Juhannuksen tienoo on otettu rennosti:

Hot dog, kahdella koiralla.

Kun alimmaiselle tuli turhan lämmin, siirtyi puolestaan kasan päällimmäiseksi...


  Luomukarvahattu.

Aika viileähän juhannus on ollut,
silti mielestäni koirat ihan pikkuisen liioittelevat...
.