Näpersin

Mies teki "oikeita remppahommia", minä vaan näpertelin.

Mies maalasi kellarissa ovet ja ovenkarmit, minä tein ovikyltit.

Kaksi ovea, kaksi kylttiä:
Kukkaruukkuvarasto

Koiranruokakellari

Oikeasti kukkaruukut ovat nykyisin toisaalla, mutta ehtivät olla kyseisen oven takana 7 vuotta: parvekelaatikot perunalaarissa, ruukut hillopurkkihyllyillä. Nyt siellä on Miehen remppatarvikkeita, mutta vanha nimi on säilynyt.

Koiraruokakellarissa säilytetään tietty koiranruokaa. Ja ihmisruokaa! Pakastimessa enin osa, täydet hillopurkit hyllyllä sulassa sovussa Royal Canin ja Eucanuba -pussien kanssa. Mutta dogifood on siis se pääasia - koirienkin mielestä (vaikkeivat kyltistä niin perustakaan).

Sähköistä tunnelmaa...

 Aina ei jaksa.

Bloggailla.

Varsinkin kun aiheena olisi ainoastaan päivän sähkötyöt.

Olen mieluummin hiljaa.

Voikaa hyvin!

Onnellisesti!

Ongelmajätettä?

Fleecehuopa on sitten mainio keksintö! Kevyt ja lämmin, kestävä ja pestävä eikä kaipaa silitystä, edullinen ja kaiken kukkuraksi vielä usein varsin hyvän näköinenkin. Ihan ehdottomia koirataloudessa sohvansuojina, autonpenkinsuojana, makuualustana kyläpaikassa jne. Niinpä niitä sitten tuppaakin kertymään nurkkiin, ihan riesaksi asti.

Eihän niitäkään määräänsä enempää voi kerralla sohvalla pitää!! Keksin kerätä käyttövuoroaan odottavat huovutettuun koppaan (Novita Huopasesta neulottuun) takkahuoneen pöydän alle. Näyttävät aika kivalta lasin läpi.

Vaan mitä tehdä käytössä nyppyyntyneille tai muuten vaan kyllästyttäville?? Ovat melkein kuin ongelmajätettä - roskiin ei ehjää ilkeäisi laittaa, mutta eipä oikein mitään järkeenkäypää jatkokäyttöäkään löydy...

Kunnes sitten hoksasin!! Nykyisin jätän fleecehuovat koirien lomien jälkeen eläinhoitolaan, kiertävät pesukoneen kautta löytöeläinkodin puolelle. Koirarouva ja Vanhapiika tykkäävät kovasti fleeceistä, joten kaipa löytöeläimetkin niillä köllisivät? Ainakin henkilökunta on ottanut ne ilolla vastaan.

Äidin vinkistä olen jo vuosien ajan vienyt vanhat lakanat ja pyyhkeet löytöeläinkotiin, miten siis näin yksinkertaisen fleece-kierrätysidean hoksaamiseen menikin niin kauan??

Kevytfixailua

ENNEN

Kuten joskus mainittu, tuleva spa on aika ankeassa kunnossa nykyisellään ja se vaatisi kipeimmin (ja kalleimmin!) ISOA remonttia. Niin kallista, että vuosikausiksi luvassa vain pientä fixailua ensiavuksi.

Pukkarin koko on minimaaliset 1,1 * 1,7 m. Tähän mennessä sinne oli vaihdettu vain patteri ja lyöty vanerilevy kattoon, kun osa paneleista piti taannoin repiä alas vesisulkujen vaihdon vuoksi.

ENNEN

Alkuperäisasukkaat ovat kyllä rempanneet saunaosastoa, mm. pukkari oli kaakeloitu  (ja samalla koukkulauta jätetty kaakeloinnin taa, joten sitä ei tässä minirempassa voinut poistaa), vesipata ja wc-pönttö poistettu, uusittu vesikalusteita, asennettu poreamme, öljykiuas (!!) vaihdettu sähköiseen ja laatoitettu vähän enemmänkin. (Saunaosastolta löytyy 7 erilaista kuviotonta seinälaattaa, 5 erilaista kuviolaattamallia, 2 erilaista boordia ja lattioista 5 erilaista klinkkeriä. Muualta alakerrasta löytyy vielä lisää sortimenttia, mutta nämä siis vain saunalla.)

Saunaa on siis vuosikymmenten varrella päivitetty moneen otteeseen ajan trendien mukaisesti ja se on ihan käypäinen edelleen - vaikkei ihan oman makumme mukainen.

Lampun lasikupu hajosi jossain vaiheessa, korvasimme vain hehkulampun pop-lampulla. Kytkinkin lie joskus mennyt oikosulkuun, sähköjohto kärähtänyt - hyvin toimi silti. Ei mikään varsinainen ilo silmälle kuitenkaan...

JÄLKEEN

Tämä kevytfixaus sai alkunsa, kun Mies suti takaseinän valkeaksi ahdistuttuaan riittävästi panelinpäiden laastijäämistä. Minun silmääni puolestaan kirvelsi tuoreen valkoisen seinän puunvärinen koukkulauta. Kun tummanruskea ei kelvannut Miehelle, tutkittiin jämäpurkkien pohjat ja väri on nyt sama kuin kuistin puolipaneleissa. Tylsä, mutta tyydyttävä. Uudet koukut kummasti korvaavat tappion värikysymyksessä...

JÄLKEEN

Sähkömieskin (Appiukko) kävi paikalla ja vaihtoi kattovalaisimen ja kytkimen johtoineen. Valitettavasti sähkötarvikepakistamme löytyi vain tuollaista ikävää "harmaa arki -mallia", mutta inspiraation iskiessä ei parane kronklata. Samalla vaihdettiin pesuhuoneen valaisin.

Kattopanelit jäivät vielä vaihtamatta. Pitää miettiä joku toimiva ratkaisu,  ettei seuraavalla kerralla tarvitse repiä kattoa irti vesisulkuihin päästäkseen...

Penkki vaihtui tiikkisiin puutarhatuoleihin. Olen ostanut ne jo yli 20 vuotta sitten, painavat ihan järrrrkyttävän paljon. Nyt olisi kiva, jos olisivat tiikinomaisesti harmaantuneet, vuosikymmenten puuöljyt ovat saaneet ne turhankin tummiksi.

 

Tottahan saunallakin pitää ainakin yksi taulu olla! Öljyvärityö on venäläisen Alexander Dubniskijin "Saunovat naiset" (1990), takavuosina huuto.netistä hankittu.

Aika pienellä vaivalla ilme kirkastui kummasti!

Miksi ihmeessä olen ollut väliaikaista pintaremppaa vastaan, mokoma pöljä?!

Mankelinurkka

Eilinen kellariepätoivo ei suoranaisesti liity tähän juttuun - ainoastaan osittain, limittäin ja lomittain ja ensisijaisesti silloinkin vain sijaintinsa puolesta. Kellari kun sijaitsee - hmmmm - kellarissa. Parin viikon takainen, pitkään suunniteltu pakastimen siirto koiranruokakellariin on varsinaisesti koko operaation alkuunpaneva voima.

Pakastimelta vapautuneeseen tilaan, liki vesipistettä, pesukonetta ja kuivausrumpua, oli tarkoitus tehdä paikka mankelille. Tähän asti se on tönöttänyt takkahuoneessa (takka on oikeasti leivinuuni ja huone lähinnä vain ylimääräisten huonekalujen varastointitila).

ENNEN

Toissapäivänä suuresti hehkutettu Miehen loistokas älynväläys liittyy juuri tähän. Kysyi, haluanko ihan OIKEASTI mankeloida pimeässä, ahtaassa nurkassa, kellarituulikaapin oven takana. Kun metrin päässä olisi ihan väljää tyhjää tilaa ja ikkunoitakin kahteen suuntaan.

Tässä nurkassa on talon rakentaneella Timo-isännällä ollut nikkarointipöytä. Ja Miehelläkin oli alkuvuosina, kunnes siirsi työpisteensä autotalliin. Sen jälkeen nurkassa on säilytetty milloin mitäkin päristintä ruohonleikkurista lumilinkoon, toiminut mopon parkkipaikkanakin...

VÄLIVAIHEESSA

Huonetta olemme kutsuneet VERSTAAKSI - ja ehkä juuri nimestä johtuen en ole TAJUNNUT, että voisin ottaa tilan muuhun käyttöön remonttia odotellessa...

Kellarisisustussuunnitelmassani tähän on piirretty paikka teräspintaiselle pesupöydälle lavuaareineen ja suihkuhanoineen (kuva: IKEA), tason alla  kierrätyspiste, pesukone ja kuivausrumpu (ja sille seinälle, jossa ne nyt ovat ja pakastin OLI, on suunnitelmissani liukuovikaapistoa koko seinän pituudelta [reilut 3 m] Miehen harrastekamppeille sekä ISO siivouskomero).

JÄLKEEN

Ta-daa!! Nyt nurkassa on VÄLIAIKAISRATKAISUNA pyykinkäsittelynurkka: silityspiste, mankeli ja likapyykin lajittelu. Parin päivän kokemuksella sanoisin, että toimii varsin hyvin!!!

Miehen älynväläyksen jälkeen piirsin alle viidessä minuutissa uuden suunnitelman ja lähdimme Ikeaan. Piirros perustui Ikean keittiökaapistoihin, mutta päätimme ONNEKSI kiertää ensin poistopisteen kautta. Sieltä Mies bongasi koivuisen kylpyhuonekalusteen jalustan, jonka totesimme varsin käyttökelpoiseksi. Nopea kalkulointi puhelimen laskimella varmisti, että alle mahtuu juuri ja juuri 3 Antonius-runkoa.

Unohdin ekan suunnitelman ja lennossa päädyimme tähän ratkaisuun. Hinta jäi huomattavan edulliseksi, ja Antoniuksille löytyy aina uusiokäyttöä sitten joskus aikanaan, kun tämä saa väistyä teräspöydän tieltä.

Numerot olen ostanut jo vuosia sitten Stockan alesta, ihan juuri tähän tarkoitukseen - tosin sen ALKUPERÄISSUUNNITELMAN ihan oikeiden laatikostojen etusarjoihin. Vasempaan ylälaatikkoon pitää hankkia vielä iso S (silitettävät), oikealle iso M (mankeloitavat).

Bauhausista haimme ikilevytason, ihastuin kulahtanutta heinäladon seinää imitoivaan versioon. Kun kellari nyt on "vähän" rustiikkinen, saa pöytäpintakin olla vähän krouvimpi. Koivukehikko piti sävyttää OsmoColorin Poppelilla, mutta pienin purkkikoko oli loppunut, enkä raaskinut ostaa isompaa nurkkiin pyörimään.

Rohkeasti päätin kokeilla (väliäikaisratkaisu, näääääs) Liberon Bloom kookosmaalia, sävy sammal. Maalaaminen oli just niin ällöä kuin maalaaminen aina on, mutta maali tuoksui ihan oikeasti kookokselle ja lopputulos oli odotettua parempi. Siitä innostuneena sudin myös betoniset ikkunalaudat, joista tuli mattapintaisina tosi kivan näköiset. Saviset.

Kuvan tussi on kaalelisaumojen valkomaalia. Ihana tuote!! Hih, oli niin kiva piirrellä seiniin...

Hii-haa, lopultakin sain muutaman pläkkipeltilootankin käyttöön!! Niitä löytyy suunnaton valikoima ihan vain tulevaa kodinhoitohuonetta varten!! Kellarisisutussuunnitelmassani ovat ison valkoisen kaapin hyllyillä...

Tällä haavaa kyseinen, reippaasti yli kaksimetrinen kaappi on vielä mökillä, mutta siirtyy aikanaan kodinhoitohuoneeseen...(Hah, sitten eläkkeellä, kun OIKEA kellariremppa on edennyt siihen pisteeseen.)

Pläkkipeltivaasit ovat muisto häistämme - olivat marjovilla pihlajanoksilla täytettyinä ruokapöydissä. Nyt lykkäsin niihin hopealankaa - en tiedä, miten kestävät sisätiloissa. Keraamiset kurpitsat ovat työpaikan ravintolan somisteiden poistomyynnistä 1€/kpl - myös aikoja sitten hankitut, LÖYTYIVÄT koiranruokakellaria siivotessa...

Radio on ihan ehdoton silittäessä!! Näppärän kokoisen vekottimen on Äiti joskus antanut Miehelle lahjaksi.

Myös pyykkilauta on jo vuosien takainen löytö huuto.netistä. Sekin on odottanut vain kodinhoitohuonetta ja käyttöönottoa.

Ainoa uusi hankinta (pöydän lisäksi) on Laundry Service -koukku, koska TIEDÄN Miehen vielä mankuvan lajittelun monimutkaisuutta. Tosiasiassa meillä on kyllä enemmän käytetyt pyykkikopat niin ylä- kuin keskikerrassakin, tuskinpa koukkuun lenkkipaitaa kummoisempaa ripustellaan...

Pientä viimeistelyä vaatii vielä! Pitää löytää ne puukirjaimet (S&M), matoksi haluaisin puuritilän ja ihan ehdottomasti pitää hankkia Jovelan emännän suosittelemaa silitysvettä. Pikaremppaa juhlistamaan!!! Sitä eilen kyselin Helsingin Stockmannin myyjiltä, jotka monttu auki ihmettelivät, mitä se sellainen on... Ei siis löytynyt.

Illalla tilasin vielä peltikyltin nettikauppa Sisustus Wanha Aliinasta, kun kierros tavallisissa putiikeissa ei tuottanut tulosta.

Ja sitten, kun aika jättää Miehen vanhasta silitysraudasta, kruunaan koko komeuden vempeleellä, jossa on automaattinen virrankatkaisu. Tarpeesta olisi aihetta ihan omaan tarinaansa...

PS. Voin VAKUUTTAA, ettei muihin remonttia odottaviinn tiloihin ole varastoituna samanlaista "sitten kun" -tavarapaljoutta!! Minä nyt vaan satun RRRRRAKASTAMAAN pyykkäystä ja silitystä, ja olen unelmoinut isosta ihanasta kodinhoitohuoneesta jo vuosia! Sitäpaitsi osa roinasta on jäämistöä "pläkkipeltiaikakaudeltani", en vaan ole raaskinut luopua...

Kellari

Meillä on alakerta eli kellari. Kellarissa ei ole tehty näiden 6½ vuoden aikana remppaa minkään vertaa. Tai, no, on siellä uusittu sähkövetoja ja sähkökaappi, putkia ja vesikalusteita, pattereita ja öljypoltin, vaihdettu ulko-ovet ja lisätty ilmastointisysteemejä. MUTTA NIITÄ EI LASKETA kun en niistä mitään ymmärrä. Siis melkein turhanpäiväistä.

Meillä on siis kellari. Kellarissa ei ole tehty näiden 6½ vuoden aikana remppaa lainkaan. Olen ollut vakaasti ja vahvasti sitä mieltä, että mitään väliaikaisratkaisuja ei tehdä! Kun tehdään, tehdään sitten lopullista - tai ainakin seuraavaan päivitystarpeeseen asti lopullista. Sen aikaa joutaa katselemaan vanhaa, kunnes rempataan perusteellisesti.

Meillä on se kellari. Kellarissa ei ole tehty näiden 6½ vuoden aikana remppaa ensinkään ja viimein tajusin, ettei tehdäkään vielä vuosikausiin! Ja kun tehdään, ei oleellisinta ole minun sisustussuunnitelmani, vaan öljysäiliön paikka, aurinkokennovalmius, lattian auki kaivaminen, viemärien uusiminen ja salaojituksen teko talon alle.

Joopa-joo. Alakerta. Eli kellari. Juu. Niin.

Meillä on siis kellari. Kellarissa ei ole tehty näiden 6½ vuoden aikana remppaa ollenkaan. Vaan nyt tehdään!! Väliaikaisratkaisuja. Kunnes rempataan perusteellisesti. Öljysäiliöitä, aurinkokennoja, viemäreita ja salaojia, uusitaanpa vielä ikkunatkin. Ja vasta SEN JÄLKEEN spa, takkahuone ja unelmien kodinhoitohuone. NIIHIN on suunnitelmat olleet valmiina jo vuosikausia...

 Niiden toteuttamiseen menee vielä vuosikausia. Tai vähän kauemmin.

Hain rautakaupasta maalikarttoja. Tehdään kevyttä pintaremppaa. Tosi kevyttä.

Koiranruokakellari

Ehei, Rva Kivitikka, muumimammaisat mehupullot eivät mahtuneet lahtikkoon (viitaten eiliseen kommenttiin)! Pyykkikopassa kuljettelin...

Ihan KÄSITTÄMÄTÖN juttu: joka vuosi olemme hävittäneet punaherukkapensaita vanhimmasta päästä, ja siitä huolimatta saamme vuosi vuodelta aina entistä enemmän mehua!?!

Nyt viimeisistä kolmesta puskasta tuli 6 ämpärillistä marjoja. Sai siinä jokusen klapin heitellä grillikatoksen puuhellaan ennen kuin kaikki oli mehustettu. Ja niin kuin joka syksy, Mehukkaat loppuvat kesken, vaikka aina mehustuksen alkaessa hankin niitä lisää...

Mutta juu, ennen kuin päästiin mehupullojen pyykkikoppasiirtelyyn, piti pakastin siirtää. Suunnitellut sitäkin keväästä alkaen, mutta niin vaan jäi homma taas viimeiseen hetkeen...

ENNEN

Uudeksi sijoituspaikaksi vanhalle pakastimelle oli päätetty koiranruokakellari. Alkujaan epäilemättä hillokellari, mutta me säilytämme siellä koiranruokasäkkejä. Ja vähän muutakin... Epämääräistä, turhaa ja tarpeetonta, vähänkäytettyä tai vallan käyttämätöntä. Siis roinaa.

JÄLKEEN

Tyhjensin kellarin, Mies sahasi hyllystä pätkän pois "pakastinkoloksi", kannoimme pakastimeen paikoilleen, täytin sen mehupulloilla ja aloin käydä takkahuoneeseen kannettua romupaljotta läpi. Pesin muuten koiranruokakellarin lattian ekan kerran 6 vuoteen!! Pesuvesi oli ihan puhdasta, mkä kertonee siitä, että roinavuori on karttunut ovelta heitellen...

Mutta juu, nyt on koppi kuosissa! Hyllyihin niittasin Eurokankaan kerniä, lattiaan metritavararitilämattoa Rautiasta, nurkkaan Ikean Antoniusta.

(Perskutaralaa, Bauhausista olisin saanut monin verroin paremman näköistä, AIDOSTA puusta tehtyä ritilämattoa PUOLET halvemmalla!! Mutta auto oli miehellä & valmiiksisaattamisen into päällä, joten muovirimpulaan on nyt vaan tyytyminen.)

Yllätyksekseni juuri mitään ei siirtynyt kirpputorikuormaan (paitsi pari mattoa, kerran käytetty 65 litrainen rinkka ja ei-koskaan-käytetty pieni lasikantinen pöytä). Kaikki muu oli epämääräistä, vähänkäytettyä tai liki käyttämätöntä, mutta ei kuitenkaan turhaa tai tarpeetonta.

Pitää keksiä joku uusi siivouskohde kirpparikuorman kartuttamiseksi...