Aikaa hyvinvoinnille

Jihuu, olen valmistunut! Tosin vain työnohjaajaksi Suomen Työnohjaajat ry:n (STOry) koulutussuositusten mukaisesti (60 op). Muuten olen aika keskeneräinen.

Vaan nyt laitan pisteen opiskelulle! 

Eiköhän tämä riitä? Tajusin nimittäin juuri, että viimeisen 6 vuoden sisään olen suorittanut viisi uutta tutkintonimikettä! Ensin innostuin palvelumuotoilusta (2020, 180 osp.), perään suoritin YAMK-tutkinnon (2023, 90 op) ja samaan putkeen vielä ammatillisen opettajan (2025, 60 op) opinnot. Siinä sivussa menivät vielä työkykykoordinaattorin (2024, 10 op) ja työnohjaajan (2025, 60 op) opinnot. Vaikka "siinä sivussa" on ehkä vähän väärä ilmaisu, vaativin näistä kaikista oli juuri tämä tuorein; tosin YAMK-opinnäytetyönkin kanssa puursin aika tavalla. Kaikki työn ohessa (paitsi YAMK-opinnäytetyötä varten otin 3 viikkoa lomaa viimeistelyä varten). Jos opintopisteet käännetään opintotunneiksi (osp = 18 h & op = 27 h), opinnot vastaavat 9.180 tunnin rupeamaa. Täysipäiväisiksi opinnoiksi väännettynä nämä vastaisivat (9 kk/v) noin 7 vuoden opintoputkea.

No ehkä sille on syynsä, että joskus vähän väsyttää ja blogin pito on jäänyt hunningolle?

Seuraavan kerran opiskelen vasta eläkkeellä! Sellaisia juttuja, jotka kiinnostavat ihan muuten vaan: sosiaalipsykologiaa, taidehistoriaa, kulttuurien tutkimusta, kestävää kehitystä, esimerkiksi... Jotain, mikä pitää aivosolut virkeinä ja torjuu paikalleen jymähtämistä (ja ehkä myös vähän dementoitumistakin...).

Ehkä nyt olisi aika keskittyä oman hyvinvoinnin hellimiseen?

• Varata aika hierojalle, kasvohoitoon, manikyyriin, pedikyyriin, suolakelluntaan, vyöhyketerapiaan, bambukeppihierontaan, turvesaunaan, kuppaukseen...
• Etsiä kivoja käsityökursseja (Mäntyharjun tilkkuleirin lisäksi) ja ehkä laajentaa tarjoomaa rentoutumiskursseihin, meditaatioon ja retriittiin (vaikka Mies kyllä sanoo, etten kuitenkaan malta olla kälättämättä)... 
• Ja tietty satsata vähän myös kulttuuriin: kaikki ihanat pääkaupunkiseudun näyttelyt, konsertit, museot, teatterit, tanssiesitykset... Musiikkitalossa en ole käynyt vielä ensinkään, se pitää korjata ensi tilassa! Ja kahvilat!

Ehkä alan kulttuurin suurkuluttajaksi?

Tai saan taas aikaan muutakin kuin villasukkia? Vaikka juuri nyt tajusin, etten ole tänä vuonna ehtinyt neulaista kuin kolme paria: kiinteistövälittäjälle ja talon ostaneelle pariskunnalle! Viikonloppuna otin Nallea virkkuukoukulle, aloin suunnitella uutta villapaitaa Koiralle.

Muuttorumba alkaa olla ohi. Muutama kassi muuttokuormasta on vielä purkamatta. Ikkunaverhokankaat on otettu esiin, mutta ompelukone on toistaiseksi vielä kaapissa. Seuraaville viikonlopuille on sen verran ohjelmaa, ettei ehkä ihan lähiviikkoina tule valmista. 

Jouluksi?

Korjaussarja

Olin Vappuviikon Kuopion kupeessa Kelan uniapnea-kuntoutuksessa, OIKEIN onnistunut toteutus! Viikossa sai hirrrvittävän paljon uutta tietoa unesta, uniapneasta ja CPAP-laitteesta, lääkärin, sairaanhoitajan ja ravitsemusterapeutin henkilökohtaisen konsultaation, fysioterapeutin vetämiä liikuntatuokioita, vesijumppaa, vertaistukea ja - tietenkin - errrrinomaisen maukasta ruokaa. Myös vuode oli tosi hyvä, mikä ei TODELLAKAAN ole mikään itsestäänselvyys meikäläisen vipuvarrelle.

Jos joku vähänkään harkitsee vastaavaan osallistumista, SUOSITTELEN lämpimästi! Itse odotan jo kuntoutuksen toista jaksoa, ajoittuu loppuvuoteen.
.

Jos oltiin unen laatua korjaamassa, niin samaan syssyyn tein reissuiltapuhteena Joukahaisistakin korjatun version (vrt. edellinen postaus). Kuva kertoo kokoeron - tosin oikeasti se olisi vieläkin enemmän, Nalle-varteen lisäsin yhden kuviokerran verran silmukoita lisää (6 s).
.

Tällä kertaa kuviotkin onnistuivat ihan ohjeen mukaisesti, molemmissa varsissa samanmoiset. Ruokapöytään naamioituva ruskea lanka on Nallea, keltainen Gjestal Maijaa, menekki kaikkineen 104 g.

Reissatessa löytyy aina kaikenmoista kivaa kotiintuomista, niin nytkin. Pandan tehtaanmyymälästä toin ison kassillisen lempiherkkuani, lakua. Aina - ihan aina - Jyväskylän ohi ajettaessa on poikettava paikalliseen Taidelainaamoon, ja koskaan ei varmaankaan ole ihan tyhjin käsin kotiin lähdetty. Ei nytkään. 

Päivi Hintsasen Ancienne noblesse -sarjan Pihlajanmarjakeisarinna (2022) ja Mustikkakuningatar (2022) saivat sydämen sykkimään. Laitoin Miehelle WA-viestinä kuvan saatesanalla "Tykkäätkö?". Kun vastaukseksi tuli "Joo", teokset pakattiin tuotapikaa kuplamuoviin ja auton kyytiin. Kotona kysyin, mikä teoksissa viehätti. Mies sanoi, että pääsi helpoimmalla vastaamalla myöntävästi - kotiin minä toisin ne joka tapauksessa... No, tykkäsi kyllä ihan oikeastikin, kuulemma.

Hintsanen kuvaa tekniikkaansa (napattu kotisivulta):

Useimmiten sarjalliset vedokseni ovat valokuvapohjaista grafikkaa, jossa yhdistetään valokuvaa, skannattuja elementtejä, piirrosta ja maalausta sekä digitaalisesti että manuaalisesti. Uudemmissa teoksissani olen käyttänyt aiempaa enemmän maalauksellisuutta ja kollaasitekniikoita: kuvissa on edelleen pohjana valokuva, mutta skannattujen pintojen ja materiaalien lisäksi tekniikkana on ollut myös vesivärillä maalatut pinnat ja itse otettujen kuvien sekaan on poimittu materiaalia myös vanhoista arkistovalokuvista. 

.

Kotona alkaa seinillä olla jo vähän tungosta... Töpselipianon päältä löytyi passeli paikka, pitäisi vaan löytää uusi seinänpätkä väistyneillekin. Onneksi Jyväskylä on sen verran kaukana, että ihan kamalan usein ei tule poikettua!

.

*

Hyvää Äitienviikonloppua!

*

Kupparilla

Kevätpäiväntasaukseen liittyy vanhan kansan uskomuksia: ottavat onget ja uistimet tehdään kevätpäiväntasauksena. Sanotaan myös, että jos teeri kukertaa ennen kevätpäiväntasausta, tulee lumisadetta - ja jos sen jälkeen, tulee kauniita ilmoja.

Sen verran pyryttää, että jossain on teeri karjunut kurkku suorana!

Mutta se ei nyt kyllä varsinaisesti ollut jutun juoni, vaan KUPPAUS.

Perinteisesti parhaat kuppausajankohdat ovat kevät- ja syyspäiväntasauksen tienoossa. Nyt varasin ajan tiistaille 21.3. - joka kuitenkin oli HUONO kuppauspäivä mustan kuun (uudenkuun) vuoksi - silloin ei verta heru. No, 36:lla sarvella saatiin sentään pari desiä tiristettyä, mutta kuten kuppauskirveen ympäriltä uupuvat kuppaussarvien jäljet todentavat, varsin keveä oli käsittely. Olo on kuitenkin keventynyt, piristynyt, energisoitunut. SUOSITTELEN!

Edellisestä kuppauksesta olikin jo ihan liian pitkä aika, vuosikausia. Nyt kun taas muistin kaikki kuppauksen vahvistavat ja voimaannuttavat vaikutukset, säntään lauteille jälleen syyspäiväntasauksen aikaan. Pitää muistaa tarkistaa kuun asento... 

Ennen kuppausta kannattaa käydä kunnon hieronnassa, niin kuonat lähtevät kunnolla liikkeelle. Olen ehkä neuloskellut ylenpalttisesti, eniten sakkaa tuli ranteista... Tai sitten se on työperäistä, liian tarmokasta näppiksen nakutusta?

Tässä yhteydessä on pakko kysyä - kuppaus kun tuntuu jakavan mielipiteitä voimakkaasti puolesta ja vastaan - menisitkö itse kupparille?? 😊

Tilkku-flow

Kun väsymykseni oli syvimmillään, Mies kannusti uusiin ympyröihin latautumaan - yksin tai hyvässä seurassa, mutta erossa arkisista ympyröistä ja velvoitteista. No, en nähnyt kyllä niin mitään mieltä mennä viikonlopuksi yksin hotelliin tai kylpylään, en jaksaisi kuitenkaan kuin nukkua. Kokeilin nimittäin jo kerran - syksyllä 2020 olin kolme yötä Raumalla, yksin. Hirveä ajomatka (170 km, mutta tuntui pidemmältä), enkä jaksanut käppäillä edes Vanhassa Raumassa, muutamaa horteesta herättävää kahvilakäyntiä lukuun ottamatta.

Kokeilin kääntää tilanteen toisin päin: ilmoittauduin Opistolle Sanna Parankon syksyn 2021 tilkkuviikonloppuun, Mies ja Pupunen lähtivät jaloista mökille. Ilmoittauduin sillä idealla, että menen jos jaksan ja jos en jaksa, en mene enkä tunne siitä huonoa omaatuntoa, kurssin hinta kun oli vain vaivaiset 39 euroa. Aika paljon halvempaa kuin hotellissa goisiminen...

Valokuvatapetti, googgeloitu.

Perjantai-iltana raahauduin paikalle työpäivän päätteeksi. Haukottelin kuin virtahepo, toljotin eteeni zombiena. Kun kaikki muut kerääntyivät pöydän ympärille seuraamaan opettajan esittelyä viikonlopun ohjeista ja mallitöistä, en jaksanut edes nousta paikaltani, kuuntelin sentään toisella korvalla. Olotila oli otollinen unimaskin tekoon - ei kuulunut viikonlopun repertuaariin, mutta oli Miehen unimaski mukana malliksi. Olikin sitten melkein ainoa asia, jonka olin mukaani kahmaissut, lähes kaikki  tarvikkeetkin olivat unohtuneet kotiin. Pääsin kuitenkin alkuun, tein kaavan.

Lauantaina ehdin paikalle reilusti myöhässä, mutta menin kuitenkin. Sen verran oli jo vierähtänyt edellisistä treffeistä ompelukoneen kanssa, että kuulosti kovin vieraalta, klonksottavalta. Huikkasin Sannan hätiin öljyruutan kanssa, mutta drinksut jäivät väliin, koneeni on kuulemma itsevoitelevaa mallia. On vai?? Ehkä päässyt vähän kuivahtamaan...?

Unimaskit valmistuivat (kokeilin kolmea erilaista toteutustapaa) ja aloin päästä vireeseen, joten uskalsin valita seuraavaksi vähän vaativamman työn.

Mikä on unimaskia asteen haastavampi tekele? Tietenkin patalappu! Kaivelin tilkkukangaslooraani, sommittelin, leikkasin, ompelin, purin, ompelin, silitin, leikkasin, purin, ompelin, ihan ekstaasissa. Ompelukoneen ääni pehmeni, muuttui sulosäveliksi. Patalappu tosin muuttui ennemminkin pannunalustaksi, kuumankestävä vanu ja moninkertaiset tikkaukset tekivät siitä aika tönkön. Sivuseikka, tunne ratkaisee...

Koska kurssiviikonloppua oli vielä jäljellä, viimeiseksi työksi jotain helppoa ja nopeaa - en halunnut viedä kotiin yhtään keskeneräistä työtä! Jotain jouluista? Tohvelit vaikuttivat sopivan vaivattomilta, tekaisin sellaiset Anopille joulupakettiin. Älkää nyt vaan kysykö, että mitä pehmusteena tai pohjakovikkeena - ei mitään muistikuvaa! Ulkopohjat kuitenkin Finlaysonin kerniplussaa - pilkoin suosikkijoululiinani, kun en muutakaan löytänyt.

Perjantai-ilta meni horkassa, mutta lauantaina ja sunnuntaina saavutin niin ekstaattisen syvän flow-tilan, että olin koko seuraavan viikon kuin uudestisyntynyt. Voimaantunut. Piristynyt. Melkein iloinen.

* * *

Opiston keväälle 2022 oli allokoitu toinen Sannan tilkkuviikonloppu. Nyt ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, menenkö. Menin tietenkin! Tavoitteena oli nytkin tehdä vain sen verran, että saan varmasti valmista.

Sannalla oli kiva kassimalli mukana, jonka kaikki kurssilaiset taisivat tehdä. Niin minäkin, tykkäsin ylöspäin aukeavasta "torikassityylistä". Helppo ja nopea tehdä, tosin tein tuumaohjeen centtimitoilla, joten jossain kohdassa jouduin vähän säätämään. En kyllä enää muista, mitä. 

Kassi on minulle sopiva ja mieleinen! Paksuhko tukihuopa pitää sen tanakasti pystyssä. Ja mikä parasta, sinne mahtuu hurrrrrjan paljon ompelutarvikkeita kurssiviikonloppuun suunnatessa...

Puuroisilla aivoilla silitysalustakassin kuljetuskuntoon napittaminen oli varsin vaivalloinen tehtävä. Päätin kuitenkin tehdä alustan, voisinhan sitten taitella sen toiseen kassiin raudan kanssa, jos en muuten pärjää. Neuvokas ompelija, kerrassaan...

Finlaysonin vahvaa puuvillaa, kuuman kestävää vanua, teflon-kangasta (mikähän on virallinen nimi?), vinonauhaa, 2 nappia ja 2 hiuslenkkiä. Helppo ja kiva malli tämäkin ja pienellä harjoittelulla sain sen napitettuakin ihan oikein. Ainakin kerran.

Olin taas koko viikonlopun ihan fiiliksissä!

* * *

No sitähän se sitten tiesi, että oli ihan pakko ilmoittautua Sannan Mäntyharjun kesäkurssille 2022!! Ajankohta vaati vähän säätöä, mutta lopulta sain järjestettyä niin, että pääsin jo edellisenä viikonloppuna Mäntyharjun Tilkkumessuille ja Samuli Edelmanin keikalle (= Liisa-Maija Laaksosen taiteilijajuhla Mäntyharjun kirkossa). 

Appiukko vei Pupusen Hauhon kesäleirille tilkkuviikon ajaksi, edeltävän ja jälkeisen viikonlopun vietti Appivanhempien kanssa mökillä. Täydellinen lomaviikko Pupusellakin! 

Itse majoituin viikonlopun ajan B&B Pinuksen viihtyisässä aitassa. Aamiainen oli ihana! Molempina iltoina puusaunoin pitkän kaavan mukaan, saunan jälkeen latauduin pari tuntia aitanpäädyssä auringonlaskua ihaillen. Meditatiivista!

Kurssipaikalla majoituin omin varustein: ilmapatja, peite alle ja toinen päälle, tyyny, lukulamppu ja (jokseenkin turha) kylmälaukku. Viihtyisää, oikeasti!

Mies oli töissä. Oli kuulemma ÄÄRIMMÄISEN rentouttava viikko Koiran kanssa hänelläkin.

Sannalla oli jokaiselle kurssipäivälle muutama erilainen malli ohjeineen, valinnanvaraa siis yllin kyllin. En ole koskaan ommellut kaarevia tilkkuja, päätin rohkeasti yrittää, koska olisi kokonainen viikko aikaa tapella työn kanssa. No, ei mikään ylenpalttisen riemastuttava kokemus, mutta olen silti ylpeä lopputuloksesta, kuviot melkein matchaavat. Ehkä seuraaviin kaarteisiin menee kuitenkin tovi jos toinenkin...

Ihan kiva syksynsävyinen pikkuliina - kutsun tätä raglette-liinaksi (keskelle sopii hyvin raglette-grilli ja muut tarjoomukset ripotellaan pitkin poikin hetuloita), koska syksyn mittaan tuli juustoiltua useampaankin otteeseen. Huomasin muuten vasta nyt kuvasta, että olen unohtanut joulukoristeet kattokruunuun...

Kaarteista karautin suoraan toiseen uuteen tekniikkaan, foundation paper piercing -menetelmällä tehtävä kompassimalli houkutteli kovasti. Kun kompassiin lisättiin kettunen keskelle, siitä tulikin pikkuliina kuistin pöydälle. Idea on, että jatkossa tekisin myös muutaman tyynyn kuistin penkille ainakin osittain samoissa sävyissä, valkoista vältellen. Koirataloudessa vaaleat tyynyt ja peitteet ovat aika työllistävä valinta...

Paper piercing olikin niin kivaa, että kolmanneksi työksi otin Sannan Päivänkakkara-mallin ilman mykeröä.

Neljä värivarianttia. Pinnan sain valmiiksi, mutta käyttötarkoitus ei ihan vielä kirkastunut. Jättityyny? Pöytäliina? Jotain muuta? Toivottavasti ideantynkä alkaa itää, liian nätti kaappiin jätettäväksi. Koko on noin 58*58 cm, jos joku keksii tähän jonkun jatkojalostusidean...?

Viikko meni kuin siivillä!! Olin saanut jo uniapneadiagnoosin, mutta en vielä CPAP-laitetta. Heräilin öisin moneen otteeseen, mutta en tuntenut erityisempää väsymystä, tilkkuilu vei mennessään. Kovin seurallinen en ollut, energiavarannot siltä osin hyvin rajalliset. 

* * *

Opiston viimesyksyinen tilkkuviikonloppu oli tässä vaiheessa jo itsestäänselvyys - varsinkin kun tilkkuiltiin joulu-teemalla! Tein kopan, ison. Liian ison, tällaiselle on vaikea keksiä järkevää käyttöä - paitsi sivuvintissä joulukoristeiden säilyttimenä. Pohjan koko 23*23 cm, korkeus 19 cm.

Ihastuin ylenpalttisesti kivaan kuusi-malliin. No, tein sitten blokkejakin ylenpalttisesti...

En vaan tiedä, mitä näistä tekisin, miten yhdistelisin. 16 blokkia (n. 19*31 cm), jotain pitää kehitellä... Työstö jatkunee ensi joulun alla.

Kesäkurssin kompassiliinan jatkiksena on siis tarkoitus tehdä kuistille tyynyjä samoissa sävyissä. Jouluisista malleista nappasin tähtiblokin ja toteutin pikkuliinan väreissä. Hyvä alku (n. 27*27 cm), jatkuu toivottavasti joskus jotenkin...

* * *

Opiston kevään tilkkuviikonloppu oli heti kohta jo perään tammikuun alkupuolella, tietenkin osallistuin! Kaikki kurssilaiset valmistivat kivan haitaripussin magneettikiinnityksellä. 

En ole ihan kauhean tyytyväineen omaani, taskujen tukihuopa on vähän turhan tanakkaa laatua. Käyttöön tullee siitä huolimatta...

Sannan kranssimallia sovelsin taas vähän oman maun mukaiseksi. Ohjeen tumma-vaalea -väriparin vaihdoin päinvastaiseksi ja lisäsin kuviota myös kranssin "reikiin". Keskellä ketun alla on tuplavanu (kuviolappusen ja taustan väliin lisätty toinen vanukerros).

En suosi valkoisia kankaita eikä tilkkukopassani sellaisia olekaan. Työssä käytetty löytyi "saa kayttää" -kasasta, palat vaan olivat vähän nafteja. Kun kerran saumoja piti tehdä, lisäsin vähän tilkkusia mukaan. Koko 50*50 cm, piilovetoketju.

Nyt kun katson näitä kuvassa, eivät niin "samalta sarjalta" isommin vaikuta. Tykkään silti. Ja jos jatkossa tulee vielä muutamia tyynyjä lisää, niin kyllä ne sitten toisensa löytävät, vähän eriparisetkin.

* * *

Tilkkukurssit ovat olleet todella innostavia, piristäviä, palauttavia! Kotona en jaksa yksinäni tilkkujen kanssa vielä puuhailla, mutta ohjatusti hyvässä seurassa homma luistaa! Ja koska keskeneräisiäkin näkyy jo karttuneen, suuntaan Mäntyharjulle myös tulevana suvena...

Uniapnea

Olen nukkunut huonosti siitä alkaen, kun aloin järjestää Isälle paikkaa hoivakodista, keväästä 2019. Stressasin isän tilannetta, sisarusten ikäviä kommentteja, töitä, Pupusen asioita. Nukuin 2-6 tuntia yössä, puolen - puolentoista tunnin pätkissä. Aamuisin olin kuolemanväsynyt.

Sain työterveyslääkäriltä nukahtamispillereitä, hyvin mietoja ja niitäkin otin vain ½ tablettia iltaisin. Alkuyön uni parani, nukuin kolmisen tuntia yhtäjaksoisesti ja loppuyön valvoin, luin kirjaa ja torkahtelin. Aamuisin olin kuolemanväsynyt.

Isä kuihtui pois joulupäivänä 2 vuotta sitten. Nukuin edelleen huonosti. Mies valitti, että hänkin heräilee ihan yhtenään joko yölliseen valveheittelehtimiseeni, lukulampun valoon ja/tai kuolonkorinaani. Aamuisin olin kuolemanväsynyt.

Sinnittelin. Aloin nukahdella töiden jälkeen sohvalle. Nukuin yöt entistä huonommin. Aamuisin olin kuolemanväsynyt.
.

Viime kesänä meinasin ajaa mummon kumoon suojatiellä. Seuraavalla viikolla kolaroin - tai ainakin jotain sinnepäin. Vanhempi herrasmies ajoi autoni kylkeen, kun ei suonenvedon vuoksi kyennyt jarruttamaan (ja kun olin pysäköinyt autoni kolaripaikalle, tössäytti vielä autoni peräänkin). Olen vakuuttunut siitä, että jos olisin ollut virkeämpi ja selväjärkisempi, olisin voinut välttää tilanteen, koukannut isommin ja kauempaa (nyt vain pienesti, sekin toki vähensi törmäyksen voimaa).

Herran vakuutusyhtiön konttuuri oli just viereisessä rakennuksessa, joten lähdimme sinne yksissä tuumin asiaa selvittämään. Heti sieltä päästyäni soitin työterveyteen saadakseni lähetteen uniapneatutkimuksiin. Onnistuin saamaan ajan lääkärille heti seuraavalle päivälle ja rekisteröintilaitteetkin vielä samalle viikolle. Tulos: nukuin yön aikana viitisen tuntia, hengityskatkoksia keskimäärin 21 kpl/h, kestoltaan 15-31 s. Ei ihme, että aamuisin olin kuolemanväsynyt.

Eikä vain väsyttänyt: ajatus pätki, unohtelin asioita, koko kroppaa kivisti, ilo katosi, elo oli pelkkää puurtamista ja sinnittelyä. En jaksanut mitään ylimääräistä: harrastaa, siivota, tehdä pihatöitä tai monimutkaisia ruokavirityksiä, pitää yhteyttä ystäviin ja tuttaviin, saati blogata. Lopetin yöasujen, kalsareiden ja t-paitojen silittämisen. Onneksi huusholli pysyi asuttavassa kunnossa, koska Mies imuroi ja Pupunen tyhjentää astianpesukoneen päivittäin - pelastukseni! Mielikuvitus. luovuus ja huumori olivat täydellisesti hukassa.
.

Elokuussa sain CPAP-laitteen. Ekana yönä meinasin tukehtua, mutta sain heti seuraavana päivänä vaihdettua nenäviikset kokomaskiin.

Käytän edelleen nukahtamispillereitä, niitä samoja mietoja, mutta nyt otan kokonaisen iltaisin. Nukahdan hyvin ja nukunkin varsin hyvin, mutta herään suu kuivana aamuyöstä, luen hetken, mutta nukahdan vielä uudestaan. Aamuisin herätessä suu on kuin beduiinin sandaali aavikolla, rutikuiva, mutta maski täynnä kuolaa. Ällöä. CPAP laite rekisteröi 0-10 hengityskatkosta KOKO yön aikana.

Pieni hinta siitä, että Miehen mielestä naamarissani näytän alienilta tai että Koira pelkää. Meni pitkään, ennen kuin suostui palaamaan sänkyni vierelle lampaantaljalle nukkumaan. Koira siis, Mies nukkuu ihan patjalla - vaikka monesti näiden unihäiriövuosien aikana olen peittoineni siirtynyt yöksi sohvalle, että edes toinen saisi nukkua kunnolla.

Väsymyksen vuoksi opintoni ovat venyneet, lopputyö vaatisi ihan liikaa uurastusta. Siksi Joulut on vietetty valmiiden pöytien ääressä, lomat suunniteltu vain levon kannalta. Siksi olen kutonut loputtomasti vain raitasukkia, äly ei riitä enempään.

Mutta.

Joulukuussa pidin kaikki pitämättömät vuosilomat, 3 viikkoa. Nukuin paljon: aamulla ja päivällä ja illalla ja yöllä. En stressannut pikkujouluista (en järjestänyt pikkujoulua työyhteisölleni), ystävien glögikutsuista (en kutsunut ystäviä perinteisille glögikemuille) tai Joulusta (varasin aatoksi pöydän Vaihmalanhovista enkä juuri hankkinut joululahjojakaan). Joulusiivosin, antaumuksella, nauttien. Ekan kerran moneen vuoteen nauratti. Ja nauroinkin, ihan ääneen.

Mieleeni on monasti tullut Äidin sanat yllätyshäissämme: "Tältä pariskunnalta ei ainakaan naurua tule puuttumaan." Melkein oli käydä niin. 

Edelleen väsyttää, vuosien (vuosikymmenten??) univelkaa ei ihan hetkessä kuitata, vaan pikkuhiljaa jaksan taas jo suunnitella tulevaakin! Hain Kelan uniapnea-kuntoutukseen Kuopioon (touko- ja marraskuussa), ilmoittauduin Mäntyharjun tilkkuleirille (heinäkuussa) ja lomasuunnitelmiakin on jo tehty. Aloittelen lopputyöni kehitysseminaarin valmistelua. Opinnäytetyön ohjaaja ehti eläköityä tässä välissä, joten saan aloittaa alusta, mutta ei harmita. Tavoitteena on valmistua viimeistään alkusyksystä.
.

Unen laadun parantamiseksi tilasin Silkkivillan KIPUAPU-silkkivillaa, aion kutaista tervehdyttävät unisukat. Lanka kuulemma lievittää särkyjä, auttaa unettomuuteen, hikoiluun ja stressiin ja sillä on rauhoittava vaikutus. En hikoile, muuten kuulostaa mainiolta. Tuli sen verran reilusti, että taidan tehdä myös polvipakotuksenpoistajat, lonkkaklonksotuksenlievittäjän, hartiaharminhuojentajan ja selkäsärynsurmaajan. Oikeastaan tarvitsisin sellaisen kokovartalotuubin.

Mutta ensin langat pitäisi vaan jaksaa keriä. Hoh-hoijaa, väsyttää...

Kotikonstein kesäkuntoon

Joopa-joo, olen mainonnan uhri! Schollin telkkumainoksessa pölisi niin vakuuttava jalkapohjakovettumapölypilvi, että piti kiiruhtaa hakemaan ihan oma Scholl Velvet Smooth kesäloman alun kunniaksi.

Juu, ei todellakaan ollut mikään digitaaliaikakauden erikoistehoste mainoksessa, ihan samanlainen pöllähti omistakin koivista. Ehkä vähän sakeampi...

Viimeistelin hoidon Dermosilin ihmevoiteella. Niin oli silkoiset kintut, että vielä piti vetäistä kynsilakat kaupan päälle, sellainen kun ei kuulu normiarkeeni ollenkaan. Tulipas juhlava olo!

Ei kotikonsti silti Sonjan veroinen nautinto ollut! Selkä mutkalla koipia rassatessani kaipasin kipeästi lokoisampaa asentoa, helliä käsiä, mukavaa rupattelua, kissan kehräystä...

Ajoi kuitenkin asiansa!

Tämä ei todellakaan ole blogiyhteistyömainos!
Vaan jos joku joskus haluaa tämän sorttista yhteistyötä tarjota, olen aulis mainostaja!! :o)

Onnea Enkuli!

Veljentyttö Nuorempi täyttää tänään 15 vuotta.

ONNEA ENKULI!

Lahjahankinnoissa pysyin rippilahjan linjoilla:
lisää PIPpiä, jälleen aiemmista poikkeavia.
Vähän isompi kippo ja pullalautanen

Alan tykästyä tähän sarjaan, varsinkin tähän tipu-malliin.

* * * * *

Loppuviikosta tankkasin itseäni, tarvitsenhan voimia projektityön loppurutistukseen (4 kk).

Keskiviikkona kävin kajava-terapiassa,

torstaina oli viimeiset luennot,

perjantaina kampaaja loihti lanttuun uuden mallin ja värin,

lauantaina kuppari iski suonta.
Ja sunnuntaina synttäröitiin vähän ennakkoon.

Kyllä nyt taas (pitäisi) jaksaa!

Hörhöä?

Lainaus vuoden takaa (3.2.2012) edellisestä blogistani:

Ehkä tämä nyt on niitä Lohikäärmeen vuoden ensimmäisiä merkkejä: yhdestä koirasta luopuminen ja bloggailun lopettaminen?

Voimakkaan ja rohkean Lohikäärmeen vuonna (23.1.2012 - 9.2.2013) luvassa on vanhoista, aikansa eläneistä kaavoista irtautumista, oikein ajoitettua riskien ottamista sekä ilman odotuksia uusille mahdollisuuksille avautumista. Vuoden elementti on vesi, joka tuo Lohikäärmeen vuoteen myös avoimuutta haasteiden kohtaamiseen ja tyyntä keskittyneisyyttä. (Kuva & lähde: Energiakeskus Indigo)

Ja mitä vuoden aikana sitten tapahtuikaan??

Kuten mainittu, annoimme yhden koiran pois ja lopetin bloggailun. Pariksi viikoksi, sitten taas jatkoin, täällä. Ilmoitin esimiehelleni, että haluan tehdä jotain ihan muuta ja lopetin ensin esimieshommat ja sitten hommat kokonaan, tein uudet pitkäntähtäimen suunnitelmat (niistä n. 1-2 vuoden päästä enemmän), suoritin johtamisen erikoisammattitutkinnon (JET) loppuun, aloitin täydennyskoulutuksen yliopistolla ja projektityön kaukana kotoa...

Ihan lohikäärmettä??

Oma kiinalainen merkkini on Jänis, ja Lohikäärme lupasi Jänikselle päättyvälle vuodelle seuraavaa (punaiset omia kommenttejani...):

Jäniksen parhaita avuja Lohikäärmeen vuonna ovat suhteiden perustaminen (blogiystävät livenä!), liiketoimien loppuunsaattaminen (työsuhde) sekä neuvottelut ja keskustelut (uravalmennusohjelma, työ- ja projektihaastattelut, pitkäntähtäimensuunnitelman valmistelu). Näillä eväillä vuoteen mahtuu seitsemän suotuisaa kuukautta (puolen vuoden irtisanomisaika), jolloin on aika juhlia (tilkkuleiri!), matkustaa (7 kk:n aikana Tallinna, Cambridge, Russarö, Tallinna, Budapest ja Tallinna) ja aloittaa uusia hankkeita (opiskelu). Muut kuukaudet vuodesta Jäniksen kannattaa viettää pesäkolossa itseään kehittäen, ehkä jopa uutta ammattia opiskellen (keväällä JET, loppuvuodesta nämä uudet kuviot...), tulevaisuutta ajatellen (uravalmennus, pt-suunnitelma), omia tiedon näköaloja laajentaen (it-alalta sote-alalle). Ajoittain Jänis saattaa tuntea itsensä ylityöllistetyksi rutiinien keskellä (KYLLÄ, kiirettä on ollut!) ja tällä saattaa olla vaikutuksensa Jäniksen romanttisiin suhteisiin. Lohikäärmeen vuoden pääteemojen mukaisesti kommunikaatio on avain myös rakkauselämässä ja huomion kiinnittäminen omiin ja toisten tunteisiin saa lemmen leiskumaan jälleen (juuu-u...).

Huomasin tämän Jänis-analyysin Indigon sivuilta vasta nyt, en siis tietoisesti ole pyrkinyt sitä kohti!

Pelottavan lohikäärmettä??

Ihan nyt jännittää, mitä Käärme tuo tullessaan...

Mustan Vesi-Käärmeen vuonna (10.2.2013 . 30.1.2014) luvassa on merkittävää, vastuullista sekä kestävää kehitystä muun muassa tieteen sekä teknologian saroilla - näkyvissä ovat haastavat mahdollisuudet parantaa omaa sekä koko maapallon elämää! Käärme ei yleensä tyydy keskinkertaisuuteen ja on tarkka myös yksityiskohtien suhteen, joten ajanjakso suosii keskittynyttä sekä kurinalaista asennetta aiempien tapahtumien seuraamuksiin vaikuttamiseksi ja mahdollisten tavoitteiden saavuttamiseksi. (Kuva & lähde: Energiakeskus Indigo)

Ja se henkilökohtainen Jänis-osuus alkavalle vuodelle:

Käärmeen vuosi Jänikselle:

Käärmeen vuosi on Jänikselle hieman haastava, mutta onneksi Käärmettä ja Jänistä yhdistää arvostus elämän pieniä ylellisyyksiä kohtaan - tämä vuosi on oivaa aikaa Jänikselle punaisella matolla loikkimiseen. Eritoten muutaman ahertamista ja puurtamista täynnä olevan vuoden seurauksena on Jäniksen korkea aika saada hieman helpotusta mahdollisten vastoinkäymisten kohtaamiseen iloisen sosiaalisen elämän sekä auttavien käsien muodossa. Ihmissuhteissa ei siis kannata työntää päätään pensaaseen vaan olla kärsivällinen, rentoutua hieman ja antaa tunteiden viedä. Sisäisen kasvun myötä myös opiskelu maistuu ja uuden oppiminen onkin oivaa mielenhoivaa mentaalista väsymystä vastaan. Ja muista terveellinen ruokavalio - etenkin talviseen aikaan!

Vuoden teema: ponnistelu ja onnekas toive.

Hui, hörhöä??

HUI!kaisevaa VIIKONLOPPUA!

Kuin uudestisyntynyt

Aaaah, miten sillä voikin olla niin kokonaisvaltainen vaikutus??

Vanha rahjustava eukko muuttuu kepeäkenkäiseksi sulottareksi.

Kahdessa tunnissa!!

 Pedikyyrissä!

 Huomatkaa säkenöivä lakka, se oli minulle erityisesti valittu.

En pullikoinut vastaan, mitäs minä siihen sanomaan, jos päätös oli jo tehty!!

Pedikyristi kertoi lampaanvillan olevan varpaille hyväksi.

En ihan ymmärtänyt, mitä tarkoitti, mutta jatkoin hoitoa vielä kotona.

Tai siis opiskeluboxissa, kiskoin villatuppoja joka varpaanväliin....

Ja vain lisää säkenöintiä!!

Ihanainen Terhi oli lähettänyt tervehdyksen pedikyristin mukaan!!

Kunhan ehdin kotiin asti, kolmenlaisesta tiffany-lasista muotoiltu upea tähti

hohtaa, loistaa ja kimmeltää ruokailuhuoneen ikkunassa!!
Tykkään!!

Kiitos Sonja!

Kiitos Terhi!

Slow Plus

Kiireitäni valitellut (syykin selviää lähiaikoina...),

mutta tänään otan 6 tuntia

tooooooooooooosi hiiiiiitaaaaaaaasti...

Opistolla Slow Puls -fyysisen voimaantumisen rentoutuskurssi!!

Mannaa kireille lihaksille, piukealle pinnalle, väsähtäneelle olemukselle!!

Toivottavasti jaksan, 6 tuntia on aika pitkä aika hitailla...

"Sammuta stressi, katkaise kiire ja etsi kadonnut rentous kehoosi! Slowpuls® on aktiivinen liike- ja rentoutusohjelma. Tavoitteena on palauttaa kehon luonnollisia toimintamalleja ja voimavaroja sekä saavuttaa kehon, mielen ja sisimmän sopusointu. Keinoina rentouden tavoittamisessa käytetään hengityksen tiedostamista ja vapaata liikettä. Harjoituksen liikkeet tehdään rauhallisesti, omaa kehoa kuunnellen musiikkia ja rytmiä hyväksikäyttäen." 

RENTOUTTAVAA VIIKONLOPPUA!

PS. Kummitädille lähti toinen satsi rannekkeita.

Hyvää oloa

Jo Mikael Agrikola (1510 - 1557) kirjoitti:

Aprilis. --- Machta mös Cuppat anda/ mutta ey harttijan pälle. --- ." - "September. --- Telle kwlla sopi cupata ia sonda iske/ --- .

(Nykysuomeksi: Huhtikuu. --- Voi myös kupata antaa, mutta ei hartioista. --- . - Syyskuu. --- Tällä kuulla sopii kupata ja suonta iskeä, ---.)

Myös kuun asennolla on merkitystä, vanhan kansan mukaan otollisin hetki kuppaukselle on uuden kuun aika, kasvavalla kuulla uskottiin olevan parantava vaikutus, täyden kuun aikaan ei kupattu ja vähenevän kuun aikaan vain poikkeustapauksissa.

Varasin uudet ajat jo edellisellä kajava-terapia ja kuppaus.-keikalla (02/2012) juurikin syyskuulle ja kuppauksen peräti syyspäivän tasaukselle - ties vaikka silläkin olisi voimallisia vaikutuksia pahan hengen veren irroittamiseksi...

Perjantai: Kajava-terapia kestää normaalisti n. 2 tuntia, mutta terapeutti/kuppari käytti melkein ylimääräisen tunnin tulehtuneeseen vasempaan olkaan, johon 3 kortisonipiikitystä ei ole tuonut kuin hetkellistä helpotusta. Kajava rentouttaa ihanasti, sen jälkeen olen nukkunut ILMAN villasukkia ja herännyt todella levänneenä (vain käsityö-aiheisia unia nähneenä!!).

Kotiintuomisiksi olkaan sain  arnikkiöljyä, toivottavasti se tepsii kuurina kortisonia paremmin! 

Arnikkiöljy on verenkiertoa edistävä, lämmittävä hierontaöljy. Arnikkiöljyn sisältämä rosmariini piristää ja stimuloi aineenvaihduntaa. Arnica montana -kasvin uute (arnikkiuute) hoitaa venähtäneitä lihaksia ja kipeitä niveliä. Erinomainen itsehoitoöljy urheilijoille ja paljon liikkuville. (Lähde: Saraswati)

Lauantai: Kuppaus kaikkine saunomisineen, pesuineen, yrttijuomineen ja suolaisine huikopaloineen vie reilun tunnin verran. Tällä kertaa 16 sarvea selässä, 6 pakaroissa, 3 vasemmassa käsivarressa ja 14 koivissa.

Ihanaa, olen kuin uudestisyntynyt!

PS. Myös seuraavat ajat on varattu kevätpäiväntasaukselle...