Yhteishaku

Kuva googgeloitu

Pupunen on ysiluokkalainen ja haku peruskoulun jälkeisiin opintoihin päättyi juuri (yhteishaku 17.2.-17.3.).

Jessus, mikä homma! Kylläpä on sekin systeemi muuttunut sitten omien nuoruusvuosieni...

Yhteishaussa voi hakea 7 opinahjoon (muinaisina aikoina vain kolmeen) ja oppilaitokset on laitettava siihen järjestykseen kuin niihin mielii. Esimerkiksi jos pisteesi eivät riitä kahteen ensimmäiseen, tulet valituksi kolmanteen. Jos sittenkin haluaisit mieluummin vaihtaa vaikkapa viidenneksi listattuun, se EI onnistu. Valinnat ovat sitovia. Siis jo 15/16-vuotiaana on tehtävä aika ISOJA ratkaisuja - varsinkin kun nykyhallituksen linjausten ansiosta uudelleenkouluttautumisesta on tehty lähes mahdotonta.

Kuva: googgeloitu, Virve Berg

Omasta yhteishaustani muistan, että "oppilaitosshoppailu" oli mahdollista. Sain paikan ykkösvaihtoehtooni. Kesän aikana sitten totesin, että EI SITTENKÄÄN! Vaihdoin listan viimeiseen, siihen kolmanteen vaihtoehtoon. Erikoismaalarin ammatilliset opinnot (sisustus- ja koristemaalaus, kaappikellojen innoittamana) vaihdoin lukioon ja sain 3 lisävuotta suunnitella ominta alaa. 

No, vuosien varrella olen tehnyt monenlaisia töitä (erikoistavarakaupassa, ICT-alalla, toimittajana, työllisyydenhoidossa...) erilaisilla titteleillä ja hankkinut työn ohessa aika monta koulutustakin (kaupan ala, koodaus, johtaminen ja henkilöstöhallinto, palvelumuotoilu, ammatillinen opettaja, työnohjaaja...). Aika leimallista on ollut uuden kehittäminen (tuotekehitys, uusien projektien käynnistäminen, prosessikehitys, rekrytoinnit, kehityshankkeet, uusien palvelutuotteiden innovointi, konseptien käynnistäminen...).

Mikään ei ole kuitenkaan ollut niin vaativaa kuin Pupusen yhteishaku!!

Eka kuorokeikka 4-vuotiaana (2014)

Eka julkinen tanssiesitys 5-vuotiaana (2015)

Ensikonsertti 8-vuotiaana (2018)

Lapsonen harrastaa - kuten täällä moneen kertaan hehkutettu - musiikkia ja tanssia ja haluaa myös opinnoissaan suuntautua luoville aloille. Kuudesta Pupusen valitsemasta hakukohteesta vain yhteen riitti pelkkä oppilaitoksen ja linjan nimi yhteishakulomakkeessa, viiteen muuhun piti lisäksi täyttää erilliset hakulomakkeet, tehdä kirjallinen hakemus tai hakuvideo sekä oppilaitoskohtaisesti musiikkinäytteet (mp3-tiedostoina) ja prosessikuvaukset tuotoksista, harrasteyhteenvedot ja/tai harrastaneisuustodistukset viimeiseltä 10 vuodelta. (HALOO! Työpaikkoihinkin edellytetään yleensä vain 2-5 vuoden aiempaa alan kokemusta!) 

Huh-huh! Yksi viikonloppu meni hakuvideota kuvatessa. Autoin vähän käsikirjoituksen kanssa, Mies kuvasi ja Pupunen esiintyi ja editoi lopputuotoksen. Seuraavana viikonloppuna Pupunen teki musiikkinäytteet: akustinen kitara, rumpusetti + itse sävelletty, sanoitettu ja miksattu biisi sekä näiden prosessikuvaukset. Mies ja minä lähinnä kuuntelimme ja kommentoimme. 

Harrastaneisuustodistusten koostamiseen menikin sitten useampi viikko. Pupunen on ollut kyllä aktiivinen lapsi, se ainakin tuli todennettua! Hakemuksen liitteeksi tuli 8 koostelomaketta ja 43 harrastustodistusta, eikä niitä edes hankittu kaikista harrastuksista. Yksistään Musiikki- ja Tanssiopiston opintorekisteriote oli 11 sivua pitkä, toki siinä oli sitten myös arvioinnit etappisuorituksista yms. 

Ensin vanhat (ja nykyisetkin) harrasteohjaajat piti tavoittaa jostain, lähettää Pupusen laatima vetoava viesti, että tällaista tarvitaan, suostuisitko ja toimittaa koulun viralliset lomakkeet. Työpäivien päätteeksi laukkasin ympäri maita ja mantuja hakemassa allekirjoitettuja harrastelomakkeita arviointeineen ohjaajilta (harrastaminenhan on tapahtunut työpaikkakunnallani). Istuin tuntikausia Musiikkiopistossa ja Tanssiopistossa odottamassa eri opettajien tuntien päättymistä, koska en tietenkään halunnut mennä häiritsemään ketään kesken tunnin (jotka pääsääntöisesti kestävät 60 tai 90 minuuttia). Pokkarista oli iso ilo! Lopuksi Pupusen piti vielä runoilla lomakkeisiin oma näkemyksensä harrastuksen merkityksestä itselleen (opintorekisteriotteet poislukien 39:ään lomakkeeseen). 

Kaikki saatiin onneksi ajoissa kasaan ja hakuprosessi pakettiin viime viikonloppuna.

Huhtikuussa on sitten vielä pääsykokeet kolmeen oppilaitokseen (kahteen riitti valtaisa paperinippu ja hakuvideo).

Kyllä tässä alkaa äiti jo vähän stressaantua! Pupunen ottaa aika lungisti...

Jaa mikäkö se seitsemäs hakukohde sitten oli? Jos Pupunen ei pääse johonkin edellisitä, aikoo mennä TUVAlle korottamaan numeroita (TUVA = tutkintoon valmentava koulutus, vastaa lähinnä aiempaa 10-luokkaa) ja hakea vuoden päästä uudelleen. On sitten uusi rumba edessä ensi keväänä...

No, 11.6. selviää, miten näissä arpajaisissa kävi.

Aikaa hyvinvoinnille

Jihuu, olen valmistunut! Tosin vain työnohjaajaksi Suomen Työnohjaajat ry:n (STOry) koulutussuositusten mukaisesti (60 op). Muuten olen aika keskeneräinen.

Vaan nyt laitan pisteen opiskelulle! 

Eiköhän tämä riitä? Tajusin nimittäin juuri, että viimeisen 6 vuoden sisään olen suorittanut viisi uutta tutkintonimikettä! Ensin innostuin palvelumuotoilusta (2020, 180 osp.), perään suoritin YAMK-tutkinnon (2023, 90 op) ja samaan putkeen vielä ammatillisen opettajan (2025, 60 op) opinnot. Siinä sivussa menivät vielä työkykykoordinaattorin (2024, 10 op) ja työnohjaajan (2025, 60 op) opinnot. Vaikka "siinä sivussa" on ehkä vähän väärä ilmaisu, vaativin näistä kaikista oli juuri tämä tuorein; tosin YAMK-opinnäytetyönkin kanssa puursin aika tavalla. Kaikki työn ohessa (paitsi YAMK-opinnäytetyötä varten otin 3 viikkoa lomaa viimeistelyä varten). Jos opintopisteet käännetään opintotunneiksi (osp = 18 h & op = 27 h), opinnot vastaavat 9.180 tunnin rupeamaa. Täysipäiväisiksi opinnoiksi väännettynä nämä vastaisivat (9 kk/v) noin 7 vuoden opintoputkea.

No ehkä sille on syynsä, että joskus vähän väsyttää ja blogin pito on jäänyt hunningolle?

Seuraavan kerran opiskelen vasta eläkkeellä! Sellaisia juttuja, jotka kiinnostavat ihan muuten vaan: sosiaalipsykologiaa, taidehistoriaa, kulttuurien tutkimusta, kestävää kehitystä, esimerkiksi... Jotain, mikä pitää aivosolut virkeinä ja torjuu paikalleen jymähtämistä (ja ehkä myös vähän dementoitumistakin...).

Ehkä nyt olisi aika keskittyä oman hyvinvoinnin hellimiseen?

• Varata aika hierojalle, kasvohoitoon, manikyyriin, pedikyyriin, suolakelluntaan, vyöhyketerapiaan, bambukeppihierontaan, turvesaunaan, kuppaukseen...
• Etsiä kivoja käsityökursseja (Mäntyharjun tilkkuleirin lisäksi) ja ehkä laajentaa tarjoomaa rentoutumiskursseihin, meditaatioon ja retriittiin (vaikka Mies kyllä sanoo, etten kuitenkaan malta olla kälättämättä)... 
• Ja tietty satsata vähän myös kulttuuriin: kaikki ihanat pääkaupunkiseudun näyttelyt, konsertit, museot, teatterit, tanssiesitykset... Musiikkitalossa en ole käynyt vielä ensinkään, se pitää korjata ensi tilassa! Ja kahvilat!

Ehkä alan kulttuurin suurkuluttajaksi?

Tai saan taas aikaan muutakin kuin villasukkia? Vaikka juuri nyt tajusin, etten ole tänä vuonna ehtinyt neulaista kuin kolme paria: kiinteistövälittäjälle ja talon ostaneelle pariskunnalle! Viikonloppuna otin Nallea virkkuukoukulle, aloin suunnitella uutta villapaitaa Koiralle.

Muuttorumba alkaa olla ohi. Muutama kassi muuttokuormasta on vielä purkamatta. Ikkunaverhokankaat on otettu esiin, mutta ompelukone on toistaiseksi vielä kaapissa. Seuraaville viikonlopuille on sen verran ohjelmaa, ettei ehkä ihan lähiviikkoina tule valmista. 

Jouluksi?

Alkaa helpottaa

Hei-hupsan, onpahan taas tovi jos toinenkin vierahtänyt sitten edellisen postauksen!

MUTTA hei, viimein alkaa helpottaa (ennen seuraavia rutistuksia)!

Talo piti saada tyhjäksi Aprillipäivään mennessä - viimeisenä iltana (yönä) pesin pannuhuoneen lattiaa vielä 02 maissa ja tasan 03 kanniskelin melkein viimeisiä tavaroita autoon ja kurvailin vuokrakaksioon. En jaksanut yöllä enää tyhjentää kotturaa, laitoin kellon soittamaan 06 ja herättelin Pupusen kantoavukseni. Sen jälkeen vielä kaksi kuormallista, toinen kaksioon, toinen tekstiilikierrätykseen. HURRAA, talo tyhjä ja luovutuskunnossa - jätin avaimet ja villasukkatervehdyksen keittiön pöydälle ja suljin oven perässäni viimeisen kerran. 

Edellisen viikon pidin palkatonta vapaata, ilman sitä ei valmista olisi tullutkaan. Muuttoa tein tietty yksin, Mieshän on viikot töissä Helsingissä ja Pupunen päivät koulussa, illat harrastamassa.

Kuten arvata saattaa, vuokrakaksio oli aika täynnä tavaraa! Laitoin Miehelle valokuvia, sanoi asunnon muistuttavan pultsarimajaa. Seulon tavaraa edelleen: osa siirtyy vielä Helsinkiin, loput kannan pikkuhiljaa kirpputorille. Onneksi pääsimme kaikista isoista huonekaluista eroon tori.fi:n kautta (mm. ruokapöytä, useita tuoleja, umpipuinen astiakaappi, Fatboy & rock'n'roll-jalusta, puutarhakalusteet, varastohyllyt, kristallikruunu, pärisevät puutarhahärvelit, moottorisahat jne.) ja onneksi uusi omistaja osti painavimmat (mm. pyykinpesukone, kuivausrumpu, pakastin jne.) ja onneksi naapuri halusi ostaa lumilingon (ja sai kaupantekijäiseksi kasan muutakin autotallirompetta) ja onneksi Appiukko tuli hakemaan peräkärrykuorman (lapioita, kirveitä ja muuta puutarhakamaa) mökille ja onneksi Ukrainan humanitaarisen avun -keräyspisteet avautuivat juuri sopivasti (Mies vei sinne kasakaupalla jälleenrakennustyöhön käypää tarviketta).

MUTTA hei, sauna on jo ihan oikeassa käyttötarkoituksessaan! Olin tosi iloinen, kun lauteet alkoivat pilkottaa!!

No, samanaikaisesti, Aprillipäivänä, työnantajani (työllisyydenhoidon yhdistys) avasi kierrätyskeskuksen paikkakunnalla uudelleen - työllisyysalueuudistuksen myötä kaupunki oli lopettanut toiminnan vuoden vaihteessa. Päätös käynnistämisestä tehtiin 18.3. ja parissa viikossa rekrytoin ja perehdytin 8 työntekijää, hankittiin kassajärjestelmä, työvaatteet, suunniteltiin aloituskampanja, markkinointi jne. jne. Onneksi minulla on aivan erinomainen työpari, muuten olisi pää hajonnut...

Opinnotkin olivat aika hektisessä vaiheessa juuri tuolloin: työnohjaajaopintojen lähipäivät ja käytännön harjoittelut sekä opettajaopintojen viimeiset opetusharjoittelupäivät ja tehtäväpalautukset osuivat samaan saumaan. 

MUTTA hei, ensi viikon perjantaina juhlitaan valmistumistani ammatilliseksi opettajaksi (HAMK). Pupunen tulee kanssani päätösjuhlaan, sen jälkeen suuntaamme kahden ruhtinaalliselle juhlalounaalle (Mieshän on töissä). Työnohjaajaopintojen päättötyön teen kesän aikana, koulutus jatkuu vielä syksyllä ja ryhmämme valmistuu jouluksi.

Helsingissä olen ehtinyt käydä noin joka toinen viikonloppu (noin joka toinen viikonloppu on ollut Pupusen kenraaliharjoituksia ja esiintymisiä: konsertteja, teatteriproduktioita ja tanssitapahtumia). Eli Helsingin uusi asunto on sekin vielä aika keskeneräinen. Lisäksi todettiin, että vanha sohva ja sohvapöytä ovat aivan liian isoja olohuoneeseen (myydään tori.fi:ssä ja hankitaan pienemmät, kunhan keritään), ruokapöytä puuttuu vielä tyystin ja tavarat hakevat vielä paikkojaan. Tauluja on paljon enemmän kuin seinätilaa. Mutta kyllä se siitä, ajan kanssa.

Olen irtisanonut vuokrakaksiomme, se pitää saada tyhjäksi heinäkuun puoliväliin mennessä. Koska Helsingin asunto on jo täynnä, kaikesta kaksioon rontatusta lopusta tavarasta (jota siis edelleenkin riittää ihan huomattavia määriä...) on päästävä sujuvasti eroon. Tavoitteena on, että vain vaatteet ja astiat (ja Koira) siirtyvät Helsinkiin. Ja niidenkin kanssa saa tehdä kyllä parikin reissua, koska kummankaan autossa ei ole vetokoukkua (peräkärry kyllä olisi, siitäkin pitäisi vielä hankkiutua eroon).

MUTTA hei, ettei homma olisi liian helppo, ennen sitä kaksiossa järjestetään Pupusen rippijuhlat! Pupunen rippileireilee juhannuksen jälkeen, konfirmaatio on kesäkuun lopulla. Ja koska kirkko täällä ja Helsinki kaukana (150 km suuntaansa), niin tämä on - kaikesta huolimatta - helpoin ratkaisu.

MUTTA hei, ennen sitä ajelen muutamaan kertaan Kuopioon! Pupunen menee jälleen Kuopio Tanssii ja Soi -poikaleirille ja kuskaan mennen, tullen. Varasin tähän muutamia ylimääräisiä päiviä molempiin päihin, miniloma muuttohässäkästä hivenen stressaantuneelle Koiralle. Ja eukolle. Mieshän on töissä...

PS. VINKKI: Poikaleiriläiset esiintyvät Juhlagaalassa Kenneth Kvarnströmin rakastetussa Carmen?! -nykytanssiesityksessä. Näytöksiä on kaksi, perjantaina 13.6. ja lauantaina 14.6.

MUTTA hei, vaikka kaksio irtisanotaan, se ei merkitse sitä etten jatkossakin näillä nurkilla notkuisi. Työsuhdettani jatketaan vielä vuoden loppuun asti (olisi jatkettu pidemmällekin, mutta itse pistin tuon takarajaksi). Sitä en vielä tiedä, missä majoitun kesäloman jälkeen elokuussa. Mutta eiköhän sekin vielä selviä...

Kuvan sukista näkyy kevään kiireet: emännän sukat kutaisin tammikuun työnohjaajakoulutuksen lähijaksolla, isännän sukat sain melkein valmiiksi maaliskuun lähijaksolla. Viimeisenä yönä (klo 03-06 välillä) ennen avainten luovutusta kärki tikuteltiin nopeasti yksiväriseksi, lankojen päättelyyn menikin sitten vähän pidempään...

MUTTA hei, kohta aion taas ehtiä neuloakin jotain. Kunhan löydän villalankani...

EDIT 2.6. klo 9:05

Selvyyden vuoksi mainittakoon - etten antaisi väärää kuvaa - varsinainen muutto Helsinkiin tapahtui maaliskuun ensimmäisenä ja viimeisenä viikonloppuna, kiinteistövälitysfirman isolla pakettiautolla. Kaksi keikkaa kumpanakin viikonloppuna, siis neljä täpötäyttä kuormaa. Ja niissä siirtymissä meillä oli kyllä ihan muuttoapua mukana! Mutta siis se kaikki muu sälä, noin 2/3 koko huushollin järkyttävästä tavarapaljoudesta jäi enempi-vähempi meitsin kontolle. Ja toki Mies auttoi, aina kun (noin joka toinen viikonloppu) oli kaksiossamme patjamajoituksessa. 😊

MBA

Huh,
siinä se nyt viimein on, todiste kolmen vuoden puurtamisesta.

Nopeamminkin olisi tullut valmista, ellei Laki työvoimapalveluiden järjestämisestä (380/2023) eli ns. TE-palvelut 2023 -uudistus olisi lykkääntynyt vuodella...

Heinäkuussa, kun kaikki muut olivat lomilla, tein lopputyöhön liittyvää kehittämissuunnitelmaa (erillinen yli 100-sivuinen dokumentti työnantajan käyttöön) työpaikalla - ihan luvan kanssa ja täydellä palkalla. Tämän vaiheen tuotoksesta kerroinkin jo edellisessä katastrofaalisessa postauksessani...

Varsinaisen opinnäytetyön (teoriaosuuden) kanssa valmista ei olisi tullut lainkaan, ellen syksyn aikana olisi muutamaankin otteeseen ("säästyneen" vuosilomani turvin) eristäytynyt muusta maailmasta!

Vuokrasin Ellivuoresta viikoksi studion, josta en poistunut kertaakaan (no, kävin sentään päivittäin parvekkeella venyttelemässä!). Aloitin lopputyön työstön heti herättyäni, hirmuisessa hurmoksessa paukuttelin sormet tanassa aina puolilleöin asti. Välttämättä en huomannut edes pukeutua, mutta lyötyäni läppärinkannen kiinni muistin viimein syödä (jääkaapin olin pakannut täyteen valmisaterioita) ja käydä suihkussa...

Vahingosta viisastuneena vietin vähän myöhemmin viikon Imatralla, kävin päivittäin hotelliaamiaisella ja päivällisellä, mikä pakotti ainakin pukeutumaan. EI HYVÄ, homma ei edennyt lainkaan samaan tahtiin! Imatralla oli myös jatkuvasti verkko-ongelmia, mikä sai tällaisen lyhythermoisen henkilön hulluuden partaalle.

Paluu Ellivuoren rauhaan valmisaterioiden voimalla - ja valmista tuli!! Viikon aikana oli satanut ensilumen. Auton päällä oli metri lunta ja alla (onneksi!) uudet Hakkapeliitat - mutta ei nastoista ollut mitään apua, kun renkaat olivat jäätyneet kiinni maahan! Hotellissa oli joku isompi tapahtuma ja hätyytin kokousvieraat tauollaan tuuppaamaan autoni irti, että pääsin kotimatkalle. Että kiitosta vaan, te urheat nuoret miehet!!

Irtisanouduin työstäni.

Siis siitä vakinaisesta, josta olen ollut kolmen vuoden virkavapaalla. En kuitenkaan ole työtön, jatkan nykyisen työnantajan eli opinnäytetyön toimeksiantajan hommissa. Vuoden määräaikaisella sopparilla. Tavoitteena viedä tekemäni kehittämissuunnitelma käytäntöön.

Oliko järkevää?? Toivon niin...

Ei kun uusiin tuuliin! Toivottavasti aikaa jää taas bloggaamisellekin! 👍

Kaikille lukijoilleni

ILOA JA ONNEA VUODELLE 2024!!

Lukuhetki

Adlibriksen alkuvuoden alesta ahnehdin kirjoja. Osa hankituista on jo lukemisen jälkeen päätynyt kierrätyslaatikkoon, mutta vielä on moneksi illaksi unikavereita. Nykyisellä lukuvauhdilla pino on selätetty ensi pääsiäiseen mennessä...

Viime aikoina olen lukenut kotimaista kirjallisuutta, onkohan dekkarikiintiöni tullut hetkellisesti täyteen? Vai onko niin, että kun iltaisin kirjoittelen opintojeni kirjallisia osuuksia, niin murhamysteerien ratkominen on vähän liikaa tutkimuksellisten kysymysten lisäksi...?

No, niin tai näin, olen nauttinut opiskelusta kovasti! Aika rankaa se on työn ohessa, tehtävät ovat todella vaativia ja opettajat tuntuvat olevan vielä piirun verran vaativampia. Etäluentoja on kahden viikon välein, viikonloput istun koneella hakkaamassa tehtävien dokumentaatiota, usein viikollakin. Tehtävät ovat aika massiivisia, valmis työ on helposti 50-70 sivuinen, lähdeluetteloa karttuu poikkeuksetta 3-4 sivua ja tietty liitteet vielä päälle. Osa tehtävistä tehdään pienryhmissä, osa on itsenäistä työskentelyä.

Nyt alkaa helpottaa, enää on yksi kurssi tälle keväälle puserrettavana. Perjantaina opinnäytetyölleni nimettiin kaksi ohjaajaa. Ehkä myös aloitusseminaari pitänee järjestää vielä ennen kesätaukoa. Tosin kesäksi ilmoittauduin toiseen opinahjoon suorittamaan yhden YAMK-opintokokonaisuuden, opinnäytetyöni aihetta sivuten...

Syksyllä sitten jatkuu ja loppukin alkaa häämöttää (opintopisteitä koossa jo 55/90). Muutama vaivainen (???) kurssi syksylle ja sen jälkeen saankin keskittyä vain lopputyöhöni. Ehkä tuohon puolen metrin huojuvaan pinoon pitäisi kuitenkin vielä hankkia muutamia kotimaisia? Ihan vaan varmuuden vuoksi, etteivät ne murhamysteerit veisi voittoa...?

Opintoja (kesäsukissa)

En ole ollenkaan varma viimeisimmästä älynväläyksestäni, kuinka viisasta tässä elämäntilanteessa!? Aika kun on jo muutenkin kortilla...

Mahdollisuus oli kuitenkin niin houkutteleva ja työnantaja suhtautui niin kannustavasti, etten voinut jättää tilaisuutta hyödyntämättä! Joten olen taas opiskelija, työn ohessa. Aloitin Tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnon (180 osp) ja meinaan pusertaa paketin kasaan vuoden loppuun mennessä! Tiukkaa tekee, mutta teemat innostavat: palvelumuotoilu, proaktiivinen kehittäminen, innovaattorina toimiminen...

 

Ensimmäiset lähiopintopäivät ovat jo takana, sukkakudin ei juuri edistynyt.

Kotona jatkettiin, nimesin nämä "opiskelijan kesäsukiksi".

Itselleni tein, Nallea ja Teetee Pallasta, koko 38/39, 110 g.

Ai niin, viime kuussa suoritin myös Työturvallisuuskortin kurssinjohtajakoulutuksen. Sielläkään ei ehtinyt puikkoja heilutella! Nyt pitäisi vielä rakennella koulutuspaketti ja aikatauluttaa koulutukset. Normityöni lisäksi, ja uusien opintojen. No, sehän on vain kalenterointikysymys...

Päätös

Omaehtoisen opiskelun asiantuntijaryhmä on korkeammassa viisaudessaan päättänyt, ettei minusta ole suunnittelijaksi. Tai en ainakaan suunnittelijana työllistyisi, opintoja ei rahoiteta. Ei valitusoikeutta.

Se siitä sitten!

Kuva: Polyvore

Veljentyttö Vanhempi tuntee varmasti helpotusta! Oli hyväksymisestä kuultuaan parkaissut "Voi ei, kuka niitä kippurakärkisiä kenkiä ostaa, niissä on takuulla vielä kulkusetkin!?"

Kuva: DJ costumes

Niin olisi ollutkin. Tai ainakin tupsut. :o)

Kuva: Digging the DIRT

Ehkä myös joskus - vaihtelun vuoksi - ihan ilmankin!

Veljentyttö tuntee kyllä makumieltymykseni...

Ei harmita. Ainakaan paljoa. Keksin jotain muuta. Jotain parempaa. Paljon parempaa! Tai joku muu keksii. Tai elämä tuo vastaan. Niin on aina käynyt...

Loppurutistus

Projektin loppuraportin pitäisi olla valmis reilun viikon päästä. Kamalasti on vielä kirjoitettavaa, monta asiaa tarkastettavaksi, tilastoa tutkittavaksi, taulukkoa laadittavaksi. Muutamaa loistavaa älynväläystäkin vielä kaipailisin...

Bloggailu saa nyt väistyä tärkeämmän tieltä - ties vaikka tulevaisuus tästä vielä aukenisi, ura urkenisi, taivas repeäisi, maa halkeaisi. Tai kovalevy hajoaisi, verkko venähtäisi, idea vesittyisi, into laimenisi...

Juu, palaillaan kun keritään. Viikonloppuna. Viimeistään projektin päätyttyä. Tai seuraavassa elämässä...

Vielä viikonlopun "pakolliset" kukkakuvat:

Meinasin ihan pyörtyä ilosta! Pioni Primevere on suvainnut kukkia ensimmäisen kerran peräti yhden kukan voimalla (kolme juurakkoa istutettu 2011). Senkin löysin vahingossa, kun nostelin lötköjä varsia Miehen ruohonleikkuun tieltä. Täytyy hankkia kunnon tuet ensi kesäksi!

Samassa penkissä on jotain tällaista hörsäkettä, jota hankin viime kesänä hätäpäissäni rautakaupasta, kun penkki näytti niin kaljulta. Ja kun en ole järin ihastunut, niin näyttääkin sitten kasvan ja kukkivan oikein iloisesti, taitaa levitäkin varsin innokkaasti??

Pikkujasmike kukkii runsaasti! Pensas on vielä kovin pieni ja tuntuu húkkuvan rikkaruohoihin, mutta se ei menoa haittaa. Täytyy seuraavaksi keskittyä (sitten projektin jälkeen) ruokkoamaan vähän tätä nurkkaa pihasta...

Myös tänä kesänä etupihalle isketty pihajasmike näkyy pukkaavan kukkaa. Muutenkin näyttää meikäläisen istuttamaksi poikkeuksellisen hyväkuntoiselta!

Viimevuotinen äitienpäiväruusukin näkyy taas virkistyneen. Kummallisesti tätä vaivaa sama epämääräinen pilkullisuus, joka iski yhtäkkiä viime kesänä. Paljasti todellisen luonteensa??

Muissa alennusmyntiostoksissani olen pysynyt kohtuudessa. Novitan lankapoistoja tarjolla liikkeestä riippuen 20-40%, mutta näihin kahteen tyydyin, ikään kuin vain pienenä piristeenä.

PS. Nyt alkoi emalinen Muumilaakso-kuu. Toivon, ettei emalimukikokoelma kovasti karttuisi, ei vaan innosta - mutta pakko on hankkia, aikamittarointiin...

PALAILLAAN...