Lukijat

Näytetään tekstit, joissa on tunniste nukkekoti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nukkekoti. Näytä kaikki tekstit

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Taka-ajatuksia...

"Pientä piristystä."
"Hetki hengähtää."
"Kiireetöntä kivaa."
"Mukavaa yhdessäoloa."
"Aikaa perheelle."
"Vaihtelua arkeen."

Jotakuinkin näillä argumenteilla myin Miehelle idean pienestä viikonloppuretkestä. Enkä edes dramatisoinut: riutunut rutiineista, värjynyt väsymyksestä - vaikka sellaiseenkin olin varautunut.

Lauantain ohjelmassa oli Nukkekoteja Lontoon Victoria and Albert Museum of Childhood -kokoelmasta. 

Mikä pettymys!!! Nukkekodit olivat kyllä upeita ja oheismateriaali (taustatiedot & aikalaiskuvaukset) kiinnostavia, mutta valaistus oli niin surkea, ettei yksityiskohdista ottanut tolkkua. Kaiken kukkuraksi äärimmäisen heikkotehoiset kohdevalot paloivat kerrallaan vajaan minuutin - melkein kun oli jo jotain näkevinään, laskeutui pimeys. Päällimmäisin tunne näyttelystä poistuessa oli vain suunnaton ketutus!! Salamaa ei tietenkään saanut näyttelytilassa käyttää, joten eipä saanut sitten edes kuvia jälkikäteen kotosalla tarkemmin syynättäviksi.

Kuva: Aboa Vetus Ars Nova
Killer Cabinet -kodin keittiö (1835-1838, alkuperäinen omistaja manchesterilainen lääkäri John Egerton Killer)...

... oli suurennettuna lasten leikkipaikan takaseinällä. Tämä oli kiva!

Illan tullen loikkasimme Graceen, pari tuntia pallomerta ja sitten unta omaankin palloon. Laivamatka kaikkine asianmukaisine lisukkeineen (erikoisaamiainen, pallomeri, tax free, pallomeri, disco, pallomeri, lounas, päikkärit, pallomeri, spa, pallomeri, pakolliset katkarapuleivät, pallomeri, vielä kerran tax free, pallomeri) oli täydellinen.

Ai niin, melkein meinasin unohtaa: muutamassa välissä oli vielä pallomeri, pallomeri...

Ehkä kuitenkin paljastan retken todellisen syyn??
Uusi Håll Sverige Rent 2016 -muki!! Se oli ihan pakko saada!! Ja arvatkaa mitä, Mies ihan itse ja oma-aloitteisesti osti sen minulle - vaikka Muumi-mukeja inhoaakin. Kyllä, täydellinen reissu!!

 * * * * *

Kässypussiin tungin matkalle mukaan herkullisen väristä TeeTee Pallasta, lisukkeiksi keränloppu Nalle Taikaa, yksiväristä Gjestal Maijaa ja 2,75 bambut. Ville Viikinki -discossa oli niin mukaansatempaavat reivit, että sukkaan venyi reilumman puoleisesti kasvunvaraa.

 Lankaa hupeni 71 g, koko 32 - sopivat ehkä jo parin vuoden päästä...

 RAUHALLISTA PÄÄSIÄISTÄ!


perjantai 18. maaliskuuta 2016

Elämää pienoiskoossa

Postilaatikot.

Nukkekotiyhdistys ry:n 25-vuotisjuhlanäyttely Verkarannassa

Rintamamiestalo nro 1 - Erja Helander, Vantaa
Rintamiestalo nro 29 - Elina Kalli, Espoo
 

Rintamamiestalo nro 46 - Elisa Läntinen, Häntälä
Suosikkini, muuntamo! :o)
Näyttelyn yhden osan muodostavat rintamamiestalot, jotka ovat oleellinen osa suomalaista kansallisperintöä. Niiden runkona olevan talopaketin on suunnitellut Erja Helander yhdistyksen 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi viisi vuotta sitten. Talokittejä on valmistettu yhteensä 100 numeroitua kappaletta, jotka yhdistyksen jäsenet ovat lunastaneet itselleen ja toteuttaneet kukin omalla tavallaan. Näistä sadasta talosta saadaan iloksemme näyttelyyn 35 kappaletta. Talojen muodostama 30 metrin katu näyttelytilassa antaa kattavan kuvan nukkekotiharrastuksen tilasta Suomessa. Talo numero 1 seisoo joulukuun alun koleudessa, jossakin vietetään joulua, jossakin juhannusta, kunnes viimeisen talon kohdalla päästään takaisin marraskuulle. Voipa rakennustaiteesta kiinnostunut näyttelyvieras saada käsityksen rintamamiestalojen kohtaloista, ulkoasusta ja sisustuksista, niin moni taloista perustuu rakentajan omakohtaisiin muistoihin ja kokemuksiin rintamamiestaloista, mummoloista tai omasta, rintamamiestalossa sijaitsevasta kodista. 

Taajamassa oli 3 isoa kerrostaloa.
Kaksion asukas on Vladimir Kuragin, pietarilainen viulisti.
Maija Salo

Yksiön omistaa 35-vuotias arkeologi Violetta Vaarala.
Leena Asikainen

Lindholmin perheen äiti Maria (30 v) on ammatiltaan artesaani.
Marika Granlund
Näyttelyä varten Nukkekotiyhdistyksen jäsenet ovat toteuttaneet myös aivan uudenlaisen nukkekodin: kerrostalon, jossa jokaisen asunnon on sisustanut eri henkilö. Projekti herätti yhdistyksen jäsenissä niin paljon kiinnostusta, että asuinhuoneistoja on valmistunut yhteensä kolmekymmentä eli kolmen kerrostalon verran. Talojen pohjakerroksessa sijaitsee liikehuoneistoja sekä yhteisiä tiloja koko taloyhtiön käyttöön, aivan kuten oikeassakin talossa. Kerrostaloissa tulee esille kerroksellisuus monessakin mielessä. Vanhassa talossa eletään elämää monella eri aikakaudella, jotkut asunnot ovat alkuperäiskunnossaan, toiset taas hyvinkin moderneja. Samanlaisista asunnoista syntyy täysin erilaisia versioita eri tekijöiden käsissä.

Lisäksi näyttelyssä pääsee kurkistamaan satumaailmaan, joka on inspiroinut monia nukkekotiharrastajia, sekä ihailemaan yhdistyksen perustajajäsen ja pitkäaikaisen puheenjohtajan Päivi Variksen taidonnäytteitä. 

Uudemmista tekijöistä esitellään Maria Malmström, jonka nukkekoti Väinölä on ollut esillä monissa lehdissä ja jo kolmessa nukkekotiharrastukseen johdattelevassa kirjassa ollen ehkä Suomen tunnetuin nukkekoti. Marian viimeisimpiä töitä on ollut nukkekotilavasteet Onnelin ja Annelin talvi –elokuvaan ja niihinkin näyttelyssä pääsee tutustumaan. 

Näyttely on avoinna Verkarannassa
21.2.2016-19.3.2016  
(Kaikki kursivoidut tekstit näyttelyn esittelytekstiä.)

Kun reilut 10 vuotta sitten kiertelimme etsimässä omaa tölliä, rintamamiestalot olivat ihan ehdottomasti poissuljettu vaihtoehto. Liki kaksimetriselle Miehelle mitoitus ei ole ihan kohdallaan ja itsekin vaadin ilmatilaa ympärilleni. Siksi en kai ihmeemmin ihastunut näyttelyn taloihin, vaikka kylänraitin varrelle rakentunut miljöö olikin tosi herkullinen.

En myöskään ole järin innostunut kerrostaloasumisesta, kokemusta on  siitäkin niin lapsuudesta kuin myöhemminkin, opiskelijaboxista ekaan omaan omistusasuntoon. Näyttelyn kerrostalokämpissä oli kuitenkin kutkuttavasti esillä koko kansakunnan kirjo, monenkirjavine kansalaisineen, kulahtaneista retromööpeleistä trendisisustuksiin.

Milja Försti
Sirkku Saukonoja
Sirkku Saukonoja
Mirja Saukonoja

Eniten viehätyinkin pienistä kilpailutöistä, söpöisen suloisista.

VIELÄ TÄNÄÄN JA HUOMENNA EHDIT NÄYTTELYYN!

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Wannabe-nukkekotiharrastajan toivioretki

Aito nukkekotiharrastaja Terhi ehdotti treffejä Vapriikin nukkekoti- ja nukkemessuille toissa viikonloppuna. Terhi rakentelee jo toista isoa kartanoaan, minä vasta haaveilen siitä ensimmäisestäkin. Terhin kaappiin remontoidussa nukkekodissa riittää ihmeteltävää ja ihasteltavaa tuntikausiksi. Talo on upea myös jouluasussa, pienine joulukuusineen, joulukoristeineen, joululahjoineen ja joululeivonnaisineen. Pahoittelen onnetonta kuvaa, se on julkaistu tässä blogissa 4.5.2012 - parempia löytyy esim. täältä.

No, haavetta on hyvä rakentaa konkreettisemmaksi pienin askelin - jotain tarttui taas messuilta mukaankin:

 - kiemuraa ja koukeroa -

- kullan kimallusta -

 - hopean hohdetta -

 - kyökkiin valurautaa -
JA
ainahan messuilta pitää lakritsia kotiin tuomisiksi olla!

Sen verran into taas nousi, että jatkoa seuraa lähiaikoina...

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Talvella Talikkalan markkinoilla...

Eipä sieltä Talikkalasta Vapriikista tyhjin käsin kotiin tultu, ei tokikaan! Vaikkei ranskalaista kyökkipiikaa löytynytkään, patruunasta puhumattakaan!

Nyt on kaikki tulisijat hankittuina - talon kokoaminen voisi ainakin sen puolesta alkaa!! En tosin muista, montako kamaria kartanossa on, mutta kuvittelisin takkoja sun muita lämmittiä olevan nyt riittämiin. Asian voi tarkistaa vain rakennuspuuhiin ryhtymällä.

Takka salonkiin, vastustamaton kaakeliuuni jonnekin - ehkä ladyn makuuhuoneeseen, sen pienen ja siis pienemmin lämmittävänkin voisi siirtää lastenkamariin...

Tässä on vain muuan probleemi, kaakeliuuni pitää kasata omin voimin. Saattaa taas muutama tovi vierähtää sitä odotellessa...

Englantilainen munuaispiirakanpyöräyttäjä sai kyökin nurkkaan sijoitettavan sivustavedettävän, ehtaa suomalaista puusepäntyötä. Mary on hyvin kiitollinen!

Saliin aito itämainen matto ja His Master's Voice. Vielä kun löytyisi savikiekkoja gramofoniin pyöritettäviksi! Kupletit ovat kovin rahvaanomaisia, mutta operetteja ja ehkä ihan hitusen kabareetakin...

Tyttärelle tuliaisiksi keppihevonen, ladylle ristipistotyyny ja kyökkiin tarvekaluja - aika onnistunut markkinareissu!

lauantai 15. helmikuuta 2014

Mini-inventaario

Terhi vinkkasi (ja erikseen kutsumatta tuppauduinkin sitten seuraan) perinteisistä Tampereen Nukkekoti- ja Nukkemessuista, jotka järjestetään tänään Vapriikin aulassa, Tampellan vanhassa tehdaskiinteistössä. Tai siis mitkään perinteiset meikäläiselle, koskaan ennen kuullutkaan...Vissiin Aamulehti ollut aika huonolla luvulla??

Tapahtumaan piti tietenkin valmistautua! Ei nimittäin ole oikein selkeää mielikuvaa, millaista tavaraa olen tähän mennessä haalinut ja mitä vielä olen vailla - inventoin nukkekotilaatikkoni (nukkekotihan on EDELLEEN kokoamatta...). Ajatuksenani on ollut, että ensin pitää olla tulisijat hankittuina, ennen kuin taloa aletaan rakentaa - lämpöä pitää pirttiin saada näin karuissa olosuhteissa!!

Juu, enemmän olen vielä vailla kuin haalinut!!!

Vesiklosetin kalustus on parhaiten koossa (tietysti, lady ei TODELLAKAAN aio käydä pihan perällä manoriin muutettuaan!). Huomatkaa erityisen edistyksellinen vesikiertopatteri, ihan vartavasten Lontoosta tuotettu (Harrods)! Porsliinisten saniteettikalusteiden (Minimaailma, Hki) lisäksi lady hankki tyttärelleen oman pienen kylpypaljun Tukholmasta (lienee joku korvakorukippo tai vastaava).

Ladyn makuukamarin kakluuni on samaa mallia kuin Ruotsin kuninkaallisilla (tulitikkuaski kuninkaanlinnan museokaupasta) ja vuoteenlämmitin Englannista (Harrods), kyllä niillä pitäisi tarjeta!! Tuolikin on vähän prameampaa sorttia (joulukuusenkoriste Etolasta), mutta muuten kalustus on vielä kovin vaiheessa (pääosin Minimaailma).

Isännän työhuoneeseen valittiin perinteinen manttelitakka (Nukkela, Tampere), maapallon (terotin, Nukkekoti ja Lelu EM, Forssa) sisään saa ehkä konjakkipullon ladylta piiloon...? Tosin se isäntäkin puuttuu vielä.

Ruokasaliin tulee kulmatakka (Minimaailmasta, muistelisin?) tai ehkä se vaihtaa vielä paikkaa päikseen isännän huoneen tulisijan kanssa, kukapa tietää. Kukkapylväät (Harrods) sopisivat kuitenkin paremmin pariksi tälle mallille... Vieraita ei voisi vielä kutsua, ruokapöydän tuoleja on liian vähän (Minimaailma), vaikka ladya kiihottaakin ajatus posliiniastiaston (Piironki, tilattu Kodin Kuvalehden tms. kautta) kattamisesta salin pöydälle vieraiden ihailtavaksi...

No, kyökkipiiallakin on kyllä niin niukka varustus keittiössään, ettei siellä mitään kovin juhlavaa vielä valmistettaisikaan, vaikka kuparikattiloita näkyykin hankitun kaksin kappalein (ei kai lady niin arkisia hankintoja muista tehneensä, äkkiäkös sellaiset tuplanakin hankkii?)! Siitä lady kuitenkin on pitänyt tarkan vaarin, että vaatehuolto pelaa! Ihan ensimmäisiä hankintoja olivat silitysrauta ja ompelukone (Riimikko, Porvoo).

Eikä ole kyllä käytännöllisyyttä mietitty tyttärenkään huoneessa, pelkkiä leluja hankittu! Ja se tulisijakin uupuu!!

Puutarhakalusteet (Piironki) ovat kuitenkin mittasuhteiltaan niin onnettomat, että päätynevät lapsipolon huoneeseen. Eikös sitä lapsille yleensäkin tuupata kaikki vanhat ja epäsopivat, kunnes viimein kierrätetään palvelusväelle?

Salongin kalustus on vielä täysin hankkimatta! Tähän kuvaan päätyi kaikki epämääräinen ja tarkoitukseton. Mitä kukaan tekee yksityiskartanossa kassakoneella, kysyn vaan??

Tässä The Lady of The Manor itse tyttärineen (Villa Rosmarin, Ideapark) ja koirineen, kissan kera (Tiimari). Kyökkipiikakin pääsi armollisesti kuvaan, hän sentään taitaa englannin kieltä (Harrods). Vaikka kyllä ranskalainen sittenkin olisi ollut parempi, sillä saisi enemmän arvostusta ruokakutsuja järjestäessään! Ai kamalaa, jos tarjolle tuodaankin vain munuaispiirasta! Olipa tosiaankin ajattelematonta tuottaa keittäjä Englannista pelkästään edullisempiin palkkakuluihin tuijottaen. Hmmm, ehkä Mary pääsee sisäköksi, jos palvelukseen tarjoutuu aito fransmanni!?

Vaikka ei sellaista kyllä Vapriikista löydy! Eikös siellä ole vain pumpulitehtaan flikkoja? Ai Finlaysonillako niitä olikin? No, ehkä sieltä Tampellasta löytyisi ihan aito patruuna, sinne työhuoneeseen, konjakkia siemailemaan...


perjantai 21. joulukuuta 2012

Joululomalle!

Yhdeksän päivän yhtäjaksoinen projektirupeama alkaa olla lopuillaan, pääsen joululomalle!

 
Kuten sanottu, jouluvalmistelut ovat jääneet vähälle, mutta yhden joululahjan sentään muistin...

 Ehdottoman tarpeellinen...

 ... PÄIVÄNVARJO...

...  nukkekartanon yksinhuoltaja-ladylle!!

(Joulukuusenkoriste Etolasta.)