Välisukkia

Vanhaan tapaan olen joutohetkinä tyhjentänyt jämäkeräkoppaa lasten perussukkia kilkutellen. Helteet eivät ole isommin innostaneet, eikä ilmeisesti aiempi sadekausikaan, koska 3 kuukauden saldo on vaivaiset 4 sukkaparia. Päättelin vasta, joten kirjataan heinäkuun valmistuneiksi. :o)

Seiskaveikan loppuja yht. 272 g, koot 24 - 30.

Ajatushan on lykätä vuoden jämäsaalis joulun alla Pelastusarmeijan pataan tai johonkin muuhun hyväntekeväisyyskohteeseen.

Tavaksi on tullut varata kirpparipöytä koulujen aloituksen tietämille, kun uudet opiskelijat varustavat boxejaan - niin nytkin (kuumeinen nurkkien läpikäynti alkamassa...). Aion viedä myös sukat kirppikselle ulkoilemaan. Todennäköisesti saan kuitenkin kolmen viikon tuuletuksen jälkeen kantaa niin nämä kuin aiemmatkin jämäsukat takaisin kotiin joulua odottamaan... Mitään muuta en takaisin aio tuodakaan, kaikesta muustahan on tarkoitus päästä ihan oikeasti eroon!

Kuten esimerkiksi mopokypärästäni - söpöinen moposeni myytiin juhannuksen jälkeen! Alkukesällä kilometrejä karttui kymmenkunta (ja viime kesänäkin alle 500 km). Olettaen, etten juuri huristele ennen Pupusen koulun aloitusta, on mopon säilöminen autotallissa vakuutusmaksuja maksaen aika turhaa. Kiertoon! Ehkä uuden aika on jo muutamien vuosien päästä...

Kissavahtina

Äiti ja Isä kutsuttiin häihin Pohjanmaalle, lupauduin kissavahdiksi.

Matkaa 24 km, lähdin mopolla. Täytyy sanoa, että MATKAMOPOILU on tosi tylsää!! Etten olisi nukahtanut tankoon, selkäjumppasin satulassa ja pyörittelin käsiäni aina kun ei ollut vastaantulevaa liikennettä. Takapeiliä en huomannut seurata ihan yhtä tarkkaavaisesti...

No, ilta meni ihan kivasti. Kissaa tosin ei näkynyt - mistä johtuen siitä ei ole nyt kuvaakaan. Iso keltainen kolli, vaikkei enää niin iso kuin taloon tullessaan!

Katti haettiin aikoinaan Kissojen katastrofiyhdistykseltä (edellinen omistaja menehtyi liikenneonnettomuudessa) - Mies tarvittiin kantoavuksi, naisvoimin kissankoppaa emme olisi jaksaneet autoon kantaa!! KKY vannotti pitämään kissan sisäkissana - näin tapahtuikin, kunnes kolli karkasi ekan kerran, sen jälkeen sitä ei pidellyt sisällä mikään. Hiekkalaatikkoa käytetään vain mielenosoituksiin. Hiirenmetsästyksen, lintubongauksen, oravajahdin ja kissatappeluiden seurauksena maatalaahaavan vatsakas köntys on nyt sutjakassa kunnossa. Ja omapäinen!

Aamulla annoin Äidille tilanneraportin (tekstarilla):

Kissa tuli sisään klo 22, söi, kiersi kämpän ja kiroili mennessään, istui hetken edessäni matolla ja messusi, meni nukkumaan. Menin sänkyyn klo 00, kissa siirtyi peiton päältä, mutta jäi viereen nukkumaan. Alkoi märistä klo 03, käveli ylitseni 03.30, karjui klo 04, istui pääni vieressä 04.30, päästin pihalle klo 05, kun istui asiallisesti lattialla sängyn vieressä ja pyysi ulos. Tuli äsken aamiaiselle, söi jälkiruuaksi leikkelemakkarat, avasi itse oven ja lähti lonkimaan kylälle päin. Hiekkalaatikossa jättimäinen sontakasa, seinässäkin roiskeita, varmaan yöllinen kosto...

Paluumatkan suunnittelin toisin, pidempi ajomatka mutta enemmän nähtävää (30 km). Veljentyttö Nuorempi mopoili alkumatkan seuranani, poikkesimme maalaiskirppikselle. Mitään ei tarttunut mukaan, vaikka yhtä pöytävalaisinta vähän katselinkin "sillä silmällä". Lopulta totesin, että saadakseni sen mukaan, varjostin pitäisi teipata kypärään kiinni. Nuorempi ei kannustanut, niin että jäi sitten ostamatta. Täydennyimme kuitenkin munkilla ja luomukahvilla.

Äiti kysyi, ehtisinkö tehdä hääkortin, kotikutoinen olisi mukavampi antaa. Väkästin muutaman, joista valita. Toivottavasti on lisääkin hääkutsuja vielä tulossa, nyt olisi kortteja jemmassa. :o)

Oma suosikkini.

PS. Nyt alkoi Muuttokuu!!

Historian havinaa

Neljäs lomapäivä: sataa! SATAA! Ei lomalla kuulu sataa, vaan auringon paistaa, västäräkkien sirkuttaa, kukkien kasvaa kohisten, perhosten ja keijukaisten lyödä leikkiä ilmassa. Kuka haluaa pilata lomani???

Oivallinen hetki vanhojen muisteluun...

 

Tästä kaikki alkoi.

Tai oikeammin tästä!

Kiipesin selkään ja sillä siunaamalla tiesin: menopeli on saatava!

Eipä aikaakaan, kun (sittemmin ex-)avokas osti Kawasaki GPz 550:n, rekkarinkin vielä muistan, HC-360. Mutta Kawasaki oli tylsän värinen, ei sopinut edes sisutuksen sävyihin (siihen maailman aikaan kirkkaanpunaista nahkaa, mustaa puuta ja kromia, yäääh).

Vaihtaaahan moinen väritön yksilö piti, paremmin trimmaavaan! Yamaha FZ 750, rekkari HJ-217. Ihan itse ostin, suoraan tehtaan paketista, toki ex:n Kawa meni vaihdossa (ja pyörä rekisteröitiin ex:n nimiin) - eihän minulla ollut edes ajokorttia!!

Tietysti hankittiin myös muut varusteet sisustukseen sopiviksi: samanlaiset nahkahaalarit mittatilauksena (MP-asu) molemmille, ajohanskat ja ajosaappaat. Muistan sen sadeilmojen shown: nahkapuvun päälle vedettiin Haltin sadehaalari, -saapassuojat ja -sadehanskat. Viimeistään 50 km päässä aurinko porotti, tien sivuun, sadevehkeet pois. Noin seuraavan 50 km kuluttua saderintama saavutti, jälleen tien sivuun ja suojavarustus päälle. Ja tätä yleensä koko matkan ajan... Nykypyöräilijät saavat kiittää taivasta Gore-Texistä - tai ainakin W.L. Gore & Associates -yhtiötä!

Pari suvea ehdimme ajella, sitten hankittiin koira. Koiran vuoksi pyörä vaihdettin autoon (sekin oli punainen, Peugeot 205, rekkaria en muista...). Ja kohta erottiin. Jostain kumman syystä auto jäi ex:lle, minulle jäi koira, mp- & autolaina ja melkoisen sohlo polkupyörä. Reilua, eikö totta?

Ajokortin hankin vasta 5½ vuotta sitten - enää mp-korttia ei tullut automaattisesti mukaan. Mutta tällä iällä ja näillä kilo(metre)illa mopo on meikäläiselle oikein oiva menopeli. Ja värikin on oikea (vaikkakin sisustukseen sopimaton)! :o)

VAUHDIKASTA VIIKONLOPPUA!

Rässäilykausi on alkanut!

Aloituskiemurat hyvässä opissa autioituneen lähimarketin parkkipaikalla,

sen jälkeen uskalsin surautella jo liikenteessäkin.

OLEN VALMIS kesän koitoksiin!

Potta päähän ja menoksi!

  Mopo on rekisteröity ja kuupat hankittu!

Nyt en ole enää kuin sulia teitä ja auvoisia ajokelejä vailla!!

Hakusessa oli avokypärät visiirillä.

No, tuo tähti vei niin mennessään, että visiiri muuttui toissijaiseksi seikaksi!

Näillä ajellaan siis vain kivalla kelillä ja suu kiinni.

Jos on sateinen kesä ja paljon hyttysiä, ei ajella.

Tai käydäään sittenkin hakemassa uudet, visiirilliset.

IIIIIK, nämä oli ihan PAKKO saada!

Katsokaa miten PROFESSIONAALIA,

vasemmassa etusormessa kovike kovaan kaasutteluun!!

IIIIIIK, ihan mahtavaa!

Mopon kaasu on tosin oikealla kädellä...

* * * * *

PS. Jos nyt kauhistuitte, niin vakuutaan (kautta kaasarin ja kierroslukumittarin!), että emme TODELLAKAAN aio ajella mopedilla kaksi päällä (se se vasta näky olisikin!!)! Mies lainaa menopeliä tarpeen tullen, siksi kaksi pottaa. ;o)

Kotitalouskone

Mies ihastui Veljentyttö Nuoremman rippilahjaan.

Viikolla autotalliin ilmestyi vähän isompi versio.

Kotitalouskone, sanoi Mies, emännän käyttöön.
Mittarissa 100 metriä.

 Olen ollut niin ILOINEN, kun lunta on tupsuttanut melkein joka päivä,

uusi lumi kimmeltää niin kauniisti auringossa!

Vaan nyt voisivat jo vaikka sulaakin...

Miehen kannattaisi panna merkille eukkonsa joustavuus!
MINÄ en lainkaan narissut TOLKUTTOMISTA ostoksista, kuten eräät...

Nyt pitää vaan löytää tyylikäs kypärä!

VAUHDIKASTA VIIKONLOPPUA!