Kummipoika kyläilee

Kummilapsemme visiteerasi Isänsä ja Veljensä kanssa viime viikonloppuna. Tarjolle laitoin nacho-tornin ja vihreääkin vihreämmän vihersalaatin. Unohdin kuvata. Ja se oli se tämän jutun idea, kuvat ja reseptit. No, se siitä sitten.

Kysäisin sukkatarpeita. Villasukkatarpeita. Kyllä on. Kysyin tietty toivevärejäkin.

Kummipojalle sinistä, MUSTAA tai valkoista, koko 41.

Veljelle sinistä, PUNAISTA tai vihreää, koko 40.

Isälle jotain tummaa, vaikka tummansinistä tai tummanvihreää, koko 44. 

Yksivärisiä on tylsä neuloa. Melkein yksiväristä on melkein yhtä tylsä neuloa.

Tein silti.

No, poikain isä sai TUMMANHARMAATA. Ja Pikkuveikan sukanvarsi on Käärijän-vihreä, ei mikään neonkeltainen.

Seiskaveikat löytyivät kotinurkista. Yhteensä 318 g.

Toimitetaan jouluksi, sukanvarteen saa näppärästi kätkettyä lahjakortit. Ehkä jatkan yhtä tylsällä linjalla, S-ryhmä tai Citymarket...

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

Voisin melkein veikata, että huomenna partiolaisten adventtikalenterista putkahtaa Suomen lippu hirvensarvenmutkaan ja sunnuntaina lyhty kaksine kynttilöineen kannonpäähän. Ah, niin perinteistä! Ilman partiokalenteria joulumieli ei tavoita, joten ihan hyvällä tolalla tässä ollaan... 

Välikuvia

Vaikka vielä aika keskeneräistä onkin, en malta olla laittamatta muutamia kuvia uudesta kodista...

Tavaraahan hävitettiin oikein urakalla muuttojen yhteydessä - ja täällä päässä on sitten ostettu uutta tilalle. Ei vielä siihen keväiseen asuntoon, mihin eivät edes muutetut romppeet kunnolla mahtuneet, vaan tähän uuteen, joka on noin 30 neliötä tilavampi kuin edellinen. Ja uutta vain tarpeeseen! Tai ainakin melkein... Koitan (ihan tosissani) olla aiempaa hillitympi ja harkitsevaisempi kuluttaja.

ETEINEN

Eteisessä ei ollut naulakkoa lainkaan, siis pakollinen hankinta. Spinder Design kenkätelineen (Ellos) hankin jo edelliseen, koska pieni eteinen, paljon kenkiä ja tässä kolme tasoa, jokaiselle omansa. Valintaperusteena kiva väri - joka sitten paketista kuorittaessa paljastui täysin eri sävyksi (terra) kuin verkkosivustolla (oranssi)... En palauttanut, koska tarve. 

Tänne ajattelin hankkia sitten saman sarjan naulakon, vaan kuinkas kävikään? Ei enää valikoimassa. Viikkotolkulla etsin netistä itseä miellyttävää naulakkoa, turhaan. Joko olen kronkeli tai sitten nättejä naulakkoja ei edes suunnitella. Turvauduin tori.fi-tarjontaan. Tämä kaunokainen haettiin Taka-Töölöstä 30 euron hintaan, kuulemma 1920-30 -lukujen tienoilta. Tykkään. Henkarit ehkä vaihdan vielä mustiksi.

Eteiseen piti nimittäin hankkia myös kaappi asusteille, koiran puvuille, kauppakasseille ja muulle epämääräiselle eteisroinalle. Ikean Billy oli sopivan kapea ja ovellinen ratkaisu, jossa sokkelissa riittävä koverrus korkealle lattialistalle. Ja musta.

KEITTIÖ

Kierrätyspiste. Kuitukassissa pullot, vaaleassa pöntössä muovit, harmaassa metallit ja punaisessa kierrätyslasi. Pahvit, lehdet ja paristot säilötään lavuaarikaapissa. Valkea (aik. Pupusen pyykkisäilö) ja punainen (aik. työpaikalle työhuoneeni somisteeksi hankkimani, ihan vaan värinsä vuoksi) saivat seurakseen harmaan. Nyt olin oikeaan aikaan liikkeellä, harmaa oli nimittäin Ikean poistotuote ja muuttaessamme näitä oli jäljellä enää 5 kpl koko Suomessa. Pikainen Click&collect-tilaus ja nouto Tampereelta.

Edelliseen asuntoon ostettiin loppukesästä astianpesukone, tarjoushintaan Powerista. Sitä ei muutettu tähän asuntoon, koska täällä oli varsin siisti kone entuudestaan, hankala kuljetus kahden kerrostalon portaissa ja kytkentään olisi pitänyt tilata koneen hankintahintaan nähden kallis putkimies. Käyttämätöntä takuuta jäi 1 vuosi 9 kuukautta ja pari päivää päälle.

OLOHUONE

Ruokapöytää emme edelliseen asuntoon hankkineet, koska sellaista ei sinne mahtunut. Nyt ruokapöydälle (Kartanon Helmi, Alvettula) on kivasti tilaa. Vanhat tuolit eivät ole ihan samaa sävyä, mutta koska ei vaikutusta ruokahaluun, ei haittaa.

Vanha Pohjanmaan kalusteen divaanisohva oli liian iso edelliseen olohuoneeseen. Sille löytyi onneksi ottaja tori.fi kautta, kun ilman sai hakea. Tilalle hankittiin Furninovan Sake-sohva ja -rahi (Vepsäläinen), joka on kyllä vielä isompi kokonaisuus, mutta ei ihan niin leveä (seinämittaa vie siis vähemmän). Oikea röhnötyssohva, tässä ei vaan voi istua siististi ja asiallisesti!

No, kotona sitten huomattiin, että sohva on ihan liian matala! Kaksimetrisen Miehen ja vasenpolvivaivaisen eukon oli tosi hankala nousta sohvalta. Koivet vaihtoon!! (Sohvan siis, notkeampaa polvea en taida ihan pian saada.) Lisäkorkeutta saatiin 13 cm Ikean Burfjord -tammijaloilla (20 cm, myös poistotuote). Jos joskus jaksaisi hioa, voisi sävyttää vähän tummemmiksi... (Muuten, se vanha sohva olisi tietty ollut oikein sopivan kokoinen tähän huoneistoon, mutta mennyt mikä mennyt.)

Myös TV uusittiin, vanha (oikeasti ei kovin vanha) ei toiminut tässä asunnossa. Tellu siirtyi mökille, jossa oikeasti vanha oli pimennyt HD-siirtymän myötä. Koska Mies halusi nähdä Latelan Laurin hurjat suunnitelmat, haettiin uusi kiireellä Powerista. Uusikaan ei toiminut. Pupunen hoksasi, että tv-pistorasia oli johdotettu toiseen pistorasiaan, jossa tv-töpseli löysästi kiinni... Kevyt ranneliike ratkaisi polttavan ongelman, turha ostos sen sijaan harmitti Miestä aika tavalla. Mutta Late ja Sarkku nähtiin, mikä tietty tärkeintä!

MAKUUHUONE

Makuuhuoneeseen ei ole tarvinnut hankkia mitään uutta. Pyykkisäkin (Åhléns, Tukholma) ostin Pupuselle korvaamaan keittiöön siirtynyttä pönttöä, päätyi kuitenkin tänne. Melkein uusi on myös kuvan matto - paukuttelin sen noin 40 vuotta sitten, mutta nyt se pääsi ensimmäisen kerran lattialle!

TYÖHUONE

(Haaleat kohdat eivät ole kulumaa vaan aamuauringon heijastusta. 😎 )

Työhuone on todella tilava, liiankin. Ovensuussa olisi oiva paikka nojatuolille, arvelin, oli sitten käyttöä tai ei. Ehkä ei? Selasin taas ahkerasti netissä huonekaluliikkeiden tarjontaa. Löysin kivoja ja nättejä, mutta ihan kamalan matalia - vaikkei tuolille kovin paljon käyttöä olisikaan, voisi se sentään (vahingosta viisastuneena!) olla sellainen, että pattipolvilla pääsisi ponnistamaan ylös!? Kierrätyskeskuksessa (Kiertotie) silmiin osui todella siisti Askon Harlekiini ja kun sattui vielä olemaan -50% -aleviikko kaikista sohvista ja nojatuoleista, lähti satasella mukaani.

Mainio löytö, olen nimittäin tykästynyt tähän Markku Pakkasen suunnittelemaan malliin jo 1990-luvulla, mutta kovan hinnan vuoksi en ole koskaan raaskinut investoida. Puuosat ovat vähän vaaleat muuhun sisustukseen, mutta työhuoneessa on myös melkein saman sävyisiä isosetävainaan vanhoja Billnäs-kalusteita. Ja tuolille on ollut myös käyttöä! Kevyt (11 kg) nostaa olohuoneen puolelle, jos/kun käy "virallisempia" vieraita. Anoppi ainakin tykkäsi.

NUORIHERRA PUPUSEN HUONE

Pupunen sai uuden työpöydän ja laatikoston (Ikea), mutta näyttävät juuri nyt sen verran "kuormittuneilta", että otankin kuvaan vain uudet kitaratelineet (Clas Ohlsson). Lattiatilaa on niin vähän, että lattiatelineet korvattiin näillä - todennäköisesti kitarat muutoksen myötä myös pölyyntyvät vähemmän...

WC:t

Ei uushankintoja. Emalisen WC-kyltin olen hankkinut joltain ulkomaan rautakauppareissulta ennen Pupusta, pääsi sekin viimein käyttöön.

Kunhan saamme joulua esiin ja tauluja seinille (ja ne verhot...), laitan uutta kuvakavalkadia. Siihen asti

ILOISIA JOULUVALMISTELUJA!

PS. Ai että mikä on koristetyynynpäällisten tilanne?
No, kirpparilla myin toistasataa tyynynpäällistä...
Ai että onko jo hankittu kasapäin uusia? No, ei!!

Ihan vaan sohvalla nyt olevat, Prisman alelaarista...

Aikaa hyvinvoinnille

Jihuu, olen valmistunut! Tosin vain työnohjaajaksi Suomen Työnohjaajat ry:n (STOry) koulutussuositusten mukaisesti (60 op). Muuten olen aika keskeneräinen.

Vaan nyt laitan pisteen opiskelulle! 

Eiköhän tämä riitä? Tajusin nimittäin juuri, että viimeisen 6 vuoden sisään olen suorittanut viisi uutta tutkintonimikettä! Ensin innostuin palvelumuotoilusta (2020, 180 osp.), perään suoritin YAMK-tutkinnon (2023, 90 op) ja samaan putkeen vielä ammatillisen opettajan (2025, 60 op) opinnot. Siinä sivussa menivät vielä työkykykoordinaattorin (2024, 10 op) ja työnohjaajan (2025, 60 op) opinnot. Vaikka "siinä sivussa" on ehkä vähän väärä ilmaisu, vaativin näistä kaikista oli juuri tämä tuorein; tosin YAMK-opinnäytetyönkin kanssa puursin aika tavalla. Kaikki työn ohessa (paitsi YAMK-opinnäytetyötä varten otin 3 viikkoa lomaa viimeistelyä varten). Jos opintopisteet käännetään opintotunneiksi (osp = 18 h & op = 27 h), opinnot vastaavat 9.180 tunnin rupeamaa. Täysipäiväisiksi opinnoiksi väännettynä nämä vastaisivat (9 kk/v) noin 7 vuoden opintoputkea.

No ehkä sille on syynsä, että joskus vähän väsyttää ja blogin pito on jäänyt hunningolle?

Seuraavan kerran opiskelen vasta eläkkeellä! Sellaisia juttuja, jotka kiinnostavat ihan muuten vaan: sosiaalipsykologiaa, taidehistoriaa, kulttuurien tutkimusta, kestävää kehitystä, esimerkiksi... Jotain, mikä pitää aivosolut virkeinä ja torjuu paikalleen jymähtämistä (ja ehkä myös vähän dementoitumistakin...).

Ehkä nyt olisi aika keskittyä oman hyvinvoinnin hellimiseen?

• Varata aika hierojalle, kasvohoitoon, manikyyriin, pedikyyriin, suolakelluntaan, vyöhyketerapiaan, bambukeppihierontaan, turvesaunaan, kuppaukseen...
• Etsiä kivoja käsityökursseja (Mäntyharjun tilkkuleirin lisäksi) ja ehkä laajentaa tarjoomaa rentoutumiskursseihin, meditaatioon ja retriittiin (vaikka Mies kyllä sanoo, etten kuitenkaan malta olla kälättämättä)... 
• Ja tietty satsata vähän myös kulttuuriin: kaikki ihanat pääkaupunkiseudun näyttelyt, konsertit, museot, teatterit, tanssiesitykset... Musiikkitalossa en ole käynyt vielä ensinkään, se pitää korjata ensi tilassa! Ja kahvilat!

Ehkä alan kulttuurin suurkuluttajaksi?

Tai saan taas aikaan muutakin kuin villasukkia? Vaikka juuri nyt tajusin, etten ole tänä vuonna ehtinyt neulaista kuin kolme paria: kiinteistövälittäjälle ja talon ostaneelle pariskunnalle! Viikonloppuna otin Nallea virkkuukoukulle, aloin suunnitella uutta villapaitaa Koiralle.

Muuttorumba alkaa olla ohi. Muutama kassi muuttokuormasta on vielä purkamatta. Ikkunaverhokankaat on otettu esiin, mutta ompelukone on toistaiseksi vielä kaapissa. Seuraaville viikonlopuille on sen verran ohjelmaa, ettei ehkä ihan lähiviikkoina tule valmista. 

Jouluksi?

Kuudes muutto vuoden sisään

No niin, huushollin tavarat on nyt siirretty uuteen osoitteeseen. Varsinaisesti ei voi sanoa, että olisimme vielä asettuneet taloksi...

Viikko sitten lauantaina meillä oli riuskaa muuttoapua ja homma saatiin pulkkaan liki kertarykäisyllä. Sunnuntaiaamuna kuvailin kaaosta...

Tervetuloa!

Ulko-ovelta lähtee käytävä Pupusen huoneen suuntaan.

... missä ekan yön jälkeen...

... näyttää melkein tavalliselta Pupusen järjestykseltä!

Keittiö on ihanan väljä...

... vaikkei tänne ruokapöytää ehkä sovitellakaan...

... koska olen suunnitellut sitä olohuoneen puolelle.

Olohuoneen toiseen päätyyn...

... olen suunnitellut sohvaryhmän paikkaa.

Ei siis ole jäämässä näille sijoilleen.

Keittiön ovea vastapäätä aukeavat pariovet...

... työhuoneeseen.

Tänne meinaan värkätä työpisteen Miehelle kuin etätyöpisteen itsellenikin.

Makuuhuoneeseen mentäessä on ensin "komerovälikkö"...

... jonka ansiosta makkari tuntuu tosi yksityiseltä.

Eka yö uudessa kodissa.

Jos kauhistelette kaaosta, tämä ei ole vielä mitään!

Lauantai-illan hämärtyessä muuttomiehet pakkasivat viimeisen kuorman, kellarikomeron sisällön, valmiiksi pakettiautoon odottamaan aamua. Mies ja Pupunen tyhjensivät kuorman vasta aamulla. Isoon kellarikomeroon, joka on täynnä Antonius-hyllyjärjestelmää täpötäysine laatikoineen, mahtuu uskomattoman paljon tavaraa!! Ja kaikki siis rontattiin asuntoon, minne vaan sattuivat mahtumaan - ja tänne ne myös jäävät!!!

Tässäkin talossa on toki "kellarikomero", siis ullakkovarasto. Kävin katsomassa. Näytti just siltä, että siellä asustaa lepakoita, riehuu oravia, pesii merikotkia ja jossain nurkassa takuuvarmasti lymyää vielä pieni silkkikarvainen hiirulainenkin. Oikeasti ihan siisti, mutta ei vaan houkuta. Pitää siis keksiä luovia säilytysratkaisuja asuntoon...

Sunnuntai-iltana Mies palautti vuokrapakun. Monta kuormaa sillä kuskattiin, mutta koska muuttomatkaa oli vain 400 metriä, kilometrejä auton mittariin karttui 12. Vaikka muuttomatka oli lyhyt ja tavaraakin merkittävästi vähemmän kuin keväällä omakotitaloa tyhjennettäessä, tuntui muutto raskaammalta. Ehkä jo vähän muuttoväsymystäkin, mutta isoimmin taisi johtua aikapaineesta: keväällä muuttoa tehtiin kuukauden ajan, nyt koko homma rykäistiin yhden viikonlopun aikana. 

Viikko on nyt asuttu uutta asuntoa. Osan viikkoa olin työpaikkakunnalla, osin tein kotona etätöitä. Ihan kamalan paljon en siis ole vielä ehtinyt muuttolaatikoita purkamaan, mutta onneksi tiedän jotakuinkin täsmällisesti, mistä mikäkin tavara löytyy!

Olen toiveikas, ehkä jo parin viikon kuluttua pääsen ikkunaverhojen ompeluun! 

Kesä 2025

Kesä meni jo...

Syksy on suosikkivuodenaikani; hämärtyvät illat, ihana kirpeys, upeat värit. Varsinkin värit!

Viikonloppuna kävimme laittamassa mökin talviteloille: vuodevaatteet ja vuodat orsille, muut tekstiilit pyykkikuormaan kotiinviemisiksi, kaapit tyhjiksi elintarvikkeista ja kaikesta nestemäisestä (lue: kosmetiikka ja pesuaineet), tasot tyhjiksi, kodinkoneet ja kengät kaappeihin, patjat pystyyn sängyille. Toistuva kauhukuvitelmani on löytää keväällä hiirenraato leivänpaahtimesta tai nälkiintyneen hiiripoikueen ruumiit turkisvuorisesta tohvelistani tai todeta hiiriyhteiskunnan käyttäneen patjaamme käymälänään. 

Kesä oli touhua täynnä. Bloggaamaan en ehtinyt, mutta kirjaan jälleen jälkijunassa tänne muistiin viime kesän kohokohtia - kerran jos toisenkin on blogista vuosien varrella tsekkailtu menneiden tapahtumien ajankohtia ja yksityiskohtia. Mitä kaikkea olisikaan painunut ikuisesti unholaan ilman näitä kirjauksia!!

Toukokuussa Musiikki-, Tanssi- ja Teatteriopisto sekä Kuvataidekoulu Emil yhdistivät jälleen voimansa ja tuottivat Pyry Joen ohjauksessa yhteisproduktion Eemeli ja pikku Iidan metku.

Pupusella oli näytelmässä kolme tanssiroolia:

RAPUna...

... KOIRAna...

... ja KUKKOna tunkiolla. 

Tanssiopiston Kevätmatineassa Pupusella oli kunnia...

... tanssia kymmenen ballerinan Pas de Deux -parina.

Pas de Deux = ranskankielinen balettitermi, joka viittaa kahden tanssijan, tyypillisesti mies- ja naistanssijan, duetto-osuuteen balettiteoksessa, sanoo Wikipedia. Kaikki kuvat on napattu Tanssiopiston FB-sivustolta. 

Hieno päätös tanssiopinnoille paikallisessa Tanssiopistossa!

Myös Musiikkiopistossa saavutettiin tietynlainen lakipiste, kun Pupunen suoritti kesän korvalla musiikin perusopetuksen laajan oppimäärän mukaisen Etappi3-näytön. Musiikkiopiston Rytmimusiikkikonsertissa esitetyt Etappi3- biisit olivat

Daniel Berg - To sail when its Raining (4 mallettia, vibrafoni)

Latham - Funk solo nro 1 (rumpusetti, soolona) 

Arctic Monkeys - Do I wanna Know (sähkökitara, bändin kanssa)

Anssi Tikanmäki - Aamu lakeuksilla (rumpusetti, bändin kanssa)

Kaiken kaikkiaan hyvät arviot kaikista biiseistä, mutta viimeisenä esitetty Patarumpuetydi (2 pataa) sai arvostelulautakunnalta osakseen ylenpalttista hehkutusta: "Tässä oli hyvä balanssi!", "Sankarillinen lopetus!", "Mahtipontinen lopetus, hyvä!".

Harmillisesti olen ottanut konsertissa vain videokuvaa, joten siitä en nyt sitten saanutkaan yhtään "kuvituskuvaa".

Helsingissä Pupunen aloitti nyt 9. luokan ja keskittyy (oman kertomansa mukaan) keskiarvon korottamiseen ja jätti musiikkiopinnot (Etappi4 vielä suorittamatta) toistaiseksi tauolle ja jatkaa vain tanssiharrastusta (baletti ei harmillisesti sopinut aikatauluihin, mutta jatkaa nykytanssia ja uutena lajina breikkiä). Aiemman 7-8 viikoittaisen ohjatun harrastuskerran sijasta viikkoon sisältyy nyt vain kahdet tanssiharkat sekä isoskoulutus, jonka halusi ohjelmaansa.

Pakollisten "harrastushömpötysten" jälkeen alkoi siis varsinainen kesäkausi! 

Kesäkuun alkupäivinä juhlistettiin valmistumistani ammatilliseksi opettajaksi, työnantaja noteerasi sen FB-päivityksessään (kuvan otti Pupunen).

Suoraan valmistujaisjuhlasta suuntasimme Pupusen kanssa Kuopioon. 

Ensin kolme päivää "omaa lomaa" Kuopiossa, viikonlopun ohjelmaan sisältyivät "Tanssioppilaitokset On Stage" -esitykset lauantaina ja sunnuntaina, katsomon puolella siis. Maanantaina Pupusella alkoi koulumajoitus ja Kuopio tanssii ja soi - poikien tanssileiri, meitsi suuntasi auton nokan kohti työpaikkakuntaa. 

Ballet Finland

Kuva: Isma Valkama

Viikonlopuksi palasin taas Kuopioon. Poikaleiri huipentui perjantaina ja lauantaina Gaala-juhlaan, jossa poikaleiriläiset tanssivat Ballet Finlandin kanssa Kenneth Kvarnströmin rakastetun klassikon Carmen?! -esityksessä. Neljälle miestanssijalle luotu teos sai kantaesityksensä Kuopio tanssii ja soi -festivaaleilla 1993 - tässä "uusinnassa" mukana tanssivat siis myös poikaleiriläiset. 

Gaalan juonsi hilpeä Folke Rundqvist (Dennis Nylund). Gaalajuhla oli jälleen sykähdyttävä kokemus: huikean monipuolinen, hengästyttävän upea, pakahduttavan taidokas ja kertakaikkisen loistava! Ja olihan se kieltämättä mahtavaa nähdä oman lapsen tanssivan isolla lavalla maailman huippujen kanssa. Kahdesti - oli ihan pakko käydä katsomassa molemmat esitykset. Lauantaina pääsin ihan eturiviin, Pupunen kommentoi esiintymislavalle asti hehkunutta maireaa ilmettäni jälkikäteen...

Viikon kuluttua alkoi rippileiri, joka luonnollisestikin huipentui konfirmaatioon. Kirkossa Pupunen luki itse kirjoittamansa puheen ja rippilapset lauloivat kauniisti ja kirkkaasti. Konfirmaatio on sen suuruinen etappi, että sitä pitää tietty juhlia asianmukaisesti - joskin pienimuotoisesti.

Todellakin pienesti, koska juhlat järjestettiin pienessä työasunnossani. Kutsun saivat vain Kummit (kuvassa), Isovanhemmat ja yksi ystäväperhe.

Tunnelma oli tiivis, mutta lämminhenkinen. 

KIITOS kaikille kanssamme juhlineille!

Juhlien jälkeen alkoi pari viikkoa kestävä työasunnon tyhjennys. Ihan kamalasti ei ollut muutettavaa, laskin juuri omakotitalon kauppojen jälkeen myyneeni tavaraa kirpputorilla noin 5.000 eurolla ja Tori.fi:ssä noin 3.000 eurolla. Miehen tekemistä kaupoista en tiedä kokonaismäärää. Mistään ei pyydetty mitään isoja hintoja - ja todellakin, mitään en ole kaivannut! 

Mutta tavaraa oli siis niin vähänlaisesti, ettei kannattanut vuokrata edes pakettiautoa. Miehen auto täytettiin muuttokamalla heti rippikemujen päätteeksi ja parina seuraavana viikonloppuna Helsingissä käydessäni ladoin piskuisen kotturani täyteen vaatteita ja astioita. Vuode ja rahi tuupattiin pääkatua pitkin nokkakärryllä työpaikkani varastoon, Koira voi levähtää siellä silloin, kun on mukanani työpaikalla. Itsekin voin ottaa siellä vaikka päivätorkut! Kaikki muu kannettiin kadun toiselle puolelle kirpputorille. 

Toki siinä leirien ja muuttoruljanssin välissä Pupunen ehti käydä juhlimassa kavereidenkin rippiäisiä.

Kuva: Lasten kesä ry FB

Seuraavaksi vuorossa perinteinen Hauhon kesäleiri. Kuva on vähän tumma, mutta todistettavasti Pupunen osallistui.

Ja juhlat sen kuin jatkuivat! Suoraan leiriltä lähdettiin Kummilapsen Esikoisen ristiäisiin. Kirkossa Pupunen lauloi lapselle ja juhlavieraille feat. ANI, Anna Puu, Pete Parkkonen, Ujuni Ahmed & Vilma Alinan biisin Tytär, lapsen Kummisetä säesti kitaralla. Kaunista ja kananlihaistavaa! (Alkuperäinen biisi kuultavissa linkin takaa.)

Viimein alkoi omakin loma. Myös Miehellä, jonka loma typistyi työpaikan vaihdoksen myötä pariin viikkoon. Ihan alkajaisiksi käytiin vielä yhdessä siivoamassa tyhjentynyt työasunto ja luovuttamassa avaimet. Suoraan siitä suunnattiin melkein viikoksi mökille. Taisi olla pisin rupeama, mitä siellä koskaan on vietetty? Tänä kesänä mökillä ehdittiin käydä neljästi, pikaisesti juhannuksena, kesälomalla ja kahtena syksyisenä viikonloppuna - ensimmäisenä mustikat olivat jo ylikypsiä ja toisena viikonloppuna joku oli käynyt poimimassa puolukat jopa pihasta. Ei marjasaalista - eikä tietty muuten mitään puutarhamarjojakaan...

Loput lomasta, reilu viikko, vietettiin Viron "kiertomatkalla". Virossa, koska Miehen loman ajankohta varmistui vasta aika myöhäisessä vaiheessa ja Viroon on helppo lähteä autolla Koiran kanssa. Lautalta suunnattiin suoraan Kuresaareen, missä vietimme 4 päivää kylpylässä. Kuva Sõrven majakalta.

Kuva: Booking.com

Sen jälkeen muutama vuorokausi mökkeillen Itämeren Keibu laht -rannoilla. Ihana mökki, syrjässä ihan kaikesta. Sieltä vielä pariksi päiväksi kaupungin vilinään, hotelliin Tallinnan Vanhaan kaupunkiin.

Seuraavalla viikolla alkoikin sitten jo koulu.

Kuva: HC Vierumäki

Parina edellisenä kesänä Venetsialaisia on vietetty Kustavissa, Peterzénsin vierasvenesataman kaislakattoisessa boathousessa. Edelliskerralla satoi vettä kaatamalla, pieni mökki ei ollut paras paikka viettää aikaa, varsinkaan läpimärän koiran kanssa. Minne mentäisiin, vähän väljemmin, mutta veden äärelle??

Luova (tai ehkä vähän vähemmän luova) ratkaisu oli mennä kylpylään! Minä tulin suoraan töistä, Mies, Pupunen ja Koira Helsingistä, sopiva kohtaamispaikka siinä puolivälissä oli Vierumäen uusi kylpylä. Oikein kiva, tänne mennään varmasti toistekin!

Kuva: Club for five

Kesä on ollut täydellisen kulttuuriköyhä! Ei MITÄÄN sielun sivistystä! Niinpä tartuin tilaisuuteen, kun huomasin Malmin srk:n juhlistavan 20-vuotiasta Viikin kirkkoa Club for 5:n 25-vuotisjuhlakonsertilla.

Vaikuttavaa, komeasti soi a cappella - taas kananlihailtiin!

Kuva: VL

Juhlahumu päättyi viikko sitten, kun juhlimme Miehen kanssa 20-vuotishääpäiväämme. Kahden. Pitkin matkaa on puhuttu, että 20-vuotisia vietetään Pariisissa. No, sen verran on ollut menoa ja meininkiä, töitä ja opintoja ja muuttoja ja uusia muuttoja ja vielä tuleviakin muuttoja, että idea kutistui päivään Tukholmassa. Mikä oli kyllä sekin oikein kiva kohde! Ei ehkä ihan yhtä romanttinen, mutta parivuoteellinen hytti oli ylimmillä kansilla, söimme fiinisti parhaissa ikkunapöydissä, lipittelimme aitoa shampanjaa ja pianisti laulaa lurautteli meille. Ja vähän tietty myös shoppailtiin Tukholmassa - tosi vähän, taannoinen tavaran hävitys on vielä liian tuoreessa muistissa... 

Kiitokset Systerille, joka piti Pupuselle ja Koiralle seuraa!

Ensi viikonloppuna esittelen työnohjaajaopintojeni päättötyön, seuraavana viikonloppuna on muutto punatiiliseen ihanuuteen. Kunhan elämä tästä tasaantuu, toivon, että ehdin taas blogien pariin! Siihen asti

VOIKAA HYVIN!

PS. Tuli muuten mieleeni, että nyt kun Pupunen on päässyt ripille, pitäisi kai vaihtaa kutsumanimeäkin...? Jänönen? Ei sentään Kaniini... Vai onko vanhassa vara parempi?