Vähän kesken jätettyjä

Olin suunnitellutkin mainitsevani muutaman kesken jättämäni kirjan, ja sitten Jenni sattui niitä juuri sopivasti kyselemään. Joten:

Kader Abdolah: Talo moskeijan vieressä

Kirjoitustyyli vähän tökki, minkä vuoksi lukeminen oli pikkuisen nihkeää alusta lähtien. Jossain sivun 110 paikkeilla totesin etten oikeastaan ole kiinnostunut yhdestäkään henkilöstä, enkä talostakaan joka ehkä on se varsinainen "päähenkilö", ja päätin lopettaa siihen. Mari A. sen sijaan ihastui tai jopa rakastui, ja Zephyr sekä Norkku pitivät myös.

Nelli Hietala: Lintujen käytännöllisyydestä

Tätä lyhytproosakokoelmaa en varsinaisesti jättänyt kesken, mutta luin niin harppoen ettei sitä kunnolliseksi lukemiseksi voi sanoa. Luin ehkä kolmanneksen, minkä jälkeen huomasin että vaikka olinkin ihastunut tekstien ideoihin, en oikeastaan ollut kiinnostunut niiden käsittelystä enää sen jälkeen kun olin saanut ne selville. Joten totesin saavani useimmista lopuista teksteistä irti sen minkä halusinkin, jos vain vilkaisin niiden alusta lähtökohtana olevan ajatuksen ja silmäilin pikaisesti loppua. Korostan kuitenkin, että ne ideat tosiaan olivat ihania, raikkaita, sopivasti kieroja: ergonomiaohjeita henkisen taakan kantajille, neuvoja oikeaoppiseen eksymiseen, erilaisten tervehtimistilanteiden hankaluutta (tervehdysjuttu oli hieno, sen kyllä luin ihan kokonaan), ja paljon muuta mitä en muista koska kirja on jo kirjastossa. Suosittelen tutustumaan! Rakastujana tällä kertaa nimimerkki Leijailen! Noora Valkonen sanoo osuvasti: "Tekstit ovat kuin joukko omaperäisiä maagis-realistisia esseitä! Hietala löytää arkielämän asioihin uusia kulmia." Nyt melkein alkaa jo kaduttaa etten lukenut kunnolla. :D

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Tätä kuuntelin äänikirjana jo joskus alkukesästä. Formaatilla oli varmasti osasyynsä keskeyttämisessä sillä tämä oli äänikirjamakuuni vähän turhan hidastempoinen, mitä aavistelin jo etukäteen. Paperilla olisin saattanut päästä loppuun asti mutta ei tämä silti olisi mikään suuri elämys ollut - vähän turhankin lempeä makuuni. :) Tähän on ihastunut monikin, esimerkiksi Leena Lumi, Katja ja Jonna.

Näissä en päässyt loppuun asti

David Eagleman: Tarinoita tuonpuoleisista
Enpä osannut arvata siepatessani tätä innoissani kirjaston uutuushyllystä mukaani, että saattaisin jättää tämän kesken. Mutta jätin kumminkin. :) Kyllä tässä ehti kiinnostaviakin juttuja tulla vastaan, mutta sitten taas joitain jotka eivät napanneet yhtään. Jossain vaiheessa totesin etten jaksa keskittyä kirjaan, ja mielenkiinto vain haipui pois. Huono ajoituskin saattoi olla osasyynä. (Nyt kun tätä kirjoittaessani muistin sen jutun, jossa kuolleet esiintyivät elävien unissa, aloin miettiä, olisiko sittenkin pitänyt jatkaa vielä, vaikka vain selaillen...)

Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä - Swannin tie: Combray
Ensin mainittu keskeytys ei kuitenkaan merkittävästi harmita, tämä sen sijaan senkin edestä! Kun Sara julkisti Proust-haasteensa, aloin haaveilla siitä kuinka voisin sanoa lukeneeni koko Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjan. ;) Se haaveilu lopahti kuitenkin lyhyeen, koska en päässyt ensimmäisessä osassa muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. Yritin kyllä, mutta jouduin toteamaan että ei pysty. Ei tällainen tajunnanvirtaisuus vain ole mua varten. :(

Theoni Pappas: Matematiikan ilot
Lyhyet tekstit monenlaisista matematiikkaan liittyvistä asioista ja ilmiöistä olivat kyllä kiinnostavia, niitä vain oli niin paljon että uuvahdin. :) Suosittelen tutustumista aiheesta kiinnostuneille!

Pari keskeytettyä taas

Betty Smith: Puu kasvaa Brooklynissa

Nolanin perheen elämä Francie-tytön silmin katsottuna, Brooklynissa ennen ensimmäistä maailmansotaa oli oikeastaan aika mukavaa ja nostalgisuudessaan kesään sopivaa luettavaa, mutta alkoi lopulta puuduttaa hidastempoisuudessaan. Luin ehkä 150 sivua ja silmäilin loppuja kolmea sataa sieltä täältä, ja silti tuntui että sain ihan riittävän hyvän käsityksen tapahtumien kulusta. :)

Arturo Pérez-Reverte: Flaamilainen taulu

 

Tämän päätöksen kanssa jouduin tappalemaan itseni kanssa. Miten muka julkeaisin jättää kesken kirjan mieheltä, joka on kirjoittanut fantastisen upean Taistelumaalarin? Vanhan taulun ja sen sisältämän shakkiottelun arvoitus kiinnosti kyllä, mutta se kiinnostus ei lopulta riittänyt ylittämään henkilöitä kohtaan tuntemaani tympääntymistä. Ainoa mielenkiintoinen tapaus oli juro shakkinero Muñoz - sen sijaan päähenkilö-konservaattori Julia ja hänen ystävänsä, antiikkikauppias César ja galleristi Menchu sijoittuivat kaikki johonkin samantekevän ja lievästi ärsyttävän välimaastoon. Mutta silti: höh. Vieläkin harmittaa.

Muutama keskeytetty

Mainitaanpa nyt taas näitä kesken jääneitä, kun on muutama kertynyt:

Kuuntelin Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirjaa äänikirjana - se oli kyllä kiinnostava mutta ko. formaatissa liian hidastempoinen makuuni. Luulen että olisin nauttinut siitä enemmän painettuna, ja ehkä siihen vielä sellaisena joskus palaankin.

Keskeytin seuraavankin äänikirjani: Ilkka Remeksen Itäveri jäi ensin roikkumaan viikon reissun vuoksi (kuuntelen siis äänikirjoja autossa) eikä sitten vaan ikinä tullut sitä päivää jolloin olisi huvittanut jatkaa. Siitä nyt ei välttämättä voi kirjaa syyttää, koska äänikirjafiilikseni oli muutenkin viikkokaupalla kadoksissa, teki mieli kuunnella vain musiikkia. Kunnes kirjaston hyllyssä tuli viimein vastaan se kaivattu ensimmäinen Potter! Nyt en malttaisi nousta autosta ollenkaan. :)

 

Viikonloppuna jätin vielä kesken yhden suuren blogisuosikin, Miina Supisen Apatosauruksen maan. Olin melkein varma että tulisin pitämään tästä, mutta kolmanneksen luettuani jouduin toteamaan etten ole saanut kirjasta irti juuri mitään. Höh ja pöh. No, niin se vain menee että kaikki kirjat eivät ole kaikkia varten! :)

Keskenjääneitä

Anni.m:n he, jotka hylkäsin -postaus palautti mieleeni aikomuksen listata omia kesken jääneitä kirjojani. Mielenrauhaani hieman häiritsee se, etten ole tullut niitä lainkaan maininneeksi, enkä edes kirjoittanut itselleni ylös. En siis välttämättä edes muista kaikkia, koska nämä yritykset ovat vähän yli vuoden ajalta. Mutta nämä ainakin muistan:

Michael Cunningham: Säkenöivät päivät
Tähän aion kyllä palata vielä, mutta aika pian kirjan aloitettuani tuli sellainen olo että juuri silloin ei yhtään huvittanut jatkaa.

Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
Jossain sivun 70 paikkeilla alkoi tuntua että vitsi meni jo, eikä asia siitä enää kummemmaksi muuttuisi. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä että kirjan idea on todella hyvä!

Yasunari Kawabata: Kämmenenkokoisia tarinoita
Luin muutaman Kawabatan lyhyen novellin, ja vaikka toisaalta pidinkin niistä, en tuntunut saavan niistä irti oikein mitään mikä olisi itseäni puhutellut. Todennäköisesti en vaan tajunnut. :) Uusi yritys joskus myöhemmin ei ole poissuljettu, koska jokin tässä keskeyttämisessä jäi kaihertamaan.

Truman Capote: Aamiainen Tiffanylla
Kiinnostus vain lopahti. En edes muista miksi!

Doris Lessing: Kultainen muistikirja
Jun'ichirō Tanizaki: Avain
Nämä kaksi ovat ehkä harmillisimpia, koska molemmat olivat lukupiirikirjoja. Mutta niin vain kävi että kumpaakin lukiessani hyydyin suunnilleen sivulle 50. Lessingin kirjassa uuvahdin loputtomaan keskusteluun aiheesta joka ei erityisesti kiinnostanut, Tanizakin kohdalla tympäännyin ikäviin henkilöihin sekä heidän kieroutuneeseen julmuuteensa ja sairaisiin puuhiinsa.

Ei mikään paha määrä, kun nämä tosiaan ovat vähän pitemmältä ajalta. Aika harvoin tunnen tarvetta edes harkita kesken jättämistä, mutta kun kohdalle sattuu kirja jonka lukeminen tavalla tai toisella tympii, päätös napata kirjanmerkki pois sivujen välistä ja antaa kirjan olla on ihanan vapauttava. Suosittelen siis kesken jättämisen opettelemista niillekin jotka puurtavat jokaisen kirjan loppuun vaikka vastentahtoisestikin! :) Aiemmin tein itsekin niin mutta sittemmin olen todennut että mieluummin kulutan rajallista lukuaikaani johonkin mistä pidän. Joskus voisi jopa olla syytä tehdä nykyistä raaempiakin keskenjättämispäätöksiä, jos tuntuu siltä ettei kirjasta ole tulossa mitään erityistä elämystä.

P.S. En ajattele että ainutkaan mainituista kirjoista olisi huono, ne vain eivät sopineet minulle, ainakaan juuri silloin kun niitä yritin lukea!