Bloggausmoottorin käynnistelyä pika-arvioin

Edellinen varsinainen kirjapostaukseni näkyy ilmestyneen 18. maaliskuuta. Kaksi ja puoli kuukautta sitten!!!!! Alkaa tämä bloggausjumitus pikkuhiljaa riittää, joten lienee aika käynnistellä rutiinia istumalla alas ja kirjoittamalla muutamasta kirjasta lyhyet kommentit vaikka väkisin. :)

Mari Saat: Lasnamäen lunastaja

Vironvenäläinen Natalja Filippovna menettää työnsä, eikä 45-vuotiaana ja valtionkieltä osaamattomana ole helppoa löytää uutta. Mutta kun tyttären hammasraudatkin on maksettava etteivät leukalihakset jäykisty niin ettei viidentoista vuoden päästä saa suuta auki, on otettava huomioon epätoivoisemmatkin ratkaisut - kuten prostituutio.

Lasnamäen lunastaja on sekä kirpeä että lempeä, tekstin pienen leikkisän sävyn tuottaessa hyvää mieltä silloinkin kun käsiteltävät asiat eivät ole ihan kevyimmästä päästä. Lyhyen mittansa ja nopealukuisuutensa vuoksi välipalakirjaksi sopiva, mutta kuitenkin ajatteluttava, hyvin eläviltä tuntuvia henkilöitä sisältävä kurkistus virolaiseen yhteiskuntaan. Ensimmäinen lukemani virolainen kirja, muuten!

Ensimmäinen lause: Natalja Filippovna oli syystäkin tyytyväinen elämäänsä: hänen palkkansa oli virolaista keskitasoa, joskus ylikin.

Vironkielinen alkuteos: Lasnamäe lunastaja (2009)

Ulkoasu: Ei hullumpi, tavallaan aika näyttäväkin. Pienet kultaiset tähdet eivät taida juuri tuosta skannauksesta erottua. Päällys: Marjaana Virta.

Kustantaja WSOY 2011, suom. Tuula Friman, 141 s.

Gail Carriger: Heartless & Timeless

The Parasol Protectorate -sarjan päättävät osat neljä ja viisi. Teksti saattaa spoilata aiempia osia, joista voit lukea täältä ja täältä.

Alexia setvii kuningatarta uhkaavaa murhajuonta ja matkustaa Egyptiin ottamaan selvää isänsä salaisuuksista, saaden siinä sivussa tietää paljon muutakin mielenkiintoista. Sekä synnyttää lapsen, jonka kaltaista ei ihan joka päivä näe. Mutta miten asiaan mahtaa liittyä asuminen Lord Akeldaman toiseksi parhaassa vaatekomerossa?

Vaikka Alexian ja Conallin jatkuvat kiihkeät syleilyt alkoivatkin välillä jo hieman tympiä, jaksan edelleen ihastella Carrigerin luoman hahmovalikoiman toimivuutta! Viimeisen kirjan suljettuani jäin kaipaamaan jokaisen seuraa. Lopussa kirjailija vielä pyörittelee kuvioita mukavasti, ja monen henkilön tulevaisuus pääsee yllättämään. Olen sarjaa suositellut aiemminkin ja tyrkytän edelleen luettavaksi, jos humoristinen, steampunkahtava paranormaali romantiikka yhtään vaikuttaa houkuttavalta!

Ensimmäiset lauseet: "Five months!" / "I said no such thing", grumbled Lord Maccon, allowing himself, begrudgingly, to be trussed in a new evening jacket.

Ulkoasu: Kannet alkavat kyllä loppua kohti olla hieman kökköjä ja teennäisiä. Varsinkin livenä vaikutelma on sellainen että naisen kuva on vaan hätäisesti copy-pastella heitetty taustan päälle. Kansien suunn.: Lauren Panepinto, kuvat: Derek Caballero, malli: Donna Ricci.

Kustantaja Orbit 2011/2012, 311/328 s.

Ernest Cline: Ready Player One

Vuonna 2044 todellisuus on kurjistunut siihen pisteeseen, että suurin osa ihmiskunnasta viettää päivänsä mieluummin kirjautuneena valtavan laajaan virtuaalimaailma OASISiin. Sen luojan James Hallidayn testamentti käynnistää kilpailun, jossa palkintona on koko OASISin hallinta, ja jonka voittaakseen on ratkaistava ensimmäisenä sinne kätketyt arvoitukset. Siinä onnistuakseen taas on syytä tietää kaikki tietämisen arvoinen 1980-luvun populaarikulttuurista - kuten tietää Wade Watts, 18-vuotias nörtti köyhältä parakkialueelta.

Omaperäinen tämä ainakin on, ja toimiva seikkailu muutenkin! Moneen kertaan suorastaan harmittelin etteivät vanhat klassikkopelit ynnä muut enimmäkseen ole kovinkaan tuttuja, sillä jos olisivat, tämä olisi varmasti myös erittäin herkullinen nostalgiamatka. Kirjasta nauttimista niiden tuntemattomuus ei toki kuitenkaan estä. Alkupuolella käännökseen jääneet kömpelyydet/huolimattomuudet ("vetäydyin sitten kauemmakseni", "kallisteli päätään vasemmalta oikealleen") tökkivät silmään, mutta kai ne jossain vaiheessa loppuivat koska en muista minkään myöhemmin häirinneen - ja aiheeseen liittyvän sanaston puolesta käännös kyllä tuntui onnistuneelta!

Ensimmäinen lause: Koko minun ikäpolveni muistaa, missä oli ja mitä teki kuullessaan kilpailusta ensi kertaa.

Englanninkielinen alkuteos: Ready Player One (2011)

Ulkoasu: Kiva! Sopii kirjaan loistavasti. Kansi: Tuomo Parikka.

Kustantaja Gummerus 2012, suom. J. Pekka Mäkelä, 508 s.

Annie Proulx: Maan tomua

Wyoming-novellikokoelmatrilogian osa kaksi. Laatutekstiä on tämäkin ja sisältää kiinnostavia seikkoja ja tuttua vahvaa tunnelmaa, mutta mikään yksittäinen kertomus ei tällä kertaa tullut samalla tavoin lähelle kuin jotkut Lyhyt kantama - ja Näin on hyvä -kokoelmien sisältämät novellit. Useat Elk Toothin pikkukaupunkiin sijoittuvat novellit kyllä muodostavat mukavan kokonaisuuden, jossa samat nimet ponnahtelevat esiin useampaan kertaan samalla kun paikkakunnan elämää katsellaan eri näkökulmista. Pidän myös Proulxin tavasta sijoittaa tarinoihinsa toisinaan myös pieniä spefi-elementtejä.

Englanninkielinen alkuteos: Bad Dirt (2004)

Ulkoasu: Kannen karussa maisemassa on samaa henkeä kuin Proulxin tekstissäkin. Kannen kuva: Jason Fulford.

Kustantaja Otava 2008 (1. painos 2007), suom. Hanna Tarkka, 265 s.

Fred Vargas: Ikimetsän sydän

Ihanan omituisten Adamsberg-dekkarien sarjaa ja taattua Vargas-laatua. Komisario yhdistelee tuttuun tapaansa seikkoja, jotka eivät ensin kiinnosta ketään eivätkä tunnu liittyvän mitenkään mihinkään, mutta, kas kummaa, johtavat lopulta murhaajan jäljille. Nautinnollisen koukuttavaa! Tällä kertaa koko murharyhmä (kissaa myöten) erilaisine persoonallisuuksineen tuntui pääsevän entistä paremmin esille, mikä oli mukavaa. Jos olisin ollut kotona, olisin varmaan vetäissyt toisenkin Vargasin perään, mutta tämä oli reissulukemisena joten se ei onnistunut ja seuraavan kirjan kanssa alkuun pääsemisessä kyllä hieman hiersi se, että olin vielä henkisesti Pariisissa ratkomassa rikoksia.

Ensimmäinen lause: Lucio nipisti ikkunaverhon pyykkipojalla syrjään voidakseen tarkkailla uutta naapuriaan hyvistä asemista.

Ranskankielinen alkuteos: Dans les bois éternels (2006)

Ulkoasu: Joo, ihan tuommoinen ok peruskansi. Kannen suunn.: Sampsa Voutilainen.

Kustantaja Gummerus 2010, 2. painos (1. painos 2008), suom. Marja Luoma, 588 s.

Gail Carriger: Changeless & Blameless

The Parasol Protectorate -sarjan osat kaksi ja kolme, ykkösosasta Soulless kirjoitin täällä.

Alexia Tarabotti, nykyinen Lady Maccon, selvittelee kummallista ilmiötä joka tekee Lontoon vampyyreista ja ihmissusista tilapäisesti kuolevaisia, matkustaa Skotlantiin ja Italiaan, saa aseistetun päivänvarjon, joutuu mekaanisten myrkkyleppäkerttujen hyökkäyksen kohteeksi, päätyy hyvin yllättäviin ongelmiin ja Lontoon seurapiirien kauden suurimmaksi skandaaliksi sekä ihastuu pestoon, mikä on kovin ikävää sillä sille ovat allergisia niin ihmissudet kuin vampyyritkin.

Gail Carrigerin steampunkin, paranormaalin romantiikan ja viktoriaanisten seurapiirien seos ilkikurisella huumorilla höystettynä maistuu edelleen herkulliselta. Alexia ja Conall kuuluvat kirjallisuuden suosikkipariskuntiini - selkeästi luodut toisilleen mutta molempien temperamenttisuuden vuoksi kovin monia seesteisen harmonisia hetkiä ei ole odotettavissa. :) Onnistuneen henkilökaartin muita jäseniä ovat mm. Alexian pinnallisen omahyväiset sisarpuolet Evylin ja Felicity Loontwill, hänen ystävänsä, katastrofaalisella hattumaulla varustettu Ivy Hisselpenny ja Lord Akeldama, Lontoon tehokkainta tiedustelukoneistoa pyörittävä vampyyri jonka hienostuneen kukkaiskielisen olemuksen alla piilee terävä äly, miesten vaatteilla hätkähdyttävä nerokas ranskalaiskeksijä Madame Lefoux sekä kovaäänisen alfansa Conall Macconin kurissa pitävä ihmissusilauman beeta, professori Lyall. Minä olen viihtynyt tässä seurassa erinomaisesti ja voin suositella tutustumista muillekin!

  Lady Blingchester was not to be forestalled. "Or you should have hidden your shame from the world. Imagine dragging your poor family into the mire with you. Those lovely Loontwill girls. So sensible, with so much promise, so many prospects, and now your behavior has ruined them as well as yourself!"
 "You couldn't possibly be talking about my sisters, could you? They have been accused of many things, but never sense. I think they might find that rather insulting."
  Lady Blingchester leaned in close and lowered her voice to a hiss. "Why, you might have done them a favor by casting yourself into the Thames."
  Alexia whispered back, as if it were a dire secret, "I can swim, Lady Blingchester. Rather well, actually."

(Blameless)

Ensimmäiset lauseet: "They are what?" / "How much longer, Mama, must we tolerate this gross humiliation?"

Ulkoasu: Pidän kansityylistä edelleen, vaikka toteutus tuntuukin lievästi huononevan loppua kohti. Kansien suunn.: Lauren Panepinto, kuvat: Derek Caballero, malli: Donna Ricci.

Kustantaja Orbit 2010/2012 (1. painos 2010), 374/294 s.

Charlaine Harris: Dead Ever After

Viimeisen Sookie Stackhouse -kirjan ilmaannuttua postilaatikkoon kaikki muu lukeminen meni jäähylle siksi aikaa että sain selvitettyä kuinka tässä oikein käy. Odotin lukemista lievästi pelonsekaisella innostuksella. Kuinka Harris mahtaisi onnistua saattamaan kuvion päätökseen ja tyydyttäisikö hänen valintansa minua?

No kyllä se tyydytti. Hieman yllättäenkin! Moni muu on käsittääkseni pettynyt enemmän tai vähemmän. Spoilaavammat kommenttini saat esiin hiirellä maalaten:
Loppuratkaisuun tyytymistä auttoi varmasti se, että vaikka Eric toki onkin hottis ja erittäin onnistunut, kiehtova hahmo, niin romanttisemmassa mielessä en ole koskaan ollut hänen ykkösfaninsa. En tosin Saminkaan, mutta nyt taisin alkaa nähdä hänet sekä hänen ja Sookien välisen kiintymyksen hieman eri valossa jo kirjan alussa. Suosikkini Sookien kosijoista on alusta loppuun ollut Bill, mutta kai Samin kanssa yhteen päätyminen on Sookielle tulevien vuosien kannalta parempi vaihtoehto. Onhan lopussa tosin myös pikku ripaus avoimuutta, mistä tykkäsin.

Sookie ja kumppanit eivät tälläkään kertaa selvinneet ilman hengenvaaraan joutumista, ja ryminää riitti. Sookien ihmissuhdeasioista olisin mielelläni voinut lukea enemmänkin. Eipä tämä ehkä juonellisesti ollut sarjan parhaimpia osia, mutta kelpaa kyllä mulle päätökseksi. Näyttämöllä käy monia edellisistä osista tuttuja henkilöitä, niin hyviksiä kuin pahiksiakin, joten samaan pakettiin mahtuu usean kohtalon selviäminen.

Tässä kohtaa pitäisi varmaan yrittää sanoa jotain suunnilleen järkevää koko sarjasta. Paranormaali romantiikka tuntuu olevan täydellisesti omaan makuuni sopiva viihteen laji, ja tässä vielä erityisesti miellyttävät sopivan humoristinen ote, onnistunut henkilögalleria ja kieli jota on mukavaa lukea. Siitäkin pidän, että vaikka Sookie osaakin lukea ajatuksia ja hänellä on varsin eksoottisia ystäviä, hän näyttäytyy lopulta silti aika tavallisena. Sookien arkipuuhien kuvailu tasoittaa mukavasti kirjojen villimpää toimintaa.

Vähän on haikea fiilis, mutta onneksi Harris sentään osaa lopettaa johonkin, toisin kuin jotkut muut. :) Ja ainahan nämä voi lukea uudestaan!

Ensimmäinen lause: The New Orleans businessman, whose gray hair put him in his fifties, was accompanied by his much younger and taller bodyguard/chauffeur on the night he met the devil in the French Quarter.

Ulkoasu: No minähän tykkään raikkaista ja pirteistä väreistä, joten kyllä tämä oranssi sähäkkyys kelpaa oikein hyvin. Kannen suunn.: Patrick Knowles.

Kustantaja Gollancz 2013, 338 s.

Gail Carriger: Soulless

Neiti Alexia Tarabotti, puoliksi italialainen 25-vuotias vanhapiika, joutuu eräissä tanssiaisissa vampyyrin hyökkäyksen kohteeksi. Tämä on varsin yllättävää, koska kenen tahansa hyvinperehdytetyn, rekisteröidyn lontoolaisvampyyrin pitäisi kyllä tietää, kuka ja mikä Alexia on: harvinainen sieluttomana syntynyt ihminen, jonka kosketus neutraloi kaikki yliluonnolliset ominaisuudet. Kyseinen vampyyri on muutenkin epäilyksiä herättävä tapaus: pukeutunut huonolaatuiseen paitaan, ja mikä merkillisintä, kärsii tuoreiden hampaidensa aiheuttamasta lespauksesta, mitä pidetään vampyyrien piirissä hyvin häpeällisenä.

Puremisen epäonnistuttua vampyyri ilmeisesti toteaa kuristamisen olevan varteenotettava vaihtoehto, mikä pakottaa Alexian puolustautumaan, menestyksekkäästi. Kaiken kaikkiaan perin ikävä välikohtaus, eikä vähiten siksi että siinä hässäkässä tuhoutuu oletettavasti erittäin maukas palanen siirappitorttua, jonka Alexia oli juuri ollut aikeissa syödä.

Tapausta saapuu tutkimaan Alexian vanha kiistakumppani: yliluonnollisten olentojen rekisteröintiä hoitavan toimiston palveluksessa oleva komea, kovaääninen, synkkäilmeinen, skottilainen ihmissusilauman alfa, lordi Maccon. Käy ilmi muitakin tapauksia, joissa on joko ilmestynyt odottamattomia vampyyreja tai kadonnut rekisteröityjä. Mitä mahtaakaan olla meneillään?

Ihastuin särmikkäisiin henkilöihin välittömästi enkä vauhtiin päästyäni olisi malttanut poistua heidän seurastaan. Soulless on riemastuttava, hihityttävä ja herkullinen sekoitus viktoriaanista pukudraamaa, paranormaalia romantiikkaa Sookie Stackhousen malliin ja tarinaa hullusta tiedemiehestä. Mikäli tällainen yhdistelmä yhtään kutkuttaa, suosittelen kokeilemaan! :)

Kirja avaa viisiosaisen sarjan nimeltä The Parasol Protectorate. Pari seuraavaa osaa onkin yllättäen jo postissa matkalla tähän suuntaan...

Ensimmäinen lause: Miss Alexia Tarabotti was not enjoying her evening.

Ulkoasu: Kiva, erikoinen värien ja tyylien yhdistelmä joka sopii kirjaan hyvin! Kannen kuva: Derek Caballero, malli: Donna Ricci, kannen suunn.: Lauren Panepinto.

Kustantaja Orbit 2009, 357 s.

Charlaine Harris: Sookie Stackhouse x 10

Tulinpa ottaneeksi Sookie-maratonin. Luin kaikki lukematta olleet, ilmestyneet sarjan romaanit eli osat 5-12:
Dead as a Doornail,
Definitely Dead,
All Together Dead,
From Dead to Worse,
Dead and Gone,
Dead in the Family,
Dead Reckoning ja
Deadlocked,


viisi Sookie-novellia sisältävän kokoelman
A Touch of Dead


sekä vielä sarjan opaskirjan
The Sookie Stackhouse Companion, jonka sisällöstä Kata on laatinut niin hyvän erittelyn että minun ei enää tarvitse vaivautua. :)

Oikeastaan tarkoitus oli lukea vain muutama, mutta melkeinpä sen arvasin jo etukäteen että jään koukkuun enkä pysty lopettamaan. :) Sookien elämässä ei juuri ole suvantokohtia; vampyyrien ja muodonmuuttajien lisäksi myös keijut tulevat selvemmin mukaan kuvioihin, eikä se pahemmin ainakaan edistä rauhallisuutta, ja onpa mukana muutama noitakin. Miesasiat eivät edelleenkään kunnolla selkene (olen ilmeisesti poikkeava kun hurraan Billin puolesta ;), Sookie löytää uusia sukulaisia ja telepatiakyvyn alkuperäkin lopulta selviää. Ja muitakin tapahtumia siis riittää kirjojen täydeltä.

Kuten on kai selvää, viihdyin erittäin hyvin. Pidän Harrisin luomasta maailmasta ja hahmoista, ja kielestä myös. Vaikkei se olekaan samalla tavalla hyvää kuin vaikkapa kirjassa jonka voisi kuvitella voittavan Booker-palkinnon, se on hyvin sujuvaa ja luontevasti puhujansa suuhun sopivaa, ja sitä lukiessa oppii myös ison kasan puhekielen sanontoja yms, joihin ei "parempikielisissä" kirjoissa törmää. (Käännöksien sanonnoista en toki osaa sanoa mitään.) Se vain toisinaan vähän nyppi, että Harris tuntui aina välillä keksineen Sookielle jonkin hokeman, jota sitten jossain yksittäisessä kirjassa käytettiin ties kuinka moneen kertaan. To the nth degree. Geez Louise.


Novellit oli kiva päästä lukemaan kronologisesti oikeissa kohdissa (opaskirja sisältää myös yhden). One Word Answer -novelli (kokoelmassa) jopa sisältää aika oleellisen, kirjojen 5 ja 6 väliin sijoittuvan juonen palan, jossa Sookie tapaa ensimmäisen kerran asianajaja Cataliadesin joka kertoo Hadley-serkun kohtalosta ja hänen jättämästään perinnöstä. Opaskirjassa Harris pahoitteleekin tämän seikan aiheuttamaa hämmennystä lukijoissa jotka eivät ole novellia lukeneet, ja sanoo jatkossa kirjoittavansa novelleja vain "bonuksina". Muut ovatkin sellaisia eivätkä sisällä mitään mitä ilman ei pärjäisi, mutta useimpien tapahtumiin kuitenkin viitataan romaanien puolella vähintään ohimennen.

Opaskirjaa en toki sanasta sanaan lukenut, mutta oli siellä paljon tutkittavaa ja kiinnostavia juttuja. Novellin tietysti luin, tutkin sarjan alkupään juonitiivistelmiä muistin virkistämiseksi, tiirailin Bon Tempsin karttaa, lueskelin Harrisin vastauksia fanien kysymyksiin jne. Novelli taitaa olla se oleellisin sisältö, mutta ihan mukava tietopaketti kirja on muutenkin.

Eipä tässä maratonissa ollut juuri muuta vikaa kuin se että se jäi vähän kesken, koska sarjan viimeistä osaa täytyy odottaa ensi vuoteen!

Ensimmäinen lause: I knew my brother would turn into a panther before he did. (Dead as a Doornail)


Ulkoasu: Eikö nyt millään voisi julkaista sarjaa loppuun asti yhtenäisenä? Mulla on jo kolmea versiota kun ykkösosa on sitä brittien alkuperäistä. Värin/tyylin muutosta enemmän kyllä häiritsee se, että Deadlocked on erikokoinen! Pöh. No, pystynen elämään asian kanssa. Muuten ulkoasut kyllä sopivat silmääni. Kansikuvat osissa 5-10: Home Box Office, kannen suunn. 9: Andrew Campling, kannen suunn. 10: I Did That Ltd. Kansikuvat & suunn. 11-12 + opas: Patrick Knowles. Novellikokoelmasta ei tietoja.


Kustantaja Gollancz. Näiden painosten julkaisuvuodet/alkuperäiset julkaisuvuodet sekä sivumäärät kirjojen ylhäällä luetellussa järjestyksessä:

DaaD: 2009/2005, 295 s.
DD: 2009/2006, 324 s.
ATD: 2009/2007, 323 s.
FDtW: 2009/2008, 359 s.
DaG: 2010/2009, 312 s.
DitF: 2011/2010, 311 s.
DR: 2012/2011, 325 s.
D: 2012/2012, 327 s.
AToD: 2010/2009 (novellit kirj. 2004-08), 192 s.
TSSC: 2011/2011, 461 s.

Stephenie Meyer: Houkutus-sarja

Jotenkin mä niin arvasin että tässä käy näin. Olin ehtinyt jo joskus päättää että jätän Twilightit kokonaan rauhaan. Teiniromanssi jossa vampyyrit kimaltavat auringossa? Muahhahhaa! Mutta kuten olen moneen kertaan todennut, äänikirjalistallani on sen verran hyvin tilaa että ehdin kokeilla monenlaista kohtalaisen avoimin mielin, ja niinpä päädyin kuuntelemaan Houkutusta. Eikä tarvittu kuin tunti ennen kuin olin täydellisesti, peruuttamattomasti koukussa ja rakastunut 17-vuotiaaseen vampyyriin.

Pian ei työmatkoilla kuuntelu enää riittänyt vaan piti jatkaa tietokoneen ääressä istuen ja samaa rataa meni Uusikuukin. Sitten olinkin matkalla viikoksi Leville lomailemaan vieroitusoireista kärsien. Mutta ah, pysähdyimme hieman shoppailemaan ja Kempeleen Zeppeliinin Infosta tarttuivat mukaan pokkariversiot Epäilyksestä ja Aamunkoista. Ja mökillä oli onneksi aikaa istua sporttisempien aktiviteettien lomassa sohvannurkassa kirjoja ahmimassa... :)

Sarja oli mulle juonensa ja henkilöidensä puolesta niin hengästyttävän mukaansatempaava lukukokemus, etten jaksa erityisesti ryhtyä kaivelemaan sen kummemmin sen puutteita kuin vahvuuksiakaan. Muutama asia vain jäi mieleen: Yäk-ilmaisun toistuva käyttö kahdessa viimeisessä osassa, usein paikassa johon se ei tuntunut ollenkaan istuvan. Mahtaako kyse olla käännöksestä, sillä kaksi ensimmäistä on kääntänyt Tiina Ohinmaa ja kaksi viimeistä Pirkko Biström. En ainakaan muista huomanneeni samaa äänikirjoina kuuntelemissani, mutta voin toki olla väärässä.

Kirjojen alussa olevat "ennakkopalat" olivat tarpeettoman tuntuisia, turhan läpinäkyvästi koukuttamaan pyrkiviä.

Kolmanteen seikkaan liittyy SPOILAUSVAROITUS:

Ehkä hieman epäuskottavaa, että vaikka sarjan kuluessa päädytään erinäisiin uhkaaviin ja vaarallisiin tilanteisiin, kukaan ei pääse hengestään, tai siis kuolemattomuudestaan, ei kun, öh... No, koska olin henkilöihin kiintynyt, en antanut sen liiemmin häiritä vaan tyydyin vain huokaamaan helpotuksesta. :)

SPOILAUSVAARA OHI

Äänikirjojen lukijana toimii jo Minä, Katariinan kohdalla kehumani Leena Pöysti. Näissä hän kuulostaa kirjojen tyylistä johtuen erilaiselta, mutta edelleen yhtä hyvältä!


Ensimmäinen lause (Epäilys): Kaikki yrityksemme väistellä olivat epäonnistuneet.

Englanninkieliset alkuteokset: Twilight (2005), New Moon (2006), Eclipse (2007), Breaking Dawn (2008)


Ulkoasu: Pahuksen leffakannet, pakkoko niitä on joka paikkaan tunkea! Äänikirjoissakin esiintyvät, alkuperäiset kovakantisten kansikuvat kyllä ovat mielestäni sekä tyylikkäitä että houkuttelevia. Äänikirjapakkaukset: Kai Toivonen, pokkarit: Hachette Book Group, Inc.

Kustantaja WSOY 2009 (painettu kirja 2005), 2010 (painettu 2007), 2010 (1. painos 2008), 2011 (1. painos 2009), suom Houkutus & Uusikuu: Tiina Ohinmaa, Epäilys & Aamunkoi: Pirkko Biström, lukija Leena Pöysti, 14 h, 15 h 20 min, 599 s., 756 s.

Aino Kallas: Sudenmorsian - Hiidenmaalainen tarina

Aalo, Priidik metsävahdin vaimo, kuulee suden kutsuvan itseään suolle juoksemaan kanssaan ja antaa lopulta periksi verensä poltteelle, muuttuen vainotuksi ihmissudeksi.

Kallaksen alunperin vuonna 1928 ilmestynyt tarina on edelleen taianomaisen kiehtova. Seurasin erityisesti vanhahtavan kielen yksityiskohtia mielenkiinnolla. 2000-lukulaiseen silmään kyllä hyppäsi tekstin runsas uskonnollinen paatos; moneen kertaan mainitsemalla tehtiin selväksi että ihmissudeksi muuttuminen on saatanallista ja Aalo hylkäsi pyhän kasteen. Olisi kiinnostavaa tietää millaisin mielin aikalaiset ovat tätä lukeneet - kauhuelokuvia sun muuta katsellutta kun ei yksi ihmissusi sinänsä hätkäytä. Vaan oli miten oli niin klassikko Sudenmorsian on hyvästä syystä!

Ensimmäinen lause: Tainkaltainen on tarina Aalosta, Priidik metsävahdin aviovaimosta, joka Saatanalta sudenhahmoon saatettiin, ja näin Ihmissutena vihityn miehensä viereltä korpiin karkasi, siellä metsänpetojen ja Diabolus sylvarum'in elikkä Metsändaimonin kanssa kanssakäymistä pitäen, ja sentautta maarahvaalta Sudenmorsiameksi kutsuttu.

Kustantaja Otava 2003 (ilm. 1. kerran 1928), 141 s.