Susan Abulhawa: Jeninin aamut

Vuoden ensimmäinen kirja oli melkoisen...järisyttävä. Tarina Israelin valtion tieltä karkotetuista palestiinalaisista, pakolaisleireistä, al-Hijan suvusta ja sodan erilleen heittämistä sisaruksista on epäoikeudenmukaisuudessaan käsittämätön. Miten niin paljon pahaa, niin paljon kuolemaa, surua ja menetystä voi mahtuakaan samaan pakettiin? Tämän ajatuksen ylittää vain se, että jossain tämän fiktiivisistä hahmoista kertovan kirjan ulkopuolella, todellisessa maailmassa, on aivan varmasti ihmisiä jotka ovat menettäneet vielä enemmän, kärsineet vielä enemmän. Käsittämätöntä. Sanoin sen jo. Toistan itseäni, mutta en vain pääse siitä yli.

En todellakaan ollut erityisen hyvin selvillä Israelin ja Palestiinan tilanteesta ja alueen tapahtumista, mutta nyt silmäni ovat auki. Jeninin aamut on tärkeä kirja, jonka suosittelen lukemaan. Mikään mukava, kevyt välipala se ei todellakaan ole, mutta palestiinalaiset ovat ansainneet edes sen että sinäkin tiedät. Ja vaikka tietäisitkin niin lue silti, sillä - lainaan Booksya Jorin arvion kommenteista - tieto ei ole sama kuin tunne.

Ensimmäinen lause: Amal olisi halunnut katsoa sotilasta silmiin lähempää, mutta hänen otsaansa painava rynnäkkökiväärin piippu ei sallinut sitä.


Englanninkielinen alkuteos: Mornings in Jenin (2010) (Julk. 2006 nimellä The Scar of David)

Kustantaja LIKE 2010, suom. Pauliina Klemola, 340 s.