Taas pöhisee kylmää ilmavirtaa, joten kasvihuoneolosuhteet olisivat toivottavat. Se toivo herätellään henkiin syksyn kylmillä. Suunnittelu on jo käynnissä.

Aina voi kuitenkin tukensa tarjota, jos muuta apua ei ole saatavilla. Tomaateilla klassiseksi muodostunut kude kohtaa tänä vuonna pajun. (Yllätyksenä itsellekin) myös kultainen piipunrassi pajun kera. Toivottavasti tuki tulee tarpeeseen.

Palsta on nyt saanut aikaa itselleen, sillä kyykkijät ovat olleet eri kiireisiä. Osa sadosta, kuten kurpitsat, jatkavat iloista kasvuaan ja osa alkaa näyttää jo syksyisiltä. Sipulit on nostettu, tuotu kotiin kuivamaan ja nautittaviksi.

Tomaattituki toimi odotetulla tavalla. Lempeä matonkude toimii, kunhan sitä muistaa aina silloin tällöin justeerata. Kurkutkin ovat hyvin irallaan maasta, mutta samaan penkkiin jääneet maa-artisokat ovat todennäköisesti pistelleet ravinteet poskeensa. Tai sitten kesä on vaan ollut liian viileä. 

Viime vuonna palstallamme oli tomaattikaaos. Kepeissä ei riittänyt pituus eikä vahvuus ja kasviparat taipuilivat ympäri maata. Nyt kaaos on taltutettu ja tukeminen on toteutettu yhdistelemllä muumimamman ja Kanatarhan oppeja. Loppusilaus poimittiin vielä suvun perinteistä eli naru on lempeää matonkudetta mummun tapaan.