Sieltä täältä alkanut siistiminen tai paikkojen kohentelu saattaa aamukahviaikaan herättää horroksesta vasta lounaalle. Sama ilmiö toistuu helposti illalla, jolloin kaikki muu hyörinä on hiljenyt. Ajatuksissaan aika kuluu, eikä työ koskaan lopu kesken. Onneksi. Itsekseen puuhailu on rentouttavaa. 

Keväällä perennojen tieltä paljuun naaratut elämänlangan/kiertotattaren ja nokkosen juuret eivät toisiaan parempaa seuraa kaipaa. Sieltä ne nousevat paljunpohjalta tunkiosta löytyneen muovijätteen seasta. Lienee aika viskata ne jätesäkkiin.

Mutta nousee roskan seasta myös toivottuja kasveja. Viime vuonna kaupasta mukaan napatut salaatin juurakot tuikittiin maahan muovikoreineen päivineen, vaikka kaikissa ohjeissa oli neuvottu ottamaan kori pois. Ja kas säilyivät juuret hyvässä kunnossa, salaatti kukoisti ja oli maukasta. Nytkin kevätsalaattiin ostettu lollo rosso on jo hyvässä mitassa ja vallan maullaan.

Yleisesti ottaen kasvussa on toivomisen varaa, kun lämpö on jättänyt maailmankolkkamme rauhaan tältä kesäkuulta. Juhannuksen aikaan ulos purkkeihin jätetyistä viidakkokurkuista kaksi viidestä selvisi hengissä. Ilonpilkahduksia tuovat omenat ja karhunvatukat sekä huikeissa väreissä kukkivat perennat. 

Juhannuksen aikana suuri jänis oli tehnyt takapuolelleen paikan kukkapenkkiin. Hätyytellessä se loikki "pakoon" pihanomistajan laiskanpulskein ottein vain muutaman metrin etäisyydellä. Epäilen sen palanneen penkkiin heti valojen sammuttua. 

  

ps. Peruna on hyvässä kasvussa. Se kai istuteltiin toukokuun puolen välin paikkeilla. Timoa ja siikliä paniikissa sekaisin istutustilan uhatessa loppua. Nyt olisi syytä mullata sitä tai noutaa jostain ripeästi lisää olkea viheriäisten mukuloiden ehkäisemiseksi. 

Tulppaani- ja perennavarkaus

Talven vähälumisina päivinä katsoin ikkunasta, kun naapurustossa majaileva fasaanikukko nokki ylös krookukset. Eläinystävien puolesta nykyinen sijaintimme ei poikkea palstasta. Fasaanikukolla vaan tuntuu olevan isompi haaremi ja naapurin vajan takana pesivä rusakko vaikuttaa jopa palstajänistäkin suuremmalta. Eikä kukaan tunnu häiriintyvän pätkän vertaa ihmisen läsnäolosta. 

Tulppaanit ovat säästyneet nokkimishyökkäykseltä, mutta lasten leikkien kiihtyessä osa niistä on joutunut tallatuksi. Muutama on sentään selvinnyt ja nousee maasta. 

Jo muutaman kuukauden ajan tutkimusmatkat ovat suuntautuneet perennasivustoille. Haaveena on runsaat, värikkäät ja monimuotoiset kukkaistutukset, jossa kaikki on iloisessa, hallitussa kaaoksessa. Ja tilaa on. 

Perennainnostus on kulkenut mukanani junaan, töihin ja ulottunut jopa vasta tapaamiini ihmisiin.  Mutta se alkaa tuottaa myös tulosta. Eilen sain pussissa päivänliljoja. Jotkut sanovat, että vain varastettu perenna kukkii kiitollisena. Siitä on ehdottomasti otettava selvää!

Raparperit aukovat lehtiään ja sato on lautasella tuossa tuokiossa.