Siemeniä on tänäkin vuonna mullattu reilusti ja sieltä täältä tarttuu mukaan aina uusia pusseja. Joitakin kasvatetaan sadon kiilto silmissä ja liki maku huulilla. Toiset, kuten bataatti, ovat sympaattisia lemmikkejä, joista ei niin paljoa uskalleta odotaa. Mutta sitä ei malta olla laittamatta, kun se on niin soma. Viime vuonna kävi niin, että vesimelonit lipuivat lemmikkisarjalaisiksi ja unohtuivat katteiden ja rikkaruohojen sekaan. Yllätykseksi ne pyöräyttivätkin siellä salakavalasti tulosta. Joskus kai kasvitkin tarvitsevat rauhaa turhan innokkaalta puutarhurilta.

Uutuutena tänä vuonna kokeillaan lehtikaalia, joka on herkuksi todettu. Sanovat myös, että se on helppo kasvatettava. Säätiedotukset lupaavat aurinkoista pääsiäistä. Se tietäisi neljän päivän pihahommia. Pitäisiköhän tehdä eväät jääkaappiin valmiiksi ja kahvit termariin?

Bataatti tököttää vantterana kuumuudesta ja kuivuudesta huolimatta. Kate tekisi nyt hyvää, kun kaikki kasteluvesi tuntuu jäävän pintaan ja haihtuvan melkein silmissä. 

Taimikasvatuksen onnistuminen tuntuu olevan pohjalukemissaan. Tomaatit voivat oikein hyvin, mutta muiden kanssa on niin mittavia ongelmia, että on suunnattava taimitorille. Munakoisot, paprikat, latva-artisokat ja ne kovasti toivotut salkoruusut on ainakin haettava. Onneksi täällä multaan mädänneiden bataattien lohdutukseksi toisaalla mukula työntää rehvakkaasti multaan pistettävää. Niksi on olla kastelematta bataattia. Antaa sen vaan rauhassa herätellä itsensä henkiin mullassa tököttäen. Kasvua näköjään auttaa, jos bataatin onnistuu multaamaan latvapuoli ylöspäin.


Jos taimien kanssa ollaan aiempaa kurjemmassa tilassa, niin itse palstalla on asiat aika hyvässä kunnossa. Maata on muokattu ja muutaman päivän kuluttua olisi tarkoitus laittaa perunat kasvuun. Syksyllä laitetut valkosipulit ovat jo terhakoina nousseet ja hyvä näyttäisi tulevan.

Näivettyneiden taimien johdattamana nyt otetaan käyttöön järeämpi ase eli kuu. Nyt aletaan siis seuraamaan vanhan kansan oppien mukaisesti kuukalenteria. Seuraavat siemenet pääsevät multaan uudenkuun aikaan eli 22.3. Sen pitäisi olla vahvin päivä istuttaa maan päällä hedelmiään kasvattavia kasveja. Maan alla hedelmäänsä muhittava kasvit sen sijaan kannattaa istuttaa kuun laskiessa. Ja jos haluaa olla oikein täsmällinen, niin istuttelee perunansa ja porkkanasa täydenkuun loisteessa.

Istutusvimmaan löytyi jääkaapista pari viime vuotista bataattia. Olisihan noista saanut keittoakin vetisen liemen kera, mutta koettakoon nyt itämistä. Runsasta ja vankkaa satoa ei bataateista kaiketi kannata odottaa, mutta ainakin se on hauska tököttäessään kuukausi tolkulla puoliksi ulkona mullasta vailla mitään elonmerkkejä. Mutta ennen kaikkea se on toimiva maanpeittokasvi. Hyvä kumppani esimerkiksi latva-artisokalle tai jollekin korkeuksiin kiipivälle.

Palstakausi alkaa kääntyä kohti syystöitä. Toistaiseksi ollaan kuitenkin keskitytty vielä sadonkorjuuseen. Papu, kurpitsat ja peruna jätettiin vielä kasvamaan, sillä kausi on ollut sen verran satoisa, että pakastin paukkuu ja kellaritonta huimaa. 

Erikoisherkku latva-artisokat keitettiin sitruunalla maustetussa vedessä ja syötiin yksinkertaisin menoin. Maissit järsitään haudutuksen jälkeen suolan ja voin kera. Bataattisatoa (2 tainta, 800g) ihastellaan vielä. Pöydällä kypsyvien tomaattien kanssa ollaan kiipelissä. Reilu kilo muhii jääkaapissa etikan, sokerin, neilikan ja sinapinsiementen kanssa purkeissaan. Toivottavasti maku ei vastaa ulkonäköä. 

Kesäkurpitsaa jaettiin naapuriin, paistettiin pannulla, syötiin tuoreena sekä hillottiin sitruunan ja sokerin kanssa. Hillossa maistuu sitruuna ja kesäkurpitsa antaa massaa. Aivan oiva liiallisen sadon piilottaja. Ja se sato ei näytä hiljentymisen merkkejä.


Säilöntäliemeen on päässyt myös ensimmäinen erä kurkkuja ja on syytä epäillä, ettei se jää viimeiseksi. Nyt vaan täytyy löytää hyvä ohje virolaisille happokurkuille tai venäläisille suolakurkuille. 


Tämän hetken sadosta voiton vie mangoldi. Aiemmin tuntematon lehtijuurikas on nyt meidän pöydän kuningas. Ensimmäiset lehdet tehtiin kermaiseksi pastakastikkeeksi. Varret päätynevät öljyisen paiston jälkeen pieneen valkoviinitilkkaan. Erityispisteet mangoldi saa myös helpon kasvatettavuutensa ja kauniin muotonsa vuoksi. 


Bataattikokeilu vaikuttaa hyvältä. Kaksi emosta irroitettua bataatinversoa kasvaa latva-artisokkien välissä ja puskautuu matalana maassa. Parvekkeen emo on kasvattanut roikulat eikä näytä minkäänlaista intoa kukkimiseen. Pitkin matkaa se on tiputellut alalehtiä, joten erityisen kaunis se ei ole. 


Punaiset viinimarjat ja karviaiset kypsyvät syöntiin. Mustikka ja mustaherukka jättivät kukkimisen vielä tänä vuonna väliin. Vadelma tekee hyviä marjoja, mutta voi huonosti. Keväinen vuohenputken raivaus tappoi osan ja toisaalla rehottaa jälleen.


Illat ovat palstalla nyt parhaita. Auringon polte ei ylety palstalle enää uuvuttavana, vaan pitää mukavasti lämpöä ja valoa yllä. Ympärillä vallitsee rauha, kun palstalla liikkuu enää muutamia ihmisiä siellä täällä. Kukaan ei tunnu tekevän enää mitään suurimittaista tai erityisen puuhakasta. 

Vattu sai viikko sitten vähän kyytiä, kun sen juurella kasvava vuohenputki kohtasi vihdoin kunnon vastuksen. Osittain. Vattu ylös, maa sihtiin ja vuohenputket pois juuriaan myöten. Mutta tätä saattiin tehtyä vasta neljännes penkistä. Sitten lopppui voimat ja alkoi sade- ja matkailukaudet ja maatakin on vielä kääntämättä ja penkkejä laittelematta. Toivottavasti putki ei ole vallannut vielä koko alaa takaisin, sillä palaamme taisteluun aivan tuota pikaa. Viimevuotisille kitkuille ja maanpeittämislle (sanomalehdillä ja katteella) oli putkiystävämme nauranut makeasti ja putkahtanut entistä vahvemmin takaisin pintaan.

Mutta alla saanen esitellä: Bataatti. Tuo ihmeellinen mukula.

Keväällä, kun lumet olivat vielä maassa ja jään peite piti otteessaan, heräsi bataattimania. Siis tutkailujen tuloksena ajauduimme haaveilemaan omista bataateista. Taimiviljelmämme on jaettu kahteen osoitteeseen ja tänään tuli tieto, että nyt se on bataattiemo pikkuisen silmun kylkeens pyöräyttänt. 

Tämä ihme on siis saatu aikaan niin, että bataatti on nyt kuukausi tolkulla kököttänyt mullassa versoaan odottelemassa. Yritimme myös sitä konstia, jossa bataatti laitetaan veteen lillumaan. Se kyllä otti aika pian homeen pintaan, joten siitä luovuttiin jo alkumetreillä.

Viis siitä saammeko bataattikeittoa. Tämä on ilon ja onnen päivä. Toivottavasti saamme nähdä tämän köynöstäjän kukassaan. 

Täällä, toisaalla, kuunnellaan maissin kasvua.