Touhua ja töminää

Yhteistyössä on voimmaa. Porukassa tyhmyys tiivistyy. Keittiöstä kuului kolinaa. Äh, pikkujätkät sie sekaa ja sotkee. Otin mennessäni kameran ajatellen ikuistaa teille kulmakaapista vedetyn sotkun, sen sijaa ikuistin teille  veljekset keksivarkaissa ja nuorimmaisen ekan pöytätaso kiipeily. Omin avuin? Mmm alakuvasta päätellen tällä kertaa ehkä avitettuna. Toi pikkumies on saanut eihan älyttömästi kuhmuja jne. Itseasiassa niitä on tullut poika poijalta enemmän... Toisen pojan kohdalla mä (vasta) opin miten nopeesti kerran kuhmutettuun kohtaan nousee parisenttinen sarvi toisella kertaa. Eka kerta oli aika shokki tälle äireelle ja edelleen ne on kauheita. Aaro2v kohdalle minä ja isot muksut hetken hysteerattiin kun huuli meni halki ja suu, hampaat ja kaikki oli veren peitos. Parin viikon päästä sama juttu hoidettiin jo rauhallisesti. Kuhmujen lisäksi nuorimmainen kaatui leikkiautoa kantaessaan niin että ylähuulen ja ik...

Kotikin tuli loppuviikosta siivottua ;) joten viikonloppuna olemmekin ulkoilleet ja nauttineet ystävien seurasta Lauantaina päätimme lähteä "metsäretkelle" (autolla kodan viereen asti ;D ) pulkkamäkeen, hiihtämään ja tietenkin paistamaan makkaraa. Ensin mentiin pulkkamäkeen herättelemään ruokahalua Ean nukkuessa päikkäreitä ja samalla odotettiin ystävän saapumista. Täytyi sitä tietenkin tutkia myös miltä ympäristö nyt talvella näyttikään ja möyriä ja peuhata lumessa. Hiekkamontun rintettä oli hauska laskea ja kiipeillä. Tuttu laiskiaspuu köytyi =tällä rungolla voi näet vaikka nukkua ketarat oikoosena Pelastusoperaatioita oli lukuisia :D Ystäväkin saapui lapsensa kanssa sopivasti eväiden syötiin ja taas mentiin laskettelemaan. Kovin nopeasti pilvisenä päivänä hämärä laskeutui ja oli aika lähteä kotiin. Mutta kotona jo odottivatkin (vain kymmenisen minuuttia) ystävät ja toivottivat meidät tervetulleiksi. Isäni oli käynyt sopivasti ja päästänyt heidät sisään. Saunaa eivät olleet...

Mä en halunnut tuohon alakertaan väliseinää vaan toivoin sen olevan yhtenäistä tilaa, että keittiössä touhutessani näkisin ja kuulisin jutut olkkarin puolelta. Joten miehet tekivät sihen mulle paalut Olishan siinä seinässäkin toki puolensa ollut: siihen olisi voinut ripustaa tauluja, hyllyä, sitä vasten olis voinut laitaa senkin... ;) Muutama viikko muuton jälkeen Arttu silloin 5v käveli päin paalua: "Eikö, tämä tupa muuten pystys pysy?!?" hän huusi kiukkuisena. Onko teille tuttu sellainen tilanne, vieraiden tullessa, että muksut on levottomia, tuntuvat hyppivän pitkin seiniä ja nahistelevat. Yleensä pojat keksivät tämän itse, mutta viimeksi iskä ehdotti sitä ja sai alkavan tappelun loppumaan kuin seinään ;) Kuvat puhukoot puolestaan Laskuvarjo selässä: Keskeneräistä ei saisi esitellä ;) mutta tässä tätä meidän rakentamista taas: Viime viikolla mies ja isäni ovat lyöneet iltasella paaluja pystyyn, tehneet kattotuolit eilen löivät vielä rimat kattotiilejä varten . Valmiiksi ...