Veirto, Kalle: Säbätalvi

 

Karisto 2014

19-vuotias Einari "Jäämies" Tallimäki on kuin kuka tahansa lukiolainen. Koulu menee ihan hyvin, ja lukionjälkeiset opiskelusuunnitelmat ovat suurin piirtein selvillä. On tyttöystävä, salibandy ja kaverit. Sitten tulee munattua, ja kaikki muuttuu yhdessä illassa. Skootterin ajamista humalassa seuraa oma ja tyttöystävän loukkaantuminen. Salibandyseura antaa potkut, tyttöystävä ei ole enää tyttöystävä, kaverit välttelevät ja jossain vaiheessa tuleva tuomio saattaa sisältää kymppitonnien korvaukset. Kaupunki ympärillä on jo tuomionsa antanut ja koko tulevaisuus on muutenkin ehkä mennyttä. Virhe kaduttaa toki, isosti, mutta seuraukset Einari on päättänyt kantaa, ja toivoakin on: yksi tietty silminnäkijä voisi todistaa Einarin syyttömyyden itse onnettomuuteen – jos hänet vain löydettäisiin.

 

Kirjan alkaessa onnettomuudesta on kulunut puoli vuotta. Einarin elämä seisoo paikallaan, mutta lukija pääsee tutustumaan itseään ja elämäänsä kuivakan toteavasti ja kutkuttavan humoristisesti kuvailevaan tyyppiin. Yllättäen Einaria lähestyy Heinolalainen kakkosdivaria pelaava salibandyporukka, joka tarjoaa ammattilaissopimusta. Palkka ei ole huikea, mutta siihen kuuluu asunto ja yksi lämmin ruoka päivässä. Äiti kyseenalaistaa kannattaako ”tässä tilanteessa” nyt lähteä yksin vieraalle paikkakunnalle. Einarista taas tuntuu, että jos joskus, niin nimenomaan ”tässä tilanteessa” voisi olla hyvä tutkailla asioita hieman eri kulmasta ja pidemmän matkan päästä. Jos voi elämä muuttua hetkessä huonompaan, voi se muuttua parempaankin.

 

Heinola osoittautuu ihan ok paikaksi (kirjastonkin kirjastonhoitajaisän poika löytää), ja "Jäämies" tuntuu sopeutuvan joukkueeseen varsin nopeasti ja todistavan taitonsa. Salibandya tuntematonkin lukija saa jännittää pelien etenemistä, ja myöhemmin koko joukkueen kohtaloa. Einarin asunto on saunamökki omakotitalon pihalla, ja taloa asuttaa vuokrantantajan suunnilleen Einarin ikäinen tytär, Mini, jonka kanssa hän ystävystyy, ja enemmänkin. Kavereita löytyy myös joukkueesta, ja vähitellen heihin tutustutaan hieman enemmän sillä seurauksella, että ensivaikutelmat karisevat.

Kasvua ja kehitystä tapahtuu, moni asia muuttuu talven aikana, ja sen verran homma ehkä jää keskenkin, että saisimmekohan toisen osan? Ainakin minä haluaisin tavata Einarin uudelleen. Säbätalvi oli mukava lukukokemus ja tykkäsin kirjan kielestä, huumorista ja hahmoista. Puhekieltä olisin vielä kaivannut nuorten hahmojen suuhun.

 

Kalle Veirto, s. 1961, on lahtelainen toimittaja, joka on kirjoittanut paljon urheiluaiheisia nuortenkirjoja, kuten myös Etsivätoimisto Henkka ja Kivimutka -sarjaa. Aikuisten romaanejakin häneltä on ilmestynyt jokunen. 

Keränen, Mika: Maaliviivalla

Mitä sinä tekisit, jos joukkueesi valmentaja sanoisi sinulle ennen ensimmäistä Veikkausliiga-peliäsi: 

"Mulla on sulle yks tärkee tehtävä. Sä päästät yhden maalin ja nettoot neljä tonnia. Puhtaana käteen. - - - Muista vain se pilkku. Mä tarjoon sulle neljä tonnia ja paikan avauksessa loppukaudeksi. Sä päästät sen pilkun maaliin ja kaikki menee hyvin. Sun ei tartte tehdä mitään muuta. - - - Tää on meidän liiga. Sä oot nyt miesten peleissä, pentu. Käyttäydy sen mukaisesti."

WSOY 2014

Kalle Salonen, 18 vuotta, Vantaan Urheilijoiden kasvatti, pääsee pelaamaan ensimmäistä Veikkausliiga-peliään oman kasvattajaseuransa paidassa. Unelma muuttuu kuitenkin painajaiseksi, kun ennen peliä Kallen valmentaja pyytää häntä päästämään 29. peliminuutilla rangaistuspotkun maaliin. Kaikki on sovittu valmiiksi, Kallen täytyisi päästää vain pilkku sisään, ja hän nettoaisi neljä tonnia ja pelaisi loppukauden avauskokoonpanossa. Jos Kalle ei toimisi niin kuin valmentaja käskee, olisi hänen uransa vaarassa tuhoutua ennen kuin se ehtii kunnolla edes alkaakaan. Kun Kalle astuu maalille, hänellä on puoli tuntia aikaa päättää, mitä tehdä. Puoli tuntia aikaa miettiä, ketkä muut pelaajat ovat sotkeutuneet sopupeleihin. Puoli tuntia aikaa päättää, keneen voi luottaa ja keneen ei.

Mika Keräsen Maaliviivalla on jännittävä kirja urheilusta, jalkapallosta, joukkuepelaamisesta ja sopupeleistä. Kirjassa kerrotaan yhden pelin tapahtumat peliminuuteittan. Mukana on kuitenkin myös paljon takaumia, joten lukijalle hahmottuu kuva Kallen elämästä ja siitä, miksi hän on päässyt maalivahdiksi Veikkausliigaan. Kirja sopii kaikille urheilun ja erityisesti jalkapallon ystäville. Kirjassa kerrotaan aidosti urheilusta ja erityisesti joukkueurheilusta ja siitä, mitä vaatii päästä huipulle - ja miksi jotkut sinne pääsevät ja toiset eivät. Kirja pitää otteessaan aina viimeiselle peliminuutille saakka.

Kökkö, Hanna: Kätkö

Mäkelä 2013

Geokätköily on tullut vauhdilla aiheeksi myös nuortenkirjoihin. Hanna Kökön kirjoittama nuortenkirjasarja vie geokätköilyn maailmaan, mutta käsittelee taitavasti myös muita nuorten elämään liittyviä asioita. Kätkö on sarjan avausosa.

Manulla on juuri loppumassa kuudes luokka. Kesälomaa hän odottaa malttamattomana - hän pääsisi eroon epäreiluista opettajista ja ärsyttävistä luokkakavereista. Manu asuu kahdestaan äitinsä kanssa, sillä Manun isä on vankilassa. Siitä Manu ei mielellään puhu, mutta totta kai Manun vihamies Topi saa asian selville - ja sen jälkeen siitä tietää koko koulu. Senkin takia Manu on helpottunut alkavasta kesälomasta - lisäksi hänellä on aikaa paneutua geokätköilyyn kunnolla!

Manun serkku Joonas on viime kesänä koukuttanut Manun geokätköilyyn. Se on Manun rakkain harrastus valokuvaamisen ohella. Manulla ei ole paljon ystäviä, mutta tilanne muuttuu, kun hän törmää myös geokätköilyä harrastavaan Helmiin. Helmi on mutkaton ja reilu tyttö, ja Manusta ja Helmistä tulee heti ystäviä. Manun elämään tulee toinenkin muutos, kun hänen äitinsä ilmoittaa löytäneensä uuden miehen: Maken, joka on ammatiltaan poliisi. Aluksi Manu on varautunut, mutta huomaa pian Maken ja hänen poliisikoiransa Vatasen olevan hyviä tyyppejä.

Geokätköilyn ohessa Manu näkee vahingossa, kun hänen luokkakaverinsa myy salaa tupakkaa ja nuuskaa. Pian Manu ja Helmi huomaavatkin joutuneensa keskelle salamyyntivyyhteä, jota he alkavat kuumeisesti selvittää. Salamyyntiin on kuitenkin sekaantunut myös kovemman luokan rikollisia, eikä juttu enää olekaan kokonaan Helmin ja Manun hallinnassa.

Hanna Kökön nuortenkirjasarja yhdistelee vauhdikkaasti geokätköilyä ja jännitystä. Kirjoissa on kuitenkin paljon muutakin, sillä Kökkö kirjoittaa taitavasti nuorten tunteista ja erilaisista elämäntilanteista. Hän tarttuu hyvin ja rohkeasti ajankohtaisiin aiheisiin, vaikka ne olisivatkin vähän vaikeampia. Tämä onkin ehkä kirjojen hienoin asia: vaikeistankin asioista kirjoitetaan ja puhutaan rehellisesti ja avoimesti, ja lukija saa samalla seurata myös henkilöhahmojen kasvamista. Kirjat ovat mukaansatempaavia ja sujuvasti kirjoitettuja. Sarjaan on ilmestyneet myös kirjat Vaara (2013) ja Varjon jäljillä (2014).

Mäkelä 2013

Mäkelä 2014

Lehtinen, Tuija: Tyttö elää kesäänsä & sara@crazymail.com

Otava 2014

Kesälukemisena olen itse huomannut suosivani usein nuoruuteni suosikkikirjoja - toki uutuuksiakin on mukava ottaa lukulistalle. Monena kesänä olen kuitenkin lukenut uudestaan nuoruuteni suosikkisarjoja, jotka kestävän useammankin lukukerran.  Kun tartuin uuteen Tuija Lehtisen nuortenkirjaan, oli pakko lukea myös yksi omista suosikkisarjoistani hänen vanhemmasta tuotannostaan.

Tuija Lehtisen uusin nuortenromaani Tyttö elää kesäänsä kertoo Juliasta, joka  on karannut nuorisokodista ja aikoo viettää kesän vapaana kaikesta. Julia vaihtaa roolia aina tilanteen mukaan ja hänet tunnetaankin kirjassa sekä Kerttuna, Laikana, Mailana, Annina että Lisana. Kesäinen liftaritarina vie tytön mitä omalaatuisimpien ihmisten ja paikkojen luo, pakoon sietämättömiä sukulaisia ja tylsää elämää. Samalla kun kirja kertoo Julian kesästä, paljastuu lukijalle myös paloja hänen menneisyydestään: vaikea äiti ja hemmotellut sisarukset, ainainen väheksyntä ja halveksunta sekä kasvaminen ilman välittävää perhettä. Ja jossain välissä seikkaillessaan eri roolien välillä, hän oppii myös jotain omasta itsestäänkin.

Tässä mä nyt sitten nökötin, keskellä ei mitään bussia odottelemassa. Mistä se kaveri edes tiesi, että tästä ajaisi ohi jokin kulkupeli? Hiiretkö sille oli kuiskineet? Mä en ollut nähnyt enkä kuullut sen näppäilevän kännykkää, joten mun nukkuessako se muka oli googlannut aikatauluja? Vai oliko se puhunut puuta heinää pokkana? Se piru nauroi makeasti partaansa, kun oli päässyt musta eroon näin kevyesti. Mun tuurilla menolippu minne tahansa maksaisi maltaita. Mulla ei ollut varaa sellaiseen! Niinpä mä suljin silmät, pyörähdin muutaman kerran ympäri ja lähdin kävelemään siihen suuntaan, mihin nenä näytti.

Otava 2006 (3.p.)

Kirja tuo mieleen yhden Tuija Lehtisen kirjoittamista nuortenkirjasarjoista, punkkarityttö Sarasta kertovat sara@crazymail.com, Nottingham kesällä kello kuusi ja Sara ja levottomat jalat, sekä myöhemmin kirjoitettu Missä olet, Sara? Ensimmäinen Sarasta kertova kirja julkaistiin jo vuonna 1998. Saran ja Julian tarinoissa on jonkin verran samoja piirteitä - molemmilla on vaikeat perhesuhteet ja samanlaista kapinallisuutta ja vapaudenkaipuuta. Toki eroavaisuuksiakin löytyy, mutta Julian tarinan luettuani oli pakko tarttua uudestaan myös Sarasta kertoviin kirjoihin.

Sara@crazymail.com aloittaa Sarasta kertovan kirjasarjan. Punkkarityttö Sara lähetetään enon luokse maaseudulle rauhoittumaan, pois pääkaupungin sykkeestä. Saran elämä on mennyt sekoiluksi, eikä hän voi enää liikkua rauhassa Helsingissä. Sara käy kymppiluokkaa ja yrittää kerätä rahaa kasaan että voisi häipyä jonnekin. Saran elämää värittävät niin omalaatuiset sukulaiset kuin koulukaveritkin sekä sähköpostiviestitteyly netistä löytyneen punkkari-Markin kanssa. Vaikka maa välillä poltteleekin jalkojen alla, saa Sarakin huomata, että välillä on ihan mukava jäädä vain paikoilleen.

Yksi Tuija Lehtisen nuortenkirjojen piirteistä on huumorin käyttö. Vaikka kirjoissa välillä käsitellään rankkojakin aiheita, on niissä aina mukana huumoria. Tämän vuoksi kirjat eivät ole liian synkkiä, vaikka aiheet välillä olisivatkin raskaita. Tuija Lehtinen osaa kirjoittaa vetävästi ja omalla tyylillään, ja hän saa henkilöhahmot jäämään lukijan mieleen. Tämänkin takia Lehtisen kirjat kestävät useampia lukukertoja, joten omiin suosikkeihin voi tarttua aina uudestaan.

Fitzpatrick, Marie-Louise: Pieni kulkija

Pieni pellavapäinen tyttö pakkaa kassiin tarpeellisia tavaroita ja lähtee kävellen matkaan. Heti alkuun häntä ihmetyttää, että missä se sitten mahtaa olla se perillä? Entä kauanko matka sinne kestää? Tuleekohan tytöstä perillä sitten iso, toisin kuin nyt, kun ilmeisesti tuntuu, että on koko ajan liian pieni. Entä lakkaako siellä kokonaan sanomasta mitään hupsua, ja puhuu aina vain järkeviä? Tyttö on varma, että hän ainakin tekee myös siellä hiekkalinnoja, ihan varmasti.

Mitä sitten, kun matkalla tulee eteen jotain hurjaa ja vaikeaa, kuten lohikäärme tai vaikeakulkuinen viidakko? Pääseekö niistä jotenkin ohi tai läpi? Tyttö ainakin tietää miten lohikäärmeet kesytetään. Niitä katsotaan suoraan silmiin ja lasketaan kymmeneen, ja silloin ne lentävät tiehensä.

Miten sitten kaikki muut ihmiset, ovatko hekin menossa sinne? Ja entä jos haluaakin muuttaa mielensä ja mennä jonnekin muualle? No, tänään tytöllä nyt on ainakin paljon muuta tekemistä, tänään ei viitsi lähteä, mutta ehkä huomenna. Ihan varmasti.

Ihana pieni pohdiskeleva tyttö miettii millaista on kasvaa isoksi, mitä kaikkea tuolla elämän mittaisella matkalla voi tulla vastaan, ja miten ja millaisena sitä joskus pääsee perille. Nämä suuret kysymykset lienevät hyviä pohdinnan aiheita kenelle tahansa. Tuskin kukaan voi koskaan sanoa olevansa valmis, ja koko ajan tuntuu tulevan vastaan uusia ihmeteltäviä asioita – vaikka olisi kuinka iso. Toisaalta on myös hyvä välillä pysähtyä ja elää vain tässä hetkessä ilman sen suurempia pohdintoja, kuten tämänkin tarinan tyttö lopuksi toteaa.

Palkitun irlantilaisen kuvittajan ja kirjoittajan tunnelmalliset ja vaikuttavat kuvat siivittävät pienen pohdiskelijan matkaa halki päivän ja yön ja läpi sateen ja tuiskun. Välillä päästään nallen kanssa niitylle pötkölleen pilviä katselemaan. Lumoavat kuvat ja sopivan pieni määrä tekstiä jättävät tilaa lukijan omalle mielikuvitukselle ja pohdinnoille.

Huotarinen, Vilja-Tuulia: Rakkaudella, Silja

Silja-sarjan kolmannessa ja viimeisessä osassa Silja on muuttanut ilmaisutaidon lukioon kaupunkiin. Uuden koulun myötä hän saa ympärilleen paljon luovia ihmisiä – kavereita ja opettajia – jotka suhtautuvat musiikkiin ja muihin taiteisiin yhtä intohimoisesti kuin hän itse. Joistain ihmisistä tulee läheisempiä, ja Silja saa myös todeta, että kaikkiin ei kannata luottaa ja kaikista ei tarvitse pitää. Kotipuolessa vaikuttavat edelleen vanhat ystävät; Sisko-bändin tyypit ja poikaystävä, ja Silja joutuu pohtimaan mihin hän itse sopii näissä erillisissä porukoissa ja miten ystävät sopivat hänen elämäänsä nyt, kun välimatkakin vaikeuttaa asioita.

Sisko jatkaa edelleen harjoittelua aina kun Silja on paikalla, mutta vähitellen Siljasta alkaa tuntua oudolta ja ehkä hieman ulkopuoliselta niin harjoituksissa kuin keikoillakin. Siljan ystävä Paula löytää rakkauden ja muut joutuvat pohtimaan miten suhtautua uuteen poikaystävään. Pitääkö heidän sopeutua, vaikka poika ei täysin sopisikaan heidän porukkaansa?

Siljan poikaystävä Johannes on Siljan mielestä ihana – ja välillä taas suunnattoman ärsyttävä, milloin mistäkin syystä. Suhde vaatii harjoittelua; millaisia poika- ja tyttöystävien ns. kuuluu olla ja millaisia asioita taas kuuluu juuri tähän suhteeseen. Välillä on seesteistä ja välillä tulee kunnon riitaa, mutta kenties niistä selvitään. Johanneksen, Paulan ja Aneten ylioppilaskirjoitukset ovat jo todellisuutta, vaikka Siljalla ne häämöttävät vasta kaukaisessa tulevaisuudessa. Miten Silja suhtautuu Johanneksen lukion jälkeisiin suunnitelmiin ja miten ne tulevat vaikuttamaan heidän suhteeseensa? Entä miten sopii kuvioon Siljan uusi koulukaveri Ben, joka on melkoinen hurmuri ja selvästi ihastunut Siljaan…

Siljan koulu alkaa vähitellen sujua ja oma paikka löytyy. Myös ystävärintamalla löytyy tasapaino ja Silja voi todeta, että vanhat ystävät eivät katoa mihinkään, vaikka asiat muuttuvat ja esimerkiksi yhteinen bändi loppuisikin. Itsenäisen elämän opettelu tuntuu hienolta, ja kaupungin isommat kuviot vapauttavilta, vaikka äidin ja naapurin Irenen tukea myös kaivataan välillä. Yksi asia Siljalle ainakin kirkastuu selvääkin selvemmäksi: ”Musiikki! Sitä minä rakastan!”.

Vilja-Tuulia Huotarinen voitti vuonna 2006 Silja-sarjan ensimmäisellä osalla Anni Polvan muistoksi järjestetyn Tiina-kirjoituskilpailun, jolla haettiin rakastetulle tyttökirjasarjalle moderneja perillisiä. Silja ja ystävät ovatkin hyvin sopivia nykypäivän Tiinoiksi; aikaansaavia ja tiedostavia nuoria naisia romansseineen ja parisuhdevaikeuksineen. Kirja (-sarja) on nuorille aikuisille suunnattu lämpimästi kuvattu nuoren tytön kasvukertomus.