Kevätkuulumisia

Olisikohan nyt näin 5kk tauon jälkeen aika muutamille video- ja kuvakuulumisille... :D

Kaffe pääsi tällä viikolla ensimmäistä kertaa ulkoilemaan.

Vähän mentiin maata viistäen, mutta pikkuhiljaa tähänkin varmaan totutaan.

Kaffen kanssa ollaan totuteltu valjaisiin tässä viime päivinä, kun kelit on alkanut lämpeneen. Kaffe täyttää vuoden juhannuksena, mutta ei olla ulkoiltu ennen tätä, kun Kaffea pelottaa hissiin meneminen niin kovasti, eikä valjaiden pito ole ollut listalla 100 mieluisimman tekemisen joukossa. Tämä ulkoilukokeilu herätti katissa mielenkiintoa, mutta myös pelkoa, ja kotiin palattiin erittäin mielellään. Katsotaan miten homma etenee kesän aikana.

Tänään kokeilin Nuutin kanssa erästä aktivointileikkiä, jonka bongasin Facebookin Ragdollryhmästä. Nuutti ja Kaffe ensin molemmat ihmettelivät, miten herkun saa vesikiposta, mutta lopulta Nuutti kekkasi tempun. Kaffe jäi viereen ihmettelemään, ja sai lohdutuspalkintoja.

Ja tässä muutama kuva tästä matkan varrelta. 

Nuutin nukkumisen tyylinnäyte.

Mukavaa kesän odotusta täältä kaikille!

Kantokoppa tietää harmia

Aamu alkoi ihan mukavasti. Päästiin heti aikaisin parvekkeelle, kun ykköspalvelija meni sinne jonkun mustan jutun kanssa ja hoki kuinka hienolta se kirkas valojuttu taivaalla näytti. Olihan se ihan jees. No me sit Kaffen kanssa päästiin juokseen sinne parvekkeelle samalla, mut tultiin aika pian sisälle koska tuli niin kylmä tassuista.

(Ihminen: Eipä tän parempia kuvia tullut pojista, semmoset linssiluteet..)

Ykköspalvelija ei antanu Kaffelle aamupalaa ollenkaan. Se oli yöllä herännyt antaan sille niitä raksuja joita mä en saa yhtään syödä koska mukamas en pureskele niitä ollenkaan ja sit oksennan. Minkäs teet ku on niin hyvää. Sit se palvelija meni hakeen kantokopan. Päätettiin Kaffen kanssa ettei mennä sinne ollenkaan. Koitettiin kauheesti ainakin pistää vastaan mut sinne jouduttiin molemmat.

Mä osasin jo aika hienosti olla siellä, koska se oli mulle jo ainakin melko mones kerta. Mutta Kaffe ei tykänny yhtään. Se mauku ja tärisi hirveesti. Kyl mäki vähän tärisin mut tein sen sillee ettei Kaffe huomannu, ja koitin sitä lohduttaa. Ykköspalvelija hoki vaan että ei kestä kauaa ja ettei tää oo niin kamalaa. Mut niin se sano viimekskin ja oli kamalaa. Olin sillon vihanen ainaki niin kauan että sain herkkuja.

Me ajettiin semmoseen paikkaan, missä haisi kauheesti toiset kissat. Mutta missään ei näkyny muita. Siellä oli kaks tätiä jokka paijas ja sano että oon nätti ja pehmis. Ja sit ne tökkäs piikin mulle. Kuulemma rokote ja nyt ei tarvii mennä kolmeen vuoteen. Sain siellä nameja samalla kun palvelijat puhu toiselle tädille, sille joka tökkäs mua piikillä. Sit mä jouduin eroon Kaffesta. Kaffekin sai piikin mut se vietiin nukkumaan toiseen huoneeseen. Kuulin kun se mauku siellä ensin kun sitä pelotti. Rupesin käveleen levottomana ees taas koska palvelijat ei ilmeisesti kuullu kun Kaffe huus et se on nyt siepattu. Mut en mä voinu mitään tehdä kun mua ei päästetty sen luo. Sit palvelijat lähti ja mut vietiin koppaan enkä tiä mihin Kaffe jäi.

(Ihminen: Nuutti pysyi aika paikallaan, mutta Kaffe kuljeskeli kopassa levottomana ympäriinsä.)

Meni aikaa ainakin tosi paljon, ennen ku palvelijat tuli takasin ja ne otti meidät takas autoon. Mä olin aika pelästynyt, ja kun ne laitto meiät taas koppaan yhes nii mätkäsin Kaffee, en oikeen tiiä itekään miks. Kai mä ressasin liikaa. Sähistiin toisillemme sit mut nyt Kaffe anto jo mulle onneks anteeks. Kaffe haisi ihan hassulle ja oli vähän outo. Se ei jaksanu oikee liikkuu ja piti silmii välillä kii. Ykköspalvelija vaan hoki että kohta päästään kotiin ja kaikki on hyvin. Joopajoo. En kyl lähe sen kans enää mihkää tän jälkee.

Ykköspalvelija otti mut matkan ajaks sylii ja se oli tosi kiva. Kaffe oli kopassa yksin koska me tapeltiin muuten. Kotona kaikki alko helpottaan koska hajukin oli tuttu ja saatiin ruokaa. Tai Kaffe ei viä saanu mut pikkuhiljaa. Kakkospalvelija sano et sillä lähti pallit. Emmätiä mitä se meinaa mut mä en kuulemma muistakaan kun multa lähti koska olin tosi tosi pieni. Vieläkin pienempi kun Kaffe nyt.

No mut nyt on kaikki hyvin, eikä Kaffekaan oo enää niin kummallinen. Vähän hidas se vielä on kyllä ja jää tuijottaan seiniä ja sohvaa. Ihan hassu. En saa painii sen kaa vielä. Pöh. No, tämmöstä meillä tänään. Kohta on taas se joulu ja palvelijoilla alkaa se aika kun ne on laiskoja eikä tee muuta ku syö sohvalla ja kattoo sitä ääniruutua mis välillä näkyy lintujakin. Se on ihan kivaa, koska sit mekin saadaan haleja enemmän. Mut kantokoppaan ei kyl mennä enää ikinä.

Nuutti

Kuvakuulumisia

Taas on vierähtänyt kuukausi edellisestä postauksesta. En vain millään ehdi ajatella tätä blogimaailmaa tässä töiden ja koulun ohella. Pikaiset kuulumiset; Kaffe syö raakalihan (kana, nauta, possu) lisäksi Applawsin penturaksuja. Painoa on kertynyt 3,1kg, ja ikää 19 viikkoa. Nuutti on 1v 1kk ja painoa vähän päälle 5kg. Poitsut tulee loistavasti toimeen keskenään! Ihanaa. Ja ollaan todella tyytyväisiä että Kaffe päätettiin hankkia. Tuo meillekin iloa kun kaksikolla on niin hauskaa yhdessä. 

Nyt saatte kuulumiset videon muodossa, niinkuin viimeksi lupasin. Valitettavasti mulla ei ole tällä hetkellä Sony Vegasiani täällä, joten jouduin kasaamaan nuo taas jollain Windows Liven videotyökalulla. Joka on aivan surkea. Mutta sainpahan kaikki pätkät samaan videoon...

Laitettiin vähän ledejä asuntoon. Pojat heti ihmettelemässä..

Nuutti jumittui sohvatyynyjen väliin :D

Ja tässä perinteinen kynsienleikkaus asento.

Joko teillä odotellaan joulua? Minä oon ihan malttamattomana täällä jo suunnitellut kaiken maailman valosysteemejä, jotka toteutan vasta vähän lähempänä. Ehkä marraskuun lopulla uskaltaa jo. Laittaisin heti, mutta ehkä vielä on hieman aikaista. Niin ja älkää ottako itseenne, jos mun kommentointi on vähäistä. On niin kamalasti kaikkea, että lukaisen teidän tekstejä, mutten aina jaksa kännykällä alkaa kommentoimaan. En malta odottaa joululomaa, silloin ehtii (toivottavasti) rentoutumaan hieman enemmän!

Kissasirkus

Kello on 23. Kissat nukkuu. Poikaystävä kysyy mennäänkö mekin nukkumaan, kun aamulla on aikainen herätys. 

Taikasanat sanottu. 

Kissat nousee sillä viiksen värähdyksellä ylös ja alkaa älytön ralli ympäri kämppää. Kiva.

Okei kyllä se oikeasti - ainakin vielä tässä vaiheessa - naurattaa, kuinka hölmöjä nuo kaks on yhdessä. Ihanaa, kun yhteiselo alkaa sujumaan. Nuutti painii välillä hieman liian rajusti, mutta muuten kaikki on okei. Eilen oli eka päivä, kun Kaffe uskalsi kömpiä itse Nuutin vatsakarvojen sekaan nukkumaan, ja Nuutti oli asiasta ihan tyytyväinen. Nuutti on myös pessyt Kaffea (varsinkin korvia, sisältä ja ulkoa) oikeen urakalla, ja Kaffen hyrinän kuulisi varmasti naapuriasuntoon saakka. Ainakin melkein. Toisinaan Nuutti kyllä päättää pesutuokion puremalla Kaffea kaulaan, jolloin Kaffen ilme näyttää siltä, kuin se ajattelisi "älä nyt taas aloita".

Tekstin sijaan on hauskempi katsella kuvamateriaalia viikon kuulumisista, joten tässä teille niitä. Kuvat on napsittu kännykällä, joten laatu hieman kärsi sen johdosta. Kännykkä ei suostu tekeen yhteistyötä kuitenkaan sen verran paljon, että saisin videoita ladattua tänne. Joten ehkä seuraavalla kerralla.

Höntti nukahti hullusti

En mä ollu hyökkäämässä sen kimppuun! Ihan muuten vaan vaanin täällä nurkan takana Kaffea.

Nuuh nuuh... ollaaks kavereita jo?

Ollaan!

Kaffe

"Kohta pääset pois, älä tuhoa sitä kantokoppaa, jooko." 

Tätä hoin perjantai-iltana kopassa rääkyvälle pienelle mustalle kissanpennulle, joka selvästi inhoaa autoilua. Kaffe pyrki ihan tosissaan ulos siitä muovikopperosta, johon kaksi kammottavaa ihmistä oli sen tunkenut ja vienyt siskon luota täysin kysymättä. Ensin eläinlääkäriin, jossa testattiin FIV + FeLV pikatestillä. Tulos oli meidän riemuksemme negatiivinen, ja siirryttiin rokotukseen ja perus terveystarkastukseen. Kaffelle annettiin Purevax RCP - rokotteen ensimmäinen pistos, ja toinen (2/3) haetaan ensi kuussa. Kaffe oli täysin terve, yhtä pientä rupea lukuunottamatta. Rupikaan ei eläinlääkäriä huolestuttanut, hän arveli sen tulleen siskon kanssa nahistelusta. Kaffe oli todella reipas potilas, vaikkakin paikallaan oloa täytyy harjoitella. Rokotekin kuitenkin lopulta saatiin oikeaan osoitteeseen, nipin napin. 

Sitten kotiin, missä pahaa aavistamaton Nuutti odotteli. Nuutti vaikutti siltä, ettei todellakaan tilannut tuommoista kirppua riesakseen, ja osoittikin sen mätkimällä, sähisemällä ja murisemalla. Kaffe nukkui tästä syystä makkarissa meidän kanssa. Lauantai-aamulla tilanne oli aika sama, ja Nuutti odottikin päivän ensimmäistä matsia tassu koukussa ovella. Leikitettiin molempia yhdessä ja erikseen niin paljon kuin vain pystyimme, ja tilanne alkoi hieman rauhoittua. Pikkaisen kuitenkin purettiin paineita; Nuutti näytti Kaffelle kuka täällä määrää kolmen mätkäisyn ja sähinän saattelemana, jonka jälkeen Kaffekin sähisi Nuutille ja kiersi sen kaukaa loppupäivän. Yhteenotoilta vältyttiin kuitenkin tästä eteenpäin, ja kissat pystyivät olemaan samassa tilassa - vaikkakin mulkoilivat toisiaan tuon tuosta. Nuutin vastaanotosta huolimatta Kaffe on ollut hurjan reipas, eikä uutta kotiakaan jännittänyt ollenkaan!

Tänään, sunnuntaina, aamulla pojat juoksivat sen oloisesti toistensa perässä, että uskalsimme tulkita sen leikiksi. Samaa rataa ei kuitenkaan jatkunut koko päivä, vaan välillä pojat piti erottaa toisistaan, koska Nuutti oli mätkimässä oikein olan takaa johon Kaffe parhaansa mukaan koitti vastata, lähinnä sähisemällä ja tassuaan nostamalla. On hankala sanoa, kumpi tämän kertaisen aloitti, mutta Kaffe sähähtää nyt Nuutille herkästi vaikkei Nuutti olisikaan tekemässä mitään ikävää. Kai se pelkää, kun tottui saamaan vähän huonompaa kohtelua alkuun. Ollaan kyllä huomattu, kuinka ne nenät kiinni toisissaan nuuhkutteli pariin kertaan, mutta sitten taas mieli muuttuu seuraavalla kohtaamisella. Mutta tämä on varmaan ihan normaalia. Oma kokemukseni kissojen tutustumisesta rajoittuu vanhempieni kahteen maatiaiseen, joilla tilanne oli lähinnä aggressiivinen kunnes sitten 2 viikon jälkeen rauhottui. Eli ei ollut tämmöistä välillä kivaa, välillä ei - tilannetta. 

Toivon kovasti, ettei tämä kaikki rasita Nuuttia liikaa. Se ei ole nyt viikonlopun aikana ollut oma itsensä, mikä harmittaa minua hirveästi, koska en halua sille mitään ikävää. Nuutti on luontaisesti kova stressaamaan, ja tämmöinen pakollinen stressivaihe tuntuu kurjalta. Se ei ole kiivennyt mun syliin kertaakaan, eikä varsinaisesti hae huomiota. Yhdessä kohtaa se oli selkeästi mulle vihainen, huitoi tassulla kauemmas kun koitin antaa huomiota. :D  Mutta toivottavasti tämä tästä pian jo rauhoittuu, ja Nuutti tuntee olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi kaikesta huolimatta. Mulle se on kuitenkin ykkösvauva. <3

Tässä on nyt muutama kuva tältä päivältä. Kaffesta on hurjan hankala ottaa kuvia, kun se on niin täynnä virtaa koko ajan. Luonteeltaan Kaffe on muuten kovin seurallinen, vaikka sylikissaa siitä tuskin saadaan. Viereen se tykkää kuitenkin tulla, ja puskee kovasti nilkkoja. Kaffe syö pelkkää raakalihaa, koitettiin herkkujakin sille antaa mutta ei! Hassu otus. Tietysti terveellinen ruokavalio näin heti alkuun on hyvä, mutta me ollaan vähän laiskoja ja tietämättömiä noista kaikista vitamiinilisistä, mitkä täytyy sitten huolehtia, jollei Kaffe ala tottumaan esim. Animondaan.

Kaffe 12 viikkoa

Raajojen ja vatsan raidoitus voi olla haamukuviota,
joka katoaa myöhemmin. Mutta isän ollessa raidallinen on mahdollista että se jää (jee!).

Kaffella on hurjan pitkät jalat, eläinlääkärikin naureskeli niille.

Hetken aikaa voi olla lähekkäin. Mutta ei sen enempää. Vielä.

Nuutti täyttää 1 vuoden 22.9.! Kuinka se voi olla jo niin iso? Toivottavasti tilanne täällä on silloin jo rauhallisempi, ja kisut asettuneet uuteen arkeen. Uskon kyllä, että Nuutti ja Kaffe tulisivat hyvin toimeen keskenään, kunhan vain tottuvat uuteen tilanteeseen. Ensi viikon torstaina on siis Nuutilla edessä kissanpäivät potenssiin miljoona. 

Norjassa

Oltiin poikaystävän kanssa Norjassa (Ålesund, Runde, Geiranger) 3.-7.8., ja tämä oli ensimmäinen kerta kun jätin Nuutin yksinään (hoitajan kanssa). Onneksi siskoni pääsi asumaan meille siksi aikaa, niin Nuutin ei tarvinnut lähteä kotoa minnekään. Tämä tuntui olevan suuri helpotus, sillä Nuutti oli käyttäytynyt lähes normaalisti koko reissumme ajan - huh, mikä helpotus! Ja siskoni onneksi ainoastaan yksi hotkimispuklu sattui tälle ajalle siivottavaksi, eikä yhtään stressin aiheuttamia muita sotkuja. Harmillisesti kuitenkin tuo puklaus oli sattunut tulemaan kiipeilypuun ylimmällä tasolla, josta Nuutti oli urheana koittanut laskeutua alas, muttei ihan ehtinyt. Tuloksena oksennusta oli ylimmän tason pehmusteella ja siitä alemmalla tasolla puuosassa. 

Meidän kotiin tullessa Nuutti juoksi ovelle vastaan, mutta vilkaistuaan kuka tuli, se vain kipitti tyynenä käytävälle. Olin toivonut hieman lämpimämpää vastaanottoa. Kyllä se sitten alkoi minua seuraamaan (koko loppuillan) ja sai yhtäkkisen energiapuuskan meidän tullessamme. On kyllä kiva tulla kotiin, kun on tuommoinen söpöliini vastassa. Reissussa ehtikin jo tulla sitä ikävä.

Laitan tännekin ihan vain nämä kaksi matkakuvaa. Lisää voi seurailla halutessaa instagramista - jonne niitä lisäilen hiljalleen - nimimerkillä ssonjmaria.

UNESCO-kohde Geirangervuono

Ålesund

Nuutti ei onneksi ole kateellinen, vaikka mm. vierailemassamme akvaariossa olisi ollut sille hurjasti hauskaa katseltavaa. Se on ihan tyytyväinen putsattuun raapimapuuhunsa ja arkirytmin palautumisesta normaaliksi. 

Raitapaitainen vauva

Tänään oltiin katsomassa mahdollista uutta perheenjäsentä, Kaffea, joka on huomenna 1kk ikäinen. Pentujen piti syntyä tämän kuun lopulla, mutta ne syntyivätkin jo juhannuksena. Emon mahasta ei osattu päätellä tarkkaa aikaa, ja oletettiin sen vasta tulleen tiineeksi, koska se oli ollut omilla teillään muutaman päivän. Mutta eipä tämä meitä haittaa, vähemmän aikaa odotella!

Painoa Kaffelle on kertynyt vähän päälle 500g ja sisaruksensa kanssa olivat alkaneet juuri kokeilla, minne niillä neljällä rimppakintulla pääsee kulkemaan. Kynsiä ei vielä osattu pistää piiloon ja painiminenkin oli hieman kömpelöä vielä. Mutta niiiiiin niin suloisia nuo kaksi vintiötä olivat, että teki mieli napata jo taskuun mukaan! 

Pennut tottuvat kasvaessaan emonsa lisäksi toisenkin kissan läheisyyteen, ja talossa on myös koira. Ihmisiinkin ne ovat tottuneet, sillä perheessä on lapsia. Kaffelle on ilmestynyt raitoja, mutta saa nähdä säilyvätkö ne näkyvillä kasvun jatkuessa. Ne nimittäin ovat myös mustia, mikä näyttää aika hauskalta. Kaffen sisaruksellakin näkyy hieman raidoitusta. Emo on kilppari ja isällä on raitoja, joten voihan se olla mahdollistakin, että nuo säilyvät. Lisäksi Kaffella on valkoista kaulurissa.

Kaffe

..ja kaksikon toinen söpöläinen :)

Nyt jäädään odottelemaan seuraavaa vierailukertaa. Luovutus on syyskuun puolivälissä mikäli ne verikokeet osoittautuvat negatiivisiksi. Nuuttikin täyttää siinä lähipäivinä 1v. Mitähän mahtaa tuumata synttärilahjastaan...