Työpäiväkirjat vahvistavat saamaani kuvaa moniulotteisesta ja uteliaasta nerosta. Mies, joka samanaikaisesti luonnostelee pronssista ratsastajapatsasta, tutkii silmän toimintaa ja kirjoittaa ylös mietteitään luonnon ilmiöistä. Yksityiskohdista kiinnostunut mies, joka luonnostelee myös maalauksen naisen kampauksen takaapäin, vaikkei kampauksen taka-osa kuvassa näykään.
Kuten edellisen kappaleen listasta näkyykin, Leonardo oli todellinen moniosaaja. Lukiessani minulle piirtyi lahjakkaasta miehestä, joka oli kurinalainen työssään ja lähestyi taidettaan tieteen kautta. Hän uskoi että harjoitteluun ja opiskeluun. Leonardon mukaan "Luonnossa ei esiinny seuraamusta ilman syytä. Jos ymmärrät syyn, et tarvitse havaintoihin perustuvaa kokemusta" eli tutkimalla luontoa, sen muotoja ja mittasuhteita, saattoi tulla paremmaksi taiteilijaksi. Tiede ja taide tavallaan siis kulkevat käsi kädessä.
Kirja sisältää artikkeleiden lisäksi kuvia Leonardon luonnoksista, itse nautin erityisesti naisen käsistä tehdystä luonnoksesta. Sisältääpä se jopa mainoksen luontoisen kirjeen ruhtinaalle, kaupitellen sotavälineistöä ja keveitä liikuteltavia siltoja.Voisin kuvitella kirjan innostavan monia, taitelijoita, matemaatikkoja, lääketieteestä kiinnostuneita, historian ystäviä tai muuten vain uteliaita...
(Leonardo oli myös runoilija...)
"Kuvittele kadut
illan tullessa.
Miesten ja naisten kasvot
sadesäällä,
kuinka paljon kauneutta ja lempeyttä
niissä näkeekään."