Disa Hannuntytär / Kristiina Vuori

Kristiina Vuoren keskiaikaan sijoittuvat kirjat ovat kuuluneet olennaisina osina pariin viime kesääni: esikoisteos Näkijän tytär herätti kiinnostukseni ja Siipirikostakin pidin. Ensimmäisen kerran taisin kuulla Disa Hannuntyttärestä Tammen kustantamon Marmeladia ja  proosaa -tilaisuudessa, tuolloin kirjailija esitteli Siipirikkoa mutta kertoi tulevan kirjan kertovan mm. äidinrakkaudesta ja sisältävän todellisiakin historian henkilöitä - kiinnostus heräsi.

Disa Hannuntytär sijoittuu 1300-luvun loppupuolen Suomeen. Disa päätyy iäkkään ja varakkaan miehen puolisoksi, kokee usein kärttyisän puolisonsa nyrkkien voiman. Tolkuissaan Disan pitää vain poika, rakas pieni Viljami, joka eräänä kohtalokkaana päivänä nostaa jousensa suojellakseen emoaan. Isänmurha on rikoksena vakava ja sukulaisten ahnehtien Viljamilta tämän perintöä, päätyy Disa pakenemaan poikansa kanssa kohti Turkua ja mahdollista turvakirjettä joka pelastaisi pojan hengen.

Aloin kenties lukemaan Disaa hieman huonossa lukuvireessä, muuta tekemistä oli paljon ja kärsinkin hiukan keskittymis- ja innostumisvaikeuksista. Kenties odotukseni Disan tarinan suhteen olivat liian korkealla mutta koin ettei tarina lähtenyt toivotulla tavalla vetämään minua puoleensa. Tämä on sääli, sillä kirjan alkuasetelmahan on herkullinen, kerrankin kohtaamme viihdekirjassa sankarittaren joka on jo naimisissa ja äiti. Myös ulkomuodoltaan Disa poikkeaa monista muista kirjakaunottarista, häntä kuvataan isokokoiseksi, kurvikkaaksi naiseksi! Hienoa että joku uskaltaa rikkoa perinteisiä kaavoja näin!

Tuskailin siis hiukan Disan tarinan parissa, mutta ilokseni huomasin että tarina (tai lukuvireeni) alkoi elpyä ja varsinkin mainiossa Indrek Harglan Apteekkari Melchior -sarjassa vilahtaneet vitaalitveljet olivat oivallinen lisä tarinaan, totta puhuen olisin mieluusti lukenut vaikka kokonaisen kirjan näistä piraateista! Nostan hattuani jälleen kerran myös Kristiina Vuoren laajalle tutkimustyölle, vaikuttavaa!

"Ja vasta silloin Disa havahtui, ymmärsi näkemänsä ja sen mitä siitä seurasi. Hän katsoi tulevaisuuteen, ja se oli pelkkä pimeä kuilu, jonka pohjalla huusivat Isä Jumala ja kaikki hänen pyhimyksensä. Huusivat rikoksista mustinta, isänmurhaa."

Tammi, 2014
Sivuja: 459

Ps. Tällä napataan taas piste Kirjabingosta, tällä kertaa ruudusta Historiallinen.

Siipirikko / Kristiina Vuori

Sain kesäkuun puolivälissä ilokseni kutsun Tammen kustantamon Marmeladia ja Proosaa -tilaisuuteen, jossa Kristiina Vuori kertoi kirjastaan Siipirikko. Vuosi takaperin olin kuuntelemassa kun Vuori puhui esikoisteoksestaan Näkijän tytär, kirja joka sittemmin nousi vuoden myydyimmäksi esikoisteokseksi. Hieno saavutus, onnittelut kirjailijalle! Nyt Vuori jatkaa keskiaikaiseen Suomeen sijoittuvien tarinoidensa sarjaa Siipirikolla, joka vie lukijansa 1300-luvulle, Karjalaan ja Turun seudulle sekä haukan kasvatuksen maailmaan.

Kirjan päähenkilö on Selja, joka tyttösenä ryöstetään kodistaan orjaksi Karjalaan. Seljan isäntä, Mielo, on lintujen kasvattaja ja linnut - niin haukat kuin kotkatkin - tuntuvatkin kietouvan yhteen tytin kohtalon kanssa, siitä huolen pitävät niin Mielon ryöstämä kotkasormus kuin ritari nimeltä Aijo Knuutinpoika Haukka. Neidon polku ei ole helppo ja Selja joutuukin tekemään rankkoja ratkaisuja selvityäkseen - sekä kantamaan tekojensa taakan.

Siipirikko osoittautui mainioksi kesäillan kaveriksi, sillä tarina soljui mukavan sujuvasti eteenpäin eikä tylsiä hetkiä ehtinyt Seljan matkassa tulla. Univelkaa sen sijaan ehdin kyllä hankkia kun Seljan tarina piti yön tunteina saada ihan väkisin loppuun... Pidin kovasti kirjan kielestä jossa tavallisen tekstin seassa vilisivät vanhaa tunnelmaa tuovat tytit, armigerukset ja norjasormiset neidot.

Olin ilahtunut siitä että kirjan päähenkilö, Selja, oli henkilöhahmona ilahduttavan toisenlainen kuin Näkijän tyttären Eila, tuo kipakka tulitukka. Seljakin on toki vahva nainen, mutta sellaisella tavalla kuin kertaalleen haavoittunut on. Plussaa annan myös siitä, ettei Selja ole niin ärsyttävän täydellinen kuin moni muu kirjallinen kollegansa vaan tekee myös moraalisesti kyseenalaisia päätöksiä - ja myös katuu niitä. Kiintoisa hahmo on myös Aijo-ritari, joka ilokseni sai mukavasti tilaa tarinassa. Vähän haluan kuitenkin mutista kirjan lopusta, jossa tapahtumat etenivät aika vauhdikkaasti verrattuna kirjan alkupään tahtiin luoden kiirehtimisen tuntua.

Kristiina Vuori kirjoittaa parhaillaan kolmatta kirjaansa, jonka päähenkilönä on leskirouva Disa Hannuntytär. Kirjan teemoina ovat mm. äidinrakkaus ja mukana vihjataan olevan yhden todellisenkin historian henkilön. Odotan mielenkiinnolla!

"Ritari on ilmiselvästi ihastunut siihen orjaan! Eihän sitä voi olla huomaamatta. Aina kun lausui tytin nimen, ääni pehmeni. Mieshän on lemmenkipeä kuin vasta koskemattomuudestaan päässyt pikkusoini."

Tammi, 2013
Sivuja: 464
Saatu arvostelukappaleena

Näkijän tytär / Kristiina Vuori

Tutustuin Näkijän tyttäreen, Kristiina Vuoren juuri julkaistuun esikoisteokseen, Tammen järjestämässä hauskassa Marmeladia ja proosaa -tilaisuudessa. Kristiina Vuori esitteli meille, bloggareille ja lukupiiriläisille, kirjaansa ja niinhän siinä kävi, että kiinnostuin. Kirja on genreltään kotimaista historiallista viihdettä ja Vuori mainitsee innoittajikseen mm. Kaari Utrion, George R. R. Martinin ja Angelika -kirjat - ei yhtään hullumpi lista! (Tapahtumasta on kirjoitettu enemmän muiden bloggareiden toimesta, lue lisää vaikkapa Ammalta, Mari A:lta, Marialta tai Marilta.)

Kirja itsessään sisälsikin mukavan yhdistelmän historiaa, mystiikkaa, juonittelua - ja tietysti roihuavaa rakkautta. Näkijän tytär on melko naisellinen pakkaus vaikka mukaan on mahdutettu taisteluitakin, mutta vähentämällä romantiikan määrää ihan pikkuisen tämä olisi voinut olla myös kirja, johon esimerkiksi isäni, seikkailuromaanien suuri ystävä, mielellään olisi tarttunut.

Eletään vuotta 1219 Suomessa. Teinperin kartanon tyttärelle, Margareeta-rouvalle, syntyy päällekarkauksen seurauksena punatukkainen tyttölapsi. Tytön, Eiran, kasvaessa huomataan että tyttösellä on erikoisia taitoja. Eira näkee unia, jotka käyvät toteen ja hänen käsillään on parantavia kykyjä - taitoja, jotka vanhojen uskontojen ja kristinuskon paineessa voivat olla vaarallisia. Eiralle rakkain on kasvinveli Rikhard, mutta kuka on ilvessilmäinen poika, joka vierailee hänen unissaan?

Vuori on tehnyt ahkerasti tutkimustyötä kirjaansa varten ja se näkyy. Kirjan kieli on mukavalla tavalla vanhahtavaa ja tekstissä vilahtaa monta tälle lukijalle vierasta sanaa. Tarina itsessään on siinä määrin vetävä, että tämä lukija päätyi lopulta raahaamaan suhteellisen isokokoista Näkijän tytärtä käsilaukussaan, jotta saisi viettää bussimatkan Näkijän tyttären seurassa. Pidin kovasti siitä, että suhteellisen suuri osa kirjasta koostuu lapsi-Eiran kokemuksista ja siten pohjustaa aikuisemman Eiran persoonaa mukavasti.

Kokonaisuutena pidin kirjasta ja loppuratkaisukin miellytti, joskin osasin sitä jo aavistellakin. Jos jostakin antaisin kritiikkiä, on se ehkä tarinan runsaus. Kirjassa vilahtelee mielenkiintoisia henkilöitä, joita Vuori kuitenkin raivaa pois reippaalla otteella (tässä kohdin mieleeni palasi taas George R.R. Martin ja Korppien kestit). Joidenkin henkilöiden parissa olisin ehkä halunnut viettää enemmänkin aikaa, tosin ymmärrän ettei tarinan saa antaa rönsyillä liikaa tai muuten voi päätyä kirjoittamaan sarjan tiiliskivimäisiä kirjoja viedäkseen kunkin juonista päätökseen.

Kristiina Vuori muuten työstää jo seuraava kirjaansa, jonka nimi on Siipirikko. Siipirikon matkassa liikutaan Laatokan Karjalasta Turkuun ja käsitellään mm. haukankasvatusta ja orjuutta. Jään mielenkiinnolla odottamaan...

"Haluten uskoa opastajansa vakuuttelut Eira painoi päänsä ja antoi katseensa lipua astian pohjalla välkkyvään hopeaan. Hän rauhoitti hengityksensä, antoi itsensä rentoutua ja levähtää. Vähitellen Eiran luomet alkoivat painaa ja vesi sumentui. Jossakin etäällä kahahti, aivan kuin lintu olisi kohonnut oksistosta siivilleen.
Pääsky ja tyttö lensivät yhtenä henkenä. Tuulen vastus tuntui pelkältä keveältä hyväilyltä, joka liikutteli pääskyn untuvia. Lintu suipisti siipiään ja pudottautui alemmaksi niin rajusti, että Eiran vatsanpohjassa muljahti. Hän havahtui, pakotti itsensä eloon linnun hahmossa ja katsoi allaan kiitävää maisemaa uteliaana. Mitä lähemmäksi pääsky pudottautui, sitä selkeämmin Eira näki."

Tammi, 2012
Sivuja: 569
Kirjasta lisää: Kristiina Vuori, Rajalinna, Kirsin kirjanurkka
Saatu arvostelukappaleena.