Vera Valan Arianna de Bellis -sarjan kirjat ovat olleet useamman vuoden ajan kesäluettavaani mutta tällä kertaa lukeminen venähtikin vähän pidemmälle mutta nämä kirjat näemmä toimivat myös syksyisin - jännä juttu! Italia-fanina rakastan näissä kirjoissa etenkin nojatuolimatkailua, Vera Vala kun osaa kuvailla maisemia ja elämäntyyliä vallan mainiosti.
Tuomituissa Arianna ryhtyy pelastamaan uskonlahkoon liittynyttä sukulaistyttöään ja törmää samalla murhaajaan joka teloittaa katolisia pappeja. Jälkimmäistä tapausta tosin tutkii toinenkin de Bellis, nimittäin Ariannan veli Ares joka on jesuiitta. Ares onkin mukava lisä kirjoihin, ainakin Tuomittujen juonikuvioihin hän upposi luontevasti ja ikäänkuin tasapainotti Ariannan tällä hetkellä jokseenkin ongelmaista elämää. De Bellisin perhe on muutenkin varsin kiinnostava luomus, sen jäsenistö tuntuu olevan persoonallista ja kiehtovaa. Kenties jokin kirja sukeltaa syvemmälle perheen juuriin tai vaikkapa Ariannan vanhempien tarinaan?
Kuten aiemmissakin Valan kirjoissa, on Tuomituissakin paljon purtavaa. Ariannan menneisyydessä ja nykyisyydessä tapahtuu rikostutkimusten ohella paljon ja nähdäänpä kirjassa hetkittäin melkein da Vinci -koodimaisia piirteitäkin. En ole ihan varma kuinka paljon tästä suunnasta pidän, mutta kirjasarja on sen koukuttava että sen parissa on pakko jatkaa ihan vaikka vain uteliaisuudesta. Tässä kohdin onkin ihan pakko nostaa hattua Vera Valan taidolle luoda pahuksen koukuttavia cliffhangereita, tähänkin kirjaan on nimittäin tehty harmittava tehokas loppu. (Nyt pitäisi jaksaa elää jännityksessä kokonainen vuosi. Huoh.)
Gummerus, 2015
Sivuja: 457
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vala. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 16. syyskuuta 2015
tiistai 1. heinäkuuta 2014
Villa Sibyllan kirous / Vera Vala
Yksityisetsivänä työskentelevä Arianna de Bellis saa tällä kertaa toimeksiannon rikkaalta Katia Levriniltä joka pelkää rakkaidensa puolesta. Perheen kotiin on murtauduttu, lisäksi Katia on saanut häijyjä nimettömiä kirjeitä. Pian Arianna huomaa sotkeutuneensa vaarallisten salaisuuksien verkkoon niin Villa Sibyllassa kuin sen ulkopuolellakin...
Nojatuolimatkailun ohella olen nauttinut myös sisukkaan kreivittären persoonasta ja elänyt mukana kun pelottoman oloinen nainen on pistänyt hanttiin korstoille. Tällä kertaa Arianna kuitenkin tuntui huomattavan vaisulta ja aiemmissa kirjoissa tuttu suloinen, hieman chick-litiä muistuttava keveys onkin poissa ja vaikka dekkarityttöjä olenkin, jäin kaipaamaan la dolce vitaa.
Villa Sibyllan kirous on varsin runsas kirja monine juonineen, lukijalle esitellään myös nippu uusia henkilöitä sillä kirjassa esitellään ensikertaa Ariannan perhe, joka kieltämättä on mielenkiintoinen tuttavuus, joskin menneisyyden traumoja ja salaisuuksia tuntuu nyt jo olevan aika monella. Veikkaan että kirjailija haluaa pohjustaa tulevia juonikuvioita mutta silti kokonaisuus tuntui minusta melko raskaasti sulateltava. Tällä kertaa todellisuudenpakoni ei siis täysin onnistunut mutta uskollisesti silti odottelen Ariannan seikkailuille jatkoa, ehkä ensi kesänä meille molemmille paistaa taas aurinko!
"Niiden olisi pitänyt olla pelkkiä kirjaimia. Mutta kirjaimista muodostui sanoja, sanoista syntyi lauseita ja lauseet kertoivat vihasta. Valkoisella paperilla mustat kirjaimet ja niiden sysipimeä sanoma. Kuolema."Gummerus, 2014
Sivuja: 426
Saatu arvostelukappaleena Gummerukselta.
Kirjabingo: Kuuluu kirjasarjaan
perjantai 14. syyskuuta 2012
Kuolema sypressin varjossa / Vera Vala
Vera Valan esikoisteos pisti silmääni jo ennen ilmestymistään sillä sitä markkinoitiin mielestäni aika nokkelasti, mm järjestämällä kirjan nimestä äänestys - näin saatiin mukavasti lisättyä tietoisuutta pian ilmestyvästä kirjasta - ja samalla ainakin meikäläisen uteliaisuus heräsi.
Vera Vala esittelee lukijoilleen Arianna de Bellis, italialaisen contessan, joka työkseen toimii etsivänä. Arianna on puolisonsa kuolemasta toipuva leski ja nainen, jonka menneisyydessä on vuosia, jotka ovat kadonneita jopa hänelle itselleen. Tällä kertaa Arianna tutkii nuoren amerikkalaisnaisen kuolemaa Tolfassa, Lily Montgomeryllä tuntui olleen enemmän vihamiehiä kuin ystäviä. Mutta kuka heistä olisi riittävän kylmäverinen murhaan, ehkä kahteenkin?
Dekkariksi tämä kirja on aika lempeä, murha tietysti on mutta kovin pahasti lukijaa ei peloteta, mikä varmasti miellyttää pehmeämmän jännityksen suosijoita. Uskalsin ihan illallakin lukea vaikka ulkona vähän myrskysikin. Minusta kirjassa olikin parasta Vera Valan uskottavasti maalailema italialainen tunnelma, upeat maisemat, palazzot, ruoka ja viini... Kirjan ruokakuvaukset saivatkin veden herahtamaan kielelleni useamman kuin kerran ja matkakuumekin taisi taas alkaa nousta!
Kokonaisuutena viihdyin sypressien katveessa oikein mukavasti, teksti oli sujuvaa, tapahtumat kiintoisia joskin osittain ennalta-arvattavia ja henkilökaartistakin löytyi hyviä tyyppejä, joista luki mielellään. Odotan esimerkiksi mielenkiinnolla sitä, kuinka asiat Ariannan ja Bartolomeon välillä edistyvät... En osaa oikein päättää pidänkö kirjan sivujuonesta, Ariannan ns. kadonneista vuosista. Utelias kun olen, niin tällainen koukku saattaa hyvinkin pitää yllä kiinnostusta sarjaan. Toisaalta taas paljon riippuu siitä, kuinka uskottava tuo ratkaisu lopulta on. En usko että pysyisin esimerkiksi sulattamaan Ariannaa salaisena agenttina.
Sivuja: 359
Kirjasta lisää: Vera(n) Italia, Kuuttaren lukupäiväkirja, Leena Lumi, Rakkaudesta kirjoihin, Kirsin kirjanurkka, Sinisen linnan kirjasto, Lumiomena
Vera Vala esittelee lukijoilleen Arianna de Bellis, italialaisen contessan, joka työkseen toimii etsivänä. Arianna on puolisonsa kuolemasta toipuva leski ja nainen, jonka menneisyydessä on vuosia, jotka ovat kadonneita jopa hänelle itselleen. Tällä kertaa Arianna tutkii nuoren amerikkalaisnaisen kuolemaa Tolfassa, Lily Montgomeryllä tuntui olleen enemmän vihamiehiä kuin ystäviä. Mutta kuka heistä olisi riittävän kylmäverinen murhaan, ehkä kahteenkin?
Dekkariksi tämä kirja on aika lempeä, murha tietysti on mutta kovin pahasti lukijaa ei peloteta, mikä varmasti miellyttää pehmeämmän jännityksen suosijoita. Uskalsin ihan illallakin lukea vaikka ulkona vähän myrskysikin. Minusta kirjassa olikin parasta Vera Valan uskottavasti maalailema italialainen tunnelma, upeat maisemat, palazzot, ruoka ja viini... Kirjan ruokakuvaukset saivatkin veden herahtamaan kielelleni useamman kuin kerran ja matkakuumekin taisi taas alkaa nousta!
Kokonaisuutena viihdyin sypressien katveessa oikein mukavasti, teksti oli sujuvaa, tapahtumat kiintoisia joskin osittain ennalta-arvattavia ja henkilökaartistakin löytyi hyviä tyyppejä, joista luki mielellään. Odotan esimerkiksi mielenkiinnolla sitä, kuinka asiat Ariannan ja Bartolomeon välillä edistyvät... En osaa oikein päättää pidänkö kirjan sivujuonesta, Ariannan ns. kadonneista vuosista. Utelias kun olen, niin tällainen koukku saattaa hyvinkin pitää yllä kiinnostusta sarjaan. Toisaalta taas paljon riippuu siitä, kuinka uskottava tuo ratkaisu lopulta on. En usko että pysyisin esimerkiksi sulattamaan Ariannaa salaisena agenttina.
"Hän leikkasi veitsellä nokareen voita ja sekoitti sen punaisen mausteen kanssa riisin joukkoon. Riisi värjäytyi kauniin keltaiseksi. Arianna raastoi joukkoon yli kaksi vuotta kypsytettyä parmigianoa. He söivät liemessä kypsyneet ossobucot riisin kanssa ja vaihtoivat kuin yhteisestä sopimuksesta puheenaihetta. Murhasta puhuminen tuntui liian masentavalta murean lihan ja pehmeän makuisen riisin kanssa."Gummerus, 2012
Sivuja: 359
Kirjasta lisää: Vera(n) Italia, Kuuttaren lukupäiväkirja, Leena Lumi, Rakkaudesta kirjoihin, Kirsin kirjanurkka, Sinisen linnan kirjasto, Lumiomena
Tilaa:
Kommentit (Atom)